Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: AKUANKKA313 - 27.09.12 - klo:19:44
-
Mikä tuottaa sinulle elämässä/taidoissa haastetta?
Mitä voisin tehdä asialle?
-
Olen vähän säätäjä sulkapallon lyönneissä.
Vasemman puolen lyönnit ovat helpompia, sillä vasemmassa silmässä on täysi näkö. Oikean silmän näkö on -1.75. En käytä laseja enkä plinssejä.
-
Eri paria olevista silmistä on haittaa pallopeleissä. Kohti kiitävän pallon sijaintia ei pysty tarkasti arvioimaan. Olen sen itsekin kokenut juuri sulkapallokentällä.
-
Pesäpallon pelaamisessa: En osu palloon, en saa palloa kiinni enkä juokse pesälle tarpeeksi nopeasti. Pallon syöttäminenkin on vähän niin ja näin.
-
Oh, Pirska! Kohtalotoverini! Pesäpallossa yhdistyvät kaikki ne asiat joissa olen huono; nopeat spurtit (kestävyys enemmän miun juttu), kopin ottaminen, pallon heittäminen ja palloon osuminen mailalla....Pallot eivät vaan ole miun juttu.
-
Rytmitajuni on aivan onneton. Se haittaa konekirjoitusta ja urheilua ynnä kaikkea muuta liikettä elämässä.
-
Näkökulmasta kaikki riippuu.
-
Teknis-matemaattisissa jutuissa.
Juoksemisessa. Kouluaikoina kyllä juoksin. Asemalle junaan. Pesäpallokentälläkin.
Laihduttamisessa.
Kuuntelemisessa. Puhun mieluummin.
Äitinäkin koen olleeni huono, Isoäitinä jo menetteli. Nyt isoisoäitinä menee jo överiksi.
Ja monissa monissa muissain asioissa. Vähitellen ne tuodaan eteeni. Herra armahda !
-
Keskittymiskyky ja pitkäjännitteisyys on välillä vähän heikkoa, ja olen hieman hidas ottamaan yhteyttä kauimmaisiin lähimmäisiini. Hävettää.
-
Olen hyvä kaikessa! :109: :003:
-
Olen hyvä kaikessa! :109: :003:
Vaatimattomuus on minunkin heikko kohtani.
Mt
-
Mie olen huono lukemaan ja kirjoittamaan, kun on se lukihärö.
Luin tässä viime viikolla jostain lehdestä tuttua rukousta. Tee minusta rahasi välikappale... :017:
-
Näkökulmasta kaikki riippuu.
Tuossa on kyllä pointtia. Sama ominaisuus voi yhdessä tilanteessa olla hyvä ja toisessa haitaksi.
Asioita, jotka ovat minulle vaikeita: Smalltalk, empatia, nukahtaminen, herääminen, moniajo, spontaanius, päätöksenteko. Keskittyminen jos on vähänkin ulkoisia häiriötekijöitä. Kuullun ymmärtäminen ja muistaminen. Tanssiminen, laulaminen ja nopeutta tai toistoa vaativat motoriset suoritukset. Terve järki. Pintapuolisuus, asioiden tekeminen huitaisemalla silloinkin kun se olisi hyödyksi. Eli kaikki mitä ei voi tehdä perin juurin harkiten, johdonmukaisesti ja ajan kanssa.
Jatkokysymykseen mitä niille voisi tehdä: Enpä tiedä. Parasta kai etsiä se ympäristö, jossa eivät ole haitaksi tai ovat jopa hyödyksi. (Sivumennen sanottuna olen kokeillut sulkapalloa ja pelaisin sitä oikein mielelläni, jos sopiva pelikaveri olisi, vaikken siinä etevä olekaan. Sopiva pelikaveri on se, joka pelaa eikä jutustele.)
-
Oh, Pirska! Kohtalotoverini! Pesäpallossa yhdistyvät kaikki ne asiat joissa olen huono; nopeat spurtit (kestävyys enemmän miun juttu), kopin ottaminen, pallon heittäminen ja palloon osuminen mailalla....Pallot eivät vaan ole miun juttu.
Kas, kohtalotovereita! Inhosin pesäpallon pelaamista yli kaiken, koska olin siinä surkea (paikkakunnan joukkueen pelejä kävin kyllä katsomassa). Tennistä pelasin ne tunnit, kun koulussa oli pesistä. Siis keväät ja syksyt. Yksi tenniskenttä oli rakennettu siihen pesiskentän viereen, ja jostain syystä minua ja kaveriani lukuunottamatta muut pelasivat mieluummin pesistä. Sopi meille! Ja kun piti heittää palloa ja tulokset mitattiin. Ei minulla ole heittokättä. Käsi tuntui irtoavan olkapäästä suurella tuskalla. Heitin jotain 25 metriä ja nuorempi siskoni heitti 60 metriä.
-
SV 236 (Virkamiehen virsi?)
1. Tuon tästä päivästä kiitoksen sulle,
häveten, Herrani, tunnustaen:
huonosti suoritin tehtävät sen.
Vaan anna virheeni anteeksi mulle,
syntini unhoita, uskollinen,
päiväni palvelus puutteellinen.
Avokonttorin sermissä minulla oli pitkään huoneentaulu "Kerran luulin, että olin väärässä - mutta erehdyin"
En oikein osaa samoa missä olisin erinomaisen huono, mutta tiedän jo aikamoisen joukon urheilulajeja ja harrastuksia, joissa en ole mitenkään erityisen lahjakas. Jatkan kuitenkin etsintää, jos se oma laji vielä löytyisi.
Olen kyllä parempi kuorimaan perunoita ja omenoita kuin vaimoni, joka veistelee huoletta paksuin siivuin;-)
Nuukuus on varmaan sekä peritty, että opittu ominaisuus.
Ai niin konvoluutiointegraaleissa olen huono. En niitä koskaan oivaltanut, mutta ei niitä ole paljon kyselty opintojen jälkeen. Oikeastaan onkin ihme kuinka vähäisestä osaamisesta maksetaan mukisematta kuukausipalkkaa!
-
Tämä on tutkittu juttu. >:(
Minulla on intelligetziassa täydellinen aukko kolmiulotteisen hahmotuksessa ja tämä on tosi. Se liittyy jotenkin minun aivovammaani ilmeisesti. En ikinä tajunnut miten ne kamat on siellä välikorvassa, vasarat ja alasimet ja putket... Minut (ja potilaat!!!!!!!) pelasti tietty sormien herkkyys eli minä aistin jostain ihme syystä milloin tippa on suonessa kanyyleineen eikä ohi, pitkä neula selkäydinpunktiota tehdessä läpäisee kovakalvon, tärykalvopistoa tehdessä mis menään samoin olin aikanaan terveysasemalla se ainut joka osasi kunnolla maksiollaaripunktion. ... minä tunsin ne kudoksen muutokset sormiini.
Se oli hyvin hämmästyttävää itsestäni, sillä surffasin sokean tavalla, ja naps, olin ryhmäni paras... mitään en tajunnu... siis kuin silmillä niinkuin toiset.
Mutta se on ikävää, ja ilmeisesti samaan liittyy että eksyn hyvinkin helpoissa paikoissa, kerran Joensuussa melkein itkin,. kun ruutukaava-alueella en löytäny maistraattia. Piti joku paperi viedä, ja neljä tuntia ja 8 ihmiseltä kysyin tietä.
En osaa pitää kotona järjestystä ja siinä vois ryhdistäytyä. Ei siivo tule siivoten vaan pitäen, jotain lukee siskon kaapin ovessa keittiössä, ja minä voisin laittaa saman tien roskat aina roskikseen ja noin. Tiskaus leipoessa sujuu oikein hyvin jostain syystä, pesaisen saman tien tavaran jota en tarvii.
-
1. matematiikka
2.avaruudellinen hahmottaminen - ei toivoakaan arkkitehdin tai insinöörin urasta
3. raamattupiirissä en saa suutani auki ja keksi mitään sanottavaa (eilen illan raamattupiirissä sen taas sain kokea).
-
2.avaruudellinen hahmottaminen - ei toivoakaan arkkitehdin tai insinöörin urasta
Tuo se minullekin vaikeinta oli insinööriopinnoissa. Onneksi en yrittänytkään väkisin punnertaa läpi. Kappaleen piirtäminen eri tasoissa oli toivotonta - piirtelin mieluummin aurinkoja :eusa_angel:
-
Minulla taas pätkii kuormittuneena sanamuisti.
Kuvamuistini on pikkuisen parempi.
Olen päässyt matemaattisista ja avaruudellisista pääsykoetehtävistä läpi
suunnittelu-asistenttilinjalle mutta kävin sähköalan.
-
Tuo se minullekin vaikeinta oli insinööriopinnoissa. Onneksi en yrittänytkään väkisin punnertaa läpi. Kappaleen piirtäminen eri tasoissa oli toivotonta - piirtelin mieluummin aurinkoja :eusa_angel:
Koska tuo on minunkin Akilleen kantapää voin kertoa, että teletekniikassa ja tietotekniikassa yleensä tuo ei ole ongelman, vaan kuvat ovat kaksitasoisia.
-
Juu, tietokonetekniikassa ja varsinkin internetohjelmoinnissa olenkin sitten pärjännyt paremmin. No, internetohjelmoinnissa olen huono toistosilmukoiden (for, while) ja merkkijonojen tarkistamisen kanssa kyseisillä funktioilla. Toisaalta aika ison kasan ohjelmointiratkaisuistani PHP-kielellä olen saanut toimimaan if-else -rakenteilla.
-
^Olen huono kehumaan itseäni työnantajille niin että saisin töitä... Nuo silmukat kyllä sujuu, mutta milläs mä saisin ne uskomaan sen?
-
^Olen huono kehumaan itseäni työnantajille niin että saisin töitä... Nuo silmukat kyllä sujuu, mutta milläs mä saisin ne uskomaan sen?
Lehdessä oli päivä pari sitten 10 pahinta virhettä työpaikan hakijalta. Minusta ne olivat relevantteja. Tärkeintä on että annat luotettavan kuvan siitä, että luotat itseesi ja olet varma selviytymisestäsi tehtävässä. Lisäksi ei saa kysyä turhia, vaan pitää luottaa työnantajaan. Kysy vain milloin voin aloittaa.
-
Lisäksi ei saa kysyä turhia, vaan pitää luottaa työnantajaan.
Millaiset kysymykset ovat turhia? Kysymyksilläni koetan omasta puolestani luodata sitä, olemmeko työpaikka ja minä toisillemme sopivia. Vähän kuin puolison etsintää, ei siinäkään kaikkiin voi luottaa.
Mitä noita haastattelukäyttäytymisohjeita olen lukenut niin jonkinasteinen uteliaisuus firmaa ja oma toimenkuvaa kohtaan olisi suotavaa. Oletko (entisenä työnantajana) tästä eri mieltä?
-
Millaiset kysymykset ovat turhia? Kysymyksilläni koetan omasta puolestani luodata sitä, olemmeko työpaikka ja minä toisillemme sopivia. Vähän kuin puolison etsintää, ei siinäkään kaikkiin voi luottaa.
Mitä noita haastattelukäyttäytymisohjeita olen lukenut niin jonkinasteinen uteliaisuus firmaa ja oma toimenkuvaa kohtaan olisi suotavaa. Oletko (entisenä työnantajana) tästä eri mieltä?
En ole eri mieltä. Minusta on pakko luottaa työnantajaan sillä epäilevyys tulkitaan sinulle epäedullisesti. Toisekseen et pysty sitä haastattelussa selvittämään luotaamalla. Ainoastaan annat itsestäsi epäselvän kuvan. Sinä olet siinnä tilanteessa myynnissä et ostamassa. Pääsee sieltä pois jos kyseessä on onneton tapaus. Tärkeintä on päästä sisään näyttämään kykynsä. Kerran minulta kysyttiin, että saako täällä esittää rakentavaa kritiikkiä. Vastasin jyrkän ei. Selitin pikkuisen, että kritiikki on turhaa, mutta ehdotukset miten asian voi tehdä paremmin tai fiksummin ovat aina tervetulleita. Älä ole ujo kehumaan itseäsi kuin kauppias tavaraa, mutta varo ylpeyttä.
-
Pesäpallon pelaamisessa: En osu palloon, en saa palloa kiinni enkä juokse pesälle tarpeeksi nopeasti. Pallon syöttäminenkin on vähän niin ja näin.
Unohdin vielä sen pallon heittämisen, ei mene pitkälle eikä siihen suuntaan, mihin on aikomus heittää.
-
Unohdin vielä sen pallon heittämisen, ei mene pitkälle eikä siihen suuntaan, mihin on aikomus heittää.
Tuo on hyvä tietää. Kun sanot, että se on kivenheiton päässä tuohon suuntaan, että osaa silloin lähteä päinvastaiseen suuntaan eikä tarvitse mennä etäälle.
-
Joskus kun pitäisi jokin asia sanoa hyvin suoraan niin se ei aina ole mulle helppoa.
Saatan kierrellä ja kaarrella ja pelkään että voin loukata.
-
Vaikea sanoa "EI" silloin kun niin pitää tehdä. Pinna katkeaa liian herkästi.
-
olen tosi tosi huono pitämään tavaroita järjestyksessä :icon_sad:
mikähän neurologinen sairaus se voisi olla ?
joku kirjainyhdistelmä siihenkin pitäis keksiä.... EOLTP-syndrooma (ei osaa laittaa tavaroita paikalleen)
ja sitten siihen saisin lääkkeen
ja johan alkaisi tavaroille löytyä paikka :109:
-
Joskus kun pitäisi jokin asia sanoa hyvin suoraan niin se ei aina ole mulle helppoa.
Saatan kierrellä ja kaarrella ja pelkään että voin loukata.
ihmiset ovat erilaisia ja tulkitsevat miten milloinkin,
mutta
joskus juuri se, että toinen ei voi sanoa "suoraan" saattaa loukata.
Herkät ihmiset ymmärtävät kaukaisenkin vihjeen, mutta
ainakin minä olen niitä kovapäisiä pönttöjä joka ainakin tulkitsen sen siten,
että minua aliarvioidaan kun ei voi sanoa tasavertaisena suoraan vaan
kuin jollekin alimittaiselle "silkkihansikkain" :102:
tai sitten tulkitsen, että ahaa, tämä asia on NIIIIN hirveän kauhean kamala asia,
ettei siitä voi edes puhua oikeilla sanoilla vaan kiertäen :102:
-
Tällainenkin kiva ketju on katkennut lokakuussa 2012.
Olen kai huono keksimään uusia aloituksia kun näitä vanhoja nostelen. Eikö se mene; Kuka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään.
Minun vanhan silmääni saatte kyllä muistaa.
...
Olen huono viihtymään huumorintajuttomassa, kankeakäytöksisessä seurassa.
Olen huono selittämään pikkutarkasti asioita, olen siihen liian suorasukainen.
En ole enää kätevä käsistäni. Olen käynyt kömpelöksi. En saa leikkelepakkauksia, kahvipaketteja, hapankorppujen sellofania , lasipurkkien kansia auki ilman saksia tai muuta apuvälinettä.
Olen huono pyytämään anteeksi.
-
Se, että puhun usein tahdittomia, johtuu rytmitajun lähes tädellisestä puutteesta. Tämän huonouden kehtaan tunnusta kun en pysty sitä piilottamaan.
-
Älä huoli R-m, tässä olettaa usein että porukka tajuaa asian jostain vinkistä, vaikka sitä ei sanokkaan. Sitten jälkeenpäin tulee selittelyn tarve vaikka sellaiseen ei pitäisikään sortua.
Olet asiasi selkeästi esittävä ihminen, toisin kuin lukihäiriöinen meitsi.
-
Olen myös huono unohtamaan. Minulla on ' norsun muisti'.
-
Olen antikommunisti kuten Seinäjoen entinen Alkon johtaja sanoi itsestään, Antti Isotalo. En pysty koko maailmaa syleilemään.