Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Pyryharakka - 31.03.14 - klo:22:22
-
Edellinen kasviketju n:o 2 oli niin vanha, että aloitin uuden kevään kunniaksi. :003:
Riitta-mummi esitti niin kiinnostavan kysymyksen, että piti etsiä tietoa. http://koivu.luomus.fi/kasviatlas/maps.php?taxon=40266&year=2009
Tuo kartta pisti ihan miettimään onko kaukaisimmat yksittäiset esiintymispaikat muodostuneet niin, että joku on etelämpää siirtänyt sinivuokkoja pohjoisemmaksi. :017:
-
Pidän todennäköisenä. Tiedän, että sinivuokkoja on siirretty Hämeestä kymenlaaksolaiselle pihamaalle. Miksei siis olisi yritetty samaa pohjoisen suuntaan?
-
Sama tuli mieleeni.
Tämä spesiaali-kevät ei ole kuitenkaan kovin hyvä sipulikukille. Kun hangen suoja puuttui ja aurinko porotti ja välillä oli jo yli + 10 asteisia päiviä, ovat nyt tulppaanin lehtien kärjet kellastuneet. Samoin krookukset odottelevat yhä kukkien avaamista. Keltaisia on jo jonkin verran, sinisiä vain muutama. Tätä on jatkunut jo kolme viikkoa.
Viime keväänä kaikki ryöpsähti upeasti heloittamaan lähes yht´aikaa.
Rannassa kurjenmiekkojen lehdet työntyvät jään läpi. Elämä voittaa.
-
Äitini siirsi valkovuokkoja mökkimme metsään ja ne ovat menestyneet erinomaisesti. Sinivuokkoja meillä on luonnostaan. Valkovuokot on siirrety Asikkalan Isoäiniötä edeltävän mäenharjalla olevan lepopaikan metsästä. Riitta-mummi tietää paikan.
-
Kyllä. Sitä ei ole voinut olla huomaamatta. Nyt siitä on kuitenkin osa sitä tienvarsimetsää hakattu, ja ainakin vaikuttaa että vuokotkin ovat vähentyneet.
Teilläkin on koivikkoinen etälärinne. Siinä ne viihtyvät, eivät kovin kuivassa paikassa. Minäkin olen siirtänyt tätä lahtelaista lajiketta mökille.
Löytyykö keneltä näsiöitä ja rohtoimiköitä ?. Esikoita ei ole minun maisemissani. Kemiössä on kallioitta ruoholaukkaa.
-
Meidän mökillä on useita näsiöitä ihan luonnonvaraisina.
-
Olisin halunnut tänään nähdä äitini lapsuuden kodin lähellä sinivuokkoja kun siellä kävimme.
Mutta ei ollut vielä eikä enojen aitan luonakaan.
Teen jonkun päivän päästä uuden reissun sinne josko sitten jo olisivat kukassa.
-
Idänsinililja l. scilla on tänä keväänä kukkinut valtoimenaan. Hautausmaallakin se oli sinisinä mattoina siellä-täällä. Se on myrkyllinen kuten helmililjakin. Hämmästyin kun tuossa linkissä kerrotaan että se luetaan nyk. parsakasveihin. Hyasintin malliset lehdet, ja kukkakin, joskin yksittäinen.
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/idansinililja
-
Ai tuo, niitähän on omalla pihallanikin. Ja joo, hyvin ovat kukkineet.
Sivumennen ihmettelen tässä sitä, miksi jotkut kukkia puun juurelle, ihan rungon viereen, renkaaksi puun ympärille. Tulos näyttää Marge Simpsonin kaulalta.
-
Nyt täällä paluumatkalla hedelmäviljelijöiden kaskenviertosavut siis edell vuosien oksien poltto on loppunut, sen sijaan vihreää on kaikkialla ja nautaeläimiä syömässä ruohoa tyytyväisenä. Pohjois-Saksassa on vielä selviä itämisen alussa olevia kevätkylvöjä. Jännä katsella kasvuston eri vaiheita.
-
Pikku-akkojen äiti toi tuliaisiksi mökille valkoisen jaloruusun taimen ja pussillisen gladioluksen sipuleita. Istutin ne kyllä, vaikka eivät ne minusta oikein istu meidän hämäläiseen maalaismaisemaan. Ne ovat niin hienoja ladyjä. Ajatus oli kaunis ja sydämellinen. :057:
-
Kladiolukset on tois komeita leikkokukkia vaikka omasta pihasta kyläreissulle. :023:
-
No muuten, mutta miulle punaisista neilikoista ja värikkäistä gladioluksista tulee mieleen Neuvostoliitto. :076:
Samoin kuin sifonkihuivit tyttösten hiuksissa.
-
Ranteeseenhan sifonki kuuluu, ainakin Dingo-fanien mielestä.
-
Enolla oli mukavan kokoisia tomaatin taimet, olivat vielä sisällä.
Ja oli ihanan vihreää siellä, enemmän kuin täällä kotona vaikkei tuo matka kauhean pitkä ole, on silti etelämpänä.
Ja hän on aina ollut kasvi-kukka-ihminen.
Samoin luonto-valokuvaaja-metsästäjä-kalastaja-talous-ihminen.
Ennen leipoi pullat ja leivät ja teki ruoatkin itse mutta nyt ei enää leivo.
No tuo tuli sivulauseina tähän kasviketjuun kun aloitin tomaatintaimista.
Enemmän enoni tietää kukista ja kaikenlaisista kasveista kuin minä.
Kun olin lapsi opetti minulle tutuimpia ensin ja sitten vähän epätavallisempia, samoin lintuja tunnistamaan ja eläimistä.
Toinen enoni opetti kalastamaan...tai siis onkimaan.
Olin aina kesäisin paljon siellä kun mummonikin eli.
Eino-eno teki ekan ongen mulle..kun olin aika pieni...niin ongenvapa oli lyhyt ja soppelin silloin.
Ja kun en aina jaksanut kävellä pois rannasta niin Eppu otti reppuselkään pienen ja uupuneen kalastajatytön ja kantoi mummolaan.
Ihania nuokin kaikki muistot.
-Kiitos enoista !(http://www.cosgan.de/images/more/flowers/050.gif)
-
Loppujen lopuksi, kaikki liittyy kaikkeen. Kasveista saavat ravintonsa niin eläimet, kuin ihmiset. Pullajauhot tehdään vehnästä, yleensä, ja se on kasvi.
Hirvi syö kasveja, ja ihminen syö lihaa, ellei ole kasvissyöjä.
Sinulla on Eino-eno, minulla Eino-setä jota puhutaan aina Eino-enoksi, sillä hän oli eno serkuilleni, joita on enemmän kuin meitä veljien lapsia.
..
Omia kasvihavaintoja tänään. Voikukka on nostanut nuppunsa ja kukkansa nurmikon sekaan. Matti ajoi ensikerran pihanurmen. Punarinta tuli heti siihen jotakin nokkaansa noukkimaan. Ehkä kuitenkin ötököitä.
Morsiusangervo availee ensimmäisiä nuppujaan, samoin lemmikit. Kielon lehdet kääriytyvät auki. Kukkapenkit voivat tänä vuonna hyvin. Perennatkin ovat levinneet hyvin, eikä rikkaruohot mahdu sekaan. Vaahtera on heleän värinen. Omepuussa kukkasilmut näkyvät vasta pieninä. Talousrakennuksen pohjoispuolelle, varjoon, on levinnyt ketunleipää. Se kukkii suloisesti. Pidän siitä, vanamosta, kielosta ja yleensä valkoisista kukista.
Tämä on herkintä vuodenaikaa, sopii minulle, kuin ensirakkaus.
-
Voikukkia tunnistan ja bongasin.
Kiva lukea Riitta-mummin ja Mallan muisteloita :039:
-
Kotkan puistojen koristekirsikat (?) ovat kauneimmillaan.
-
Istutin äitienpäivänä saadut ruusut ja ruusupelargoniat ulos, sekä omani että äitini saamat.
Muutenkin touhusin aikani ulkona ja sitten välillä vaan istuskelin tuolissa ja katselin kaikkea kaunista, vihreyttä, vehreyttä ja olin kuulolla että kuuluuko mitä lintujen liverrystä ja viserrystä ja kuuluihan sitä.
Kissatkin siinä hyväilyttivät itseään samalla.
Voi että kuinka ihanaa kun on lämmin, aurinkoinen sää. :eusa_angel:
-
Annoin lemmikkien vallata kukinnallaan tulppaanipenkkini kun sipulikukkien aika oli ohi. Kauniisti ne kattoivatkin kuihtuvat tulppaanien varret. Ja kukinta oli hyvin kaunis parhaimmillaan. Nyt se oli valmis kylvämään siemenet, joten revin ne armottomasti irti. Onneksi se kasvaa ruusukkeina ja on helppo kiskaista irti. Toista on kyläkellukan ja rönsyleinikin hävittäminen. Tosissani sain kirkoa, ja varmasti jäi juurakot maahan.
Ahomansikkaa tuli esiin, raakileita on aika mekoosesti ( pohj. murre ). Syöjiäkin riittää.
Jännä tietoa tästä kyläkellukasta wikissä. En tiennyt että sen juuro on neilikantuoksuista ja vanhastaan hyvä rohto, mm. vatsavaivoihin ja hermosärkyihin.
Pihassamme kasvaa keväisin vuokkoja, sitten kieloja. Nyt on metsäkurjenpolven ja apilan aika. Saniainen viihtyy myös. Pidän siitä, etenkin ensimmäisen koirani Busterin haudalla.
Kurttulehtiruusu-aita alkaa kukoistaa ja päivänliljat ovat parhaimpansa jo ylittäneet. Ne on rumia kun kuivuneet kellot riippuvat ruskeina. Jos jaksan niin nypin niitä irti. Nyt meni liki tunti perkaushommassa. Niskani ja pääni eivät enempää siedäkään yhdellä kertaa.
Kyläkellukka. ( ristiriitaista tietoa sen levinneisyydestä eri sivustoilla )
https://www.google.com/#q=kyl%C3%A4kellukka
-
Kevään lämpimillä kaikki kukki nopeasti. Nyt säiden viilettyä kukinta hidastuu, niin kuin kasvukin. Mooseksen palava pensas kukkii komeimmillaan. Toivon sen kukkivan kauan.
-
Kasvisi on minulle vieras, joten katsoin googlesta. Kauniskukkainen se onkin. Pidän kasvutavasta ja väristä, mutta siinä on se polttava ominaisuus. Onko Tiiti saanut joskus ihottumaa ? Samaa voi kai sanoa Jättiukonputkesta. Naapurikin otti sitä alkuvuosina koristeeksi pihaansa. Onneksi saivat sen pois tapettua, sillä se oli lähellä rajaamme.
Ostin lobelioita tulppaanipenkin täytteeksi. Ne ovat sinisiä ja sopivat kauniisti valkoisten, vaal.punaisten ja pinkkien sormustinkukkien ja vaal. liljojen seuraksi. Jollei sade pilaa kaikkea. Tai lehtokotilot ja liljakukot. :075:
-
Minä ostin kesäkukkia taas luottopuutarhaltani. Ovat vähän kalliimpia, mutta puutarhuri kasvattaa niitä väljästi, joten verbenat, lumihiutaleet ym. ovat symmetrisiä koko ruukun ympäri.
Nukenkaulukset olivat loppuneet, mutta sain komean valkoisen verbenan ja sen kaveriksi tummanviolettilehtisen koristebataatin.
Takapihalla taistelu jostain levinnyttä vuohenputkea vastaan jatkuu...
-
Aivan outoja kukkia minulle. Verbera näkyy olevan sininen, niistä pidän.
Tänään katselin puutarhaosastolla upeita valkoisia verenpisaroita amppeleissa. Hinta ei ollut nyt este, mutta talomme on valkoinen, joten siksi ei.
Sitäpaitsi tarvittava kukkamäärä on jo.
-
Minulla oli amppelissa joskus jättiverenpisara, ja kyllä se oli komea. Valkoisen voisin ottaa myös.
Heliotrooppeja ei tänäkään vuonna ollut, niissä olisi ihana tuoksu ja houkuttelisivat perhosia. Limenvihreä koristetupakkakin olisi kiva. Minulla on vielä yksi iso ruukku tyhjänä, voi siihen tulla lahjakukkiakin vielä.
-
Nyr sitten tiedän millainen on heliotrooppi. Sana on tuttu, mutta merkiseekö jotakin muuta ?
Ihastuin Kreikassa pasuunakukkaan. Sekin on myrkyllinen. Tänään oli lehdessämme artikkeli lasten hyvästä leikkipihasta ja se sisälsi luettelon myrkyllisistä kasveista.
Oli myös juttu taiteilija Kuutti Lavosesta ( Tyrvään kirkko-Lavonen ). Olipa siis heti googlailu-aamu. :002:
-
Riitta-mummin kysymykseen, en ole koskaan saanut ihottumaa Mooseksen palavasta pensaasta...toki asiaan on voinut auttaa mm. aistiherkkyys, hajuaistini on aina ollut niin herkkä, että Mooseksen olen kieränyt kaukaa... :icon_lol: Tänä kesänä olen kärsinyt erittäin paljon siitä, että pihlajat ovat kukkineet niin voimakkaasti, niiden löyhkä aiheuttaa minulle oksettavan etovaa tunnetta ja päänsärkyä, toinen aivan kamala on happomarjat kukkiessaan.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/ekelig/g020.gif) (http://www.cosgan.de/smilie.php)
Parvekkeelle pääsi amppeliin tomaatti ja pöydälle punainen dalia, jonka juuri päätyy talveksi meidän kylmäkellariin (70-luvun kerrostalon riemuja ovat kellarit). :023:
-
Riitta-mummin kysymykseen, en ole koskaan saanut ihottumaa Mooseksen palavasta pensaasta...toki asiaan on voinut auttaa mm. aistiherkkyys, hajuaistini on aina ollut niin herkkä, että Mooseksen olen kieränyt kaukaa... :icon_lol: Tänä kesänä olen kärsinyt erittäin paljon siitä, että pihlajat ovat kukkineet niin voimakkaasti, niiden löyhkä aiheuttaa minulle oksettavan etovaa tunnetta ja päänsärkyä, toinen aivan kamala on happomarjat kukkiessaan.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/ekelig/g020.gif) (http://www.cosgan.de/smilie.php)
Parvekkeelle pääsi amppeliin tomaatti ja pöydälle punainen dalia, jonka juuri päätyy talveksi meidän kylmäkellariin (70-luvun kerrostalon riemuja ovat kellarit). :023:
Entä tuomi? En kestä kukkivaa tuomea ollenkaan.
-
Tuomi on minullekin liikaa. Pihlajaa siedän jotenkuten. Kielosta pidän kovasti, siis tuoksuista kun jutellaan. Syreeni on paras, yhtä hyvä orvokin kanssa.
Hei Tiiti, kiva kun käyt foorumilla. Tulethan Lapualle veisaamaan ? :039:
-
Nautin kaikista tuoksuista. Marunan tuoksu mm. on eksoottinen.
-
Raamatussa on maininta marunasta.
5. Moos. 29:18
Älköön siis teidän joukossanne olko ainoatakaan miestä tai naista, sukua tai sukukuntaa, jonka sydän tänä päivänä kääntyisi pois Herrasta, meidän Jumalastamme, mennäkseen palvelemaan noiden kansojen jumalia; älköön teidän keskuudessanne olko juurta, josta kasvaa koiruohoa ja marunaa,
Alaviite viittaa uuden testamentin puolelle kun apostoli sanoo sanat noita Simonille:
Ap. t. 8:23
Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä."
--
Tuli vain mieleen tuo...meni off topiciksi..kasviketjussa.
Mulla aina joskus alkaa rönsyilemään.
-
Raamatussa on maininta marunasta.
5. Moos. 29:18
Älköön siis teidän joukossanne olko ainoatakaan miestä tai naista, sukua tai sukukuntaa, jonka sydän tänä päivänä kääntyisi pois Herrasta, meidän Jumalastamme, mennäkseen palvelemaan noiden kansojen jumalia; älköön teidän keskuudessanne olko juurta, josta kasvaa koiruohoa ja marunaa,
Alaviite viittaa uuden testamentin puolelle kun apostoli sanoo sanat noita Simonille:
Ap. t. 8:23
Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä."
--
Tuli vain mieleen tuo...meni off topiciksi..kasviketjussa.
Mulla aina joskus alkaa rönsyilemään.
Eikö maruna ole sama kuin pujo. Joka kerta kun näen revin sen irti maasta, sillä sen siitepöly ei sovi minulle ollenkaan.
-
Voi olla, minä en tiedä...en ole muutenkaan kasveissa yhtään haka.
Eläimiä paremminkin tunnistan.
-
Pujo ja maruna tarkoittavat samaa, allergisille hyvin pahoja kasveja. Rri paikkakunnilla järjestetää pujonkitkentä-talkoita.
Koiruoho on myrkyllinen runsaasti käytettynä. Saksalaiset :003: ajavat sillä pois vatsamatojaan.
Ranskalaiset maustoivat absinttinsa ( Pernod), se pehmentää aivoja. Samoin kreikkalaisten uozo.
Martti Haaviolta on runokirja Koiruoho, ruusunkukka. Kari Rydman on säveltänyt siihen melodia. Tässä Ritvalan ( Hei mami ! ) Kööri laulaa:
https://www.youtube.com/watch?v=xtqGmyb9Ago
-
Meillä on pesiytynyt kasvimaamme ojanpientareille ikävästi joku valkearöyhyinen, putkikasvi, ei se koiranputki ole. Olen sitä aiemmin säästänyt kukka-aikana, koska se näin ennen mittummaariaa antaa väriä täällä periferiassa. Kun putki on kovettunut, saa laesta (vai onko se eteys) lyödä ihan himoonsa asti, että kasvuston saa poikki. Nyt yritän toista konstia, en anna kasvin siementää ts lyön sen poikki viikatteella nyt, kun korsi on pehmyt. Mansikka kukkii ja taisi säästyä hallalta.
-
Toivotavasti se on Karhunputki
https://www.google.com/#q=karhunputki&stick=H4sIAAAAAAAAAGOovnz8BQMDgw4HsxCnfq6-gXmZZXaaEheIaWRmVGGUriXoV1pSlFmSmZ8XnJmSWp5YWbz-5I_NK04m61Trequ_3juRqyA8qR0A-cMHVUkAAAA
eikä
Jättiukonputki. Jolloin pitää varoa ihoa ja silmiä sitä hävittäessä. Ja ottaa huomioon monenlaista muutakin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4ttiputket
Vuohenputki on syötävvä ja herkullista. Kuulemma. En ole uskaltanut maistaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vuohenputki
-
Kiitos tiedosta, karhunputkihan se on. Kait se jättiukonputkikin yritti tänne maihinnousua, mutta osasin sen torjua. Viikatteella pystyy korjaamaan tilannetta kasvimaalla. Nuorempana myrkytin aika railakkaasti.
-
Kyseltiin miten suhtaudun tuomen tuoksuun, niin en kyllä mielelläni aivan vierestä kulje, vaan vähän etäämpää, muttei tuomi aiheuta minulle yhtä etovaa oloa kuin pihlajat tai happomarjat. Jotenkin näiden jälkimmäisten haju on sellainen eltaantuneen rasvainen, että huh! Tuomi on tuoksultaan kyllä pistävän makea, muttei sitten kuitenkaan niin tukahduttavan tunkkainen kuin nuo "rasvakukat". Syreeni ja kielo kuuluvat miunkii suosikkeihini, ja toki ruusuja tykkään tuoksutella.
Foorumilla viihtymiseen sanottava, että huomaan kesän tulleen, ei tarvihe niin paljon tuijottaa näyttöä kuin opiskellessa, joten jaksaa vapaa-ajallaan vähän lueskella juttuja ja miksei kommentoidakin. Riitta-mummille, ja miksei muillekin tiedoksi, että olen tulossa Lapualle, mutta visiittini on mallia pika eli torstai iltana menen paikalle ja lauantai iltana lähden pois, jottei tarvi tehdä kuin 6 päivän työputket molemmin puolin.
Ja jottei aivan ohi aiheen menisi, niin noteerasin tänään työmatkallani, että tienposkien lupiinit kukkivat edelleen täydessä terässä...tässä oli alkukuusta niin kuumia jaksoja, että mietin joko menevät kaikki ohi ennen juhannusta, mutta kylmät pitkitti kukintaa. Sinänsä en moista tulokasta kamalasti arvosta, mutta kyllä siitä näyttävät maljakkoasetelmat tekee näin jussina...
-
Ja jottei aivan ohi aiheen menisi, niin noteerasin tänään työmatkallani, että tienposkien lupiinit kukkivat edelleen täydessä terässä...tässä oli alkukuusta niin kuumia jaksoja, että mietin joko menevät kaikki ohi ennen juhannusta, mutta kylmät pitkitti kukintaa. Sinänsä en moista tulokasta kamalasti arvosta, mutta kyllä siitä näyttävät maljakkoasetelmat tekee näin jussina...
Lupiineja minäkin tänään maljakkoon hain, kun pari päivää sitten naapurintädiltä saadut pionin kukat jo karisivat. Pitäähän sitä jussina jotain maljakossa olla, siis jotain ulkoa kerättyä, ei kaupasta hankittua. :023:
-
Ajomatkan varrella lupiineja teiden varsilla aivan suunnattomasti.
Kaunistahan se tietysti on....mutta jotenkin...välillä kun oli sinisiä kellokukkia ja violettia "tervakukkaa",
niin tuntui "kotoisammalta"
-
Tervakukat eli mäkitervakot on nyt parhaimmillaan. Viileä sää tekee niistä vielä kirkkaanman värisiä. Ihania.