Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 02.07.13 - klo:11:59
-
Näin jonkun lukevan tätä ketjua ja lukaisin pätkiä itsekin kun se oli keskusteltu ennen " minun aikojani ". Hyviä kommentteja, vilkasta keskustelua:
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=558.0
Onko usko teko ?
-
Lemisen Eki sanoi aikoinaan että ihmisen osuus pelastumisessa on vastaan hangoitteleminen.
Usko ei mielestäni ihmisen kannalta ole teko, en tiedä mikä se sitten on, Galatalaiskirjeessä tästä kerrotaan.
Kun ihminen saa armon pelastua, uskoa, siitä voi sitten seurata jotain hyviä tekoja lähimmäisiä kohtaan.
Tekisi mieli tästä kertoa, vaihtaa ajatuksia, kuulla, oppia. Olen syntinen, heikko armonkerjäläinen.
-
1.
Käskien et
hallitse, Kristus, et vaatimuksella.
Laupeudella
kosketat, rohkaiset laupeudella.
2.
Miekalla et
työhösi taivuta, painostamalla.
Katseesi alla
taivumme, lempeän katseesi alla.
3.
Säikytä et,
pelkoon et kutsu, kun vastuumme näytät.
Riemulla täytät,
herätät toivon ja riemulla täytät.
4
Uhkaile et,
varjele hengestä orjallisesta!
Kaipauksesta
lähdemme liikkeelle, kaipauksesta.
VK 415
-
Tämä 415 on aivan ihana virsi, kiitos :'( :) :eusa_pray:
-
Usko ei mielestäni ihmisen kannalta ole teko, en tiedä mikä se sitten on, Galatalaiskirjeessä tästä kerrotaan.
Kun ihminen saa armon pelastua, uskoa, siitä voi sitten seurata jotain hyviä tekoja lähimmäisiä kohtaan.
Minusta usko on asenne, joka näkyy tekoina. Hyvät teot ovat varmaan uskon hedelmiä, kun ne perustuvat kuuliaisuuteen Jumalan tahdolle. Toisaalta hyvyyden takana on usein rakkaus, joka on uskon kanssa rinnakainen asenne. Toivollakin lienee tekemistä hyvien tekojen kanssa. kukapa tekisi mitään ilman toivoa työn tuloksista, edes pientä.
-
Vapaat suunnat ja muutamat herätysliikkeet kirkossamme pitävät hyvänä, elleivät parhaana uskontekona todistamista uskosta. Rakkaudesta Jeesukseen ja Jumalan rakkaudesta todistetaan eri tilanteissa.
Onko tämä mielestäsi Raamatussa tarkoitettua lähimmäisen rakastamista teoissa ? Hyvää toki tarkoitetaan.
-
Minusta usko on asenne, joka näkyy tekoina. Hyvät teot ovat varmaan uskon hedelmiä, kun ne perustuvat kuuliaisuuteen Jumalan tahdolle. Toisaalta hyvyyden takana on usein rakkaus, joka on uskon kanssa rinnakainen asenne. Toivollakin lienee tekemistä hyvien tekojen kanssa. kukapa tekisi mitään ilman toivoa työn tuloksista, edes pientä.
Kyllähän minäkin todennäköisesti saatan joskus tehdä jonkin hyvän teon, vaikka en olekaan uskovainen. Mistähän minun teot sitten on peräisin?
Kaikissa uskonnoissa tehdään hyviä tekoja, ei se ole kristinuskon yksinoikeus. Ja kyllä uskonnottomatkin tekevät hyviä tekoja.
-
Kyllähän minäkin todennäköisesti saatan joskus tehdä jonkin hyvän teon, vaikka en olekaan uskovainen. Mistähän minun teot sitten on peräisin?
Kaikissa uskonnoissa tehdään hyviä tekoja, ei se ole kristinuskon yksinoikeus. Ja kyllä uskonnottomatkin tekevät hyviä tekoja.
Tekeväthän eläimetkin 'hyviä tekoja' ainakin lajitovereilleen. En nimitä sitä uskoksi enkä kuuliaisuudeksi vaikka lakien noudattamista kai sekin on. Luonnonlait toimivat enimmäkseen vaistojen varassa. Älykkäimpien eläinten kohdalla on kyse oppimisesta, mutta lieneekö sekään mitenkään tietoista?
Kristinusko ei ole tuonut mitään uutta etiikkaa vaan korostaa pitkälti samoja arvoja kuin muutkin uskonnot. Se kertoo, mikä pelastaa silloin, kun moraali on pettänyt ja etiikka kääntynyt päälaelleen.
-
Kyllä kai karkeasti ottaen ns. "normaali ihminen" tietää mikä on hyvä teko ja mikä paha teko riippumatta
siitä mikä on suhde Jumalaan.
Teot on varmastikin seurausta jostakin asenteesta, ajatusmaailmasta. Teot voivat olla seurausta uskosta.
Teot voi olla seurausta halusta suojella luontoa...jne.
Voi miettiä mistä pahat teot ovat seurausta? Luultavasti likikään aina eivät johdu tekijästä itsestään?
Ihmisen vajavaisuudesta johtuen voi olla niin että hyvät teot ovat jollakin tavoin sidoksissa ihmisen
itsekkyyteen ja oman edun tavoitteluun? Ehkä poikkeuksiakin on?
-
Kristinusko ei ole tuonut mitään uutta etiikkaa vaan korostaa pitkälti samoja arvoja kuin muutkin uskonnot. Se kertoo, mikä pelastaa silloin, kun moraali on pettänyt ja etiikka kääntynyt päälaelleen.
Hmm...luin kerran jonkun maininnan moraalista, ettei se ole sidoksissa kristinuskoon ja "on ollut" ihmisellä jo ennen sitä. En oikein ymmärrä, miten kristinusko voisi silloin "pelastaa" ja mitä sen itse asiassa täytyisi pelastaa. Kristitty tietenkin, niiin kuin myös esim. islaminuskoa tunnustava, pitää omaa uskontoaan ylivertaisena muihin uskontoihin nähden. Tällä perusteella voi ajatella oman uskontonsa "pelastavan" muiden uskontokuntien syövereihin vajonneita sieluja tai peräti uskontojen ihanuuksista kokonaan osattomia.
-
Pelastuksella ei tarvitse välttämättä ymmärtää mitään sielun iankaikkista autuutta. Pahuus kasautuu usein kostonkierteinä ja muina sen tapaisina ketjureaktioina. Anteeksiantaminen ja armo voi rikkoa tällaiset noidankehät. Ei ole minusta sattumaa, että Etelä-Afrikan totuuskomissioiden alkuunpanija oli piispa Tutu.
-
Pelastuksella ei tarvitse välttämättä ymmärtää mitään sielun iankaikkista autuutta. Pahuus kasautuu usein kostonkierteinä ja muina sen tapaisina ketjureaktioina. Anteeksiantaminen ja armo voi rikkoa tällaiset noidankehät. Ei ole minusta sattumaa, että Etelä-Afrikan totuuskomissioiden alkuunpanija oli piispa Tutu.
Näinpä se taitaa olla. Ihminen tavallaan pelastuu itseltään.
-
Näin jonkun lukevat tätä vanhaa ketjua. Linkitän sen että nähdään kuinka avointa ja virkistävää keskustelu oli rukouksineen vuosina 2009-2010.
Mielestäni tästä voisi vielä jatkaa:
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=1573.0
-
Pidin suuresti Petri Karttusen jostakin selityksestä.
Eikö ollut Eleniuksen juttu seuraava. Ihmisen osuus pelastuksesta on tässä: Minä naulat teroitrin joilla löin sun ristihin.
Sitten Petri Karttusen sana: Kristus tuomiolla tunnistaa tekojen joukosta ne, jotka hän on tehnyt itse saadessaan joskus käyttää henkilöä välineenään. Ajattelen myötätuntoista miestä joka ojensi nenäliinan Kiuruveden juhlilla kun minua itketti enkä olisi kehdannut siinä ulvoa. Mahtoiko hänkään juuri ajatella keräävänsä bonuspisteitä sillä pienellä teolla, joka minulle oli koko lailla suuri. Mahtaa hämmästyä, kun sanotaan, että annoit minulle nenäliinan, kun entiset olivat aivan märkiä, enkä viitsinyt herättää huomiota, ja mietin huvikseni joskus mitä hän vastaa - siis minkä nenäliinan? Sinulleko?
Nämä' teot nousevat rakkaudesta, luulen.
Yhä mietin, voisinko alkaa, en odottamalla suurta uskoa, vaan katsomalla kuinka käy kun lähden seuraamaan... Kuka muistaa Herättäjäjuhlilta nyt, 2013, sen unkarilaisen papin tarinan ritarista joka kysyi Pascalilta Jumalan olemassaolon todennäköisyyttä? Eikä sitten viitsinyt ryhtyä. Kun tämä pappi puolestaan ajatteli että no jaa, hänpä elää nyt puoli vuotta olettaen Jumalan olemassaolon todelliseksi.En tiedä, mitä hän puuhasi, kai ainakin puhui Jumalalle, ehkä pyrki tutustumaan, hän kun oli varttunut ateistiksi. Yhä kirkkaammin hän Jumalan näki. Arvelen siinä rakkauden heräävän itsestään.
Yhden kerran sanoi tuo svenskatalande tuosta, että oma malja vuotaa ylitse Jumalan rakkautta, erään varoiituksen sanan.
Odota. Maljaasi pudotellaan niitä rakkauden pisaroita verkkaan. Jos heti, kun pohja on peitossa, syöksyt kippaamaan sitä koko maailman niskaan, mitä jää? Tyhjä malja sinulle itsellesi - tyhjyyden ja pettymyksen tunne. Odota, kunnes maljasi todella alkaa vuotaa yli, silloin on aika. Anna Jumalan rauhassa valmistaa sinua niihin tekoihin, joihin sinua johdatetaan.
Se on näennäisesti ristiriidassa tuon "tule ja seuraa minua" kutsun kanssa. Konkreettisesti ottaen ei ole. Lähde vain, seuraa Kristusta, tutustu häneen, niin tutustut rakkauteen, ja usko erttä nuo ylivuotavat pisarat todella kuuluivat toisille... uhhuh. Taisi kippo olla hiukkasen vajaa ja silti rupesin rakentamaan puhetta, ei hyvä. :003: