Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Leena - 01.10.12 - klo:16:47
-
Minä mietin muuan seikkaa tai asiaa, haasteeksikin sitä voisi kutsua. Saattaa olla että ymmärränkin kaiken nurinperin, eli oikaiskaa jos menee kiville. Silloin tällöin mietin erästä, vain herännäisyydessä kuultua ajatusta, "joukkoon rakastaminen".
Miettiessäni menneitä, ajattelen joitakin "tule uskoon"- kokemustani, siellähän se tapahtui niin, että mentiin jonkin valmiiksi ryhmään kuuluvan luo, ja yleensä nämä olivat enemmän kuin innokkaita kokoamaan näitä uskoontulohalukkaita. Kuinka lie teillä mutta meillä men i näin: Mentiin tämän kokeneemman tykö ja hän rukoili - eli joukkoon liityttiin rukoilemalla. Jos tuo uskossapysyminen oli minulle mysteeritapaus, en sitä ikinä ymmärtänyt, niin siellä vallitsi kyllä huoli ja surtiin poispoikenneita. Puhun nyt varsin nuorista ihmisistä.
Kun Kalistaja tuolla on kysellyt herännäisyyden merkitystä - Pena kysyikin jo, Suomessa vai Suomelle - mietin kysyä että suomalaisille - aloin itse miettiä ruohonjuuritason merkitystä, jolla useasti kuitenkin ulottuvuudet ovat yllättävän avarat ja yksilölle vaativat! Joukkoon rakastaminen nimittäin taitaa olla haasteellisempaa, kuin joukkoon rukoileminen! Ja rakkaudessa pysyminen samaten.
Eiköhän se Jeesuksessa Kristuksessa pysyminen ole rakkaudessa pysymistä - kun tätäkin mietin pitkään. Joukkoon rakastamisen kai tulisi sisällyttää itseensä joukossa rakastaminen , kärsivällisyys, lempeys, vaatimattomuus, kateuden selättäminen, ettei kerskalisi, pöyhkeilisi (mitä sinulla on, mitä et ole lahjaksi saanut?) epäitsekkyys huomaavainen käytös, katkeruudesta luopuminen, se, ettei vääryys ikinä pääsisi voitolle _ jokin joka kestää kaiken, tapahtuipa mitä tahansa, uskoo ja toivoo parasta toisessa ja toiselle, kärsii kaiken sen toisen taholta.
........................................................
Uhhuh - mutta siten kohtelee Jumalakin meitä.
...........................................................
Jos p+yrkisi sille suunnalle? Takuulla vaativampaa kuin "rukoillaan nyt yhdessä, sitten sinä olet uskovainen". Mutta hiljaisen kilvoittelun väärtiä, minä kun mietin yhä sitä"Kristuksen seuraamista" ja toista, surullista kuilua itsen ja hänen välillä, ja jos hän on tuommoinen... sitä tuntemaan oppimista. Kun kysyit Kalistaja, niin vaikka nyt tuli avattua uusi ketju, voisiko merkitys löytyä jostakin, kuinka kristittynä elämme tämän elämämme? Mekastamatta - sehän jo äkkiä menee vähemmän toista huomioivaksi käytökseksi.
Kuinka vain pitää kirkon sivuovea aremmalle auki - tai jos ei sitäkän? Vaikiaa.
-
Mukaan rakastaminen poikkeaa minun ajatuksissani ratkaisevasti käännyttämisestä siinä, että siinä ei ole ikävää saalistamisen sivumakua. Se ei ole sielujen voittamista Herralle vaan parhaimmillaan kai Herran tuomista sielun luo.
Ei kai siinä niin uskonasioita aina ajatellakaan, löydetään vain toinen ihminen, nähdään ja kuullaan, kysytään, mitä kuuluu.
-
Mitenkä tuo joukkoon rakastaminen käy lähetysmailla, joissa ei ole kastettu, eikä konfirmoitu, eikä tietoakaan. Miten kristityksi tullaan ja ollaan?
Riittääkö jos vain rakastetaan joukkoon, eikä vapauteta syntitaakoista julistamalla synnit anteeksi?
Siinäpä suuri ero nykyisen körttiläisyyden ja esim. vanhoillislestadiolaisuuden välillä. :icon_rolleyes:
Saalistamista en yli 50 vuoden ajalla ole havainnut muissa liikkeissä, välittämistä kuolemattomista sieluista sensijaan kyllälin. Joskus jopa liian innokkaasti ja yläpuolelle asettuen, joka ehkä puuttuu körttiläisestä lähestymisestä.
-
Mitenkä tuo joukkoon rakastaminen käy lähetysmailla, joissa ei ole kastettu, eikä konfirmoitu, eikä tietoakaan. Miten kristityksi tullaan ja ollaan?
Olisikohan uteliaisuus useimmiten se ensimmäinen voima, joka saa ihmiset syrjästä seuraamaan, mitä nuo tuolla oikein laulavat ja sarnaavat. Ainakin kirjallisuudesta saa käsityksen, että kristittyjen olemuksessa on jotain poikkeavaa myönteisyyttä, joka viehättää. Sitten, kun on tultu tutummaksi, ruvetaan kyselemäänkin. Kysymysten kuunteleminen ja niihin vastaaminen onkin jo lähellä sitä rakastamista.
Sairaiden hoito, nälkäisten ruokkiminen, taitamattomien kouluttaminen ja muu avustaminen ovat edistäneet seurakuntaan liittymistä, joka tarkoittaakin sitten oppia, kastetta ja rippikoulua.
-
Mitenkä tuo joukkoon rakastaminen käy lähetysmailla, joissa ei ole kastettu, eikä konfirmoitu, eikä tietoakaan. Miten kristityksi tullaan ja ollaan?
Riittääkö jos vain rakastetaan joukkoon, eikä vapauteta syntitaakoista julistamalla synnit anteeksi?
Siinäpä suuri ero nykyisen körttiläisyyden ja esim. vanhoillislestadiolaisuuden välillä. :icon_rolleyes:
Saalistamista en yli 50 vuoden ajalla ole havainnut muissa liikkeissä, välittämistä kuolemattomista sieluista sensijaan kyllälin. Joskus jopa liian innokkaasti ja yläpuolelle asettuen, joka ehkä puuttuu körttiläisestä lähestymisestä.
Joukkoon rakastaminen toimii myös lähetysmailla. Lue kiinalaisen ajattelijan Lin Jutangin kirjat. Sitä on myös meidän sairaalamme ja orpokotimme siellä. Syntien anteeksianto on seurausta siitä, kun on rakastettu joukkoon ja Jumalan on saanut toisen haluamaan syntien anteeksi antoa.
Saalistamista olen nähnyt ja anoppini kielsi sen tyttäreltään, joka halusi välttämättä pelastaa hänet tavallaan. Anoppi totesi, että hänen asiansa ovat kunnossa Jumalan kanssa ilman yhdistyksenne apua. Parin viikon päästä ovat riitaisat muistoseurat, kun eivät mene RY:n mallin mukaan. Tulee väärä pappi, kun anoppi eläissään kielsi sen "oikean" tulemisen, silti yksi tytär tunkisi sitä, vaikka tietää tilanteen ja viisi muuta ovat eri mieltä. Asiat ovat raadollisia, niistä ei vaan puhuta.
-
Olen tuota rakastamista jonkun verran saanut henkilökohtaisesti seurata parissakin naapurimaassa, myös erilaisen hengellisen kodin suomessa omaavien toimesta.
Tuoko sitten pelkkä humanitäärisen avun jakaminen ehdoitta kaikille ihmisen avunantajan Jumalan luo ilman julistusta tästä Jumalasta ja anteeksiantamuksesta?
Tuolla toisessa ketjussa pidetään körttiläisenä kaikkia luterilaisia, jotka eivät tunnustaudu minkään toisen herätysliikkeen kannattajaksi. Meneeköhän se näin?
Minulle ei ole sattunut luotaan työntäviä ja väkisin rakastavia ja ehtoja asettavia ryhmiä vuosikymmenien varrella, vaikka muutamiin olen saanut tutustua.
Vl-uskon päällekäyvästä käännytyksestä on keskustelu menossa Kotimaa24.fi palstalla.
-
Olen tuota rakastamista jonkun verran saanut henkilökohtaisesti seurata parissakin naapurimaassa, myös erilaisen hengellisen kodin suomessa omaavien toimesta.
Tuoko sitten pelkkä humanitäärisen avun jakaminen ehdoitta kaikille ihmisen avunantajan Jumalan luo ilman julistusta tästä Jumalasta ja anteeksiantamuksesta?
Tuolla toisessa ketjussa pidetään körttiläisenä kaikkia luterilaisia, jotka eivät tunnustaudu minkään toisen herätysliikkeen kannattajaksi. Meneeköhän se näin?
Minulle ei ole sattunut luotaan työntäviä ja väkisin rakastavia ja ehtoja asettavia ryhmiä vuosikymmenien varrella, vaikka muutamiin olen saanut tutustua.
Vl-uskon päällekäyvästä käännytyksestä on keskustelu menossa Kotimaa24.fi palstalla.
Valitettavasti olen liian lyhytsanainen, mikä aiheuttaa väärinymmärrystä. Totuus on, että pelkällä julistamisella on saatu enemmän vahinkoa kuin hyvää. Helsingin missiopelleily oli pelkkää Jumalan pilkkaa kun Billy Graham kertoi ominaan Valitut Palat lehden juttuja. Värvätyt riensivät eteen puheen jälkeen malliksi muille, että seuraiviat perässä, mutta menestys oli enintään vaatimaton. On parempi rakastaa ihmisiä joukkoon, vaikka rakentamalla heille kirkkoja, jotta jumalasuhteesta tulee muuta kuin yhden illan hurmos.
-
Tuoko sitten pelkkä humanitäärisen avun jakaminen ehdoitta kaikille ihmisen avunantajan Jumalan luo ilman julistusta tästä Jumalasta ja anteeksiantamuksesta?
Minulla oli vähän vaikeuksia jäsentää tuota lausetta, mutta ehkä se menee näin:
Tuoko sitten [pelkkä humanitäärisen avun jakaminen ehdoitta kaikille] ihmisen [avunantajan Jumalan luo] ilman julistusta tästä Jumalasta ja anteeksiantamuksesta?
Lienee erilaisia ihmisiä ja heillä erilaisia kysymyksiä joihin kaipaavat vastausta. Samoin avunantajilla on erilaisia jumalia, ts. käsityksiä siitä, mihin kysymykseen Jumalalla on vastaus. Joskus humanitaarisen avun jakaminen ehdoitta kaikille on varmaan juuri se keino, joka tuo Jumalan ihmisen luo (niin, kuka menee kenen luo?) Taas jos on ihminen jota vaivaa syyllisyys ja synnintuska, niin ehkä hän tarvitsisi sitä anteeksiantamuksen julistusta. Minut puolestaan se pikemmin taitaa karkottaa pois...
Piti tässä kahvitunnilla luntata yksi kohta Raamatustakin tähän, mutta työkoneen selain ei suostukaan tänään Raamattua näyttämään. Lieneekö todettu sisällöltään sopimattomaksi? No, semmoinen jossa Jeesus kysyy suunnilleen "mitä haluat että sinulle teen". Ehkä sitä voisi kysyä enemmän, vakiovastauksen tarjoamisen sijaan?
-
Tuoko sitten pelkkä humanitäärisen avun jakaminen ehdoitta kaikille ihmisen avunantajan Jumalan luo ilman julistusta tästä Jumalasta ja anteeksiantamuksesta?
Jos lähetystyöntekijä on jakamassa 'pelkkää humanitääristä apua', häneltä todennäköisesti kysytään vaikuttimia tällaiseen poikkeukselliseen toimintaan, hän luultavasti todistaa jollakin lailla kristillisestä uskostaan. Siitä kai se työ muuttuu muuksi kuin 'pelkäksi'.
-
Vasara ei ole ollut "lähetystyöntekijä", koska kukaan ei ole minua lähettänyt, avustettavien kieltä tuskin olen osannut, mitä nyt osa avunsaajista Karjalassa. ei siinä paljon ole saarnat auttaneet, enintään halaus tai reilu kädenpuristus.
Sodderin kylän kirkkoherra Peka Palosaari muistaakseni kertoi pienessä kylässään olleen ortodoksit, jehovat ja luterilaiset vuoropäivinä ruokkimassa ja vaatettamassa. Kenen Jumala on sitten kelvannut?
SeppoS:n viittaus 25 vuotta vanhaan Missioon on kyllä melko törkeä, jopa omaa kirkkokuntaansa ja sen seurakuntia kohtaan. Olivathan niistä osaa Grahamia kutsumassa. Sen verran olen hengellisiä juhlia kiertänyt, että ei niissä ole tarvittu varattuja esiintulijoita valita.
Itse en ole osallistunut ulkomailta tuotettujen puhujien tilaisuuksiin muistaakseni vuoden 1975 jälkeen...
Kalevi Lehtisen kokouksissa muutamissa aikanaan kävin. Yhdyn SeppoS.in näkemykseen siinä, että hiljainen ja meluamaton parannuksen ja kääntymyksen julistus tuo kestävämpiä tuloksia.
Lainaan tänään tulleesta "Inkerin kirkko" julkaisusta. "Kelton loulutuskeskuksessa pidettiin jälleen vaikuttava ja vakuuttava rippikoululeiri. Vaikutus on siinä, että nuoria tulee elävään uskoon".
-
Vasara ei ole ollut "lähetystyöntekijä", koska kukaan ei ole minua lähettänyt, avustettavien kieltä tuskin olen osannut, mitä nyt osa avunsaajista Karjalassa. ei siinä paljon ole saarnat auttaneet, enintään halaus tai reilu kädenpuristus.
Sodderin kylän kirkkoherra Peka Palosaari muistaakseni kertoi pienessä kylässään olleen ortodoksit, jehovat ja luterilaiset vuoropäivinä ruokkimassa ja vaatettamassa. Kenen Jumala on sitten kelvannut?
SeppoS:n viittaus 25 vuotta vanhaan Missioon on kyllä melko törkeä, jopa omaa kirkkokuntaansa ja sen seurakuntia kohtaan. Olivathan niistä osaa Grahamia kutsumassa. Sen verran olen hengellisiä juhlia kiertänyt, että ei niissä ole tarvittu varattuja esiintulijoita valita.
Itse en ole osallistunut ulkomailta tuotettujen puhujien tilaisuuksiin muistaakseni vuoden 1975 jälkeen...
Kalevi Lehtisen kokouksissa muutamissa aikanaan kävin. Yhdyn SeppoS.in näkemykseen siinä, että hiljainen ja meluamaton parannuksen ja kääntymyksen julistus tuo kestävämpiä tuloksia.
Lainaan tänään tulleesta "Inkerin kirkko" julkaisusta. "Kelton loulutuskeskuksessa pidettiin jälleen vaikuttava ja vakuuttava rippikoululeiri. Vaikutus on siinä, että nuoria tulee elävään uskoon".
Pekka Palosaari on luokkatoverini Lauttasaaren yhteiskoulusta ja hänet tunnen hyvin. Vie terveisiä.
Valitettavasti jutussa Billy Grahamista oli joka sana totta. Niihin oli organisoitu eteenmarssijoita, joita tunne useita. Samoin Billyn jutut olin lukenut samana kesä mökin puuceen suuresta kokoelmasta Valittuja Paloja. Voin todella vaikeasti niitä kuunnellessani. Muistan vieläkin ne jutut. Onneksi suurin osa muista ei ollut sattunut lukemaan samoja juttuja eli surkeat puheenkirjoittajat hänellä. Siis juttu ei ollut törkeä eikä perätön.
-
Vertasin aikoinani Helsinki-mission tietoja, joita julkaisivat sekä missio-toimikunta että kirkon tutkimuslaitos. Erot näiden välillä olivat huimia. Mission järjestäjät kertoivat tuhansista, jotka olivat löytäneet Kristuksen elämäänsä. Tutkijat olivat laskeneet, että suuri osa yleisöstä ja myös puhujalavan luo menneistä oli eri seurakuntien aktiivijäseniä. He myös ottivat osaa moniin, ellei kaikkiin missiotapahtumiin. Yritin ynnätä annetuilla tiedoilla ns. totuutta. Tuhannet muuttuivat kymmeniksi. Hyvä tietysti niinkin.
-
Eiköhän ulko- ja sisälähetyksillä ole hiukka eroa. Yleistys on karkea kuten yleistykset aina ja taatusti löytyy miljoonaa "mutta entäs jos" tai "niinniin mutta kun" näkökantaa - toivon vain että intentio ymmärretään sinnepäin: Ulkolähetys vastaa kun "en ole ikinä kuullut" -- rakenteet toiminnalle on pystytettävä. Sisälähetys kai koettaa vastata rakenteiden puitteissa tai niiden ohi kun "en ole ikinä tullut ajatelleeksi"
Toisaalta maissa jossa valkoihoiset ovat tehneet katalimpia petoksiaan ja suorastaan rikoksia ihmisyyttä vastaan, kuten saalistaneet ihmisiä ja myyneet orjanostajille, niin etteivät kiinnisaaneet ole ikinä nähneet kotiaan ja omaisiaan enää, on rakkautta aivan varmasti tarvittu kaksin verroin, ehei, ei se ole edes riittänyt, on tarvittu aivan omaa luokkaansa olevaa rakkautta, jotta sanomaa on uskallettu edes jäädä kuulemaan.
..................................
Ajattelin tällä kertaa maata, jossa valtaosa väestöstä on jo saanut jonkin verran oman uskontokuntansa mukaista kouluopetusta, suorittanut rippikoulun ja seurannut joskuskin ristiäisiä, konfirmaatiota, avioliittoon vihkimistä tai hautaan siunaamista, ja jossa kyllä halutessaan saa hyvin helposti hankittua lisätietoja. Raamattu tiedetään, niitä saa kirjastoista, tv:ssa ja radiossa on sentään suht paljon ohjelmaa, kuten aamu- ja iltahartaudet, "pisara", jouluun liittyy "kauneimmat joululaulut" nyt ainakin, samoin aattohartaudet, joissa kirkot ovat täysiä.
Syntejäkin kai voi saarnata anteeksi vasta, kun ne ihmisen mieltä painavat ja pelottavat? Se tehdään kyllä messussa joka pyhä.
Yksityinen rippi on iso oma teemansa, josta täällä joskus keskusteltiin. Minähän nyt ajattelen - on asioita, joissa omatunto ei rauhoitu, ja sellaisia varten koko juttu onkin.
Toisinaan ei olisi pahasta, vaikka voisi samaa asiaa katsella eri puolita muutamia kertojakin, sillä nuo tahmeat takertelevat tahrat juuri ovat useimmiten aika sotkuja, ja toisinaan voi olla hyväksi saada miettiä sitäkin, kuinka korjata ja voisiko!
On toki totta, että tahmean tahraiseksi sitä silti jää, mutteihan se mikään ihannoitava tavoite ole - asiaintila ainoastaan. Ja ihanteellista on tietoisuus siitä, niin ei ole niin kärkäs käymään toistenkaan kimppuun täällä... Eikä niitten "kamarikeskustelujen" aikaa suinkaan tarvitse nähdä taaksejääneeksi. Eihän sen tarvitse mikään pakko olla. On kai semmoisia säikähteleväisiä, joiden vaellusta se helpottaa ja lohduttaa.
..................................................
..................................................
Mitä Grahamin tilaisuuksiin tulee - kesällä -75 olimme surakunnan nuorten bussiretkellä Brysselissä, jossa juuri nuo kokoukset olivat tärkein tapahtuma.
Meidän bussilastillisemme 2 muistaakseni, kyllä ryysäsivät sinne alas (oltiin jollakin stadionilla) - itse jäin ihmettelemään että näinkös piti, mutta kun muutkin, niin minä menin myös, jo monestiko uskoontulostani kertonut, aivan, niinkuin muutkin. Eikös se tarkoittanut jotakin "ratkaisun tekijöitä"? Joiden kohdalla tapahtuu nyt jotakin "ratkaisevaa" jonka jälkeen kaikki "muuttuu ratkaisevasti"? '
En hämmästy yhtään, kuullessani että joitakin olisi pyydetty "malliksi" tulemaan eteen/alas, "jotta ujommatkin uskaltavat kun näkevät toisia" jos nyt hyvin päin selitetään... toisaalta - nuo alttarikutsut, vapaan tahdonratkaisut sun muut johtavat pian pettymykseen, sillä mikään ei ehkä muutukaan.
Jumala näkee kyllä sinne penkkiinkin. "Jos ikävöit --- rukoilemme nyt yhdessä, sen aikana voit kertoa Jumalalle että kaipaat Hänen yhteyttään - Hän kyllä kuulee" olisi riittänyt? Täytyy myöntää--- tuo "uskoon tulo" --- "elävään uskoon tulo" on tuttua, kuin viikon jauhettu purkka, -- mutta mihin siinä lopulta tullaan?
........................................
Noh, miksi sitä ei voisi todeta, että eräitä käänteitä ihmisen aikuistumisessa tuleekin koskea hänen jumalasuhteensa muuttuminen ja kypsyminen, aivan, kuten hän muuttuu ja kypsyy (?) ihmissuhteissaan, ja oppii työtään. Miksei niistä jotakin sitten saisi nimittää vaikka uskoontuloksikin --- pulmallista vain on, jos nähdään tämän tapahtuman ja vielä kerrallisena jakavan ihmiset niihin vuohiin ja lampaisiin.
"Noin ajateltuna, minun kai sitten täytyy tulla uskoon päivittäin" totesi muuan varsin viisaaksi näkemäni ihminen - ei, ei Dosentti, mutta muuten viisas
............................................
Kun vielä ensi kertaa kuulin på andra inhemska että ihmisen ratkaisuvalta Jumalan suhteen olisi sidottu, menin aivan hölmistyneeksi. Alkuun oli outo juttu, mutta kuinka turvallinen! Elämäni tärkeintä asiaa tahtoo järkevämpi ja vakaampi ja pysyvämpi kuin koskaan voin olla.
...........................................
Mutta se rakkaus. 1 Kor 13 on tietty loistava avioliiton ohjeeksi, mutta kun sen aina tulee yhdistäneeksi "vain vihkikaavaan" onkin oikein ajateltava, mitä kaikkea muuta se merkitsee -- sellaiseksi sitä tuskin muuttuu millään alttarikutsuilla, eläväänuskoontuloilla, kai sitä vain "vähitellen muuttuu sen kuvan kaltaiseksi, jota katselee". Sitäkin merkitsee se simppeli ajatus Kristuksen seuraamisesta... Me rakastamme, koska hän on ensin rakastanut meitä..." mutta on vain helpommin sanottu kuin tehty.
-
Näen "eteenkutsun" kutsuna lähteä liikkeelle kuten ehtoollisessa lähdetään penkistä "eteen". Nuorelle liikunta on luontevaa, ja meille vanhoille ehtoolliselle meneminen on nuoruudenaikamme muistelua. Liikkeelläolo varsinkin tässä kontekstissa tuottaa myös kokemuksen lähimmäisestä Jumalan kasvojen edessä, lähimmäisestä paljaimmillaan hetkellä, jolloin palaan paikalleni: näen lähimmäisen joka näkee Jumalan. (mystiikkaa, jos sallitte; tai arkea itseään) Katseemme kohtaavat, katseemme, jotka Pyhän läsnäolo on avannut. Näemme toisin. Hetki on liikuttava. Olemme liikkeellä.
-
Eteenkutsu on varmasti toimiva muoto niissä seurakunnissa, joissa siihen on opittu.
Suurissa missioissa ongelmana on mielestäni se, että eteentulijat lasketaan ja ilmoitetaan tiedotusvälineissä uskoontulleina. Useampipäiväisissä tempauksissa ei välitetä tarkistaa, kuinka moni tuli joka ilta eteen. Isoilla luvuilla komeileminen näyttää olevan tärkeintä. Ainakin sivusta katsoen näyttää siltä, että evankelistat kilpailevat tuloksilla kuin liikeyritykset.
-
Useampipäiväisissä tempauksissa ei välitetä tarkistaa, kuinka moni tuli joka ilta eteen.
Kävin kerran seuraamassa erään amerikkalaisen evankelistan kokousta Messuhallissa - varmaan 70-luvun loppua elettiin, mutta B. G. se ei ollut. Eteenkutsun lähestymisen huomasi yleisön käytöksestä: alettiin olla ikään kuin lähtökuopissa. Varaslähdöt alkoivat varsinaista kutsufraasia edeltävän virkkeen aikana. Ensimmäiset liikkeelle lähtijät olivat ikäääntyneitä naisia. Silloin ajattelin varaslähdön johtuvan voimakkaan tunnetilan aiheuttamasta malttamattomuudesta sekä siitä, että edellisen kokouksen voimakas kokemus haluttiin toistaa. Nyt arvelen, että ehkä hitaammin liikkujat olivat tilanteen tuntien päättäneet lähteä ajoissa, jotta pääsevät eturiviin.
Noihin aikoihin puuhailin perinteenkeruun parissa ja työ sivusi myös kansanuskoa. Seurasin tilaisuutta tästä näkökulmasta ja siksi panin merkille asioita varsin tarkasti. Arkistoistani saattaisi periaatteessa löytyä jopa muistiinpanot tilaisuudesta.
Mt
-
Näin se eteenmeno oli 1987 B.G:n kokouksissa järjestetty. Eri seurakunnissa koulutetut sadat ellei tuhannet ns. sielunhoitoavustajat lähtivät eri puolilta stadionia hiljaa kulkemaan eteen kutsun käytyä. Kuoro lauloi voimakkaasti vaikuttavaa ylistyslaulua, kutsua toistettiin ja herkät ihmiset saatiin meitä "kellokkaita" seuraamaan. Kyllä olympiastadionin kenttä oli joinain iltoina harvakseltaan lähes täynnä eteentulijoita. Mutta kuinka paljon meitä koulutettuja oli, sitä en tietenkään tiedä.
Yhtenä iltana kumminkin "kävin kiinni" erääseen toiseen avustajaan.
Minäkin liityin sitten Mission Voga kannatusrenkaaseen. Uhrasin ja sain kannustavia kirjeitä. Mikä lienee babtistikirkon saalis Volgan rannoilla.
Ortodoksikirkko oli kovasti vastaan tätä toimintaa.
-
Riitta-mummi taitaa olla melko oikeassa tässä asiassa. Jossain hamassa muinaisuudessa, kun siirryttiin plvirukouksesta seisaaltaan ja parina tapahtuvaan rukoustyöskentelyyn tulivat nämä rukouspalvelijat näkyvästi esiin, että ovat jo valmiina palvelemaan... Nuoruudessani, kun mentiin polvilleen penkin ääreen tulivat rukouspalvelijat siteen koputtelemaan olkapäätä ja keskustelemaan...
Henkilökohtaisesti muistan kiireen rukouspalveluun lauantailta 39 vuotta sitten. Tampereen Aleksanterissa kello 18. alkaneessa kokouksessa, kun Israelin isku naapurimaihin tuli saarnaajan tietoon ennen saarnatuoliin nousemista.
Muut luterilaiset herätysliikkeetkin tarjoavat henkilökohtaista rukouspalvelua kokouksissaan, paitsi heränneet.
Alttarille meno ehtoolliselle on tietysti hyvä, mutta ei siinä henkilökohtaista keskustelua voi saada papilta.
Lestadiolaisuudessa tuo eteen meno korvautuu käden nostolla kesken saarnan ja synninpäästö tulee heti, ja saarna jatkuu... Liekö tuo parempi, kuinm odottaa saarnan loppua ja alttarikutsua.
Pää-asia on, että ihmiset tulevat aidosti hoidetuiksi ja synninpäästöstä osallisiksi. Yksi tykkää, kaivata, toinen iloita, jotkut jopa hyppiä...
Monenlaisen saarnan ja musiikin mukaan olen sisaria ja veljiä tavannut, mistään ei ole pois käsketty. :039:
-
---
Lestadiolaisuudessa tuo eteen meno korvautuu käden nostolla kesken saarnan ja synninpäästö tulee heti, ja saarna jatkuu... Liekö tuo parempi, kuinm odottaa saarnan loppua ja alttarikutsua.---
Voi että minua tökkii tuo tapa. En voi mitään, että minusta se vaikuttaa esittämiseltä. Jos he pitäisivät korvat auki, niin kuulisivat yleisen synninpäästön ja ottaisivat sen itselleen.
-
Sellaiseen kokoukseen, jossa synninpäästöjä kesken saarnan luetaan joutuminen on kyllä perin harvinaista.
Naapuriseurakunnan eläköitynyt rovasti ei saarnassaan sellaisia sanoja milloinkaan käyttänyt. Liekö rauhanyhdistyksen seuroissa ollut toinen tapa.
Minulla on taas vaikeuksia päätyä sellaiseen kokoukseen, jossa laulettaisiin "Siionin virsiä", ei olisi alku, eikä loppurukousta, eikä synninpäästö sanoja ja kaikki istuisivat koko ajan. Ei ole edes rovastikunnassa tarjolla.
Kun tykkäisin osallistua veisuun kuunteluun ja keskusteluun ja yhteiseen jakamiseen... :039:
-
Ei ole edes rovastikunnassa tarjolla.
:017:
-
Sellaiseen kokoukseen, jossa synninpäästöjä kesken saarnan luetaan joutuminen on kyllä perin harvinaista.
Naapuriseurakunnan eläköitynyt rovasti ei saarnassaan sellaisia sanoja milloinkaan käyttänyt. Liekö rauhanyhdistyksen seuroissa ollut toinen tapa.---
Olen kuullut paljonkin saarnastuolista jaettuja synninpäästöjä, kun osa kirkkokansaa on innostunut huutamaan "Saanko minäkin?". Rauhanyhdistyksen seuroissa en ole eläissäni käynyt enkä käy.
-
Alun pitkä sekava sepustukseni jaksettiin kahlata tajuttoman hyvin läpi, kiitoksia!
Mietin kuinka paljon helpompi halukkaan on liittyä ryhmään,. jos "meihin kuulumista" suorastaan tyrkytetään, ja selitetään kuinka helposti se käy. Mutta entä sitten! En omalla kohdallani ollut hyväksynyt sitä, minkä tiesin odottavan: Huumaavaa tunnelmaa, tunteiden liikuttelua, vetoavaa vakuutusta kuinka elämästäni mahdollisesti puuttuva kerralla ropsahtaisi minulle, ja väärimpänä kaikesta, toimintaa siten, että en aikuistuessani enää olisikaan koko itselläni mikana elämän tärkeimmissä valinnoissa, uskoessani, että ymmärrys tulee syrjäyttää. Ei niin! Ei se "järkenne nyt vangitkaa" takuulla merkitse silmät ummessa valikoimista. Tuo ammatti, tuo puoliso, tuo työpaikka ja niinedelleen.
Hyvä niinkin, että siirsin rippikouluun lähtöä' kunnes tiesin mitä se minulle merkitsee. Ihmeellistä suorastaan sen oivaltaminen, ettei uskoon voi "tulla", kuin valitsisi paidan päälleen ja heittäisi sen pois ellei väri näytä hyvältä, vaan, että kyseessä on suhde toisen kanssa, ja sillä toisella on oma sanottavansa, ollaanko väleissä.
Mutta armias, kun pääsin sitten isoseksi! Sen sijaan, että osaltamme oltaisiin kannettu huolta siitä, että ketään esimerkiksi ei siinä valtavassa sadan hengen leirissä syrjitä tai kiusata, että kaikki tuntevat olevansa kotonaan, että kukaan ei ala pelätä huomista maailmanloppua, että ketään ei käytetä mitenkään hyväksi, että leiriläisistä jokainen saa sellaista tukea kuin tarvitsee, vaikka oppimisessa, ja ellemme osaa riittäisi kun huomaisimme, loppu olisi aikuisten asia --- ei puhettakaan. Viimeksi kaikesta, että itse olisin niille nuorille, joista kai monelle sadalle ennätin "todistaa" olisin kertonut tuosta mitään. Siinä olisi ollut häivähdys Jumalasta todistamista. Silloin kukin kertoi "todistuksena" kuinka oli itse tullut uskoon!
................................
Kalistaja kyselee mikä on seuroissakävijäluku tuolla toisessa ketjussa, eikä hän vaikuta - siis, vaikuta - oikein tyytyväiseltä nykymenoon. Olenko oikeassa? Mutta ei suinkaan liike voi itsetarkoitus olla? Sisältö on toinen asia... Itse tässä mietin tuota menoa ja edelleen olen ymmälläni, kuinka minut sillä tavalla saatiin heittämään ymmärrykseni mereen, sillä kyllä' meilläkin taidettiin vähän saldoja keräillä. Sitä en ihmettele, ettei kristinuskosta kukaan tahtonut puhua kanssani kun minun suuni oli täynnä vastauksia.
Nyt ei ole kuin ymmälläänoloa. Miten nyt sitten olisin kristitty - todella? Oliko lopulta kukaan Kristusta itseään lukuunottamatta sellainen?
-
Minulla on taas vaikeuksia päätyä sellaiseen kokoukseen, jossa laulettaisiin "Siionin virsiä", ei olisi alku, eikä loppurukousta, eikä synninpäästö sanoja ja kaikki istuisivat koko ajan. Ei ole edes rovastikunnassa tarjolla.
Kun tykkäisin osallistua veisuun kuunteluun ja keskusteluun ja yhteiseen jakamiseen... :039:
Noh, lähde joillekin juhlille. Siinä on useammat seurat yhdessä nipussa muutaman päivän aikana.
-
Sattuneesta syystä olen sinä viikonloppuna, kun suviseurat ovat osallistunut jonkun muun ryhmittymän juhlille.
Ei minulla ole tarvetta mennä syntien ahteeksianomusta anomaan minkään ryhmän kokouksiin.... :039:
Jumalan ja anteeksiantamuksen voi kohdata ihan yksin ja ilman ulkopuolisia... Rauhallinen keskustelu ja taakkojen jakaminen kokeneen sielunhoitajan kanssa on kyllä ajoittain paikallaan. :icon_rolleyes:voi siinä synninpäästönkin saada...
Leenan kuvaamia yli-innokasta käännytystä oli joskus 60 luvulla kyllä ryhmässä, jos toisessa.. Eräät ovat jopa todenneet väärin menetelleensä ja pyytäneet julkisesti anteeksi, ainakin kansanlähetys...
Tuosta käännytyksestähän on käyt jatkuvaa keskustelua körttien ja evankeelisten "maata näkyvissä festarin järjestäjien kanssa jatkuvasti...Jotkut bjättäneet nuorensa tuomatta Turkuun...
-
Sattuneesta syystä olen sinä viikonloppuna, kun suviseurat ovat osallistunut jonkun muun ryhmittymän juhlille.
Ei minulla ole tarvetta mennä syntien ahteeksianomusta anomaan minkään ryhmän kokouksiin.... :039:
Jumalan ja anteeksiantamuksen voi kohdata ihan yksin ja ilman ulkopuolisia... Rauhallinen keskustelu ja taakkojen jakaminen kokeneen sielunhoitajan kanssa on kyllä ajoittain paikallaan. :icon_rolleyes:voi siinä synninpäästönkin saada...
Leenan kuvaamia yli-innokasta käännytystä oli joskus 60 luvulla kyllä ryhmässä, jos toisessa.. Eräät ovat jopa todenneet väärin menetelleensä ja pyytäneet julkisesti anteeksi, ainakin kansanlähetys...
Tuosta käännytyksestähän on käyt jatkuvaa keskustelua körttien ja evankeelisten "maata näkyvissä festarin järjestäjien kanssa jatkuvasti...Jotkut bjättäneet nuorensa tuomatta Turkuun...
Niin, en minä sinua suviseuroihin ainakaan pyydä ja liian hintelä olen punttisalista huolimatta niitä syntejäkään anteeksi latelemaan... mutta ellet sinä pääse mitenkään ikinä körttiseuroihin, kuten valitit, ja jos niin toivoton mäihä käy ettei ikinä pääse herännäisseuroja in corpore havainnoimaan vaikka sinne sielusi palaa, niin on muitakin juhlia kuin Herättäjäjuhlat kesäisin. Olisiko tosiaan Kansanlähetyspäivät aina heinäkuun toisena viikonloppuna? En muista, mutta jotkin on kyllä.
Hangon Meriveisuut on kesäisin aika mukavassa kaupungissa, joskin on jäänyt taas itseltä väliin niin Hangon tiedän... ja joku viikonloppu, oliko se 12-14.10. juuri ajankohtaisesti Lahdessa on enempi, mutta saattaahan se olla ettet pääse. Tuli vähän äkkiä. Ajattelin vain, kun ei seuroihin koskaan pääse... :eusa_think: niin paras keino on koota useammat nippuun... säästyvät matkakulut... tosin, se oli nyt vain senmoinen ehdotus katsoa millaisia olisivat... eikö se ollut ettei koko rovastikunnassa pääse näkemään vaikka haluaisikin. Mistään muusta ei kai ole kysekään tässä.
60-lukuun en ota kantaa, sillä oma riparini tapahtumus sattui 70-luvulle. Ei siis 1971 vaan 1973, ja meno jatkuin siitä kunnes pääsin pois opiskek´lemaan 1976. Aika kattava otos, sisko jatkoi samassa menossa 1979. Oli tarpeeksi järkevä ahdistuakseen, ja non iin, hänellä oli isosisko... jolle sanoa että ei. Ei ole minun juttu, kuin mun nyt käykään? Että samoin kun mun, mennän yhessä löylyyn. .
-
Tänään Kylväjän kirkkopyhän ilta kokouksessa selailin "Siionin Virret" julkaisua... jostain kummasta seurakuntasalin hyllyyn oli päätynyt entisen naapurisrkn leimalla varustettuja, joista oli lisävihko poistettu, oli siinä Kannel ja vanha hengellisiä lauluja ja virsiä kirjojakin nippu.... :icon_rolleyes:
Seuroissa oli kivaa se, että kaikilla oli tasavertainen puhe-oikeus, eikä kukaan noussut seisaalleen opettamaan, että näin on ja tuosta poikki. :icon_wink:
Kahden viimeisen viikon aikana olen ollut ainakin kolmen kirkkokunnan tilaisuuksissa ja luterilaisia vieläpä monessa ryhmässä ja aina samat naamat paikalla, kun ei ole noita raja-aitoja kovin korkealla...
Jurtan osaan sitten pystyttää, kun tuli katsottua ja kuvattua sen pystytys seurakuntasaliin...
Ne, jotka Siionin virsiä ennen lauloivat ovat siirtyneet uudempiin lauluihin, jostain syystä.
-
Mihin joukkoon tuossa joukkoon rakastaminen -ilmauksessa ajattelette rakastettavan?
-
Joukkoon rakastaminen. Aluksi se kai tässä oli körttiläisyyteen siirtyneiden tai veisattujen ilmaus. Saa olla mikä on, eikä esitetä vaatimuksia uskon tason tai laadun suhteen, kunhan suostuu veisaamaan tai kuuntelemaan.
Moniin muihinkin ryhmiin voidaan sitoutua tuon joukkoon rakastamisen metodilla, urheiluseuraan, puolueeseen, marttoihin tai SPR:n toimintaan... :icon_lol:
Kristillinen julistus, kuitenkin tähtää mielenmuutokseen, parannukseen, jopa Nikodeemukselle ja rikkaalle nuorukaiselle raamatun aikaan...
Runsas vuosisata sitten se muotoiltiin virren 504 sanoin... :039:
-
Saako susi istuutua lampaan viereen körttiseuroissa?
-
Mistä tuon suden tuntisi, kun jakaus keskellä päätä ja musta kolmihalkioinen takki ei ole enää merkkinä oikeasta lampaasta? Eikä taida pitkä mustahame, huivi ja lyhentämättömät hiukset keskijakauksella erottaa sisariakaan?
Noin 50 vuotta sitten vielä vaatetuksesta ja tukkamuodista saattoi uskovaisten eriryhmiä pystyä erottamaan, myös meikin puute ja korvarenkaattomuus oli yleistä, muissakin kuin vl-ryhmässä.
Tänään kuuntelin sisaren esitelmää aiheesta Siperia opettaa, tuolta Baikal-järven takaa...Sielläkin on ollut ongelmana seurakuntiinsa tyytymättömien kiertäminen ryhmästä toiseen ja entisten moittiminen....
Seurakuntia riittää kaupungissa, Etelä-Korealaisten-amerikkalaisten ja pietarilaisten perinteiden ja laulujen mukaan...saattoi olla muitakin rautatien varressa. Kansanheimojahan Siperiassa riittää ja erilaisia uskomuksia omasta takaa.
Sutta pakoon lähtiessä voi tulla karhu vastaan.... jopa kirjaimellisesti.
-
Kyllä kaikki yhteisöllinen toiminta perustuu tällaiseen joukkoon rakastamiseen laajasti tulkittuna.
Aikoinaan muutama vuosikymmen sitten olin seurakuntanuorissa mukana, kyllähän siinä tämä
joukkoon rakastaminen toimi, kyllä se toimii kaikenikäisissä ja kaikenlaisissa yhteisöissä...
vaihtoehtoinen toimintatapa lienee aseella uhkaaminen.
-
Kotimaa24.fi keskustelussa oli Valma Luukan kolumni pari päivää sitten, miten joukosta karkoitetaan..... :icon_sad: :039:
Kannattaa käydä vilkaisemassa, eikä tämänpäiväinenkään aihe ole huono. :039:
Nuo henkilökohtaiset kannaotot ovat joskus riemastuttavia, kuten Teemu Kakkurin blogi omakohtaisesta evankeelisuudesta.... kaikkea vääntöä en jaksa aina lukea, varsinkaan ainoan oikean totuuden toitottajia... :018: :039:
-
Joskus voi kai olla myös joukkoon rahastamista.
-
Tuo rahastaminen kin on tuttua.. :icon_wink: Tahtoo olla niin, että yksikään lähetysjärjestö tai kuppikunta ei vahingossakaan mainitse muita ryhmiä, jotka samalla alueellakin työtä tekevät... :icon_wink:
Parisenkymmentä ryhmää lähettää pyydettynä lehtisiään ja tuki-anomuksiaan meidänkin postilaatikkoon...
Läheltä kun olen saanut seurata Inkerin kirkon ja Viron kirkon työ-yhteydessä olevia...suomalaisia. :icon_wink:
Viimeinen hyvä esimerkki oli Kaukasuksen Kylväjän työ, jonka kolpötööri ei lainkaan tuntenut Wycliffe-raamatunkäännöstyötä samassa Bakun kaupungissa... :039:
Viron kirkoilla on yhteistyö-elimensä lähetystyössä ja suhteessa valtiovaltaan, jossa saadaan aikaiseksi, jopa yksimielisiä päätöksiä...
-
Joskus voi kai olla myös joukkoon rahastamista.
Eilen kuulin et jotkut ei-körtit olivat pahoittaneet mielensä Aholansaaren konfirmaatiojumiksen saarnapapin liian suorasta? kehoituksesta auttaa Saarta taloudellisissa vaikeuksissa. Oli jopa kysytty että onko körttiläisyyden kantava ajatus: Kun raha kirstuun kilahtaa.....
:icon_eek:
-
Eilen kuulin et jotkut ei-körtit olivat pahoittaneet mielensä Aholansaaren konfirmaatiojumiksen saarnapapin liian suorasta? kehoituksesta auttaa Saarta taloudellisissa vaikeuksissa. Oli jopa kysytty että onko körttiläisyyden kantava ajatus: Kun raha kirstuun kilahtaa.....
:icon_eek:
Olipa kademielinen kommentti. Ehkä hänellä oli vain muuten huono olo?
-
En tiedä, siis mulle ei niin sanottu, en voinut kysyä tarkempia tuntoja.
-
Joskus voi kai olla myös joukkoon rahastamista.
Eivätkös skientologit rahasta joukkoon? Rahalla saa kursseja, joiden avulla saa oikeaa tietoa ja kehittyy oikealla tavalla ylemmille tasoille tjsp.
Tai menestysuskovaiset, eli että on varmasti oikealla tiellä ja Jumalan mieleen, jos on saanut kartutettua varakkuuttaan runsaasti. Eikä tuossa nyt varsinaisesti vielä mitään, mutta että tuolla perusteella voi väittää olevansa juuri sillä ainoalla oikealla polulla, ja pitää siksi itseään muita parempana. Pah.
-
Eilen kuulin et jotkut ei-körtit olivat pahoittaneet mielensä Aholansaaren konfirmaatiojumiksen saarnapapin liian suorasta? kehoituksesta auttaa Saarta taloudellisissa vaikeuksissa. Oli jopa kysytty että onko körttiläisyyden kantava ajatus: Kun raha kirstuun kilahtaa.....
:icon_eek:
Tai voihan vaikka körttiläinen kuulla viidesläisten tilaisuudessa vastaavan jutun, ja ajatella siitä jotain. :017:
-
Edesmennyt körttiprofessori Lauri Haikola sanoi, että kun kaikista tulee körttiläisiä tulevaisuudessa niin sitten voi lakkauttaa körttifirman. Mutta nyt ei ole tulevaisuus.
-
Edesmennyt körttiprofessori Lauri Haikola sanoi, että kun kaikista tulee körttiläisiä tulevaisuudessa niin sitten voi lakkauttaa körttifirman. Mutta nyt ei ole tulevaisuus.
Ei ihan vielä
-
Mutta nyt ei ole tulevaisuus.
"Taas on tänään, vaikka huomista niin jo odotin."
-
"Taas on tänään, vaikka huomista niin jo odotin."
Tämä on aika loistava.
Ehkä juuri tuo mitä täs kypsyttelen, on, jotta joukkoon voi vielä rakastaa, mutta on aika suurta saada sitte kokea sitä että joukossa rakastetaan. Siihen tarvii olla vähän päävikaa, kai lopulta kumminkin puolin... :icon_confused:
-
Minulle oli tärkeä, osui ja upposi, 80-luvulla Herättäjän kustantama Ystäviksi minä sanon teitä. Se oli muistaakseni Jussi Kuoppalan toimittama. Kirja päivitti lapsenrakkauteni herännäisyyteen.
-
Tämä on aika loistava.
'Taas on tänään' on Jaakko Löytyn laulu 1984 julkaistulta levyltä Hawash. Onhan se aika loistava.
-
Minulle aukeni Juha Hurmetta kuunnellessani miksi ihminen haluaa kuulua joukkoon. Ihminen on laumaeläin , Afrikan savanneilta alkujaan. Lauma on turva.
Siksi rakastavaan laumaan on hyvä kuulua.
http://areena.yle.fi/tv/1654054
-
Ihminen on laumaeläin, Afrikan savanneilta alkujaan.
Minä ainakin olen.
-
Minä ainakin olen.
Minä en ole enkä haluakaan olla. Laumassa on aina vain Yksi Totuus ja totalitarismin siemen itämässä.
-
Enpä tiedä tuota lauma-asiaa. Olisiko enemmän poikien juttu? Koulussa ja myöhemmin työpaikoillakin tytöillä on ne bestiksensä. Pojat hengailee jenginä ja potkiskelee renkaita.
En ymmärrä (kokemuksellisesti), miten lauma loisi turvaa - paitsi tämä anonyymi lauma nimelta järjestynyt yhteiskunta, sen merkityksen kyllä myönnän - mutta hauskaa laumassa joskus voi olla.
Eniten kuitenkin kaipaan sitä, että pääsisin vastavuoroisen syvälle johonkuhun (ajatuksiin, kokemusmaailmaan), ja tämä huonommin onnistuu jos on koko lauma paikalla.
En taida olla vahvasti ryhmäidentiteetti-ihmisiä.
-
(homo) Pauli L kertoi minulle tänään Aholansaaren olevan hieno paikka ja
että körttiläisissä niitä tiukkiksia on vähän verrattuna tuntemiinsa evankelisiin.
Hän järjestää su 18.11.2012 Kallion kirkossa klubitalon tukikonsertin, jossa hän laulaa tenoria
ja Esa Ruuttunen laulaa myös ( en tiedä äänialaa ). Ohjelma maksaa 10e. Hän toimii Helsingin klubitalon kansainvälisenä sertifioijana. Minä teen marraskuuksi talolle näyttelyn ulkomaisista klubitaloista.
-
Minä en ole enkä haluakaan olla. Laumassa on aina vain Yksi Totuus ja totalitarismin siemen itämässä.
Ainakin meidän saunalaumassa on monta totuutta, ja etenkin perjantai-iltapäivisin ne ovat kaikki karanneet vapaaksi samaan aikaan. Tervetuloa tutustumaan, korvatulpat mukaan.
Mt
-
Olen mt:n saunalaumassa kerran ollut ja hengissä selvinnyt. Toistekin tulen mielelläni. Oma laumani kokoontuu Karhulan Teboililla kahvia juoden ja totuuksia laukoen. Yhdistävänä tekijänä on polkupyörä, ihmisen paras ystävä.
-
(homo) Pauli L kertoi minulle tänään Aholansaaren olevan hieno paikka ja
että körttiläisissä niitä tiukkiksia on vähän verrattuna tuntemiinsa evankelisiin.
Hän järjestää su 18.11.2012 Kallion kirkossa klubitalon tukikonsertin, jossa hän laulaa tenoria
ja Esa Ruuttunen laulaa myös ( en tiedä äänialaa ). Ohjelma maksaa 10e. Hän toimii Helsingin klubitalon kansainvälisenä sertifioijana. Minä teen marraskuuksi talolle näyttelyn ulkomaisista klubitaloista.
Tutustuin Pauliin kerran juhlamatkabussissa, istuttiin peräpenkillä, vertailtiin tautejamme ja lääkityksiämme. Kiinnitin huomiota siihen hänen ääneensä´, kun oli veisuuta, ja todel harvoin saa kuulla niin nautittavaa laulua. ja kyselin - on todella ensinnä symppis, toiseksi upea ääni! Häntä todella kannattaa mennä kuuntelemaan. Ääniala on uskomaton, ääni todella niin kaunis että itkettää, on myös yksi Suomen kolmesta kontratenorista, mutta heidän tulee laulaa kuorossa bassoa, kuulin. Sitte puhuttiinkin loppumatka musiikista.
On sitte maailman kivoimpia ihmisiä. Ja uskomaton ääni!!
-
Uskomaton persoona!!!
On ehtinyt niin moneen asiaan vaikuttamaan että tällaista Paulia
ei ole montaa suomen maassa.
Hän on myös erinomainen sielunhoitaja!
Kukapa ei häneen ihastuisi!!
-
--- Esa Ruuttunen laulaa myös ( en tiedä äänialaa ).---
baritoni
-
Joo, baritoni, samoin kuin Jorma Hynninen
-
Siis konsertissa laulaakin Jorma Hynninen eikä Esa Ruuttunen.
Pahoittelen virhettä :107:
-
Tämän päivän Kotimaa24 uusimmissa blogeissa on seuraava körttiläisiä säälivä pitkä teksti.
Vahvasti tietää kirjoittaja kuinka Jumala, jonka kolmiyhteistä nimeä hän paljon toistaa, oikein kohdataan.
Opiksi meille: Armon varassa ollaan !
http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=629&id=45150
-
Tämän päivän Kotimaa24 uusimmissa blogeissa on seuraava körttiläisiä säälivä pitkä teksti.
Vahvasti tietää kirjoittaja kuinka Jumala, jonka kolmiyhteistä nimeä hän paljon toistaa, oikein kohdataan.
Opiksi meille: Armon varassa ollaan !
http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=629&id=45150
On se vaan hyvä, kun on noin viisaita neuvomaan meitä, jotka ei ymmärretä omaa parastamme.
-
Se oli liian pitkä ainaki kuumeessa luettavaksi. Jos toiste.
-
Tämän päivän Kotimaa24 uusimmissa blogeissa on seuraava körttiläisiä säälivä pitkä teksti.
Vahvasti tietää kirjoittaja kuinka Jumala, jonka kolmiyhteistä nimeä hän paljon toistaa, oikein kohdataan.
Opiksi meille: Armon varassa ollaan !
http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=629&id=45150
Tekstin kirjoittaja ei tunne tavallista rivikörttiläistä. Hänen on täytynyt saada käsityksensä herännäisyydestä jostain muusta. Epäilen vahvasti, että hän on lukenut tämän foorumin saivartelijoita, juuri heitä, jotka leikkivät Jeesusta.
-
En tiedä, ketkä ovat foorumin saivartelijoita, mutta mikseivät he voisi olla saivartelunsa ohessa tavallisia rivikörttiläisiä?
Minäkin ihmettelen, mihin kirjoittaja käsityksensä perustaa.
-
Pikkasen oli kieltämättä ihmeellinen kuva körteistä kirjoittajalla.
Lainaus:
Jumala on luonut ihmisen rakkautensa kohteeksi. Ihmisen ei tarvitse hävetä ja pyytää anteeksi olemassaoloaan, koska ihminen on syntynyt Jumalan tahdosta maan päälle. Ihmisen tulee pyytää anteeksi Jumalalta rikkomuksiaan, eli syntejä, ei olemassaoloaan. Olemassaolon anteeksi pyytäminen osoittaa ihmisen mielessä vääristynyttä Jumala suhdetta, jossa ihminen ei ymmärrä Jumalan rakkautta ja armoa syntistä ihmistä kohtaan. Jos sinä joudut koko ajan pyytämään anteeksi olemassaoloasi, niin sinun Jumalan kuvaasi ei kuulu todellinen Jumalan rakkaus ja sen kokeminen. Sinä olet olemassa, että saisit olla Jumalan täydellisen rakkauden kohteena.
____________________________________
Ilmeisesti painotus alatiestä ja itsensä pieneksi Jumalan edessä tunnustaminen on kauhistus kirjoittajalle.
Kyllä kai meillä jokaisella on silti usko rakastavaan Jumalaan?
Minulla ainakin, mutta ei se tee minua olemaan kerjäämättä armoa.
Se olisi kauheaa, jos alkaisin pitää itseäni jotenkin parempana ja armoa tarvitsemattomana.
Paavalikin kirjoitti, minussa, se on minun lihassani ei asu mitään hyvää.
Sitten toi outo ratkaisu kristillisyyden painottaminen.
Miksiköhän kirjoittaja painotti ratkaisukristillisyyttä.
Onko se niin, että kun synnintunnustuksessa tunnustaa synnit ja pappi lukee synnit anteeksi se ei riitä?
Tai kaste?
Enemmän mua häiritsee nämä kun painostaa ihmisiä tekemään rtkaisun ja sitten kun toinen on tehnyt ja kokenut ehkä jonkunlaisen hengellisen kokemuksen, niin sen saatuaan kun ei tunnetta ole, niin pitää taas tehdä ratkaisu ja taas ja taas.
Se vasta raskasta olisi. Kyllä armon tulisi riittää ilman ratkaisujakin ja kuka sitä näkee ihmisen sydämeen?
Jotenkin outoja oppeja kirjoittajalla, mutta ymmärrän kyllä tarkoituksen ja toteankin, että ainaisen opettamisen sijasta voisivat ratkaisujaan painottavat tarkastella omia oppejaan.
-
Viisveisaaja, samoja ajatuksia on minullakin.
Ollaanko me körtit tai körttiyden kovan koulun kautta löytäneet niin vaatimattomia että vaikka kristittyjen uskoa tunnustammekin, niin oma uskomme on edelleen s y n t i s e n ihmisen uskoa. Sillä ei voi kerskailla. Uskoontulolla, hegen lahjoilla, ja muilla "tunnekristillisyyden" tuntomerkeillä
voi aina välillä väärin uskovia tölväistä.
Minulle rakkaita uskonkohtaloita ovat tuhlaajapoika ja ristin ryöväri.
Ensinmainitun isä armahti oitis kun hän palasi kuin roudan ajama porsas kotiin.Isä ei pyhitystä vaatinut.
Ristillä Jeesus antoi viimeisillä hetkillään olevalle ryövärille taivaspaikan kun tämä ymmärsi pyytää sitä oikealta mieheltä. Ei siinä syntejä kyselty eikä annettu anteeksi.
Ilman tekoja, armosta jokaiselle. Koskaan ei ole myöhäistä.
Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.
-
saivartelijoita
Nyt osa kirjoittajista kyselee mielessään kuin opetuslapset viimeisellä ehtoollisella: "olenko se minä?"
-
Nyt osa kirjoittajista kyselee mielessään kuin opetuslapset viimeisellä ehtoollisella: "olenko se minä?"
En kysele, tiedän olevani saivartelija. Haittaakse?
-
Onnellinen sellainen seurakunta jossa kurjimmatkin saivareet tykästetään joukkoon.
-
Lukaisin läpi sen pitkän esillä olleen kirjoituksen. En oikein ymmärtänyt sen tarkoitusperää.
Olihan siinä hyviä asioita ja huonoja asioita. Vajavaisen ja syntisen ihmisen kirjoittamaan pitkään tekstiin
mahtuu monenmoista. Jumala varjelee meidän ymmärryksemme ja elämämme perustan Jeesuksessa.
Jeesus ei turhan takia ottanut pientä lasta syliinsä ja sanonut että olkaa lasten kaltaisia,
minä olen salannut tämän ymmärtäväisiltä ja viisailta.
Voimme kaiketi keskustella monella tavalla, rukoilla viisautta ja ymmärrystä, jokainen on Jumalan edessä
yksin, voimme rukoilla toistemme puolesta, mutta emme voi elää toisen puolesta emmekä voi tuomita toista.
-
Kai se pitäisi huolellisesti lukea mutta kun on yhä tautisuutta kurkussani ja päässäni ja noin.
Ihmiset ovat kovin erilaisia keskenään, ja tämä että itsestäni tuntuu tällaiselta ei takuulla tarkoita että olisi kyseessä jokin körttiläisten pakkoteesi.
Minä todella usein mietiskelen miten viheliäinen realiteetti on se, että se pieni neliömetri maata jolle synnyin jää minun jälkeeni jokseenkin varmasti epäsiistimpään kuntoon kuin tullessani. Ja totta, se menee useasti niin pitkälle että sanon jotta ottasit kiiruusti pois minut, ennen kuin saan vielä enemmän tuhoa aikaan. Se Siionin Virsi jossa puhutaan teräskovasta maasta, ja taivaan vihan kauhistuttavuudesta, kuvaa omaa oloani ja tämä on erittäin tosi. Samaten se, että mikään pyhä päätös ei auta minusta parempaa tulemaan.
Okei okei, jos on oireita olen jälkeenpäin näin masentunut, mutta saan minä muulloinkin pahaa aikaan. Joskus mietiskelen, että tämä tauti on kuin näkisi sisimpäänsä, ns sivistyksen ohuuteen ja siihen mihin ihminen kykenee, sillä temporaaliäkäisyys on omasta kuoleman ruumiista lähtöisin. Saattaa olla poikkeuksellista ja hyvä tietenkin ettei jokaisen tarvitse juuri samaa kokea, mutta kyl minä toisinaan olen vähintään neuvoton pahuuden edessä.
Mutta sehän jatkuu, että "niin kuullaan siellä huutos".
-
Leena, älä tee sairaudestasi syntiä ! Omalta kohdaltani voin kertoa että olen niin kovan flunssan kourissa että ärsytyskynnys on tosi matala.
Samoin olen huomannut että jos verensokerini on nopeasti laskenut, niin Matti sen ensimmäisenä huomaa. Useat meistä ovat joutuneet käymään
Kovan Koulun, eli niin kuin olen aiemminkin verrannut "Kyllä Herra kukkonsa kynii ! " Olemme "ahjossa " puhistusta odottamassa.
Ikääntyminen sairauksien kanssa, etenkin yksin asuen vaikuttaa masentavasti ja muutenkin, niinkus ammattilaisena tiedät. Mutta kun paranet tästä yhteisestä taudistamme ja varovaisesti taas aloitat kuntoilun ja käyt kirkossa ja seuroissa, eiköhän mielialat kohene.
Minua lohdutti suuresti kun löysin wikistä hakusanalla nuhakuume monta järkevää, etten sanoisi lohduttavaa asiatietoa.
Hernerokan värinen erite mitä nenästä niistäessä tulee onkin oman puolustuskyvyn hyvä merkki. Vanha kansa on väärässä tässäkin.
Ehdotan että rukoilemme toistemme puolesta ! Minä koetan aina muistaa sitä Jeesuksen rukousta ja siihen perään lisään omat pyyntöni. :049:
-
Kiitos, Riitta-mummi, sillä juuri niin minun useasti käy. Kyllä, olen noin tehnyt ihan nuoresta tytöstä. Kasvoin aikuiseksi pitäen itseäni terveenä mutta pahana laiskana hajamielisenä jne joten kun diagnoosin sai myöhään niin käsitys itsestä ei oikein enää muutu. Siuksi minä aattelen tuota viisveisaajan taivaskuvaa ja sitä että näin hämmentynyt jos sinne pääsee niin siellä minä tunnen itseni täydellisesti. :100:
-
Lähimmäisen vilpitön ja pyyteetön rakkaus on kyllä aika ihmeellinen asia.
Ja se että ihminen hyväksytään sellaisenaan joukkoon mukaan.
Ilman kummempia vaatimuksia.
Usko, toivo ja rakkaus mutta suurin niistä on rakkaus sanotaan korinttolaiskirjeessä.
-
Lähimmäisen vilpitön ja pyyteetön rakkaus on kyllä aika ihmeellinen asia.
Ja se että ihminen hyväksytään sellaisenaan joukkoon mukaan.
Ilman kummempia vaatimuksia.
Usko, toivo ja rakkaus mutta suurin niistä on rakkaus sanotaan korinttolaiskirjeessä.
Näin on, ja kummallisinta se, että tarvii kai itse tyriä niin ymmärtää ja rakastaa ihan totta niitä jotka omasta mielestä on olleet juuri vaikeita rakastaa... ja kun on itsellä tilanne päällä ja mokaa, muistaa heitä ja kuin voi olla, juuri semmottia alkaa rakastaa.
Kuka on sanonu että Herra kaataa maahan jotta sais asettaa kätensä alle ja siitä nostaa? Joku jonka jostain herännäisestä kirjasta luin. Mutta on kuten itse olen, ei vain muuten opi, niin arvelen, rakastamaan joukossa ja kanssakulkijoita. Joskus olo on kamala mutta kai hän siitä nostaa. Itse en mihinkään pysty. Niin se kyllä sanottiin edeltäkäsin. Joskus jopa lohduttaa jotta Jeesus kaatui ristinsä' alle myös, hän tietää, ja erikoisista asioista ihminen saa lohdun kaatuessaan itse.
-
En kysele, tiedän olevani saivartelija. Haittaakse?
Minä myös myönnän ja tapani kommentoida on saivarteleva, mutta toivottavasti ei tautini ole vielä niin pitkällä, että kuvittelisin olevani Jeesus.
Sekasin olen kyllä.
-
En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni. Joh: 15:15
Minulle oli tärkeä, osui ja upposi, 80-luvulla Herättäjän kustantama Ystäviksi minä sanon teitä. Se oli muistaakseni Jussi Kuoppalan toimittama. Kirja päivitti lapsenrakkauteni herännäisyyteen.
"Muukalaisuudentunne ei ole Jumalan kansalle vierasta. Kun muistelen nuoruuteni aikoja Etelä-Pohjanmaalla, saimme seuratuvissa usein kuulla, että uskon ihmiset ovat täällä ajassa niitä vieraita ja muukalaisia, jotka etsivät isänmaata (Hebr. 11:13-14).
---------
Maailmassa, mutta ei maailmasta, siinä on Jumalan muukalaisten keskeinen kilvoituskohta.
---------
Eräs asia on syytä erityisesti muistaa Jumalan muukalaisista puhuttaessa. He vaeltavat toivon varassa. Taakat kyllä painavat kulkijain hartioita, mutta ilo Herrassa on heidän väkevyytensä. Erkki Pesonen, menneen polven sydämellinen Herran palvelija, sanoi Seinäjoen herättäjäjuhlilla v. 1925: "Herra kuljettaa omiaan murheen ja ilon kautta. Pääasia on, että pysytään Herran matkasaatossa eikä uskota, mitä sanoo oma sydän ja mitä Jumalasta vieraantunut maailma, vaan kysytään Herran tietä ja Herran mieltä."
---------
Älkäämme jääkö pois matkajoukosta, vaikka maailma siihen houkutteleekin. Kristus, meidän sydäntemme ruhtinas, on toivottu voittopalkintomme, joka on armosta perillä meille luvattu."
Olavi Kares: Jumalan muukalaiset
kirjasta
Olavi Kares, Jussi Kuoppala, Jukka Malmivaara, Ystäviksi minä sanon teitä (1981)
Onko tässä jotain nykyihmistäkin koskettavaa vaiko vain menneen maailman historianlehtien havinaa? Muukalaisuus, Herran tien kysyminen.. Mitä ajatuksia herää?
Olen joskus miettinyt sanontaa "ystäväkansa", mitä se oikein loppujen lopuksi tarkoittaa? Taitaa olla kirjakin, jonka nimi on "Ystäviksi minä sanon teitä", kirjoittanut muistaakseni Jussi Kuoppala. Minusta kaikkien kanssa ei voi olla ystävä eikä edes kaveri. Jos väittäisin olevani esim. täällä kaikkien ystävä niin valehtelisin. Hyvin moni jää täällä ajatuksiltaan vieraaksi, samoin kiinnostuksen kohteet ovat erilaisia. Olenkin sitä mieltä, ettei pelkkä samaan herätysliikkeeseen kuuluminen tee ystävää. Siihen tarvitaan kai sitä "oikeanlaista kemiaa".
Mitäpä mieltä muut?
:049:
Ystäviksi minä sanon teitä / Olavi Kares, Jussi Kuoppala, Jukka Malmivaara
Author: Kares, Olavi
Herättäjä-yhdistys, 1981
Saatavuus:
Sijainti Hyllypaikka Tila
Pasila kirjavarasto 1 242 HYLLYSSÄ
Lainaus käyttäjältä: "satman":
”Oletko uskossa?”, ”Työ on Jumalanpalvelusta.”
Nämä kaksi slogania ovat ääripäät asennoitumisessa uskon kysymyksiin.
”Ystäviksi minä sanon teitä”, on Jussi Kuoppalan toimittama kirja 80-luvulta.
Väsymyksen voittaessa ystävä hoitaa. Srk:ssani arkiystävät on täytynyt hakea muualta. Juhlaystävät ovat vakaata, ahkeraa, sivistynyttä, uskollista körttikansaa.
Totuus tulee julki. Naapurit ja työkaverit valaistuvat hetki hetkeltä näkemään todellisen karvani. Jumala tekee työtään tässäkin. Ei pidä huolestua eikä kiirehtiä. Sielunvihollinen lastaa kyllä kuormaa niiltä osin kuin kyse ei ole Jumalan mielen mukaisesta murheesta.
... ............. Cool
Täällä seudulla, jossa asun asia ei ole ihan noin yksikertaista. Meidän pitjässä on 35000 asukasta eli kovin moni ei voi olla niistä tuttu. Lisäksi olen käynyt töissä tuossa puolen miljoonan asukkaan naapurikaupungissa, mistä olen myös kotoisin. Ystävät jakautuvat moneen eri ryhmään, kuten työkavereihin, harrastuskavereihin, nuoruuden ystäviin(paljon), naapureihin ja sukulaisiin. Kaikista niistä löytyy kaikenlaisia ja aina sieltä poimiutuu esiin ihmisiä, joilla on taustaa ja joita nätisti pyytämällä saa mukaan. Tämä juttu on siellä ydinalueilla ihan eri asia, mutta diasporassa se näyttää toimivan näin ihan kohtuullisesti. Pitää vain antaa taivaan isän avata suu tai sitten puhua muuten vaan.
Lainaus käyttäjältä: "eeva-kaisa" :
"Jeesuksen kiltteydestä vielä. Pari vuotta sitten Terho Pursiainen piti systemaattisen teologian kurssin, jonka nimi oli vaatimattomasti "Jumala". Hän ihmetteli sitä, miten uskovaiset usein odottavat viimeistä tuomiota innoissaan, koska ajattelevat olevansa Jeesuksen puolella - ja että Jeesus on tietenkin heidän puolellaan. Pursiainen muistutti, että Jeesus on tuomarina siinä tilanteessa (Matt. 25:31-46), minkä luulisi aiheuttavan herkälle sielulle miettimistä."
Ei hätää sillä tuomiolla, jos on ystävä, armollinen ja hyvä ystävä tuomarina:
Jeesus:
"En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni."
Ja tuossahan Jeesus puhuu opetuslapsilleen, niille, jotka seuraavat Häntä uskossa.
vrt. Aamuhartaus tänään
-
Ehkä vähän liippaa ketjun aiheeseenkiin....
Tekee mieli tänne vähän turista...kokemuksiani eilisistä seuroista...ei körttiseuroista, mutta vähän saman-
tyyppisistä....Jotenkin...kun eilisiä seurojakin ajattelen..omalla kohdallani..körttiseuroja kyllä ikävöin...
Niissä veisataan paljon...on lyhyitä puheita...yhteyden ja rukouksen henkeä...
Eilisissä seuroissa väen kesken oli aistittavissa lämmin yhteyden henki...
Muutamia virsiä...kolme etukäteen sovittua puheenvuoroa...ei yhtään lyhyttä spontaania...annettiin siihen
kyllä mahdollisuus...enpähän saanut itsekkään nyt sanaa suustani...joskus olen saanut...
Kahden papin puheet...eka oli lyhyehkö, pari kolme pääkohtaa, jäsennelty, juoni, mielenkiintoinen...
toinen puhe oli sitten aika pitkä, pohdiskeleva, rönsyilevä, kävi kyllä läpi varsin monia tärkeitä asioita, mutta...
ehkä en ollut ainoa joka parinkymmenen minuutin jälkeen havahtui miettimään...mitähän on puhuttu ja mistä
nyt puhutaan...tuli jopa mieleen...koskahan tämä päättyy...
En tiedä onko muita näin huonoja seurapuheiden ja saarnojen kuuntelijoita..
-
Kahden papin puheet...eka oli lyhyehkö, pari kolme pääkohtaa, jäsennelty, juoni, mielenkiintoinen...
toinen puhe oli sitten aika pitkä, pohdiskeleva, rönsyilevä, kävi kyllä läpi varsin monia tärkeitä asioita, mutta...
ehkä en ollut ainoa joka parinkymmenen minuutin jälkeen havahtui miettimään...mitähän on puhuttu ja mistä
nyt puhutaan...tuli jopa mieleen...koskahan tämä päättyy...
En tiedä onko muita näin huonoja seurapuheiden ja saarnojen kuuntelijoita..
Liityn joukkoon. Seurai ym puheiden suurkuluttajana toivon aina lyhyitä ja kiteytettyjä puheita ja filosofointi sitten kahvikeeskustelussa.
-
Ensi sunnuntaina olisi siioninvirsiseurat (taisi olla tällainen nimi) Hml:ssa Poltsarilla.
Toivottavasti on tilaisuus päästä mukaan, ja todella myös saan mennyksi.
Jotain tällaista koen nyt kaipaavani veisuun/laulun ja messun lisäksi.
Puhujat, kolme, mainittiin lehdessä, en tiedä sitten onko siellä lisäksi spontaaneja puheenvuoroja.
Veisuuta ainakin.
-
Täällä kysyttiin, kuinka ryhmä tuo turvaa. Joskus aivan varmaan väärällä tavalla, mutta ne ryhmät jotka pysyvät koossa ainoastaan oman ajattelun alasajolla, pitävät huonosti kenestäkään huolta.
Toisiaan rakastavasta ryhmästä löytyy esimerkiksi aina joku, jolta kysyä neuvoa vaikka per puhelin, joku ennättää avuksi kun yksineläjä sairastuu, jo tietoisuus tästä saa tuntemaan olonsa turvalliseksi. Samaten, tiedän että nyt kun tiedetään millainen häirikkö saatan olla saadessani temporaalikohtauksen, nämä tietävät nyt myös, eikä minua hyljätä oman onneni nojaan.
Voin jakaa huoliani toisinaan täällä, kuten hätäillessäni Moldovan asioista. Ehkä kukaan ei suoraan voi ojentaa ratkaisua kuin tarjottimella, mutta minun oloni on kevyempi kun tiedän että on olemassa ryhmä, jossa joku ehtii kuunnella. Tietoisuus siitä helpottaa.
Ryhmä, jonka perusprinsiippeihin kuuluu ryhmään, mutta myös ryhmässä rakastaminen, antaa itselleni tilaisuuden katsoa peiliin, jos joku ärsyttää. Aika usein jokin oma piirteeni se ärsyttävä on. Ei aina. Mutta aina voi harjoitella tulemaan paremmin toimeen erilaisten ihmisten kanssa, eikä ole aivan tyhjänpäiväistä saada kysyä itseltään, kumpi tällä kertaa on tärkeää, sekö, että olen oikeassa, vai se, etten hajota, aiheuta eripuraa tai tarpeetonta mielipahaa. Joskus on niinkin, että saattaa olla tärkeää saada perille jokin tosiseikka, näin nyt vain on, ei juuri noin. Kuinka sen silloin sanotaan jne.
Aika monelle on hyötyä jos saa ympärilleen parikin ystävällistä, hyvää, kärsivällistä, lempeää, vaatimatonta, kateudesta vapaata ihmistä, jotka eivät etsi omaa etuaan, eivät iloitse vääryydestä, vaan ovat valmiit iloitsemaan kanssani. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru puoli surua. Tätä kohti ponnistelevat ihmiset tuovat Jumalan luokseni. Vaikka kuinka Jumala pysyy luonani, Hän tarvitsee maailmassa välikäsiä.
-
Kyllä tuntui tänään taas "joukkoon rakastamiselta", kun menin sinne seuroihin. Kyllähän tuttu kasvo olen toki monille tällä paikkakunnalla ja kirkosta. Mutta enhän mää ole käynyt tuolla körttiseuroissa kuin muutaman kerran vasta. Joku huikkas sieltä salista, että sua me on täällä jo ootettukin. Ja toinen sanoi, että tule tänne hänen viereen istumaan. Oikeasti tuli sellainen hyvä olo, etten nyt oikeasti ole muualla kuin herännäisyyden parissa tämänsorttista ystävällisyyttä kokenut.
-
Kyllä tuntui tänään taas "joukkoon rakastamiselta", kun menin sinne seuroihin. Kyllähän tuttu kasvo olen toki monille tällä paikkakunnalla ja kirkosta. Mutta enhän mää ole käynyt tuolla körttiseuroissa kuin muutaman kerran vasta. Joku huikkas sieltä salista, että sua me on täällä jo ootettukin. Ja toinen sanoi, että tule tänne hänen viereen istumaan. Oikeasti tuli sellainen hyvä olo, etten nyt oikeasti ole muualla kuin herännäisyyden parissa tämänsorttista ystävällisyyttä kokenut.
Yhdynpä näihin ajatuksiin...mm. myös tämän päiväisen siioninvirsiseuran kokemuksella :eusa_angel:
-
Mirjami tuossa edellä oli tyytyväisellä mielellä seuroissa käynnin jälkeen. Niin minäkin taas. Syys- ja lokakuun seuroihin en päässyt sairastelun vuoksi. Nyt ei ollut siitä estettä, eikä muustakaan.
Mikä nautinto veisata kun sali oli täpösen täynnä. Puheet tukivat toinen toisiaan. Ne käsittelivät uskon arvoituksellisuutta, kristityn kuuliaisuustehtävää, kutsumusta, ja iäankaikkisen elämän todellisuutta josta useilla "takaisin elämään" palanneella on kokemusta.
Sain hankittua kirjapöydästä Siionin virsien nuottipaimoksen isokokoisella tekstillä. Sitä näkyi meidän pöydässä parilla muullakin olevan, ja siitä se sitten löytyi minullekin.
Ihmeellisin kokemus tuli kahvikeskustelun aikana kun Vesa Hirvonen sanoi minulle jotakin jota nyt tutkiskelen mielessäni. :017:
Joulukuun seurojen edellä on myyjäiset. Mietin millä voin osallistua , haluan jotenkin palkita kaiken rakkauden mitä Lahden heränneet ovat minulle osoittaneet.