Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 11.08.14 - klo:11:33
-
Katkesi alkuunsa kuin kanan lento tämä akkojen asioiden päivitys ! :117:
Se vanha ketju oli siis yhtä kirjoitusta paitsi valmis. Ajattelin ottaa sen taas esiin, sillä Israel-Gaza, tai vastaavat, ei meitä muita kuin Leenan ole saanut liikkeelle.
Pienet kuulumiset ja tapahtumat kuuluvat naiselliseen seuranpitoon, vai mitä ? Autot ja muut vastaavat suuret kysymykset vaativat jo
putki-aivoja, joista me naiset olemme jääneet paitsi.
Minä en ole käsityö-ihminen, vaikka koti-ihminen olenkin. Lukeminen ja erilaisen musiikin kuuntelu ilman sen suurempaa tietopuolta kuuluvat päivittäisiin toimiini. Tästä netistä olen nauttinut suunnattomasti vaikka en osaa tämän hienouksia.
Kirjoittamisesta näkyy tulleen sitten 1950-luvun koulu-aikojen jälkeen uusi ystävä. Kun kirjoitan, se on aivan spontaania. Annan tulla vaan, sen suurempia miettimättä. Asiat alkavat muistua eri tavoin kun kirjoittelee.
-
Pulisenko yksikseni, kananaivoisia ajatuksia sopii kaakattaa jos on saanut ' munan' munittua.
Tänään näin ensimmäisen raatokärpäsen terassin pöydällä. Katoin siihen ensimmäiset keväiset terassikahvimme. Ensimmäiset keväiset ulkokuivatut pyykit otin narulta. Ne tuoksuvat silti enemmän Surfilta kuin raikkaalta yöpakkaselta. Siinä on pesuneste joka haisee !
Kävelylenkki suuntautui Vesijärven jäiseen helmaan Ruoriniemeen. Kummastelimme jäiden railoja joista kohosi korkeat jäävallit. Parikilometrinen railo mutkitteli Satamasta Rautakankareelle, ja toinen lyhyempi Ruoriniemestä Polttimolle päin. Pilkkimiehet olivat urheina istuksimassa avannoillaan. Hei vaan, Mörtti !
-
Tarvittaiskos tänne apuvoimia?
Hitaalta hämäläiseltähän tämä tietysti käy :icon_biggrin:
Se että osaanko mitään mielenkiintoista kirjoittaa, on sitten toinen juttu.
Aamusella kävin verikokeissa labrassa, tuli hoitajan kanssa melkein tappelu...en ymmärrä
miten tiedot on sotkettu...
Netistä olin varannut ajan, itse olin menossa mielestäni jo vuosia kestäneeseen puolivuotis-
kontrolliin. Tähän asti pysyväisohje on hyvin toiminut...nyt ei...koneella ei mitään merkintää...
onko minut todettu terveeksi vai toivottomaksi tapaukseksi? Vai onko sote-uudistus menossa?
Vai ohjelmien päivitykset?
Yhteiskuntakin töpeksii...enkä minä yksin.
Ja omat pysyväissyytökset senkun jatkuu...meinaan ihan uuvahtaa välillä...tukka harmaantuu..
-
Kaikki ovat samanarvoisija kirjoittajina, ukotkin . :003:
Vaikka olen aloittanut tällä nimellä aiheen, osoittaa reilua miehekkyyttä jos tänne kirjoittaa.
Mikään palsta ei ole mielestäni jonkun yksityisomistuksessa. Eikö vain seppos ?
Olen itse niin rohkea tässä suhteessa, että ryhdyn aina ja useimmiten h e t i toimeen jos siltä tuntuu.
Kyllä akkoja kiinnostaa moni sama asia kuin miehiä. Ei ole sukupuolesta kiinni mikä ketäkin
ruokkii.
-
Tämän otsikon alle voinenkin hämmästellä viime lauantaisia hautajaisia. Kävin naapuriseurakunnassa siellä hyvin tunnetun miehen hautajaisissa. Väkeä oli pajon, mutta siitä huolimatta puolitoista tuntia on mielestäni pitkä aika siunaustilaisuudelle.
Muistotilaisuudessa ihmettelin runsasta määrää muistopuheita, papin oli seitsämäs. Lähes jokainen päätti puheensa muistovärssyyn, joka luettiin paperista, vaikka muu puhe olisi puhuttu ilman paperi. Oudoin juttu oli, että muistopuheille taputettiin. :017:
-
Olivatko muistopuheiden pitäjätkin 'naapuriseurakunnassa hyvin tunnettuja'? Se voisi ehkä selittää aplodit. Mielistelyäkö? Toisaalta se tekisi suosionosoiotukset minusta entistä paheksuttavammiksi.
-
Vähän samantapainen juttu on kun joku lahjoittaa suuren summan hyvään tarkoitukseen
ja ilmoittaa että lahjoittajan nimen voi julkaista.
Raamatussa kyllä sanotaan, älköön vasen kätesi tiedä mitä oikea tekee.
-
Olivatko muistopuheiden pitäjätkin 'naapuriseurakunnassa hyvin tunnettuja'? Se voisi ehkä selittää aplodit. Mielistelyäkö? Toisaalta se tekisi suosionosoiotukset minusta entistä paheksuttavammiksi.
Niin, mietin sitä kyllä, että oliko aplodit kohdennettu vainjalle, jota puheissa ylistettiin vai puhujalle. Toivottavasti vainajalle, sillä hän oli hyvä ja mukava mies. :eusa_clap:
-
Kasvini menestyvät. Nyt en ole ennättänyt vielä ryhtyä terassipuutarhaan olen nauttinut äärettömästi kaikista kasveista ikkunalla ja keittiössä. Ikkunalla on vihertävät suojaruukut, suurkasveilla arkun päällä (isäni nikkaroima 1988) on tummat ja etittäin pidän keittiössä porrastetuista kirkkaankeltaisista. Ne sopivat juuri siten.
Aika paljon minulla on joulukaktuksia kertynyt, nyt tajuan että ne kukitetaan leikkaamalla. Säädin yhden pöydän vain valkeille kukille. Sitten olen ottanut asiakseni paavalinkukan kukittamisen. Jahtaan yksilöä jolka on se taipumus tahi kyky ja vetoan. Jos sinulla on kukkaa pukkaava paavalinkukka jonka jaat, koeta saada minulle osa.
Jukra että oli kerran se yksilö. Koko ikkunalauta sinisenä enkä muista tehneeni muuta kuin mullituksia ja jakoja. Nyt on useahko yksilö, joita tarkkailen. Joku saa ne kahvilla kukkimaan, minun kuolivat. Eri valaustukset ja niukasti vettä. Yksi on vihreydessään upea kyllä.
-
Niin, mietin sitä kyllä, että oliko aplodit kohdennettu vainjalle, jota puheissa ylistettiin vai puhujalle. Toivottavasti vainajalle, sillä hän oli hyvä ja mukava mies. :eusa_clap:
Samantapaiset hautajaiset siunauskappelissa Padasjoella siirsivät seuraavan vainajan siunausta, ja koko tilaisuutta niin, että kirkkoneuvosto ohjeisti siunaustilaisuuksien pitoon kahden tunnin välitauon.
( Padasjoen sanomat, eilen )
-
Riitta Vainiolla oli niinikään menevät maahanpanijaiset, ohjelmaa usealle tunnille. Hän oli ne itse suunnitellut.
Kun olin syksyllä ystäväni siunaustilaisuudessa mietin yhtä juttua.
Se papin siunauspuhe meni ylistyksessään aivan överiksi. Ei sellaisia ihmisiä olekaan.
Ja minä tunsin niin pitkiltä ajoilta että ei.
Silloin päätin että kun minut kuopataan en haluaisi että puhuvat minusta enää. Olen niin useasti kuullu niitä päättömiä ylistelyjä, että kiellän sen kokonaan. Pahaa ei kukaan kehtaa puhua ja hyvä pitää keksiä eli mitä järkee.
Sellainen sopisi että kun. Jos nyt tästä kuolisin, niin tunnen ihmisiä joutten tekisi mieli puhua minusta ja se on totta kanssa.tosin he on niitä joiden voisi olla parempi puhella perästäpäin. On tuskallistakin jos on pakko myistelka saman tien kun jauhetaan ja jauhetaan. Eli ollaan tässäkin kohtuullisia. Tavallinen pelkkä siunausjuttu, se maasta tulit ja maaksi menet. Ihmiset tahtoo tavallisesti syödä eli ruokitaan. Jos olisi aivan minun näköiset olisi Brahmsin Deutsches Requiem. Seurat saisi kyllä pitää sillä tuo Brahms voi olla työläs järjestää. Paras olisi että ihmiset saisi jutella rauhallisesti sen mitä he tahtoo vaikka siinä syönnin yhteydessä.
-
Tätini määräsi, että siunauspuheen tulee olla pelkkää jumalansanaa. Muistotilaisuudessa piti lukea hänen etukäteen kirjoittamansa kiitospuhe omaisille ja ystäville. Sen jälkeen oli lupa kehua häntä itseäänkin. Näin toimimme.
-
Tätini määräsi, että siunauspuheen tulee olla pelkkää jumalansanaa. Muistotilaisuudessa piti lukea hänen etukäteen kirjoittamansa kiitospuhe omaisille ja ystäville. Sen jälkeen oli lupa kehua häntä itseäänkin. Näin toimimme.
Näin on tehtävä minunkin maahanpanijaisissani. Kaikki ylösnousemustarinat kehiin, lohduksi. Joku suree kyllä.
Sitä epävirallista osuutta eli syömistä mietin. Riippuu kovasti siitä milloin kuolen. Jos nyt, tiedän jäävän ihmisiä joiden täytyisi saada puhua siitä mitä minusta jäi heille mieleen, eli en tylyttäisi täydellisellä kiellolla. Ajattelen mitä olisi jos/kun menettää näillä päivämäärillä omainen.
Haluaisin puhua, mutta en tiedä, josko ihan heti.
Tavallaanhan hautajaiset muistuttavat kriisinpurkua eli debriefingiä, muttas juuri sen suhteen olen alusta asti ollut epäluuloinen. Sama tahti ei sovi kaikille, ja siinä olisi pakko sopeutua. Minulla oli kauhea olo Timon siunaustilaisuudessa enkä mennyt muistotilaisuuteen ollenkaan, kävin sen sijaan Timon haudalla usein syksyllä ajattelemassa Timoa ihan hiljaa itsekseni.
Nelitoistavuotiaana kieltäydyin jyrkästi isänisän hautajaisista. Piste. En vain lähtenyt sinne. Pelkäsin liikaa omia reaktioitani, enkä olisi kestänyt vaarin muistelua.
Toisenkilaisia kokemuksia tietty on.
-
On se merkillistä, olen taas tänään huomannut, kuinka ' ukkokullan' ollessa poissa kotoa saan aikaan parissa tunnissa sen minkä tavallisesti parissa päivässä.
Nyt kun lähdimme samaan aikaan ovesta, minä kävelytin koiraa 45 min. Sen jälkeen kastelin ruukkupuutarhani, nypin kuivat kukat, ripustin 1. koneellisen pyykkiä naruille, keitin appelsiinin kuorista marmelaadin, tyhjensin tiskikoneen ja täytin uutta sisään.
Huomasin että 2. kylvös lehtisalaatista on käyttöön sopivan kokoista, hentoa tuoretta ja kauniin vaaleanvihreää. Poimin sitä kahteen annokseen. Teen vaihteeksi ' vanhanaikaisen' kastikkeen kermasta, kovaksikeitetystä kananmunan keltuaisesta, sinapista, suolasta ja etikasta. Äiti laittoi aina tätä. Olin jo unohtanut koko jutun, kaupan hyllyt tarjoavat valmiita vaihtoehtoja.
Kirjaan en ole ehtinyt näin MM-huumassa juuri muuta kuin illalla tarttua. Silmät voivatkin nyt paljon paremmin.
Matti on vielä mölkkyämässä liikkuen pölkupyörällä. Siinäpä hänen askareensa samaan aikaan. Tunnin päästä hän tulee. Minä ehdin siiheksi keittää perunat, paistaa lohen ja ripustaa 2. koneellisen pyykkiä. Ja täälläkin olen kahdesti piipahtanut.
Vertailun vuoksi. :003:
-
Miehet on hitaita, rauhallisia, ei turhia hötkyile....
Mutta se että hidastamme vaimoväen elämää on kieltämättä outoa ja uutta...
Tai olemme myös hoksaamattomia...
-
Minäkin olen aikaansaavimmillani, kun saan puuhata omaan tahtiini, yksin, ilman että kukaan keskeyttää ajatuksia tai tulee viereen tuijottamaan. Läsnäolijan sukupuolella ei ole merkitystä.
-
No tuo R-m:n mainitsema mölkkypeli on kyllä pitkää pinnaa ja keskittymiskykyä ja
laskutaitoa vaativa peli, sujuu parhaiten kun ei yritä jotain muuta samanaikaisesti... :023:
Itselläni meni tänään aikaa sudokun täyttämiseen...siinäkin auttoi muutaman tunnin breikki
välissä, kun aloitin uudelleen, sitä katsoi "uusin silmin" ja homma alkoi sujua...
jep...no niin...hyvää yötä!
-
Miehet on hitaita, rauhallisia, ei turhia hötkyile....
Mutta se että hidastamme vaimoväen elämää on kieltämättä outoa ja uutta...
Tai olemme myös hoksaamattomia...
Miehet , ainakin aviomiehet, pitävät hellivän naisen läsnäolosta. Siinä ollaan ' äidin' roolissa. Toki tämä on tärkeää parisuhteessa, puolin ja toisin. Ei siinä aika hukkaan mene. Töiden teon kannalta olen yksinpuurtavaa tyyppiä. :039:
-
Kirjoitan taas välillä tähän kun on näitä ruoka- ja kukkaisasioita kerrottava. Mihin lie
ne ruokasivut jo jääneet ?
Kävimme Hankkijalla, joka vielä muutama viikko takaisin oli Agri-market. Nyt oli tarjouksessa monenmoista kevääseen kuuluvaa. Kansaa oli, ja oli onneksi myös henkilökuntaa reilusti. Tavaraa tuotiin ja vietiin. Multasäkkejä, istutus-astioita, kottikärryjä ja haravia näkyi menevän paljon.
Ostin tarjous-setin, kolme rönsyliljaa 3;lla eurolla. Laitoin se kaikki yhteen suureen ruukkuun. Ovat nätin helakat tummasävyistä Marimekon Ananas-vertoa vaste.
Ostin sellaisen ison ja vahvamuovisen, reiällisen kantokassin pihatöihini. Siinä on mukava kanneksia vaikkapa haravointijätteitä kompostiin. Viime syksynä Matti ei antanut minun sellaista ostaa talvea vasten.
Hankkijan lippiksiä ei näkynyt. :icon_wink:
Tänään paistan koljaa ruuaksemme. Teen sille valkokastikkeen jossa on sipulia. Maustepippuria niskaan, ja kas, jouluruoan tuntua !
-
Paan nämäkin tänne kun ovat tätä ' akkain hömpötystä'.
Vaihdoin talviset verhot omaan huoneeseeni kevyisiin kesäverhoihin. Nää oli herttoniemettären ehtymättömistä varastoista saadut retrot. Aamun lehdessä esiteltiin kevään verhomuotia, ja nyt nappas !
Vanhat pesin ja ovat nyt kuivumassa. Matti katkaisi kaks ja puolmetrisen pihlajariun miule pyykkikepiks, sillä muuten ois valkoiset verhot osuneet maahan.
Varastosta löytyi myös kukkakangas joka olisi käypänen kesämekoksi. Sinistä ja vihreää joista pidän just näin yhdistettynä. Itse en enää käy koittamaan kurjan koneeni kanssa. Naapurissa asuu ompelija, lieksatar, ehkä hänellä ompelutan.
Huomena männään onnittelemaa entistä pikku-ukkoa Herttoniemeen. Nyt hää on 17-vuotias mies. Keitin satsin lihapiirakoita viemisiks. Hyö saivat niitä kun viimeeks kävivät, ja tykkäsivät.
Loppupäivä on taas lepäiltä, käi selkään tuo verhijen vaihto.
-
Valvoin viime yönä paljon. Kutittava tunne keuhkoputkessa yskitti, ja yskittää yhä.
Liekö allergiaa tai astman pahenemista. Olkoon mitä on, mutta ruokahommat piti hoitaa neljän tunnin unilla mahdollisimman helposti.
Matti teki pottumuusin alkuun ja minä panin paistokasariin paketin Uuden-Seelannin saksanhirveä. Siitä tekeytyy helposti ja halvalla käristys kahdelle.
Lisäksi löysin jääkaapista pussillisen porkkanoita. Ne olikin jo kiire kuoria sillä ituset kasvoivat melko vahdikkaasti. Mehukkaita ne olivat ja kun raasteeseen lisäsin porkkanahedelmämehua ja puolukkasurvosta saimme siitä lisukkeen.
Hyvin maistui. Maistuisipa nyt unikin. Olen jo kolmeen kertaan käynyt makuulle, mutta uni ei tullut.
-
Toivon huojennusta ja lepoa sinulle.
-
Kiitos. Nukuin hyvät päiväunet. Yskä ei tunnu flunssayskältä. Voi olla että olen hiukan allerginen. Eilen se paheni kun suihkuttelin siivousainetta, apilantuoksuista Kiilto-merkkistä, vessaa siivotessani. Luulen, että minun on luovuttava siitä vaikka se tehokas ja tuoksu on mieleinen. Ostan taas Tolua.
-
Olen Haminanserkun kanssa läheisin meistä tyttöpuolisista äidinpuolisista serkuista. Nyt voin ilahduttaa häntä kun kerron että olen ihastunut saksalaiseen tv-ohjelmaan ja muutamiin saksalaisiin laulajiin. Klassikot ovat olleetkin mieluisia, en vain ole niistä hänelle maininnut kun olen pitänyt englantilaisuutta jotenkin läheisempänä, etenkin kirjallisuudessa. Nyt voi olla toisin.
Ruoaksi meinasin uusia perunoita ja graavilohta, kreikkalaista salaattia, jauhelipihvit vuohenjuustosydämellä grillissä, amerikkalaista kaalisalaattia. Lohi on norjalaista ja perunat Ruotsista. Viini on Etelä-Afrikasta, mutta vesi on kotimaista.
Mansikat ovat myös EU-maasta, en katsonut mistä, mutta kansainvälisyydellä mennään kesää avaamaan lahtelaisella pihalla.
-
Lueskelin aikani kuluksi sitä, mitä Vihreä Sisareni :039:, tiedämme molemmat mistä on kyse, kirjoittaa. Täällä on peruna kalliimpaa ostaa kuin Suomessa. Jos edullisesti haluaa syödä, niin perunaa kotona, mutta muuta Espanjassa. Peruna on selkeästi yli euron, mutta vihannekset paljonkin alle.
-
Oikein on, että veljetkin lukee mitä siskojen maailmaan sisältyy.
Ruokakulttuuri ja hinnat ovat niitä ensimmäisiä vertailtavia kun ollaan ulkomailla.
Voi kuinka halpaa oli Kreikassa 1980-luvulla. Turistien ruokapaikoilla oli valtavat erot hinnoissa. Jos söit Agios Nikolaoksen Pohjattoman järven rannan hienoimmissa paikoissa, sait yhden aterian hinnalla neljän hengen ruoat sivummalla. Samoin hollantilainen Heinecken- tölkki maksoi enemmän kuin pullo hyvää viiniä.
Autot ovat miehille myös olellinen vertailun aihe. Kreikan maaseudulla näki vaikka minkäkinmoisia ritsoja.
p.s. Mnsikat olivat espanjalaisia. :039:
-
Eilen olin apumyyjänä yhden yhdistyksen pöydässä siivouspäivän kirpputorilla. Myyjiä oli kymmeniä tai pari sataa sillä paikalla, koko kaupungissa 550. Paljon kuulin puhetta, ettei kauppa käynyt, kun myyjiä oli niin paljon. Pari vuotta sitten tavaraa meni kuumille kiville, kun myyjiä oli paljon muttei näin valtavasti ja ostajia sitten enemmän. Varsinkin lasten vaatteita oli paljon, aika nuhruisiakin. Yksi tuttu moitiskeli, että myynnissä oli huonoa tavaraa. Viikkokirppareilla, joissa maksetaan vuokraa myyntipöydästä, on parempikuntoista tavaraa tarjolla. Ehkä siivouspäivän maksuttomuus kannusti tuomaan tarjolle ihan kaiken. Toisaalta kaikenlaista suurkirppistä ja peräkonttikirppistä järjestetään tuon tuostakin, joten ostajilla on valinnanvaraa.
Itse ostin lapsille muutaman DVD:n ja tulevalle opiskelijalle vihreän kattolampun.
Luin lehdestä keminmaalaisesta perheestä, kuusihenkinen, joka asuu 70 neliän kolmiossa. Perheenäiti kehui, kuinka tarpeeton tavara lentää kaaressa roskiin, ja ettei haittaa, jos kausivaatteet homehtuvat varastossa, kun ne voi heittää surutta roskiin ja keittiötavaroita on heitetty roskiin suuret määrät, jotta saatu keittiöstä laatikoita lasten vaatteille. Jos tavara on käyttökelpoista, niin mielestäni on ihan kamalaa, jos ne heitetään surutta ja kaaressa roskiin. Jonkinlaista kierrätystä voisi miettiä.
-
Roskiin heittämistä en juuri harrasta. Vanhempi tytär sitä tekee, mutta nuorempi vastavuorollisesti kerää, ja kiertää kirppiksiä. Niitä on Helsingissä monenlaisia. Laatutavaraa saa Hietsun torilta. Vikaostokset hän tuo meille.
Valitettavasti matonkuteiksi leikkaaminen on lähes ' muisto vain'. Tuntuu että kutojatkin nykyisin leikkaavat uusia kankaita.
Muistan nekin vuosikymmnet kun lumppuri kiersi keräämässä huonoimmat vaatteet.
Sen muistona minulla on pari pula-ajan huopaa, lumppulangasta kudottuja. Koiran alustana autossa ne vieläkin palvelee.
-
Odotan sadetta, sillä kastelukannujen kanto rasittaa heikkoja käsivoimiani. Voltarenia kuluu ja silti aina jotakin paikkaa kolottaa.
Aamuviileällä teen sen mitä näillä helteillä teen. Kitkin kukkapenkkiä ja leikkasin vuorenkilven kuivat vanat.
Parhaillaan pyörii pyykkikone. Siinä menevät oksennuksen hajut sohvatyynyistä, toivottavasti. Koiran oksennus on sitkeä haisemaan.
Aamun lehdessä oli helppo raparperipiirakan resepti, ihan peruskamaa, ja sen mukaan tein.
Matti teki tunnin pyörälenkin. Lähetti minulle multimediaviestin hyppyrimäistä. :001:
-
Joo, lämmintä ja väsyttävää on nyt muutaman päivän jakso.
Tuntuu ettei oikein jaksa mitään.
Mutta esim. tuo pyörälenkki, se kyllä sujuu aika lämpimälläkin, sen verran viima käy.
Kasteluhommia olen tehnyt letkun avulla iltamyöhällä, ei haihdu heti.
Tässä asunnossa helppo letkulla, kylppärin ikkunasta vaan letku pihalle.
Juomisesta pitäisi paremmin huolehtia mitä olen tehnyt.
Tämän päivän ennustetut sadekuurot ei tänne osu muuttuneen ennusteen mukaan.
-
Pulisenpa minäkin. Milloin ihmisestä tulee " körttiakka?" Mikä siinä on, ettei voi pulista ihan omana itsenään?
-
Milloin ihmisestä tulee ylipäätään jotakin? Silloin, kun muut määrittelevät vai silloin, kun itse ymmärtää jotain olevansa? Naispuolinen kolleega kerran marisi, että miehet määrittelevät hänen naisellisuutensa. Minä vastasin, että se on minusta oikein, kun naiset määrittelevät minun miehisyyteni. 'Niin kai se sitten on,' hän taisi rauhoittua.
-
Minusta ei tule körttiakkaa....ja välillä hävettää olla omana itsenänikin... :icon_sad: :icon_eek:
-
Körtti-akat ovat virallisesti körttinaisia. Minä muistaakseni, vai oliko Pirska sittenkin, nimikoimme tämän höpöttelypalstan.
Silloin kun kirjoitan löysän lennokkasti, mitä tietenkin naisena häpeän, sijoitan sen tänne.
Meillä vanhoilla pariskunnilla on akkain työt ja ukkoin työt. Kirjoittelen akkain töistä
tänne. Varsinaiset ruokajutut ovat saaneet omat sijansa.
Lisäksi Tänään-osiokin sisältää milloin mitäkin.
Valitan jos järjestely ei ole Leenan mieleinen.
-
Körtti-akat ovat virallisesti körttinaisia. Minä muistaakseni, vai oliko Pirska sittenkin, nimikoimme tämän höpöttelypalstan.
Silloin kun kirjoitan löysän lennokkasti, mitä tietenkin naisena häpeän, sijoitan sen tänne.
Meillä vanhoilla pariskunnilla on akkain työt ja ukkoin työt. Kirjoittelen akkain töistä
tänne. Varsinaiset ruokajutut ovat saaneet omat sijansa.
Lisäksi Tänään-osiokin sisältää milloin mitäkin.
Valitan jos järjestely ei ole Leenan mieleinen.
Asiantuntijat sanovat, että naisessa on miestä ja miehessä on naista. Minäkin olen körttiakka.
-
Ilman muuta olet, kunnia-akka oikein. Kaikkihan tiedämme kuinka hoidat ' poikuettasi' ja huushollianne. :eusa_clap:
Minä olen löytänyt puolestani itsessäni tiettyä maskuliinisuutta. Inhoan naisellista hempeilyä, sillä sehän on tietty toimintatapa, ei reilusti päin tulta. Se taas on minun tapani, tietyissä olosuhteissa.
Körttinaisena koetan olla diplomaattinen, ettei tarvitsisi alvariinsa hävetä. :091:
-
Luin äskettäin mielenkiintoisen artikkelin...kehoituksen sanan:
Sen sijaan että hermostun ja huudan pienistä vastoinkäymisistä...
minun tulisikin laskea kymmeneen, hiljentyä, mennä itseeni, pohtia mistä moinen reaktio...
päästä jyvälle asian ytimeen ja yrittää muuttaa tapani...ehkä näin...?
Toki paineet pitäisi päästää pihalle...toisaalta...
Niin...isot vastoinkäymiset kyllä hiljentää ihan "automaattisesti"...
-
Mitä enemmän käytän voileipägrilliä, jota sanon leipäpsässiksi, sitä enemmän alan ihastua sen käyttöön.
Ostin omani monta vuotta sitten Lidl´stä ja se on suunnilleen tämä, erona vain se että meidän psässi on kahdelle leivälle ;
http://www.konerauta.fi/WebRoot/vilkas04/Shops/20130304-11092-197055-1/51A5/32FB/FC74/ACE6/34CE/0A28/1005/9184/8665.jpg
Tuo että siinä on vino poikkileikkuri on minusta mainio innovaatio. Näin kahdesta lämpimästä leivästä saa neljä sormiin sopivaa vinokolmiota.
Kuohkeista sämpylöistä tulee eri maukkaita ja rapeita.
Tänään tein suppilovahverokeiton lisukkeeksi vaaleasta paahtoleivästä, juustosta, metvurstista , tomaattipyreestä ja ripauksesta yrttimaustetta oikein maukkaat pikkusuolaiset
-
Akka on minulle hellyttelynimi, jota käytän itsestäni. Toinen vastaava on eukko.
-
Minun on vastaavasti, muori ! :003:
En tykkää jos akotellaan, saati ämmäksi puhutaan. Kun välit on viileät silloin kuulen rouviteltavan.
Itse tykkään olla mami. Sitä käytän kun koiralle haastelen. Tylleröille olen tietenkin mummi, kuten kaikille lasteni jälkeläisille.
Toinen tytär kutsuu kiltisti äidiksi, toinen äiskäksi.
Ja ennen kuin Pena ehtii, kuittaan; Rakkaalla naisella on monta nimeä .... :003: :039:
-
Ja ennen kuin Pena ehtii, kuittaan; Rakkaalla naisella on monta nimeä .... :003: :039:
Nuorin lapsenlapsista opettelee puhumaan. Nykyisin hän nimittää minua suurin piirtein Arkkivaariksi. :icon_biggrin:
-
Nuorin lapsenlapsista opettelee puhumaan. Nykyisin hän nimittää minua suurin piirtein Arkkivaariksi. :icon_biggrin:
Karkkivaari ? :018:
-
Jääkaappi tyhjeni eilen, enkä tänään ehtinyt kauppaan kun Matti tarvitsi auton.
Mitä kaapeista löytyi, niistä kokosin tarpeet sämpylöihin ja korvasieni keittoon.
En taida laittaa reseptiä, sillä aloitin kuivattujen korvasienten liottamisella.
Sämpylätaikinaan alustin kauraryynejä ja auringonkukan siemeniä. Makoisia niistä tuli, samoin sopasta.
...
Huominen tietää isoja ostoksia ja lisäksi siivotaan. Eihän meidän kahden tarvitsisi niin
jämtisti kaikkea tehdä, mutta se on tapamme.
-
Tänään kävin liinavaatekaupan alennusmyynnissä, ostin uusia aluslakanoita ja huomenna ajattelin käydä lisää. Vien tuliaisena herättäjäjuhlakortteeriin. Sinne ei näet voi mennä omilla lakanoilla, emäntä suuttuu, jos yrittää.
-
Olen nauttinut eilisten järkevien ostoksien antamasta ilosta.
Hankin vihdoin muotoilevan tyynyn. Ongelmia kaularangassa, ja nyt tuli apu, kiitos fiksun sairaanhoitajan.
Toinen elintärkeä ostos oli kunnollinen pinnoitettu valurautainen paistinpannu. Nuukana ihmisenä olen käyttänyt kahta-kolmea teflonpannua ja äidiltäni ja tyttäreltäni perittyjä heidän valurautaisiaan.
Nyt paistoin elämäni parhaat pihvit hääpäiväksi. Kyllä ei pitäisi nuukailla näin tärkeässä asiassa. :003:
-
Mitäs muita ostoksia on kun järkeviä? :017:
Jaa niin...heräteostot tietysti...esim. karkit ja cd-levyt... :023:
-
On omaa tyhmyyttä, kuten minulla, ostaa vaatteita sovittamatta. Vasta annoin tyttärelle muuten ' ah´niin kivan ' vaatteen joka kotona olikin numerosta huolimatta kuin makkarankuori päälläni. Hän kiitti ja kuittasi.
Kirjojen ostaminen joulumyynnistä kirjailijan nimen perusteella on riskaapelia. Moni äänilevykin oli pettymys, aikanaan. Enää en osta.
-
No jopas, minä sentään sovitan, mutta yleensä ostan aina sen mikä vaan sopii.
En ymmärrä sellaista että käytetään paljon aikaa viidessä liikkeessä ja palataan ostamaan
ensimmäisestä se mikä ekaksi oli esillä.
-
Eilen havahduin todella lapsen kasvaneen kun sain kuvan kännykkään. Siinä Urho, entinen 'pikku-ukko', sittemmin Herttoniemen nuorukainen, poseeraa frakki yllä, juhlapukuinen tyttö rinnalla lähdössä wanhojentansseihin.
Kyllä puku miehen tekee, niin oli nuorukainen miehistynyt, etten meinannut tuntea.
Vastahan tänne foorumillekin kertoilin pikku-ukoista, ja nyt hän kohta saa jo ajokortinkin.