Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: AKUANKKA313 - 19.11.11 - klo:13:00
-
Itsemurhariski on huomattavasti keskimääräistä suurempi niillä henkilöillä, joilla on mielenterveyden ongelmia, varsinkin masennusta.
Itsemurhan uhrien muistopäivänä sunnuntaina 20.11. järjestetään kynttilätapahtumia eri puolilla Suomea. Tapahtumalla kunnioitetaan itsemurhan tehneiden muistoa ja yritetään tuoda lohtua läheisensä menettäneille. Samalla liitto haluaa nostaa esille itsemurhien ehkäisyn tärkeyden. Itsemurha-aikeet on hätähuuto, johon pitää suhtautua vakavasti.
Mielenterveyden keskusliitto haluaa lopettaa itsemurhiin liittyvän salailun ja häpeilyn ilmapiirin, koska se osaltaan lisää ahdistusta itsemurhaan päätyneen lähipiirissä. Läheisen itsemurha jättää jälkeensä paljon tuskaa, kysymyksiä ja syyllisyyden tunteita.
Onko teillä kokemusta/mielipidettä asiantiimoilta?
-
Poikaystävän ja minun yhteinen kaveri lopetti itsensä alku syksystä.
Kuukauden sen jälkeen tunsin voimattomuuden tunnetta ja masennusta.
Otto oli 35v, hyvännäköinen, siskoni kaverin koulukaveri kemia-insinöörilinjalta
ja mielenterveys-yhdistyksen nuorten aikuisten ryhmästä tunnettu jo n. 7 vuotta.
Hän oli poikaystäväni lähin ystävä,
hän oli samassa työpaikassakin työharjoittelussa eikä työllistynyt,
hänellä oli psykosomaattisia oireita, mutta ne olivat vähentyneet ajan kuluessa,
hänen seurustelunsa muuttui kaveri-suhteeksi,
hän lopetti itse kesälomalla lääkityksensä.
Elokuussa hän ei tullut 2 viikkoon töihin, eikä puhunut raskaista tunnoistaan ja
poikasystävän huomio meni minuun, hänen tyttöystävä oli
katsellut jo keväällä välillä muita..
Poikaystävä soitti Otolle sunnuntaina luotani ja puhelimeen vastasikin Oton äiti,
ja kertoi Oton kuolleen perjantaina. Emme meinanneet uskoa asiaa todeksi.
Muutaman päivän päästä meille kerrottiin vasta itsemurhasta ja saimme kutsun hautajasiin.
Ja siellä oli molemmat Oton exätkin, jopa arkkitehti exä mielenterveys-yhdistyksestä.
-
Viime viikolla kolme henkilöä lopetti elämänsä menemällä junan alle. Se koski minua hekilökohtaisesti vain siinä muodossa, että vaimoni juna oli yhden näistä takia reilusti myöhässä. Se on veturimiehell pitkien painajaisten juttu. Setäni, joka oli veturinkuljettaja koki tämän ja toipuminen vie pitkän ajan.
-
Kaksi koulukaveriani on tehnyt itsemurhan; tosin toisen kuolinsyy on (minulle) epävarma. Vaikka elämän ulkonaiset puitteet olisivat kuinka kunnossa, niin eipä sitä tiedä kuitenkaan, mitä pään sisällä liikkuu.
-
Minun veljeni, ainoan sisarukseni, kuolemasta tuli elokuun lopussa 10 vuotta. Hän kuoli vaikean masennussairauden murtamana. Kuollessaan hän oli 56 v.
Huomena on Tuomiosunnuntai ja itsemurhan tehneiden muistelupäivä. :'(
-
Ollessani alle 20-vuotias, minua vuotta vanhempi poika ampui itsensä haulikolla sisarensa asunnossa heti päästyään armeijasta. Kertoivat, että hän olisi armeijan jälkeen mennyt äitinsä luo ja tämä olisi ajanut poikansa pois. Lieneekö totta, mutta pitkään se mietitytti. Joka tapauksessa itsemurha järkyttää aina syvältä.
-
Ystäväni kärsi masennuksesta. Juhlimme hänen 60-vuotispäiviään. Seuraavana aamuna hän lopetti elämänsä. Masennus osoittautui tappavaksi taudiksi.
-
Nuorempana yksi kaverini tekisi itsarin.
Ulkoisesti kaikki kunnossa.. Mua aina häiritsi kun se kaveri toisaalta ei kestänyt kuulla ollenkaan häneen kohdistuvaa kritiikkiä.
Toinen teki aikuisella iällään, mutta sen nyt saattoi arvata, kun oli monta kertaa yrittänt aiemminkin.
Sittten on näitä kun tekee hidasta itsemurhaa juomalla ja muuten kohtuuttomalla käyttäytymisellään.
Niitä tunnistaa telkun ohjelmistakin aika monia.
Melkein kun kattoo julkkiksia ja wanne be julkkiksia tai bb ohjelmaa, niin huomaa kyllä, että aika epätoivoista porukkaa paljon seassa joilla elämä ei tunnu riittävän ja pakomatkalla itseään. >:(
-
Väittelin siitä, ja huomasin hämmentyneenä, että en käsitäkään juttua.
Sekä itsemurhayritys että itsemurha on määritelty joks samoin: Moninkerroksisista hämmentävistä, usein keskenään ristiriitaisista motiiveista nousevaa toimintaa, jonka tarkoituksena on tavallisesti muu kuin kuolema. ("halusin vain levätä" "päästä pois sietämättömästä tilanteesta")
En tiedä kuinka itsemurhan tehneiltä oli tieto kerätty, oletettavasti ns läheltä-piti-tilanteta jossa olisi todella päädytty kuolemaan - pelastus sattumalta. Esim siten että on lukittautunut työpaikalle jonne ei viikonloppuna tule kukaan,. tappavien myrkkyjen kanssa, mutta joku on unohtanut jotakin ja vastoin todennäköisyyttä palaa takaisin hakemaan unohtamaansa, kuulee hälyä, soittaa poliisin ja uskaltautuu katsomaan, siellä ao on - ottanut jättiannoksen esim myrkyllistä ainetta jota firma käsittelee tai on juuri koettanut hirttäytyä. Pari tällaista muistan.
Valtaosa tehdään humalassa.
..........................................
Opin jo aloittaessani: Itsemurha näyttää "tarttuvan". Lönnqvist, maailman viisain ihminen, kertoi muutamia tarinoita, ja eräs oli tämä: Tutkija jolla ei aiemmin ole ollut itsemurhayllykkeitä alkaa ajatella tutkimusjaksonsa aikana yhä intensiivisemmin itsemurhaa, kokea että itsemurha olisi tehtävä. En uskaltanut mainita että minun auraani kuuluu tuon hokeminen mutten minä mitään tee! Mutta se oli eri asia. Ilman aihetta itsemurha mietitytti - siitä tuli tutkimuksen ajaksi tietoisessa mielessäni ratkaisu, poispääsy, ovi ulos. Jopi oli neuvonut heti kertomaan hänelle jos näin kävisi. En tainnut. Pelkäsin että hän ottaa tutkimuksen vallan pois. Tuskin hän olisi niin toiminut.
Mutta sen jälkeen kielsin itseltäni siitä ovesta astumisen. Ja totta lienee, etten pystyisi vahingoittamaan ruumistani (viiltämään kuristamaan myrkyttämään) edes hyvin syvästi masentuneena. Sen jälkeen jää vaaraksi kuitenkin itsen laiminlyönti, omasta turvallisuudesta huolehtimisen laiminlyönti, liikennevalojen ns laiminlyönti... jonkinlainen tylsä turtumus... kävely rekan alle jotenkin väsyneestä välinpitämättömyydestä.
................................................
Kun itsemurhasta paljon keskustellaan, seuraa aivan aina itsemurhayritysten ja itsemurhien aalto. Sen tähden potkin toimittajat tiehensä sillä teemahan oli mitä vetoavin, saatoin jo nähdä silmieni edessä otsikot: Nyt puhuu nuori lääkäri... Miksio nuoremme sortuvat --- tai muuta yhtä luovaa :044:
Minunhan tässä tulisi olla jo itsemurhan tenyt: Temporaaliepilepsiassa riskin nousu x 25 normaaliväestöön, naislääkärien riski on korkea vaikka laskenut vsta 1994, ja eronneen riski vielä. Väitellyt aiheesta. Minun riskini pitäisi olla jotain yli viiskytkerttainen keskiväestöön nähden vaan enpä ole tuots tehnyt enkä ikinä kuvitellut sellaista kuolinsyykseni.
Mieleeni ei juolahtaisi tuomita ketään - älköön tätä käsitettäkö niin - haluaisin vain haastaa kaikkia etsimään välineitä joilla estää itsemurha. Ne ajatukset ovat lintuja joiden ei ole hyvä antaa tehdä pesää päänsä päälle. Sen ne halusta tekevät. Depressio on tappava tauti, ja täällä on keskusteltu masentuneen auttamisesta, muistakaa että vakavasti masentunut on ihan lamautunut, toimintakyvytön. Jeesatkaa auttamalla, viekää sitä lämmintä ruokaa, patistakaa suihkuun, tuulettakaa, vaihtakaa lakanat, avastkaa posti, jos taloussotkut näyttävät jo kaaostavan elämää, auttakaa vaikka diakoniapäivystyksestä joku kotikäynniolle. Mieliala ei muutu vaikka tanssitte ripaskaa, ajatelkaa hänet keuhkjokuumepotillaaksi! Mutta jos jaksatte molemmat, tehkää jotakin helppoa kivaa yhdessä. Sairaalat uloskirjoittavat toisinaan liian nopeasti.
Käsiaseet ja muut kotona säilytettävät pyssyt on hyvä antaa naapurille turvaan depression ajaksi. USA:ssa osavaltioissa joissa kodeissa on runsaasti käsiaseita tehdään myös nopeita ampumaitsemurhia. Impulssista jota kukaan ei tajua, tuskin tekijäkään, ja joka meillä olisi jäänyut yritykseksi, tästä syystä juuri suisidologit vastustavat aseita kodeissa.
Vahva samastuminen johonkuhun joka ei mahdottomassakaan olossa ole tappanut itseään ---zitä arvelen hyväksi. Dosentti :026: kärsi masennusjaksoista - niillä' saattoi olla yhteyttä hänen 20v iässä saamaansa kalloaivovammaan -- kaatui luistinradalla pahoin, loukkasi päänsä, oli useita vuorokausia tajuton. Yhtäkaikki; pitkähköjä synkkyyskausia hänellä oli, mikään ei ilahduttanut... , hän pelkäsi vangitsemisen jälkeen depressiota enemmän kuin natseja! Kahdesti hän harkitsi itsemurhaa, ensi kerralla heti pidätyksen jälkeen koska pelkäsi murtuvansa kidutuksessa ja vaarantavansa toisten hengen (ja olisi ammuttu joka tapauksessa). Toistamiseen ennen katoamistaan Buchenwaldiin, koska alkoi olla lopen uupunut, syvästi masentunut, tiesi jo kohtalonsa, suri syvästi myös Marian tähden,... ja kirjoittaa "Etiikassa" ettei sitä sentään voi itsellensä hyväksyä. Keskellä tätä kamppailua on kirjoitettu "Hyvien voimien suojassa", vk 600, myös säkeistö kärsimyksestä: Jos tuskan maljan lasket huulillemme, kärsimys vuotaa yli laitojen, sen voimme silti rohkeasti juoda, kädestäs rakkaasta me saimme sen".
................................................
Tätä toivotan itselleni - jokaiselle joka itse ajattelee itsemurhaa - nyt on helppoa uskoa ettenhän minä, mutta kuka voi tietää huomisensa? Yksin Jumala. Parasta olla pienin äänin.
Vielä joitakin ajatuksia auttamisesta, kun huolestutte, auttakaa ennen kuin vaara on ohi, saatatte tietämättänne pidellä pelastusköyttä, ja toisessa päässä riippunut ymmärtää sen vasta kuukausien kuluttua pelästyneenä - pelätkää itse, jos asianomaisen kaikki on ennallaan, mutta yhtäkkiä muututte merkillisen välinpitämättömiksi/koette varmasti mutta vastoin parempaa tietoa, että "vaara on ohi"/"sehän rauhoittui kokonaan" ; asiat ovat huonolla tolalla, , sillä silloin pitkään suisidaalinen itsensä tappaa. Kun hän lakkaa herättämästä huolta, huolestukaa, hän on vetäytynyt syrjään, lakannut vetoamasta, päätöksensä tehnyt.
Ehdottaisin ketjun sisällön, ehkä nimenkin vaihtamista "tartuntavaaran" takia Miten estän itsemurhan, omani tai toisen. Siitä on hyvä puhua ja ei ole hyvä puhua. Omaiset saavat ymmärrystä ja tukea, mutta suisidaalisuuteen taipuvaiset se työntää kuilun partaalta alas. Siksi näin.
-
Sekin on hälyttävä merkki, kun tuskainen masennuspotilas muuttuu rauhalliseksi. Se voi tarkoittaa tehtyä päätöstä ja sopivan tilaisuuden odottamista. Tällaisesta oli kysymys ystäväni syntymäpäivillä.
-
Itsemurha on typerä ja turha teko, siitä ei pääse mihinkään. Voiko tähän sääntöön olla poikkeuksia?
Jack Kevorkian (http://fi.wikipedia.org/wiki/Jack_Kevorkian) oli lääkäri, jonka kutsumus oli auttaa parantumattomasti sairaita kuolemaan arvokkaasti oman käden kautta. Hänestä tehty elokuva tuli vastikään televisiosta. Se onnistui vakuuttamaan minut siitä, että joissakin harvoissa tapauksissa itsemurha voi olla oikeutettu valinta. En sano oikea, vaan oikeutettu.
Miten meille muille elämästä tulisi mieluisampi velvollisuus?
-
Jos joutuu miettimaan, mita elamalleen tekisi,
kannattaa itseensa keskittymisen sijaan keskittya toisiin.
Kannattaa ainakin yrittaa miettia miten voisin olla iloksi
ja avuksi muille parhaiten tai edes itselleni.
-
Lutteerus sanoi, että uskon ja rakkauden klimppi... tämä jälkimmäinen siis "rakkaus" vetää ihmisiä pois ahdistuneisuudesta ja masentuneisuudesta. Hän kuoli luonnollisen kuoleman vaikka hän oli joskus masentunut. Mennään ja pistetään hihat ylös ja autetaan rakkauden voimalla lähimmäisiämme.
-
Amen. Toinen rakkauden voimaan luottava.
Aamusydämellä, yhdentoista tunnin yöunen jälkeen on hyvä sanoa. :023:
-
On hyvä muistaa myös se toinen puoli: "Rakasta lähimmäistäsi, niinkuin itseäsi".
-
Itsemurha on typerä ja turha teko, siitä ei pääse mihinkään. Voiko tähän sääntöön olla poikkeuksia?
Jack Kevorkian (http://fi.wikipedia.org/wiki/Jack_Kevorkian) oli lääkäri, jonka kutsumus oli auttaa parantumattomasti sairaita kuolemaan arvokkaasti oman käden kautta. Hänestä tehty elokuva tuli vastikään televisiosta. Se onnistui vakuuttamaan minut siitä, että joissakin harvoissa tapauksissa itsemurha voi olla oikeutettu valinta. En sano oikea, vaan oikeutettu.
Miten meille muille elämästä tulisi mieluisampi velvollisuus?
Tarkkaan ottaen kyse on ollut eutan asiasta, avustettua itsemurhaa nimitetään aika lääjastikin noinm (comments?). En tiedä. Ihmisellä itsellään kai tarvitsisi olla visio oman elämän merkityksellisyydestä. Kovat kivut - hidas tukehtuminen - ehkä luja usko siihen että tällä on merkitys, jonka toinen sille antaa
Vähän vähemmän finaalissa: Lääkitys, riittävä kipulääkitys on aika ensiarvoinen, ennen ei oikein jaksa muuta
-
Joo, aktiiviseksi eutanasiaksi sitä sanotaan. Kristillisessä etiikassa siihen on suhtauduttu edelleen varsin varauksellisesti. Passiivinen eutanasia eli letkuin elättämisen lopettaminen on helpompi hyväksyä. Vai onko elämä niin arvokas, että sitä pitää vaalia viimeiseen asti, pitää ruumis lämpimänä, vaikkei elämä millään muulla tavalla henkilöstä enää huokuisi?
Syvässä masennuksessa tunne lienee samanlainen. Että vain ontto ruumis enää hoipertelee, eikä hengestä ole elonmerkkejä nähtävissä. On sisältä kuollut. Sehän ei tietenkään pidä paikkaansa, se tunne, ja rakkaudella sielun voi totta tosiaan saada valheestaan pois.
Omassa lähipiirissäni on henkilöitä, joiden jatkuvaa fyysistä kipua ei millään lääkkeillä saa lakkaamaan. Hirveän vaikea siinä tilanteessa on sanoa toiselle, mikä hänen elämänsä tarkoitus on.
-
---
Omassa lähipiirissäni on henkilöitä, joiden jatkuvaa fyysistä kipua ei millään lääkkeillä saa lakkaamaan. Hirveän vaikea siinä tilanteessa on sanoa toiselle, mikä hänen elämänsä tarkoitus on.
Kuulostaa tutulta. Muistan kuitenkin, että kipupoliklinikalta lopulta löytyi apu, mutta kauan siinä kesti, että lääkitys saatiin sille tasolle, että kipu oli edes siedettävä. Varmaan kivun kanssa kamppaillessa auttaa myös se, että tuntee olevansa rakastettu.