Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: seppos - 25.06.13 - klo:11:10
-
Parin vihkiminen Englannissa
http://www.kotimaa24.fi/uutiset/ulkomaat/11805-bbc-englannin-kirkon-pappi-veti-flash-mob-vihkimisen
Mielipitetä myötään ja vastaan saa esittää. Omaani en kerro johdannoksi pilaamaan juttua, mutta jotka tuntee minut voi sen arvata pieleen.
-
Äkkisestään en osaa sanoa, en ole suoraan vastaan enkä puolestakaan.
Joku "piristysruiske" kirkkohäiden kaavaan voisi olla. Onko se sitten papin tai kanttorin yksinlaulu joku sopiva
iloinen gospel/negro spirituaali/hebrealainen tai kaikkien yhteislaulu käsitaputusten "säestyksellä"?
Iloinen liikehdintä laulun rytmissä...mutta discotanssi...ehkä ei?
Martan kastetilaisuudessa laulutaitoinen nuori naispappi esitti hienon yksinlaulun, sopi "kaavaan" hyvin.
Tällaiset "asialliset piristysruiskeet" ihan paikallaan.
-
Ensisäikähdyksen jälkeen aloi järki juosta ja jos anglikaanisen kirkon pappi aloittaa, voisin minäkin hytkyä mukana.
Avioliiton iloa kaiketi tällä korostettiin. Juutalaisilla on se liinan sisällä olevien lasien särkeminen, symboli sekin.
Luterilaiset eivät tätä taida ymmärtää. Ne kaksi mummoa taisivat olla luterilaisia.
Muuten olen tarkka siitä mikä sakraalitiloihin sopii, mikä ei. Esim. joutavat puheet !
Rautatieasemalle sopi Finladia-hymni todella hyvin.
-
Heittäisin papin niska-perseotteella kartanolle.
-
jos anglikaanisen kirkon pappi aloittaa, voisin minäkin hytkyä mukana.
Avioliiton iloa kaiketi tällä korostettiin.
Muuten olen tarkka siitä mikä sakraalitiloihin sopii, mikä ei. Esim. joutavat puheet !
Äh, olen liian jähmeä hytkymään mukana. Kropaltani, mutta ennen muuta luonteeltani. Mutta vika on siis minussa, ei hytkyttäjässä. En muutenkaan mene mukaan yhteisfiiliksiin, kannusta urheilukisoissa, pogoile keikalla tai huuda hurraata käskystä.
Periaatteessa tuo olisi ihan ok. Sitä "voitte suudella morsianta" -kohtaa, joka meillekin on leviämässä, vierastan kyllä. Ja joo, mieluummin iloista tanssia kuin joutavaa jaaritusta, esim. suu maireana esitettyä oman seurakunnan tai kirkon kehumista.
-
Heittäisin papin niska-perseotteella kartanolle.
Pastorskaa näytti kohdistuvan aika suuri maan vetovoima, mutta mistä minä tiedän mikä Obelix taikajuomineen olet.
-
Pastorskaa näytti kohdistuvan aika suuri maan vetovoima, mutta mistä minä tiedän mikä Obelix taikajuomineen olet.
Adrenaliinin voimalla. :003:
-
Linkitetyn uutisen keskustelusta kannattaa lukea Kari Peitsamon kirjoitukset. Hän on rock-muusikko, jolla on perusteellisesti harkittuja ja selkeästi esitettyjä teologisia näkemyksiä.
Mt
-
Linkitetyn uutisen keskustelusta kannattaa lukea Kari Peitsamon kirjoitukset. Hän on rock-muusikko, jolla on perusteellisesti harkittuja ja selkeästi esitettyjä teologisia näkemyksiä.
Mt
Kiitos Mt, olipa tosiaan. Kopioinpa tähän, ovat sen verran fiksuja.
Kari Peitsamo kirjoitti näin:
"Vastemielistä ja pelottavaa. Itse rock-muusikkona seuraan työni puolesta joka viikonloppu humalaisen hillumista, ja jopa rohkaisen siihen, mutta mihinkään kirkolliseen toimitukseen en soisi tuollaista käytöstä liitettävän. Ylipäätään musiikin käyttöä olisi syytä aina tarkkaan harkita. Kirkko on hiljentymistä ja hartautta varten, ei bilettämistä."
ja näin
"Musiikilla on karkeasti jaotellen kahdenlaisia funktioita: kiihdyttää ja rauhoittaa. Tietysti vaikkapa Matteus-passio sisältää molempia -ja muitakin - elementtejä, mutta populaarimusiikin svengin ujuttaminen kirkkomusiikkiin tuhoaa mielestäni koko messun liturgisen ytimen. Tarkoitushan on hiljentyä eikä riehaantua. Ylipäänsä tunne-energian keinotekoinen stimuloiminen ei kuulu jumalanpalvelukseen. Jumala sanassaan puhuttelee ja liikuttaa meitä miten parhaaksi näkee, eivät muusikot, laulajat tai tanssijat - vaikka kuinka päteviä olisivatkin. Ei ole sattumaa, että luterilaisen virsikirjan virret ovat yleisilmeeltään hitaita, hartaita ja totisia. Niin pitää ollakin."
-
Tuo uutinen ensin laitoin hieman takajaloilleen. Sitten kun katsoin videopätkän, mieli vähän muuttui. Siis asia oli sovittu ja harjoiteltu papin, vihkiparin ja morsiusneitojen yms. kanssa. Siis pappi ei siinä sooloillut, muuta kuin sen käytävän mitan.
Tämä menee mielestäni samaan sarjaan niiden kanssa, jotka haluavat tulla vihityiksi kuumailmapallossa, sukellusveneessä, vuoren huipulla ym. ihmeellisissä paikoissa, vain siksi, että häät olisivat ihan oman näköisensä ja taatusti erilaiset kuin kavereilla.
Samaan kategoriaan pistän ne hääparit, jotka haluavat hyvän näköisen papin vihkimään.
Näitä tälläisiä erikoishäämeininkejä ei mielestäni voi verrata jumalanpalveluksiin, eikä kirkossa hiljentymiseen. Eihän tavallisessa luterilaisessa vihkimisessäkään tarkoituksena ole, että vieraat menevät hiljentymään kirkkoon. Tarkoitus on vihkiä pari Jumalan kasvojen edessä. Siihen kuuluu musiikkia ja puhetta, ei pelkää hiljaisuutta ja hyminää.
Toisaalta pitäisin kyllä fiksumpana, että vihkiminen olisi vihkiminen ja tanssit sitten päälle. Mutta en olisi kieltämässä tällaista vihkimistä niiltä, jotka sellaista haluavat, mikäli kaikki osapuolet ovat ideasta yksimielisiä.
-
Pyrtsi, sanoit oleellisen. Minäkin huomasin että sovittu juttu tuo moppi oli. Sieltä takavasemmalta- ja oikealta tuli lisää osallistujia. Saattoi olla että mummotkin oli roolitettu.
Nyllä se vanhankin jalka alkaa naputtaa kun hyvää rytmimusaa soitetaan. :041:
En usko että tämä kaikkitietävää Herraa loukkasi.
-
Minä en oikein ymmärrä tuota Peitsamon argumentin hiljentymis-painotteisuutta. Mistä tuo yletön hiljentymisen viljely on kirkkoomme tullut? Vaikka en niin "raamatullisuudesta" piittaa, niin totean tässä silti että kyllä sieltä aika paljon löytyy kehotuksia myös riemuita. Videolla olin näkevinäni juuri sitä riemuitsemista.
Eikö musiikin - ja myös tanssin - tarkoitus ole myös antaa ilmaisu jo olemassa olevalle tunteelle, sen sijaan että koetettaisiin saada aikaan jotain tunnetilaa? Samaan tapaan kuin lapset voivat hyppiä riemuissaan? Juutalaiset tanssivat myös uskonnollisissa yhteyksissä.Missä vaiheessa kristityt oppivat, että ei Jumalaa niin saakaan palvella?
Luterilaisen virsikirjan virsiä tuskin voi pitää mittapuuna anglikaanisen jumalanpalveuksen arviointiin.
Mutta joo, kyllähän sitä aikoinaan vastustettiin mm. urkujen käyttöä jumalanpalveluksissa. Roomalaisten pakanallisten amfiteattereiden soitin, mitä sitä semmoisia kirkkoon!
-
Onhan näitä ollut, muualla tämä on "muotia" meillä Suomessa ei ymmärtääkseni saa esittää edes ikivanhaa iskelmää kirkossa.
-
Minä en oikein ymmärrä tuota Peitsamon argumentin hiljentymis-painotteisuutta. Mistä tuo yletön hiljentymisen viljely on kirkkoomme tullut? Vaikka en niin "raamatullisuudesta" piittaa, niin totean tässä silti että kyllä sieltä aika paljon löytyy kehotuksia myös riemuita. Videolla olin näkevinäni juuri sitä riemuitsemista.
Eikö musiikin - ja myös tanssin - tarkoitus ole myös antaa ilmaisu jo olemassa olevalle tunteelle, sen sijaan että koetettaisiin saada aikaan jotain tunnetilaa? Samaan tapaan kuin lapset voivat hyppiä riemuissaan? Juutalaiset tanssivat myös uskonnollisissa yhteyksissä.Missä vaiheessa kristityt oppivat, että ei Jumalaa niin saakaan palvella?
Luterilaisen virsikirjan virsiä tuskin voi pitää mittapuuna anglikaanisen jumalanpalveuksen arviointiin.
Kaikki on siis sallittua. Ei muuta kuin housut alas kirkon menojen aikana jos tuntuu, että paineita pitää laskea ulos. Ja ei sillä ole väliä, ketä sitä sitten tökkii, omaa eukkoa, naapurin eukkoa vai naapurin ukkoa tai naapurin kakaraa.
Täytyyhän ihmisen saada itselleen mielenrauha ja siitä varten kirkko on, auttaa ihmistä hädässä.
Niin ja täytyyhän tietysti oikean tunnelman saamiseksi saada taustalle musiikkia ja valoefektiä.
Parituhatta wattia joka nurkkaan niin rytmi säilyy ja lanne liikkuu oikein.
Minusta K.Peitsamo puhuu asiaa ja ne jotka ajattelevat hieman toisin.... :icon_cool:
-
Kaikella on aikansa ja paikkansa.
Herännäisseuroissa on tapana veisata siioninvirsiä ilman säestystä. Virsien välissä on muutama lyhyt puhe, usein spontaani.
Näin on hyvä.
Muunkinlaisia hartaustilaisuuksia järjestetään. Niissä lauletaan eri lauluja, pianoa tai kitaraa soitetaan, puheet ja sananselitys ovat retoriikaltaan erilaisia. Voipa tilaisuudessa olla ylistysryhmäkin. Joissakin tilaisuuksissa voidaan puhua kielillä.
Näin on hyvä.
Kaikella on aikansa ja paikkansa.
Muuan nuori mies istui vieressäni seuroissa. Hän oli ensikertalainen, ja körttien meininki oli vähän outoa. Sitä hänelle kuiskaillen selitin: ei, ei täällä ole tapana mennä eteen jne. Pois lähtiessä hän kertoi, että hän on kielilläpuhuja. Täällä en puhunut kielillä, koska ei se tähän tilaisuuteen olisi sopinut, hän totesi.
Hän ymmärsi, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Ja on hän käynyt seuroissa senkin jälkeen.
Suomalainen tavallinen luterilainen jumalanpalvelus on - tavallinen luterilainen jumalanpalvelus. Sinne on totuttu menemään hiljentymään. Siellä ei ole repäisevä meininki, sen tietää sinne mennessään.
Jari Sarasvuo varmaan sanoisi, että perusjumis on brändi. Hyvää ja vakiintunutta brändiä ei pidä mennä sorkkimaan. Mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö muunkinlaisia messuja ja tilaisuuksia saisi olla. Onhan meillä tuomasmessukin. Kehitetään uutta, mutta pidetään vanha niille, joita se ravitsee.
Mt
-
Kaikella on aikansa ja paikkansa.
Herännäisseuroissa on tapana veisata siioninvirsiä ilman säestystä. Virsien välissä on muutama lyhyt puhe, usein spontaani.
Näin on hyvä.
Muunkinlaisia hartaustilaisuuksia järjestetään. Niissä lauletaan eri lauluja, pianoa tai kitaraa soitetaan, puheet ja sananselitys ovat retoriikaltaan erilaisia. Voipa tilaisuudessa olla ylistysryhmäkin. Joissakin tilaisuuksissa voidaan puhua kielillä.
Näin on hyvä.
Kaikella on aikansa ja paikkansa.
Muuan nuori mies istui vieressäni seuroissa. Hän oli ensikertalainen, ja körttien meininki oli vähän outoa. Sitä hänelle kuiskaillen selitin: ei, ei täällä ole tapana mennä eteen jne. Pois lähtiessä hän kertoi, että hän on kielilläpuhuja. Täällä en puhunut kielillä, koska ei se tähän tilaisuuteen olisi sopinut, hän totesi.
Hän ymmärsi, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Ja on hän käynyt seuroissa senkin jälkeen.
Suomalainen tavallinen luterilainen jumalanpalvelus on - tavallinen luterilainen jumalanpalvelus. Sinne on totuttu menemään hiljentymään. Siellä ei ole repäisevä meininki, sen tietää sinne mennessään.
Jari Sarasvuo varmaan sanoisi, että perusjumis on brändi. Hyvää ja vakiintunutta brändiä ei pidä mennä sorkkimaan. Mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö muunkinlaisia messuja ja tilaisuuksia saisi olla. Onhan meillä tuomasmessukin. Kehitetään uutta, mutta pidetään vanha niille, joita se ravitsee.
Mt
"Jumalanpalvelukseen tuodut viihteelliset elementit eivät minua sytytä. Liturgisen tanssin ryhmät ja erilaiset kevyen musiikin esitykset messussa ja varsinkin ehtoollisen lomassa pilaavat sen pyhyyden kokemuksen sekä Jumalan läsnäolon, jota olen tullut kirkosta hakemaan, jaksaakseni taas arjen pyörityksessä.
Metallimessut ja jumalanpilkkaa harrastaneiden rokkilaulajien nimissä tehdyt tilaisuudet kirkossa sekä pappien erilaiset roolikäyttäytymiset tuovat kyllä sensaationnälkäisiä ihmisiä kirkot täyteen, mutta Jumala jää sivupersoonaksi tai pahimmillaan kokonaan varjoon.
Amerikoista tuotetut ja kokemuksiin perustuvat, suuria lupauksia antavat sekä yhden ihmisen varaan ja palvontaan perustuvat hengelliset tilaisuudet, eivät saa kannatustani.
Simo Juntunen kirjoittaa Hengellisen kuukausilehden 5/2008 pääkirjoituksessa: "Kirkon tekee kirkoksi ainoastaan Jumalan oma työ. Siitä kirkosta ja sen syntymästä helluntainakin puhutaan. Keskeisintä kirkon elämässä ei viime kädessä ole ihmisten osallistuminen tai toiminnan aktiivisuus, ei mielen kuohunnat ja liikutukset, vaan se, mitä Jumala tekee. Työnsä välineiksi Hän on antanut kirkolleen Sanan ja sakramentit ja kutsunut niiden hoitamiseen työväkeä. Näistä kirkon voi tunnistaa ja aistia kaikkina aikoina."
Seurat ovat säilyneet herännäisyydessä muuttumattomina. Siionin virret ja lyhyet seurapuheet tahdittavat edelleenkin seuroja, eikä muita aineksia ole mahtunut niiden sekaan. Olkaamme siitä kiitollisia ja säilyköön ne edelleen alkuperäisten kaltaisina. Puheet voivat mielestäni käsitellä myös niin yhteiskunnallisia kuin muitakin ajankohtaisia asioita, mutta aina niistä tulisi löytyä myös Kristus ja Hänen syntisille ansaittu armo".
Lars Mikael
Körttifoorumi
Uskonnonsyöttö
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=959.45
Kiitos Lars Mikael.
:icon_cool:
-
Kaikella on aikansa ja paikkansa.
Herännäisseuroissa on tapana veisata siioninvirsiä ilman säestystä. Virsien välissä on muutama lyhyt puhe, usein spontaani.
Näin on hyvä.
Muunkinlaisia hartaustilaisuuksia järjestetään. Niissä lauletaan eri lauluja, pianoa tai kitaraa soitetaan, puheet ja sananselitys ovat retoriikaltaan erilaisia. Voipa tilaisuudessa olla ylistysryhmäkin. Joissakin tilaisuuksissa voidaan puhua kielillä.
Näin on hyvä.
Kaikella on aikansa ja paikkansa.
.
.
.
Suomalainen tavallinen luterilainen jumalanpalvelus on - tavallinen luterilainen jumalanpalvelus. Sinne on totuttu menemään hiljentymään. Siellä ei ole repäisevä meininki, sen tietää sinne mennessään.
Jari Sarasvuo varmaan sanoisi, että perusjumis on brändi. Hyvää ja vakiintunutta brändiä ei pidä mennä sorkkimaan. Mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö muunkinlaisia messuja ja tilaisuuksia saisi olla. Onhan meillä tuomasmessukin. Kehitetään uutta, mutta pidetään vanha niille, joita se ravitsee.
Mt
Tähän kannanottoon yhdyn mielelläni.