Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: seppos - 18.02.15 - klo:20:18
-
Tunteeko joku riittävää uteliaisuutta Paavon kirjeisiin, eli niin paljon että jaksaisin skannata ne ocr eli tekstiksi. Olemme siivoilleet ja kaikkea kivaa löytyy.
-
Kyllä tuntee. On niitä kyllä netissä saatavissakin. Onko muita kuin nämä?
http://www.kirjasilta.net/ruotsalainen/kirjeet/kirjeet.html
Kirjeiden numerot etusivulla vasemmalla. Kun aloittaa 1:stä muut seuraavat sen alla.
-
Kyllä tuntee. On niitä kyllä netissä saatavissakin. Onko muita kuin nämä?
http://www.kirjasilta.net/ruotsalainen/kirjeet/kirjeet.html
Kirjeiden numerot etusivulla vasemmalla. Kun aloittaa 1:stä muut seuraavat sen alla.
Tuskin. Sain ne lainaksi ja kopioitavaksia joskus 1960 luvulla ja kopioin ne silloisella valokopiotekniikalla.
-
Oletko ottanut valokopiot alkuperäisistä kirjeistä?
-
En vaan nämä on kirjoituskoneella kirjoitetut. Paavo han ei itse kirjoittanut, vaan Niskanen toimi kirjurina, jos oikein muistan
-
OT, mutta mitä OCR-sovellusta käytät?
-
Enpä ole katsonut sen nimeä, mutta tulee aina skannerin mukana kaupanpäällisinä.
Terv Seppo
-
:eusa_angel:
Ahkera kirjoittamaan tämä Paavo .
Varmaan olisi viihtynyt tällä foorumillakin.
Pari kohtaa ja yks kirje tuntui osuvan.
- Minulla on ollut paljon tekemistä niiden kielillä puhujain ja hourauksissa olijoin kanssa; vaan minä olen kuitenki huokiasti voittanut, ettei meidän puolella tule niistä vaaraa.
----
Paaval Ruotsalainen.
Luuletkos sen oikeaksi kirjaksi, jonka olet antanut suomeksi rykätä Turussa? Sillä kirjalla tahdot sinä sotkea meiltä heikoilta talonpojilta autuuden järjestyksen, joka hengellisessä sokeudessas vaadit meiltä uskoa, ennenkuin me olemme uskon antajalta Christukselta sitä pyytäneetkään. Sinä, herra philosophi, saat uskon ilman oikeeta kilvoitusta ja ulkona oikeeta autuuden järjestystä; ja turhaan tuo sinun philosophias menisikiin, jos ei toki yksi philosophi pääsisi yhdellä aivun uskolla etemmäksi. - Vaan minä muistan apostolin sanat suomalaisessa Raamatussa: »ei monta lihallista viisasta, ei monta suuresta suvusta» (1 Kor. 1: 2634) salattua viisautta tunne, kuin me huonot ja heikot talonpojat. Kuinka sinä rohkenit vastoin Pyhää Raamattua meitä soimata villihengiksi, joka olet nyt tällä kertaa väärällä valkeudella sokaistu? - Vaan se vapaus, jonka sinä aivun uskolla tunnustat Jumalaksesi, maksakoon sinulle sen jälkeen kuin olet ansainnut. Ja sinä et palkata pääse, jos et parannusta tee, enemmän kuin Anania Pietarin aikana, jos meidän seurakunta rukouksessa astuu Herran eteen, kaiken sinun Raamatusta kootun pilkkasi ja häväistyksesi yli. - Herra on meidän heikkoin Vapahtaja, minä tiedän sen niin hyvin kuin philosophitki. Ja jos hyväksi näet, niin kirjoita minulle tästä preivistä vastaus; vaan jos pharisealainen jumaluudesi sen estää, niin älä vastaa ensinkään. Jää hyvästi!
----
Ei oikein vissiin arvostanut philosopheja.
Antoi mukavat terveiset turkulaiselle. :icon_rolleyes:
-
:)
Non ni. nyt joku Thomas mc elviläinen tai joku, opastakaapi mihin kirjaan oppi isäni Paavo viittaa?
Kyselee nimimerkki, ulkona kun lumiukko.
-
Minunkin sydämeni silmien avaaja, Paavo Ruotsalainen, kirjoitti 10.4.1844 tulikivenkatkuiset sanansa Fredrik Gabriel Hedbergin kirjan Uskon Oppi Autuuteen johdosta.
Armonjärjestyksestä väännettiin.
-
Minunkin sydämeni silmien avaaja, Paavo Ruotsalainen, kirjoitti 10.4.1844 tulikivenkatkuiset sanansa Fredrik Gabriel Hedbergin kirjan Uskon Oppi Autuuteen johdosta.
Armonjärjestyksestä väännettiin.
:)
Isot kiitokset.
Ei kun kirjaa metsästämään.
Paavo oli kuin Paavali joskus väitellessään.
-
Minunkin sydämeni silmien avaaja, Paavo Ruotsalainen, kirjoitti 10.4.1844 tulikivenkatkuiset sanansa Fredrik Gabriel Hedbergin kirjan Uskon Oppi Autuuteen johdosta.
Armonjärjestyksestä väännettiin.
Ymmärtääkseni Paavon edustama uskonkäsitys oli sitä mieltä, että Hedbergin edustamassa uskonkäsityksessä mm. paadutetaan omatunto armon julistuksella.
Paavolle kristillisyys ei ollut "armon varassa lepäilemistä", koska tuollaisen levon ja passiivisuuden uskottiin johtavan paatumukseen. Paavon edustama käsitys kristityn elämästä käsittääkseni oli se, että oikea usko on aktiivista uskoa, eli sellaista, että joka hetki pidetään mieli Kristuksessa ja koko ajan pyritään olemaan tietoisessa yhteydessä Kristukseen.
Ja mitä tuli tuohon Viisveisaajan lainaamaan kielilläpuhumisasiaan, niin ymmärtääkseni Paavo ei ollut mikään kielilläpuhumisen vastustaja. Hän vastusti sellaista kielillä puhumista tai profetoimista, minkä hän koki vääräksi. Oikeaksi kokemaansa hän ei vastustanut, vaan hyväksyi sen.
Paavon edustama uskonnäkemys arvosti Raamattua ja ymmärtääkseni piti hyvin tärkeänä, että sitä myös luetaan.
Se uskonkäsitys, joka mm. Ruotsalaisella, Laguksella ja Malbergilla oli, on nykyään joko kadonnut lähes tyystin tai äärimmäisen harvinaiseksi.
Tähän mennessä näiden herrojen teologiaa tutkineena ymmärtäisin, että jos he tulisivat kuuntelmaan nykyajan saarnoja kirkoissa ja seuroissa, niin pääosin harhaoppisiksi julistaisivat, koska nykyajan saarnaajat ovat niin paljon philosophisten vaikutteiden täyttämiä, että pääasiassa pystyvät vain yhteiskunnallisista asioista saarnaamaan ja evankeliumia on vain sen verran mukana juuri siinä muodossa, että saadaan omattunnot sillä paatumaan.
Nykyään sanan julistajilla tuntuu olevan niin paljon uutta tietoa (="nykyään tiedämme niin paljon enemmän, kuin ennen"),
joka turhentaa sen evankeliumin, jota Paavo ja kumppanit julistivat ja edustivat.
1800 luvun alkupuolen ja puolivälin körtti-isien tekstien ja elämänkertojen lukemiseni jatkuu.
-
Ymmärtääkseni Paavon edustama uskonkäsitys oli sitä mieltä, että Hedbergin edustamassa uskonkäsityksessä mm. paadutetaan omatunto armon julistuksella.
Paavolle kristillisyys ei ollut "armon varassa lepäilemistä", koska tuollaisen levon ja passiivisuuden uskottiin johtavan paatumukseen. Paavon edustama käsitys kristityn elämästä käsittääkseni oli se, että oikea usko on aktiivista uskoa, eli sellaista, että joka hetki pidetään mieli Kristuksessa ja koko ajan pyritään olemaan tietoisessa yhteydessä Kristukseen.
Ja mitä tuli tuohon Viisveisaajan lainaamaan kielilläpuhumisasiaan, niin ymmärtääkseni Paavo ei ollut mikään kielilläpuhumisen vastustaja. Hän vastusti sellaista kielillä puhumista tai profetoimista, minkä hän koki vääräksi. Oikeaksi kokemaansa hän ei vastustanut, vaan hyväksyi sen.
Paavon edustama uskonnäkemys arvosti Raamattua ja ymmärtääkseni piti hyvin tärkeänä, että sitä myös luetaan.
Se uskonkäsitys, joka mm. Ruotsalaisella, Laguksella ja Malbergilla oli, on nykyään joko kadonnut lähes tyystin tai äärimmäisen harvinaiseksi.
Tähän mennessä näiden herrojen teologiaa tutkineena ymmärtäisin, että jos he tulisivat kuuntelmaan nykyajan saarnoja kirkoissa ja seuroissa, niin pääosin harhaoppisiksi julistaisivat, koska nykyajan saarnaajat ovat niin paljon philosophisten vaikutteiden täyttämiä, että pääasiassa pystyvät vain yhteiskunnallisista asioista saarnaamaan ja evankeliumia on vain sen verran mukana juuri siinä muodossa, että saadaan omattunnot sillä paatumaan.
Nykyään sanan julistajilla tuntuu olevan niin paljon uutta tietoa (="nykyään tiedämme niin paljon enemmän, kuin ennen"),
joka turhentaa sen evankeliumin, jota Paavo ja kumppanit julistivat ja edustivat.
1800 luvun alkupuolen ja puolivälin körtti-isien tekstien ja elämänkertojen lukemiseni jatkuu.
Me olemme hermeneuttisella kehällä. Ei voida kuin varovaisesti arvioida ajatuksia. Kyllä Sinulla on mielipide. Mutta kyllä on erilaisiakin.