Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: PekkaV - 02.11.14 - klo:10:57
-
Jumpauttajani totesi, että "ihmisessä on paljon liikkuvia osia".
- Joillakin ne ovat korvien välissä, toisilla jalkojen. Eräilläkin siellä täällä. Monipuolinen liikunta takaa tasapainoisen kehityksen, luonnollisen kasvun. Terve sielu terveessä ruumiissa. Ruumis on hengen temppeli, keho mielen kirkko.
Mitä terveys on?
Lääkärikirja Duodecim
15.8.2012
professori, sisätautien erikoislääkäri, Kansanterveyslaitoksen entinen pääjohtaja Jussi Huttunen
Terveys koetaan eri tavoin
Mikä on sairaus
Normaali vai epänormaali
Terveystiedon kääntöpuoli
Jokainen voi vaikuttaa terveyteensä
Maailman terveysjärjestön, WHO:n, määritelmän mukaan terveys on täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. WHO:n määritelmää on arvosteltu voimakkaastikin siksi, että tällaista tilaa ei kenenkään ole mahdollista saavuttaa. Määritelmää on myöhemmin kehitetty korostamalla terveyden dynaamisuutta ja "spirituaalisuutta". Terveys on koko ajan muuttuva tila, johon vaikuttavat sairaudet ja fyysinen ja sosiaalinen elinympäristö, mutta ennen kaikkea ihmisen omat kokemukset ja hänen arvonsa ja asenteensa.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00903
-
Hyvä kun otit tämän esile senkin takia että olen koettanut veivata mielessäni spiritualiteetin määritelmää ja itse määritellyt semppatyösdäni sen yhteydeksi transsendenttiin, pitää googlettaa onko sillä jokin normimääritelmä ja ahattelin jo kysyä teiltä.
Voi sentään, minä muistan miten me naurettiin tätä kun se tuli. Terveuttä kaikille vuoteen 2000. Joo ja ikuinen elämä vuoteen 2002 lohkaisi joku ryytyneenä.
Terveys on suuresti kokemuksellista. Se on tyytyväisyyttä ja tyyneyttä ja tyytymistä. Sille kaikelle on luotava edellytykset, mutta on paljon terveitä ihmisiä joille tuo on mission impossible, olla onnellinen siinä mitä on.
Milloin jossakin näkee oloja joissa on kohtuutonta puhuakaan noin on työskenneltävä olojen muuttamiseksi oikeaksi näkemillään keinoilla. En itse tiedä kuin Amnestyn jonka kautta vastustaa kuolemantuomiota kidutusta ja vangitsemisia ilman oikeudenkäyntiä.
-
Tähän pitää osallistua juuri kokemani Sami Mustakallion saarnan ansiosta. Sami, niin kuin useat tietävät on CP-vammainen pappi:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sami_Mustakallio
Fyysiseen ylikuntoon hän tuskin koskaan yltää, mutta hengen puoli on terve ja vahva. Tänäänkin saarnassa oli
ylimääräinen voimalataus meille ns. terveille.
56-vuotiaaksi hän on, kun vamman rajoitteet unohdetaan, hyvinkin poikamainen ja komea. Kauniit kasvot, äitiinsä ehkä tullut, ja tarkkaavaiset silmät katsoivat keskittyneinä kun juttelimme.
-
Meille istumaduunareille käy kuulemma kuntoilusta jo se, että asettuu kovalle lattialle selinmakuulle ilman tyynyä. Koettaa siinä oikaista silkan painovoiman avulla köyryt hartiat ja lanneselän notkon.
-
Tavisrintauinti on konttoriköyryn vastaliike.
-
Mie tykkään harrastaa hyötyliikuntaa: marjastus, sienestys, haravointi jne.
Eilen hyötyliikuin jalkapatikassa jumalanpalvelukseen, joka on taas siirretty lähellämme olevasta kirkosta 8 km:n päähän seurakuntakeskukseen. Menomatkalla kastuin niin perusteellisesti, että liftasin takaisinpäin. Lähtiessäni oli pouta, mutta sää muuttui kohta alkumatkasta. Hauskaa se siitä huolimatta oli. :hiipia:
-
Hankin askelmittarin. Suositus on 10000 askelta päivässä, joka onnistuu stadissa asiointireissuillakin kohtalaisen helposti, mutta maalla on työläämpää, jos kävely maantietä yhteen suuntaan ja takaisin ei innosta. Jos tavoite ylittyy neljänä päivänä viikossa, olen tyytyväinen. Energiankulutusta voi sitten säädellä kävelynopeudella.
Mt
-
On ollut ajatuksissa hankkia sama laite. Olen laiskahko lähtemään aina samoille kaduille täällä jossa olen näitä raitteja rampannut vuodesta 1968. Siksi olemme ottaneet tavaksi ajaa autolla johonkin tiettyyn kohteeseen ja kävellä siellä . Sitten taas maistuu tutut tienoot jonkin aikaa.
Muutoinkaan en ole koskaan ollut kuntourheilija. Vain aamujumpat tässä netin vierssä olevalla Tunturin kuntolaitteella teen, venyttelyt ja portaiden edestakainen kulkeminen ovat piha- ja mökkihommien ohella kuntoilumuotoni.
En pidä uimahalleista, jumpata en voi rasitusastman takia, sama pyöräilyn kanssa. Se on siis vain tätä kävellen liikkumista enimmillään.
Taidankin toivoa askelmittarin joululahjaksi. :hiipia:
-
Mulle tuli kylkiäisenä askelmittari kun tilasin vuoden D-vitamiinit.
Käytän säännöllisesti...siis D:tä kun Suomen kesä on lyhyt ja aurinkokaan ei paista aina, kesälläkään.
Mutta annoin sen tytölle, sen askelmittarin.
Olen kysynyt onko hyvä...vastaus on että on todella hyvä mittari.
No, hän kuntoileekin minua aktiivisemmin ja monipuolisemmin. :eusa_angel:
-
Aika moneen älykkääseen puhelimeen saa ladattua askelmittariohjelman. Se sitten laskee askeleita, ainakin ulkoillessa, sieelä kun puh on yleensä taskussa mukana.
-
:026: Tääl Docens!
Tämä Leena, hän minun pitäis ulos heittää. Hän ei harrasta ulkoilua. Mutä minun on tekeminen?
-
Tääl Docens!
Tämä Leena, hän minun pitäis ulos heittää. Hän ei harrasta ulkoilua. Mutä minun on tekeminen?
yLÖS, ULOS :026: JA LENKILLE. (nIILO tARVAJÄRVI)
-
Aiemmin käytetty sana 'jumpauttaja' vertautui kierossa mielessäni Juhanin Jumppuun. Onko jumpassa hengellinenkin ulottuvuus? Terveessä ruumiissa on tunnetusti terve mieli*; miten on hengen laita? (*Mene saunaan kun kroppas sanoo!)
-
:026: Tääl Docens!
Tämä Leena, hän minun pitäis ulos heittää. Hän ei harrasta ulkoilua. Mutä minun on tekeminen?
Eikö Leena taannoin kehitellyt jotain uutta liikuntalajiakin, sauvajuoksua? Muistuta häntä sen riemuista!
-
Aiemmin käytetty sana 'jumpauttaja' vertautui kierossa mielessäni Juhanin Jumppuun. Onko jumpassa hengellinenkin ulottuvuus? Terveessä ruumiissa on tunnetusti terve mieli*; miten on hengen laita? (*Mene saunaan kun kroppas sanoo!)
Käyn saunassa vähintään joka toinen päivä... kyllä saunassa käyminen on hengellistä. Hurskas körttiläinen minusta tulee. :icon_wink:
-
Eikö Leena taannoin kehitellyt jotain uutta liikuntalajiakin, sauvajuoksua? Muistuta häntä sen riemuista!
Leena, ylös, ulos ja sauvajuoksuun.
-
Aika moneen älykkääseen puhelimeen saa ladattua askelmittariohjelman. Se sitten laskee askeleita, ainakin ulkoillessa, sieelä kun puh on yleensä taskussa mukana.
Minulla oli jokin tuollainen, mutta se teki varmaan kaikkea muutakin ja kulutti akkua tuhottomasti.
Mt
-
Kuollaksesi vanhuuteen, et sairauteen, kuntoile.
-
Kuollakseen vanhuuteen, ei sairauteen, kuntoilee.
-
Mie kuntoilen vain ollakseni kunnossa. :icon_cool:
Tunnollinen kuntoilija on kunnollinen. :icon_biggrin:
-
Leena, ylös, ulos ja sauvajuoksuun.
Voi, minä juoksentelin kuin kettu pitkin Umbrian vuoria ja loppumatkasta pääsin jo lujaa ylöspäin kunhan tulin vähän varovaisemmin alas. Kun nollakunnolla kipaistiin viisi kilsaa kolmenkymmenen asteen helteessä oliivilehdossa niin nestettä meni kyllä sisään vaan ei tullut ulos... Niin kävi kerran Sokostin reissussa niin etten siitä säikähtänyt.
Vähän näytin turvonneelta niiden päivien valokuvissa mitä näyttivät, mutta kun siinä ruumisparka selvisi säikähdyksestä toki kaikki liika lorisi ulos.
Hyvä alku ja voi että, minun on ikävä Umbriaan. Satoi tai paistoi. Jotenkin vain sovin sinne.
-
Umbria on hallinnollinen alue Keski-Italian sisämaassa, Lazion, Marchen ja Toscanan naapurina. Umbria on Italian hallinnollisista alueista ainoa jolla ei ole merenrantaa eikä valtakunnallista rajaa. Siellä oli vuoden 2011 laskennassa 907 781 asukasta. Pääkaupunki on Perugia. Umbriassa on kaksi maakuntaa, Perugia ja Terni. Perugian maakunnassa on 59 kuntaa ja Ternin maakunnassa 33 kuntaa. Assisin kaupunki on tunnettu pyhiinvaellus- ja matkailukohteena.
Alue on vuoristoista, korkein huippu Monte Vettore (2 476 m) on Apenniineillä. Alavimmat osat ovat Tiber-joen laaksossa Lazion rajalla. Umbrian maisemaa hallitsevat kukkuloilla sijaitsevat etruskien aikaiset ja keskiaikaiset pienet kylät. Umbrian maakunnan läpi kulkee Tiber-joki yli 200 kilometrin pituisena, sekä roomalaisten vuonna 220 eaa. rakentama tie, Via Flaminia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Umbria
-
Kiitos! Juuri niin! Minun on sinne kauhea koti-ikävä.
-
Gymnaestrada 2015
12.–18.7.2015
http://www.gymnaestrada.fi/
Gymnaestrada on voimistelun kansainvälinen suurtapahtuma – ensimmäistä kertaa Helsingissä 12.–18.7.2015. Voimistelulajien kirjo tarjoaa iloa ja elämyksiä jokaiselle!
Gymnaestrada ei ole vain voimisteluväen oma festivaali vaan tapahtuma, joka innostaa kaikki nauttimaan voimistelusta ja liikunnasta sekä kansainvälisestä ilmapiiristä. Varsinaisten tapahtumapaikkojen lisäksi voimistelu näkyy ympäri Helsinkiä kaikille avoimien ja maksuttomien oheistapahtumien muodossa.
-
Gymnaestrada 2015
12.–18.7.2015
http://www.gymnaestrada.fi/
Gymnaestrada on voimistelun kansainvälinen suurtapahtuma – ensimmäistä kertaa Helsingissä 12.–18.7.2015. Voimistelulajien kirjo tarjoaa iloa ja elämyksiä jokaiselle!
Gymnaestrada ei ole vain voimisteluväen oma festivaali vaan tapahtuma, joka innostaa kaikki nauttimaan voimistelusta ja liikunnasta sekä kansainvälisestä ilmapiiristä. Varsinaisten tapahtumapaikkojen lisäksi voimistelu näkyy ympäri Helsinkiä kaikille avoimien ja maksuttomien oheistapahtumien muodossa.
Sinne :109: !
-
Kuntoilu hiihtäen on loppunut meidän kahden vanhan osalta jalkavaivoihin. Kävelemäänkään ei näillä liukkailla voi lähteä. Koirakin haluaa mennä vain metsään jossa tassu pitää.
Suksia ja sauvoja on yli viidenkymmenen vuoden aikana kertynyt melkoinen määrä, hyvä että ne mahtuvat saunan terassin välikaton päälle.
Nyt Matti kokoaa niistä kuormaa viedäkseen ne Hiihtostadionille. Ensi vuoden MM-hiihtoihin ovat pyytäneet vanhoja suksia käyttääkseen aikanaan kisatapahtumien koristeluun.
Hieno idea, keneltä lie, ja hyödyllinen meille.
Katselen kuinka Matti parhaillaan harjaa vuosikymmenien pölyt minun kauniista Lampisista, vaaleista puusuksista joita koristaa viininpunainen raita keskellä.
Hienot ja painavat metsäsukset on annettu Padasjoelle käyttöön.
Kierrätystä kannattaa kannattaa.
-
Järviset taisivat olla minun nuoruudessani suositummat, koska Lampisiani sanottiin limalaudoiksi. Hyvin ne toimivat, kunnes katkesivat jossain kivikossa.
-
Minulla on projekti pyörinyt mielessäni jo pari vuotta, että kunnostan sellaiset maasepäntekoiset puusukset.Sukset ovat aarni-ikäiset, ei tervantippaa näkyvissä ja vain toisessa on mäystinremmi malliksi. Peipporämeeltä on hommattava tervapuuta, peltitynnörin avulla tervan voin valuttaa. Sitten puuosat hion, teen mäystimet uusvanhasta nahkasta, tervaan ja paahdan sukset sekä painan niihin kuumassa liekissä oikeanmalliset kärjet. Onhan kiva homma ajatella.
Erimallisia suksia on meilläkin rustingin ylisillä aika paljon.
-
Järviset Hollolasta, Peltoset Hartolasta, Lampiset Porvoosta. Tästä lähipitäjistä ne ennen sukset hankittiin. Karhut lie Itä-suomalaiset .
Tässä sukseni, jotka näkyvät jo Hiihtomuseoon ehtineen :003:
No, samanlaiset ne ovatr, olivat. Nyt ne siellä tuhansien parien joukossa suurella kuormalavalla odottavat ' kunniaansa'.
http://www.suomenmuseotonline.fi/fi/kuva/LAHDEN+KAUPUNGINMUSEO/lkm_him_him_es_2005051_2_lkm_him_him_es_2005051_2.jpg
-
Tutun näköiset. Itselläni ei tuollaisia ollut...Hyttiset, Järviset, Karhut...siinäpä niitä...
Ikupäiviksi jäi mieleeni...ja haitannut henkistä kehitystäni lähes 60 vuotta....
Alakansakoulun ekalla luokalla mulla oli vain nahkaremmisiteet nimettömissä "lankuissa"...
jäin hiihtokilpailuissa viimeiseksi, häviten mm. yhdelle varsin kömpelölle tytölle...
Onneksi kuntoilu myöhempinä vuosina sujui vähän paremmin...nyt taas ei suju...
ainoastaan vesijuoksu...
-
Kuollaksesi vanhuuteen, et sairauteen, kuntoile.
juuri tilasin kivuttoman ja huomaamattoman äkkilähdön, jotain hyvääkin taudissani... Täytyy saada joku hyöty... :-\. Kuuluu tähän.... Olisi reilua.
-
Karhut olivat sukseni. Sitten joskus Järviset. Viimeiseni olivat kai karhut, ostetut Kiilopäältä, aivan upeat. Niillä pääsi lujaa! Niillä oli ilo hiihtää, suuri. Uutta taisi olla hiilikuitupohja johon sai urat. Ne hiidettiin niin hajalle kuin suksen saa mutta vuosia ja kilometrejä, silloin oli lunta.
Mene nyt tuonne vessateeseen, eiei.
Mutta tuo selällämakuu olisi hyväksi ja siitä olen tottunut, kun ryhdyn, pikkuisen nauhan avulla vetämään lonkkaa vasten kasvoja, samalla kun painan toisen jalan polvea ihan lattiaan, sitten teen kaikki aikuisbalettiliikkeet jotka nyt siis ovat myös lapsibalettiliikkeitä ja unelmoin päivästä jona ruhoni nostan hyppyyn. Ostin kuminauhaa ja ajattelin että hyppään niitä kuminauhaliikkeitä, vistiäkö se oli, mutta tuolit kaatuvat.
Vähän haittaa vaelluksilla ruhjotut polvien nivelkierukat.
Ja vasen jalkaterä joka neni kuntosalilla.
Mutta!
Niistä tulee kyllä todella hyvä olo. Kuntosalikortti on hinnakas. Tosin olen ajatellut. . Sen säästää ehkä sitten muussa. Harkitsee kaikki seikat, ajattelin jo kun kuulin pitkän ajan sääennusteen.
-
Ovat huomanneet saman mitä minä olen harrastanut näillä säillä ja keleillä, kuntoilun kauppakeskuksissa.
Lahdessa on kauppakeskus- Triossa järjestetty eilen 1. kertaa ohjattua liikuntaa käytävillä ja liukuportaissa. Välillä on venyttelyjä ym. paikallaan suoritettavaa.
Kävelin tänään liki kilometrin kun tallasin katetun kärrykäytävän ulkona klmeen kertaan ja lisäksi iso kierros Prisman sisällä. Ei lipsu jalka, ei kastu selkä.
-
Espoo on edelläkävelijä: https://youtu.be/eiBDbXhS0N4
-
Nyt on pakko jos puolessa kilometrissa läkähtyy jotakin ruveta.
-
Tekisi hyvää mennä kävelemään ulos mutta ei viitsi, laiskottaa niin ankarasti nyt.
-
Moottorikelkalla ajelu oli kivaa, mutta nyt on "ruppini" kipeänä, pakottaa :017:
-
Voihan nenä, jospa pian tokenisi ruppisi. :017:
Äitini sanoja tuokin "ruppi"
-
Töissä kun päivät istuu, niin liikuntaa täytyy harrastaa. Muuten menen ihan jumiin. Kävely on minun juttuni. Toki tykkään hiihdellä omilla laduilla, missä ei ole liian jyrkkä profiili. Siellä saa hiihdellä ihan omaan tahtiin perinteiseen tyyliin 36 vuotta vanhoilla Karhuilla. Kunhan kevät koittaa ja tiet sulaa, alan taas pyöräillä töihin.
Yksi seurakuntanuori järjestää meille muutaman gospel-tsumba-session. Se on hauskaa, vaikka askeleet ja suunta on aina sekaisin. Hiki tulee ja hauskaa on.
-
Toisinaan on tehokkaasti ikävä länsipuoleen Helsinkiä. En edes huomannut mitä menetin kun Keskuspuisto latuineen jäi sinne. Lystikästä mutta Herra Hugon syntymäkoti on vastapäätä pitkäaikaista omaani!
Maisema ikkunasta oli kyllästyttävä sen myönnän. Samanlainen harmahtava pienkerrostalo tuijotti. Mutta keskuspuisto, kelpo metsä, kaunista!
-
Olen lunnostani notkea. Niin kai naiset enimmäkseen ovatkin, miehiin verrattuna.
Huolehdin sen säilymisestä tekemällä joka aamu, tässä tietokoneen avautuessa,
tietyt liikesarjat. Varvistelua, hartoiden nostelua korviin, pitkät venytykset selälle ja kaulalle, itseni halailu ja kevyillä käsipainoilla nostelu lopuksi.
Tarvittaessa toistan iltapäivällä jos en ole kävellyt. Kävely on myös minun juttuni.
Hiihto ei suju nivelrikkojen takia. Se ei ole koskaan ollut mieluista. Ehkä oireilin astmaa jo lapsena. Sama pyöräilyn laita, vaikka nuorena oli pakko pyöräillen liikkua kun autoa ei ollut.
Hikijumpasta en pidä. Tennis oli Hämeenlinnan aikoina kivaa, kenttä näkyi ikkunasta Kaurialassa.
Uinti olisi muuten, mutta kammoksun halleja ja talvella järvet ovat jäässä.
-
Olen palloiluihmisiä. Siinä vain on se ongelma, että pitäisi löytää palloseura.
Nyt on oikea akillesjänne kolmatta kuukautta kipeä ja jäykkä, tykkää kyttyrää jo normaalin mittaisesta hyötyliikuntakävelystä. Kävellessä ei tunnu pahalta, mutta jälkeenpäin huomaa, mitä tuli tehtyä. Puhumattakaan, jos otan spurtin ehtiäkseni oviaan pysäkillä jo sulkevaan bussiin.
Eilen pisti kaveri tekstarin jossa käski kanssaan kylpylään siksi iltaa. Luulin että vitsaili ja että kysymys on saunakyläilystä (ei olisi ensimmäinen kerta ollut, ei vitsailua eikä saunakyläilyä). No sitten olinkin siellä kylpylässä, ensimmäistä kertaa elämässäni. Piti ostaa uimapuku kun en sellaista tietenkään silkalle saunareissulle ollut ottanut mukaan, yllättävän hyvä löytyikin. Pulikoimme erilaisissa altaissa, ei se nyt kunnon kuntoilusta käynyt. Mutta sitten löytyi isoimmasta altaasta pallo, jota heittelimme, ja innostuin jopa kroolaamaan sitä kiinni. Vesipallo olisi kyllä niin minun lajini! Ei haittaisi kipeät akillesjänteet eikä ylipaino. Pitäisi vain se seura olla. Ja allas, jossa ei ole vaaraa törmäillä sivullisiin.
Myös vastavirtasimulaattorissa uiminen oli kivaa, piti ihan käyttää voimia. Ja kun ei meinannut eteenpäin päästä, ei tullut keneenkään törmättyäkään.
-
^Palloilusta vielä. Sen seuran pitäisi olla samanhenkistä, tarpeeksi sama lähestymistapa asiaan.
Kesällä kokeilin ulkosulkista yhden tutun kanssa, mutta kun minusta sulkapallo todellakaan ei ole mikään ulkopeli. Tuuli vie palloa minne sattuu, aurinko häikäisee, puistonurmikon kuoppiin meinaa taittaa nilkkansa. Ja kun hänen ajatuksensa pelistä oli, että lyödään paikallaan seisten mahdollisimman korkeita palloja kiltisti toinen toisillemme ja hymyillään leveästi. Niskanhan siinä saa kipeäksi kun niitä tihrustaa. Minusta peliin kuuluu totinen yrittäminen ja juonikkuus, joka toteutetaan lyömällä vaihdellen niitä korkeita, sitten juuri ja juuri verkon (jota meillä ei edes ollut) yli mateleva liuru, ja päälle äkäinen aggressionpurku-iskulyönti. Ja haluan että minua juoksutetaan kunnolla. Pallokentällä löydän sisäisen koirani.
-
Pallokentällä löydän sisäisen koirani.
Olen pelannut potkupalloa. Siinä on toinen todellisuus.
-
On teitä siinä mulla kaks koiraa ! Istu ! Paikka ! Maahan ! Nouda !
(http://www.cosgan.de/images/smilie/tiere/e035.gif) (http://www.cosgan.de/images/smilie/tiere/n020.gif)
-
On teitä siinä mulla kaks koiraa ! Istu ! Paikka ! Maahan ! Nouda !
Tottelen tuota ensimmäistä käskyä turhankin kuuliaisesti... takapuoli kohta homehtuu.
Puolitoista viikkoa sitten kävin kylpylässä pulikoimassa, kaverin käskystä hänen kanssaan. Ei sitä voi kuntoiluksi sanoa, mutta kieltämättä mieleen tuli, voisiko tuota uintiakin joskus taas harrastaa. Kipeytynyt akillesjänne ei sitä haittaisi eikä siinä menisi pahemmaksi. Pitäisi vain tietää, milloin uimahallissa olisi hyvin tilaa. Rintauinnista en pidä, uin mieluiten selälläni, ja tekisi siinä mieli vähän käsiäkin pyöritellä ja siten hartioita vetreyttää, mutta kaikki kanssauimarit eivät moista katso hyvällä. Kroolaustekniikan opiskelu kiinnostaisi kanssa. Saattaa jäädä kesään ja avovesiin.
Koirathan useimmat myös vedestä pitävät. Serkkuni turkkilaiset angorakissat myös, olen nähnyt hauskoja uimarantakuvia niistä :003:
-
:023:
Lapsena olen ollut koiran kyydissä, ilman ruoskaa. Meidän vahva Basso-koiramme, egl.springer-uros, tykkäsi vetää pikku-ukkoja rattikelkan eteen valjastettuna.
Basso painoi noin. 35 kg, vedettävät vähemmän.
(http://www.cosgan.de/images/midi/sportlich/n085.gif)
-
Olen käynyt viime puolen vuoden ajan kaksi kertaa viikossa vesijuoksemassa vähintään 30min kerta.
Kyllä liikkuminen vaan kummasti piristää.
Viikonloppuisin kävelen poikaystävän kanssa 4-6km la/su.
-
Olen ruvennut treenaamaan leposyväkyykkyä (http://www.iltalehti.fi/kuntoilu/2016040421351290_tj.shtml). Koskaan en ole siihen päässyt. Sen kaksi minuuttia, mikä mikrolla menee teevettä lämmittäessä, aina yritän. Veikkaan, että toistuvat kantapää- ja pohjevaivani voivat johtua kireistä akillesjänteistä, ja samasta syystä kyykky ei onnistu, mutta treeni voisi niitä venyttää. Ja olisihan tuo kätevä osata sieni- ja marjareissuja varten.
Ainoa vain, että treenatessa tuntuu verenpaine päässä nousevan. No kai se nousee, kun paksujen jalkojen verisuonet puristuvat lyttyyn.
Voisi tietysti olla riivatut raajat -ketjussakin...