Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: AKUANKKA313 - 23.11.11 - klo:15:16
-
Oletko mielestäsi herkkä vai ronski vai jotain siltä väliltä?
Onko kumppanisi tässä asiassa samantyyppinen?
Mitä etuja sinulla on herkkyydestä?
Mitä etuja sinulla on ronskiudesta?
Esitätkö välillä ronskimpaa, jottei sinua haavoitettaisi?
Onko sinuun käytetty valtaa, koska olet herkkä ja haavoittuvainen?
-
Oletko mielestäsi herkkä vai ronski vai jotain siltä väliltä?
Herkkä ja välillä siltä väliltä.
Onko kumppanisi tässä asiassa samantyyppinen?
Ei ole kumppania.
Mitä etuja sinulla on herkkyydestä?
Ei mitään.
Mitä etuja sinulla on ronskiudesta?
--------
Esitätkö välillä ronskimpaa, jottei sinua haavoitettaisi?
En esitä.
Onko sinuun käytetty valtaa, koska olet herkkä ja haavoittuvainen?
Luulisin, että on.
-
Minusta ronski ei ole herkän vaihtoehto. Se kuvaa sanastossani tyylilajia, jolla voi ilmaista jopa herkkyyttä. Esimerkkinä voisi olla suomalaisen äijän tuskainen kirosanatulva kyynelet silmissä.
Herkän vaihtoehtona voisi olla kylmä tai kova. Kova ei kasva, kylmä ei elä. Herkkä pääsee eteenpäin.
-
:icon_eek: :102: :017: :-\
-
On olemassa taiteellista herkkyytta.
Silloin merkitsee milta asiat nayttavat tai kuulostavat.
On myos olemassa herkkyytta tajuta asioiden merkitykset
muita nopeammin. Ja taipumusta pelkotiloihin ja itkuisuuteen.
Osa herkista ajattelee asioita liiankin monimutkaisesti.
Ronskius on myos sita, ettei loukkaannu kovin helposti.
Siihen tarvitaan hyvaa itsetuntoa ja hyvaa kokonaisuuden hahmottamista.
Ronskius on myos rohkeutta kohdata asiat sellaisenaan tai liikana
karskiutena ettei esim. haluakaan elaytya toisen tunteisiin.
Ronskius voi myos olla asenne ilmio toisen heikkoutta kohtaan.
Heikkoon tai oirehtivaan ei samaistuta tai ei haluta ja voidaan
heittaytta ronskiksi.
-
Olen edelleen sitä mieltä, että herkkyyttä ja empatiaa voi toteuttaa ronskistikin. Pelokkaaseen ja itkuiseen lähimmäiseen kannattaa minusta mieluummin suhtautua ronskisti kuin lähteä mukaan yhteiseen valitukseen. Se voisi olla vaikka: "Niistä nenäsi ja lähde meille! Minä keitän sinulle kunnon makkarasopan, niin saadaan vähän järjestystä tähän surkeuteen!"
-
Tekee mieli kompata Penaa.
-
Aivan ja tuo ronskimpi tapa on monesti tehokkaampi saada ihminen jaloilleen.
-
Pitää paikkansa, ja toinen on huumori millä saa ylöspäin mielen.Omasta kokemuksesta voin kertoa kuinka monien leikkausien jälkeen tuli itselle "sääliä" kanssa ihmisiltä, ja jos sitä kuuntelee niin itsekkin siihen herkästi vaipuu.Onneksi oon syntynyt sellaiseen sukuun jossa tuli näitä ronskeja juttuja kuin esimerkiksi... Jos haluat jäädä sänkyyn niin jää en ala puolestasi liikkumaan, tai sääli on sairautta joten ota vaan lisää itelles. Kyllä oon kiitollinen jokaiselle jotka oli vähän "ronskeja" jutuissan
-
Olin 28 vuotta sitten taistelemassa elämästäni sairaalassa. Nuori lääkäri oli kamppailemassa omasta elämästään ihan samanlaisen äkkinäisen sairauden kautta. Minä olin ronskilla päällä ja hän ei. Hän on jo itkenyt yli neljännesvuosisadan ja minä en. Olen saanut lapsia. Olen herkkis.
-
Olin 28 vuotta sitten taistelemassa elämästäni sairaalassa. Nuori lääkäri oli kamppailemassa omasta elämästään ihan samanlaisen äkkinäisen sairauden kautta. Minä olin ronskilla päällä ja hän ei. Hän on jo itkenyt yli neljännesvuosisadan ja minä en. Olen saanut lapsia. Olen herkkis.
Tunnetko hänet, kun tiedät hänen juuri itkeneen vai onko hän fiktiivinen hahmo?
-
Olisiko noita käsitteitä hyvä hieman täsmentää? Jotakuta kannustetaan töykeästi tai ystävällisesti, ja tässä esitettiin ronskin= tylyn tavan etuja, siis hieman töykeän. Se sopii toisille, mutta ei aivan joka tilanteeseen, sanat samaten saatetaan sanoa tylysti tai ystävällisesti, ja äänenpainot sen viestin antavat, pystytkö sinä vai etkö. Ja mitä jäädä kuuntelemaan toisia loputtomiin? Lopulta täytyy päättää itse, pelkään, yhtä yksin on jokainen.
Pena esitti erään mallin tästä teemasta. Onko tuo mies joka pui nyrkkiä Jumalalle, itkee ja kiroaa, sitten herkkis vai ronskis? Pääasia kai on että hän luottaa siihen, että hänet ymmärretään oikein.
Useimmilla ihmisillä on kuin onkin tunteita ja he kykenevät toivoakseni ne näyttämään, elämään niiden kanssa ja luottamaan siihen että näin on suurimman osan kohdalla. Ei kansaa voi tuolla tavoin lajitella kahteen koriin, ihmiset.
-
Minusta ronskius on suoraan reilusti tekemistä, sanomista, ei tylyä.
Vastakohta vois olla vaikka nyhrääminen ?
-
Olin 28 vuotta sitten taistelemassa elämästäni sairaalassa. Nuori lääkäri oli kamppailemassa omasta elämästään ihan samanlaisen äkkinäisen sairauden kautta. Minä olin ronskilla päällä ja hän ei. Hän on jo itkenyt yli neljännesvuosisadan ja minä en. Olen saanut lapsia. Olen herkkis.
Juuh, niin se on että jotkut jäävät siihen valitukseensa. Toiset ajattelevat jotain toivoa olevan, jos ei muuta niin korkeimmalta.
Tietysti on inhimillistä surra ja käydä suruaika läpi. mutta ei sen tulisi kestää kauaa.
Raamatussakin on niitä esimerkkejä vaikka kuinka, kun itketään aika ja sitten taas noustaan.
Itse ole käytökseltäni ja sanomisiltani herkkä kuin norsu lasikaupassa. Saan yhtä lailla tuhoa aikaan. :-\
-
Mie olen mielestäni sekä herkkä, että ronski. Niistä on molemmista hyötyä, sekä haittaa riippuen tilanteesta.
Tänään herkistyin, kun keskustelin hautausta sopivien omaisten kanssa. Herkistyin vasta siinä vaiheessa, kun koin lesken joutuneen joskus aijemmin papin töykeyden ja vanhoillisuuden tähden kaltoin kohdelluksi.
On epäammattimaista herkistyä hautauksen sopimisen yhteydessä. Kuitenkaan en pidä sitä hirveän pahana. Yleensä handlaan tilanteen kuitenkin ja ajattelen, että omaiset kokee sen myötätuntoisuutena.
Toisaalta joskus on sellaisia asiakkaita, jotka peittävät suruaan ja hämmennystään ronskiudella. Silloin on mielestäni hyvä juttu, että olen tottunut ronskiuteen. En hämmenny siitä, enkä pahastu. En kyllä itse puhu ronskisti työtilanteissa, se kuuluu vain vapaa-aikaan.
-
Sukuperintönä herkkyys, opittuna ronskius sopivissa paikoin ja tarvittaessa. :018:
-
Herkkä on puolustautuessaan ronski
-
Näihin taitaa liittyä arvovarauksia, kuten kasvatuskysymykseenkin...? Totesin keskustelun sammuneen siinä vaiheessa, kun kaikki yksimielisesti olivat onnistuneesti saaneet ja jaelleet rajoja ja rakkautta, tai sitten vajavaiset vaikenivat. :003:
Jokaista on neuvottu menettelemään kuten toivoisi itseään kohtaan meneteltävän. Siinä sitä riittääkin miettimistä. Jeesus Kristus taisi olla odottamattomissa tilanteissa "ronski" jos nyt ymmärrän tänmän kuten toiset, samoin edusti protestiliikettä vastakkaiseen suuntaan.
Tässä tuntuu nyt näyttäytyvän ihanteena herkkyys ja kyky ronskiuteen, kyky ottaa ronskeja kehoituksia vastaan, eikä Juhani ole vieläkään kertonut onko tuo kohtalotoveri ollut luupin alla neljännesvuosisadan, eli epäilenpä että me alamme tässä kertoa eräänlaisista minäihanteistamme.
Ihannenormiksi alkaa nousta herkkyys, joka kykenee tarvittaessa ronskiuteen. Kuten rajat ja rakkaus. Et taida, Akuankka, saada lopulta muuta kuin mitä jokainen toivoo olevansa.
-
Puolituttu lekuri itkee vielä nykyäänkin kotona. Herkkyys - ronskius -asetelma ei pidä paikkaansa siinä. Lekuri on narsisti.
-
Mikä on synnynnäistä, mikä opittua?
Ajattelin ensin, että herkkyys olisi synnynnäistä. Mutta, mutta...kun ajattelen lapsuutta, niin eikös lapsi opi toimimaan mallin mukaan. Kun olen lapsena nähnyt, miten äiti aina herkistyi tietyissä tilanteissa, niin enköhän ole oppinut, että on lupa herkistyä tietyissä tilanteissa.
Sitten kun olen kasvanut isoveljien (9 ja 13 vuotta minua vanhempien) rääkissä, olen oppinut myös ronskiksi tietyissä tilanteissa.
Itse asiassa, kyllä äitikin osasi ronskeja vitsejä ja sanontoja. Lapsena sain kuulla ja oppia monta sanontaa, johin loppuosan opin vasta teininä. :003: Esim.: Hoho-hoh hoijakkaa, eipä tässä hyvin voijakkaan. Tätä äiti hoki usein. Vasta isona sain kuulla miten se päättyy. (se ei ole kelvollista tekstiä tällaiselle sivustolle)
Siskoni miniän oli vaikea uskoa, että meidän kiltti ja alati hymyilevä, herttainen mummumme olisi milloinkaan puhunut tuollaisia juttuja. Tosi on tarua ihmeellisempää. :icon_cool: