Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 03.04.14 - klo:13:12
-
Kumpi on oikeassa?:
http://www.talouselama.fi/uutiset/nyt+se+on+tutkittu+oikeassa+oleminen+tekee+onnelliseksi+ja+tossun+alla+oleminen+onnettomaksi/a2222182
vai
http://vihanhallinta.fi/2012/02/07/oikeassaoleminen-on-portti-vihaan-ja-suuttumukseen/
-
Lukematta kumpaakaan linkkiä, haluan kysyä, olenko minä taas se vihanlietsoja tällä foorumilla, kun en niele ihan kaikkea pureksimatta?
-
Olen joutunut ajattelemaan oikeassaolemista näissä kotiympyröissä. Kuten olen kertonut meillä on Matin kanssa päivittäiset tietokilpailut. Toinen tyttäreni saa raivarit kun minä suuni avaan.
Nyt sattui taas sopiva kinaaminen foorumille. Googlasin sanaa: Oikeassaoleminen ja valitsin sieltä pari kappaletta vertailuksi. En osoittele ketään, siihen ei minulla ole varaa. Syntinen luontoni kykenisi kyllä vaikka mihin kauheuksiin.
Rakkaus on suurempi kuin laki, ja sitä tulee noudattaa kun on kysymys ihmisen sortamisesta sukupuolen, rodun tai uskonnon takia.
Mitähän olisi o i k e a oikeassaoleminen ?
-
Ei kai täällä nyt vihasta ole kysymys, jos jostakin ollaan toista mieltä. Julkisessa keskustelussa ei pääse asian ytimeen: joukossa on monta osallistujaa, tekstiä ei voi pidentää, ollaan poissa ratkaisevalla hetkellä. Kahden tai kolminkesken olisi paljon yksinkertaisempi, siis nokakkain,päästä jonkinlaiseen ratkaisuun, jos silloinkaan. Mehän olemme niin erilaisia. Toinen väistyy heti, mutta toinen jaksaa. Jokainen voi mielipiteensä pitää jostakin asiasta, ei ole pakkoa totella toista.
-
Mielestäni homovihaa on ollut foorumillakin koko tämän ajan jonka olen tätä lukenut. Koska kuuluin ennen körttiläistymistäni siihen samaan joukkoon, ja jouduin muuttamaan oikeassaolemistani, aihe tuntuu olevan taas ajankohtainen. Jaakon puhe Herättäjäjuhlilla on ilm. synnyttänyt suoranaista vihaa. Meille jolle se sisäistyi muulla tavoin, se on esitelmä Jumalan Sanasta raamatunkertomuksissa, ja Sanana Raamatussa.
Kaikenlaisissa ihmisten kanssakäymisissä, perheessä eniten, ollaan oikeassa ja väärässä. Toivottavasti ei jäädä vihaan, eikä voiton tunteisiin.
-
Kirjoittaen kommunikoiden myös kasvojen eleet puuttuu ja jos ei kovin hyvin tunne toista voi syntyä väärinkäsityksiä ehkä siitäkin.
Ja omista mielipiteistään ei tarvitse luopua vaikka joku muu olisi eri mieltä mutta onko väittely aina hedelmällistä ?
Joskus voi olla joskus ei.
Joskus eriävistä mielipiteistä on hyvä keskustella ja ne voivat avartaa mutta ehkä pakonomainen oikeassa oleminen on kuin betonibunkkerista ampumista jos ei malta kuunnella mitä toinen yrittää sanoa ja pommittaa saadakseen toisen hiljaiseksi.
Nämä ovat vaan mietinnän alla, ei valmiita, kiveen hakattuja mielipiteitä nämäkään.
Myös huumorintaju voi olla samanlainen tai erilainen ja sekin voi sitten tuoda oman makunsa keskusteluihin.
Mutta ehkä olisi hyvä jos osaisi olla kovin provosoitumatta vaikka joku, muut...ehkei olisikaan samaa mieltä, provosoitumatta, liikaa ärsyyntymättä.
En sano että aina kykenisi siihen mutta sillä voisi välttää kovia riitoja luulisin.
Ihan pikkuisia haja-ajatelmia vain tässä.
-
Kirjoittaen kommunikoiden myös kasvojen eleet puuttuu ja jos ei kovin hyvin tunne toista voi syntyä väärinkäsityksiä ehkä siitäkin.
Siksi minusta on väärin kirjoittaa puhuvansa tai sanovansa, kun kirjoittaa. Kun kirjoitan, kun osallistun netissä keskusteluun, keskustelen kyllä, mutta en puhu enkä sano. Keskustelen kirjallisesti enkä kasvokkain. Facebook on suomeksi naamakirja. Vähän se harhauttaa. Jo nimi itsessään sisältää ne puutteellisuudet, joista arvostelijat Facebook'ia kritisoivat ja joita käyttäjät ovat saaneet tuta.
-
Olen mallan kanssa samaa mieltä. Kasvot kertovat. Siksi odotan näkeväni joitakin uusia kasvoja Lapualla.
...
Toinen asia, otsikkoon liittyen. Kirjoitin jokin aika sitten Jeesuksen persoonasta. Jumalan toinen persoona, Jeesus. Joku vastasi: Jeesus (Jumala?) ei ole persoona. Tuossa Jaakko Heinimäen Juhla-esitelmässä hänkin puhuu , pariinkin kertaan, Jeesuksen persoonasta. Onko väärin nähdä Ihmisen Poika persoonana ? ( Ei tarvitse olla oikeassa että voi vastata , kiinnostuksesta kyselen )
-
Onko väärin nähdä Ihmisen Poika persoonana ?
Yleisen kristillisen näkemyksen mukaan on väärin, jos ei näe Jeesusta persoonana.
-
Mielestäni homovihaa on ollut foorumillakin koko tämän ajan jonka olen tätä lukenut.
Itse en ole kokemut homovihaa. Olen kokenut, että ennemminkin on vihaa niitä kohtaan, jotka haluavat kysyä myös tässä homoasiassa Raamatun neuvoa.
Jos ei piko Raamattua itselleen sopiviin ja sopimattomiin palasiin vaan pyrkii ojentautumaan Raamatun opetuksen puoleen mahdollisimman monessa elämänalueessaan, koen, että tällainen pyrkimys täällä saa aikaan vihaa.
-
Ajattelin tässä että jos kunnioittaa tai edes hiukan yrittää kunnioittaa toista niin silloin voi kirjoitella hyvinkin erilaisista mielipiteistä ja jopa kokea iloa siitä eikä napsauta heti puolustusmekanismejaan päälle.
Onkohan tämä ihan utopistinen miete ?
-
Mielestäni homovihaa on ollut foorumillakin koko tämän ajan jonka olen tätä lukenut.
Vaikka sukupuolisuuteen liittyvissä asioissa on esiintynyt tälläkin foorumilla monenlaisia yhteiskunnallisia ja teologisia näkemyksiä, en ole kuitenkaan havainnut mitään homovihaksi kutsuttavaa. Viha-sanaa käytetään tämäntapaisissa yhteyksissä helposti vähän löysästi. Kaveripiirissäni on monenlaisia esimerkiksi kansallisuuksiin ja sukupuolivähemmistöihin liittyviä kriittisiä käsityksiä, mutta eipä juuri varsinaista kansallisuus-, rotu- tai homovihaa. Kun sellaista sitten kohtaa, se on aika pysäyttävää, tiedän kokemuksesta. Silloin on kysymyksessä voimakas, kaikenkattava tunne, jota tuttavuussuhteetkaan eivät lievennä.
Mt
-
...homovihaa en ole tavannut... jonkin ajatuksen kyllä...
-
Lukematta kumpaakaan linkkiä, haluan kysyä, olenko minä taas se vihanlietsoja tällä foorumilla, kun en niele ihan kaikkea pureksimatta?
Jos olet jotakin lietsonut, niin totuuden etsimistä. Kiitos siitä! Emme tosin ole aina etsineet ihan samoista suunnista.
-
Vedän takaisin sanani homovihasta, kirjoitin väärin, tarkoitin sukupuolineutraalien parien avioliittoon vihkimistä . Kansankielessä se on homovihaa.
En tarkoittanut ketään yksityisesti, vaan ko asian vastustajat olivat mielessäni sanaa käyttäessäni.
Itseeni iskostettiin homovihaajan leima menneinä vuosikymmeninä.
Pyydän anteeksi !
Oikeassaolemisesta toivon keskusteltavan reilusti, omin ajatuksin, elämän kaikkia sen ilmenemismuotoja käsitellen. Ajatukseni on keskustella muista kuin makukysymyksistä. Tosin niissä sitä vasta ollaankin eri mieltä, ja miksi ei oltaisi. Mutta jos sanoo mustikka vai mansikka, siitä ei tule kuin suu marjaiseksi.
Miinulle körttifoorumin anti on enemmän kuin osaan sanoin sanoa.
-
...tarkoitin sukupuolineutraalien parien avioliittoon vihkimistä . Kansankielessä se on homovihaa.
Täälläpäin se on homorakkautta.
-
Täälläpäin se on homorakkautta.
Siellä missä rakkauden kielimuuri kääntää vihan rakkaudeksi on kaikki hyvin ! :023:
-
"Siellä missä rakkauden kielimuuri kääntää vihan rakkaudeksi on kaikki hyvin !"
-
Voi kuinka hyvin sanottu.
Ja mikä voimavara...
Jeesus sanoi että jopa vainoojiaan tulee siunata...että siunauksen perisi.
-Siihen varmaan menee ja kuluu koko loppuelämä mutta jos edes pikkuisen siitä oppisi.
-Opettelisi siunaamisen tietä.
Ja rakkauden tietä jota apostoli kuvaa verrattomaksi tieksi korinttolaiskirjeessä.
-
Olen viime päivinä päässyt syventymään rakkauden salaperäiseen olemukseen sielussa. Se on paljon muutakin kuin sana tai tunne. Kun se asuu meissä, se valitsee myös sanamme ja puheemme kun osaamme antaa sille tilaa.
Kun puhumme omissa voimissa, vaikkapa hengellisiä, mutta sielu on tyhjä rakkaudesta, syntyy sotkua ja suukopua.
Kiitos malla kun otit aiheen esiin.
En tiedä olenko nytkään valinnut oikeat sanat, yritin olla ohjaamatta itse.
p.s. Olen oppinut kahdesta juhanin neuvomasta kirjasta ehkä jotakin.
-
Koen että noissa sanoissasi, lauseissasi Riitta-mummi on paljon viisautta.
Raamattukin puhuu viisauden sanoista ja tiedon sanoista.
Varmaan noin asia on kuin kirjoitat.
-
Aloituksen artikkeleissa puhutaan vähän eri asioista.
Ensimmäisen artikkelin aviomies joutui valehtelemaan: Myöntämään, että vaimo on oikeassa, vaikka todellisuudessa ajatteli toisin.
Mitä se oikeassa oleminen siis on: Riittääkö, että sattuu olemaan oikeassa? Vai onko se se varmuuden tunne, että olen oikeassa? Vai sitä, että varmuuden tunnossaan pääsee vielä sanomaan, miten asiat ovat? Ettei tarvitse pidätellä sisällään sitä pakahduttavaa varmuutta, että toinen on väärässä?
80-luvulla, kun rahamarkkinoita vapautettiin, arvelin, että siitä ei hyvää seuraa. No ei seurannutkaan: Riehaannutiin uudesta vapaudesta, talous ylikuumeni, ja seurasi lama. Enpä tiedä, olenko onnellinen siitä että olin oikeassa. Parempi jos olisin ollut väärässä eikä vapaus olisikaan johtanut siihen mihin johti. Ja nyt joskus tuntuu, että ympäristöaktivistit ovat onnettomia, kun heidän tuomiopäiväennustuksensa eivät olekaan toteutuneet, ainakaan vielä. Ja moni kristitty puhisee niin kiukkua toisin ajattelevia kristittyjä kohtaan, että varmaan jo mielessään iloitsee siitä kun aikanaan taivaasta sitten näkee noiden vääräoppisten kärventyvän helvetissä.
Olisiko mitenkään mahdollista kristittyjen myöntää, että vaikka olemme totuudenetsinnässämme päätyneet erilaisiin tuloksiin, kysymys kuitenkin myös niillä toisin ajattelevilla on vilpittömästä totuudenetsinnästä? Ei tietoisesta tarkoituksellista Raamatun vääristelystä, ei ennakkoluuloista ja peloista ja vihasta? Ja etsintä jatkuu. (Ja varmasti kaikki lopulta huomaavat joiltakin osin olleensä väärässä.)
Lapsena ja teininä minulle oli tärkeä tietää paljon. Ei siinä mitään jos aidosta ilosta ja mielenkiinnosta lukee tietokirjoja (niinkin tein), mutta kun siihen tuli se pakko että pitää tietää. Että muka olisi noloa olla muistamatta maailman valtioita pääkaupunkeineen tms. yhdentekevää. Vaikka jo vähän hepottaa niin kyllähän tuo edelleen nostaa päätään.
Koetan edelleen ymmärtää, miltä se oikein minussa tuntuu, millä tavoin tuntuu pahalta, kun näkee jonkun tekevän jotakin ihan väärällä tavalla. Jotain ihan vähäpätöistä. Vaikkapa aikuisen ihmisen pyöräilevän niin, että poljin asettuu keskelle jalkapohjaa eikä päkiän kohdalle, tai sauvakävelevän kyynärpäät jäykästi koukussa. (Hah, sainpa sanottua ne!)
Nykyään alkaa olla jo helppo myöntää, että saatan muistaa jotakin väärin, tai että olen nähnyt tai kuullut tai ymmärtänyt ihan väärin. Etenkin tuota muistiani epäilen.
Niinpä olenkin alkanut miettiä kirkosta eroamista. Sillä niin kauan kuin olen jäsen, saatan joutua vannomaan todistajanvalan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Todistajanvala), mihin minusta ei ole. En minä voi väittää että se mitä kerron, on totta! Ihan hyvin saatan erehtyä, muistaa väärin, vaikka totta yrittäisinkin puhua. Enkä haluaisi sotkea Jumalaa tähän asiaan, omaan epätäydellisyyteeni.
Raamatussahan valan vannominen kielletään, ja voisin sen soveltaa itseeni sanoin "ymmärrä että olet erehtyväinen".
Uskontunnustus sanoo että pelastukseen vaaditaan oikea oppi, mutta vastoin sitä voisin ajatella, että eikö kristitty voi tuntea olevansa turvassa ja armahdettu siitä huolimatta, että varmaan erehtyy monissa opillisissa kysymyksissä, on ymmärtänyt asiat väärin?
-
Kiinnostavia tunnustuksia öppiäiseltä. Samankaltaisia tietämisen tuskaa kuvaavia juttuja olisi minullakin, mutta nehän näkyvät täällä foorumilla. Se johtunee, kuten olen muutamaan kertaan kirjoittanut, kiinnostuksesta kaikkea kohtaan. Nippelijuttuja, enimmäkseen. Tämän kaltaista en kuvailisi oikeassaolemiseksi, vaan tarinaniskennäksi.
On kaksi eri asiaa jos ollaan oikeassa muistiin perustuen, tai ollaan vakaumuksen, aatteen tai opin puolesta oikein oikeassa.
Usko on suurin salattu lahja jonka voi saada. Ilmeisesti siihen kuuluu myöskin siitä tiukasti kiinni pitäminen. Kysyn vaan, omasta kokemuksesta, että miksi eivät käsitykset voisi muuttua. Se jumala jonka uskon tielle lähtevä, haluava tai pääsevä saa rintaruokinnan ajaksi, ei olekaan enää se sama lempeä Abba. Sen moni kolhuin ja vaivoin koeteltu ihminen joutuu huomaamaan.
Pitenevä, ja ennenkaikkea syvenevä virta jossa matkaamme kohti Armon merta , näyttää monet kasvonsa. Miksi siis väittää sitä ensimmäistä kokemistaan ainoaksi oikeaksi. Myös Raamattu avautuu uusista kohdista ja uusin ajatuksin.
Vastaan öppiäiselle, että mielestäni on aivan mahdollista antaa jokaisen uskoa tai olla uskomatta , miten itse kullekin parhaiten luontuu. Tämän toivoisin kaikkien käsittävän. Siis, totuuden voi löytää monista kohteista. Itselleni paras on kristillinen usko yhteen salattuun Jumalaan, Jeesukseen Kristukseen ja Pyhään Henkeen.
Onko messun Uskontunnustuskin vala, mielestäsi öppiäinen?
-
^Ei se ole vala, muulla tavoin vaikea kylläkin. Ei siinä luvata pysyä tässä uskossa vastakin.
-
Niinpä olenkin alkanut miettiä kirkosta eroamista. Sillä niin kauan kuin olen jäsen, saatan joutua vannomaan todistajanvalan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Todistajanvala), mihin minusta ei ole. En minä voi väittää että se mitä kerron, on totta! Ihan hyvin saatan erehtyä, muistaa väärin, vaikka totta yrittäisinkin puhua. Enkä haluaisi sotkea Jumalaa tähän asiaan, omaan epätäydellisyyteeni.
Oikeudenkäymiskaari 29 § 1 mom:
"Todistajien on kunkin erikseen valintansa mukaan joko vannottava todistajanvala tai annettava todistajanvakuutus. Todistaja, joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, antaa kuitenkin vakuutuksen."
En löytänyt tähän kohtaan liittyvää hallituksen esitystä tai muita esitöitä, mutta mielestäni tämä on sellaisenaankin selvää tekstiä. Kirkkoon kuuluva voi valita valan tai vakuutuksen, uskontokuntaan kuulumattomalla ei vaihtoehtoa ole.
Mt
-
^Hyvä jos se on noin kuin sanot. Ei se vakuutuskaan kiva ole, mutta kunniani ja omatuntoni, no mitäpä niistä :039:. Eihän me täällä kunniaa olla etsimässä muutenkaan. Täytyy kyllä selvittää ja varmistaa tämä asia jostakin, on alkanut viime aikoina niin vaivata.
-
Olisiko sulla enämpi omantunnon- kuin uskonasia tämä kysymys.
Muuten hienosti sanoit, että ei olla kunniaa täällä hakemassa ! Vaikka olen urheilun ystävä, niin joskus sieppaa tuo Kunnia ja maine vouhkaus.
Niitä on tosi-tv-esiintyjät väärällään. Kunnia kuuluu yksin Jumalalle. Tosin, Kunnia ja Isänmaa on kansalaisvelvollisuus. Niin kauan kun on tätä isänmaata.
Minulle tosin on vastenmieliset nuo erilaiset fraasit. Mutta niillä on helppo ilmaista mitä tarkoittaa.