Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 30.10.14 - klo:10:10
-
Kun tänään Liinan kanssa kerroimme valoisammista vuosistamme, nousi muistoja kohta 32 vuotta sitten ja
sen jälkeen minulle puhutuista asioista. Kuin taikausko, ne yhä kummittelevat mielessäni ja sen vuoksi haluan jakaa niitä muillekin. Ehkä joku muukin raukka pelkää samoja sanoja.
Kun sitä minun " uskoontuloani " tutkailtiin raamattupiirissä, kuulin mm. Kaksi tahi kolme kertaa jumala kutsuu. Varo jos et ota häntä vastaan, se voi olla sitten " ovien ulkopuolelle jäänti " !
Myöskin mainittiin, että nuoria jumala kutsuu. Yli nelikymppisillä sen kuuleminen on jo heikompaa.
Onneksi kuuloni oli kohdallaan silloin tammikuun 1983 alussa. Oli 39 v. 6 kk.
Se erämaataival juutalaisilla oli myös 40 v.
Onko muut kuulleet tällaista ?
-
Mielessäni rupesi soimaan: "Tule Jeesuksen luo, tule nuorena, oi! Hälle uhriksi tuo kevätpäiväsi koi!" Miten ihmeessä seuraavat laulun sanat, jotka nousivat mieleeni olivat: "Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä kutreissa tuoksuavat nuorteat kukkaset on"?
-
Ei vähä mitä. Olen tänään tapaillut myös:
Ateenalaisten laulu
Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä urhona kaadut,
Taistellen puolesta maas, puolesta heimosikin.
Hehkuvin mielin puoltaan nouse syntymämaatas,
Riemuiten lastesi vuoks uhriksi henkesi suo!
Eespäin voittohon siis, te sankarit vahvat ja nuoret!
Väistymys mielestä pois! Pelvosta tunnetta ei.
Joukon maine mustuvi aina, kun vimmassa taiston
Nuorien eessä sä vaan vanhuksen kuolevan näät.
Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä
kutrissa tuoksuavat nuorteat kukkaset on.
Naisista kaunis, miehistä rohkea aina hän olkoon,
Taistossa kaatuen hän kaunis on kuolossa myös.
http://fi.wikisource.org/wiki/Ateenalaisten_laulu_%281933%29
-
Minäkin. Katsokaa näitä poikia ! https://www.youtube.com/watch?v=7Ul98nfFM5A
-
Kun tänään Liinan kanssa kerroimme valoisammista vuosistamme, nousi muistoja kohta 32 vuotta sitten ja
sen jälkeen minulle puhutuista asioista. Kuin taikausko, ne yhä kummittelevat mielessäni ja sen vuoksi haluan jakaa niitä muillekin. Ehkä joku muukin raukka pelkää samoja sanoja.
Kun sitä minun " uskoontuloani " tutkailtiin raamattupiirissä, kuulin mm. Kaksi tahi kolme kertaa jumala kutsuu. Varo jos et ota häntä vastaan, se voi olla sitten " ovien ulkopuolelle jäänti " !
Myöskin mainittiin, että nuoria jumala kutsuu. Yli nelikymppisillä sen kuuleminen on jo heikompaa.
Onneksi kuuloni oli kohdallaan silloin tammikuun 1983 alussa. Oli 39 v. 6 kk.
Se erämaataival juutalaisilla oli myös 40 v.
Onko muut kuulleet tällaista ?
Tuo ikärasismi on minulle uutta! Jumala kai katsoi ettei siinä iässä enää firma hyödy. Nuori ja nätti käännyttää kadullakin tehokkaimmin.
Sen sijaan kaksi tai kolme kertaa, kyllä. :repee: Sitten jumala ei enää, mitä niin? Usko siihen ihmiseen?
Minusta vaativinta oli "uskossapysyminen" kun en ymmärtänyt missä piti pysyä ja mitä tehdä ja kuinka tiesi ettei salaa pudonnut uskosta.
-
Minusta vaativinta oli "uskossapysyminen" kun en ymmärtänyt missä piti pysyä ja mitä tehdä ja kuinka tiesi ettei salaa pudonnut uskosta.
Leena ja minä, me körttiläiset, jätetään ne asiat Ristukselle. Ei meidän Jumppu, tykkäisi juoksupoikajumpun rientämisestä rukouksiin, että "sanoppa niin 7 oikein lotossa".
-
Otin ja luin illalla myöhään jostakin syystä Roomalaiskirjeen 7. ja 8. luvut.
En muista niissä aiemmin olleen mitään käsittämätöntä. Nyt jäi pari kohtaa vaivaamaan.
Miten ymmärrät 7. luvussa olevan maininnan: myyty lain alaisuuteen. Oliko Edenin omena se hinta ?
8. luvussa taas puutaan synnin laista ja hengen laista. Vai tarkoitetaanko Hengen lakia ?
Hyvin muistossani on 8.sta luvusta kohta: Sitä hyvää mitä tahdon en tee...
-
Enpä osaa kysymyksiin vastata.
Noteeraan vaan tuon Room. 8 luvun itselleni varsin tärkeänä ja rohkaisevana lukuna...
"Kuka voi erottaa Kristuksen rakkaudesta...." siis kyllähän meille on annettu varsin
vahvat lupaukset ja siteet... :109:
-
Tarkoitatko näitä ajatuksia: "Saatuaan lain käskystä aiheen synti käskyn avulla petti ja surmasi minut. - - - Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty." Minusta Paavali koettaa ilmaista sitä, että ihminen ei ole omasta halustaan Jumalaa vastaan, vaan synnin valtaan petoksella myyty. Jumalan lakikaan ei pelasta, koska lakia voi käyttää myös väärin. "Kristuksen kuolemassa te hänen ruumiinsa jäseninä olette kuolleet vapaiksi laista ja kuulutte nyt toiselle, hänelle joka on herätetty kuolleista." Kiero kauppa on purkautunut, kun sen kohde on kuollut. Uusi alku on mahdollinen, kun kuolema on voitettu.
-
Tätä etsin. Vaan, tapahtuiko sen synnin valtaan myyminen silloin kun Eeva otti omenan.
Vai onko se Eden vain tarina ? Onko lihamme saatanan hallussa ?
Lihan kautta olemme synnin vallan alla, Hengen kautta olemme syntisinä armon alla ? Näinkö on ?
-
Tätä etsin. Vaan, tapahtuiko sen synnin valtaan myyminen silloin kun Eeva otti omenan.
Liittyisikö kultainen vasikka tähän petokseen? Mooses oli vuorella Jumalan lakia noutamassa ja kansa hädissään teki sonnimullikan jumalakseen.
-
Tätä etsin. Vaan, tapahtuiko sen synnin valtaan myyminen silloin kun Eeva otti omenan.
Vai onko se Eden vain tarina ? Onko lihamme saatanan hallussa ?
Lihan kautta olemme synnin vallan alla, Hengen kautta olemme syntisinä armon alla ? Näinkö on ?
Tääl Docens! :026: Tosi se on, Jumala näyttää meille nimittäin kuvia opettaessaan meitä. Tässä minä toteen että lankeamiseen tarvittiin kaksi kuten minä totesin, kun oli luotu ihminen tousta varten oli luotu kirkko.
Leena on aivan pudonnut, että kirkko sitten lankesi siis. Noh, johonkin tarvittiin Jeesus Kristus, ja minä näen kirkon näin. Lunastetut olemme.
Perisynti on sekin sellainen vähän sekava seikka. Se on Septuagintassa af' o ( omega eikä pikku o ) ja datiivi siinä mutta Hieronymus käänsi in quod josta syntyi viite että perityy geeneissä. Itse asiassa taipumuksemme punovat kuin verkon johonka jokainen syntyvä pikku kalanen takertuu ja jää pinnan alle. Siinä lähitaholla saattaa jotain pientä hyvää tehdä ja sitä verkkoa repiä pitää, mutta tarvitaan suuri Olevainen nostamaan se kuiville ja kaikki kalat keräämään talteen.
Olemme kalastuspäällä ja kuumeilemme, en arvannut että aavekuumetta olisi olemassa. Minä olen hyvin myötätuntoinen aave.
-
Hieronymuksen käännöksessä taitaa olla hänen kinkkisestä luonteestaan johtuvia vivahteita. Minua on jäänyt kaivelemaan vanhojen rouvien (πρεσβυτερας) kääntäminen akoiksi (anus).
-
Hieronymuksen käännöksessä taitaa olla hänen kinkkisestä luonteestaan johtuvia vivahteita. Minua on jäänyt kaivelemaan vanhojen rouvien (πρεσβυτερας) kääntäminen akoiksi (anus).
Pseudopohjalaisena minä olen oppinut käyttämään positiivisena "akka" -sanaa. Olen naimisissa akan kanssa.
-
Minua on jäänyt kaivelemaan vanhojen rouvien (πρεσβυτερας) kääntäminen akoiksi (anus).
Presbyteerit?
-
Presbyteerit?
Niinpä, naispuoliset.
-
Syylläkö vai syyttä tuli mieleeni prespyteeristä Kahteen kertaan kastetut. Liittynevätkö toisiinsa, ei tehdä siitä hengellistä ongelmaa.
Ei kannata loukkaantua myöskään Matti J Kuroselle joka puhuu huumorilla kasteesta;
http://evl.fi/hartaudet.nsf/webhartaus?readform&type=aamu&id=D4912B6E74DA7D19C22578ED0027C4D2&valinta=no
-
Leena ja minä, me körttiläiset, jätetään ne asiat Ristukselle. Ei meidän Jumppu, tykkäisi juoksupoikajumpun rientämisestä rukouksiin, että "sanoppa niin 7 oikein lotossa".
En tiedä olenko körtti, mutta tuosta tiedän vastanneeni kun Riitta-mummi kysyi.
-
erikoinen oli kokemus jolke ei löydy otsikkoa, tulkoon tähän.
Tuli vain mieleeni ymmärrys anteeksiannosta, Jumalan. Ja oitis perään mahdoton tarve ottaa raivelista työelämästä tuttuja jotka nyt aika objektiivisesti kenkkusivat, syytä en tiedä jos tämä alkoi ensimmäisenä työpäivänä. No, menee piikkiin "me ei huolita sairasta lääkäriä". Eihän sellaisessa auta selvitys edes työterveyshuollosta, että tasapaino on okei ensi kertaa elossani.
Mutta juupa, meni aivan kuin vertauksessa jossa palvelija sai paljon anteeksi ja oli oitis karhuamassa pientä vippiä kanssapalvelijaltaan. Tämä oli mielessäni kaiken ajan, enkä kuitenkaan mahtanut mitään itselleni ja ajatuksilleni.
Aloin mietiskellä tämän paljon anteeksi saaneen tilannetta. Hän rupesi karhuamaan saataviaan juuri tuolla hetkellä, miksi? Koska ei enää ollut peloollaan isännän ja velkansa takia? Hyvä tavaton kuinka se oli tukalaa. Halusin vaikka mitä, oikeusturvalautakuntaa ja kollegiaalisuuslautakuntaa ja kaiken aikaa ajattelin että onhan kummallista, on! No ei nyt ihan vuodesta kivikirves, mutta jostain kuitenkin, samaan aikaan repi hajalle omat syyt ja toisten syyt. Ja minä muistan tään vertauksen.
Luin ja muistin jostakin, että rukoilla heidän puolestansa. Kyllä oli väkinäinen huulten höpinä. Johonkin piti ryhtyä kun tuntui ettei jaksa elääkän.
Ohi se meni. Paria yötä sitten uneksin, että vietin läksiäisiä ja vaikeimman ihmisen kanssa sekoiteltiin boolia, hän oli siinä unessa tullut edeltä auttamaan järjestelyissä. Pöytä oli täynnä piiraita.
-
En tiedä olenko körtti, mutta tuosta tiedän vastanneeni kun Riitta-mummi kysyi.
Hän on kysynyt muutakin eli tarkennus, onko toisilla samoja kokemuksia kuin hänellä että iän myötä katoaisi herkkyys kuulla Jumalan kutsu tms jne. Juoksupoikajumalasta kuulen nyt ensi kertaa, mutta en ole lottoa liioin kokeillut. :003:
-
Kun tänään Liinan kanssa kerroimme valoisammista vuosistamme, nousi muistoja kohta 32 vuotta sitten ja
sen jälkeen minulle puhutuista asioista. Kuin taikausko, ne yhä kummittelevat mielessäni ja sen vuoksi haluan jakaa niitä muillekin. Ehkä joku muukin raukka pelkää samoja sanoja.
Kun sitä minun " uskoontuloani " tutkailtiin raamattupiirissä, kuulin mm. Kaksi tahi kolme kertaa jumala kutsuu. Varo jos et ota häntä vastaan, se voi olla sitten " ovien ulkopuolelle jäänti " !
Myöskin mainittiin, että nuoria jumala kutsuu. Yli nelikymppisillä sen kuuleminen on jo heikompaa.
Onneksi kuuloni oli kohdallaan silloin tammikuun 1983 alussa. Oli 39 v. 6 kk.
Se erämaataival juutalaisilla oli myös 40 v.
Onko muut kuulleet tällaista ?
Leena tarkoittaa tätä kirjoittamaani muistelua siitä miten raamattupiirissä meitä evästeltiin.
Luulin etten ole ns. uskonnon uhri ainakaan isommin, mutta kun vuosikymmenien jälkeen yhä tällaisia muistelen voi olla että jotakin väärää on tullut kuultua.
-
Kotimaassa, jossain mielipidekirjoituksessa (valitettavasti minulla on olematon nimimuisti) mainittiin ansiosidonnainen armo, jota usein kuulee viidesläisten saarnaavan. Mielestäni tuo on hyvä temi, lyhyt ja kuvaava.
Toki ei kai kaikki viidesläisetkään niin saarnaa, mutta niissä piireissä se on aika yleistä.
-
Kotimaassa, jossain mielipidekirjoituksessa (valitettavasti minulla on olematon nimimuisti) mainittiin ansiosidonnainen armo, jota usein kuulee viidesläisten saarnaavan. Mielestäni tuo on hyvä temi, lyhyt ja kuvaava.
Toki ei kai kaikki viidesläisetkään niin saarnaa, mutta niissä piireissä se on aika yleistä.
:) :) :) TÄYS OSUMA !!!
-
Mä en ymmärrä tuota muuta kuin siten että armo on sidottu Jeesuksen ansioon... :017:
-
Mä en ymmärrä tuota muuta kuin siten että armo on sidottu Jeesuksen ansioon... :017:
en minäkään...
-
Hurskastelu.
ja toisena:
Pietarin 2. kirjeen väärät opettajat ? Sehän pitää sisällänsä paljon. Omista pyhityksistä ansaitsemattomaan armoon.
Pelottaa ja ahdistaa nuo 2.luvun alkujakeet.
-
Lutteerus ei tykännyt Pietarin kirjeestä...
-
Kumma juttu. Kun olen maininnut Hebrealaiskirjeen, Jaakobin kirjeen, ja nyt Pietarin kirjeen, niin veljeni juhani kertoo ettei Lutteeruskaan niistä pitänyt.
Eikö hänen neuvonsa olekin, että jos ei ymmärrä: Mene ielleenpäin ja nosta hattuas !
Voiko sama Pietari joka opetuslapsena osoitti monia inhimillisiä piirteitä anoppineen, kalansaaliineen ja kieltämisineen, ollakaan näiden paavinbullaa muistuttavine käskykieltoineen. Vai sokaisiko hänetkin valta kirkon kalliona ?
-
Ai niin, meinasi unohtua. Jos sanoo mielipiteensä saivartelematta, onko silloin ' harhaopettaja'? 2. Pietarin kirje.
Olen säännöllisin väliajoin muistuttanut siitä, että en ole opettaja vaan pohdiskelija ja ahkera kyselijä.
Huomasin kun kiittelin vuolaasti juhania opetuksesta kun hän vinkkasi minulle kirjoja, että hänkään ei halunnut olla opettaja. Eikä luterilaiset juuri kai käytä ohjaajavanhuksiakaan. :002:
-
Kumma juttu. Kun olen maininnut Hebrealaiskirjeen, Jaakobin kirjeen, ja nyt Pietarin kirjeen, niin veljeni juhani kertoo ettei Lutteeruskaan niistä pitänyt.
Eikö hänen neuvonsa olekin, että jos ei ymmärrä: Mene ielleenpäin ja nosta hattuas !
Voiko sama Pietari joka opetuslapsena osoitti monia inhimillisiä piirteitä anoppineen, kalansaaliineen ja kieltämisineen, ollakaan näiden paavinbullaa muistuttavine käskykieltoineen. Vai sokaisiko hänetkin valta kirkon kalliona ?
Pietari tuskin kirjoitti niitä. Siihen aikaan oli tapana nimetä kirjeitä ja tekstejä noin, se saattoi tarkoittaa, Pietarin kunniaksi, Pietarin muistoksi tai muuta. Luther piti niitä yhtaikaa Paavalin kirjeiden kanssa kirjoitettuina joten ei ihme että hän äksyyntyi niistä.
Nyt hän ei kenties enää ajattelisi samoin, sillä myöhemmin kun näitä tutkittiin niin todettiin ne kirjoitetuiksi myöhemmin. Eihän Luther tarkoita että eläkää kuin pellossa.
Saattaapihan tämä Hitler päästä taivaaseen, mutta ei nyt kuitebkaan ruveta hääräämään hänen tyylillään täällä. :kahvi:
Myöhemmin seurakunnissa oltiin veltostuttu. Ei ansioton armo merkitse sitä että täytyy murehduttaa Pyhä Henki unohtamalla että Jeesus kutsui itselleen seuraajia. Paavali kamppaili aikanaan saadakseen läpi tuon että nyt kerta kaikkiaan armo ei edellytä ihmistekoja. Kun kirjoitettiin Heprealaiskirjettä ja Jaakobin kirjettä alkoi meno mennä semmoiseksi että tuosta piti huomauttaa. Ansioton armo oli jo mennyt läpi liiankin hyvin. Uudessa Testamentissa on sisäinen jännite, jännittävä, se kun kertoo kuinka kristityn käy, yksittäisenkin äkkiä, kun sitä miettii. Ei armo miksikään katoa, Jumala toivonee lapsiltaan, etteivät vallan revi toisiaan hiuksettomiksi ja muistavat kutsumustaan.... Eihän kilvoittelusta tyylipisteitä anneta mutta suunta on kuitenkin selvä.
Vaikka kyllä Paavali siitä myös huomautti ainakin Korinttoon.
-
Pietari tuskin kirjoitti niitä. Siihen aikaan oli tapana nimetä kirjeitä ja tekstejä noin, se saattoi tarkoittaa, Pietarin kunniaksi, Pietarin muistoksi tai muuta. Luther piti niitä yhtaikaa Paavalin kirjeiden kanssa kirjoitettuina joten ei ihme että hän äksyyntyi niistä.
Nyt hän ei kenties enää ajattelisi samoin, sillä myöhemmin kun näitä tutkittiin niin todettiin ne kirjoitetuiksi myöhemmin. Eihän Luther tarkoita että eläkää kuin pellossa.
Saattaapihan tämä Hitler päästä taivaaseen, mutta ei nyt kuitebkaan ruveta hääräämään hänen tyylillään täällä. :kahvi:
Myöhemmin seurakunnissa oltiin veltostuttu. Ei ansioton armo merkitse sitä että täytyy murehduttaa Pyhä Henki unohtamalla että Jeesus kutsui itselleen seuraajia. Paavali kamppaili aikanaan saadakseen läpi tuon että nyt kerta kaikkiaan armo ei edellytä ihmistekoja. Kun kirjoitettiin Heprealaiskirjettä ja Jaakobin kirjettä alkoi meno mennä semmoiseksi että tuosta piti huomauttaa. Ansioton armo oli jo mennyt läpi liiankin hyvin. Uudessa Testamentissa on sisäinen jännite, jännittävä, se kun kertoo kuinka kristityn käy, yksittäisenkin äkkiä, kun sitä miettii. Ei armo miksikään katoa, Jumala toivonee lapsiltaan, etteivät vallan revi toisiaan hiuksettomiksi ja muistavat kutsumustaan.... Eihän kilvoittelusta tyylipisteitä anneta mutta suunta on kuitenkin selvä.
Vaikka kyllä Paavali siitä myös huomautti ainakin Korinttoon.
Olen kyllä samaa mieltä kuin Leena... Lutteerus oli sitä mieltä, että Raamattussa puhutaan Kristuksesta ja Hän on pääosan esittäjä. Siitä Lutteeruksen kirjeiden ja kirjallisuuden arvostus tai arvostuksettomuus johtuu. Hän oli armon opettaja eikä lain opettaja.