Körttifoorumi
Keskustelu => Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä => Aiheen aloitti: vn - 17.03.13 - klo:20:48
-
Aika on mielenkiintoinen suure. Se kuluu, koko ajan samalla nopeudella, kaikkialla.
Ajan mittaamiseen on useita mittayksiköitä, lyhyitä silmänräpäyksiä...iäisyydeltä tuntuvia jaksoja.
Jokainen ihminen kokee ajan omalla tavallaan, aikaa käytetään/kulutetaan monilla tavoilla.
Jokainen kokee ajan kulumisen eri tavoin, esimerkiksi: aika pysähtyy, aika kuluu hitaasti, aika kuluu nopeasti,
aika juoksee, aika valuu hukkaan, aika käytetään tehokkaasti.
Miten sitten käytän kuluvan ajan, että käyttäisin sen oikein? Kannattaako tällaista yleensä miettiä?
Raamatussa kyllä kehoitetaan käyttämään päivämme oikein että saisimme viisaan sydämen.
Mitä tämä sitten tarkoittaa "käytännössä"? On paha mennä sanomaan mikä vastaus on oikein, mikä väärin.
Lait, säännöt, ohjeet, perinnäissäännöt, perinteet, tavat, tottumukset, periaatteet ym. on toki olemassa.
Silti jokainen ihminen kokee oman ajankäyttönsä omalla yksilöllisellä tavalla, ihan samoin kuin jokainen
olemme omia persoonia, yksilöitä, eikä toista minun kaltaistani ole olemassa.
Voin vain pohtia omaa ajankäyttöäni, tiedostan että siihen on tarvetta, koen että on varsin terveellistä ja
viisasta silloin tällöin mihin aikaani käytän, mistä tulen, missä olen mihin olen menossa...
miksi, mitä, missä, milloin, miten.
Koen että on hyvä välillä pohtia elämäni tarkoitusta, sisältöä, päämäärää. Olenko tehnyt oikeita valintoja?
Koenko olevani omalla paikallani? Onko lepo ja rauha sydämmessäni? Muistanko pyhittää lepopäivän?
Onko itselläni hyvä olla? Onko läheisilläni, lähimmäisilläni, sukulaisillani, ystävilläni hyvä olla lähelläni?
Osaanko kertoa, jakaa, olla rinnalla? Osaanko kuunnella, katsoa, nähdä, iloita, siunata, rukoilla?
Tunnenko itseni?
-
Annamme paljon aikaamme nyt jo neljännen polven hoitamisessa. Matti on luonnonlahjakkuus hellyydessä, sylkyttelyssä, urheilullisissa leikeissä ja ulkoiluttamisessa.
Niin oli jo omien tyttärien kanssa, niin tyttärien lapsien ja nyt tyttärentyttärentyttärien.
Minä olen se emo, ruoanlaittaja, pyykinpesijä, nukuttaja, sadunkertoja- ja lukija. Myös Raamatunkertomuksia olen kaikille lukenut ja opettanut iltarukouksen.
Tutut tuutulaulut ja körököröt ja sakusammakot olen heille hymissyt. Äsken tuli eläväksi vanha virsi jonka alku menenee näin: Vuori korkia, tiekin vaivalloinen...
Katselin yläkerran ikkunasta kun isovaari ja Lotta matkasivat liukasta, lumien keskeen tallattua polkua ylös kalliolle. Siinä tulee melko jyrkkää polun nousua n. 70 m. parinsadan metrin matkalla. Kävelysauvat oli kummallakin tuen antamassa. Lotalla liian pitkät vielä vaikka minun sauvani oli laskettu matalimmalle mitä sai. Onnellisina he vaappuivat, kompastelivat ja vaari tuki selustasta pientä pyllähtelijää. Lotalla oli tyhjä reppu selässä. Sen hän tahtoi välttämättä matkaan. Yleensä hänellä on aina tuomisia. Milloin kivi, milloin käpy, kesällä kukkia ja oksia. Nyt oli taiteltu(vaarin avulla) kuusen ja katajanoksia. Pieni mieli on hyvä kun panen tuomiset esiin. Nytkin ikkunalautaa koristaa vessapaperirullasta tehty teos.
Kokosin levitellyt lelut ja kirjat lattioilta, panin tiskikoneen hyrisemään ja istahdin tähän tuulettamaan. Martta nukku. Se oli, kuten aina, oveluutta ja hellyttelyä vaativa operaatio, ennen kuin onnistuu nukuttaminen.
Tyttöjen isovanhemmat ovat vielä niin nuoria että tytöt pääsevät ripille ennenkuin heppa-mummi ja J-pappa jäävät eläkkeelle. Viikonloppuisin
Lotta täy heppa-mummin heppojen selässä istumassa ja me laitamme sitten koko sakille lounaan.
Nykyään perheet ovat hajallaan monin tavoin. Enää ei suku asu samoilla seuduilla. Siksi useat lapset tapaavat harvoin esipolviaan.
Nyt on alettu uutisissa kertoa sijaismummoista ja koulupapoista, tukivaareista.
Se sopisi meillekin, jos ei tämä oma jälkikasvu olisi tässä äärellä apua tarvitsemassa.
Omaa aikaa jää kyllä ihan riittävästi. Aika ei kuitenkaan käy meillä pitkäksi. Jos ei pikku-akoista ole muutamaan päivään kuultu, niin sitten jo me kyselemme, että mikäs on....
-
Tänään aamupäivällä päättyi kohdallani yksi kolmen vuorokauden mittainen ajanjakso.
Sinänsä varsin lyhyt pätkä, mutta poikkeava "normaalipäiviini" verrattuna.
Toisaalta voisi sanoa että "meni kuin tuhka tuuleen"..."en saanut mitään aikaiseksi"...mutta oli "laatuaikaa".
8 kk:n ikäisen Martan ja vanhempiensa käynti mummun ja papan luona oli kyllä sellainen piristysruiske.
Martta antoi papalle ekan hymyn heti jo autosta äitinsä vierestä kun poikani ajoi pihaan.
Tänä aamuna lähtiessä Martalta heltisi jälleen hymy....ja lukemattomia kertoja näiden hymyjen välissäkin.
Mahtui toki itkuakin monet kerran, kaikenlaista touhua, liikkumisen aloittelua, täysillä elämistä joka hetki.
Tuo ihmiselämän alkutaival on melkoisen puhuttelevaa. Täydellinen turvautuminen ja luottamus siihen että
lähellä olevat aikuiset huolehtivat hänestä, rakastavat, suojaavat, ohjaavat.
Myöhemmin ihminen ei tuosta varhaislapsuudesta muista mitään, mutta ilmeisesti jo silloin luodaan pohjaa
tulevaisuudelle, tunneakkuja täytetään, annetaan eväitä.
Itse tein kaikkeni ollakseni tämän ajan täysillä läsnä Martalle, ehkä Arton ja Katin mielestä ehkä liikaakin...
Martta ei vierastanut yhtään, tuntui iloitsevan papasta yhtä lailla kuin pappa Martasta.
Lepertelyn lisäksi olin pitkiä jaksoja hiljaa, huokailin Jumalan puoleen kyynel silmäkulmassa.
Kunpa Jumala pitäisi Martan täysihoidossaan kaikissa tilanteissa, olkoon ulkoiset olosuhteet mitä tahansa.
Ehkä Jumala antaisi minullekin vielä terveyttä ja elinvuosia, kasvamista, oppimista,
viisautta käyttää aikani oikein.
-
Tänään aamupäivällä päättyi kohdallani yksi kolmen vuorokauden mittainen ajanjakso.
Sinänsä varsin lyhyt pätkä, mutta poikkeava "normaalipäiviini" verrattuna.
Toisaalta voisi sanoa että "meni kuin tuhka tuuleen"..."en saanut mitään aikaiseksi"...mutta oli "laatuaikaa".
8 kk:n ikäisen Martan ja vanhempiensa käynti mummun ja papan luona oli kyllä sellainen piristysruiske.
Martta antoi papalle ekan hymyn heti jo autosta äitinsä vierestä kun poikani ajoi pihaan.
Tänä aamuna lähtiessä Martalta heltisi jälleen hymy....ja lukemattomia kertoja näiden hymyjen välissäkin.
Mahtui toki itkuakin monet kerran, kaikenlaista touhua, liikkumisen aloittelua, täysillä elämistä joka hetki.
Tuo ihmiselämän alkutaival on melkoisen puhuttelevaa. Täydellinen turvautuminen ja luottamus siihen että
lähellä olevat aikuiset huolehtivat hänestä, rakastavat, suojaavat, ohjaavat.
Myöhemmin ihminen ei tuosta varhaislapsuudesta muista mitään, mutta ilmeisesti jo silloin luodaan pohjaa
tulevaisuudelle, tunneakkuja täytetään, annetaan eväitä.
Itse tein kaikkeni ollakseni tämän ajan täysillä läsnä Martalle, ehkä Arton ja Katin mielestä ehkä liikaakin...
Martta ei vierastanut yhtään, tuntui iloitsevan papasta yhtä lailla kuin pappa Martasta.
Lepertelyn lisäksi olin pitkiä jaksoja hiljaa, huokailin Jumalan puoleen kyynel silmäkulmassa.
Kunpa Jumala pitäisi Martan täysihoidossaan kaikissa tilanteissa, olkoon ulkoiset olosuhteet mitä tahansa.
Ehkä Jumala antaisi minullekin vielä terveyttä ja elinvuosia, kasvamista, oppimista,
viisautta käyttää aikani oikein.
-
Kirjoittaminen on ollut harrasteluni jo kauan, mutta ei aina. Tämä Körttifoorumi, sen ihmiset ja keskustelut innostivat kirjoittelemaan.
Nyt olen Älypää-pelin ohella löytänyt sieltä blogi-mahdollisuuden.
Laita tähän linkin:
https://alypaa.com/ihmiset/Riitta-mummi/blogi/
Kirjoitukset löytyvät toinen-toisensa jälkeen, alkaen viimeisestä, nimeltä Ymmärryksestä ja Ajattelun olemus
-
Lausunta- ja teatteriharrastukseni vie suuren osan aikaani. Nyt sitä kuluttaa myös nelikuinen koiranpentu, jota pitää kasvattaa talon tavoille.
-
Mikä rotu nyt ?
Samat harrastukset on minullakin olleet. Koira, runot, teatteri, ja nyt lukemisen lisäksi kirjoittelu.
Se meillä penkkiurheillaankin, entä teillä ? :039:
-
Australianterrieri. Eiköhän sekin opi seurakoiraksi. Salossa se nähdään. - Penkkiurheilu rajoittuu isoihin tapahtumiin ja niihinkin valikoiden.
-
Tunnen yhden. Naapuritalossa on mukava rouva jolla tällainen on. Koira on kaverini.
Sillä on ihosairaus, vaälillää sen koko selkä on parturoitu ja lääkitty.
Koira on ihana ystävä, ikiystävä monille. Ajankäyttö niihin ei mene hukkaan, sillä ne antavat enemmän kuin saavat.
-
Tänään kirjoitin:
Ihmisen osa
Se on sanonnan mukaan Tehdä työtä ja rakastaa. Lisäksi pääosiin kuuluvat syntymä, elämä ja kuolema.
Syntymä on ihme jota tosin pidetään aivan luonnollisena, ja sitäkin se on.
Kun on muodostunut hyvä parisuhde, avioliitto tai vastaava ,syntyy liitosta useimmiten lapsi, lapsia. Nykyään tosin liian harvoin, sillä se vaikuttaa jo heikentävästi yhteiskuntarakenteeseen.
Tässäkin Jumalan säätämässä on ihminen päässyt 'mestaroimaan, nähdyin tuloksin.
Ihminen kasvaa, käy koulunsa, oppii ammatin, tai pääsee muuten leipään kiinni. Nykyihmiset elävät pienissä perheyhteisöissä, ennen oli toisin. Usein kolme sukupolvea eli yhdessä. Siinä oli puolensa, ja se toinenkin puoli väistämättä, anopit ja apet. Nuori emäntä oli vallanpidon alla. Aikanaan hänestä itsestäkin tuli sitten anoppi, useimmiten.
Mutta mummojen ja vaarien hoidossa pienet lapset olivat hoidossa ja kotikasvatuksessa turvallisesti. Siinä lapsesta joskus syttyi kiinnostus historiaan. Historian kiinnostus lisää käsitystä siitä mitä vuosisatojen aikana on maailmassa, kotimaassa ja ulkomaillakin tapahtunut.
Tämä on ollut ruohonjuuritason kulttuurikasvatusta. Sitä on koululaitos ja kirjastolaitos vahvistaneet.
Olipa aikuisen ihmisen työ mitä laatua hyvänsä, siitä on yleensä saatu elanto. Vain harvat olivat muinoin sijoittajia. Maaomistusta, tiloja ja metsiä omistivat rikkaat suvut. Elämä oli näinkin melko vakaata, kunnes sosialismi opetti vaatimaan.
On tietysti ollut valtavaakin vääryyttä ja ihmisten hyväksikäyttöä, kuten termi nyt kuuluu. Monenlaiset ryhmät alkoivat kapinoida, lakkoilla ja lopuksi sotiakin.
Demokratia ei ole sosialismia, vaan parasta ihmisyyttä yhteisöissä.
Sodat. Niitä on ollut historiassa aina. Miksi ? Ihmisen vallanhalu, omistamisen- ja laajentamisenhalua ovat yksi ryhmä. Nationalismi, uskonto- ja kielikysymykset ovat riitaannuttaneet ja puhjenneet sodiksi.
Raamatussa on raakoja kuvauksia muinaisita sodista 'veljesten' kesken Israelin eri kuninkaiden kesken. Sadointuhansin surmattiin vastustajia. Usein syynä oli väärät jumalat jotka Herraan uskovien tuli tappaa.
Sama siellä Palestiinassa on yhä menossa. Saaran jälkeläiset vihaavat Hagarin jälkeläisiä, ja päinvastoin.
Tämä on tällaista vanhan ihmisen 'ite-ajattelua,. Vanhuudessa tulee ajateltua muutakin kuin menneitä aikoja.
Lapsuuden, sota-ajan, koulunkäynnin, nuoruuden ja perhe-elämän vaiheet ovat muistellut moneen kertaan. Se on omaa historiaani, jota olen muillekin jakanut.
Nyt on vanhuus. ja sen tuoma odotus tulevasta. On hoidettava terveyttä, kodin asioita ja puolisoa niin hyvin ja niin kauan kuin Herra suo. Mitä sen jälkeen on elämän päättyminen kuolemaan. Jos se olisi lempeä, se olisi juhlaa. Uuden elämän alku !
-
Koetan pitää nyt paussin Älypää-pelien suhteen. Alkoi tulla ikäänkuin 'työuupumusta' olisi minullakin. Samat oireet kuin oikeilla työtätekevillä: kyllästymisen tunne, haluttomuus, väsymystä ja hiukan ärtyisyyttä.
Kirjoittaminen maistuu, mutta se pelaaminen on toiston toistoa, ja siksi turhauttavaa.
Muistan aina kun Benkku aikoinaan varoitti tästä netti-koukusta. En minä nettiä syytä, mutta pelejä ja ennenkaikkea omaa kunnianhimoa niiden suhteen. Ennen minulla ei ollut pätkääkään kunnianhimoa, mutta annas´kun alkoi nimimerkki keikkua bodiumilla, niin siellä halusi myös pysyä. Se tiesi paljoa ajankäyttöä niiden parissa, useampia tunteja päivittäin. Aikaahan minulla on, ja nopeuttakin yhä, mutta muut harrastukset jäivät paitsi.
Telkkarista olen tämän kaksi vuotta katsonut vain uutiset, urheilun ja sunnuntaisen Jumalanpalvelukset.
Leikin nyt sanapelejä erään hämeenlinnalaisen kanssa. Siinä omaa luovuuttakin kysytään.
Jonkin ajan päästä koetan miltä pelaaminen tuntuu, onko muisti tallella jne.
Äänikirjat ovat mainioita, niiden parissa lepää.
-
Ihminen kaikkine ominaisuuksineen on suuri ja kiinnostava aihe. Ihminen on luotuna kaikkein ylin, sillä hän ajattelee, puhuu ja kirjoittaa. Eläin ei tietääkseni osaa näitä. Ajattelusta en ole aivan varma.
Jos ihmisiä lajittelee, mikä ei ole sinällään suotavaa, sillä kaikki olemme 'vain ihmisiä' ja veljiä keskenämme, ainakin olisi suotavaa ajatella näin.
Miksi erot sitten ovat niin suuret, jotka itsessänikin olen huomannut. Vuosikymmenien mittaan olen muuttunut sekä ulkoisesti, tavoiltani ja käyttäytymiseltänikin, mutta eniten sielullisesti.
Pohja, perintötekijät, kotikasvatus ja kokemukset oli tavanomainen. Ehkä sikäli olin jo alakoululaisena poikkeava että olin kiinnostunut lukemisesta, ja etenkin historiasta.
Tietyllä lailla koin jo lapsena että olen hiukan erilainen. Kaikki me olemme yksilöitä, mutta kaikki eivät välitä samoista asioista, ja minä välitin aika erilaisista asioista kuin useimmat luokkatoverini.
Vartuttuani aloin kiinnostua ulkomuodon asioista, hiusten laitosta, vaatteiden ompelusta, kengistä ja koruistakin hiukan. Se ei ollut niinkään erilaista kuin muillakaan teinitytöillä. Kuitenkin liikuin enimmäkseen yksin, en juurikaan tyttöporukoissa. Oli minulla kuitenkin kaksi ystävää, joista toinen on yhä elossa, toinen on kuollut.
Työpaikan naiset olivat luku sinänsä, ja siellä vallitsi pinnan alla kova kilpailu siitä Kuka Kukin on tässä Työpaikassa !
Siihen kilpailuun joutui kuin huomaamatta. Keskustelut kulkivat samaa rataa: Oi, kuinka sinulla on tukka hyvin ! Missä kampaamossa se on laitettu. Tai: Voi, kuinka ihana mekko ! Onko se Marimekon ? Samassa pelissä käytiin läpi miehet, lapset, matkat, kesämökit, lomat, ruokakin, tai ainakin ravintolat jossa on hyvä palvelu ja paras lounas.
.
Tämä , kotitöiden lisäksi täytti elämäni liki kolmekymmentä vuotta. Onneksi pääsin pois siitä 'oravanpyörästä' ja aivot pääsivät aloittamaan niille annettua tehtävää, ajattelua.
Jo lapsena olin asioiden ihmettelijä. Pohdin käsi poskella miksi, miksi ja miten... Äiti siitä jo kyselikin:' Mitä tuuma maksaa ?'
Suuri muutos maailmankuvaan tapahtui kun oli neljäkymmentä vuotta vaeltanut 'erämaissa' etsien Luvattua Elämääni.
Kristus kohtasi , ja otti minut omakseen, ja se muutti lähes kaiken , sisällisen.
Kun seuraan ilmiöitä Suomessa, ja hiukan laajemmaltikin, huomaan pinnallistumisen, ja toisaalta väsymisen niihin asioihin jotka ovat niitä pinnallisimpia.
Iltalehdet ovat jakaneet auliisti tilaa ihmisille jotka lähes elättävät itseään kertomalla kaikkein yksityisimmistäkin asioistaan.
Heitä ei ole lukumääräisesti kuin kymmeniä, mutta seuraajia on tuhatmäärin.
Nämä 'idolit' ovat mielestäni haitaksi nuorille ihmisille, kasvamisessa aikuisuuteen. Houkutus tulla samanlaiseksi on jo tehnyt pahaa, aina kuolemantapauksiin saakka. Niissä ovat huumeet ja muut 'nautintoaineet' usein syynä.
Sitten nämä kyllästymiset. Saamme kuulla tai lukea milloin minkäkin alan ihmisistä jotka ovat tehneet äkkikäännöksen. On vaihdettu ammattia, työpaikka, puoluetta aina eduskuntaa myöten. On vaihdettu kumppania tai puolisoa aina väkivaltaa ja murhaankin asti mennen.
Pohdin, ja yritän löytää selkeän kuvan siitä miksi ja miten elämä on mennyt tälle mallille. Jos sanon: Ei näin ollut ennen, osa on samaa mieltä mutta suurin osa ihmisistä ajattelee: Olet kalkkis, revi siitä !
Vaikka mitä olisin, kristittynä näen näissä merkeissä Raamatun ennustaman 'Ahdistuksen Ajan' merkkejä. Koska tulee loppu, sitä ei tiedä kuin Kaiken Luoja itse.
R-m
-
Miun kaipaus Karjalaan, jossa ei kehtoni
ehtinnt keinahdella, kasvaa kertomuksiis:
Mutajoen palteet viettivät
hevoshakaan ja kaluvajjaan joss
äijä valmistel kiesit ja reet
Pietarin pajaan raudoitettavaksi ja ielleen
vossikoill myytäviks.
Mite heijän perreel mahtu joulukaa tupaan tulemaa
ko äijä veljeesä kans siel rekilöit tervas.
No, oliha talos tyttärii. Yhtä monta ko Kiven
Jukolas veljeksii. Hyö siin äitiise kans hääräsiit,
tuvan lakasiit, pessiit. Siit uunin lämmittiit,
piirakat ja lihat paisteliit.
Siin olj Joulua, ko lattial pojat olkiis
kieriskelliit ja turkin hihast kuuta kasseliit
( runo-kertomus yrittää olla Valkjärven mureella väsätty ja perustuu isäni kertomuksiin lapsuutensa kodista Salokylässä )
-
Olen vanha. Aloin pari vuotta sitten sen tunnustaa itselleni. Huomasin kömpelyyden lisääntyvän entisten kremppojen pahennuttua, lähinnä nivelien ollessa aina kivuliaat. Nyt olen jäykkä, ja tavarat putoilevat helposti. Aluksi sitä oikein äimistelin, mutta nyt se alkaa olla jokapäiväistä. Kun ruokaa putoilee, tulee sotkua, 'rämmälää' sanovat turkulaiset. Lattiatkin sotkeutuu, mutta meillä käy siivooja. Itse emme enää sitä lajia taida. Vallankin imurointi, joka on ollutkin puolison hoidossa jo vuosikymmeniä, ei käy kumpaisellekaan.
Tällainen lienee tuttua useimmille yli kahdeksankymppisille. Ainakin tutut sanovat samaa. Tuttuja vaan on enää vähän, joten otanta on sattumanvarainen.
Kivut, avuttomuuden tunne, hitaus tuottavat vielä ikävämpiä juttuja. Olen alkanut tulla entistä kriittisemmäksi. En pidä enää juuri mistää tv-ohjelmista, pois lukien uutiset ja muutamat perinteiset urheilukilpailut. Minusta liian moni asia on tyhjää, tyhmää, ja tylsää.
Olen aika ikävystynyt kaikkien muiden, paitsi YLE n tarjontaan. Toden sanoen minua inhottaa se mitä ne syytävät.
Minua ärsyttää, kiusaannuttaa ja hävettää enemmän kuin koskaan aiemmin.
En ole enää se herttainen mummeli joka hoivaili lapsenlapsenlapsia. Keittelin herkkuja, juttelin mukavia ja hemmottelinkin hiukan liiaksi.
Enää en jaksa. Se on kai kaiken ydin. Lääkärikin epäilee jo väsymysoireyhtymää ! Sitä ei ole vielä lyöty lukkoon, ja tyttäret kyllä epäilevät väärää diagnoosia.
Voisiko olla näin: Kun ihminen, kuten sanotaan vanhetessaan viisastuu, silloin hän vasta huomaa saman kuin kuningas Salomo aikanaan, Kaikki on turhaa, turhuutta ja tuhkaa.
Uskoni on aina ollut toivovaa, positiivista, toimivaakin niissä puitteissa joihin pystyin. Ehkä olen jo riisuttu hyveistäkin, olen pelkkä Koiranraato raihnainen, kuten eräässä körttien viisussa kirjoitetaan.
Vai olenko vain kaamosmasentunut, jota en ole aiemmin kokenut.
Toivon että Hyvä Herrani antaa minulle vielä muutamia parempia aikoja. Terveyttä en voi saada, mutta vähemmän kivuliaita kuukausia. Ja voihan olla että tämä maailman nykyinen epävarma tilanne minua kiusaa kaikkine ikävine piirteineen.
On myös olemassa sielunvihollinen joka helposti työntää sorkkansa kun hoksaa hyvän tilaisuuden jossakin.
Tiedän kyllä että Kristuksella on voitto kaikista elämän ja ilon vihollisista. Aamen !
Riitta-mummi
-
Käyn siis K35-Kulttuuripajan vertsikoiden työssä ja teen jalkahoitoja kevytyrittäjänä. Harrastan kirjoittamista, karaokea, elokuvia, musiikkia. Tykkään tavata sisarusten perheitä ja lapsia. Katsomme telkkarista jääkiekkoa ja veikkaamme tulosvetoa. Myös Raamattu-piirissä käyn välillä. Osallistun kokemusasiantuntijoiden työvalmennukseen. Isäni kuoli 3v sitten sydäriin. Minullakin on jo sydänoireita kun on näitä kiloja.
Syövästä olen saanut terveen paperit.
-
Hei AKUANKKA313 !
Sinustataan ei ole piiiitkääään aikaan kuulunut, mutta nytpä tulit ! :icon_biggrin:
Jokainen käytämme aikaamme miten parhaalta tuntuu. Hienoa tuo yhteisöllisyys ja toisten auttaminen, eli palveleminen kuten kristillistä onkin.
Tuo kokemusasiantuntemus on erittäin tärkeä taito ja työ. Minun jälkeläisissänikin sitä apua tarvitaan. Minä en enää jaksa olla kuin nimeltä mummi. Mutta on muita.
Tyttäreni osallistuu syrjäytyneiden nuorten auttamiseen. Se tuntuu minusta hyvältä.
Minä vielä kirjoittelen, se on nyt pää-asia elämässäni, Kristuksen jälkeen toki.
R-m
-
Mitä kannattaa pohtia19.11.2024
Koska kukaan ei voi tietää kaikkea, on turha yrittää pohtia kaikkea. Paljo ajattelu on kuulemma kognitiivisen ajattelun korkein aste.
Kun pohtii paljon, syntyy kaiketi palon ajatuksia. Niitä voi käyttää miten parhaaksi näkee. Pitää ominaan, tai jakaa. Jos pitää kaiken omana tietonaan ei ole sosiaalinen ihminen, eikä jaa toisille.
Lennokkaimmat ajatukset onkin viisainta jakaa samoinajatteleville, muutoin voi saada nimittelyn jota ei halua.
Uteliaan luonteeni vuoksi olen kerännyt paljon turhaakin tietoa. Se on kuitenkin, lähes kaikki, omaksi ilokseni ja ajankulukseni.
Ajankuluksi minulle kelpaa eniten sellaiset asiat jotka tuovat jotakin uutta ajateltavaa,ja nykyisin kirjoitettavaa, päiviini.
Kirjoitukset eivät aina ole pohdinnan tulosta, joskus niitä syntyy kuin itsestään.
Olen ajatellut että hengellisistä kirjoittaessani olen kuin käsi joka piirtää esiin jonkun toisen ajatuksia. Joskus toki menee omaa tekstiä sekaan.
Mitä siis kannattaa pohtia? Pohdin aika paljon hengellisiä kysymyksiä ja olen niistä kirjoittanut myös erilaiset näkemykseni esiin tuoden.
Häpeäisin jos kirjoittaisin vastoin kuin käsitän. Saan vaikutteita joiltakin arvostamiltani teologeilta ja Vapahtaja on ohjeistajani.
Mietin myös yhteiskunnallisia kysymyksiä. Nyt maailman tilannetta, sotia ja luonnonmullistuksia ja niihin johtaneita syitä. Pohdin sotien syitä ja syntymekanismeja. Eniten mietin lasten ja nuorten tulevaisuutta tällaisessa maailmassa joka on jo jakautumassa selvästi kahtia.
Sevimmin kahtiajako näkyy kehittyneiden ja vähemmän kehittyneiden maiden kesken. Länsimaissa kristityt edustavat sitä kehittyneempää puolta. On vain niin , kuitenkin, että rikkaat ja köyhät kuuluvat myös kristittyjen maiden osaan.
Ei heikommista huolehtiminen kuulu meidänkään hyvinvointivaltion kaikille ihmisille. Monille on ainoastaan oma pankkitili tai kassakaappi kaikkein lähinnä sydäntä.
Voi, voi, kuinka paljon onkaan ajateltavaa ! Vaikkapa kulttuurin kehitys Suomessa ja se miten kulttuuria arvostetaan nykypolitiikassa.
Maailma muuttuu nyt kovaa vauhtia, oma muuttuminen ei tahdo pysyä kyydissä.
Pohtii... Riitta-mummi
-
Vaativuus vai suvatsevaisuus ?24.11.2024
Muissakin kuin uskonkysymyksissä törmää aika usein vaativaisiin näkemyksiin. Silloin ollaan täysin varmoja kuinka Raamattua tai muita tosiasioita tulee tulkita. Tai ehkä enemmänkin niin, ettei Raamattua saa lainkaan tulkita, vaan jokainen sana on totuus.
Perustuu fundalismiin, ehdottomuuteen, kirjotettuun Sanaan.
Itselläni on toisenlainen näkemys. Kirjotettu Sana muuttuu Hengen ohjauksessa ymmärretyiksi ohjeiksi. Ne ohjaavat elämään ja toimimaan lähimmäisenä joka ei tuomitse toista.
Katson ylpeydeksi ( ei ole satavarmasti oikea näkemys )jos on aivan varma asiastaan ja vaatii toisenkin näin uskomaan. Käsitän näin sanat : Minun Isälläni on muitakin laumoja, että se vapauttaa kristityn olemaan sitä laumaa jonka kokee omakseen.
Kaikessa muussakin on hyvin raskasta olla Vaatimuksen hengen alla. On vanhempia, ja tosin myös lapsia, jotka ovat erinomaisen vaativaisia omien kokemustensa ja näkemystensä takia. Joissakin perheissä, jopa suvuissa on tiukka vaatimus: Älkää pilatko suvun mainetta ! Se jos mikä rajoittaa ja ahdistaa elämisen iloa. No, iloitseminenhan onkin näissä tapaukissa vähemmän suotavaa. Ainoastaan vakava, menestyvä, tuloksellinen elämä sallitaan.
Hyvä kasvatus ei ole ahdashenkistä, suvaitsematonta tai kaikkeen kielteisesti suhtautuvaa. Lähtökohtina rakkaus, rajat, salliminen ja sopivat neuvot riittävät . Lapsille vanhempien läsnäolo rakkauden ja vapauden ilmapiirissä on hyvän kasvun tae.
Ja ennen kaikkea rakkaus !
Raamattu on oikein kohdattuna hyvän elämän perusta ja käyttöohje.
Pohtii Riitta-mummi
-
Kaikki hyvänmielen hetket vuoden mittaan
Olen jo hyvissä joulutunnelissa vaikka eivät vielä piparkakut ja kinkku tuoksukaan. Ne ovat joulun ykköstuoksuja luomaan tunnelmaa. Hyasinttikin on, mutta olen sille allerginen, joten se on poistettava kuten oikea kuusikin. Jos kuusta ei ole suihkuteltu, se sisältää siitepölyä ja parhaassa tapauksessa ötököitäkin. Eläimet sinänsä kuuluvat joulutunnelmiini. Etenkin lintulaudan linnut, jänikset hyppimässä pihalla ja koira jalkoja lämmittämässä vuoteessa.
Juhlatunnelmista, jota on muitakin kun tämä jouluinen, on se kuitenkin suurin. Pääsiäinen tuntuu kevättä , ja kaiken heräämistä, lupailevana erikoisena fiiliksenä. Siinä on toisenlaista iloa kuin jouluisessa lapsen ilossa. Pääsiäinen sisältää sellaistakin jota on vaikea ymmärtää, lupauksen iankaikkisesta.
Pääsiäinen tuoksuu sulavalta lumelta, paljastuvalta maalta ja auringon voitosta pimeydestä. Minulle tuoksuista tuntuu yhäkin navetan vintti kiikkuineen, punainen limonaadi ja sitruunasooda, ja tädin leipoma täytekakku jossa kermavaahdon päällä oli 'linnunmunia'.
Vappu ei ole juhla siinä mielessä kuin kirkolliset ovat, mutta johtunee siitä etten ole ylioppilas. Oli kyllä vappuviuhka ja joskus viipperäkin, mutta ilmapalloa en ole koskaan saanut. Vappu maistuu simalta ja munkilta ja räntäsateelta.
Juhannusta vietetään suomalaisuutta juhlien, on lippua, saunaa ja usein alkoholia. Järvien rannoilla hoilaa suomalainen ja toinen vastaa vastarannalta.
Juhannus ei ole tunnelmaltaan mukava. Alkoholi kun on mukana juhlissa, sattuu hukkumisia vesillä, kolareita teillä ja erinäisiä muita yksityisempiä juttuja.
Laulu ja haitarin soitto ovat supisuomalaisia ajanviettotapoja, ja mikäs siinä !' Hoi, laari laari laaa' raikaa mutta kuka muistaa Johannes Kastajaa.
Sitten vuodenkierto sisältää vähän juhlia. On heinätöitä, marjastusta, sienestystä, hirvenkaatoa. Hirvipeijaiset ovat kyllä juhlat metsästäjille ja maanomistajille.
Jo syksyllä moni isäntä katsoo metsästä joulukuusen, ja merkitsee sen jollakin tavalla. Jos on kaadettu syksyllä metsää, voi saada komean latvakuusen jossa on paljon käpyjä. Sellainen kuusi on kaunein vain kynttilöin somistettuna.
Käsityötaitoiset alkavat kutoa, neuloa, virkata ja ommella lahjapaketteihin pantavaa. Näin ainakin ennen tehtiin.
Ruokapuolta alettiin suunnitella, alkaen teurastuksista.
Joulun taika tuli monille juuri ruoan runsaudesta. Yleensä suomalainen syö terveellisen vaatimattomasti, mutta ei jouluisin.
Oma tärkein muisto joulun tulosta oli suursiivous. Lähes kaikki mitä huoneissa oli, kannettiin ulos pakkaseen tuultumaan. Katajanoksista tehdyllä vihdalla äiti ripsui katot, nurkat ja lattialistat. Sitten tuoksui mäntysuopa, jopa lysolikin joskus. Huoneet lämmitettiin, kuivattiin ja sitten kannettiin tavarat takaisin. Vuoteet sijattiin puhtain lakanoin ja tyynyliinoin. Matot vaihdettiin puhtaisiin, ja sitten alkoikin jo tuntua suuren juhlan aatolta.
Ruokien tuoksut, kuusen haku isän kanssa, siinä oli Joulu !
En ole vielä laitellut esiin juuri mitään koristeita jottei odottava joulutunnelma lopu kesken. Pari kynttilää palaa, itsenäisyyspäivältä polttamatta jääneitä. Yksi amaryllis on pöydällä, ihan nupussa vielä aukenemista odottaen.
Tuomaan-päivänä aion aloittaa. Paistan kinkun ainakin, muut herkut ovatkin ostotuotetta. Tortut paistan aina sitä mukaa kun niitä tarvitaan.
Joulun tunnelma asuu sisimmässä. Se onkin sitä kaikkein parhainta. Sitä eivät mitkään aineelliset korvaa.
Siunattua ja rauhallista Joulua !
Riitta-mummi
-
Tämä syntyi tänään Ketun joululaulun innoittamana
https://www.youtube.com/watch?v=ESBNDTJaoQk
Uudempi joululaulu Ketun joulu on keskittynyt oleellisimpaan. Jouluna jumala syntyi...jatkuu Paras Poika pakkasella.
Se on meille Pohjoismaissa läheisempi kuva kuin luola- tai tallipaikka Palestiinan vuorimaassa.
Oleellisinta on että Hän syntyy sydämiimme, ja se mitä siitä seuraa.
Kun Kristus on sydäntemme herra, pahuus, ilkeydet, juorut ja ahneus vähenee. Antaminen, auttaminen ja lähimmäisistä välittämineen lisääntyy, ainakin sen pitäisi !
Valitettavasti antamisen ja auttamisen on kaupallisuus ominut. Ei kokonaan, mutta ikävässä määrin. Vapaaehtoisuus on häviämässä, rahalla saatavat palvelut puolestaan voittamassa. Ne ihmiset joilla rahaa on maksaa palveluista, olkoot onnelliset. Hehän työllistävät monia aloja. Itsellenikin on pian tulemassa jouluruoat kotiin kuljetettuina. Liikuntavammaisena maksan mielelläni pienen korvauksen kuljettajille. Samalla ajattelen jatkuvasti sitä yksinhuoltajaäitiä jolle 6,50 on liian kallis hinta lounaasta. Jouluakin hän näyttää lapselleen Stockmannin ikkunoiden takaa.
Ruskea Lucia-neito, jota ymmärtämättömät, tai jokin organisaatio, ymmärtämättömyyttään parjaa, kerää rahaa juuri näille köyhimmille maamme asukkaille. Antakaa, ihmiset runsaudestanne roponen lähimmäisiemme jouluksi!
Iloista antajaa Herra rakastaa !
R-m
-
Sielun kaivelua7.1.2024
Olen hyvin nuoresta asti pohtinut kysymyksiä elämästä ja itsestäni. Sitäkö on syntyisin tiedonhalu eri elämän alueilta.
Kansakoulussa ajattelin jo olevani hiukan erilainen luokkatovereihin verraten. Miksi minua ei kiinnostaneet liikunnalliset leikit suuremmin. Miksi laskento, myöhemmin matematiikka ja etenkin algebra olivat vaikeita, mutta uskonto, historia ja äidinkieli mieluisa ja helpompia. Koin, ja koen edelleen olevani tosaalta jopa pelokas, mutta suorat sanat löytyvät toisaalta liiankin helposti. Olen kriittinen, arvosteleva tyyppi. Arvostan kyllä ominaisuuksiani, mutta jatkuvasti pyrin parempaan. Olen perfektionismiin suuntautunut, mutta en fanaattisesti.
Kristityn pitääkin pyrkiä hyvään, pyrkiä eroon huonoista asioista. En etsi pyhitystä, siihen ohjaa vain Herra Jumala. Ei omat teot !
Näitä jälleen miettiessäni, päätin käyttää apuna tekoälyä, johon olen suhtautunut hyvin varauksella. Tietokone on lähes ainoa tietojen lähde meillä jotka emme ole opiskelleet , Kirjat pölyttyvät kaapissa, sillä näkö on käynyt heikoksi. Ne ovat myös raskaita pidellä näillä voimilla jotka ovat jäljellä.
Kysyin Tekoälyltä mitä on itsetuntemus ?
Se vastasi :
Itsetuntemus tarkoittaa yksilön kykyä ymmärtää omia ajatuksiaan, tunteitaan, motiivejaan ja käyttäytymistään. Se on itsetarkkailun ja itsearvioinnin prosessi, jossa tunnistetaan omat vahvuudet, heikkoudet, arvot ja uskomukset. Itsetuntemus auttaa meitä tekemään parempia päätöksiä, parantamaan ihmissuhteita ja elämään tasapainoisempaa elämää.
Kun ymmärrämme itseämme paremmin, voimme myös kehittää itseämme ja kasvaa henkilökohtaisesti. Itsetuntemus on tärkeä osa itsevarmuuden ja henkisen hyvinvoinnin kehittämistä.
Toinen kysymys kuului: Mistä johtuu atavistiset pelot ?
Atavistiset pelot ovat syvälle juurtuneita, usein tiedostamattomia pelkoja, jotka voivat juontaa juurensa ihmisen evoluutiohistoriaan. Nämä pelot ovat peräisin ajalta, jolloin esi-isämme kohtasivat erilaisia uhkia luonnossa, kuten petoeläimiä tai vaarallisia ympäristöjä. Esimerkiksi pelko pimeästä tai korkeista paikoista voi olla peräisin ajalta, jolloin nämä tilanteet olivat todellisia uhkia selviytymiselle.
Atavistiset pelot voivat myös liittyä kulttuurisiin ja geneettisiin tekijöihin, jotka ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Vaikka nykymaailmassa monet näistä peloista eivät enää ole yhtä relevantteja, ne voivat silti vaikuttaa käyttäytymiseemme ja reaktioihimme.
Näin olen kerännyt tietoa ominaisuuksista jotka ovat olleet lähes koko elämäni ajan esillä. Olkoon vaikka näin. Tiedän olevani turvassa sillä olen Sanan mukaan Jumalan oma, Taivaan perillinen, vaikka nämä sanat maistuvat hiukan kerskaavilta.
Kuulun körttiläiseen herätysliikkeeseen. Pidän Paavo Ruotsalaisen löydöistä ja N.K. Malmbergin sivistämästä, ja monien virsirunoilijoiden kaunistamasta tavasta olla uskova.
Etsivä löysi, löytänyt iloitsee ja kiittää !
R-m
-
Ahdistava muutos ajassa
Täältä korkean iän horisontista katsellen näen kuinka kovasti ihmisen elämä on muuttunut. Ei niinkään ulkonaisesti, mitä nyt kännykät, skuutit ja droonit ovat nopeuttaneet yhteydenpitoa ja liikkumista.
Ajattelen ihmisen hyvinvoinnin huononemista kaikesta tieteen ja tekniikan kehityksestä riippumatta. Etenkin nuoret ihmiset, teini-ikäiset eniten, ovat maksaneet tästä kehityksestä raskaast, oireillen monenlaisin mielenterveyden vaivoin. Liekö kenelläkään selvää käsitystä mikä tai mitkä tekijät ovat laukaisseet lisääntyvät ADHD- ja muut käyttäytymisongelmat joihin usein liittyy masennus, ahdistuneisuus jopa itsemurha-alttius.
Eräät ovat sitä mieltä että Korona-viruksen sairastamisen jälkiseurauksesta on kyse.
Nuoruus on herkkä kasvuvaihe, jota nuoren tulisi saada elää turvallisesti hyvän kodin ja mukavien ystävien ympäröimänä. Tämä olisi ihanne, jota ei kai mikään koti ole koskaan täysin voinut taata.
Koulun osuus on yhtä tärkeä. Koulumaailma on muuttunut menneistä ajoista jolloin opettajan auktoriteetilla luokka pidettiin kurissa ja nuhteessa. Tietenkin nuoret protestoivat, ja tekivät ,kun valvova silmä vältti, mitä lystäsivät. Silti esimerkiksi oppilaan ulkonäköön viittaava kiusaaminen oli marginaalista. Joku saattoi joskus heittää hiukankin ylipainoiselle luokkakaverille ' Läski -herjauksen vihastuksissaan. Nyt on syntynyt armottomia tapoja jotka jättävät erinäköisen, -värisen tai -erikokoisen lapsen yksinäisyyteen. Koulujen ulkopuolella tapahtuu sitten fyysistä väkivaltaakin. Pahimpia ilmenemiä ovat olleet koulusurmat. Amerikassa ne ovat olleet jo kauan mahdollisia, siellä kun aseita myydään lähes kenelle vaaan.
Myös äly-laitteiden esittämä kova viihdemaailma vaikuttaa osaan nuorisosta. Nyt saa kännykkään tilata vaikka mitä
. Väkivaltaa, pornoa tai muuta tällaista sielun ja mielen kasvuun vaikuttavaa saastaa ei alaikäisten pitäisi saada koettavakseen.
Tässä tulee vanhempien ohjaus-vastuu esiin. Heidän pitäisi neuvoa lasta joutumasta huonoille teille.
Nyt sairastuneet nuoret täyttävät sairaaloiden psykiatrisia osastoja, jos vaan sisään mahtuvat. Sote-asiat ovat edelleen melko sekaisin. Kokouksia pidetään ja kokouspalkkioita kuitataan, mutta tilaa osastoilla ja ennen kaikkea osaavaa hoitohekilökuntaa puuttuu.
Paljon tapahtuu muutosta yhteiskunnassa. Muutos on mahdollisuuskin, mutta ei kaikki muutos. Ilmapiiri yhteiskunnassa on huonontunut.
Monet ajattelevat sen olevan merkki sodasta. Osittainhan sota on jo meillä, ilmapiirissä ja droonit lentelevät ilmassa.
Riitta-mummi
-
Synti on paha sana. Sitä ihminen ei halua kuulla ainakaan jos se osoittaa hänen omia syntejään. Synti ymmärretään monin eriasteisin merkityksin.
Pieniä syntejä ei tarvinne luetella, sellaisia kuin luvaton lainaaminen, tönäiseminen tai valkoinen valhe. Kuitenkin kaikki mikä on vastoin totuutta, Jumalan säätämää rehellisyyttä ja ihmisen turvaksi luotua lakia ON syntiä.
Syntiä ei voi rahalla maksaa pois. Se on ihmisten kesken sovitettava lain määräämin suorituksin. Pienet rikkeet sovitaan anteeksipyynnöin, korvauksin tai erilaisin sovintoratkaisuin. Maallinen laki jakaa oikeuden istunnoissa erimittaisia rangaistuksia erilaisissa laitoksissa,
Vankila on ankaran synnin, rikoksen sovituspaikka. Sovitusta eli rangaistusta tarvitaan ellei tapahdu armahdusta.
Vauva ei tiedä synnistä. Mutta jo muutaman vuoden ikäisenä on ihmislapsella omantunnon jakamaa tietoa siitä mikä on oikein ja mikä on väärin. Se on hyvä ominaisuus ja sen tulisi jatkaa työtään lapsen kasvaessa. Silloin on vaara joutua huonoille teille, pahantekoon, vähempi.
Valitettavasti emme ole täysin turvassa vääryyden houkutuksilta. Ne kohtaavat meistä jokaisen jossakin muodossa. Kiusaus ja houkutus väärään on naamioitunut viattomuuden ja hauskuuden vale-asuun. Silloin olemme jo helposti 'vietävissä'.
Olivatpa väärät teot, synnit, minkä mittaisia tai painoisia hyvänsä, niille on suotu armahdus jonka saamme viemällä kaiken meitä sitovan väärä Herramme Kristuksen risti juurelle, sovitukseen ja armahdukseen.
Tämä on valtava Jumalan lahja, armo ja armahdus mikä vapauttaa taakasta kantajansa ja antaa rauhaa ja iloa elämään.
Kutsun tätä Mestari Echartin puheen mukaan Sielun kaivon puhdistamiseksi. Vertaus konkretisoi tämän ihmeen mielestäni hyvin.
Joskus pitää rikkoa koko kaivo, parantaa kaivantoa ja perustaa kunnon tarvikkein uudeksi. Joskus riittää veden vaihto ja kaivon huuhtelu vaikkapa painepesurilla. Kun uusi pudas vesi täyttää kaivon, on vesi Elämänvettä jota kelpaa nauttia.
Rakkaus voittaa suuretkin synnit.
Riitta-mummi
-
Älypää-visassa on kysymys: Kuka on hyvin uskonnollinen ihminen Aleksis Kivvven eitsämässä veljeksessä? .
Siinäpä on aine miettiä mikä on uskovan ja uskonnollisen ihmisen ero.
Oma uskoni on vajavaista . En osaa raamatunlauseita ulkoa, enkä tykkää niitä käyttää. Mieluummin tulkitsen niitä omaan elämääni ja käyttäytymiseeni.
En tuomitse, ainakin pyrin olemaan sitä tekemättä. Sen sijaan olen hyvinkin kriittinen ja annan ääneni kuulua, milloin minkäkin asian puolesta, tai jotakin vastaan.
En erottele ihmisiä ijän,sex- sukupuolen, rodun, asuinpaikan, koulutuksen, enkä käytöstapojenkaan puolesta. Hyvät tavat ovat hyväksi, mutta jos niitä ei ole ihmiselle neuvottu, se ei ole kaikkea ihmisyydessä.
Rakkaus sen sijaan on kaiken hyvän lähde. Se on myös uskovalle se lähtökohta joka auttaa eteenpäin. Toisen asemaan ja tilanteeseen eläytyminen auttaa ymmärrystä tekemään tekoja. Viisauskaan ei tee näitä jos ei ole rakkautta joka panee toimimaan.
Uskova ihminen on mielestäni ahkera auttamaan, hidas suuttumaan, antelias ja lähimmäistään ajatteleva siinä missä itseään ja läheisiäänkin.
Uskonnollinen ihminen saattaa olla kaikkea yllämainittua,ei rakkaudesta vaan itsestään lähtien. Mutta.... hän tuntee lain kirjaimen ja noudattaa sitä joustamatta koskaan. Hän noudattaa opetettuja ja opeteltuja käytöstapoja, joista ei voi tinkiä tippaakaan. Hän käy ahkerasti seurakunnan tilaisuuksissa, se suotakoon. Ehkä hän onkin yksinäinen.
Uskova ihminen ei ole yksinäinen vaikka olisikin yksin. Hyvinkin yksinkertainen ihminen voi olla uskova, mutta uskovainen ihminen ei ole omasta mielestään yksinkertainen ( Sen Aleksis Kivi Simeonissa osoitti ).
Uskovainen Aleksis Kiven Simeoni huudahti vihaisena: Herjaa, herjaa ja pilkkaa ( tai sinnepäin ) osoittaakseen veljilleen Raamatuntuntemustaan ja uskovaisuuttaan.
Uskovalle neuvot antaa Kristus, Hänen sisällinen tunteminen, joka Paavo Ruotsalaiselta puuttui ennen kuin seppä Högman sen Paavolle
neuvoi.
Neuvoja kuunnellen, Riitta-mummi
-
Aivoittelua
Onko ajatteleminen yleinen elämäntapa, kaikilla ihmisillä ja kaikkialla, haluaisin tietää. Ajatteleeko pieni lapsi ? Missä iässä ajatukset syntyvät ?Ajattelevatko jotkut eläimet ? Onko tällaisista kysymyksistä tehty tutkimusta ?
Vaikuttaa välistä että eräät ihmiset vain toimivat, eivät ajattele, ainakaan syvällisiä.Helposti luullaan:' Acksonia nuoret diggaa, vähemmän funtsimista'.
Ei toki, kyllä nuorisomme on hyvinkin tiedostavaa, aina ahdistumiseen saakka he pohtivat maailman ja kotimaan epäoikeudenmukaisia juttuja.
Maailman tilanne on nyt sellainen että ajattelumme erilaisuus asioista on joka hetki luettavissa viestimistä. Etenkin uskonnosta ja politiikasta ajatellaan eri kulttuureissa melko eri tavoin.
Useimpien kulttuureiden edustajat osaavat käyttäytyä järkevästi kun pohditaan yhteisiä asiota, maailman rauhan tilaa ja siihen liittyvää ihmisarvoa. Valitettavasti media nostaa julkisuuteen kaikki räikeimmät puheet. Onneksi ne yleensä jäävätkin vain puheiksi. Ovat julkisuushakuisia heittoja , mutta aina tulee epäilleeksi mitkä ovat tällaisen käytöksen motiivit.
Miksi on, ja mistä johtuu että eräiden maiden johtajat ovat ottaneet oikeudekseen säädellä ja säännöstellä haluamallaan lailla jopa sananvaputta. Sananvapaus on demokratiassa oikeutemme, pitäisi ainakin olla jokaisella .
Katsovatko nämä ylemmyydellä oikeudekseen olla ylikansallisia määrääjiä ja laadunvalvojia. Eivätkö valtioiden rajat ole sitä varten että kyseisen maan kansalaiset voivat elää ja toimia rauhassa lakiensa turvaamina, rauhassa omien perinteidensä ja mieltymystensä mukaan.
Vaikuttaminen rahan ja vallan avulla on väärin. Vaikutuksen tulisi olla moraalista ja hengellistä, sekä ihmisoikeuksiin perustuvaa.
Ajatteleminen ei ole liian vaikeaa, mutta ajatuksien julkituominen on kyseenalaista. Onko tällaisessa miään rakentavaa ?
Toiminta ajatusten puolesta, hyvien ajatusten puolesta nimenomaan, on yhteisöllistä ja usein sillä saavutetaan parannustakin.
Ystävä, ajattele ja toimi !
Riitta-mummi
-
(0)
Sairaus parisuhteessa
Otsake on jakomielinen. Se voi viitata kärsimiseen ,tai selviytymiseen yhdessä. Ajatus kirjoittaa tästä aiheesta on omakohtainenkin, mutta impulssin sain kuunneltuani Aila Meriluodon kirjan puolisostaan Lauri Viidasta
Lauri Viita oli aikalaisteni, lukevien ihmisten, tuntema kuuluisuus. Monille on ainakin hänen kuolemansa autokolarin seuraukseen tuttu uutinen.
Loistava sanankäyttäjä Lauri Viita olikin. Aikalaiset tutut muistavat hänen alituset pohdiskelunsa, joihin hän ei odottanutkaan osallistumista. Hänelle riitti kun hän sai puhua
Itsekin olen (ollut, etenkin ) kova puhumaan. Pidän sitä isäni suvun perintö-ominaisuutena. Hämäläinen puoliso on sitä kummastellut. Hänen kotonaan puhuttiin vain asioista, talonpidosta töineen, lähinnä
Meillä taas tarinoitiin, varsinkin kun isän sukulaisia tuli kyläilemään. Evakkoina, siirtoväkenä he puhuivat ja muistelivat Karjalaa ja nuoruuttaan siellä. Sellaista kaipausta en ole myöhemmissä vaiheissani enää kuullut missään.' Voi mite myö lyötii leikkii Mutajoen palteel´! Muistat sie ?
Jos omassa parisuhteessani on puhuminen /puhumattomuus ollut eräänlainen ongelma, se ei sitä ollut Meriluoto / Viita-parilla. Aila Meriluoto oli miehensä ihailija, lähes avioliiton surulliseen loppuun saakka. Olivathan he runoilijoina hengenheimolaisia. Lauri Viita osallistui joskus, ei uein, vaimonsa työn arviointiin. Joskus hän, jo sairauden oireillessa, on sanonut; 'Minä se tuon olen kaikki kirjoittanut !' Se ei ollut totta. Totuudessa Lauri halusi silti aina pysyä, mutta päässä alkoivat asiat vuosi vuodelta mennä sekaisin. Ei Aila kuitenkaan miestään oikaissut. Hän rakasti suuresti ja uhrautuvasti, pyyteettömästi ja hoivaten. Lopulta hän aprikoikin että hänessä Lauri löysi uuden Alfhildin, äitinsä, palvotun ja kaivatun ymmärtäjän.
Myös puolisoni oli äitinsä poika, minä taas isän tyttö. Niinhän se usein onkin ja hyvä niinkin
Avioliitossa puoliso kyllä huomaa usein miehen läheisriippuvuuden äitiinsä. Se on sellainen aihe, että siihen ei ole oikeastaan lupa puuttua. Se on minun kokemukseni, vaikka uskon Raamatun sanaan , että 'miehen pitää erota isästään ja äidistään ja liittyä vaimoonsa'.
Omassa liitossa elämiseen ei pidä myöskään appivanhempien, saati lasten ja muiden jälkeläisten, sotkeutua. Terveiden aikuisten ihmisten pitää voida ja saada itse hoitaa asiansa. Pulmat pitäisi pystyä puhumaan. Mutta tässä onkin monilla se pulma, ettei toinen puoliso puhu. Ei osaa, ei kykene, ei halua. Sellainen ihminen on kuin lomailija, haluaa rahalleen täyden katteen. Puhtaan kodin, ruokaisan pöydän, pehmoisen pesän ja laatu-aikaa kaiken aikaa.
Kun nämä asiat tahtovat vaivata, olla päälimmäisiä parisuhteessa, ei ole muuta keinoa kuin rukous.
Kun rakastaa, niin rukoilee. Ja asioilla on aina päättyä hyvin.
Riitta-mummi
-
(0)
Avioliitossa puoliso kyllä huomaa usein miehen läheisriippuvuuden äitiinsä. Se on sellainen aihe, että siihen ei ole oikeastaan lupa puuttua. Se on minun kokemukseni, vaikka uskon Raamatun sanaan , että 'miehen pitää erota isästään ja äidistään ja liittyä vaimoonsa'.
Omassa liitossa elämiseen ei pidä myöskään appivanhempien, saati lasten ja muiden jälkeläisten, sotkeutua. Terveiden aikuisten ihmisten pitää voida ja saada itse hoitaa asiansa. Pulmat pitäisi pystyä puhumaan. Mutta tässä onkin monilla se pulma, ettei toinen puoliso puhu. Ei osaa, ei kykene, ei halua. Sellainen ihminen on kuin lomailija, haluaa rahalleen täyden katteen. Puhtaan kodin, ruokaisan pöydän, pehmoisen pesän ja laatu-aikaa kaiken aikaa.
Kun nämä asiat tahtovat vaivata, olla päälimmäisiä parisuhteessa, ei ole muuta keinoa kuin rukous.
Kun rakastaa, niin rukoilee. Ja asioilla on aina päättyä hyvin.
Riitta-mummi
Todella syvällistä ja fiksua pohdintaa, lämmin kiitos Sinulle Riitta tästä viestistä!
-
Kiitos Annikka ! Tämä sinun kommentti osui johdatettuna tarpeelliseen aikaan ja paikkaan.
Oli myös kiva nähdä että olet yhä mukana Körttifoorumilla. Muistan sinut kyllä, etenkin tuosta weatie-koirasta !
Terv. Riitta ja englanninspringerspaniel -Basso-vainaa. :052:
-
Anteeksi Annikka, sehän onkin se jääkarhun pentu joka kai kuoli siellä eläintarhassa. Minun näköni on huono, entisestään huonontunutkin.
Jääkarhu-ihmisiä en ole, paitsi pienten pentujen.
R-m
-
Ihan tarkasti en muista, mutta kuvassa lienee v. 2018 emokarhulle nimeltään Tonja syntynyt pentu. Tonjan pennuista moni oli kuollut, mutta tämä Hertha selvisi hengissä. Kuulemma Tonja-emo hoiti sitä kovin hellästi siellä Berliinin eläintarhassa.
Pandakarhu on mielestäni mukavampi kuin jääkarhu.
Tämä karhuista kirjoittelu ei taida olla viestiketjun otsikon mukainen eli "Kirjoitelmia ja päiväkirjoja herännäisyyden hengessä", joten en rohkene kirjoitella näistä karhuista enempää.
Hyvää vointia Sinulle Riitta ja virtuaalinen halaus tulee juuri tässä ja juuri Sinulle!
-
Siunatkoon sinua Kaikkivaltias Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki !
Käytit aikaasi hyvin , sain lohdutuksen suureen murheeseeni.
R-m
-
Hieno kokemus diabeteskontrolissa
Kohta neljäkymmentä vuotta olen ollut Kakkostyypin diabeetikko. Jokainen tämän sairauden kantaja tietää kuinka paljon ikävää seuraa kun haima ei tuota riittävästi insuliinia.
Perintotekijät ovat minullakin selvät, olenhan 'syömäköyhiä' karjalaisia joille puurot, pullat ja piirakat ovat aina maistuneet. Äitini puolelta lähes jokainen tähän aikanaan sairastui. Kuitenkin kaikki elivät yli 75-vuotiaiksi.
Aluksi käytettiin ruokavaliota, sitten , kontrollien näyttäessä arvojen huononemista alettiin lääkitä.
Nyt minulla on kolme eri tablettilääkettä, mutta ei onneksi insuliinia.
SOTEn Aluevaltuusto otti meitä tabletti-potilailta pois ilmaiset sokerimittarin lansetit ( mittauksessa tarvittavat liuskat ). Olivat sitä ennen jo vaihtaneet mittauslaitteen sellaiseen halpaan malliin johon lansetteja ei saa edes Yliopiston apteekista.Ne on itse hanottava Nettiapteekista.
Tähän asti olen saanut heikommanpuoleista palvelua kunnallisella puolella diabeetikkona. Lähinnä viime vuosina, en enää mitään.
Kun kysyin Hoirotarvikejakelusta miten nyt mittaan sokereitani, kuului tyly vastaus: Käyt labrassa kaksi kertaa vuodessa ! Jaha .
Olen ollut kyllä jo toista vuotta yksityisen lääkäriaseman maksava potilas. Olen erittäin tyytyväinen Ampiaiseen, mutta lansetteja heiltä ei saa.
Sensijaan, kun sain kutsun Vuosittaiseen diabeteskontrolliin, labrakäynnin ja lääkärin soiton jälkeen,koin jotain ainutlaatuista ! Kyllä siellä minut otti vastaan sairaanhoitaja, mutta hän oli Ihminen, lähimmäinen.
Ei edes mitattu sokeriarvoa, ei punnittu, ei mitattu pituutta, ei katsottu jalkoja ! Mikä autuus !
Joko hän ei katso tarpeelliseksi enää yli 80-vuotiasta holhota näillä rutiineilla, tai hän huomasi että itsekin osaan seurata tilaani.
Hän aloitti juttelemalla asiostamme kotona. Miten asumme, mitä syömme, kuinka ruokahuolto pelaa, entä liikkuminen, autoilu. Miten parisuhteemme voi. Mitä harrastan, ja kun siihen päästiin ja kerroin kirjoittelevani ja kuuntelevani kirjoja, meille tulikin paljon yhteistä.
Kun puhuimme kivuista ja olimme samaa mieltä siitä että kivut ovat osa elämää,olimme jo sielunsiskoja. Kuulinkin että tämä rouva on ollut myö seurakunnan palveluksessa.
Kun puhuimme 'katujen lapsista' ja ' rantojen miehistä', olin sulaa. Niin hyvää teki kohdata tällaista tällaisessa rutiinikohtaamisessa, että lähtiessämme melkein halasimme. Haluan pitää hänet Omana Hoitajanani !
Siis, tärkeitä eivät vanhoille ihmisille ole mittarien ja tutkimusten tilastot, vaan asiakkaan ( potilaan ) ja hoitajan kohtaamisen onnistuminen ihmisinä. Myös Ampiaisen lääkärini on samaa maata. Hän on esim. antanut 'luuvitosen' yhteisymmärryksen merkiksi. Hänen resepti on lähes aina: Jatka samaa rataa kohti sataa vuotta !
Riitta-mummi
-
Riisuminen, riisuutuminen...
Asioiden arvotus , painoarvot ja tärkeysjärjestykset ovat vuosien edeteessä kohdallani, kuten varmaan muillakin vanhoilla ihmisiä, kovasti vaihtaneet paikkojaan tai täysin muuttuneet.
Muutos, muuttuminen on eräs mielenkiintoinen alue kun puhutaan elämänvaiheista. Muuttumiseen ei tarvitse, mutta voi kyllä pyrkiä. Etenkin vikojensa huomaaminen edesauttaa muutoshaluun. Puhutaanhan 'Matkalla muuttumisesta' sekä muutoksen mahdollisuuksista.
Tämän koulukunnan kannattajana en arvosta paikallaan pysyvää, periaatteellista pysymistä aina samana. Se on jäkittämistä mielestäni. Sanon tämän siksi kun eräs vastustaja on nimitellyt minua, muuttuvaa epäluotettavaksi.
Voiko siis ihmisestä tulla epäluotettava jos hän muuttuessaan muuttaa esim. mielipiteitään politiikassa.
Sisäistä muutosta on matkalla tullut enemmän kuin ulkoista, paitsi että kiloja on karttunut mummo-vuosina ja hiustenkin annan kasvaa, sillä en jaksa enää ravata parturissa kerran kuukaudessa.
Vaatteiden suhteen olen ollut aina yksilöllisen vaatetuksen kannalla. Olen jopa käyttänyt vaatesuunnittelijan palveluita. Olen ostanut laadukkaista naistepukimoista vaatteita sekä työhön kuin myös juhlatilaisuuksiin.
Nyt kun ei ole enää työ- eikä juhlaelämää, olen kaiken tuon karsinut tarpeettomana, turhuutena ja ymmärrän myös olleeni tuhlaavainen. Olen luopunut koristelemasta itseäni koruilla, asusteilla ja meikkaaminenkin on loppunut.
Voi turhuutta !
En tunne tällaiseen olomuotoon muuttuneena ( muutettuna , sillä ainakin osa muutostani on jonhdatusta ) itseäni mitenkään vähempänä. Oikeastaan kaikki tuo turha oli hankalaa, sillä perfektionistille se on sitä.
Tärkein asia elämässä on nyt tyytyväisyys ja kiitollisuus kaikesta koetusta ja siitä opitusta. Niin hyvistä, kuin ikävistäkin kokemuksista, sillä rinnan ne muodostavat värikkään ja kiinnostavan elämän. Sitä olen oppinut tarkkailemaan ja näen omalla kohdalla, ja myös jälkeläisteni suhteen suurta Jumalan huolenpitoa ja rakkautta. Turvallisuus ja rakkaus ovat elämää tukevat ja vahvistavat elementit. Samaa ovat hyvät ihmiset joita on siunaantunut lähelleni monia.
Riitta-mummi
-
Kirjoittaminen on vain osa aktiviteeteistäni. Olen yhtä kauan kuin minulla on ollut tietokone kerännyt mieleistäni materiaalia elämän eri aloilta Pinterestiin.
Kokoelmassa on nyt yli 44tuhatta tallennetta. Eniten rakastan keramiikkaa, kuvataidetta, vaatteita ja intiaaneja. Miksi näin, en ymmärrä, näin vain on.
https://fi.pinterest.com/pankkirouva/pins/ viimeiset ylinnä.
Minulta ei ole Pinterest poistanut kuin 3-4 kuvaa sääntöihin perustuen. Ihmettelen että mm. Kristus ristillä on ollut yksi niistä. Siitä protestoin. No, olihan se todella verinen kuva. Mutta niin oli tekokin joka tehtiin meidän kaikkien tähden.
Aiheittain: https://fi.pinterest.com/pankkirouva/_profile/
-
Pinterestisrä löytyy monenlaista mukavaa, kuten vanhoja suomalaisia käsitöitä:
https://fi.pinterest.com/pin/861524603759580539/
Menneinä vuosisatoina ei ollut naisille paljonkaan muuta puhdetyötä kuin käsityöt.
Nyt viihdetarjontaa on ylenmäärin ja käsityön tekijät, paitsi ehkä kutojat, ovat minimissään.
Itse en ole käsityötaitoinen, mutta kunnioitan ja historia kun kiinnostaa, niin katselen ja tutkin näitä, en kerää muita kuin kansallispukuja.
Muista lapsuudesta kun naapurin evakkomummo teki kintaita koukkuamalla.
Mikä lie näiden kirkkosormikkaiden idea ? https://fi.pinterest.com/pin/861524603758441685/
-
Kiinnostus ortodoksiseen Athosvuoreen johti keskusteluun tekoälyn kanssa:
Mikä on Athosvuoren valuutta ?
Athosvuori, joka tunnetaan myös nimellä Pyhä Vuori, on autonominen munkkivaltio Kreikassa. Alueella käytetään Kreikan virallista valuuttaa, eli euroa. Onko sinulla muita kysymyksiä Athosvuoresta tai sen historiasta?
1fi.wikipedia.org
Kuuluuko Athos EUn jäsenvaltioihin ?
Athosvuori sijaitsee Kreikassa, joka on Euroopan unionin jäsenvaltio. Vaikka Athosvuori nauttii erityistä autonomiaa ja sillä on oma hallintonsa, se kuuluu virallisesti Euroopan unioniin osana Kreikkaa. Kuitenkin sillä on tiettyjä erityisoikeuksia ja -vapauksia, kuten rajoituksia pääsyoikeuksiin, jotka on tunnustettu EU:ssa. Tämä on osa Athosvuoren ainutlaatuista asemaa.
Haluaisitko tietää lisää sen hallinnosta tai historiasta?
Minkälainen hallinto on Athoksella ?
Athosvuorella on erityinen autonominen hallintojärjestelmä, joka perustuu pitkälti sen uskonnolliseen ja historialiseen merkitykseen. Tämä alue on kokonaan ortodoksisen kristinuskon pyhittämää, ja sen hallintoa johtavat luostarit.
Athosvuori koostuu 20 itsehallinnollisesta luostarista, ja näitä luostareita johtaa luostarin igumeni (eli apotti). Näiden luostareiden edustajat muodostavat Pyhän yhteisön (Iera Kinotis), joka toimii alueen päätöksentekoelimenä. Pyhä yhteisö huolehtii Athosvuoren yleisestä hallinnosta, mutta jokainen luostari toimii itsenäisesti omien sisäisten sääntöjensä mukaisesti.
Lisäksi Athosvuori on suoraan Kreikan hallituksen alainen, mutta sillä on erityisoikeuksia ja autonomia, jotka on määritelty Kreikan perustuslaissa. Kreikan hallitus nimittää myös siviilikuvernöörin, joka toimii yhteyshenkilönä Kreikan valtion ja Pyhän yhteisön välillä, mutta hänellä ei ole vaikutusvaltaa uskonnollisissa kysymyksissä.
Tämä ainutlaatuinen hallintomalli on säilynyt vuosisatojen ajan, ja se heijastaa Athosvuoren syvää hengellistä perintöä. Jos haluat tarkemmin tietää esimerkiksi Pyhän yhteisön toiminnasta, kerro vain!
Onko vastaavaa missään nunnaluostareissa ?
Nunnaluostareissa voi olla hallintojärjestelmiä, jotka muistuttavat Athosvuoren luostareiden järjestelmää, mutta ne eivät ole täysin samanlaisia. Nunnaluostarit ovat yleensä osa ortodoksisen kirkon tai muun kristillisen perinteen laajempaa hallintoa, ja niiden sisäinen hallinta keskittyy usein hengelliseen johtajuuteen. Nunnaluostarin johtajaa kutsutaan yleensä abbedissaksi, joka vastaa yhteisön päivittäisestä toiminnasta, hengellisestä elämästä ja hallinnosta.
Toisin kuin Athosvuori, nunnaluostarit eivät yleensä nauti samanlaista autonomiaa valtioiden suhteen. Ne voivat kuitenkin toimia osittain itsenäisesti, erityisesti hengellisissä ja arkisissa kysymyksissä. Esimerkiksi nunnaluostareita löytyy Kreikasta, Venäjältä ja muista ortodoksisista maista, ja niillä on usein tiiviit yhteydet paikalliseen kirkkoon tai patriarkaattiin.
Sitten tekoäly ehdotti laajempaa kysely-vastaus-keskustelua nunnaluostareista. Ehkä se ajatteli minun olevan liittymässä ortodoksiksi.
-
Matkalla muuttuneita ...
Uteliaisuuteni, haluni tietää on lopultakin taantunut. Vai sanoisinko, tukehtunut omaan yltäkylläisyyteensä. En jaksa enää innostua, edes kiinnostua, niistä moninaisista ilmiöistä ja uutisista jotka olivat ennen valtavan mielenkiintoisia.
Tietenkään en ennen eläkkeelle pääsemistä voinut harrastaa 'tiedon lisäämistä samassa määrin. Ei ollut nettiäkään ennen vuotta 1996. Mutta kun alkuun pääsin, olen siitä asti käyttänyt aikani juuri netin ääressä.
Kyllä tieto ja tietämisen tuskakin ovat aina olleet kavereitani. Olen hankkinut suuren määrän kirjallisuutta tähän tarpeeseen. Upeita suuria kirjasarjoja en ole edes avannut viimeisten kolmen, neljän vuoden aikan. Osasyy siihen on näön heikkeneminen. Netissä on keinot valaista, suurentaa, alleviivata ja kopioda. Nyt on lisäksi tullut tekoäly. Sieltä en tosin ole saanut oikeita vastauksia aina kysymääni.Esimerkiksi ei se tiedän paljonkaan paikkakuntien henkilöhistorioita tai muuta yksityisempää
Ihmiset ovat aina kiinnostaneet eniten ja siinä ohessa heidän elämänpiirinsä ja historia joka heihin liittyy. Merkkihenkilöistä tietoa löytyykin linkitä linkkiin kivasti, minun tarpeisiini.
Julkisuuden ihmisistä on lehdissä edelleen paljon kirjoittelua, turhankin yksityiskohtaista mielestäni. Ja se, että nämä ihmiset itse 'ruokkivat' juorulehdistöä tms. on minusta säälittävää. Osa tekee sen kai rahan takia, osa pysyäkseen 'pinnalla'.
Myös politiikka on aina ollut lehdistön lempi-aihe, sen ihmiset ja heidän yksityisyytensä. Onko politiikka mennyt likaisemmaksi kuin ennen, vai onko ennen 'mölyt pidetty omassa pesässä',.Ehkä kumpaakin on tapahtunut.
Pidettiinkö kansanedustajia ja etenkin ministereitä ennen arvokkaina isänmaan asioiden hoitajina. Ovatko he nykyisin useammin oman puolueensa kellokkaita
Olen siis kyllästynyt sekä julkkiksiin että politiikkoihin. Myös tv-viihde on jäänyt ilman seuraaja minussa, paitsi urheilu, joka onkin erään lausunnon mukaan kulttuuria
Kulttuuri, eräs lempiharrastukseni, on sekin jo sivuraiteella. Musiikki kuuluu joskus radiosta, mutta eniten YouTubesta netin kautta. Kirjallisuus kuuluu älypuhelimelta, sekin hyvin valikoiden. Kovemmat dekkarit olen 'raakannut ' heti kättelyssä, vain tietyntyyppiset jaksan kuunnella. Raakuutta ja väkivaltaa on todellisuudellakin tarjota kun, ja jos voi katsoa uutisia
Kuvataidetta löytyy Wikipedian kautta ja etenkin Pinterest-kokoelmaan olen sitä paljon kerännyt
Netti, kaikkine palveluineen, on minulle suuri helpotus ja innoitus nykyisessä elämässä. Tähän sisällytän myös tämän Älypään suomat mahdolliduudet kirjoitella ja muutoinkin hoitaa muistin pysyvyyttä.
Riitta-mummi
-
Saan melko usein kiinnostavia ohjeita, milloin minkäkin kautta, tutkia nimiä, ihmisiä ja ilmiöitä.
Tänään tuli Pinterestin etusivulle kuva naisesta joka vaikutti jotenkin tutulta, ja kun löysin nimen Simone Weil, aloin olla ' kartalla'.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Simone_Weil
Hän eli lyhyen, mutta täyteläisen elämän ja koki kurjan kuoleman tuberkuloosin ja nälän riuduttamana.
Hän on pohdiskellut kärsimyksen olemusta myös kristittyjen tavoin, vaikka juutalainen olikin. Loppujen lopuksi en tiedä mihin hän uskoi, mutta näinkin hänestä on kirjoitettu :
Se, että Weil näki kärsivän Kristuksen jokaisessa köyhässä ja kovaosaisessa, toteutti varhaisessa kristinuskossa esiintynyttä ideaa: tunnistaa toisessa ihmisessä Jumala. Weilin filosofiakäsityksen valoisuutta ilmentää hänen uskomuksensa, että silloinkin, kun kärsimyksestä tulee pysyvä osa ihmisen elämää, ihmisistä voidaan löytää piirteitä, jotka jalostavat häntä itseään ja toisia ihmisiä kärsimysten keskellä kestävämmiksi, armollisemmiksi ja rakastavammiksi.[c] Koska kärsimys on intersubjektiivista (ihmisten välistä) ja yleismaailmallista, se voisi ohjata ihmisiä lähemmäksi universaalia rakkauden kokemusta.
Ajattelen kalamosn kertomia lapsuuden kokemuksia ja omaa kivuliasta sairasteluani, yhdistääkö kärsiminen todellakin ihmistä ?
-
Vaikka körttiläisyyden pohjan ja perustan löydöllään luonut Paavo Ruotsalainen oli philosoofeja vastaan sanomalla: Ne sotkee selevän asjan kuin sika pottuhalameen, on meitä körttejä myös sellaisia joita syvempi pohdiskelu elämän tarkoituksesta, sisältäen luonnollisesti kristinuskon kysymykset, pakottaa tutkiskeluun , aihe on niin kiinnostava. Matka ihmisyyteen ja minuuteen.
Uskon tiellä kuljemme kai kaikki omia salaisia polkujamme, ja niin kuuluukin ymmärtääkseni olla. Erilaiset kasvuympäristöt tuottavat erilaista väkeä Herran elopelloille. Hän joka antaa kasvun on Yksi.
Myös seurakunnissa on ollut paljonkin kokoontumisia mietiskelyn ja syventyvän hengellisyyden alueilta.
Olen käynyt Kangasalan Ilkossa retriitin joka sivusi tätä aihetta. Sen vetäjät olivat Kirkon koulutuskeskuksen työntekijöitä ja oma körttipastorini suositti sitä minulleT. ämä joukko oli innostunut Pyhiinvaelluksista, sekä kotimaassamme, että Santiago De Compostelaan.
Uskovat ystävät ovat ehkä kokeneet jotain ominaisuudestani, sillä ortodoksiystävä oli sitä mieltä että olisin sopiva asumaan heidän nais-yhteisössään.
Matkalla ovat tarpeet kasvaneet. Tässä suuntaviittoja kaltaisilleni:
Hengellisyys vaikuttaa syvällisellä tavalla ihmisen henkiseen hyvinvointiin. Hengellisyyttä ja sen merkitystä on sen syvästi henkilökohtaisen luonteen vuoksi vaikea kuvailla kaikenkattavasti. Hengellisyys voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Eräät asiat kuitenkin nousevat tyypillisesti esiin kun ihmiset kertovat omasta hengellisyydestään:[8]
Merkitys – elämän tarkoitus, maailman jäsentäminen järjellisesti
Arvot – uskomukset, normit ja etiikka
Transsendenssi – itsen ulkopuolelle ulottuvat transsendenttinen elämän arvostus ja kokeminen
Yhteys – läheisen yhteyden kokeminen itseen, muihin ihmisiin, luontoon ja yliluonnolliseen
Muutos – elämän tapahtumien ja kokemusten pohdiskelu, omakuvan muodostaminen
Kaikkea tätä hengen rikkautta tärkeämpää on usko Kolmiyhteiseen Jumalaan , isään,Poikaan ja Pyhään Henkeen !
-
Kova kohtalo
Ympyräni eivät ole laajat, mutta eivät aivan suppeatkaan. Olen matkan varrella muutaman ihmisen kovaan kohtaloon , jatkuviin vaikeuksiin törmännyt. En ole itsekään jäänyt näitä kolahduksia vaille, siksi on mihin verrata. Tosin niitä onnenmyyriä joille aina aurinko paistaa, linnut laulavat ja sade tulee ajallaan, en oikeastaan tunnekaan. Onkohan heitäkään oikeastaan, elämän lottovoittajia .
Lottovoitto on onnen harhaa, siitäkin on tietoa. Hannu Hanhi on pinnallinen ja ikävystyttävä puheissaan. En kadehdi häntä.
Mutta en kadehdi heitäkään joilta kuolema vie perheen miehet kolmessa sukupolvessa peräjälkeen. Jokainen kuoli alle viisikymppisenä ja maatilan työt ja lapset jäivät emännille.
Elämä karjataloudessa onnistui, lehmille allergisen emännän , palkattua työmiehen hoitamaan navettatyöt. Seuraavaksi emäntään iski laaja hermovaurio joka oli tuskallinen ja lopetti vapaan liikkumisen, sitoi sisätöihin. Nekin kävivät vaikeasti apuvölineiden avulla ainoastaan
Pahinta oli kun vanhuudenpäivinä, ristasyövän jälkeen lapset alkoivat vieroa häntä. Kiitokseksi koulutuksesta hän sai ilkeää kohtelua ja haukkumakirjeitä
Ystäväni asui omillaan, omassa pienessä talossaan tilan mailla. Siellä hän itse hoiti taloutensa ja kissansa lähes loppuun asti. Kova kohtalo vei häne sairaalaan kahden uuden syöpälöydöksen ja vaikeahoitoisen diabeteksen takia monta kertaa. Se kai rasitti lapsia liikaa
Lopulta hän myi talon ja sai paikan hoitokodista, josta kaaduttuaan ja murrettuaan selkäänsä, hän pääsi palliatiiviseen hoitoon sairaalaan
Meitä oli muutama lapsuuden aikainen ystävä jotka kävimme kanen luonaan loppuun asti. Olimme siunaustilaisuudessa yhdessä, mutta yksi ei voinut lähteä muistohetkeen. Hän ei kestänyt ystävämme jälkeläisten kohtaamista
Olen pohtinut tällaisen kohtalon merkitystä. Raamatussa kirjoitetaan Isien pahoista töistä, jotka seuraavat sukupolvien ajan.
Raamatussa neuvotaan lähimmäisenrakkauteen, vanhempien kunnioitukseen ja ennen kaikkea anteeksiantoon.
Riitta-mummi
-
Osan päivästä teen taloustyötä. Laitan likaiset astiat koneeseen kun puhtaat olen ottanut ulos ja laittanut paikoilleen. Siinä saa jäsenet venytystä alas ja ylös.
Kummallista etten enää ylety ylimmille kaapin hyllyille. Vielä vuosi sitten sain kannun kahvasta kiinni , nyt tarvitsen Matin apuun.
Aamiaisen kattamisessa ja valmistamisessa menee kymmenen minuuttia jos olen illalla esivalmistellut laittamalla kahvikupit ja leipälautaset pöytään. samoin lääkedosettimme siihen viereen.
Valmistan puuron edellisenä iltana ja mikrotan hiukan. Tai sitten kaadan kulhoihin jugurttia, riisimuroja ja sokeritonta vadelmakiisseliä.
Tuo Xtran vadelmakiisseli on kuivan suuni lääke myös yö-aikaan. Sitä meillä kuluu kolmekin litraa viikossa.
Aamiaiseen kuului tänään paistetut munat, kinkkua ja kauraleipää. Paprikaa ja persiljaa lisäksi. Kahvi on ensimmäiseksi pantava tippumaan keittimeen. Joskus mittaan veden illalla valmiiksi, sekä laitan suodatinpussin suppiloon. kahvipaketti myös purkissaan siihen viereen, mutta ei suppiloon.
Organisoin paljon. Menen sekaisin jos aloitan tyhjästä, ja Matti hermostuu odotukseen...
Pyykinpesu on kokonaan minun hommani, ollut aina. Siivosin silloin kun selkä, jalat ja kädet kestivät. Matti imuroi lähes aina. Nyt meillä on ammattilainen ne hoitamassa.
Tänään tein kevään ensimmäisen lenkin Merrasojan varteen. Ei sorsia, kun ei ollut juuri vettäkään 'purossa'.
Siitä Pussikaljamäen kautta kukkakauppaan hankkimaan parvekekukat. Koska siellä on ollut jo nelisen vuotta puna-valkoinen päivänvarjo, ostin punaisia ja valkoisia kukkiakin.
Parveke on nätti.
Tänään syötiin eilisen jämiä. Illaksi pitäisi jotain 'säveltää'. Huomena tulee viikon nettiostokset iltapäivällä. Sitten on mistä ottaa ja laittaa.
Lounaan jälkeen vietän aina vähän aikaa netissä ja tunnin verran vuoteessa, näin saan voimaa iltapäivään.
Olen isäni sukuun tullut , nopeaa tyyppiä vielä vanhanakin. Ei aikani kulu kokonaan netissä pelaamiseen ja kirjoitteluun. Se on aika uutta elämässäni, mutta huomaan löytäneeni aidoimman itseni kun istun, ajattelen, tutkin ja kirjoitan.
Mikähän on tämän tyypin ammattinimi ?
-
Peilailija, pelailija vai pelaaja
Minkälaisen kuvan haluan antaa itsestäni, ja mikä on totuus. Totuutta emme aina itse näe samoin kuin perheenjäsen tai työkaveri.
Onko sillä sitten niin väliä. Joillekin on, paljonkin. Minä olen aina koettanut olla se mikä olen. Se ei aina miellytä perhettäni, sillä olen kaikkia heitä avomielisempi ja estottomampi.
Minusta se on minun tapauksessa oikein, rehellistä, ja parasta itseäni kohtaan. En halua esittää mitään.
Olen saanut aika rankkojakin mielipiteitä ominaisuudestani puhua paljon, vieraille ihmisillekin vaikkapa kaupan kassalla tai jossakin missä istutaan tuppisuuna odotushuoneessa. Tässä jos missä tunnen eron eri heimojen edustajien kesken. Vieläkin se on geeneissä säilynyt vaikka muuttoliikettä on enemmän kuin muinoin oli.
Ilokseni olen kohdannut kaltaisiani, ja aika on kulunut rupatellen paljon mukavammin.
Olen toki kohdannut kummeksuvia katseita jos lasken leikkiäkin noissa tilanteissa.
En halua varsinaisesti antaa mitää kuvaa itsestäni, sehän syntyy itsestään jos on syntyäkseen. Osaan olla hiljakseenkin. Silloin olen yleensä kohdannut jotakin ikävää ja se painaa mielen matalaksi.
Enää en julkisilla paikoilla itke, mutta sitäkin on tapahtunut kun olen kohdannut suuren vääryyden. Kyllä aikuinenkin voi mielestäni itkeä. Lapsen itkua ei ihmetellä, mutta pidetäänkö itkevää aikuista, etenkin miestä säälittävänä tämän vuoksi. Ei pitäisi pitää. Ymmärtäisin hänen olevan liikuttunut, järkyttynyt tai surullinen jostakin näkemästään, kokemastaan tai kuulemastaan.
Vanhoissa elokuvissa sotilaat itkivät kun juna vei heidät sotaan ja laiturille jäi rakas vilkuttamaan. Siihen suorastaan kuuluu itku, on se sellainen paikka !
Tunteet ovat naisille luontaisempia käsitellä kuin usein jurommille miehille. Miehet eivät oikein ymmärrä sitä tunteiden skaalaa ilon hiljaisestä hymyilystä valtavaan itku-potku-raivariin, joita niitäkin on tullut koettua.
Nyt on maailma sellaisella mallilla, että kun uutiskuvia näkee viattomiin kohdistuvista vihateoista niin kyllä itkettäisi, jollei vihastuttaisi niin kovasti. Siinä on sellainen paikka lähellä, että laitan Jumalankin koville: Mikä oikeuttaa Israelin tekemään joukkomurhaa Palestiinassa ?! Mikä uskovainen presidentti Putin muka on kun on ottamassa vääryydellä Ukrainan maita ?! Vastaa Herra, ja pian !
Riitta-mummi
-
Viimeisellä rannalla
Mikä on niin arvokasta etten voi siitä luopua
Mikään materia ei ole sitä.Arvokkain on ehkä elämä muistoineen. Sitä en kaipaa sinällään, mutta yhä useammin muistelen. Jotakin kummallistakin on kyllä jäänyt unohduksiin, kuten se että en muista veljeäni kodin ruokapöydässä. Ainoastaan joulupöydästä hänet muistan. Hän olikin paljon ulkoileva poika. Ehkä hän oli enimmäkseen ulkona kaverin tai kavereiden kanssa.Jääpallo oli hänen lajinsa, jopa niin että kaatuilu toi kokemuksen sairaalasta. Tuli vettä polveen. Jalka oli vedossa kun kävin häntä HMLn saraalassa tervehtimässä.
Oltiin veljen kanssa rauhaista sisaruspari, yhtään tappelua en muista olleen
Muisto äiditä on ihana. Kun isämme oli paljon matkatöissä, kodin piiriin kuului oikeastaan aina äiti, ja isä piipahti viikonloppuisin. Se että hän toi tuomisia, oli kivaa. Äiti ohjasi läksyissä, luki meille iltaisin ja leikitti itse lapsena oppimiaan yksinkertaisa sisäleikkejä meille. Leluja ei ollut, eikä tavittukaan kun oli karamellipapereita ja postikortteja, käpyjä ja pieniä kiviä. Äiti vei minua mukanaan Martta-kerhon toimintaankin.
Ensimmäisen appelsiinin maistoin 1940-luvun lopussa, isän tuliaisena.
Joitakin vuosia myöhemmin hän osti minulle mustan kiiltäväpintaisen käsilaukun. Se oli upeaa, kellään mulla kymmenvuotiaalla ei ollut sellaista
---
Puolison kanssa tehdyt kalastus- ja saarireissut ovat hienoimpia muistojani. Ne loppuivat kun hänen pikkuveljensä 'tunki' tilalleni soutajaksi.Marjareissut männikköön, jossa myös kahviteltiin ja paistettiin makkaraa nuotiolla olivat hurjan mukavia. Silloin siinä oli vain sorakuoppa jossa näitä tehtiin. Nykyisin siinä vieressä on laavu, kummipoikamme rakentama
Hauskoja olivat kyllä Herättäjäjuhlamatkatkin, vaikka juhlien sisältö on enemmän hengellinen. Se ystäväpiiri johon olen liki kahdenkymmene vuoden aikana tutustunut on osittain vieläkin olemassa. Luonnollista poistumaa on tietenkin.
Körteillä kukki huumori, vaikka oltaisiin ukkossateen läpimäriksi kastelemia ja pieneen karkkivarastoon toistakymmentä ihmistä sulloutuneina, kuten Oulun Raksilassa. Siinä sitten kuiskuteltiin ilot kuten surutkin ystävälle.
Voitin kerran palkintoviikonlopun Paavo Ruotsalainen maille Aholansaareen. Nilsiä olikin uusi paikkakunta kartallani. Saari on pienen laivamatkan päässä Sääskiniemestä johon auto jäi. Koiramme pääsi mukaan Saareen.
Voi sitä elämisen yksinkertaisuutta kaksisataa vuotta sitten ! Kaikki rakennukset puusta ja harmaata väriltään. Paikka on hyvin kaunis. Tupa oli iso, ihmiset pieniä kuten kalusteetkin, vaikka kerrotaan Paavon olleen kookas. Hänestä on vain yksi jäljellejäänyt kuva ja siinä hän näyttää kyttyräiseltä. Ehkä pitkä mies oli vanhemmuuttaan kumaratunut
Minulle Paavo Ruotsalainen on tullut kaikkein läheisemmäksi, ehkä alter egoni on kuitenkin Pietari. Voiko tällainen kuin mie itseään näin suuriin miehiin verratakaan!
No. Jopa tuli paljon tätä josta en luopuisi , mutta ehkä on lähdettävä kuten on tultukin, vain nahkapuku päällä
Ja lopulta tiedän, että Hän on seisova multieni päällä.
Riitta-mummi
-
Elämä ja kuolema
Kuolemasta...
Ei puhuta yleisesti, paitsi ehkä saattohoitolaitoksissa. Joku viisas on sanonut Memento mori, muista kuolevaisuutesi.
Vanhat, sairaat ja uskovat ihmiset ajattelevat kuolemaansa varmaan elävistä eniten.
Lapsena pelkäsin alati että äiti tai isä kuolee, ja mitä sitten tapahtuu... Tyyppinä olenkin huolehtija, järjestelijä sekä organisaattori. En kuitenkaan, onneksi, alkanut puhumaan näistä kenellekään, pidin pelot sisälläni ja siellä ne muiden pelkojen kanssa muhivat ajoittain ahdistukseksi asti.
Nyt puhuisin kuolemasta, sen odottamisesta, siihen valmistautumisesta ja aivan hautajaisjärjestelyistäkin. Kun puolisini nelikymppisenä sairastui vakavasti, tein surutyötä niin että se tuotti hengellisen heräämisen, ja se onkin
ollut elämäni pelastus, ja on loppuun asti !
Olen saavuttanut niin korkean iän, että alan olla melko valmis luopumaan tästä ajasta. Aika onkin muuttunut yhä pahemmaksi. Luomakunta huokaa tuskissaan ja ahdistus on vallanut ihmisten elämän. Nuorisossa näkyy pahoinvointi eniten. Käyttäytyminen on liian usein häiriintynyttä ja jo lapset tarvitsevat lääkitystä.
Omassa elämässä on ollut runsaasti iloa ja hiukan suruakin. Niin että suru ei ole musertanut, sen on saattanut kestää, kantoapuna rukous Kaiken Antajalle. Kärsimisen kestäminen on opettavaa, se aikaan saa toivoa.
Katsoessamme luomakuntaa näemme saman kiertokulun kuin minkä Herra on ihmiselle ajatellut. Ajassa mikään ei ole ikuista. Iankaikkisuudessa kaikki on toista !
Olemme puolison kanssa keskustelleet mitä meidän tomumajoille tapahtuu kun olemme kuolleet. Miten haudataan ja mihin. Muistotilaisuus kotikirkossa jonkun tutun papin toimittaman, jos joku yhä heistä elää.
Pidot ovat pinehköt, perhe ja lähiystävät kutsutaan. Virretkin olen valinnut, mutta saattavat ne muuttuakin. Jätän jälkeläisille valinnanvaraa.
Mutta tämän värssyn toivon kuolinilmoitukseen:
Kuin varjo, minkä liljan varsi suo,
niin liki seisoo Luoja luotuansa.
Hän päivän helteet, arotuulet tuo,
Hän viimeisenä seisoo multain päällä.
Hän sinun syntyä ja kuolla suo.
Riitta-mummi