Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: AKUANKKA313 - 05.11.12 - klo:21:20
-
Oliko sinulla hyvä koti?
Olivatko vanhempasi läsnä tarvittaessa?
Oliko aineellista puutetta?
Oliko sinulla kova kuri?
Oliko isäsi mukana kasvatuksellisessa tehtävässä?
-
akuankka on aina perimmäisten kysymysten äärellä
-
Kiitos AkuAnkka !
Minulla oli sellainen koti kuin ne olivat sota-ajan jälkeen. Isä oli paljon töissä ympäri Suomen, mutta äiti oli aina kotona. Kuri oli, mutta vapautta paljon ja työtä ei juurikaan tarvinnut tehdä, mitä vähän huvikseni auttelin.
Isä rakasti, helli ja muistan olleeni paljon hänen sylissään. Äiti hoiti vastaavasti veljeni . Sain kerran selkäsaunan, en muista syytä, mutta uhkasin lähteä mustalaisten matkaan.
Äiti piti huolen että varsinaista puutetta, esim. nälkää ei ollut. Vaatteita ei saanut kuten nyt. Kerran äiti ompeli minulle vaaleanpunaisen puseron kahdesta villahuivista.
-
Oliko sinulla hyvä koti? Kyllä oli.
Olivatko vanhempasi läsnä tarvittaessa? Olivat.
Oliko aineellista puutetta? Kyllä oli, mutta ruoka riitti, lämmintä oli.
Oliko sinulla kova kuri? En sanoisi, että kova, mutta kyllä vanhempia täytyi totella. Selkäsaunoja en saanut.
Oliko isäsi mukana kasvatuksellisessa tehtävässä? Tottakai oli. Hän oli maailman paras isä.
-
Oliko sinulla hyvä koti?
Olivatko vanhempasi läsnä tarvittaessa?
Oliko aineellista puutetta?
Oliko sinulla kova kuri?
Oliko isäsi mukana kasvatuksellisessa tehtävässä?
Oli
Äiti oli, en muista isästä niinkään. En muista kyllä sitäkään, olisinko niin tarvinnut ketään...
Eipä juurikaan, tosin kun on paljon lapsia niin rahan käyttö oli tarkkaa.
Ei itse asiassa ollut...kyllä isä yritti...
Ei työkiireiltään ehtinyt, äidin vastuulle jäi.
-
Oli hyvä koti, hyvät vanhemmat, ulkonaisesta köyhyydestä ja puutteesta huolimatta.
Kodin hyvyyden ymmärsin vasta myöhemmin, en tainnut juurikaan kiittää vanhempiani.
Taitaa olla minulle jonkinasteinen trauma.
-
Jotakin suhteessa vanhempiini on mennyt pieleen niin varhain, ettei minulla ole ollut oikein edes tunnetta, että tarvitsisin heitä. Aikuista seuraa olisin kyllä tarvinnut, mutta hakea sitä vanhemmistani olisi ollut sama kuin olisin repinyt itseni kappaleiksi.
Aineellista puutetta ei ollut, mutta vanhemmistani toinen oli rahankäytön suhteen aika huikentelevainen, juuri sellainen kaikki-mulle-nyt-heti -tyyppi, josta nykynuorisoa syytetään, ja tämän takia oli kyllä taloushuolia, joita jo lapsena jouduin kuuntelemaan.
En tiedä oliko koti hyvä, väkivaltaa jouduin näkemään, joskaan en itse ollut sen kohteena. Kuria ei kummemmin pidetty meille lapsille, mutta olimme kyllä ilmankin suhteellisen järkeviä. Minä myös niin itsepäinen, että ei mikään kurinpito kumminkaan olisi toiminut. Ehkä jonkinmoinen vapaus omien asioiden tekemisessä ja kokeilussa olikin kotonani parasta. Arvostan myös sitä, että kaikenmoisia kotiaskareita pääsi pienestä pitäen tekemään; ei passattu piloille eikä ylisuojeltu.
Oikeastaan kotonani kasvatusta tms. olisi eniten tarvinnut toinen vanhemmistani. Minun on edelleen mahdotonta kunnioittaa häntä. Suhteeni kumpaankaan vanhempaani ei ole mitenkään lämmin, tunnen oloni heidän seurassaan kiusaantuneeksi ja toivon että pääsisin pian pois.
-
Oliko sinulla hyvä koti?
Olivatko vanhempasi läsnä tarvittaessa?
Oliko aineellista puutetta?
Oliko sinulla kova kuri?
Oliko isäsi mukana kasvatuksellisessa tehtävässä?
-Oli.
-Kyllä, toinen enemmän.
-90-luvun laman aikaan kyllä, ihan pikkuisen. :)
-ei.
-Parhaansa mukaan.
-
Koteja on ollut montakin. Kaikki muistan hyvinä.
Vanhempieni lisäksi muistan kiitollisena lastenhoitaja Lempiä.
Mitään ei puuttunut, mitään ei ollut liikaa.
Kuri oli juuri sopiva. Olo oli turvallinen ja sen verran oli varaa kapinoida, että persoona kehittyi.
Isä teki paljon työtä, mutta ei ollut kaukana. Oli oikeastaan jollakin lailla läsnä kuoltuaankin.
-
Oli hyvä koti. Elettiin aineellisessa puutteessa. Tapoin isäni henkisesti 17-vuotiaana, mutta se oli pakollista.
-
Olen kiitollinen lapsuuden kodistani ja vanhemmistani.
-
Oli hyvä koti. Elettiin aineellisessa puutteessa. Tapoin isäni henkisesti 17-vuotiaana, mutta se oli pakollista.
Minusta tuossa on runsaasti astian makua.
-
Oliko sinulla hyvä koti?
Olivatko vanhempasi läsnä tarvittaessa?
Oliko aineellista puutetta?
Oliko sinulla kova kuri?
Oliko isäsi mukana kasvatuksellisessa tehtävässä?
Minulla oli hyvä koti ja saman halusin antaa omille lapsilleni.
Molemmat vanhempani olivat töissä kodin ulkopuolella kuten kaupungissa on tapana. Isän työhön kuului kohtuullisesti matkustelua ja äidillä oli vuorotyö, joten he eivät olleet aina kotona, mutta riittävästi.
Puutetta ei ollut sen enempää kuin muillakaan. Sodan jälkeen oli kaikesta pula, mutta se ei ollut perhekohtainen ongelma.
Meillä ei ollut kovaa kuria (eikä siihen ollut tarvetta). En muista isäni huutaneen koskaan. Hän oli isokokoinen (191cm) ja se riitti auktoriteettiin.
Molemmat vanhemmat olivat mukana kasvatuksessa. Äiti kuoli vasta viime heinäkuussa ja isä neljä vuotta sitten, joten ehdimme hoitaa asiat selviksi.
-
Tapoin isäni henkisesti 17-vuotiaana, mutta se oli pakollista.
Tämä ajatus "henkisestä isäntaposta" taitaa olla peräisin ukko-Freudilta? Vai mitä sanovat foorumin psykologit? Kyllähän ajatuksessa on vinha perä ja mietin, olenkohan sen itse tehnyt? :eusa_think:
Täytyy perehtyä tuohon ajatukseen tarkemmin.
-
Tämä ajatus "henkisestä isäntaposta" taitaa olla peräisin ukko-Freudilta?
Minusta isät saavat olla elossa. Isälle annettu tai hänen ottamansa rooli voi olla joskus sen verran liian iso ja ilkeä, että joutaa vietäväksi liiterin taakse.
Oma isäni kuoli, kun olin kahdeksan vanha. En siis päässyt edes yrittämään hänen 'henkistä tappamistaan'. Niinpä hän elää ja voi hyvin. Ehkä olen Freudin mielestä onneton. En omasta mielestäni.
-
--------------------------------------------------------------------------------
Oliko sinulla hyvä koti? -- Kyllä
Olivatko vanhempasi läsnä tarvittaessa? -- Useimmiten, minkä yh-äiti ehti, ei murrosiässä
Oliko aineellista puutetta? --Ei liikaa, ei liian vähän
Oliko sinulla kova kuri? --Ei kova, mutta rajat
Oliko isäsi mukana kasvatuksellisessa tehtävässä? -- Vain kaksi vuotta. Hän kuoli. Isäpuolen sain ollessani viidentoista. Hän oli aluksi hyvin etäinen ja kylmä, mutta vuosien mittaan välimme lämpenivät. Ikävöin häntäkin.
-
Minusta isät saavat olla elossa.
Jos tietäisit tapahtumia lapsuudestani niin et ehkä ihmettelisi, vaikka olisin tehnyt 10 isänmurhaa.
Harmittaa, kun tähän itsensä paljastelu ketjuun tuli lähdettyä mukaan, yleensä pysyn näistä tarkkaan erossa.
-
Oliko sinulla hyvä koti? Kyllä, erittäin. Sain elää turvallisen ja tasapainoisen lapsuuden, jossa oli oikeassa suhteessa rakkautta ja rajoja.
Olivatko vanhempasi läsnä tarvittaessa? Olivat, ja ovat vieläkin. :eusa_clap:
Oliko aineellista puutetta? Ei, ei edes lama-aikana, vaikka lama-ajan lapsi olinkin.
Oliko sinulla kova kuri? Ei mikään kova kuri, mutta sain kyllä tietyssä mielessä sangen perinteisen kasvatuksen. Arvokasvatus ja hyvät tavat pidettiin esillä. Jälkikäteen olen ollut tästä hyvin kiitollinen.
Oliko isäsi mukana kasvatuksellisessa tehtävässä? Oli kyllä. Joskus lapsena hänen pitkät työmatkansa kyllä harmittavat, mutta hänkin oli kyllä kiitettävästi läsnä! :icon_biggrin:
-
Juuh, Faijan kanssa ongelmallinen suhde, mutta mutsin kanssa parempi, vaikka ois voinut tulla väliin kahnauksissa.
Noh, kuitenkin kun siirtolaisperheessä kasvanut ja siinä on kaikilla ollut oireilemista maastamuuttojen ja muun kanssa, niin on kai se lujittanut suhdetta, kun on vaikeuksiakin ollut ja läpi menty.
Minähän sopeudun hyvin maailmaan, mutta maailma ei sopeudu minuun.