Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: minttu - 23.02.06 - klo:21:16
-
Viimeaikaisten keskusteluiden innoittamana: oletko näitä liberaalin lupsakoita citykörttejä vai kaipaatko herätyksen aikoja menneiden aikojen malliin? Miten määrittelet nämä kaksi ääripäätä? Pitääkö körttiläisyyden palata takaisin alkujuurilleen, vai onko nykynuorten seuraliike luonnollinen seuraus ja jatke menneille vuosikymmenille?
Edit: tämä aloitus on tarkoituksella yleisellä puolella, vaikka saattaisi aiheensa puolesta kuulua paremmin seuratuvan puolelle. Tarkoitus on alentaa hieman kynnystä, joka seuratuvan keskusteluihin osallistumisessa näyttää olevan.
-
Viimeaikaisten keskusteluiden innoittamana: oletko näitä liberaalin lupsakoita citykörttejä vai kaipaatko herätyksen aikoja menneiden aikojen malliin? Miten määrittelet nämä kaksi ääripäätä? Pitääkö körttiläisyyden palata takaisin alkujuurilleen, vai onko nykynuorten seuraliike luonnollinen seuraus ja jatke menneille vuosikymmenille?
Edit: tämä aloitus on tarkoituksella yleisellä puolella, vaikka saattaisi aiheensa puolesta kuulua paremmin seuratuvan puolelle. Tarkoitus on alentaa hieman kynnystä, joka seuratuvan keskusteluihin osallistumisessa näyttää olevan.
En ihan ymmärtänyt kysymystä, mutta paljasjalkaisena stadilaisena ilmoittaudun Citykörtiksi. Olen siis näitä lupsakoita citykörttejä, jotka kaipaa herätyksen aikoja. Missän tapauksessa ei tule käpertyä menneisyyteen vaan katse eteenpäin. Hyvät lähtötelineet on erinomainen asia.
-
Hyvä kysymyksenasettely - otin kyllä tuon kolmannen vaihtoehdon. En oikein usko että virallisen kirkon piirissä oleva helppo liberalismi istuu herännäisyyteen, jonka juuret ovat hyvin syvällä kristillisyyden olennaisissa näyissä, mutta samoin ahdas ja ohut konservatismi on myös hyvin kaukana tästä liikkeestä. Ei kai pohjimmiltaan ole city-körttejä ja perinteisiä körttejä, on vain Siionin virsiä veisaavia ja seuroihin kokoontuvia heikkoja ja särjettyjä, ikävöiviä ihmisiä: jäsenkirjoja ei kysytä eikä uskoa mitata.
-
Olen varmaan city-, kun rakastan ehdottomasti Siionin virsiä, pidän ihmisistä, mutta en kyllä kaipaile niitä kovimpia kuulemiani (suoraan kirjoista luettuja) saarnoja.
Teme
-
Minoon maalta, minen ymmärrä
-
Viimeaikaisten keskusteluiden innoittamana: oletko näitä liberaalin lupsakoita citykörttejä vai kaipaatko herätyksen aikoja menneiden aikojen malliin? Miten määrittelet nämä kaksi ääripäätä? Pitääkö körttiläisyyden palata takaisin alkujuurilleen, vai onko nykynuorten seuraliike luonnollinen seuraus ja jatke menneille vuosikymmenille?
Olen lähtöisin perinteisestä. En kaipaa... tai ehkä kuitenkin kotiseuroja, joissa on lannan ja hien haju. Nyt olen steriili plörtti.
Juuria on hyvä tutkia. Sitä paluulla ehkä tarkoitetaan, sillä tutkimuksen tulokset johtavat, jos johtavat, käyttökelpoisen perinteen omaksumiseen. Se on perinteen uudistumista. Se on vanhojen keinojen hyödyntämistä. Kuolleeseen kirjaimeen ja tapaan pitäytyminen kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
Tottahan toki "nykynuorten seuraliike on luonnollinen seuraus ja jatke menneille vuosikymmenille". Suunnannäyttäjiä me kaikki kuitenkin tarvitsemme, johtajia, hengellisiä isiä, mutta myös herkkää omaatuntoa itsekukin kysellä oikean tien perään.
........................................................:smt035 ..................................................
-
Jospas minoun sitten se perinneheränyt, kai!
-
Vaihtoehdoista jään kaipaamaan kitukörttiä ja perilleherännyttä, jotka lienevät lähes ääripäät.
-
Paljasjalkaisena helsinkiläisenä (älkää antako asuinpaikan hämätä) pakko se on ilmoittautua citykörtiksi. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.
-
En kylläkään ole maalta (no joo - unohdetaan kehä ykkösen sisäpuolinen näkökulma), silti valitsin kolmannen vaihtoehdon, sillä en tiedä, olenko minkäänlainen körttikään. En ole vielä oikein päässyt perille siitä, mikä on körtin syvin olemus, saati että osaisin ryhtyä körtteyttä luokittelemaan.
Kulku vasta käy kohti Paavon pirttiä. 8)
-
En muista ketä eilisillan seuroissa Sumiaisissa siteerattiin, mutta määritelmä sisaatissa oli jotakuinkin "herännäisyys on Siionin virsiä veisaava joukko". En minäkään osannut luokitella itteäni sen enempää citykörtiksi saati perinneheränneeksi. "Minoon maalta, minen ymmärrä" - vaikken kyllä maalta minäkään ole. Höh, mitäs tässä sitten ollaan. Tykkään Siikkareitten tunnelmasta ja sanomasta (vaikken muuten edes kummoinen veisaaja ole), körttiläisyys tarjoaa tilaa olla. Tykkään, että körttiläisyys tarjoaa paikan monelle muualla revityllekin, tykkään ettei tapana ole enää lyötyä lyödä. Siitä pitäisi minusta pitää kiinni siinä määrin kuin ihminen suinkin kykenee.
-
Olen varmaan city-, kun rakastan ehdottomasti Siionin virsiä, pidän ihmisistä, mutta en kyllä kaipaile niitä kovimpia kuulemiani (suoraan kirjoista luettuja) saarnoja.
Missäs kirjoissa noin jytyä sanaa on?
-
Olen varmaan city-, kun rakastan ehdottomasti Siionin virsiä, pidän ihmisistä, mutta en kyllä kaipaile niitä kovimpia kuulemiani (suoraan kirjoista luettuja) saarnoja.
Missäs kirjoissa noin jytyä sanaa on?
Valitettavasti en voi antaa lähdettä. Kyllä niissä sanoissa vain kansaa jaettiin aika rankalla kädellä herännäisiin ja ei-herännäisiin. Toisaalta kyllä yksi "vanhan polven" (eli ~80-v, n. sodan ajoista saakka körttinä ollut) samoja saarnoja kritisoi kanssa. Eli ehkäpä sittenkin ne seurapuheet olikin joltain vähemmän körtiltä kerätty?
Teme
-
Maalta oon, enkä ymmärrä.
Joku citykörtti vois kyllä pitää pikku oppitunnin citykörttiläisyydestä. En oikeen tiedä tätä opillista hommaa ollenkaan. Tuntuu hassulta kun tyypit väittelevät, että onko enkeliillä viheriät vai mustat vyöt. Siionin Virret, elävät, verevät seurapuheet ja yhteisö ovat itselle niitä körttiläisyyteen oleellisesti kuuluvia asioita...
Oliko tässä siis kysymys elämäntavasta, opista, vai jostain muusta?
-
Maalta oon, enkä ymmärrä.
Joku citykörtti vois kyllä pitää pikku oppitunnin citykörttiläisyydestä. En oikeen tiedä tätä opillista hommaa ollenkaan. Tuntuu hassulta kun tyypit väittelevät, että onko enkeliillä viheriät vai mustat vyöt. Siionin Virret, elävät, verevät seurapuheet ja yhteisö ovat itselle niitä körttiläisyyteen oleellisesti kuuluvia asioita...
Oliko tässä siis kysymys elämäntavasta, opista, vai jostain muusta?
Ilmoittauduin ensimmäisenä citykörtiksi, mutta tuota enkelin siipi jutta en ole ennen kuullut ja vaikka nyt kuulin niin en ymmärtänyt. Olen citykörtti kun muut vaihtoehdot sopivat huonommin. Uskon, että tässäkin pätee körtin vapaus ja vastuu Jumalalle suoraan.
-
Mutta mikä se semmoinen sitykörtti oikeen niinko on :?:
-
Mutta mikä se semmoinen sitykörtti oikeen niinko on :?:
Se on sellainen, joka ei ole maalta vaan citystä, eikä sillä ole perinteitä eikä riippoja.
-
Sen lisäksi, että pähkäillään, mikä se körtti oikein on, kyseenalaistetaanpa myös city. Onhan Suomessa tietysti yksi stadi, mutta mahtaisiko sekään kelvata cityksi esimerkiksi jenkille tai japsille? Toisaalta kaikenlaiset Mämmilät kehuvat itseään dynaamisiksi kasvukeskuksiksi ja ovat niin cityjä omasta mielestään. Minä olen kai lähinnä savannikörtti.
-
Sen lisäksi, että pähkäillään, mikä se körtti oikein on, kyseenalaistetaanpa myös city. Onhan Suomessa tietysti yksi stadi, mutta mahtaisiko sekään kelvata cityksi esimerkiksi jenkille tai japsille? Toisaalta kaikenlaiset Mämmilät kehuvat itseään dynaamisiksi kasvukeskuksiksi ja ovat niin cityjä omasta mielestään. Minä olen kai lähinnä savannikörtti.
Tarkkaan ottaen olen syntynyt Boijen sairaalassa Bulevardin ja Fredrikinkadun kulmassa Suomen ainoassa potentiaalisessa cityssä. Oletko muuten savanni vai taiga körtti.
-
Oikeastaan tämä kysymyksenasettelu menee läheltä niitä keskusteluja, joissa ihmetellään, voiko olla körtti mutta ei kuulua kirkkon, mikä on körttien oppi tai lyhyt oppimäärä jne.
Onko siis tarpeen ylipäänsä määritellä körttejä tai liikkeen rajoja? Onko tarpeen verrata nykyistä seuraliikettä 50, 100 tai 150 vuoden takaiseen liikkeeseen? Ovatko nuoret, arvomaailmaltaan äärisuvaitsevaiset siionin virsien veisaajat oma seuraliikkeensä verrattuna maaseudun mummoihin ja vaareihin? Virsissä ei eroa ole, mutta puheissa jo jnk. verran.
Haluammeko ottaa kantaa niihin (esim. vl-palstalla tai uskojarukouksessa esitettyihin) kannanottoihin, kuinka vanha körttiläinen julistus on jotenkin enemmän totta ja oikeassa tai arvostettavampaa kuin nykyinen seurakansan puhe? Haluammeko ottaa kantaa siihen, onko joukossamme jonkinlainen luopumisen henki ja herätyksen suoranainen kieltäminen?
Vai saako tällainen jäädä omaan arvoonsa?
Onko tarpeen määritellä ollenkaan?
-
Haluammeko ottaa kantaa niihin (esim. vl-palstalla tai uskojarukouksessa esitettyihin) kannanottoihin, kuinka vanha körttiläinen julistus on jotenkin enemmän totta ja oikeassa tai arvostettavampaa kuin nykyinen seurakansan puhe? Haluammeko ottaa kantaa siihen, onko joukossamme jonkinlainen luopumisen henki ja herätyksen suoranainen kieltäminen?
Vai saako tällainen jäädä omaan arvoonsa?
Onko tarpeen määritellä ollenkaan?
No, jotenkin tuntuu ettei ulkopuolelta ei ole oikein koskaan tavoitettu körttiläisyyden henkeä, ei ennen eikä nykyään: Paavo nähdään jonain Laestadiuksen tai Hedbergin kaltaisena muodollisena auktoriteettina ja körttipukujen aika lestadiolaisena eristäytymisenä kirkosta ja ympäröivästä yhteiskunnasta. Minusta se palava liekki on kaiken aikaa ollut muualla: Paavo oli olennaisesti kansasta eikä sivistyneistöstä noussut eksistentiaalinen mystikko ja Siionin Virsissä kaikuvat anteeksipyytelemättä universaalit kristilliset tunnot ja näyt. Tämä liike ei minusta vain mahdu tälle ahtaalle ja modernille konservatiivi-liberaali -skaalalle, mutta maallistumiseen se ottaa vahvaa kantaa hengellisyyden, vanhan hengellisyyden puolesta. Mutta ei siis tämän modernin keksinnön, kirjaimeen eikä henkeen hakeutuvan "vanhauskoisuuden" puolesta. Tätä ei oikein ulkopuolelta tavoiteta, kun etsitään kirjainta ja opillisia kannanottoja ja rajanvetoja. Hiljaisuus, koti-ikävä, pienuus Jumalan edessä ja Siionin Virsien majesteettinen suru ja toivo eivät riitä, kun kaivataan tuomioita ja oikeassa olemisen tuntoja. Moderniin tapaan. Minusta elämä on säilynyt ja liekki lämmin ja kirkas edelleen.
-
Kyllä kai taigan savannista erottaa. Siellä meillä päin veisataan tähän tapaan: Omuwa, Jesus, u ye mpa, mwenyo gwandje yelitha. Taamba ndje megameno. Ngay' ndaa gwe memakelo. Täällä taigan laidalla tuo menisi: Jeesus, tule luokseni.Suojele niin omasi, ettei paha maailma vahingoita minua.
-
En muista ketä eilisillan seuroissa Sumiaisissa siteerattiin, mutta määritelmä sisaatissa oli jotakuinkin "herännäisyys on Siionin virsiä veisaava joukko".
Tähän joukkoon lukeudun mielelläni, vaikka kosketukseni Siionin virsiin onkin kulkenut oikeastaan vain kirkon yhteisen virsikirjan kautta, mutta siinä Siionin virret ovat sitten olleet niitä läheisimpiä.
... körttiläisyys tarjoaa tilaa olla.
Lieneekö niin, että tätä on vähän hankala ”elää todeksi”, jos on muissa ympyröissä tottunut siihen, että ensi täytyy ikään kuin lunastaa paikkansa ja todistaa olevansa aidosti jotakin (mitä nyt sitten milloinkin)?
Haluammeko ottaa kantaa niihin (esim. vl-palstalla tai uskojarukouksessa esitettyihin) kannanottoihin, kuinka vanha körttiläinen julistus on jotenkin enemmän totta ja oikeassa tai arvostettavampaa kuin nykyinen seurakansan puhe?
Sikäli kuin minä myöhäisheränneenä uskaltaudun tuosta jotain lausumaan, niin tuskin tällaisiin väittämiin kannattaa kovastikaan aikaansa hukata. Minusta kuulostaa, että kyseessä on vanha propagandistinen temppu, jolla "ulkopuolelta" esitettynä yritetään horjuttaa jonkin joukon identiteettiä ja väheksyä sitä ilman, että tarvitsee itse oikeastaan esittää yhtään perusteltua asiaväitettä; vrt. ”Ennen sosialidemokraatit sentään olivat työväen asialla, mutta nämä nykyiset bemaridemarit...”, ”Entinen Maalaisliitto ajoi talonpojan etua, mutta nämä nykyiset kaupunkikeskustalaiset....”, ”Aiemmin kokoomuslaiset sentään olivat rehellisesti koti-uskonto-isänmaa -porvareita, mutta nämä nykyiset optio-ollit...”, jne.
Niin kauan kuin perinneheränneet ja citykörtit sopivat suurin piirtein sovussa yhteisille herättäjäjuhlille, veisaavat yhteisiä Siionin virsiä, jne., ei asiasta kannattane ainakaan väkisin tehdä kysymystä. Sitä tietenkin voi mietiskellä, mikä on olennainen yhdistävä tekijä, sikäli kuin se yleensä on pohdiskelemalla tavoitettavissa.
Tämä liike ei minusta vain mahdu tälle ahtaalle ja modernille konservatiivi-liberaali -skaalalle,...
Jep. Lisäksi minusta aika on ajanut akateemisviritteisen konservatiivi-liberaali -asetelman ohi, joka nyt on kuin juoksuhaudasto, johon on kynsin-hampain kaivauduttu, vaikka varsinainen rintama on jo aikaa sitten siirtynyt johonkin ihan muualle.
...mutta maallistumiseen se ottaa vahvaa kantaa hengellisyyden, vanhan hengellisyyden puolesta.
Ja tässä sitä sitten haastetta pukkaakin.
PS. Pitäisiköhän tunnustautua n[ettik]örtiksi? :D
-
Citykörtit ovat maalaiskörttien lapsia.
.......................................... :arrow: ..........................................
-
Citykörtit ovat maalaiskörttien lapsia.
.......................................... :arrow: ..........................................
Ei pidä ihan paikkansa, vaan joukossa on mös puhtaita proselyyttejä eli käännynnäisiä.
-
Citykörtit ovat maalaiskörttien lapsia.
.......................................... :arrow: ..........................................
Ei pidä ihan paikkansa, vaan joukossa on mös puhtaita proselyyttejä eli käännynnäisiä.
Niin, ja lapset ovat usein lapsenlapsia, lapsenlapsenlapsia,...
...................................... :) .......................................
-
Citykörtit ovat maalaiskörttien lapsia.
Ei pidä ihan paikkansa, vaan joukossa on mös puhtaita proselyyttejä eli käännynnäisiä.
Niin, ja lapset ovat usein lapsenlapsia, lapsenlapsenlapsia,...
Hetkinen. Nyt ei mennyt jakeluun. Mitä tarkoiti?
-
Citykörtit ovat maalaiskörttien lapsia.
Ei pidä ihan paikkansa, vaan joukossa on mös puhtaita proselyyttejä eli käännynnäisiä.
Niin, ja lapset ovat usein lapsenlapsia, lapsenlapsenlapsia,...
Hetkinen. Nyt ei mennyt jakeluun. Mitä tarkoiti?
Tarkoitin maalaiskörttien lasten lisäksi heidän lapsiaan ja lapsenlapsiaan,... Siis joidenkin nykyisten citykörttien isovanhemmat ovat maalaiskörttien lapsia, joten jotkut citykörtit ovat tällöin citykörttejä ainakin neljännessä polvessa.
....................... 8) ............................................
-
Tiedän, että citykörteiksi on kaapattu (rakastettu) evankelisia suoraan Pyhän Sydämen kappelista. So what?
-
Mie oon maalla, työ ette ymmärrä.
Olen viehtynyt körttiläisyyteen, joka ikuiseen nojaten kunnioittaa ja kyseenalaistaa yhtä lailla mennyttä, nykyistä kuin tulevaakin. Se on jotakin aivan ihmeellistä. Ilmankos herättää ihmetystä. ;)
-
Hetken pohdittuani päätin liittyä citykörtteihin. Ehkäpä tietynlainen maahan ja perinteeseen sitoutunut elämänasenne puuttuu kaltaiseltani selkärangattomalta pelleltä, vaikka kuinka maalla olisi elämänsä asunutkin. Ehkäpä suhdetta körttiläisyyteen määrittää semmoinen intellektuaalisuus (körttiläisyyteen kuuluu hyväksymiäni arvoja) enemmän kuin isien usko -mentaliteetti.
offtopic: onkos tuo Körttifoorumilogo ollut tuossa aina. Hieno se ainakin on!
-
offtopic: onkos tuo Körttifoorumilogo ollut tuossa aina. Hieno se ainakin on!
:D Ihkauusi on! Uudenmaan aluesihteeri-graafikko Eeva-Kaisa Rossin käsialaa.
-
Oletteko kuulleet "kulttuurikörteistä"?
......................................... :smt025 ..........................................
-
Mää tykkään perinteistä.
Eikä tää Nivala mikään siti muutenkaan oo.
-
mäoon stadista enkä siltikään snaijaa yhtää miään mistään...
-
Citykörtti taidan kyllä olla... Kun koko ikäni olen suurissa kaupungeissa asustellut... :)
-
Minusta on jossain määrin ongelmallista, että näissäkin puheissa körttiläisyys esiintyy toisaalta kovin inklusiivisena, mutta toisaalta puhutaan "ulkopuolelta" tulevista määrittelijöistä. Siihen nippuun minutkin näköjään pistetään.
Jos itse joutuisin arvioimaan omaa paikkaani kirkon herätysliikekentällä, olisin kuitenkin ehdottomasti körtti. Körttiläisyydestä nykymuodossaan taas en oikein löydä paikkaa itselleni. Missä vaiheessa minusta tulee körtti? Herättäjäjuhlilla olen käynyt kerran, seuroissa kai noin viitisentoista kertaa ja muutaman kerran olen suunikin avannut. Kuitenkin kokemukseni on ollut, että seuroissa saatava hengellinen ravinto löytyy jostain ihan muualta kuin seurapuheista, joista monet kuulemani ovat mielestäni sisällöllisesti ihan vastakkaisia sille, mistä Siionin virret puhuvat. (Mistä muuten johtuu, että yleensa seuroissa veisataan ainakin yksi niistä yhteensä n. 5 kpl:stä duurivoittoisia Siionin virsiä? Liekö niin, että monet Siionin virret lojuvat kansien välissä käyttämättä ja vain samoja kierrätetään?) Siionin virret ovat joka tapauksessa työpöydällä ja virsiä jumalanpalvelukseen haettaessa käy usein niin, että huomaan, ettei mielessä soiva veisu löydy taaskaan virsikirjasta, vaan Siionin virsistä. Vilhelmi Malmivaaraa arvostan suuresti ja hänen postillaansa tulee silloin tällöin luettua. Viimeksi Aholansaaressa käydessä ostin sieltä taas nipun vanhaa hengellistä kirjallisuutta iltalukemistoksi - sellaista josta nykykörtit eivät ole taineet nimeltäkään kuulla: Arndtin Totisesta kristillisyydestä. Kempiläista ja Taulerin saarnoja olen myös lueskellutut. Ja veikkaampa, että ne saisivat useimmilta täällä aika suoran tuomion.
Mutta mikä siis sen ulkopuolisuuden määrittää? Herättäjä-yhdistyksen jäsenkirjako?
-
Justinos kirjoitti:
"Viimeksi Aholansaaressa käydessä ostin sieltä taas nipun vanhaa hengellistä kirjallisuutta iltalukemistoksi - sellaista josta nykykörtit eivät ole taineet nimeltäkään kuulla: Arndtin Totisesta kristillisyydestä"
Joo, kyllä Arndt on tuttu. Jopa minunlaiselleni citykörtille. On niin helppo yleistää... :D
-
Mistä muuten johtuu, että yleensa seuroissa veisataan ainakin yksi niistä yhteensä n. 5 kpl:stä duurivoittoisia Siionin virsiä? Liekö niin, että monet Siionin virret lojuvat kansien välissä käyttämättä ja vain samoja kierrätetään?
Niitä Siionin virsiä ehotetaan joista tykkää eniten ja yleensä niitä virsiä joista tykkää eniten on tullu eniten veisattua.
Noidankehä? :-k
-
Olen lueskellut kaikki Justinoksen artikkelit Uskojarukouksesta sekä melkoisen määrän hänen foorumikirjoituksiaan. Minua on kiinnostanut hänen mieltymisensä vanhan herännäisyyden "spiritualiteettiin".
körttiläisyys esiintyy toisaalta kovin inklusiivisena, mutta toisaalta puhutaan "ulkopuolelta" tulevista määrittelijöistä. Siihen nippuun minutkin näköjään pistetään.
Minun mielestäni et ole ulkopuolelta tuleva. Joku on ehkä niin saattanut arvella, koska monille herännäisyys on paitsi uskoa ja oppia myös mentaliteettia: mielialoja, ilmaisutapoja jne. Olen itsekin ihmetellyt miten tässä yhteisen liikkeemme valtavirrassa tämä mentaliteetti tuntuu joskus kohoavan tärkeimmäksi liikkeen rajoja määrittäväksi tekijäksi. Tarkoitan vaikkapa tällaista ajatusta: "En ole ehdottoman varma siitä että Jumalaa ei olisi ja tykkään juoda kaljaa. Olen siis körtti(läinen)."
Missä vaiheessa minusta tulee körtti? Herättäjäjuhlilla olen käynyt kerran, seuroissa kai noin viitisentoista kertaa ja muutaman kerran olen suunikin avannut.
No niinkuin tiedät, nämä ovat vain käytänteitä. En usko että kukaan laskee Herättäjäjuhla- ja seurakäyntejä. Ainakin toivon ettei: viimeisen neljän vuoden ajalta minulla on noita vähemmän kuin Justinoksella tähän asti.
Minulle körttiläisyys on käytänteitä, oppia, tunnetta ja mentaliteettia. En osaa sanoa missä suhteessa noita kaikkia, mutta minulla mentaliteetti ja käytänteet eivät ainakaan korostu.
Kuitenkin kokemukseni on ollut, että seuroissa saatava hengellinen ravinto löytyy jostain ihan muualta kuin seurapuheista, joista monet kuulemani ovat mielestäni sisällöllisesti ihan vastakkaisia sille, mistä Siionin virret puhuvat.
Tämä oli juurikin se syy miksi minä lähdin etsimään hengenravintoa syvemmältä herännäisyyden mullista. Älkää nykypuhujat loukkaantuko! Arvostan kun puhutte, jatkakaa toki! Silloin harvoin kun seuroihin eksyn nautin tunnelmasta, istun silmät kiinni tai selaan Vanhaa Siionia. Puhujat eivät häiritse - elleivät nyt äidy ihan käsittämättömyyksiin.
Vilhelmi Malmivaaraa arvostan suuresti ja hänen postillaansa tulee silloin tällöin luettua. Viimeksi Aholansaaressa käydessä ostin sieltä taas nipun vanhaa hengellistä kirjallisuutta iltalukemistoksi - sellaista josta nykykörtit eivät ole taineet nimeltäkään kuulla: Arndtin Totisesta kristillisyydestä.
Wilhelmin saarnat, puheet ja virret ovat minullekin mittaamattoman tärkeitä. Arndtin mainitun kirjan ilmoitan aina kysyttäessä lempikirjakseni!
Mutta mikä siis sen ulkopuolisuuden määrittää? Herättäjä-yhdistyksen jäsenkirjako?
Kokemukseni on yksiselitteisesti, että ei. Jäsenyysasia ei tule koskaan missään esille - paitsi jos haluaa joitain jäsenalennuksia jossain tai äänestää päätoimikunnan vaalissa Herättäjäjuhlilla.
Esität tärkeitä kysymyksiä, Justinos! Pelkään vain, että huonot kokemukset nykyherännäisyyden valtavirran parissa ovat saaneet sinut luulemaan että se on liikkeen koko kuva. Tämä foorumi, joka nyt on toiminut vuoden, on vain lisännyt minun vakuuttuneisuuttani siitä, että liikkeemme on mitä monimuotoisin. Itse tunnen olevani marginaalissa, mutta silti edustavani ihan aitoa herännäisyyttä. Niin tuntee liikkeen valtavirtakin, ja toivotan heille siunausta valitsemallaan tiellä. Minulla on toisenlaiset polut, mutta ne eivät ole välttämättä yhtään kapeammat.
-
Minusta tällainen käsitteillä vatulointi on aika inhottavaa. Tulee sellainen olo, että ensin pitää kahlita oma minä ja vieläpä opiskella, mitä ne käsitteet ovat ja opetella elämään niiden mukaan. Brrh! Olisi ehkäpä mukavampi, jos osaisi ensin määritellä ensin itsensä niin osaisi sitten ottaa jotenki kylmemmin ja ulkopuolisemmin tällaiseen kysymykseen kantaa.
Siinä mielessä tämä körttismi ts. citykörttiläisyys on ollut ihana liike liittyä, kun ei ole tarvinnut ruoskia itsestään oikeaoppista. Tämä seikka on jopa muodostunut itselle sellaiseksi körttiläisyyden määrääväksi tekijäksi. Liittynee siihen "mentaliteettiin", mistä Kauhanen puhuu.
Henkilökohtaisesti olen iloinen, että esim. viime vuosisadan alkupuolen kummallisesta moralismista asenteista esim. punaista väriä, ja vasemman laidan politiikkaa kohtaan on päästy eroon. Pitäisin näitä seikkoja paljon pinnallisempina kuin mainittua mentaliteettia.
Edit: tähän väliin täytyy tiätty mainita, etten väitä kenenkään puhuneen körttien moralismista ja muusta. Itselleni on jäänyt hiukan epäselväksi minkälaisesta muutoksesta Justinos puhuu, mutta tämä nyt lienee näkyvintä muutosta.
-
No, minusta mitään valtavirtaa ei ole. Eihän ole valtaakaan, onneksi. Jaakkoopuukoon tapaan tämä koko lokerointi tuntuu vähän omalaatuiselta. Ja kovin modernilta. Varmaan tämä nykyinen puhujapolvi on vähän pliisu, yli-kirkollistunut, mutta sielläkin on paljon poikkeuksia. Elävää puhetta kuuluu, toki hiljaista, toki harvakseen. Joskin minusta herännäisyys puhuu eniten hiljaisuudessa, tauoissa - tai Siionin kautta. Myöskin tässä jatkuvassa liberaali-konservatiivi -väännössä tämä muodottomuus ja osaamattomuus on hyvin tuore henkäys. Ja ehkä siinä on se mentaliteetti, joka on vieras Justinokselle. Tämä epätäsmällisyys, huono rajojen veto, olankohautukset. Tässä epäilemättä perinteisen teologisen valtavirran silmissä haiskahtaa liberalismi, mutta luulisin että leimakirves osuu harhaan. Mutta kukapa sen oikeuden osaisi täydellisesti määrittää?
-
Puhutte vaikeita asioita. Körttiläisyyden määrittely on hyvin vaikeata, koska melkein kaikki ovat eri marginaaleissa, mutta vapaasti. Vaikka en ole teologi vähimmässäkään määrin on noita saarnakirjojakin tullut luettua runsaasti ja kirjahyllystä löytyy niitä aika useita. Mitä tulee tämän päivän saarnoihin, niin oli puhuja sitten mistä liikkeestä tahansa niin keskimäärin eivät ole häävejä. Itse asiassa paras saarna pitkään aikaan oli Terho Pursiaisella rakkauden kaksoiskäskystä. Hän oli löytänyt uuden ja raikkaan tavan käsitellä sitä niin paljon saarnattua asiaa.
Pidän vanhoista saarnakirjoista ja ne ovat yllättävän antoisia, kun osaa asennoitua. Fraktuuraa luen ihan sujuvasti. Monet kristityksi itseään kutsuvat haikailevat vanhoja herätyksen aikoja takaisin, mutta mennyt ei koskaan palaa. Äskeinen tarkoitti kaikkien liikkeiden kannatajia.
-
Minusta on jossain määrin ongelmallista, että näissäkin puheissa körttiläisyys esiintyy toisaalta kovin inklusiivisena, mutta toisaalta puhutaan "ulkopuolelta" tulevista määrittelijöistä. Siihen nippuun minutkin näköjään pistetään.
Käytin ilmausta 'ulkopuolelta esitettynä', ulkopuolelta lainausmerkeissä.
”Me kukertajat emme enää kukerra.”
”Kukertajat eivät kukerra niin kuin ennen.”
Ensimmäisen virkkeen voi lausua vain ”sisältä”, kukertajien joukosta. Jälkimmäisen virkkeen voi lausua ”sisältä” tai ”ulkoa”, mutta sen näkökulma on kummassakin tapauksessa enemmän ”ulkoa” kuin ”sisältä”. Ilmaistusta ajatuksesta voinee lausua jotain pyrkimättä lausumaan mitään sen esittäjästä?
Körttiläisyyden määrittely on hyvin vaikeata, koska melkein kaikki ovat eri marginaaleissa, mutta vapaasti.
Vähitellen alan arvella, että minullekin ehken löytyy jokin marginaali näiden marginaalien joukossa. :D
Vapauteen taitaa kuitenkin olla matkaa; liikaa vanhoja painolasteja. :-?
-
Vapauteen taitaa kuitenkin olla matkaa; liikaa vanhoja painolasteja. :-?
Mahtava lause, pienet sille :smt038 Komppaan.
-
körttismi ts. citykörttiläisyys on ollut ihana liike liittyä, kun ei ole tarvinnut ruoskia itsestään oikeaoppista. Tämä seikka on jopa muodostunut itselle sellaiseksi körttiläisyyden määrääväksi tekijäksi. Liittynee siihen "mentaliteettiin", mistä Kauhanen puhuu.
Juu, se lienee juuri sitä.
Henkilökohtaisesti olen iloinen, että esim. viime vuosisadan alkupuolen kummallisesta moralismista asenteista esim. punaista väriä, ja vasemman laidan politiikkaa kohtaan on päästy eroon.
Vaatteiden värin, politiikan - oikeistolaisuuden, vasemmistolaisuuden, kantaaottavuuden, kantaaottamattomuuden - tai moralismin, moraalittomuuden (niiden vaatimisen tai suosittelemisen tai kieltämisen) yms. sotkeminen körttiläisyyteen on minusta aina itse asian ohi ajamista. Minun kritiikkiini nykyherännäisyyden valtavirtaa kohtaan ei kuulu mitenkään se, että jotkut sen edustajat ovat myös "punavihreitä". Malmivaaralaista vanhapietismiäkään ei minun mielestäni tulisi arvioida sen perusteella että se oli polittisesti sekoitus sinistä, valkoista, mustaa ja maalaisliiton vihreää. Poliittinen tilanne ja poliittinen kenttä oli tuolloin aivan toisenlainen. Ei ne Malmivaarojen haukkumat "sosialistitkaan" ole enää samoja - ainakaan niiden enemmistö.
Pitäisin näitä seikkoja paljon pinnallisempina kuin mainittua mentaliteettia.
Täysin samaa mieltä! Vaikka mielestäni mentaliteettijuttu ei ole se tärkein (toisin kuin sinulle), on poliittinen suuntaus täysin merkityksetön siihen verraten - nykypäivänä. Malmivaarat olivat tietysti aikoinaan toista mieltä, ja nykyään jotkut "citykörttiläiset" pitävät poliittista aktiivisuutta hyvinkin tärkeänä.
Itselleni on jäänyt hiukan epäselväksi minkälaisesta muutoksesta Justinos puhuu, mutta tämä nyt lienee näkyvintä muutosta.
Poliittisen värin haalistuminen tai punertuminen on tietyllä tavalla näkyvintä muutosta, mutta juurihan totesimme koko kysymyksen pinnallisuuden (tai minä ymmärsin jotain väärin). Kysyt siis: mitä [muuta] eroa on niillä herännäisyyden kulta-ajoilla joiden perään Justinos ja Kauhanen T haikailevat ja rönsyilevällä monimerkityksellisellä käsitteellä "nykyherännäisyyden valtavirta"?
Esitelmöinti ei liene foorumimme tavoitteiden mukaista, joten linkitän tähän erään körttiläisen Mauno Salomäen artikkelin (http://www.teolinst.fi/luennot/ms981022.html) (erityisesti puolivälin tienoilta lauseesta "erityisesti toisesta maailmansodasta lähtien yhteiskunnassamme on eletty monella tavalla nopean muutoksen aikaa" lähtien). Enkä ota tällä linkityksellä kantaa mihinkään artikkelissa esitettyyn - paitsi että se johdattaa aiheeseen yhdeltä kannalta.
Allekirjoittaneen joitain näkemyksiä näistä eroista löytynee siellä täällä pietismi (http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=36)-ketjussa.
-
Vähitellen alan arvella, että minullekin ehken löytyy jokin marginaali näiden marginaalien joukossa.
Toivottavasti!
Vaikka olen itse oikeassa marginaalissa (Jaakko: ei mitään poliittista, tämä on vain esimerkki), tunnen jostain syystä enemmän mentaliteetin yhteyttä niihin jotka ovat liikkeemme vasemmassa tai ylä- tai alamarginaalissa, kuin keskellä leipätekstin valtavassa massassa seisoviin.
Tämä sivuvertaus näyttäisi toimivan, siitähän saisi enemmänkin irti marginaalien merkityksestä tekstin kehyksenä ja siitä, miten sivu on enemmän kuin sen teksti jne, mutta jätän tällaiset runolliset pohdinnat mystikoillemme.
-
Poliittisen värin haalistuminen tai punertuminen on tietyllä tavalla näkyvintä muutosta, mutta juurihan totesimme koko kysymyksen pinnallisuuden (tai minä ymmärsin jotain väärin). Kysyt siis: mitä [muuta] eroa on niillä herännäisyyden kulta-ajoilla joiden perään Justinos ja Kauhanen T haikailevat ja rönsyilevällä monimerkityksellisellä käsitteellä "nykyherännäisyyden valtavirta"?
Tämä on olennaista keskustelua - ja sillä tavoin avomielistä, jota ei välttämättä helpolla löydy eri hengellisistä virtauksista ja liikkeistä. Voisiko sanoa, että yksi osoitus tästä "mentaliteetista", joka on eri ihmisille vaihtelevassa määrin tärkeä asia. Johtuuko sitten liberalismista että käsityksiä esitetään avoimesti niin radikaaleja kuin konservatiivisia eikä ihmisten suita suljeta oikealla doktriinilla? Minusta ero "kulta-aikoihin" - ilmeisesti et viittaa Kalistajan piiskahäihin tässä yhteydessä - on että on tapahtunut luopumus kontrolliin pyrkimisestä. Tämä on tietysti mahdollista nähdä liberaali-konservatiivi -asteikolta ja mitata miten ihmisiä enää vahditaan opillisesti ja mitkä postillat kuluvat käsissä ja mitkä tuomiot lausutaan ja mitkä ei. Eli miten ollaan muodollisesti tultu pois jostain mikä nykyhetken näkökulmasta leimautuu konservatismiksi. Toki näin. Mutta "mentaliteetti" onkin ehkä se keskeinen asia asia, mysteeri, hiljaisuus, ymmärtämättömyys Jumalan edessä, onkin ehkä jopa teologiankin ytimessä, ja jos on niin on hyvin vaikea ottaa tätä opillista, itsevarmaa mittatikkua käteen. Vaikeneminen, pienuus, on minusta nyky-herännäisyyden voimallinen viesti, voimallisempi kuin mikään "kulta-aikojen" itsevarmuus. Mutta eiköhän se myös kaikunut senkin läpi aikoinaan, näissä nuoteissa ja äänenpainoissa - Paavon hallitsemattoman viestin ytimessä. Muuten en voi tätä transformaatiota ja elävyyden säilyttämistä ja sen voimistumista selittää. Olen aiemminkin lukenut Salomäen stereotyyppisen esitelmän - oma käsitykseni siis on että herännäisyys on tällä hetkellä Suomen kirkon elävin ja kristillisesti traditionaalisin osa. No, tämä nyt on tälläistä maallikon höpötystä, ja epäilemättä teologisen, konservatiivistuvan valtavirran näkökulmasta merkityksetöntä, ei-opillista - mutta tämän liikkeen mentaliteetti on antaa ihmisten puhua koska se niin elävästi ymmärtää ihmisen pienuuden ja osaamattomuuden. Todella harvinainen uskonnollinen liike, tässäkin mielessä: vallasta ja kontrollista luopunut.
-
Minusta alkaa yhä enemmän näyttää siltä, että on luettua ja elettyä körttiläisyyttä. Osaa meistä viehättävät herännäisyyden historia ja aatteellis-kulttuurilliset pohdinnat Siionin virsien tahdittamina. Osalle meistä ei ole aatetta, on vain Siionin virret ja käsittämätön kokemus hyväksytyksi tulemisesta, joukkoon rakastamisesta tai muuten porukkaan ottamisesta. Kokemus, jota haluaa elää välittämättä tuon kummemmin siitä, mitkä ovat aatteelliset juuret, menneisyys tai edes liikkeen tulevaisuus.
Molemmissa on heikkoutensa. Kun näin yksinkertaistaen kirjoitan, huomaatte sen. Missä on Kristus? Seurapuhe ei voi olla vain elämyksen kertaamista tai historiaesitelmää. Mielellään ei vaikka kumpaakaan. Tieto ja tunteet eivät vie pitkälle. Kristus vie perille.
-
Molemmissa on heikkoutensa. Kun näin yksinkertaistaen kirjoitan, huomaatte sen. Missä on Kristus? Seurapuhe ei voi olla vain elämyksen kertaamista tai historiaesitelmää. Mielellään ei vaikka kumpaakaan. Tieto ja tunteet eivät vie pitkälle. Kristus vie perille.
Ytimekkäästi kiteytetty!
-
. Todella harvinainen uskonnollinen liike, tässäkin mielessä: vallasta ja kontrollista luopunut.
Minusta tässä on se kruununjalokivi. Miettikääpä eräitä muita hengellisiä liikkeitä kirkossa ja sen ulkopuolella. Monissa on vallankäyttö jäseniin keskeisessä roolissa.
Kristuksen keskeinen asema on silti tärkein.
-
Poliittisen värin haalistuminen tai punertuminen on tietyllä tavalla näkyvintä muutosta, mutta juurihan totesimme koko kysymyksen pinnallisuuden (tai minä ymmärsin jotain väärin). Kysyt siis: mitä [muuta] eroa on niillä herännäisyyden kulta-ajoilla joiden perään Justinos ja Kauhanen T haikailevat ja rönsyilevällä monimerkityksellisellä käsitteellä "nykyherännäisyyden valtavirta"?
Jep, tismalleen tätä kyselen. En vielä joutanut lukemaan mainitsemaasi artikkelia (tentti painaa niskassa), mutta kai sitä vähän alakyntiseksi kokee itsensä kun ei voi kirjoittaa niin hienoja nimiä tähän, kuin mainitut herrat (Justinos ja Kauhanen).
Minun on vaikea lähteä arvostelemaan "nykyherännäisyyden valtavirtaa" ensinnäkin tämän historiatiedonpuutteen vuoksi, mutta myös siksi, etten osaa oikein nähdä mitään nykyherännäisyyden valtavirtaa. Missäköhän minun pitäisi käydä se löytääkseni? Sitten toisekseen: jos nykyherännäisyyden valtavirta on sitä, mitä olen tässä kaiken aikaa elänyt ja kokenut, näkisin, että se on hyvin avoin ja sisäänrakastava ja lisäksi varsin väkevän moraalinen. Moraalinen sillä tavoin, että lähdetään rakkauden periaatteista ja elämän syleilemisestä, ollaan valppaita ja arvostetaan ihmisyyttä sinänsä.
Toisaalta: kartetaan tekopyhyyttä lähes foobisesti ja revitään kulisseja ja itsensä kohottajia alas useimmiten räväkän huumorin keinoin. Tällaiseen liikkeeseen itse liityn mielelläni, kuten olen aiemminkin sanonut.
Edit: llwydiä luettuani huomasin unohtaneeni viimeisessä listassa painottaa pienuuden korostamista teologiassa. Se lienee suurimpia yhteisiä nimittäjiä körttiseurapuhujille ja körttiteologeille.
-
Viimeaikaisten keskusteluiden innoittamana: oletko näitä liberaalin lupsakoita citykörttejä vai kaipaatko herätyksen aikoja menneiden aikojen malliin? Miten määrittelet nämä kaksi ääripäätä? Pitääkö körttiläisyyden palata takaisin alkujuurilleen, vai onko nykynuorten seuraliike luonnollinen seuraus ja jatke menneille vuosikymmenille?
Juuria on hyvä tutkia. Sitä paluulla ehkä tarkoitetaan, sillä tutkimuksen tulokset johtavat, jos johtavat, käyttökelpoisen perinteen omaksumiseen. Se on perinteen uudistumista. Se on vanhojen keinojen hyödyntämistä. Kuolleeseen kirjaimeen ja tapaan pitäytyminen kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
Tottahan toki "nykynuorten seuraliike on luonnollinen seuraus ja jatke menneille vuosikymmenille". Suunnannäyttäjiä me kaikki kuitenkin tarvitsemme, johtajia, hengellisiä isiä, mutta myös herkkää omaatuntoa itsekukin kysellä oikean tien perään.
........................................................:smt035 ..................................................
HYVIN Mennöö kunhan nykynuorten seuraliike ei ole
luonnollinen sairaus menneitten vuosikymmenien ansiosta.
Satunnainen Aholansaaressa vierailija voi olla aatoksissaan,
näitä mukavia muistoja miettiessään potentiaalinen körtti
ja vaikka potentiaalinen citykörtti. Oi ne kauniit kesäpäivät!
Elämä oli valottumassa ja myöhemmin katsottuna lähes
pelkkää auringon paistetta!
Pitäisi siis viihtyä seurapenkissä,
miten sinne saataisiin enemmän populaa vai onko tämä joku
sisäpiiri? Kulttuuri, valtavirtakulttuuri, kaukana Aholansaaresta,
vai onko? Todellisuus..aika harva körtti harrastaa pelkästään siioninwirsiä
ja rukoilemista.
Onko körttiläisyys suvun pesämuna, joka periytyy,
sille joka joukossa viihtyy?
Taidan kuulua nettikörtteihin. (salaisuus)
-
Viimeaikaisten keskusteluiden innoittamana: oletko näitä liberaalin lupsakoita citykörttejä vai kaipaatko herätyksen aikoja menneiden aikojen malliin?
Sekä että
Miten määrittelet nämä kaksi ääripäätä?
Cityk. asuu syntisellä pks:lla (=pääkaupunkiseudulla). Ei ne ole ääripäitä. Tosin maalla tukeudutaan vanhempaan perinteeseen, koska ollaan kiinni turpeessa, ts. maallisessa. Kyllä kyllä! Kaupungeissa ollaan maallisia myös. Siellä, siis täällä, on kuitenkin suurimmat kirjastot!
Pitääkö körttiläisyyden palata takaisin alkujuurilleen, vai onko nykynuorten seuraliike luonnollinen seuraus ja jatke menneille vuosikymmenille?
Nuoret ovat jatke kaikessa. Seurustelu vanhan kanssa lisää viisautta.
-
Kyllä kyllä! Kaupungeissa ollaan maallisia myös. Siellä, siis täällä, on kuitenkin suurimmat kirjastot!
Käy Lapuan kaupunginkirjastossa. Se kyllä vetää ihan vertoja sekä ulkoisilta fasiliteeteiltaan että kirja- yms. tarjonnaltaan mille tahansa pk-seudun kirjastolle. Se on ihan mun lempparikirjasto, oikein aarreaitta! Kirjasto ja muitakin kulttuuripalveluja löytyy Vanhasta Paukusta, check this: http://www.lapua.fi/web/?c=25&nv=13&lang=fi
-
Helsingin Yliopiston kirjasto!
-
An-na kirjoittaa
Käy Lapuan kaupunginkirjastossa. Se kyllä vetää ihan vertoja sekä ulkoisilta fasiliteeteiltaan että kirja- yms. tarjonnaltaan mille tahansa pk-seudun kirjastolle. Se on ihan mun lempparikirjasto, oikein aarreaitta! Kirjasto ja muitakin kulttuuripalveluja löytyy Vanhasta Paukusta, check this: http://www.lapua.fi/web/?c=25&nv=13&lang=fi
Voi kun tuli ihania muistoja Lapuan kirjastosta mieleen,
vietin siellä tuntikausia kesäisin kun olimme Lapulla.
Kirjasto oli silloin sellaisessa kivisessä funkkistalossa??
Mikäli muistan oikein.
-
Hei!
Kun täällä näköjään jutellaan kirjastoasioista, niin sity- kuin muutkin heränneet, niin tekee mieli tunnustaa yks asia.
Minun ykköskirjasto on tietenkin Sievin kirkonkylän kunnankirjasto, koska se toimi 1960-luvulla samassa rakennuksessa kuin kansakouluni. Koulun keittäjä, Häkkisen Elsa, piti kirjastoa auki yhtenä tai kahtena iltana koulun jälkeen ja sunnuntaisin iltapäivällä. Kirjastossa oli oma haju, hiljaisuus ja jännä tunnelma.
Jossakin vaiheessa kansakoulupoikana minä lainasin "Tintti"-sarjakuvakirjan, en muista, mikä se tarkemmin oli.
Laina-aika meni yli! En uskaltanut palauttaa kirjaa, koska pelkäsen, että Elsa siitä ylimenemisestä moittii. Elsa oli muistini mukaan kyllä hyvin lempeä, ystävällinen ja mukava ihminen. Äiti jo muutaman kerran pyysi kirjan palauttamaan - mutta minä en uskaltanut!
Viimein äiti eräänä pyhäpäivänä ei enää pyytänyt, vaan käski mennä palauttamaan Tintin. Otin kirjan ja lähdin polkemaan pyörällä. Kun pääsin Rauhalan mäen kohdalle, menin metsään. Kaivoin kynsilläsni pienen kuusentaimen juurelle kuopan ja hautasin Tintti-kirjan sinne!
Asia oli hoidettu! Tintti ei kotona enään kummitellut. Äiti ei asiasta kysellyt. Jostakin syystä myös Elsa ei koskaan karhunnut kirjaa.
Elsa on jo pois. En koskaan kehdannut, edes aikuisena miehenä, kertoa hänelle asiasta! Lahden kirjastotoimenjohtajalle kerroin tekoni kerran valtuustoseminaarin pikkutunneilla ja hän antoi sen anteeksi (joko virkansa puolesta tai siksi, kun asia lienee vanhentunut). Äitille lienen joskus asiasta kertonut.
Joka kerta, kun käyn Sievissä ja ajan Rauhalan mäen ohi, asia on mielessä. Kuusentainta en enään tunnista - paikalla kasvaa tukkipuun kokoisia runkoja - yksi kasvaa kulttuurin voimalla!
muistelee Mauno, Tintin ystävä
-
ehdottomasti HY.n kirjasto...
-
Voi kun tuli ihania muistoja Lapuan kirjastosta mieleen, vietin siellä tuntikausia kesäisin kun olimme Lapulla.
Kirjasto oli silloin sellaisessa kivisessä funkkistalossa??
Mikäli muistan oikein.
Joo, oli, sain sinne mennä ekan kerran yksin jo 5-6-vuotiaana, kun ei tarvinnut ylittää kuin yksi suojatie : )
Ja satman, et sä nyt voi verrata mitään HY:n kirjastoa tavallisiin kirjastoihin. Sehän on Kansalliskirjasto, ja on selvää, että siellä on tämän maan oikeat aarteet.
-
Luulenpa, ettet halunnut ymmärtää asian ydintä. Ehkä minäkään en sitä ymmärrä; että mitäpä tuosta, olkoon, sillä niin väliä.
-
Ja satman, et sä nyt voi verrata mitään HY:n kirjastoa tavallisiin kirjastoihin. Sehän on Kansalliskirjasto, ja on selvää, että siellä on tämän maan oikeat aarteet.
kirjoista en tiedä, mutta paikkana se on kyllä näkemisen arvoinen. Ja lisäksi siellä on mm vanhoja Suomen Kuvalehtiä, joita on mielenkiintoista selailla!
"tavallisemmista" kirjastoista nostan tietenkin esille Tampereen Metson!
-
Luulenpa, ettet halunnut ymmärtää asian ydintä. Ehkä minäkään en sitä ymmärrä; että mitäpä tuosta, olkoon, sillä niin väliä.
Näin kyllä alkuperäisen tekstisi ja olen vähän ihmeissäni, että mistä sinä nyt niin hermostuit. Kerro sinä minulle, mikä on asian ydin, niin ehkä sitten ymmärrän tai ainakin yritän ymmärtää, mutten ainakaan jätä tahallaan ymmärtämättä.
-
Perinnekörtti olen ja asun maalla Vantaalla eli entisessä Helsingin maalaiskunnassa.
-
eikös sen herännäissyyden pitäisi kertoa valveituneisuudesta ihmisyyden tiellä? Pysähtyä pohtimaan välillä maailman menoa.
Taidan olla ollut joskus tässä hommassa sisällä.
Ainahan se on helppo arvostella muita. Entä sukeltaa mielikuvissa toisen elämään ja kuvitella pystyisikö sitä hänen kengissään elämään paremmin?
Mitä voidaan antaa ihmiselle anteeksi?
Mikä on riittävä peruste, johon voidaan/pystytään samastua?
Minne suuntaan ollaan menossa? Uskovaisia usein tosin syytetään muiden tuomitsemisesta, tekopyhyydestä, kaksinaismoralismista, vanhoista sukupuolirooli-malleista, vanhanaikaisuudesta, aivopesusta..
-
Uskovaisia usein tosin syytetään muiden tuomitsemisesta, tekopyhyydestä, kaksinaismoralismista, vanhoista sukupuolirooli-malleista, vanhanaikaisuudesta, aivopesusta..
Uskovathan todetaan tosiaan aina kaikkeen syyllisiksi. Pitäisi olla hirveän hyvä ihminen, kun on kerta niin moraaliset raamatulliset tavoitteet ja säännöt ja sitten kun sellainen ihminen tekeekin virheen, niin se kyllä huomataan ja siitä muistutetaan. Se kun oli uskovainen - eihän niitten pitäis!
-
On teillä ihmisillä ongelma. :smt101
-
Lutteerus on aivopessyt minut...
-
Uskovaisia usein tosin syytetään muiden tuomitsemisesta, tekopyhyydestä, kaksinaismoralismista, vanhoista sukupuolirooli-malleista, vanhanaikaisuudesta, aivopesusta..
Uskovathan todetaan tosiaan aina kaikkeen syyllisiksi. Pitäisi olla hirveän hyvä ihminen, kun on kerta niin moraaliset raamatulliset tavoitteet ja säännöt ja sitten kun sellainen ihminen tekeekin virheen, niin se kyllä huomataan ja siitä muistutetaan. Se kun oli uskovainen - eihän niitten pitäis!
Tuota asiaa en oikein koskaan ole ymmärtänyt - kai me nyt olemme äidinmaidossa luterilaisina omaksuneet simul iustus et peccator -käsityksen. Paavokin sitä havainnollisti sangen voimallisesti, kuten tietysti itse Martti-tohtorikin - aika ihmiskurjia, molemmat. Kai ongelma sitten on empiirinen: kovin monet kristityiksi nykyisin ilmoittautuvat tuntuvat haluavan ihmisiltä moraalisesti ja eksistentiaalisesti yksiulotteista virheettömyyttä ja pitävät yllä kulissia (joka se pakostakin aina on) siitä, että ovat itse tälläisiä yksiulotteisia, ilottomia, virheettömiä muita ylhäältäpäin katsovia ihmeitä. Kumma kun niin usein lyödään huteja juuri tässä omassa leirissä...
-
Aloittakaamme alusta:
Viimeaikaisten keskusteluiden innoittamana: oletko näitä liberaalin lupsakoita citykörttejä vai kaipaatko herätyksen aikoja menneiden aikojen malliin?
Sekä että
Miten määrittelet nämä kaksi ääripäätä?
Cityk. asuu syntisellä pks:lla (=pääkaupunkiseudulla). Ei ne ole ääripäitä. Tosin maalla tukeudutaan vanhempaan perinteeseen, koska ollaan kiinni turpeessa, ts. maallisessa. Kyllä kyllä! Kaupungeissa ollaan maallisia myös. Siellä, siis täällä, on kuitenkin suurimmat kirjastot!
Pitääkö körttiläisyyden palata takaisin alkujuurilleen, vai onko nykynuorten seuraliike luonnollinen seuraus ja jatke menneille vuosikymmenille?
Nuoret ovat jatke kaikessa. Seurustelu vanhan kanssa lisää viisautta.
Voi kun tuli ihania muistoja Lapuan kirjastosta mieleen, vietin siellä tuntikausia kesäisin kun olimme Lapulla.
Kirjasto oli silloin sellaisessa kivisessä funkkistalossa??
Mikäli muistan oikein.
Joo, oli, sain sinne mennä ekan kerran yksin jo 5-6-vuotiaana, kun ei tarvinnut ylittää kuin yksi suojatie : )
Ja satman, et sä nyt voi verrata mitään HY:n kirjastoa tavallisiin kirjastoihin. Sehän on Kansalliskirjasto, ja on selvää, että siellä on tämän maan oikeat aarteet.
Luulenpa, ettet halunnut ymmärtää asian ydintä. Ehkä minäkään en sitä ymmärrä; että mitäpä tuosta, olkoon, sillä niin väliä.
Näin kyllä alkuperäisen tekstisi ja olen vähän ihmeissäni, että mistä sinä nyt niin hermostuit. Kerro sinä minulle, mikä on asian ydin, niin ehkä sitten ymmärrän tai ainakin yritän ymmärtää, mutten ainakaan jätä tahallaan ymmärtämättä.
Asian ydin on, että city- ja maakortit ovat ääripäitä vain siltä osin, kuinka monta askelta toisen on otettava "tämän maan oikeiden aarteiden" luo ja kuinka monta toisen.
-
On siis kysymys ihan yksinkertaisesta geometriasta: Mittaa Suomen kartasta välimatka kotoasi (A) Lapualle (B) ja Helsinkiin (C). Jos matka A:sta B:hen on pidempi kuin matka A.sta C:hen, olet citykörtti, jos se on lyhyempi, olet perinteinen herännyt. Entäs, jos välimatka on tasan sama? Silloin olet perinteinen kitukörtti.
-
On siis kysymys ihan yksinkertaisesta geometriasta: Mittaa Suomen kartasta välimatka kotoasi (A) Lapualle (B) ja Helsinkiin (C). Jos matka A:sta B:hen on pidempi kuin matka A.sta C:hen, olet citykörtti, jos se on lyhyempi, olet perinteinen herännyt. Entäs, jos välimatka on tasan sama? Silloin olet perinteinen kitukörtti.
Sosiologinen näkökulma: ennen vanhaan naureskeltiin stadilaisille, että he eivät käy Kansallismuseossa, kun sinne on sitä matkaakin...
Itse olen varmaan city-sellainen, koskapa hahmoni (vieläpä vähissä vaatteissa ja vast'ikään) on kelvannut kuvitukseksi stadilaisuutta käsittelevään juttuun. Kuvatekstissä ei tosin ollut mainintaa: citykörtti herännäisille tyypillisessä asussa...
Mt
-
No nyt selviää, tosin sillä varauksella, että mun päättelykyky ei pystynyt aivan noin suuria siltoja tekemään city- ja maalaiskörttien sekä kirjastojen välille. Aarre se on kokijan sydämessä. En muuten ole minäkään käynyt Kansallismuseossa, vaikka Helsingissä olen jo melkoisen tovin, melkein 1/3 elämästäni asunut. Enkä Kiasmassakaan. Häpeällistä, mutta ei tule mentyä, vaikka melkein joka päivä ohi kulkee. Ja ilmaiseksikin pääsisi joskus. Otan tavoitteeksi tälle vuodelle.
-
Ja Helsingin kaupunginkirjaston kellarivarasto Pasilassa on avoinna yleisölle keskiviikkoisin klo 14 - 19. Suosittelen! Sopivaan asuun kuuluvat (ainakin meille huru-ukkoikäisille) polvipehmikkein varustetut työhousut, koska ilkeät kirjastotädit ja -sedät ovat sijoittaneet kiinnostavimmat kirjat kahdelle alimmalle hyllylle. Paljon vanhaa mielenkiintoista, mm. Scriverin postilla J. Saarisen suomennoksena. Poistokirjoja myynnissä eurolla.
Mt