Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Kalistaja - 23.09.12 - klo:09:07
-
Tuosta 1930-luvusta ja herännäisyyden paikka paikoin likeisestä suhteesta Isänmaalliseen Kansanliikkeeseen jaksetaan körttitapahtumissa nyt jauhaa. Asiastahan puhuttiin 100-vuotissaarnassa Helsingissä ja peukaloa on laitettu ylös myöhemminkin. Eli Helsinki-saarnassa ja jälkilauselmissa on vatvottu sitä, että herännäisyydeltä oli tietynlainen isänmaallisuus ylilyönti. Missään en ole kuitenkaan nähnyt sanottavan, että Punainen uhka oli tuolloin ilmassa ja lähestyvää todellisuutta. Se ilmeni tyhmimmällekin vuonna 1939.
Ja jokainenhan tietää mikä sija uskonnollisuudella ja Kristus-asialla oli punaisessa valtakunnassa.
Hyvä seminaariaihe seuraavaan körttikonferenssiin olisi: herännäisyyden tosiasiallinen merkitys Suomessa 2000-luvulla?! :kahvi:
-
Mielenkiintoinen aihe. Katsotaan mitä tulee vastaan?
-
No jaa...herännäisyyden tosiasiallinen yhteiskunnallinen merkitys 2000-luvulla on olematon. Uskonnollinen merkitys on huomattavasti suurempi; ilmoittaahan suuri osa pappeja jollain tavalla olevansa körttihenkisiä. Luultavasti 30-luvulla merkitys on ollut joka tasolla hieman suurempi - mutta vain hieman. Körttiläisistä vain hyvin pieni osa oli mukana IKL:ssä ja AKS:ssä, niitä vierastettiin ja syystä kyllä. Olen lukenut Mikko Uolan IKL:n historian nimeltä Sinimusta veljeskunta. Ei paljon kiinnosta enää tuon ajan asioiden kaiveleminen.
Herännäisyys eli voimakkainta kauttaan 1840-luvulla Paavo Ruotsalaisen vielä eläessä. Silloin se ravisteli koko yhteiskuntaa juuria myöten.
-
No ei se Lapuan liike semmottista punaista petoa jaakannut, joka olisi edustanut mitään sisäistä uhkaa tälle maalle enää. Se oli äärioikeistolaista riehuntaa, eikä ainuttakaan ihmistä olisi ollut tarpeen kuljetella mettiin pieksettäväksi, ei etenkään vanhoja valtiomiehiä, joista ei ollut mitään uhkaa kenellekään. Kyllä se oli pahimman sortin ylilyönti, ja laillinen hallitus Mäntsälän kapinastakin lopun teki.
Siiihen puuhaan kuului sellaisten voimien ihannointi, joita ei kukaan viittisi muistella. Kyllähän se Mussoliini sai junat kulkemaan ajallaan, ja Saksassa oli todella taas tulevaisuuden uskoa, aivan totta (!!!)! Katsallissosialistisen puolueen päästessä valtaan 1933, se vain ei ihan riittänyt... pahoin minua ne jäljet pelottavat, mitä mikä tahansa väkivaltaa tarvitseva ääriliike taaksensa jättää. Onhan se nuori ihminen yllytettävissä mihin tahansa, eiköpä moni katunut sitä Ståhlberginkin kyyditystä jälkikäteen.
Ihmetellä kuin ihaillakin sopii, kuinka sitten, vajaan vuosikymmenenn sisällä, osa näistä pieksetyistäkin lähti rintamalle. Sillä tiedätkö mitään siitä, mitä nuo todella vaaralliset kulkijat, vuoden 1917 perilliset, kuljettelivat luotettuihin huusholleihin? Pääteemana oli, kuinka lyömätön on puna-.armeija. Yhteinen kieltäytyminen oli aivan odotettavissa, kun piti puolustaa kotimaata, mutta ei sitä edes ajateltu.
Hyvä oli, mitä vähemmän körttejä se mukaansa veti.
Tuon yhteiskunnallisen merkityksen tulisi näkyä sitä kautta, mitä kokonaan ihmisen elämää elävä kristitty elää ja sitten se ei voi jäädä pieneksi. Sisäänpäinkääntynyt pietismi on muuta, Dosentti... :026: hän osaa kertoa siitä hyvin paljon asioita ja seikkoja.
-
No jaa...herännäisyyden tosiasiallinen yhteiskunnallinen merkitys 2000-luvulla on olematon. Uskonnollinen merkitys on huomattavasti suurempi; ilmoittaahan suuri osa pappeja jollain tavalla olevansa körttihenkisiä. Luultavasti 30-luvulla merkitys on ollut joka tasolla hieman suurempi - mutta vain hieman. Körttiläisistä vain hyvin pieni osa oli mukana IKL:ssä ja AKS:ssä, niitä vierastettiin ja syystä kyllä. Olen lukenut Mikko Uolan IKL:n historian nimeltä Sinimusta veljeskunta. Ei paljon kiinnosta enää tuon ajan asioiden kaiveleminen.
Herännäisyys eli voimakkainta kauttaan 1840-luvulla Paavo Ruotsalaisen vielä eläessä. Silloin se ravisteli koko yhteiskuntaa juuria myöten.
Komppaan Myyrää ja jatkan: 1830- ja 1840-luvulla herännäisyys ihan oikeasti vaikutti - ja vaikutti tosi väkevästi - uskonnollisesti ja yhteiskunnallisesti. Se vaikutti yksilöihin ja se vaikutti ryhmiin ( perhe, suku, kylä ). Paavo Ruotsalainen oli oivallinen sielunhoitaja ja ainakin osittaisessa karuudessaan - ehkä siksikin? - väkevä olennaisasioiden eteenpäinviejä. Ei pidä unohtaa myöskään miestä, jonka etunimet olivat Niilo Kustaa ( alkujaan Nils Gustav ). :kahvi: :icon_biggrin:
-
"Eli Helsinki-saarnassa ja jälkilauselmissa on vatvottu sitä..."
Kun olen näistä piireistä sataprosenttisen ulkopuolinen, pitää kysyä, löytyykö tuota mainittua Helsinki-saarnaa jostain? Sinänsä on ihan hyvä, että suhtautumista tuohon 30-luvun alussa alkaneeseen oikeistovirtaukseen pohditaan.
Luettavana on parhaillaan Tapio Huttulan teos Nauloilla laadittu laki, joka kertoo lapualaisten toimeenpanemista työväentalojen pakkosulkemisista ja -lunastuksista esim. suojeluskunnille. Yhtenä lähteenä on mainittu Olavi Kareksen muistelmien toinen osa, joka kattaa ajanjakson 1929-1939 ja kertoo 30 vuoden takaisen lukemiskerran muistamisen perusteella myös heränneiden suhtautumisesta lapualaisuuteen, kirjoittajan omakohtaisen osallistumisen kuvaamisen lisäksi. Pitää lukea seuraavaksi.
Edellä oleviin Leenan ajatuksiin on helppo yhtyä ja todeta olleen vain onni, että äärioikeiston vaikutus jatkunut muutamaan vuotta pitemmälle. Mikäli sama meno olisi jatkunut, Suomi olisi ollut paljon heikompi kohtaamaan marraskuun lopun 1939 tilanteen.
-
ilmoittaahan suuri osa pappeja jollain tavalla olevansa körttihenkisiä.
Hyvä pointti. Kun kirkossa on niitä, jotka haluaisivat tehdä siitä nykyistä pyhempien yhteisön, niin ihan hyvä että on toisenlaistakin näkemystä. Että edes jonnekin kelpaa lähes mimmoisena tahansa.
Suomessa 2000-luvulla arvostan mitä tahansa vaikka kuinka hentoa ja piipittävää ääntä siitä, että ihmisen arvo ei ole siinä, kuinka maksimaalisen tehokas suorittaja hän on, ja kokisin herännäisyyden olevan yksi näitä ääniä. En tiedä, tarvitseeko "tosiasiallista merkitystä" mittailla, tai onko se edes mitenkään mitattavissa. Ja oikeastaan aika sama kuka niitä ääniä pitää, kunhan edes joku.
Ehkä en muutenkaan (näin ulkopuolelta katselevana?) ihan tavoita Kalistajan kysymyksen tarkoitusta. Olen kuulevinani haikailua "ennen olimme mahtava voima, nykyään meillä ei ole vaikutusta", mutta voi hyvin olla että kuulen omiani.
Ja jokainenhan tietää mikä sija uskonnollisuudella ja Kristus-asialla oli punaisessa valtakunnassa.
Enpä taida tietää :102: Ainakaan kirkot eivät kuolleet. Osa kirkkorakennuksista hävitettiin tai otettiin muuhun käyttöön, mutta niinhän tapahtuu meilläkin. Kristus-asia saattaa voida jopa paremmin siellä, missä kirkko ei liian tiiviisti kaveeraa yhteiskunnan valtaapitävien kanssa, edustivat nämä mitä väriä tahansa.
Lieneekö niin tärkeää tavoitella näkyvää yhteiskunnallista vaikutusvaltaa, sitä että voidaan sormella osoittaa "tässä ja tuossa toiminnassa näkyy, että siinä vaikuttaa körttiläisiä", kuin että voisi syntyä pientä paikallista anonyymia eri tavoin ilmenevää armeliaisuutta, josta mikään nimenomainen taho ei saa kunniaa - jolloin eri tahojen merkitystä ei pystykään mittailemaan?
-
Siis: Herännäisyyden tosiasiallinen merkitys Suomessa 2000-luvulla?!
Öppiäinen: Punaisessa valtakunnassa papit saivat kylmää kyytiä. Moni kristitty likvidoitiin. Nyt siis tiedät.
Öppiäinen: jos tai kun kerrot kaverillesi, että menet vaikka herättäjäjuhlille, niin tietävätkö he mistä on kyse?
Öppiäinen: jos sanot työpaikallasi tai kapakassa jollekin sana herännäisyys tai sanan körttiläisyys, niin miten ihmiset jatkavat tuosta puhetta. Mitä he osaavat sanoa?
Jos oikein kouraisee, kouraisu vaikuttaa luihin ja ytimiin ja se muuttaa elämän toisille ja itselle riittävän ihmiselliseksi jos kohta myös inhimilliseksi. Yhteiskunnallinen vaikutus ( ei tosiaankaan välttämättä vaikutus v a l t a ) voi tapahtua luontevasti ja asiaa kummemmin mainostamatta silloin kun se tapahtuu. Kun tapahtuu.
Öppiäinen: ei tässä mistään sormella osoittelusta ole kyse, tai pisteiden keruusta. Merkityksestä on kyse.
Öppiäinen ( Kuinka ulkopuolelta katsot körttiläisyyttä, ja kun katsot sitä ulkopuolelta, niin miksi et kävele seuratupaan sisään, ja ryhdy pontevasti veisaamaan!?) ?
Siis: Herännäisyyden tosiasiallinen merkitys Suomessa 2000-luvulla? :kahvi: :002:
-
Öppiäinen: jos sanot työpaikallasi tai kapakassa jollekin sana herännäisyys tai sanan körttiläisyys, niin miten ihmiset jatkavat tuosta puhetta. Mitä he osaavat sanoa?
Keräsin näitä juuri tässä jonain päivänä muilta foorumeilta, joilla käyn.
- BB-Irina: Mikä s**tanan korttiläisjoukko tää on, miks me ei biletetä
- Kunhan nyt kampaus on hillitty ja hyvän maun mukainen, ei sen mikään körttinuttura tartte olla. (Keskustelua hautajaispukeutumisesta.)
- Mistä ihmeestä tämä viime vuosisadan vaihteen körttiläisasenne nyt oikein puskee läpi, kun hautajaisista nykypäivänä puhutaan? (Samaa keskustelua hautajaispukeutumisesta)
Tiukkapipoisuuteen yhdistetään. Herättäjäjuhlat on jotain uskisten juttuja. Eli ei, ei tiedetä mistä on kysymys.
Joitakin kertoja olen seuroissa käynyt, en koe olevani sisäpuolella mitenkään. Ei sillä että ulkopuolisuuden tunne mitenkään häiritsisi. Pontevasti en ole veisannut, enkä vähemmänkään pontevasti.
("Punaisesta valtakunnasta" voisin kysyä lisääkin, mutta se tuskin on tämän ketjun kannalta olennaista.)
-
Kiitos, Öppiäinen. Oli mielenkiintoista lukea poimintojasi. Teit työtä nopeasti ja hyvin.
Saattaa muuten jopa olla niin, että joku BB-Bertta ei pääse asiasta jyvälle, vaikka häntä kuljetettaisiin herättäjäjuhlilla, annettaisiin Siionin virret luettavaksi ja tarjottaisiin kahvit seuratuvalla.
Kai tämä on vähän salattua, vaikka ei silti salaista. Jotain asiasta aukeaa, jos aukeaa!
Mutta pohtia meidän pitää mitä mikin on - ja mitkä ovat vaikkapa ihmisten vaikuttimet erilaisissa asioissa.
Eikä se haittaa jos herännäisyydessä on liikettä ja liikehdintää!Eihän?! :kahvi: :001:
-
Kysyin kerran kaverilta, mitä sana "körttiläinen" tuo hänen mieleensä.
"Mustahattuiset miehet istuvat aitan seinustalla ja paheksuvat kaikkea."
Sama kaveri totesi allekirjoittaneesta: "Voi että tämänkin sai vielä nähdä, vanha körtti syö pizzaa".
"Körtti" on äänteellinen takiainen, joka kerää urpoja mielleyhtymiä joka puolelta. Etuvokaalien, klusiilien ja tremulanttien mestarillinen soinnuttelija Martti Innanen (Urjala, Tyrnävä, Kärsämäki, Turenki, Jurva) voi toimia tässä asiassa todistajanani. Nasakka "körtti" on sentään toista kuin vetelät "lestadiolaisuus", "luthersäätiöläisyys", "kansanlähetysläisyys", "kansanraamattuseuralaisuus", "vapaakirkkolaisuus", äänteellisesti ylivetelästä "helluntailaisuudesta" nyt puhumattakaan. Mielikuvan sisällölla ei ole väliä, kunhan se liittyy kristilliseen tiukkapipoisuuteen ja kapeakatseisuuteen.
Oman osansa ovat körtitkin tehneet, ei niinkään nykyinen sukupolvi, vaan varhaisemmat, ehkä suunnilleen Wilhelmi Malmberg-Malmivaarasta Olavi Karekseen. Olen saanut kuulla Ylä-Savon tuikeakatseisista mustahuivisista muoreista, ja takavuosina on kuulemma todettu, että ny voirahan ottaa napsu, ei ne körttilääset enää tänne tuu (yksityisyyden suojaamiseksi en mainitse edes maakuntaa).
Eihän tässä mitään ihmeellistä ole, kysykää vaikka lupsakkaalta savoilaiselta, harvapuheiselta hämäläiseltä, vilkkaalta karjalaiselta tai suoranuottiselta pohjalaiselta.
Mt
-
mt! Vaikka mitä sinulle sanotaan, niin itse tiedät varsin hyvin, että aika monen sukupolven aikana ( vaikka toki vaihtelevuutta oli eri aikoina ja eri sukupolvilla ) totin vähemmän totinen ottaminen ja naukkua mahtavampi paukku on ollut melko monella körttiläisellä totta. Eikä punainenkaan viini ole ollut kielletty hedelmä kovinkaan monelle useana ajanjaksona.
Tuo Innasen kautta sanojen käsittely oli herkullista, kiitos! Tyrvään närhet tuovat vahvan latauksen, samoin vaikkapa Nilsiän susi-ihmiset! ( HUOM! Tämä ei tarkoita ketään aholansaarelaista) Tahi mahdollinen on, Innas-maailmassa pysyen, kehitelmänä tässä tähän iltaan nopeasti: Öllölän pöllöt!
Mutta mt: Mitäpä vastaat otsikon kysymykseen, siis tähän: Herännäisyyden tosiasiallinen merkitys Suomessa 2000-luvulla?!
-
Mielikuvan sisällölla ei ole väliä, kunhan se liittyy kristilliseen tiukkapipoisuuteen ja kapeakatseisuuteen.
Oman osansa ovat körtitkin tehneet, ei niinkään nykyinen sukupolvi, vaan varhaisemmat, ehkä suunnilleen Wilhelmi Malmberg-Malmivaarasta Olavi Karekseen. Olen saanut kuulla Ylä-Savon tuikeakatseisista mustahuivisista muoreista, ja takavuosina on kuulemma todettu, että ny voirahan ottaa napsu, ei ne körttilääset enää tänne tuu (yksityisyyden suojaamiseksi en mainitse edes maakuntaa).
Eihän tässä mitään ihmeellistä ole, kysykää vaikka lupsakkaalta savoilaiselta, harvapuheiselta hämäläiseltä, vilkkaalta karjalaiselta tai suoranuottiselta pohjalaiselta.
Mt
Kevyt sivuhuomautus. Ajattelin kasvattaa hiukset tiukan perinteisen körttinutturaisen mittaan. Että miltä tuntuu nutturakörtistä 2000-luku. Minäkö jäin jälkeen, tai mikä on syy ja mikä seuraus :017:
-
Avaran armon korostaminen, avaran armon painottaminen ja toteuttaminen on merkittävää nyt Suomessa 2000-luvulla. Armahdettu voi vapautunein mielin katsoa ympärilleen ja tehdä todeksi Raamatun hengen: minkä tahdotte itsellenne tehtävän, tehkää se muille.
-
Ennen heinäkuuta 2007 ei sanat körtti, körttiläisyys kertoneet mitään. Paikkakunnan lehdestä joskus huomasin pienen ilmoituksen Siioninvirsiseuroista. Kerran minua sinne pyydettiinkin.
Lähes kaikki muut kirkolliset ja vapaakirkolliset suunnat olivat kyllä enemmän tai vähemmän tuttuja. Olin kuitenkin jo irtautunut karismaattisuudesta, viidesläisyydestä, vapaaseurakuntalaisuudesta. Helluntailaisuus ei sopinut ollenkaan. Viisi vuotta odotin että onko minulle mitään ryhmää johon kuulua. Kirkossakäyntikään ei silloin tuntunut samoin tärkeältä kuin nyt.
Sitten menin kökkään Lahden Herättäjäjuhlille. Siellä napsahti kertakaikkiaan. Tämä. Tämä se on. Armo, vapaus, joukkoon rakastaminen, yksinkertaisuus, vähäeleisyys, ja monta muuta minulle tarkoitettua hyvää.
Yhä paremmalta on oppisuunta tuntunut kun olen lukenut Malmivaaroja, Porkolaa, Rätyä, Heinosta, Ripattia. Ja kuunnellut seurapuheiden elämää lähellä olevia ajatuksia. Niistä ammentaen on punainen lanka ristin juurelta minun odotukseeni tuonut runsasta elämän rikkautta, iloa.
Vähintä ei ole myöskään se mitä olen täältä foorumilta saanut osakseni.
Parempaa ei aikamme ahdistus tarvitsekaan. Ei omin voimin, vaan armon kantamina.
-
Tämä on vaikeampi juttu, kun se ei tapahdu yhdistyksen toimilla, vaan siten ajattelevien ja toimivien yksilöiden toimesta. Vaikutus on suurempi kuin miltä se näyttää, kun se on hajautunutta ja nimetöntä. Seuratkaa ympäristöänne ja laajemmaltikin, niin yllätyksiä löytyy runsaasti.
-
Mielestäni siinä mitenkä asevelipapit hoitivat veljiensä sieluja 1939-1944 oli väkevin sanoma körttiläisyydelle. Suurin osa oli körttipappeja tai körttiläisesti ajattelevia.
-
Täällä kohtaa ihmisiä, jotka kertovat mummansa veisanneen Siionin virsiä.
Kun seurapaikat ovat usein seurakunnan tiloissa, siioninvirsiseuroihin tulee muiden herätysliikkeiden tapakirkollista väkeä. Näin tutustumme luontevasti.
-
Mielestäni siinä mitenkä asevelipapit hoitivat veljiensä sieluja 1939-1944 oli väkevin sanoma körttiläisyydelle. Suurin osa oli körttipappeja tai körttiläisesti ajattelevia.
Olen lapsuudessani ja nuoruudessani tavannut näitä asevelipappeja. Monet heistä olivat otteikkaita, vahvoja ja ymmärryksellisiä. Pystyn ymmärtämään, että moni heistä kykeni väkevään sielunhoitoon sodan saatanallisissa melskeissä ja asemasodan aikana. Tuosta voidaan kirjoittaa lisää toisen otsikon - Sielunhoitoa sota-aikana - alla.
Mutta juhani hyvä ja kaikki muut: läväyttämäni otsikko on Herännäisyyden tosiasiallinen merkitys Suomessa 2000-luvulla?! Jospa siitä vielä.
-
Mitä tarkoittaa 'merkitys Suomessa'? Onko se sama kuin 'merkitys Suomelle'?
Niille Suomessa, joille herännäisyydellä on merkitystä, sen merkitys lienee huomattava. Onko tämän joukon osuus väestöstämme niin suuri, että merkitys koko Suomelle olisi yhtä huomattava? Tuskinpa.
Moni asia saattaa silti olla nyt juuri näin siksi, että herännäisyys on siihen vaikuttanut joskus aiemmin. Tarkoitan pikemminkin asennemaailman ilmiöitä kuin jotain kouriin tuntuvampaa.
-
Anteeksi Kalistaja... kyllä minulla on yritystä kolmannen vuosituhannen ongelman ratkaisuihin, mutta körttiläisyyden suurvuodet olivat mielestäni viimeisen ryssän sodan aikoihin. Ei Paavo Ruotsalaisesta tiedetty mitään julkisesti Helsingissä hänen elinaikanaan.
Kun tulemme nyt kirveistä ydipommien aikaan... tulee heti mieleen, että teologisesti PR:n ja hänen oppipoikiensa ajattelu oli erittäin harvinaista. Jumalalle kunnia ja ihmiselle häpeä. Tätä körttiläiset ovat tänäkin päivänä maininneet. Kun minä olen tallaillut asfalttikörttiläisenä kohta puoli vuosisataa kuunnellen ja keskustellen. Siinä tulee mieleen eräs yllättävä piirre nk. uskovaisissa ja syntisissä. Körttiläisyys elää syntisissä ihmisissä ja nk. uskovaisissa ei ollenkaan. Miljoona henkeä täällä syntisellä pääkaupunkiseudulla ovat körttiläisiä vaikka he eivät tiedäkään...
-
Alkuun hankalasti avautuvaa, ja kiusaannutti, kun koki ettei kuulu tänne koska sukutausta puuttuu, ja yhäkin jollain tapaa ilahtuu kun äitee soittaa että huolikkos isoenosi Siionin Virret, kun löytyivät!
Taitaa olla itselläni hieman kuin Riitta-mummilla. Kiuruveden juhlat olivat selkeä käännekohta, sillä riittävä määrä sanaa veisuuta ja hyvin selkeä visio itsestä --- että synti minun elämääni turmelee, ei aivovamma... Kuin olis varjo edessä... ajattelin, että eihän minun silmäni kestä Kristuksen valoa, niin että varjojen kautta hän lähestyy... ja silloin oli tärkeää hiljainen mietiskelyrauha, kun ei juuri ketään tuntenut, merkitsi muuan virstantolppaa, ja koko mäki jäi hyvin rakkaaksi.
Soisin samaa toisille, mutta jokin hämmästyttävä estää. Tyrmäävintä oli, kun hyvälle ystävälle kandikurssilta esitin että läheppä juhlille, en minä osaa vastata. En enempää puhunukkaan. Sanoi että miksei - kotoa saapui saman tien tosi ärhäkkä tekstiviesti, ei tahdo kuulla "minusta ja minun körteistäni yhtään mitään". Vetäytyi poiskin vaikka oli juuri ihastellut, kuin asutaan nyt lähellä...
Se on sikäli surkeata että tämä mielestäni nykyään ainakin --- mikä itseäni kiinnostaa --- edustaa aikuista ja kypsää kristinuskon ymmärtämistä. Siksi soisin, että saisin selville, mitä ihmeen juttua tuokin ärjäisy kätkee... Mitä ihmiset luulee? Tämä on lopulta, sittenkin aika open house. Ei tulla kimppuun jotta onkos sisar uskomassa tai joks sait henkikasteen tai koskas tulit uskoon... Ei kaanaankielistä sekasotkua, ei erikseen uskonelämää ja elämää, vaan Kristuksen seuraamista.... kiinni riippumista... Tämä on on on jokaisen juttu, ja erikoisen tärkeä tänään, kun hyvin vaikeita kysymyksiä ratkotaan---- anna ymmärrystä, rakas Kristus. Kun hän jokaisen puolesta kuoli.
Tämä, dosentin :026: kanssa seurustelu, veisailu kotona, avaa silmiä näkemään ikäviä asioita omasta elämänvaelluksesta, aivan totta, ja ymmärtämään, että armo on jotakin joka on parempi, kuin elämä, jota suuresti rakastan.
Muistoja; toinen rakas kuva onkin jo seuraavilta juhlilta, jossa satuin päätösrukoukseen Sadettan ja mt:n keskelle, ja silloin se jakamisen ja yhteisyyden kokeminen merkitsi hyvin paljon. Joukkoon ottaminen vaikkei ole terve ja noin. Silloin haluaa rakastaa eteenpäin.
-
---
Mutta juhani hyvä ja kaikki muut: läväyttämäni otsikko on Herännäisyyden tosiasiallinen merkitys Suomessa 2000-luvulla?! Jospa siitä vielä.
Voisitko, Kalistaja, itse kertoa, mikä sinun mielestäsi on Herännäisyyden tosiasiallinen merkitys Suomessa 2000-luvulla. Sinulla on hyvin ytimekkäitä aloituksia, mutta näyttää siltä, että odotat jotain määrättyä vastausta toisilta etkä koskaan oikein saa mieleistäsi vastausta. Minä en ainakaan osaa vastata tuohon oikein mitään, mutta todella kiinnostaisi, mitä ajat takaa.
-
Voisitko, Kalistaja, itse kertoa, mikä sinun mielestäsi on Herännäisyyden tosiasiallinen merkitys Suomessa 2000-luvulla. Sinulla on hyvin ytimekkäitä aloituksia, mutta näyttää siltä, että odotat jotain määrättyä vastausta toisilta etkä koskaan oikein saa mieleistäsi vastausta. Minä en ainakaan osaa vastata tuohon oikein mitään, mutta todella kiinnostaisi, mitä ajat takaa.
Kiitos, pirska! Oikeastaan minulla liikkui ajatus samaan suuntaan, sillä vastauksista hyvin nopeasti tulee itseltäni kysyttäessä subjektiivisen puoleisia! Tuostahan pianaikaa jo kirjoittaisi teologisessa gradun!
................................
Siksi tätä olen miettinytkin. Mitään "punaista petoa" vastaan ei 30-luvun Suomessakaan tarvittu mitään "isänmaallisia kansanliikkeitä", se edusti yleistä yltiönationalismin ja äärioikeistolaisen liikehdinnän nousua. Nuuskittuani eurooppalaista 30-lukua joudun valitettavasti toteamaan, että se se Suomelle vaarallinen oli - myös uhatessaan provosoida kommunismia. Vaikutteensa Suomi otti Saksasta, sillä sieltä tänne on rantautunut paljon arvokastakin. Talouslama nostaa aina populismin esille, eikä se ole vitsikästä. Mitä vähemmän jne, mutta yksi ja sama, tästä päivästähän oli kysymys.
Suomen ja Saksan yhteistyö oli monin tavoin kietoutunutta ja sieltä tuotiin hyvää(kin) joten kun Murtorinteen selvityksiä tutkii oivaltaa kuinka Kansallissosialismi ei hetikään hälyttänyt... ja monen oli vaikea juuri kirkossa tajuta että mitäs ny, kun tekivätkin kansanmurhan... sun muuta! Suuri osa papistosta oli saanut oppinsa Wittenbergissä joskus silloin joskus, ja joskinveljessota/kansalaissota/luokkasota/sisällissota/kapina oli siihen asti tunnetuista eniten uhreja vaatinut ja julmin, tulevaisuuden kannalta taisi olla hyvä -. minusta - että maalla oli armeijan siemen.
..................................
Jos ajattelen vaatimatonta, käytännön elämässä toteutuvaa Kristuksen seuraamista - tee minusta todella kristitty, tahtosi tekijä, pyyhi pois velkani kotta opin itsekin antamaan anteeksi, korjaamaan - se kirkon ytimeksi jäädessään, avarasydämisenä ihmisiin päin, arkana Jumalaa kohti kääntyessään, evankelikaalisten liuikkeiden poonkaistessa kenen mistäkin syystä minnekin - vaikuttaa kyllä kirkon kautta. Jos kohtra tässä joka prelaatti on "lähinnä körtti" ja aktiiviseurakuntalaiunenkin vähintään se "lähinnä-körtti" tiesi koko liikkeestä mitään tai ei, jos jätetään nimi kertomatta ja kuvaillaan tapa ajatella, arvelen aika monen toteavan että juu, sinnepäin lähinnä ... on kirkolla asiat hyvin. Se ei milloinkaan ole yhteiskunnallisissa keskusteluissa ole ollut turha tekijä, sitä joko pomotetaan tai pelätään, ja niin on ollut aina....
Kuten Samuli Klorkalainen aloitti erään aika unohtumattoman saarnansa: Hyvät ystävät, minä en usko ateismiin - niille maan hiljaisille joita kiusaa meluava, meuhuava, vain tunne-elämää liikutteleva mikälie hän sitten on...
Sanoisin ehkä, että herännäisyydellä on siksi monta :026: :026: :026: :026: :026: Dosenttia... että se arvomaailmasta asiakeskustelua käytäessä on viisas kumppani, jonkin yksittäinen jäsen olisi kuinka tyhmeliini. Tyhmeliini tulee kirkkoon ellei ole kipeä, oppiakseen viisautta.
-
Voisitko, Kalistaja, itse kertoa, mikä sinun mielestäsi on Herännäisyyden tosiasiallinen merkitys Suomessa 2000-luvulla. Sinulla on hyvin ytimekkäitä aloituksia, mutta näyttää siltä, että odotat jotain määrättyä vastausta toisilta etkä koskaan oikein saa mieleistäsi vastausta. Minä en ainakaan osaa vastata tuohon oikein mitään, mutta todella kiinnostaisi, mitä ajat takaa.
Onko nyt sattuvia sanoja ja väsymätöntä liikettä toisten parhaaksi? Onko herännäisyys luontevasti arjessa? Ja juhani, jos pääkaupunkiseudulla on miljoona körttiläistä, niin ei se kyllä seuratuvissa, körttikeskusteluissa ja herännäiden jäsenrekisterissä ( tahi Siionin virsien veisuussa & körttikolehdeissa ) näy. Joinakin aikoina on ymmärtääkseni suhteellisesti ottaen paremmin tiedetty tai edes aavistettu se mitä mitä herännäisyydessä haetaan. Viriääkö virsi nyt Nurmeksessa, ottaako olennainen otteen Oulaisissa? Pirska: ellet ole älynnyt niin kerron kun sitä kysyt: vastaukseni on kenties jo kysymyksistäni löydettävissä? Tai tietynlainen hiljaisuus kertoo myös. En minä määrättyjä vastauksia odota, vastauksia kylläkin. Saanen kai kommentoida sitä mitä sanotaan. Ajan takaa sitä mitä jossakin joskus tosiasiallisesti ja ymmärryksellisesti ollut on. :kahvi:
-
Yksi kysymys, Kalistaja. Tulisiko jonkin liikehdinnän itsetarkoituksellisesti elää ad viimeinen päivä?
Samaa olen kysynyt työväenliikettä ajatellessani. Sosiaalidemokraattinen ajattelutapa on minusta terveellinen ja yhteiskuntarauhan takaava, mutta on tehnyt tehtävänsä niiden osalta, joihin se katseensa ensin iski. Ellei siellä tajuta että on haukahdettava muulloin(kin) kuin valvottessa kaupunkien teollisuustyöväestön etuja ja etuja ja etuja etc. niin sille vain nauretaan reliikkinä.
Tuuli puhaltaa missä tahtoo! Meillä kuitenkin on jumalanpalveluselämä, ja yhä elävä kirkko, jossa useimmat kokevat herännäisyyden läheisimmäksi itseään. Samalla kirkolla on muitakin kysymyksiä ratkottavanaan sillä maailma on pienentynyt... , esimerkiksi ekumeeninen työskentely, kirkon tehtävä maailmassa, ja jos herännäisyys tarjoaa pohjan jolta ponnistaa, se pohja on Kristus, eikä sitä kukaan peruuta.'
Ehkä tuohon kysymykseesi osataan vastata 2500-luvulla. Voidaan tietenkin arvuutella, käykö siellä seuroissa nyt tarpeeksi/liian vähän/liikaa väkeä pääkaupunkiseudulla, jossa joku kuitenkin pähkäilee pienessä päässään että niinniin, omassa kirkossahan täytyisi käydä, ja pyhiinvaeltaa h-y:n kyrkkopyhästä toiseen! Niin että oman seurakunnan diakoniatyöntekijä kysyy, olenkos minä koskaan muuten käynyt täällä kirkolla!