Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 27.12.13 - klo:08:06
-
Graavilohi minunkin tavallani onnistui. Tyttäreni, joka on alan ihmisiä, kehui kovasti sitä. :002:
Laatikoita ja kinkkua on vielä viikoksi meille kahdelle.Koira auttaa kyllä kinkun kanssa. :003:
-
Me, jotka vielä muistamme sodan jälkeiset pulavuodet, korttiannokset ja akanaisen kaurapuuron, katselemme kiitollisina ruoanpaljoutta jota on tarjolla, vaikka lamaa kaiketi nytkin eletään .
Nykyiselle nuoremmalle työssäkäyvälle, hyvinvoivalle jälkeläiselle ei tavanomaiset jouluherkkumme " ole mitään".
Kansainvälisyys on tuonut kulinaristien joulupöytiin vaikkapa osterit ja muut meren elävät. Samoin aasialaiset lajit erilaisine tahnoineen, joita en tunne, ovat heidän ruokakeskustelujensa ydin. Mikäpä siinä. Toista perinteistä tyyliä edustaa ruotsalainen lihapulla-prinssinnakki-linja.
Söimmepä mitä lajia tahansa, on hyvä kiitollisena muistaa Leivän Antajaa. :eusa_pray:
-
On hyvä pitää mielessä menneiden pulavuosien lisäksi se, että planeetallamme on nytkin nälkää näkeviä alueita. Ilmaston muutos ei ole vain lämmön lisääntymistä, vaan myös tulvien ja kuivuuksien jyrkkiä vaihteluita.
Kiitollisina leivästä meidän tulisi osata jakaa siitä muillekin.
-
Ilmaston muutosta ei voi olla ajattelematta. Tämä viikko ja viime viikko ovat olleet ennätysmäisen lämpimät ja sateiset. Nyt on parhaillaan niin pimeä päivä, että luulisi oltavan jo iltaan painumassa.
Onko tämä ihmisen aikaansaanoksien myötä, vaiko Luojan työtä jolla hän muistuttaa kaikkivoipaisuudestaan.
Miten tämä veden määrä vaikuttaa satoihin ? Koko maapallo on viime aikoina saanut osansa myrskyitä, tulvista ja maanvyöryistä.
Leipää on lähetettävä eniten kärsiviin maihin. Filippiineille kerättiin kolehteja joulukirkoissa ja se on oikein.
Myös Yhdysvalloissa on ollut vaihtelevaa. Vuoroin kovaa kuivuutta, ja nyt rankkasateita. Myrsky on riepotellut Pohjoismaita. Puhuttelevaa, ja tietyt raamatunpaikat tulevat usein mieleen.
-
Nykyiselle nuoremmalle työssäkäyvälle, hyvinvoivalle jälkeläiselle ei tavanomaiset jouluherkkumme " ole mitään".
Kansainvälisyys on tuonut kulinaristien joulupöytiin vaikkapa osterit ja muut meren elävät. Samoin aasialaiset lajit erilaisine tahnoineen, joita en tunne, ovat heidän ruokakeskustelujensa ydin. Mikäpä siinä.
Nyt kyllä väittäisin sen verran vastaan, että nykyinen nuorempi polvi on paljon epävarmemmin työssäkäyvää kuin vaikka vähän ennen sotaa syntynyt, vielä korttiannokset muistavan äitini sukupolvi. Vai kuinka pitkiä aikoja olette nyt jo vanhuuseläkettä nauttivat foorumilaiset joutuneet työuranne aikana olemaan työttöminä? Ns. perinteisissä jouluruoissamme on myös paljon herkkuja, jotka ovat aikanaan olleet tuontitavaraa ja uutuuksia. Perunakin on varsin uusi tuttavuus Etelä-Amerikasta.
Mitä jouluruokakeskusteluja olen netissä lukenut, niin ykköseksi näyttää nousevan graavilohi. Ilman lämpökäsittelyä valmistettu lohi on vanha pohjoismainen perinneruoka, joskin menetelmä on ollut aikoinaan toinen (kirjaimellisesti graavaus eli hautaus). Siinäpä perinneherkku, joka maittaa nuoremmillekin!
Mitä kulinarismiin tulee, niin nythän ovat huippuravintoloissa in pitkään haudutetut halvat ruhonosat. Ei olla enää niin nirsoja, että vain pihvi kelpaisi ns. hyväksi ruoaksi.
-
Huomenta öppiäinen . Kiva että osallistut tähän keskusteluun. Minä kirjoitan täältä mummi-horisontista. Tarkkailuni kohde on lähinnä oma jälkikasvuni. Siitä löytyy niin työttömyyden kokeneita kuin työmäärästään stressaantuneita.
Puhuin nimenomaan omassa joulupöydässä kuulemastani
kulinaristien joulusta. Minusta se oli yletönsä mitä kuulin, ja sanoinkin sen. Heidän piireissään ei silli ja silakka, tuskin graavilohikaan ole mitään, saati lipeäkala ja lanttulaatikko.
On toistakin sorttia jälkikasvua. Heillä ei ole varaa moiseen ja heille kelpaa aina se mitä meiltä yli jää.
Olet oikeassa työelämän epävakaisuudesta. Leivän tulo saattaa yllättäen katketa keneltä vaan, ja se on itkun ja hammastenkiristyksen paikka.
Siinä suhteessa meillä ikäkuluilla mummoilla ja paapoilla oli vakaampaa, joskin vaatimattomampaa.
Seuraan surullisena yhteiskuntamme jakautumisesta kiihtyvällä vauhdilla köyhiin ja rikkaisiin. Rikkaan on vaikea päästä Taivasten valtakuntaan.
Kiitin Ruoan antajaa kun aamiaiseksi nautimme liki viikon vanhaa leipää ja leikkelettä. Meillä ei heitetä ruokaa roskiin, pienten perhe ja koira ottavat kiitollisina vastaan jos olen ylimääräistä valmistanut.
p.s. graavilohi oli mainiota ja edullista itse valmistettuna :109:
-
Seuraan surullisena yhteiskuntamme jakautumisesta kiihtyvällä vauhdilla köyhiin ja rikkaisiin.
No tästä ollaan yhtä mieltä.
Mutta kummallisia kulinaristeja, jollei silakka kelpaa. Olen luvannut viedä yhdet tuttavani ravintolaan syömään ja sitä varten katsellut hyvien ravintoloiden ruokalistoja, kyllä siellä silakka alkuruoissa on taas muotia kovasti. Ja tosiaan joku pitkään haudutettu possu, lanttua on kanssa aika usein tarjolla, jopa jälkiruokana. Ne on ne minun ikäiset (=viisikymppiset) ja tästä vanhemmat, joille pitää olla sisäfileetä, jotta olisi hienoa. Olen muuten itse tänä jouluna oppinut syömään silliä, kannatti tehdä lasimestari itse. Vaikka sillihän on nykyään kallista ylelllisyyttä, johon oikeasti köyhillä ei ole varaa.
Mutta nauttikoot kulinaristisi minun puolestani osterinsa rauhassa. Kuka mihinkin törsää. Jos he haluavat tyyristä ruokaa niin ehkä eivät pistä niin paljon johonkin muuhun turhuuteen?
-
No tästä ollaan yhtä mieltä.
Mutta kummallisia kulinaristeja, jollei silakka kelpaa. Olen luvannut viedä yhdet tuttavani ravintolaan syömään ja sitä varten katsellut hyvien ravintoloiden ruokalistoja, kyllä siellä silakka alkuruoissa on taas muotia kovasti. Ja tosiaan joku pitkään haudutettu possu, lanttua on kanssa aika usein tarjolla, jopa jälkiruokana. Menisin itse mielelläni juuri johonkin tuollaiseen paikkaan, mutta ongema on itseäni vanhempi (=yli viisikymppinen) ruokaseura, joka haluaa etanoita ja sisäfileetä, jotta olisi hienoa.
Olen muuten itse tänä jouluna oppinut syömään silliä, kannatti tehdä lasimestari itse. Vaikka sillihän on nykyään kallista ylelllisyyttä, johon oikeasti köyhillä ei ole varaa.
Mutta nauttikoot kulinaristisi minun puolestani osterinsa rauhassa. Kuka mihinkin törsää. Jos he haluavat tyyristä ruokaa niin ehkä eivät pistä niin paljon johonkin muuhun turhuuteen?
-
Meillä jouluruuat on niitä perinteisiä yksinkertaisia lanttu- ja porkkanalaatikkoa, kinkkua, riisipuuroa ja sekametelisoppaa. Kaloista itse tehtyä lasimestarin silliä, lipeäkalaa ja lohi itse graavattuna tai kylmäsavuna. Niiden hohto on mielestäni juuri siinä, että niitä syödään jouluna. Ei meillä ainakaan tehdä lanttu- eikä porkkanalaatikkoa muulloin. Samoin lipeäkala on vain joulun aikaan. Kaikki harvinainenhan on hyvää ja juhlavaa, vaikka olisi yksinkertaista ja halpaa.
-
Kiitos leivästä, joka päiväisestä ruoasta.
Aamen.
-
Hyvää saa ylijäämäruoastakin. Söimme juuri makoisan mukaellun perunasalaatin.
3 eilen keitettyä perunaa.
1 dl vihreitä herneitä ( säilytetty rasiassa ulkona joulupöydästä)
5-6 ilmakuivattua tomaattia hienoksi paloiteltuna
1 iso tuore tomaatti
0,5 dl kuutioitua herkkukurkkua
1 pieni salottisipuli hienonnettuna
1 dl kuohokermaa kevyesti vaahdotettuna
1 rkl. rypsiölyä
liraus väkiviinaetikkaa, ripaus valkopippuria ja vielä vähemmän suolaa.
Kaikki sekoitetaan ja annetaan seisoa pari tuntia kylmässä.
-
Minun perinteinen perunasalaatti sisältää kypsää perunaa, omenaa, herkkukurkkua ja sipulia kuutioina (suhteet ja määrät oman maun mukaan). Kastikkeeksi majoneesia tai kevytmajoneesia.
Uusista perunoista (mikäli niitä joskus jää yli) teen erilaisen salaatin. Siihen ei juuri muuta tarvita kuin perunoita, kesäsipulia varsineen, tilliä, ripaus suolaa ja oliiviöljyä. Siihen voi lisätä mustia oliiveja viipaleina, jos niistä pitää.
-
Samanlaiset ovat minun perinteiset perunasalaatit, lähes tismalleen. Nyt halusin kokeilla , ja laitoin kaikenlaista joululta ylijäänyttä. Omenaakin olisi ollut, mutta kulho tuli näistä täyteen. :039:
Kun joulupöytään on runsaasti varannut ( jouluvieraille ) tuntuu että ruoka siunaantuu. Pienin erin eri lajeja syötynä on kohta viimeisetkin lanttulaatikot syöty. Näin joulukuun ruokalaskusta ei tullut kuin satasen normaalia suurempi. Siitä kinkku vei yli kolmanneksen.
-
Syön joka viikko:
-hampurilaisia
-sipsejä
-karkkia 2 kertaa viikossa
-jäätelöä
-juustoja patongin kanssa
-suklaata
Tässä ovat paheeni. Olen lihonut 2,5 vuodessa 25 kiloa. Painan nyt 115kg.
Vuonna 2002 painoin 54kg.
-
Et voisi huonommin valita. Hylkää kaikki ja siirry rehuhin jos halua selvitä.
-
Niinpä. Valmistan tänään minulle ja poikaystävälleni lempeän tulista kasvissosekeittoa
sekä käymme vuohenjuustosalaatilla 2 yhen hinnalla cityshoppari-kortilla.
Pitäisi kyllä ruveta uimaan 2-3 kertaa viikossa, se on hyvä laji ylipainoiselle.
Kahden vuoden aikana on kyllä ollut henkistäkin kuormitusta enemmän.
Kaveri teki 2 vuotta sitten itsemurhan ja minä erosin ja palasin yhteen nykyisen poikaystäväni kanssa v.2012 syksyllä 8 kertaa,
kun hän oli maniassa. Sitten välillä oli toinenkin mies ja sekin päätyi eroon 4 kk:n kuluttua ja palasin pitkäaikaisen poikaystävän kanssa yhteen.
Nyt olisin vireessä yrittämään skarppausta liikunnassa ja ruokavaliossa.
-
Niinpä. Valmistan tänään minulle ja poikaystävälleni lempeän tulista kasvissosekeittoa
sekä käymme vuohenjuustosalaatilla 2 yhen hinnalla cityshoppari-kortilla.
Pitäisi kyllä ruveta uimaan 2-3 kertaa viikossa, se on hyvä laji ylipainoiselle.
Kahden vuoden aikana on kyllä ollut henkistäkin kuormitusta enemmän.
Kaveri teki 2 vuotta sitten itsemurhan ja minä erosin ja palasin yhteen nykyisen poikaystäväni kanssa v.2012 syksyllä 8 kertaa,
kun hän oli maniassa. Sitten välillä oli toinenkin mies ja sekin päätyi eroon 4 kk:n kuluttua ja palasin pitkäaikaisen poikaystävän kanssa yhteen.
Nyt olisin vireessä yrittämään skarppausta liikunnassa ja ruokavaliossa.
Onnea ja sitkoa matkaan.
-
Uimaan vaan, se on laji jossa ei luut säry, ainakaan altaassa.
Helppo väsyttää itsensä ja näkee hyvin kehittymisensä. :kahvi:
-
Pitää ainakin yrittää..kiitos neuvoista ja hengessä mukana olosta.
Asun 300n metrin päässä uimahallista. Nyt ostettiin poikaystävän kanssa karkin sijasta ananasta ja viinirypäleitä.
-
Uimaan vaan, se on laji jossa ei luut säry, ainakaan altaassa.
Helppo väsyttää itsensä ja näkee hyvin kehittymisensä. :kahvi:
Mutta ensin pitäisi ostaa uimapuku. Ei säry luut altaassa, mutta hermo menee sovituskopissa. Helsingissä olisi tietysti Yrjönkadun halli, jossa moista vermettä ei tarvita, mutta tänne sisämaahan ei sitäkään iloa ole suotu.
Läski on vettä kevyempää eli kelluu, siksi olenkin kestävä uimari enkä altaassa tai järvessä lilluessani pahemmin väsy. Jos uintiliikunnalla onnistuu laihtumaan niin sen myötä harjoitus muuttuu automaattisesti raskaammaksi kun kropan rasvaprosentti pienenee.
"Leipään" palatakseni, minusta suklaa on yksi karkin alalaji. Onko asia teistä jotenkin toisin? Jos suklaa ei ole karkkia, niin mikä kaikki sitten on? Onko lakritsi, onko toffee? Entä irtokarkkimyymälöiden (huonolaatuiset) irtosuklaat?
-
Mutta ensin pitäisi ostaa uimapuku. Ei säry luut altaassa, mutta hermo menee sovituskopissa. Helsingissä olisi tietysti Yrjönkadun halli, jossa moista vermettä ei tarvita, mutta tänne sisämaahan ei sitäkään iloa ole suotu.
Eikös tukevammille naisille ole myös biksuja. Toisaalta esim. valkoinen kokouikkari on kyllä aika seksikäs :P
-
Uikkareita on valmistetaan vaikka norsuille.
Tiedättekö mitä sanottiin norsu-pariskunnalle Teidän häissä?
Kärsikää toisianne.
Tavoite on kuin syötävä norsu, jota pureskellaan pala kerrallaan.
Kaverini ei edes kehtaa käydä ylipainonsa takia uimassa. :icon_sad:
Harrastan kyllä mielummin vesijuoksua kuin uintia, se ei tee niskoja kipeäksi ja on tehokasta keskivartalolle.
Kävimme poikaystäväni kanssa tänään ja eilen syömässä cityshoppari-tarjouksella 2 yhen hinnalla salaattia,
eilen Wrong Asian kitchenissä vuohenjuustosalaattia ja tänään CIAO-kahvilassa savumozzarella-salaattia.
-
Tämän vuoden grillikausikin tuli eilen avatuksi. Viimevuotinen loppuikin jo 3.12 2013 :003:, joten talvitauosta tuli tavanomaista pitempi. Parina aikaisempana vuonna taukoa on ollut joitakin tunteja, kun olemme olleet uudenvuoden mökillä.
-
Ruokin varikset. Ne saivat ylijäämäleipää. Itse saimme leivinuunissa haudutettua silakka-sipuli-tomaatti-juustopaistosta.
Kiitos meidän molempien puolesta ! :051: :051:
-
Myöpä syötiinki tänään maukasta matikkasoppaa. :023:
Se on Heikin päivä lähestymässä ja matikan kutuaika. Nyt vain on niin huonot jäät, ettei oikein pyytimiä saa järveen. Pitää tyytyä K-marketin matalikkoon. Siellä huonona puolena on, että mateet on valmiiksi nyljetty ja perattu. Kalastajat vievät itse arvo-osat: mädin ja maksan. Saalis on kyllä varmempi kuin järvestä.
-
Tänään kirjolohikiusausta ja nyt päälle :kahvi:
-
Iltasanomista luin jutun, jossa kerrottiin, miten voi nelihenkinen perhe säästää vuodessa jopa 10 000 euroa ruokamenoissa. Perustui siihen, että tehdään itse kaikki alusta asti, iso säästö oli laskettu sille, ettei syö työpäivinä valmista lounasta ravintolassa vaan syö kotoa tuotuja edellisen päivän tähteitä. ( se kymppitonni tuli vasta tästä lounasjutusta)
Mukavia esimerkkejä, samat ruoat ja hintavertailu sen mukaan, oliko esim. siskonmakkarakeitto itse tehtyä vai einesruokaa.
Pitäisiköhän vihdoinkin opetella taikinan teko yleiskoneella ja alkaa leipomaan leivät itse. Muut ruoat tehdäänkin jo pääasiassa itse.
-
Pitäisiköhän vihdoinkin opetella taikinan teko yleiskoneella ja alkaa leipomaan leivät itse. Muut ruoat tehdäänkin jo pääasiassa itse.
Kyllä kotitekoinen siskonmakkarakeitto on parempaa. Toisekseen teemme viilit kotona käyttäen kaupan viiliä aluspiimänä. Viili ei kestä kuljetusta ja siksi kotitekoinen on paljon maukkaapi ja laadukkaampi. Nyt kaksin emme juuri leivo itse, mutta varhemmin tein joka pyhäilta taikinan ja sinne kelpasi kaikki kaurapuuronjämistä alkaen lisänä leseitä, kaurahiutaleita jne. Vaimo halusu yleensä leipoa ne. Älkää kysykö resptiä, mutta mitä löytyy on hyvä ja joka kerta ainutkertaiset.
-
Ei millää miul onnistu kymppitonnin säästämine, ko meil männöö ruokaa vuuves just sen verra. Siihe kuuluu jo koirakii ruuvat. Eihä meit koton ole ruokakunnas ko kaks, mut keskimääri kuitenkii neljää melkee ruokitaa.
Tännää keitin taas ison kattilallisen kaalisoppaa. Kilo kaalii+ rasia hapankaalii ja 400 rammaa sikanautaa ja yks porkkana. Uunipuuroo paan nyt usein uunii ko sitä lämmitetään pakkasiil sähkön säästämiseks.
Marjarahkaa teen isse ja hetelmii on ain tarjol. Nää on näit mei mummoi konstii. :023:
-
Meillä on samanlaista. Hellalla ja leivinuunilla vaimo kokkaa. Leipää ei leivota, muut paljolta itse. Kymppitonnia mekin vähän kummastelimme, mutta kahden seniorin ruokatalous on aivan muuta kuin lapsiperheiden.
-
Matti toi saaliinaan yhden mateen ja kahden mateen mädit ja maksat. Veljet eivät syö mätiä muuta kuin keitettynä, joten antoivat meille herkkua.
Huomena paistan blinejä ja keitän madekeiton. Mäti on nyt ulkona jäätymässä, eikä sähköä tarvita.
-
Miten se kymppitonnin säästäminen voi onnistua kun vuoden ruokamaksut jää sen summan alle?
-
Mateen mäti ja maksa on ihan parasta mitä voi olla. :eusa_angel:
-
Mateen mäti ja maksa on ihan parasta mitä voi olla. :eusa_angel:
Täysin samaa mieltä :023: Maksa keittoon ja mädille blinit, niin minä tykkään.
-
:eusa_angel:
Muutenkin kalaruoat ovat hyviä ja terveellisiä.
-
Edelleen olen samaa mieltä. Kummallisesti on lihan-maitti vähennyt ikääntyessä. Tänään tuli kalan lisäksi hiukan hirvenlihaa. Kahdesta kaadetusta hirvimullista Matin osuus ( yksi osa n. 20 stä) oli vain pari kiloa. Hän oli metsällä vain yhden viikonlopun.
Tämäkin on luonnonanteja jotka käyvät yhä vähemmiksi jostakin syystä siellä päin.
-
Huomasin Antti-Juhani olevan paikalla. Kuuleppas, kyllä onnitui madekeittoni vaikka ensin unohyui maksat ulos pakkaseen Äkkiäpian otin ne mikroon kiehumaan. Muutama minuutti ja leikkasin ne paloiksi ja sekoitin valmiiseen keittoon.
Perunoita, porkkana, nokare voita, vettä, suolaa, maitoa ja 1 dk kermaa+ maustepippurit ja ripaus valkopippuria. Oi, kuinka hyvää.Matti kiitteli kahteen kertaan. Tokihan, olihan kala itse-pyydettyä.
Blinit syödään vasta ensi viikolla. Tuore kala on aina tuore kala. Mätu jaksaa olla pakkasessa jonkin aikaa. Ja toukka kuolee. Eikö niitä tuppaa olemaan kalojen mädissä ja maksassa.
-
Hei Riitta!
Kävin juuri katsomassa katiskaani.
Särkiä puoli sankollista ja pieni made.
Huomenna otetaan pois ja perkauksen jälkeen teen särkisardiinia, avoastiassa ja takkauuniin.
Yön yli, ehkä.
Ne isot mateet ja mäti odottavat. Toivossa on hyvä elää.
Blinitaikina on odottamassa jääkaapissa, paistelen niitä iltasella ja nautin kylmäsavulohen kanssa.
Uskon, että mätiäkin saan, kalamies on optimisti.
-
Hyvä, hyvä ! Meinasin lisätä kysymyksen katiskastasi, ja sehän tuli tilaamatta. Särkisardiini on myös herkkua. Tykkään kun on runsaasti tomaattisosetta. Sitä tiukkaa tavaraa, tuubista.
Olen ollut koko päivän siellä Pohjois-Savossa lukiessani Lempi Pursiaisen perhekronikka, Rautavaalta. :039:
-
Jauhelihakeitto olllut tänään päivän menu. :eusa_angel:
-
Meillä kuopus valmisti vanhemmilleen maukkaan sitruksisen broilipastan. Vain pientä ohjausta tarvitsi tämä 10v oleva kotikokki. Huomenna kuulemma on leipomopäivä. Olen todella mielissäni tästä pojan harrastuksesta. Äidin tehtävä on vain varmistaa, että ruoka-aineet on hankittu. :003:
-
Puoliso toi saaliina kaksi sorsaa, metsästetty K-kaupan pakasteen alennuksesta. Nyt hän lukee keittokirjoja, ja sunnuntaille on odotettavissa sorsapaistia. Nam.
Kadehdittava poika memellä.
-
Meinasin tehdä tällä viikolla lanttusupikkaita. :P Kaupasta sai mahtavia supikkaita ja luulen että ne on aika helppotekoisia. Karjalan liiton sivuilta löytyi reseptikin, jossa tosin ei mainita miten paljon niitä lanttuja pitää olla.. ehkä etsin jostain toisen reseptin ja vähän sovellan.
http://www.karjalanliitto.fi/index.phtml?s=1819
-
Katselin minäkin tuota reseptiä "sillä silmällä ". Jos taikinan tekee noista aineista, luulisin n. 1,5 kg painoisen ( ison ) lantun riittävän. Soseeksi jos sen tekisi, siitä tulisi n. 1 ltr sosetta. Tässä puhutaan viipaleista jotka kypsennetään.Jos jäisi ylimääräistä, se olisi hyvää lisäkettä jollekin liharuoalle. Lanttuhan vain paranee kun sitä lämmitetään uudelleen.
Rakastan lanttua. Olen pistellyt sitä suuhuni raakana, mutta se on kai jätettävä, samoin näkkileipä ja hapankorput. Olen saanut niistä reikiä suun limakalvoille ja koiraa pussaillessani pöpön siitä poskeeni. Tai, sitten on tyydyttävä vain halaamaan koiraa.
Kiitos Karjalan liiton perinneruokaresepteistä " Mansikki". Lapsuus maistuu jo niitä lukiessa. Riis´-piirakat ja karjalanpaisti ovat tuttuja, mutta supikkaat, sultsinat, vatruskat ja kukotkin ovat vieraampia. Hyö lieneevät enämpi Pohjois-karjalaisten herkkuja.
(http://www.cosgan.de/images/midi/haushalt/h071.gif) (http://www.cosgan.de/smilie.php)
-
Minäkin tykkään lantusta, etenkin kypsennettynä. Joku vuosi sitten tein lähijuureksista vuoan jossa oli lihalientä ja mausteita, hunajaakin. Hirvipaisti ei olisi ollut mitään ilman niitä.
Kaksi pienehköä lanttua löytyy, ehkä vaan silmämääräisesti teen pienemmän taikinan ja katson mitä tulee... noiden supikkaiden maku palaa joskus mieleen kun niitä ostin kesällä töihin evääksi. Mikroon ja nokare voita päälle, ihania.
-
Särkisardiinit ovat huomenna syöty.
Täytyy tehdä uusi satsi hieman eri reseptillä.
En muistanut laittaa muutamaa ruokalusikallista etikkaa ja tomaattisosetta tuli hieman liikaa.
Öljyäkin vähennän tai lisään kalojen määrää.
Parisen kiloa oli kaloja ja astia ei ollut aivan täynnä.
Katiskaan näkyy kertyvän kivasti saalista, ehkäpä saan madettakin.
Mätiä kaivataan, blinit söimme merilevän ja kylmäsavulohen kera.
Täällä Unnukan rannalla olisi särkiä tarjolla, vaikka puoli sankollista ensi hätään.
Kaurahiutaleet näyttävät toimivan hyvin syöttinä.
Jos saisi vielä jostakin sukkahousut pussiksi :).
-
(Kävin täällä vertaisohjaajien virkistyspäivänä, joka on kerran kuukaudessa raflassa, leffassa, teatterissa tai taidenäyttelyssä käynti ilmaisena.)
Kun käytte Helsingissä niin Suosittelen teitä käymään Mechelininkadulla 8:ssa Kuningatar Saba-nimisessä Ethiopialaisessa ravintolassa.
Se on mausteinen makumatka maailman toiselle puolen, maahan johon hyvin harva matkustaa.
Etiopialaisen keittiön kaksi keskeistä sanaa ovat tulinen ja mausteinen. Ruoka perustuu monipuolisiin, hyvin maustettuihin kastikkeisiin (wot) ja hapatetusta taikinasta paistettuihin isoihin lettuihin (indsera). Wot kastikkeiden maut vaihtelevat miedoista tulisiin.
WOT: maukas, tulinen kastike, johon käytetään berbere maustetta, voita tai öljyä ja erilaisia maustesekoituksia. Wot valmistetaan kanasta, lampaan tai naudan lihasta, pavuista tai vihanneksista.
ALITSA: mieto kastike, johon käytetään voita öljyä, valkosipulia, inkivääriä, kurkumaa ja muita mausteita yhdessä kanan, lampaan lihan, papujen tai vihannesten kanssa.
KIBE: kirkastettu voi, jonka mausteina kardemummaa ja basilikaa.
BERBERI: maustesekoitus, jossa punapippuri on tärkein ainesosa ja juuri se antaa etiopialaiselle ruoalle syvän punaisen värin ja tulisen maun.
TIBS: rosmariinilla ja chilillä maustettua ja suikaleina paistettua lampaan tai naudan lihaa
AWAZE: kastike, jossa berberiä, sinappijauhetta, limettiä, öljyä, valkosipulia ja punaviinietikkaa.
-
Patakukko takkauunissa. Saa olla yön ylitse.
En jaksanut kaikkia pieniä kaloja perata, niitä tuli katiskasta noin kahdeksan litraa.
Paljonko lienee ollut kiloja, kymmenen litran sankko hieman vajaa?
-
Kymppitonnia mekin vähän kummastelimme, mutta kahden seniorin ruokatalous on aivan muuta kuin lapsiperheiden.
Vaan mites lasten syömisissä säästät? Eihän niitä työpaikalle lounastamaan viedä, ja kouluruoan hinnassa on vaikea säästää :raaps:.
Itse taas ajattelen, että ihan hyvä että on työpaikan ruokalassa ammattikeittäjät lounaan laatimassa. Tarvitseehan nekin työpaikan. Säästäisin varmaan enemmän, jos olisi mahdollisuus tehdä oman alan lisätöitä illalla kotona, sen sijaan että kokkailisin.
Tietysti jos kokkaaminen on koko perheen kiva yhteinen harrastus, niin se kannattaa jo siksikin. Minulla on vähän se ongelma, että jos jotain ruokaa itse laitan, niin tulee samalla syötyä sitä ihan liikaa.
-
Riitta-mummin vinkkaamasta Kotilieden reseptivihkosesta nyt kokeiltu jo monta pataruokaa, ja ehdoton suosikkimme on appelsiinibroileri, on tehty niin koipipaloista kuin rintaleikkeistä, onneksi sain luomuappelsiineja, joista uskallan raastaa kuorta mausteeksi.
-
Kiitos Karjalan liiton perinneruokaresepteistä " Mansikki". Lapsuus maistuu jo niitä lukiessa. Riis´-piirakat ja karjalanpaisti ovat tuttuja, mutta supikkaat, sultsinat, vatruskat ja kukotkin ovat vieraampia. Hyö lieneevät enämpi Pohjois-karjalaisten herkkuja.
Vatruskat on täällä Etelä-Karjalassakin tuttuja. Puolisoni täti teki vatruskoita ja hänen reseptillään tein minäkin joskus vuosia sitten. Nyt täällä saa jopa tukusta vatruskoita. Meillä on niitä melko usein seurakunnan tilaisuuksissa kahvin kanssa.
-
Pitää vielä tarkentaa tuota vatruskajuttua. Kun googlasin vatruskan, niin wikipediasta tulee tuloksena eri leivonnainen kiun meidän vatruskat. Sitten taas resepitsivuostolta löytyi juuri se, mitä täällä sanotaan vatruskaksi.
Meidän vatruskoihin tulee perunakuori (munaa, voit, vehnäjauhoja lisäksi) ja sisälle keitetty riisi tai ohra. Vatruskat tehdään puolikuun muotoisiksi umpinaisiksi. Paisetaan kuumassa uunissa ja uunista oton jälkeen voidellaan voisulalla. Nam.
-
A vot : Mie oon nähnt ko karjalaismummo ( telkkarissa ) tekköö jotakii piirakkaa paistinpannus ( riehtiläs) paistamal. Ne olliit iha vaaleita. Mitä lie ?
-
Kiitos tämän päivän jokapäiväisestä leivästä.
Olen ajatellut Isä meidän rukousta ja sitä että olen ymmärtävinäni että joka päiväiseen leipään kuuluu ikäänkuin kaikki elämämme tarpeet.
Päivittäin ja hetkittäin.
Söin juuri vispipuuroa ja maitoa.
Ja ehkä piankin saatan keittää kahvia ja ottaa ohraleipää.
On sanonta että "ottipa ohraleipä" -mistähän sekin on tullut ?
-
Aivan, aiva, aivan ! ( tämä ei ole pilailua Riitta-ymmiltä ) vaan näin minäkin koen.
Ihan ruoan raaka-aineista kuitenkin puhuen saimme taas tänään metsän antimia pöytään omasta pakastimesta. Samoin eilen. Eilen keitin suppilovahvero-Koskenlaskija-keiton. Tänään tein riisin ja kanan lisäksi kanttarellisoosin. Lihasta ei ole enää niin väliä, juu.
Sekin on jokapäiväiseen leipään liittyvää, että pääsen jo huomena hammaslääkäriin. Kiitos memen kanssa käydyn pienen seura-kamarikeskustelun
ymmärsin hakeutua pikaisesti.
-
Kyllä, kyllä... :eusa_angel:
-
R-M on kuin sota-ajan lotta, kerta ymmärtää Koskenlaskija-juuston päälle. Mainittu juusto kuului sotureitten ruoka-annokseen, tärkeä energian tuottaja.
-
Hyvin suunnistettu 1944, kaikki mikä oli sota-aikana hyvää pikku suussani, on yhäkin. Miksen olisi lotta, äitikin oli.
Teen yhäkin joskus leipäressua, pullalaatikkoa, halstrattuja silakoita. Lantusta, hernesopasta ja lakritsasta tykkään. Kaukokaipuuta ja säästäväisyyttä samassa paketissa.
-
Perusmaut ne ovatkin parhaita. Tuttujen hämmästykseksi me esimerkiksi maustamme poronpaistin pelkällä suolalla ennen uuniin laittoa. Poron hienoa makua on turha peittää jollain pippurilla.
Tänään hernekeittoa, jonka teen aina palvipotkaan. Nam.
-
Teen par'aikaa sellaista kaalikeittoa, johon olen saanut Riitta-mummilta innoituksen. :023: Keksin keittää kaalisoppaa, johon laitan osan hapankaalia. Sitten tein oman päähänpiston. Kaupassa oli savustettuja sianluita. Ostin niitä puolet ja puolet kinkkusuikaleita. Nyt ne porisee parin porkkanan kanssa siellä kaalien seassa. Aion keittää kauan ja hartaasi hiljaisella lämmöllä. Nyt kun maistelen lientä, niin hyvää siitä kyllä tulee. Sellasta miun maun mukkaan.
-
Olen Saukkiksen kanssa samalla linjalla. Porolle vain suolaa. Lampaalle suolaa, valkosipulia ja ehkä joskus "muunteeksi" rosmariinia. Hirvelle myös vain suolaa ja rosmariinia, marinaadiin ehkä mustapippuria, sipulia.
Ominaismakuja ei pidä peittää.
Kokeilu on aina mielenkiintoista. Se pitää tehdä varoen ja pienemmissä annoksissa. Minä en pidä hernekeitossa porkkanasta, sipulista, enkä muista mausteista kuin suolasta. Sian savupotka on paras, joskus kun ei niitä saa ja hernerokkaa tekee mieli teen vaikka jauhelihasta, sikanaudasta.
...
En ole leiponut sitten joululeipomisen. Pitäisiköhän Mattia ilahuttaa kohtapuoliin kun tulee 50-vuotishääpäivä. Muuten emme taida mitenkään juhlia.
-
Oli kunnon soppalihaa tarjouksessa, vaikka hinta 9,95/kg ei ole minusta halpa. Lihassa oli oikeat keltaiset rasvat, ja pätkän luuta antoivat kaupanpäällisiksi.
Nyt porisee nauta jo hellalla. Teen vanhanaikaisen sopan. Vain vesi, suola, maustepippurit, 1 laakerinlehti, pieni lanttu ja kaksi porkkanaa ja 1 keltasipuli. Kiehukoot siinä pari tuntia, sitten Matti kuorii perunat. Jos maut on kohdallaan, muuta ei tarvita.
Laitan huomena kermamarinoidun possunfileen uuniin . Kasvikset eri vuokaan paahtumaan ja parsakaali viimeeksi kiehumaan. Kisakatsomon tarjoilu on näillä melkein valmis.
-
Syön tässä graavilohta leivän päällä kahvin kanssa.
Se on suurta herkkua. :eusa_angel:
-
Syön tässä graavilohta leivän päällä kahvin kanssa.
Se on suurta herkkua. :eusa_angel:
Niin minustakin. Mutta se on melko suolaista ja turvottavaa.
-
:eusa_angel:
Juu.
Pidän muutenkin kaikista kalaruoista.
-
Syön tässä graavilohta leivän päällä kahvin kanssa.
Söin aamulla. Ja nyt illalla, mutta palanpainikkeena samppanjaa, kun kahvi illalla ei oikein sovi minulle, vaikka graaviloheen se kyllä sopisi. Onko nyt joku kansallinen graavilohipäivä :107:
Uskon, että lohta enemmän lihottaa se allaoleva voileipä. Lohen rasvahan on sitä terveellistä ja aivotkin kunnossa pitävää kalarasvaa.
-
Pakkaskautena olen alkanut kokeilla kammarin lämmitysuunin (1 kuutiometri) käyttöä ruoanvalmistuksessa. Karjalanpaisti ainakin onnistui. Ensin pesällinen puita, sitten ainekset pataan, hetki uunissa ilman vettä, sitten neste ja pata uuniin. Sitten saunan lämmitykseen, saunominen kaikessa rauhassa. Kun saunan jälkeen alkoi hiukaista, pata uunista ja a vot!
Mitäs seuraavaksi?
Mt
P. S. Tattaripuurohan siellä valmistui myös varsin mainiosti.
-
Tuostahan se karjalanpaisti (jonka karjalaisuutta ei syntyseuduilla nimellä korostettu) on peräisinkin: lämmitysuunia käytettiin myös ruoanvalmistukseen, kun taas lännempänä leivottiin leivät kahdesti vuodessa erillisessä pakarissa ja pantiin orteen kuivumaan, ja sitten liotettiin liedellä keitetyssä sopassa tai vellissä.
Kokeile vaikka kukkoja?
-
Samoin kuin mt teki, miunkii äitiin teki sillo ku uunii lämmitettiin. Syksyisin pantiin omenat uuniin kauraryyniin ja siirapin kerall kypsymään.
Riisi-uunipuuro kypsyy tunnis, mut ohrapuuro vaatii jo kovemman kuuman ja pidemmän paistamisen.
Meillä oli myös leivinuuni, mutta siinä tehtiin enemmät ruuat silloin kun sitä lämmitettiin. Molemmissa kamareissa oli huoneen korkuiset tiiliuunit.
-
Miulla on taikina muhimassa ja huomenna ruisleivän teko.
Nappasin netistä uuden reseptin. Venäläiset syrnikit elil rahkaletut. Reseptiä suositeltiin terveystalon sivustolla terveellisenä vaihtoehtona. Tässä aineet: 250 g maitorahkaa, 3 munaa, 1 dl vehnäjauhoja, ½ dl sokeria, 1 tl vanilijasokeria, ripaus suolaa (3 tl sitruunan tai limen kuorta) ja öljyä paistamiseen.
Sekoita aineet, älä vaivaa. Halutessa voi raastaa sitruunan tai limen kuorta mausteeksi. Anna taikinan turvota 15 minuuttia.
Paista paksut letut lettupannulla öljyssä molemmin puolin miedolla lämmällä. Tarjoile esim. marjojen tai marmeladin kanssa. Suolaisiksi lisukkeiksi sopivat vaikka smetana, sienisalaatti tai mäti.
-
Huomenissa paistan kuhafileitä...sain tänään asiakkaaltani (siis pidän kalastajan kirjanpitoa)
-
Tänään ravitsin itseäni kahdella kaalikääryleellä ja puolukkahillolla.
Ja kahvia nautin samalla kun kirjoittelen ja lueskelen :024:
Kiitos jokapäiväisestä leivästä.
-
Oipa ihana omena tuo äskeinen: pienehkö pinnalta ryppyinen Gala-omena, kypsän tuoksuinen, vähän jauhoinen jo, sopivasti silti vielä hapan, makea ja miedosti karvasmanteliarominen. Kaupassa tekisi mieli haistella omenat ja valita kypsäntuoksuiset yksilöt, mutta koska se ei kai ole oikein sopivaa, kerään niitä jo rypistymisen alkuun päässeitä, joita muuta taitavat vierastaa ja myyjät joutuhetkinään kerätä kompostiastiaan.
-
Kas öppiäistä ! Meillä on yhteistä raaka lanttu, graavilohi ja ryppyiset omenat. :kahvi:
Minulla tuli tänään kiire uuniruokani kanssa kun oli seurattava tv-urheilua Sotsita. Kasvikset kyllä kypsyivät, mutta possun filee olisi voinut olla parikymmentä minuuttia kauemmin kypsymässä.
Pannaan Enni Rukajärven piikkiin.
-
Enni räjäytti tunteet ilmoille
-
Keitin kahvia :kahvi: ja tein ruispalan päälle kananmunaviipaleita.
Vähän niinkuin iltapalan tapaiseksi.
Ja lueskelen ja surffailen netissä. :024:
Kirjoittelen ajatuksia tänne.
-
Täällä on ollutkin niin vilkasta. Luulin, että urheilua seurataan televisiosta ja täällä olisi hiljaisempaa. Mutta hyvä näin.
-
Kiitos tämän päiväisestä leivästä.
-Makaronilaatikosta ja ketsupista.
-Ja pian kahvistakin.
-
Tänään oli ravintolapäivä. Innostuimme lounastamaan pop up ravintoloissa, namibialaista ruokaa tarjoavaa emme löytäneet, eli emme löytäneet semmoista rappua siitä kerrostalosta, mutta kansainvälisen ravintolan löysimme. Tarjolla oli niin afrikkalaista kuin aasialaista ja eteläamerikkalaista ruokaa. Somalialainen riisi-kasvis-lihapata oli hyvää. Jälkiruoaksi nautimme yhteen kampaamoon pystytetyn kakkukahvilan herkkuja.
Parasta oli iloinen puheensorina joka paikassa, ja se, että täysissä saleissa sopu sijaa antoi, ja ihmiset istuivat ilman hajurakopenkkejä tuntemattomienkin vieressä, ja puhuivat tuntemattomillekin.
-
Mulla olisi vispipuuroa.
Saatan sitä nauttia iltapalaksi maidon kanssa.
-
Tänään oli ravintolapäivä. Innostuimme lounastamaan pop up ravintoloissa, namibialaista ruokaa tarjoavaa emme löytäneet, eli emme löytäneet semmoista rappua siitä kerrostalosta, mutta kansainvälisen ravintolan löysimme. Tarjolla oli niin afrikkalaista kuin aasialaista ja eteläamerikkalaista ruokaa. Somalialainen riisi-kasvis-lihapata oli hyvää. Jälkiruoaksi nautimme yhteen kampaamoon pystytetyn kakkukahvilan herkkuja.
Parasta oli iloinen puheensorina joka paikassa, ja se, että täysissä saleissa sopu sijaa antoi, ja ihmiset istuivat ilman hajurakopenkkejä tuntemattomienkin vieressä, ja puhuivat tuntemattomillekin.
Erittäin suositeltavaa. Ja hyvin taitaa jo Helsingissä toimivankin. Hauska ajatus kahvilasta kampaamossa. Tuli ajatus Kigalin kakkukaupasta. (kirja)
-
Kigalin kakkukauppa on kiva kirja, kuten myös Kigalin kakkukauppa muuttaa.
Rooibos-teetä piti saada Mma Ramotswen innoittamana.
Onko muilla kirjallisuuden innoittamia ruokia tai juomia?
-
Rooibosta kokeilin minäkin. Mma Ramowtse vei mukanaan Botswanaan, ensimmäiset pari-kolme osaa. Sitten kävi samoin kuin Sotshin "talviolympialaisten". Kiinnostus lopahti.
Lemin särää olen aikonut monta kertaa mennä syömään sinne syntymäseuduille, mutta ei vieläkään ole tullut tehtyä. Idea tuli kun luin lehdestä Lemin virrenveisuu-perinteestä. Särästä kerrottiin samalla.
Lopettelimme juuri blinit ja mateenmädit. Tytär joka on kulinaristi sanoi syöneensä ekakertaa mateenmätiä. Olen toista mieltä, mutta olkoon nyt sitä mieltä. Hyvin onnistuivat, siis olivat tosi hyviä. Sormikaan ei palanut kuin yhden kerran.
-
Lammasta välttelin pienen elämäni ajan. Lapsena sai kaikenlaista sisusklasusoppaa. Mutta R-M:n mainitsema Lemin särä oli miellyttävä ruokanautinto, en yhdellä kunniakansalaisten matkalla ilennyt olla pois särän syönnistä ja hyvä niin. Kunhan säräpitäjään satunnainen retkeni ohjataan, niin tilaan ajan aterialle. Sinne ei muuten mennä kuin aika varattuna.
-
Ajattelin keittää kalakeiton kirjailija Outi Pakkasen reseptillä. Nappasin sen hänen dekkarinsa lopusta jossa on päähenkilön Anna Laineen valmistamien herkkujen ohjeet.
Eipä ollutkaan meillä fenkolia. Ei tuoretta, eikä kuivattua. Pinaattia, valkosipulia, appelsiinejä ja sitruunaa olisi ollut. En löytänyt pakastimesta enää persiljaakaan, joten hylkäsin ajatukseni.
Keitin kuoriperunoita, paistoin kalaviipaleet voissa, maustoin siruunalla ja tillillä. Valkokastikkeeseen lisäsin pakastepinaattia ja kaksi vatkattua kananmunaa. Punajuurikuutioita löytyi väriksi lautaselle. Pehmeät ja makoisat maut niistä koostui.
En ollut aiemmin hoksannut että punajuuria on myös pieninä kuutioina. Ne ovatkin iso apu rosollin laitossa. Pari päivää sitten ostin purkillisen. Niissä ei ole yhtä paljon etikkaa ja sokeria kuin kokonaisissa tai lohkoissa.
Jälkiruuaksi halkaisin meille päärynän kun ruismarjapuuro on parempaa jäähtyneenä. Se oli vielä aivan kuumaa.
...
Meillä noudatetaan maalaiselämän rytmiä. Herättään aikaisin, aamiainen ennen seitsemää, lounas klo 11 paikkeilla, ip kahvit 13-14 välillä, päivällinen tai vastaava 16-17 paikkeilla, iltakahvi n. 17.30, iltapala klo 20, nukkumaan ennen 22 (minä) Matti jaksaa valvoa kauemmin.
-
Hilkka Mattila on kirjoittanut kirjan Särä - Lemin herkku. Siinä kerrotaan särän historiasta ja sen valmistuksesta, sekä Lemistä. Herkullinen kirja. :023:
-
Rooibos-teetä piti saada Mma Ramotswen innoittamana.
Sain tänään vahingossa. Piti ottaa töissä teepussitelineestä ihna muuta laatua, mutta pussin jo lilluessa kupissani tuoksusta huomasin valinneeni "väärin". Eli oikein, koska se olikin hyvää. Tai väärin, koska taisin jäädä koukkuun.
Se mitä join, oli tosiaan rooibos-teetä, eli teetä mukana, ja sitten oli mausteitakin, inkivääriä kai. Pitänee joskus kokeilla ihan siltään olevaa kanssa.
(Mitä ruokaan tulee niin pakastimesta evääksi kaivamani epämääräinen keitonjämä oli vilpittömästi pahaa. Ja ihan omatekemää, eli voin syyttää vain itseäni. Pitäisi muistaa syödä kaikki rasvaista sikaa sisältävä ajoissa pois, lohi samoin. Härskiintyvät ikävästi.)
-
Puskatee* on hyvää. Mieluiten joisin sitä maustamattomana, mutta sitä ei saa kaikista kaupoista. Hunajalla maustettu ei ole hassumpaa.
(*Rooibos on suomeksi punainen pensas)
-
Luin äsken luvun Mestari Eckhardtilta aiheesta; Älkää murehtiko mitä söisitte tai joisitte tai mitä päällenne pukisitte. Ne ovat kohtikäyvän käytännöllisiä ohjeita minulle. Ainainen murheeni on ettei ole mitään "päällepantavaa" vaikka minulla on paljon farkkuja ja paitoja ja muutama vanha juhlapuku jotka mahtuvat.
Ruokapuoli tänään järjestyi näin; Minä puhuin kauppaan lähdöstä. Matti sanoi: Ainahan sitä jotakin löytyy pakastimesta. Ja niimpä löytyikin.
On siellä vielä aika paljon marjoja, ja osto- pinaattia ym. kasvispakasteita. Otin pinaattipussin, vadelmia ja raparperiä. Kaapista löytyi 4 munaa ja rusinoita.
Nyt on valmiina marjakiisseli , keitetyt munat ja pinaattikeitto. Kaurapuuron kun vielä keitän, on paasto-ajan ateria täksi päiväksi valmiina.
Pääsiäisviikko on ekokalenterin mukaan Nuukuusviikko. Se on oikein sopiva teema.
Toisessa ketjussa muistelevat foorumistit kouluaikaisia. Uskonto oli myös minun lempiaiheita historian ja piirustuksen lisäksi.
Kertomus Jeesuksesta rukoilemassa Getsemanessa tarttui voimakkaasti vaikuttamaan lapsenmieleeni, ja on pysynyt koko elämäni läpi. Yksikään opetuslapsi ei jaksanut valvoa
kun Jeesus rukoili, ja itki verta ! Ensimmäinen ehtoollinen oli nautittu samana ehtoona.
-
Söin päivällä kinkkukiusausta salaatin kanssa.
Nyt saattaisin mennä keittämään kahvia :kahvi: joskin join sitä jo mutta nyt taudin mentyä ohi se maistuu niin hyvälle.
-
Toisessa ketjussa muistelevat foorumistit kouluaikaisia.
Missä ketjussa? En ehdi seurata foorumia niin tarkkaan että olisin huomannut, mutta aihe kiinnostaisi.
Kotitaloudesta tykkäsin, kun siinä ei tarvinnut kahta tuntia pitkästyä opettajan lätinöitä kuunnellen, vaan pääsi tekemäänkin jotain :023:.
-
Nyt viimeeksi Seurapalstalla, Oletko kokenut ihmeen saitilla Viisveisaaja ja malla ainakin kertoilivat koulun uskontotunneilta muistamistaan .
Minäkin kirjoitin johonkin Kiirastorstain kertomuksesta mikä koulussa luettiin. En muista mihin se meni.
-
:eusa_angel:
Uskontotunnit lienevät äidinkielen tuntien ohella minuun eniten vaikuttaneet oppiaineet ja tunnit.
Muistan niitä asioita kuin eilispäivän asioita...ihan sieltä ekalta luokalta lähtien.
Ja yleensä niissä aineissa olikin innoittavat opettajat jotka kannustivat.
Se oli tärkeää kuulla rohkaisua ja kannustusta lapsena.
Tuli ruokajuttuun tämä mutta halusin jatkaa Riitta-mummin ajatukseen tämän verran.
Ja onhan se Sanakin tavallaan ravintoamme, jokapäiväistä leipäämme.
-
Antaa mennä , eikä meitä suruilla ruokita, malla !
Vastasin öppiäiselle tähän missä hän kysyi koulumuisteloistamme. Mistä minä en tykännyt olivat laskento, aritmetiikka, algebra .Oli myös geometria eli jomma, jota saatoin sietää.
No näinhän kävi että tein 25-vuotisen uran pankissa. Enkä tarvinnut viimemainittuja koskaan.
Käsitöissä olin täysin tumpelo, mutta elämässä olen talonrakennuksissa osallistunut mihin olen kyennyt. Etupäässä maalannut, kyllästänyt, lakannut ja slammannut. Taidot viitannevat siihen että pidin kuvataiteista.
Kotitalous taas kuului kaikkein mukavimpiin aineisiin, samoin terveysoppi. Maantieto, luonnonhistoria ja liikka menettelivät. Äidinkieli, hissa ja piikka olivat mun juttuni.
-
:eusa_angel:
Käsitöissä kouluaikaan mä olin myös aika tumpelo.
Aikuisiällä olen oppinut kutomisen taidon ja joskus tein muutaman kanavaneuletyön.
Ompelukoneesta ymmärrän sen verran että osaan jotain korjata mutta en ole oikeastaan kätevä käsitöissä vieläkään muuta kuin kutomisen (joku käyttää sanaa neulomisen) suhteen ja tykkään parsia sukkia kun en malta heittää poiskaan kun varret pitkät ja kauniit, kuvioneuleiset.
Paikkaan ja parsin joskus useampaan kertaankin.
-
MItä on piikka? Siis koulun oppiaine, ei ruoka-aine.
-
Mä veikkaisin että piikka on piirustus :icon_biggrin:
Itsekin tykkäsin siitä, maantiedon, matematiikan ja kirjanpidon ohella...kielet täyttä tuskaa...
sen sijaan konekirjoitus remingtonilla sujui 10-sormijärjestelmällä hienosti, 1 etsi ja 9 lepäsi, mutta
vauhtia piisasi ja virheettömyyttä, toki kun toiset sokkona 10 sormella.
-
Vn olet nokkela, arvasit noin helposti piikan. Olen aina ollut opiskelumyönteinen, että kukin pääsisi hyvälle oksalle. Lapuanjokivarren tangomaapitäjässäni olivat opettajat aina niin kannustavia, että kait sen vuoksi pääsin elämässäni hyvälle oksalle.
-
No näinhän kävi että tein 25-vuotisen uran pankissa. Enkä tarvinnut viimemainittuja koskaan.
Yleissivistystä tarvitaan joka päivä, ja yleistykset ovat mun juttu - yleensä.
-
Hausjärvi-Tampere sanakirja:
Hissa= historia
jomma= geometria
liikka= liikunta
voikka= voimistelu
piikka=kuvaamataito, piirustus
matikka= matematiikka
alja= algebra
enkku= englanti
kässä= käsityö
köksä= kotitalous
ussa= uskonto
äikkä= äidinkieli
pulsa= ulpetti
ope= opettaja
reksi= rehtori
Om varmasti muitakin joita en nyt muista. Rakkailla vihollisella ei ollut diminutiiviä.
-
Opea voi sanoa myös maikaksi.
t. Piikkamaikka
-
Moi !
Anteeksi, unohdin mainita että sanakirja on vuodelta 1955-1960
-
Riittävän tuore. Voisin myös sanoa ihan tuore. :003:
-
Kohta syön kaalikääryleen puolukkasurvoksen kera.
Hyvää.
Kiitos tänäänkin jokapäiväisestä leivästä, ravinnosta.
-
Hörpin tässä samalla isosta mukista äidin keittämää mustaherukkakeittoa.
Äitee sanoi että on niin ohutta kun vaan näytti vähän perunajauhoa keitolle. :icon_biggrin:
Mutta ah niin hyvää.
Äitini onkin aina ollut parempi ruoanlaittaja ja leipuri kuin minä ikinä.
Vaikka itse sain käydä emäntäkoulun ja äiti on oppinsa ammentanut omalta äidiltään, silti hän päihittää mennen tullen minut.
Saa päihittääkin.
Tytöt (sanon poikani Tanjaakin tytökseni) kyllä osaavat kokkailla ja laittaa pöydän koriaksi.
No pakostahan minäkin opin laittamaan kun oli perhettä kotona.
Ja tavallaan tykkäänkin mutta olen sellainen perusruoan laittaja, en osaa hienoja juttuja kyhätä kasaan.
-
Perusruoat ovatkin ne tärkeimmät, ne, joissa raaka-aineiden omat maut ovat pääasiassa.
-
Noinhan se vissiin taitaa olla. :eusa_angel:
-
Tänään innostuin kuitenkin ruoanlaitosta. On sellainen ilma että pihatöitä ei voi tehdä, eikä kävellenkään viitsi aikaa viettää. Laitoin perunat kiehumaan. Tein muikkuvuokan uuniin kypsymään. Illaksi sekoittelin jäisistä katkaravuista, herneistä, purkkisimpukoista, omena- ja kurkkukuutioista
salaatin johon tulee oliiviöljy-sitruunamehu-tilli-sokeri, suola-kastike. Valkosipulipaahtikset ja valkoviini kruunaavat sauna-aterian.
-
Teen nyt ruokaa tarpeeseen. Huomisen jälkeen en kykene muutamaan päivään pureskelemaan. Siksi on kasvissosekeitto porisemassa. Tämän päivän tarpeeseen otin lähes viimeiset suolasienet eilen likoamaan. Sienikastike ja jauhoiset perunat maistuvat kuten aina. Hyvin olikin "tikkusuola"
irronnut sienistä. Kun maistoin puoli tuntia hautunutta soossia piti jopa hiukan lisätä saltterista. Liottelin niitä monissa vesissä.
Olen aiirtymässä mitä ilmeisimmin pois liharuuista. Ei vaan maistu, mitään uskonnollista asennetta ei minulla ole.
Kunnon pihviä odotellessa !
(http://www.cosgan.de/images/midi/nahrung/b010.gif) (http://www.cosgan.de/smilie.php)
-
Pian otan vispipuuroa ja maitoa. :eusa_angel:
-
Puurot, vellit, klapsakat,leivät, voit, maito, kahvi, possunliha ja makkarat.
-
Naapurin isäntä toi haukifileitä.
Oli kalastanut iskukoukuilla.
Paistoin ja hyvääpä se tietty on. :eusa_angel:
-
Mielellään toi. :icon_wink:
-
:eusa_angel:
Voi olla niin.
Sanoi että mukavasti on kalaa tullut.
Sanoin että radiossa jo puhuttiin että jäät ei kovin hyviä.
Sanoi että mönkkärillä siellä jäällä kulkee.
Mutta kyllä kala vaan on sitten hyvää.
-
Meillä on sauna, ykkösnyrkki kiukaalle, on sekin hyvää.
-
On se. :icon_biggrin:
Niin sauna kuin nyrkki...sen opin vasta eilen täällä sen nyrkkisanan tuossa merkityksessä...oliko niin että Lidlin makkarajuttu se.
-
Juuri niin. Minä suljen nyt koneeni ja yritän matkalta wifipointtien kautta tulla esille, aina kun voin. Hyvää jatkoa vaan joukolle. :039:
-
Riitta-mummin sanakirja olisi sopinut -60-70 lukujen Keravallekin. Ainoan poikkeuksen teki piikka. Meillä se oli piirkka ja sitten kuvis. Ja listasta puuttui open lisäksi maikka, sillä oppikoulun opet oli maistereita tai lehtoreita. Lehtorille ei tainnut olla mitään slangisanaa.
Minun lemppareita oppikoulussa oli kässä, köksä, matikka sisältäen sekä alian että jomman, bilsa, toki kuviskin sitten kun saatii IPP opeksi. Hissa ja ussa oli muuten mukavia, mutta huonon nimi ja vuosilukumuistin takia, kokeet ei olleet kivoja. Äikkä oli osin kivaa. Ei niinkään kielioppi, mutta ainekirjoitus ja kirjallisuuden historia.
Yks suosikki oli tietenkin ruokatunti. Tunnustettakoon nyt ihan vaikka otsikon vuoksi. :003:
-
Tällekin päivälle piisaa haukifileitä.
-Kiitos jokapäiväisestä leivästä.
-
Mikähän siinä on, että kun yritän tehdä teeleipiä niin aina pistän niihin soodaa eikä leivinjauhetta kuten kuuluisi? Tänä aamuna taas. Ja kun olin etukäteen oikein nimenomaan ajatellut, että nyt teen ne oikein. En minä muissa kokkailuissa sillä tavoin mokaile.
Älä osta mitään -ruokavalio lähenee loppuaan. Puurohiutaleet ovat jo vähissä, joten päätin tänä aamuna upottaa vuosia sitten ostetun sämpyläjauhopussin pohjat teeleipätaikinaan (kun hiivaa ei ollut), joista teeleivistä siis ei em. mokani takia tullut kovin maukkaita, mutta kyllä niitä nälkäänsä syö. Aika viljatuote- ja sokeripainotteista ovat syömiset olleet. Proteiinia ja kasviksia tekisi mieli. Kroppa on täydentänyt antikarppia ruokavaliota hakemalla vyötäröltä rasvaa liki sata grammaa päivässä.
Pitäisi alkaa miettiä, miten jatkossa ruokatalouteni järjestän, vaikka sellaisiahan ei oikeastaan kovin paljon kuuluisi murehtia. Yhtäältä viehättäisi työpaikkalounaan vaivattomuus, toisaalta se vyötärörasvojen mobilisointi.
-
Teen nyt ruokaa tarpeeseen. Huomisen jälkeen en kykene muutamaan päivään pureskelemaan. Siksi on kasvissosekeitto porisemassa. Tämän päivän tarpeeseen otin lähes viimeiset suolasienet eilen likoamaan. Sienikastike ja jauhoiset perunat maistuvat kuten aina.
Mitä sun leualle tehtiinkään?
Itse olen kerran ollut leukaleikkauksessa, jotain sosemössöruokia järkkäilin pakastimeen odottamaan kanssa. Ja jäätelöä :icon_cool:
Kohta pistän pakastimen viimeiset sienet kastikkeeksi, taannoisella kirkkoreissulla bongatulta paikalta kasvaneet sinivalmuskat.
-
Inhorealismia seuraavasti.
Viime tiistaina:
Rouhumista yläkulmahampaan tyvikudoksen liikakasvun, parandontiitin, poistamiseksi. Oli kuin olisi asfalttia avattu . Olin kyllä puudutettu. Kaksi ensimmäistä puudutuspiikkiä ei tehnyt kipeää, mutta kolmas, kitalakeen, Kamalaa !
Sitten kokosivat instrumenttejään. En kasonut vaan odottelin silmät suljettuna posken puutumista. Hyvin se puutuikin. Oli vielä seuraavan päivänkin puinen ja turvonnut. Ien halkaistiin, limakalvot vedettiin sivuun ja sitten porausta 30 min. Särkyä ei ollut hirveästi, onneksi. Paramax 1000 sekoitti pääni.
Hampaan juuri oli syöpynytt mutta ei onneksi ollut mätää. V_Pen 1 milj. varoiksi, viimeinen tabletti huomen aamulla. Toinen resepti on varalla. Poski tuli mustaksi torstaina, tänään se on keltainen. Tikit ikenestä poistetaan 27.3.
Veisaaminen ei tehnyt hyvää. Kuumaa en ole syönyt enkä juonut. Liemiruokaa ja jäätelöä olen nauttinut runsaasti.
Sitten onkin taas vuorossa silmäpisto.
-
Tänään tulee jälkeläiset saunakylään. Lotta jää ehkä yöksikin. Kohta lähdemme ostoksille, listan olen jo kirjoittanut.
Kevyempänä iltaruokana , saunan jälkeen, tarjoan tacoja.Mikrotan tacot vähitellen sitä mukaa kun syödään. Kypsennän naudanjauhelihan, maustan sen miedohkosti. Smetanapurkki, rapea salaatti, tomaatin kuutiot ja kurkkupikkelsi ovat astioissaan . Jokainen tekee oman nyyttinsä. Saa nähdä kuin pikku-Martalta se onnistuu !
Kahvihyväksi ostan jäätelöä ja mini-korvapuusteja. Miehille tölkit olutta, naisille kivennäisvettä ja tytöille täysmehua ja -maitoa.
-
Lähden kohta ruokaostoksille. Edellisestä kerrasta onkin veirähtänyt jo liki viisi viikkoa. Jo ostoslistan laatiminen tuntuu ihmeelliseltä ja yltäkylläiseltä.
Reilun kuukauden söin kaappeja tyhjäksi, mutta kaikki ei ole vieläkään mennyt: Korppujauhoja on ihan liikaa, marjoja yhteen kiisseliin (jonka aion tehdäkin), sitten on täksi päiväksi lipeäkalaa ja herneitä ja illaksi pahaa sienikastiketta (no, ainakin se toimittaa vatsan hyvin). Sitten jostakin syystä mustaherukkahillo ja luumu- ja omenamarmeladit eivät ole uponneet. Kuivattuja sieniä toivottoman paljon, ja hieman basmatiriisiä. Pakastimessa purjoa. Paljon sokeria eri muodoissa.
Vaikka jotain elintarvikkeita siis edelleen on (en ole Sarpatin lesken (http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Kun.17.html#o50) tilanteessa lähellekään), päätin että nyt riittää. Ostan ainakin voita, oliiviöljyä, munia, omenoita, porkkanoita, kaurahiutaleita. Jotain lihaa tai kalaa. Vesi herahtaa kielelle jo noita ajatellessani. Ihmeellistä että voi vain päättää mitä ostaa, ja sitten toteuttaa päätöksensä.
-
On hienoa että olet voinut noudattaa päätöstäsi viisi viikkoa !
Minä olin päättänyt ostaa kermaa ja oliiviöljyä. Unohdin kirjoittaa ne lappuun josta oli tullut jo kovin pitkä, ja sitten unohdin ne ostaa !
Kerma ei ollutkaan aivan välttämätön, mutta oliiviölyä on jäljellä niukati ja pitäisi tehdä majoneenia parsalle.
---
p.s. Lopettelin just minuutti sitten puhelun Pyrtsin kanssa. Hän on viettämässä Valkealan opistolla Herättäjän viikonloppua. Mauno on sielä myös, on puhunut jo tänään.
-
Ostoslistat ovat hassuja. Tässä ruoanostotauon aikana löysin niitä eri takkien taskuista ainakin 3 kpl, ja totesin että ihan pätevältä näyttävät, näitähän voisi käyttää uudestaankin. Keräisi vanhat listat rasiaan, kauppaan lähtiessä ottaisi sattumanvaraisesti yhden mukaan, ja pärjäilisi sitten niillä, mitä tuli ostettua.
-
Hyvä idea ! Otat kaikki laput mukaan ja katsot mitä luulisit tarvitsevasi. On ne jonkinlainen rajoitin. Olen havainnut hyväksi sellaisen rajoittimen, että ostan aina samoja tuotteita lajissaan. Olen ne tietysti joskun ammoin havainnut mieleisiksi. Näin säästyy aikaa ja rahaa. Sillä olen pannut hinta-laatusuhteen myös merkille.
Tämä pakatuista tuotteista. Raaka-aineita vaihtelen tarjonnan , laadun ja hinnan perusteella.
Matti saa valita olutmerkkinsä itse. Mutta vain tietty kappalemäärä, ja vain viikonlopuksi. Yleensä. :003:
-
Ihastuin vasta hiljakkoin syömääni Punajuuri-kookoskeittoon. Ajattelin valmistaa sitä pääsiäislounaalle alkukeitoksi, sillä se sopii myös kasvissyöjille.
Resepti on helppo ja keitto on miedon-maukas ja värikäs.
http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/ruoka/reseptit/punajuuri_kookoskeitto
-
Ostin lammasta. Olisin halunnut aikuista, mutta ei ollut tarjolla kuin lapsia :102:.
Juutalaiset söivät lampaansa lähimmän naapurin kanssa yhdessä, jos eivät itse kaikkea jaksaneet. Tai näin ainakin oli määrätty; miten sitten lienee oikeasti tapahtunut. Onnistuisiko suomalaisilta? Yhdessä syöminen voisi kyllä tehdä hyvää.
Ja sitten piti syödä ulkotamineissa ja kiireellä ahtaa. Jeesuksella opetuslapsineen ei näyttänyt olleen kiirettä, eikä perhekään kai ihan kuin olisi Mooseksen mukaan pitänyt.
-
Yhdessä syöminen on hyvää tekevä asia. Esimerkin antoi itse Joulun ja Pääsiäisen Herra. Ehtoollisella ei napata parhaita paloja, ei etuilla (yleensä), ja vaikka sitä ei kutsuta perinneruoaksi, niin muisto-ateria se ainakin on.
Toisessa yhteydessä on tänään kirjoitettu minun "perinneruoistani". Itse en niitä niin nimennyt. Perinteestä puhuttiin Pääsiäisen vieton yhteydessä
yleensä, alkaen lapsuuden muistoista.
Jos ei Pääsiäisateriamme olekaan suomalais-kansallinen kokonaan, niin ompahan ekumeeninen. Katsoin, että ainakin Italia, Ranska, Venäjä, Norja, Kreikka ja Uusi-Seelanti ovat lahjoittaneet maan ja veden antia meidän mämmimme ja muniemme seuraksi. En tiedä missä kookospalmun kotimaa on, mutta taivaallinen lisuke se on punajuurikeittoon tai vaikka wokkikastikkeeseen.
Viinipuun antia nautimme lasilliset lampaan seuraksi, näin kunnioittaen ensimmäisen Pääsiäisaterian muistoa.
Vanhaa viiniä vanhoihin leileihin.
-
^Enpä ollutkaan ajatellut ateriaa tuolta kantilta. Sekoittelin lampaalle marinadin, jossa on ainakin viiniä ja sinappia Ranskasta, soijakastiketta Japanista ja Cokista tietysti Yhdysvalloista :icon_cool:, ts. resepti sieltä vaikka taitaa olla suomalainen valmiste. Ja worcestershire-kastiketta, johon on kai tiivistetty entisen brittiläisen kruununjalokivisiirtomaan eli Intian maut. Kahvin alkuperämaata en tiedä, mutta kynteli on kotimaista lähituotantoa. Ajattelin keittää (tässä marinadissaan), kun tämä ei ole mikään raamatullinen pääsiäislammas (sellaistahan nimenomaan on kielletty keittämästä).
-
Karittanfileen marinoin yli yön eli aloitin kun saavuin katsomasta via crucista Lapsi 1:n kanssa. Kahviin sekoittelin timjamia. Seuraavana aamuna fileet olivat sulaneet irti ja minä heidät hieroin villiyrtein... tai siis tuorein yrtein ja muutamaan sujautin valkosipulinkynnensiruja, sokeri puuttui minkä totesin puuttuvan mausta, mutta vieraat pitivät. Ne paistettiin nyt ylenkypsiksi, se oli viisas ratkaisu. Söimme alle kukkakaalipurjokermakeiton, ja karittan kanssa valkosipuliperunat, ja mämmiä ja pashaa ja vatsaani koskee nyt hirveästi se kaikki äkillinen syöminen.
Kuin ne kun pitää ruokapaaston voi yhtäkkiä syödä niin hirveästi, minä ihmettelen. Minä oon vain rajottanu ja nyt olen syöny kyllä ylen.
Meidän piti käydä kattomassa Uspenskin pääsiäisyötä mutta syötyämme me totesimme meille hyvin riittävän Pakilan kirkon yömessun.
-
^Ne varmaan maistaa vain lusikallisen kutakin sorttia?
Innostuin tekemään pashan, ja vaikka en ole paastonnut, ei sitä juuri uppoa. Ehkä pitää ottaa pitkopulla alustaksi ja levittää sitä päälle kuin voita ikään?
-
^Ne varmaan maistaa vain lusikallisen kutakin sorttia?
Innostuin tekemään pashan, ja vaikka en ole paastonnut, ei sitä juuri uppoa. Ehkä pitää ottaa pitkopulla alustaksi ja levittää sitä päälle kuin voita ikään?
Pakosta, sillä uh miten on vatsani kipeä. Aloin jo pelätä ties mitä lähinnä koska syötin viattomat vieraat ähkyyn, mutta ruokamyrkytyksen kerran sairastaneena ei tämä ole sitä. Tosin pistelin lopun pashan kotona kun olivat lähteneet. Se taisi olla liiallista.
-
Olen vain kerran tehnyt pashaa. Meillä kaikki pitivät sitä liian raskaana syötävänä. Erilaiset rahkajutut on kevyempinä tehneet hyvin kauppansa. Tänäänkin oli pöydässä kahta jälkiruokaa, mämmiä ja rahkaa. Molempia meni. Kahville tein hyydykekakun, jossa on sekä tuorejuustoa että rahkaa, hedelmäpaloja, hedelmäkiille päällä. Saa nähdä miten tekee kohta kahvin kanssa kauppansa.
Lammas onnistui ihan mukavasti. Maustin sen perjantaina suolalla, mustapippurilla, valkosipulilla ja soijakastikkeella. Ai niin, oli siinä joku yrttikin, en nyt muista mistä purkista. Lauantaina laitioin leivinuuniin jälkilämmölle paistomittarilla lävistettynä. Liemeen lorautin kahvia, niin kuin tätini tapasi tehdä. Tänään tein liemestä kastikkeen, johon laitettiin ihka oikeaa kermaa (sitä nykyään käytän aika harvoin).
-
Maustoin ja marinoin karitsanpaistini tahnalla, johon tuli pähkinäjauhetta, valkosipulia, tuoretta minttua ja kuivattua timjamia, pippuria ja suolaa sekä sitruunankuoriraastetta ja oliiviöljyä. Suolaa tuli liikaa, liha maustui hyvin, mutta maustetahna oli liian suolaista syötäväksi.
Perunoille lämmitettiin kastikkeeksi toissapäiväisen bearnaisekastikkeen tähteet.
-
Nokkoset ovat nyt rautaisimmillaan ! Keräsin pihasta pienen kimpun, siivosin ja ryöppäsin. Kohta valmistuu nokkoskastike kalapullien ( valmiit lohipyörykät) ja curry-riisin jatkeeksi.
Pidän nyt jääkaapin tyhjennyspäivää jälleen, sillä mökille on ostettava enemmän uutta varastoa. Jälkikasvulle ja itsellemmekin.
Tänään oli lehdessä villivihanneksista juttu. Poimulehti, maitohorsma ainakin ovat syötäviä , puhumattakaan kuusenkerkistä ja nuorista vadelmanlehdistä. Kalat ja korvasienet ovat myös Luojan lahjoja, ilmaisia ja herkullisia.
Eilen tein edullista ja rautaista. Jauhemaksapihvejä .
-
En pidä maksasta enkä munuaisista ja ne ovat onneksi vaimolta perinnöllisen taudin vuoksi kiellettyjä, joten meillä ei niitä saa.
-
Kohta grillataan ! Ostin muutamia broilerin ohuita rintafileitä. Lorautin niille hiukan valkoviiniä marinaadiksi. Lisään pian suolaa, tuoretta basilikaa ja timjamia, viimemainittua hyvin hiukan. Muutama pisara hunajaa ei tee pahaa.
Sitten hetkeksi esikypsymään mikroon. Matti pitää niitä grillissä näin hoitaen vain 10 min.
Kreikkalainen salaati tykötarpeineen ja hämäläistä ruis- ja hiivaleipää. Lasilliset valkkaria kruunaavat hellepäivän pihasyömiset.
Raparperikiisseliä jos maistuu.
-
Hyvää, edullista ja maukasta salaattia:
1 pienehkö kesäkaali
3 uutta porkkanaa
n. 1,5 dl valkosipulimaustettua salaatinkastiketta ( vaalea Raibow käy)
Raasta kaali ja raaputetut porkkanat kulhoon. Sekoita kastike joukkoon, hämmentele ja laita 30 min. jääkaappiin maustumaan.
Maistuu grillatun lihan ja kalan kanssa. Ainakin meillä
( Tämän keksin "omasta päästäni. Yritin mukailla vastaavaa ostosalaattia. On ainakin yhtä hyvää, eikä sis.lisäaineita ) :117:
-
:eusa_angel:
Minä tein pizzaa tänään.
Ja rapeaa salaattia, kurkkua ja luumutomaatteja.
Ja lämmitin myös lopun hernekeitosta jota oli toissapäivänä.
josko pian joisi iltapäiväkahveet. :kahvi:
-Kiitos jokapäiväisestä leivästä.
-
Hyviä eväitä vaimoiselta väeltä. Jos olisin yksin, söisin kuin kunniakansalaisemme pitkällä marssillaan, siis näkkileipää, voinappi, viola-juustoa, teetä, joskus kähviä. Osaan paistaa kananmunan ja saan Lidlin Ykkösnyrkki-makkaran muovipussista ulos.
-
Viime viikon aamupalat olivat pariisilaisesta naapurileipomosta haettua lämmintä patonkia voin, keitetyn kananmunan ja maitokahvin kanssa. Tänään en vielä palannut kaurapuuroarkeen vaan nautiskelin ruisleipää savulohen, vadelmajogurtin ja teen kera. Hyvää se on ruisleipäkin!
Emme syöneet mitään erikoisuuksia matkalla, vaan kotiruokatyyppistä bistroissa, ja illalla jotain itsetehtyä hotellilla. Ranskalaiset vaan tekevät sen tavallisenkin ruoan hyvin, en ole ennen niin hyviä höyrytettyjä papuja (niitä pitkiä vihreitä palkoja) syönytkään. Ei todellakaan ollut pakastepapuja, joita me itse täällä lämmitämme mikrossa.
-
Kiva kuvaus, Saukkis. Minulla on ammoiset samanlaiset muistot kreikkalaisesta taverna-ruuasta. Mitä likaisempi pöytäliin, sitä maukkaampi ruoka.
Belgiassa ei ollut näin. Hotellin aamiainen oli kyllä kansainvälinen.
-
Suunnitelmissa ostaa torilta uusia perunoita...kaupasta silliä, viiliä, piimää ja talkkunaa...lenkkimakkaran ja
limsan lisäksi...ja lenkkilakuja...tänään taas yhden "söin suruuni" typerän harhaanajoni takia...
-
Italiassa oli mielestäni ihan toisin, kuivaa turistipizzaa tarjolla. Roomassa tosin osuimme ihan kelpo ravintolaan lounasaikaan, mutta sain houkutella matkaseuramummojani pitkään, ennen kuin uskalsivat sen rähjäisen eteisen kautta alakerran ihan siistiin ravintolasaliin. (Vessakin oli siisti :eusa_angel:)
Matkoilla ehdoton suosikkiravintolani on munchenilainen Multi Kulti, jossa on halpa hinta, maukas ruoka ja valtavan isot annokset. Lastenannoskin tarjoiltiin soikealta "lautaselta", me kotona käytämme sen kokoista astiaa kerran vuodessa joulukinkun vatina.
-
Jatkuu osassa 2