Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Liisa - 07.03.06 - klo:13:40
-
Pandemia, terrorismi, kasvihuoneilmiö, yksinäisyys, syöpä, työpaikan menetys, demaripresidentti, herännäisyyden tulevaisuudennäkymät, missä Jumala, pääseekö ensi kesänä ripari-isoksi Aholansaareen? Vai ihan jotain muuta?
Mitä pelkäät?
Materiaalia (vastauksia) voidaan käyttää Hengellisessä Kuukauslehdessä.
-
Nyt tulee tekstiä johon ei kaikkien ymmärrys riitä:
Pieni Varoitus!
Se, että elää jatkuvassa henkisessä piinassa ja tuskassa.
Että tiedättekö kyseisen tunteen, joka voi paisua kivuksi,
jonka hallitsemiseen tarvitaan liikaa aikaa, rahaa, ihmisiä..
Kun kärsii henkisesti sen voi tuntea kehossa.
Kun jännittää, selkä kipeytyy ja siitä ja hartiaseudusta
tulee jäykkä.
No, onhan näihin keinonsa, se vain vaatii motiivin yrittää
ja nähdä vaivaa hyvinvointinsa eteen.
Itsensä armahtaminen nro:1.
Se että elämässä on sisältöä, muualtakin kuin telkkarista.
Terapia auttaa ikäviin kokemuksiin ja elämään suhtautumisessa.
Mikäli elämään tulleet pettymykset pimentävät elämän ja uskon.
Ei jaksa tehdä niin paljon töitä koulun/työn eteen
potentiaalisten taitojen ottamiseksi käyttöön.
On liian herkkä tulkitsemaan asioita oman itsensä kautta,
yleensä negatiivisessa valossa.
ja antaa ((liian suuren merkityksen ilmapiirille.))
Ihminen on jatkuvassa negatiivisessa kierteessä, osittain
sosiaalisten taitojen ja muiden ( tarvittavien ihmisten) kuormittamijana.
Henkisestä pahasta olosta puhuminen ( sairaudesta yleensä)
karkoittaa toiset ihmiset/työpaikan. :mad:
Kannattaa suojella itseä ja uskoutua ( tosiystäville, vaitiolovelvollisille)
Ihminen leimataan liian helposti, eikä pääse ulos roolista,
häneen suhtaudutaan sairaana vaikka vointi olisi välillä
erittäin hyvä ( elämäntilanteesta ja stressistä riippuen )
-
Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.
Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
Jeesuksen luota löytyy avaimet kukistamaan kaiken pelon. >> niskat nurin!!
"Me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä; tämän me tiedämme siitä, että hän on antanut meille Henkeään. "
Ja hän on tie Isän luo... Meillä on suuri Jumala!! Suurempi kuin meidän suurimmatkaan pelkomme >>> BIG GOD!!
-
Minä pelkään kipua, väkivaltaa, sotaa, yksinäisyyttä, toisia ihmisiä ja omaa pelkoani toisia ihmisiä kohtaan, niiden ihmisten kuolemaa, jotka ymmärtävät minua ja lopulta sitä, että joskus todella joudun tilille siitä mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä. Sellainen asia, mitä en ole oppinut pelkäämään on oma kuolemani.
-
En minäkään pelkää omaa kuolemaa (läheisten ennemminkin), vaikka tuskin kuolemanpelkokaan on niin paha asia (pahempi on jos pelkää elämää). Minä pelkään tuskaa ja tarkoituksettomuutta.
-
yksin jäämistä
pimeää
entisenä koulukiusattuna, sellaista huomion keskipisteeksi joutumista,
epäonnistumista toisten edessä.
lapsen synnyttä, on alkanut pelätä kaikenlaista. kuten mitä jos joku hyökkää päälle tms. mitä jos lapselle sattuu jotaon. siihen kai ne suurimmat pelot liittyy.
eikös siellä Raamatussa jossain sanota, että Herran pelko on viisauden alku.
-
Karkottaahan se täydellinen rakkaus toki pelon. Siinä toivossahan täällä pelkojen ja rangaistusten maassa taaperretaan, että viimein rakas Isä meidätkin korjaa täydellisyyteensä.
Sitä ennen on pelottavaa kohdata ihmisiä, jotka eivät ymmärrä pelätä mitään. Heiltä näet tuntuu puuttuvan jokin oleellinen säätely, joka pitäisi olla oman ja lähelle sattuvien turvallisuuden vuoksi.
-
Pelkään, että vasemman korvani tinnitus pahenee, kuuloni huononee ja minulta kielletään elämän suurin ilo, musiikin tekeminen ja kuunteleminen.
Pelkään, että läheisilleni tapahtuu jotain ikävää.
Pelkään kuolemaa, koska se on niin tuntematon.
Pelkään, että jään yksin elämässä.
Pelkään, että tulen jonain päivänä hulluksi huomaamatta itse sitä. (kertokaa sitten mulle jos niin käy :-? )
-
Tästä tuli mieleen, että viimeksi oikein akuuttia kylmää kauhua tunsin, kun oikea korvani ujelsi yön ja seuraavan päivän keikan jäljiltä. Onneksi loppui, mutta paljoa ei varmaan kuuloelimet enää kestä.
-
Pakko vastata tässä An-nalle, että mikään ei tekisi minua todennäköisesti onnellisemmaksi kuin se että tulisin hulluksi, enkä tajuaisi sitä. Ah,ajatelkaa sitä iloa, kun saisi olla hullu (eikä ymmärtäisi tämän maailman hyvyyttä ja pahuutta ja niiden välisiä ristiriitoja.. paratiisi).
Mutta kun nyt uskalsin tähän alkaa vastaamaan niin pitää kai mennä loppuun asti. Eli, minä pelkään ..
hetkittäin kaikkea. Elämää, kuolemaa. Virheitä ja asioita, joita en tehnyt, koska pelkäsin tekeväni virheitä. Silti minulla on olemassa joku kokemus siitä, ettei tarvitse pelätä eikä kokea suunnatonta syyllisyyttä siitä, että on ihminen. Että on olemassa joku, joka on kokenut tämän saman ja ymmärtää meitä.
Hipshei.
-
Pelkään vastata tähän Liisan kyselyyn.
......................................... #-o .........................................
-
Pelkään asioita, joita en saa hallintaani. Lintuinfluenssa on yksi sellainen asia.
Sitähän ei saa hallittua kukaan eikä mikään. Tauti tappaa toistaiseksi vesilintuja. Mutta kehittyy kaiken aikaa.
Tauti ajaa erityisesti köyhät maat umpikujaan. Rikkaissa maissa laaditaan listoja, ketkä rokotetaan ensisijaisesti. Maailman mahtavien arvot ovat selkeät: ensimmäisinä suojellaan pääomaa, valtaa. Että kilpailu ja kehitys jatkuisivat.
Pelkään lasteni puolesta, miten välitän heille toivoa.
-
pelkään pelkoa
-
Pelottaa että voi melekosen kipiää käyä, pitäs puolen tunnin päästä mennä aakoohon että tyhyjennettäs polovi veestä. Ei tieten ees puujuta, ruutta vaan kiinni ja tyhyjennys. No, ite telottu niin ite kestettävä remonttiki :roll:
-
Pelkään vihaisia ihmisiä. En osaa siksi itse oikein suuttua, kun ei ole perusluottamusta siitä ettei riita tuo mukanaan vihaa.
Pelkään peilejä. En tiedä miksi...
Pelkään kuolemaa ja hulluutta.
Pelkään katoavani. Tämä pelko on ihan kumma ja en tiedä mistä se on saanut alkunsa. Ehkä siitä kun lapsuudessa moni tärkeä ihminen vain katosi eikä sitä selitetty, niin pelkään että minäkin vain katoan.
-
Pelkään itseni kadottamista. Olen pelännyt jo pitkään.
Sitä, että yhtenä aamuna huomaan olevani kaikkea sitä, mitä nyt kavahdan. Että arvoissani ja ajatuksissani vaivihkaa tai kertarysäyksellä tapahtuu sellainen muutos, että lakkaisin kannattamasta tasa-arvoa, alkaisin fantasioida vauvoista, menettäisin haluni suojella ympäristöäni, lakkaisin luottamasta Jumalaan, menettäisin huumorintajuni, kieltäisin tuntevani sitä ja sitä ihmistä. Katoaisin materialismiin, hurahtaisin johonkin kulttiin.
Sitä, että jonakin päivänä en enää tunne ketään, en edes itseäni. Pelkään, että jonakin päivänä elämässä ei enää ole mieltä, on vain pelko. Ei enää loogisia asiayhteyksiä, vain kaaosta, ventovieraita ihmisiä, jotka tulevat sänkyni vierelle, ruokaa josta en osaa sanoa, onko se hyvää (mihin vertaisin kun en muista?). Ja kaikki puhuttelevat minua nimellä, jota en tunne.
-
Tunteettomuus on nyt jo jonkin aikaa ollut pahin pelko. Tiedä sitten häntä mistä on tullut. Pelottaa miettiä, että voisi herää jonakin aamuna tuntematta enää koskaan mitään.
Sinänsä omassa kuolemassa ei ole oikein mitään pelättävää minusta. Joskushan sen on tultava ja kyllähän se kysymys uskonnon todellisuudesta ratkeaa sillon, jos on ratkeamaanpäin koskaan. Enemmänkin omien läheisten kuolema pelottaa enemmän. Pappa ja Isä mennyt, niin ei oikein haluaisi kokea mitään sellaista enää.
Ihmisiä, joita ei pysty "lukemaan". Siis sellaisia ihmisiä, joiden tekoja ei voi ennakoida. Kaipa tämä johtuu jotenkin paranoidista luonteestani.
-
tällä hetkellä ei ehkä elämän oleellisin kysymys mutta mun tulevaa vaihto-oppilas vuotta ihan tosissaan, olen melkein shokissa vaikka siis siihen lähtöön siis on vielä n.5kk!!! aarrgghh!
sitten jos katosn muuta tulevaisuutta joka on täysin tietymättömissä multa siihen liittyy satamiljoonaa pelkoa, ja sitten on omat ongelmat joista kertyy sitten taas mulla sanallisessa modossa toisin sanoen kuoleman pelko, se ettei kykekene hallitsemaan enää itseään jossain vaiheessa. *liian monimutkaista alkaa selittelemään tarkasti*
ja sitten muuta: neulakammo, siis kaikki mkä liittyy neuloihin ja piikkeihin ja kaikki niihin liittyvät jutut osana sitä vaikken siis puhukkaan nyt sitten tyyliin mistään ompelemiseen liittyvästä.^____^*viitta on kohta ready*
jotkut hyönteiset saa mut ihan friikiksi... ja tää nykymääilaman tilanne ei mua sillälailla pelota kun mietin että voisi olla siellä missä jotain oikeesti tapahtuu sitten vois pelottaa todella, mutta näin kaukaa asia on vaikea havannoida minussa itsessäni, ehkä alitajunnassa tajuan että mikä päivä tahansa voi olla myös viimeine, ei suomessakaan enää niin huippu turvallista ole... mutta siis tajuatte *toivottavasti* mitä tarkoitan^^ :shock:
-
Pelkään, että vasemman korvani tinnitus pahenee, kuuloni huononee ja minulta kielletään elämän suurin ilo, musiikin tekeminen ja kuunteleminen.
Pelkään, että läheisilleni tapahtuu jotain ikävää.
Pelkään kuolemaa, koska se on niin tuntematon.
Pelkään, että jään yksin elämässä.
Pelkään, että tulen jonain päivänä hulluksi huomaamatta itse sitä. (kertokaa sitten mulle jos niin käy :-? )
Unohdit An-na vihreäjalkaiset prinssiystävämme...
-
Unohdit An-na vihreäjalkaiset prinssiystävämme...
Totta! Niin, siis pelkään ja oikeastaan kammoan yli kaiken sammakoita. Saan jonkinasteisen paniikkikohtauksen jos sellaisen näen. Ah ihana Aholansaari, missä noita kultamussukoita loikkii varsinkin loppukesästä. Pariin otteeseen mut on pitänyt kantaa päärakennukselle kun en kerta kaikkiaan ole pystynyt omin avuin sinne kävelemään sammakkomöhkäleen nähtyäni. Yöks yöks. :shock:
Istuin varmaan viisi minuuttia tässä koneen äärellä ja mietin, että kuka ihme sinä olet, luin kaikki kirjoittamasi viestit, eikä leikannut. Että kuka ihme tietää mun sammakkokammon. Mutta sitten välähti: oletko Maria!! :)
-
No ei se tinnitus ainakaan parane kyllä.
..menenkin jatkamaan tästä aivoaaltoterroriani, joka näyttää toimivan hyvin!
-
Pelkään sitä että pelkään...
ajaudun pelon valtakuntaan,
pelon valtaan.
Ahdistus syö olemukseni,
syövyttää siitä toisen ihmisen.
En ole enää ihminen ihmiselle vaan kävelevä sairaus.
Katkeruus syö sisimpäni,
uskon kauneuteen ja hyvään.
Kokemuksen liian syvä ääni puhuu
minulle valheita:
elämä on pelkkää tuskaa ja kipua.
Pieni hymyilevä enkeli asuu meissä jokaisessa.
Palvellen lähimmäisiään.
Joskus kylmä ja routainen maa
palelluttaa enkelin ja se muuttaa varjojen maahan.
Maahan jossa ei valoa näy.
-
Etten osaa huomenna kirjoittaa on tällä hetkellä suurin pelkoni. Olen odottanut huomista yli kaksi vuotta ja nyt kun se onkin huomenna on vatsassa kilo lyijyä. (Onnekseni osaan paikantaa tästäkin tekstistä ainakin kaksi rakenne- ja kaksi pilkkuvirhettä sekä muutaman fraasin. Ehkä toivo ei ole menetetty.)
-
(Vastaan nyt minäkin, vaikka kysymyksen itse esitinkin. Tosin en ideoinut.)
Ettei paukut riitä yhteiskunnan byrokratiaa täynnä oleviin vaatimuksiin. Ja että olen lopulta itse niin kyynistynyt, että alan hankaloittaa muiden elämää niin kuin koen monien monien yhteiskunnan tahojen ja väsyneiden virastotyöläistensä nyt tekevän. (Esim. nyt verovirasto & yrittäjän veroilmoituksen täyttäminen - vilkaiskaapa moista joskus, jos käsiin osuu. On meinaan aika mahdottomaksi saatu sen ymmärtäminen näin maallikolle.) Oi, kylläpä haikailen joskus maalaiselämän, luontaistalouden, huolehtivan yhteisöllisyyden ym. perään.
-
Minä en niinkään pelkää byrokratiaa itseään kuin sitä, mihin sitä näköjään nykyisin käytetään. Suurin arvo, jonka kyseenalaistaminen on kovin hankalaa, on taloudellinen kilpailukyky maailman mittakaavassa. Siihen vetoamalla voidaan lisätä eriarvoisuutta ja piittaamattomuutta pienemmistä. Juuri tuli radiosta tutkittua tietoa siitä, miten köyhyydestä kärsivien lasten määrä kasvaa Suomessakin. Entiset tukitoimet ovat hajonneet säästöön vedoten. Byrokratia on tietysti keino tällaisen kataluuden toteuttamisessa.
-
Pelkään lähinnä sellaisia asioita joihin en kykene vaikuttamaan. Vakava sairastuminen tai läheisen ihmisen menettäminen ovat asioita joita pelkään tai voisin pelätä. Juuri nyt en kyllä pelkää juuri mitään. Onneksi.
-
Etten osaa huomenna kirjoittaa on tällä hetkellä suurin pelkoni. Olen odottanut huomista yli kaksi vuotta ja nyt kun se onkin huomenna on vatsassa kilo lyijyä. (Onnekseni osaan paikantaa tästäkin tekstistä ainakin kaksi rakenne- ja kaksi pilkkuvirhettä sekä muutaman fraasin. Ehkä toivo ei ole menetetty.)
Koeta, iso M ottaa rennosti ja nauttia kirjoituksista! Luulen, että niin voi päästä parhaaseen suoritukseenkin. Niin mahtavaa tunnelmaa ei ole enää hetkeen luvassa, paitsi ehkä tietty jossain pääsykokeissa.
-
Mää pelkään itteäni enimmäkseen. Niin, ja ahtaita paikkoja.
-
1. Ukkosta - on se vaan pelottavaa.
2. Kuumetta - Hallusinointi ei ole kivaa.
Sekä jonkin verran tulevaisuutta ja miltein mitä tahansa mitä saattaa keksiä, olen loppujen lopuksi aika ensiluokkainen pelkuri.
-
Pelkään sitä, että suostun puolinaisuuteen, koska en uskalla täysillä. Ja että siinä prosessissa kyynistyn ja kadotan itseni. Joskus pelkään työtä (en siinä mielessä kuin käytetään termiä "työtäpelkäävä"), ihmisten kohtaamista työn puitteissa.
Vaikka usein janoan suuria ja tosia tunteita, pelkään niitä myös. Pelkään sitä muutosta ja autenttisuuden vaatimusta, mitä ne voivat tuoda mukanaan, luopumista turvallisuudesta. Ja kuitenkin, sitäkin pelkään, että elämä ei muuttuisikaan, että toivoa ei olisikaan. Ismo laulaa samassa biisissä eri kertosäkeessä, että "toivon että kaikki ois kuin ennenkin" ja "toivon ettei mikään ois kuin ennekin". Siltä tuntuu minustakin.
Yöllä pelkään, että humanoidit tulee noutamaan. Ja rakastettujen kuolemaa.
-
minä pelkään jonkinverran asioita.
pelkään ihmisiä.
pelkään paniikkikohtauksia.
pelkään omaa pulssiani ja kaikkien muiden ihmisten pulsseja.
pelkään peilejä.
pelkään yksinjäämistä.
pelkään ihan vähän ampiaisia.
pelkään että minusta tulee kylmä ja kova ja itsekeskeinen.
pelkään omaa epäitsekeskeisyyttäni.
oikeastaan aika kaikkea mutta pelko on hyvä asia. pelko saa ajattelemaan ja ainakin tutnemaan jossei muuten tunne mitään.
-
Minäkin pelkään pulssia!
Aika jännä pelko.
Pienenä en voinut nukkua korva tyynyä vasten kun kuulin oman sydämenlyönnin. Se oli kamalaa. Ja ultraäänessä kun vauvan sydän lyö.
Pelottaa hirveesti, että jos se vaan pysähtyy.
-
Mulla kans toi pulssi. tai siis jos kuulee oman pulssin niin oon varma että sen seurauksena se sitte pysähtyy :-?
-
Minä en pelkää pulssia, mutta pelkään kaikkia syke/verenpainemittareita sun muita. Pelkään, että ne näyttävät aivan jotain epänormaalia. Ehkä pelkään olla erilainen *hymy*
Sitten pelkään isoja rekkoja ja pimeää. Ja isoja ja haukkuvia koiria.
-
Minä pelkään pienen, isoja koiria haukkuvan koiramme puolesta. Kerran jo tuli kiire napata se ison rottweilerin leukojen alta ennen kuin ne loksahtivat kiinni.
-
Mää oon ruennu pelkäämään neuloja. En mää ennen niitä pelänny mut nyt mua on pistelty liikaa.
-
Minenpelkäämitään, mutta kuuden hirviön ja vaimon turvallisuudesta pelkään.
-
Minäkin pelkään pulssia!
Aika jännä pelko.
Pienenä en voinut nukkua korva tyynyä vasten kun kuulin oman sydämenlyönnin. Se oli kamalaa. Ja ultraäänessä kun vauvan sydän lyö.
Pelottaa hirveesti, että jos se vaan pysähtyy.
Armas ystäväni Kari pelkäsi tätä samoin, miltein neuroottisesti asti.
Hieman outoa, sillä minusta tuo jumputus on aina ollut rauhoittava tekiä.
Vaikka äiti ei ymmärtänyt kun koitin selittää että on hyvä nukahtaa kun korvissa kuuluu marssi.
-
Tietyllä tavoin, en itseni takia, pelkään tämän hienon foorumin kohtalon puolesta.
Monia samoja pelkoja nämä keskustelijat ovat maininneet jotka tunnen ( tunsin )
omikseni. Ja heti löytyi myös yksi joka veti esiin ' Rakkaudessa ei ole pelkoa-kortin'.
Heidän kristillisyyttään hiukan pelkään, rakkaudettomuuden ja oikeassaolemisen tähden.
Omia atavistisia pelkojani ovat naamiot. Niin todelliset Anonymus-tyyliset, klovnit, joulupukki-massanaamarit, kuin tunteettomat kasvot.
Herkkä pelkää, herkkyyttä ei tarvitse pelätä.
-
Läpielettyjä unettomia öitä. Ei monta, mutta riittävästi.