Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: AKUANKKA313 - 05.11.11 - klo:15:46
-
1.Kuinka usein kayt:
2.Koska viimeksi kavit:
a) elokuvissa
b) taidenayttelyssa
c) konsertissa
d) keikalla
e) oopperassa/balettia katsomassa
d) naytelmaa/musikaalia/tanssikatselmusta katsomassa
yms. Kulttuuririennossa
Mika siina oli erityista?
Mika oli liikuttavaa tunnetasolla?
-
Tutustuin Ars11 -näyttelyyn sekä Kiasmassa että Kouvolan taidemuseossa. Erityistä ja tunnetasolla liikuttavaa oli paljonkin. Erityisintä oli löytää valokuva itsestään, siskoistaan ja naapurin lapsista osana taideteosta. Kirjaston ja Valokuvakeskuksen näyttelyitä olen käynyt sen jälkeenkin katsomassa, mutta ne eivät olleet Ars11 veroisia.
-
1.Kuinka usein kayt:
2.Koska viimeksi kavit:
a) elokuvissa
Erittäin harvoin, ehkä tällä vuosituhannella.
b) taidenayttelyssa
En kauhean usein, ehkä viime vuonna.
c) konsertissa
Nyt nappas, käyn aika usein ja nimenomaan klassisen musiikin konserteissa (kevyen musiikin konsertteihin en luitani haalaa). Kuukausi sitten kävin viimeksi.
d) keikalla
Millä ihmeen keikalla?
e) oopperassa/balettia katsomassa
Aika harvoin tulee käytyä, viimeksi 4 vuotta sitten oopperassa.
d) naytelmaa/musikaalia/tanssikatselmusta katsomassa
Harvemmin, viimeksi näytelmää viime keväänä.
yms. Kulttuuririennossa
Enpä keksi muita
Mika siina oli erityista?
Mika oli liikuttavaa tunnetasolla?
Hyvä musiikki menee syvälle sydämeen, kun huomaa, että esiintyjätkin eläytyvät esitykseensä.
Näytelmän aiheena oli vanhustenhoito ja se liikutti kaikessa karmeudessaan.
Taidenäyttelyssä voi ihailla, kuinka jotkut osaavat panna asioita paperille todella taitavasti.
-
Elokuvissa kävin pari viikkoa sitten. Eilen melkein menin leffaan, mutta askeleet veivätkin taidenäyttelyyn, itse asiassa pariinkin. Joistain maalauksista ja kuvista tulee mieleen muistumia, hetkiä menneestä, idea johonkin uuteen. Tai intoa ja innostusta, hyvä olo, ajattelemisen aihetta, pakko päästä pois, surumuistuma, jonkin uuden avautuminen. Jotain synkeää ja ahdasta tunnelmaa. Tai valoisaa, vapaata ja avointa elämisen tunnetta. Joskus jotain ainakin sillä hetkellä yhdentekevää, ohitettavaa.
Noin 20 vuotta olen kuunnellut Sade Adun musiikkia, ja toissa iltana olisi ollut mahdollisuus kuulla ihan livenä. Innostuin, kun kuulin syksyllä Saden tulevan viimeinkin Suomeen. Vaan enpä ostanut lippua. Yhtäkkiä se ei tuntunut tärkeältä. Loistava konsertti-dvd minulla on. Loistava! Visuaalisesti kaikki kohdallaan suhteessa soittoon ja lauluun. Sellaisesta nautin, se vavahduttaa syvältä.
Kuvat ja musiikki ovat aika ajoin säväyttäneet minua melkoisesti. Esim. ensimmäinen kerta Bruce Springsteeniä Helsingin Olympiastadionilla vuonna 2003 jätti lähtemättömän muiston ja tunnelman ja kokemuksen mieleeni. Järjen tasolla en tiedä, mitä tapahtui, mutta edessäni istuneet lakosivat kuin vilja myrskyisessä rankkasateessa, kun kuulin yhden suosikkibiisini ensi sävelet ja sitten tajusin, että se se on! Jotain minussa purkautui ulos äänenä, jostain alitajunnasta, automaattisesti.
Keikka.. No jos Elton John viime kesänä Porissa lasketaan mukaan, niin siellä sitten, eturivissä. Siskoni otti parempia valokuvia kuin minä. Niitä sai ottaa luvallisesti kahden ensimmäisen biisin aikana. Yhdessä kuvassa Elton katsoo suoraan siskoni kameraan. Siskolla oli täsmälleen samanvärinen paita kuin Eltonilla.
Oopperassa kävin noin vuosi sitten.
Näytelmiä, erilaisia, näkee päivittäin ympärillään. Mutta oikeiden näyttelijöiden sellaisia en ole aikoihin katsellut.
-
H a r r a s t i n kulttuuria.
Se alkoi kun menin kansakouluun. Opettaja ja äiti preppasivat minusta "kilparatsun". Kuljin ympäri maakuntaa koululaisten lausunta- ja puhekilpailuissa.
17-vuotiaana liityin työväenopiston näytelmäpiiriin. Se vei eteenpäin teatterikursille Tampereelle tarkoituksena pyrkiä teatterikouluun. Korkeemmas käres oli muut suunnitelmat. Tapasin Matin 48 v. sitten. Lasten ollessa pieniä lausuin ja näyttelin Hämeenlinnan Karjalaisissa ja kilpailimme viitenä vuonna Karjalan Liiton kulttuuripäivillä. Loppu-ajan oli jo Lahden Karjalaisissa,
Pääsin kaupunginteatteriin avustajaksi, liityin Lahden Lausujiin mutta oma lausunta-ilta jäi pitämättä kun olen kunnianhimoton sellaisen suhteen.
Spoon River Antologia oli meiltä hyvä suoritus.
Toimin Harjulan lapsiteatterin ohjaajana, Kalevalaisten Naisten Helkatyttöpiirin vetäjänä ja perustin kahden tutun miehen kanssa Nostoväkinäyttämön. Saimme Tampereen Teatteripäivillä hyvät arvostelut Jukka Pakkasen näytelmästä Tunti kerrallaan (Unto Monosen elämästä)
Jopa lauloin siinä.
Leipätyö alkoi v. 1972 pankissa, mutta hoitelin suullisen esitystaidon opettajan sijaisuutta Salpausselän Yhteiskoulussa yhden vuoden.
Kuuluin Lahden kulttuurilautakuntaan kahdeksan vuoden ajan . Silloin olin etuoikeutettu saamaan kutsukortteja eri laitosten tapahtumiin. Teatterissa kävin usein.
Sibeliustalon konserteissa tulee joskus käytyä, mutta harvemmin nykyään , kuten missään muualla kuin kirkossa ja seuroissa.
Eräänlainen kyllästyminen tai väsymys alkoi pari vuotta sitten. Minulle riittääkotona nautittava radion, TV:n ja kirjojen anti. Taidenäyttelyt ovat ainoa missä olen joskus poikennut. Viime kesänä näin Tyrvään Pyhän Olavin kirkkomaalaukset.
Kirkkoarkkitehtuuri ja kirkkotaide onkin nyt riittänyt minulle. Wikipediasta olen käynyt Suomen kirkkoja läpi.
Olen koettanut hiilipiirtämistä ja öljyvärimaalaustakin. Kuvataide on lähellä mieluisinta.
Kun näin on itseään hajoittanut, niin selvähän se ettei ole minkään alan taitaja. Mutta kiinnostuksen kipinä olisi nyt kirjoittamiseen. :040:
-
jaa, joo
http://www.youtube.com/watch?v=bR3K5uB-wMA
-
H a r r a s t i n kulttuuria.
Toimin Harjulan lapsiteatterin ohjaajana, Kalevalaisten Naisten Helkatyttöpiirin vetäjänä ja perustin kahden tutun miehen kanssa Nostoväkinäyttämön. Saimme Tampereen Teatteripäivillä hyvät arvostelut Jukka Pakkasen näytelmästä Tunti kerrallaan (Unto Monosen elämästä)
Jopa lauloin siinä.
Sukuvikoja nämä kirjailijan hommat. Lastenkirjailija Kaija Pakkasen lapset ikäjärjestyksessä Jukka, Timo ja Outi ovat kaikki kirjoittaneet kirjoja. Olikohan se minun kulttuuri huippu, kun asuivat naapuritalossa ja Outi oli samalla luokalla. Outiin olen törmäillyt myöhemmin työasioissa, mutta muita en ole nähnyt vuosiin.
Minun kulttuuriharrastukseni ovat enemmän tällaisia vierestä viedään elämyksiä. Meillä on ollut kausikortit useana vuotena sinfoniakonsertteihin ja joka toinen vuosi suuripiirtein käydään oopperassa. Teatterissa en ole käynyt taas pitkään aikaan kun lapsena tuli käytyä niin usein. Ukki oli kaupunginteatterin hallituksessa ja lipuista ei ollut pulaa.
Professori Veikko Vionoja oli anopin serkku samoin kuin kirkkomusiikkineuvos Väinö Viitasalo. Olivat tosi eri puolita eivätkä toisilleen serkkuja. Veikolla on useita körttiaiheisia maalauksia (mm kaikki Helsingin seuratuvan seinillä olevat) ja hänen vaimonsa olikin Ylistarosta. Väinö Viitasalo oli Herättäjän päätoimikunnassa. Väinön tytär Marita toimii Soile Isokosken vakituisena säestäjänä. Meidän Elinan kanssa samalla riparilla Aholansaaressa oli kolme Väinön lastenlasta.
Isäni opiskeli Ateneumissa, mutta onneksi lopetti kesken ja luki itsensä insinööriksi. Isäni maalasi eläkkeellä ollessaan tauluja harrastuksena samoin tekevät molemmat siskoni. Minulla ei ole rytmitajua (anteeksi tahditon käytökseni) enkä ole minkään piirtäjä saatikka maalari. En laula enkä soita. Vaimo piirtää muotokuvia ja maalaa ikoneita http://www.samila.1g.fi/kuvat/Ikonit/ sekä veisaa.
Taidetta käymme katsomassa samoin konserteissa. Nuorena miehenä tuli käytyä myös pop- ja jazzkonserteissa, mutta se on jäänyt. Ensimmäinen iso konserttini oli Paul Ankan konsertti 1959 Linnanmäellä, elämys sinänsä mutta maku on muuttunut ajan myötä.
Elokuvissa olen käynyt viimeksi katsomassa "yksi lensi yli käenpesän" joskus 20-30 vuotta sitten. Lasten kanssa on nautittu kulttuurista katsomalla videovuokraamon poliisiopistot jne.
Tuuri se käy kun vierestä viedään.
-
Minua vähän nolotti ja hävetti jälkeenpäin kun oli jo tekstin lähettänyt. Mitä näitä harrastuksiaan (ent) luettelee. Selvää itsekorostusta tietty.
Kun tulimme kirkon portaita alas, koputti eräs vanhempi lestadiolaismies olkapäähääni ja sanoi: Rouva saanko sanoa... ( ajattelin että mistähän moititaan, huuliväristä vai korvakoruista ) ... että kun te luette tekstit kirkossa, niistä ymmärtää ja saa selvää. Hän on itse opettaja ja kerroin että ensimmästä opettajaani saan näistäkin sanoista kiittää. Silloin lapsia kannustettiin laulamaan ja lausumaan.
Tuntui se mukavalta että muinoisesta harrastuksesta on nyt apua kun vihdoin olen rohjennut lukupulpettiin.
Kun rekisteröidyin liki tasan kolme vuotta sitten foorumille, kysyttiin harrastuksia. Olen K-ihminen.
KIrjoitin: kulttuuri, kokkaus ja koira. Koiraa ei enää ole, mutta kaipaan koiraani.
Kirkko, koti, kakarat, keittäminen, keskustelut ja vaikka K-kauppa ovat elämääni nyt.
Adventtina on seuraava kerta.
-
Minua vähän nolotti ja hävetti jälkeenpäin kun oli jo tekstin lähettänyt. Mitä näitä harrastuksiaan (ent) luettelee. Selvää itsekorostusta tietty.
Älähän turhia, Riitta-mummi! Ei siinä mitään pahaa ole, jos itseä eteenpäin vieneistä ja vievistä asioista innostuu ja haluaa vinkkejä ja tuntojaan jakaa toisillekin. Iloitkaamme hyvästä!
-
Kiitos sadetta ystävällisestä ajatuksestasi.
Olenpahan vaikka esimerkkinä muille kouluttamattomille kansannaisille (ja miksei miehillekin ) että kulttuuri rikastuttaa köyhänkin elämää.
-
"Kun kuulen sanan kulttuuri, poistan varmistimen aseestani"
- kenraaliluutnantti T.J.A.Heikkilä -
(fiktiivinen hahmo kirjallisuudesta)
:002:
-
Elokuvissa tulee käytyä aika harvoin. Viimeksi Havukka-ahon ajattelijaa. 15.11. aion sattuneesta syystä mennä elokuviin, en vaan vielä tiedä mitä katsomaan.
Teatterissa tulee käytyä noin kerran vuoteen. Kävipä kerran niin, että Tiitiäisen kanssa käytiin kauden kaikki Lappeenrannan teatterin esityket yhtä lukuunottamatta. Silloin vain sattui olemaan meitä kiinostavia näytelmiä samalla kaudella.
Taidenäyttelyissä tulee käytyä harvemmin, paitsi ne mitä paikallinen taideseura Luuta järjestää.
Konserteista tulee käytyä lähes kaikki paikalliset kirkkokonsertit. Niitä on muutamia vuosittain. Nytkin on tulossa kolme joulunajan konserttia. Yksi niistä on Sulo Saaritsin 100-vuotis muistokonsertti. Esiintymään tulee Aulikki ja Pertti Eerola.
Keikalla kävin viimeksi 16.10. Lappeenrannassa kuuntelemassa Mulkvisteja. Saatiin nauraa oikein makeasti. Keikka sisälsi huumorimusiikkia, sketsejä ja Ismo Leikolan stad upia.
Viimeisin kulttuuririento oli viikko sitten sunnuntaina: Runoja ja musiikkia. Siellä paikallinen lausuja oli koonnut ohjelmiston runoista teemoittain ja teemojen väliin tuli yksinlaulua. Laulut oli myös suunniteltu ohjelmiston siteeksi. Oli todella mukava iltapäivän riento.
Viihdyn myös museoissa. Kesällä hujahti Tiitiäisen kanssa neljä ja puoli tuntia Helsingissä luonnontieteellisessä museossa, eikä edes kaikkea ehditty katsella. Tiitiäinen on pienestä pitäen viihtynyt museoissa ja näyttelyissä. Ruotsin risteilylläkin muu porukka meni kauppoja katselemaan, myö vaan koluttiin museoita. :003:
Mie luulen, ett jos mie asusin kaupungissa, olisin varmaan kulttuurin suurkuluttaja. Täältä maaseuvulta ku pitää lähtiä aina vartavasiten ajamaan tuonne tienpäälle, nytkin pilkkosen pimiässä, vastaantulijoiden valot silmiä sokasten, hurjan rekkarallin seassa, hirviä väistellen, niin se rajottaa tuota harrastamista.
-
Minä olen kaiken aikaa aikeissa harrastaa kulttuuria. Harmittavan usein jää aikeeksi.
Seuraavaksi aion mennä katsomaan ARS11-näyttelyn Kiasmaan (vielä muutama viikko ennen kuin se loppuu) ja Lappi-näyttelyn Ateneumiin.
Tekisi mieli myös käväistä Turussa katsomassa mm. Carl Larsson -näyttely.
Teatterissa tulee käytyä kerran-pari vuodessa, oopperassa harvemmin. Baletissa tuskin koskaan. Elokuviin ei ole tullut lähdettyä kuin muistaakseni viitisen vuotta sitten viimeksi. Kotona katsottiin Havukka-ahon ajattelija viikko sitten. Katsomattomia dvd-elokuvia on kotona ainakin kymmenkunta.
Viimeksi nähty taidenäyttely taisi olla Mäntän kuvataideviikkojen näyttely kesällä. Teatteriesityksistä viimeisin oli Kristuksen morsian Kansallisteatterissa. Konsertissa olen tainnut viimeksi olla itse esiintymässä kuoron kanssa.
Lukeminen on rakkain, päivittäinen kulttuuriharrastus.
Parhaimmillaan esitys/näyttely koskettaa, liikuttaa, antaa uuden näkökulman. Usein saa myös ihailla lahjakkaita tekijöitä.
-
En tiedä onko se kulttuuria, mutta kahdesti olen kuunnellut Kiri Te Kanawaa ja kerran Luciano Pavarottia jäähallikonsertissa. Oli ne mahtavia konsertteja ja Kiri onkin yksi lemppareistani. Olen suosinut viime aikoina sopraanoja, kuten Norjalainen Sissel Kyrkjebø, joka soi parhaillaan. Muita kivoja on Hayley Westenraa ja Celtic woman. Siskoni pottuilee, että meillä on radio aina samalla Kanawalla. Nämä huppukonsertit olivat onneksi asiakastilaisuuksia ja vielä avec. Tuskin olisin omalla rahalla mennyt sen verran tyyriitä olivat. Muuten Youtubessa saa kaikki sopraanot riviin kirjoittamalla hakusanaksi O mio babbino caro tai oikeastaan O mio riittää. Kaikki sopraanot ovat levyttäneet sen.
-
Tarkoittamatta mitään ilkeää tapanani on kutsua dame Kiri te Kanawaa Kirjawaksi Kanaksi. Lilli Paasikiven sananmuunnos taas on Liisi Pallikivi ja Karita Mattilan anagrammi on Iltamarakatti. Niin että olen harrastanut kulttuuria.
-
Meikämannen kulttuurit on tässä.
www.youtube.com/watch?v=YaKl2ec4J_w
-
Meikämannen kulttuurit on tässä.
www.youtube.com/watch?v=YaKl2ec4J_w
Et tietääkseni ole manne. Toisekseen tuli nuoruus mieleen ja Little Richard.
-
Meikämannen kulttuurit on tässä.
www.youtube.com/watch?v=YaKl2ec4J_w
Oletko tosissas ? Muistaakseni sinä olet kirjoittanut foorumille runon tai pari. Luulen että olet sala-taiteellinen. :004:
-
... Saatiin nauraa oikein makeasti. Keikka sisälsi... Ismo Leikolan stad upia.
http://www.youtube.com/watch?v=1cNvu48JI_Y
-
Minulla on kotimainen nykykirjallisuus-ongelma (paitsi novellia).
Jotenkin kotimainen nykyproosa ei nappaa. Siitä tuli proosakurssilla puhetta ja valitin etten jaksa lukea niitä, kun koko päivän olen juuri semmosten tarinoiden jälkiä korjannut, niin Seita Parkkonen sanoi vähän hämmentyneenä että ne kyllä on kyllä juuri niitä palkittuja, "vahvoiksi" katsottuja... mitä enemmän insestiä kaikinpuolista rääkkäystä sadismia no ja kyllä koulu- ja työpaikkakiusaaminenkin käy. sitä vahvempi tekijä kun uskaltaa lähestyä raskaita aiheita... Minun oloni käy pahaksi niistä.
sanoin että koskas ne mulle sen noopelin antaa kun juur näistä kirjotan kaiket päivät...
Nyt runon kanssa oon jo todennu että min en ole runoilija, kiitos. Se on yhtä verta luita suolenpätkiä sukellan onteloihini, tai "vahvoja sanoja" joita en tässä nyt toista sääntöjenvastaisena käyttäytymisenä ripoteltuna pitkin paperia yks runo oli sellanen että oli kolmio piirretty mustalla tussilla aa-neloseen. Kirjotin tänään yhen "vahvoja sanoja" ja veikkaanpa etten taida tarjota sitä tänne... seuraukset... :-\ mutta sinne vien.
Kummallista. Nuo Oriveden kurssit joilta jotkut todella on saaneet sytykkeet saa mun voimaan huonosti. Ainoo kiva on Simpuran novellikurssi, siinä pitääm kirjoittaa tavallisista asioista, aivan annettiin kerro tarina tai novelli mikä hän on, käyttäen maailman tavallisinta miljöötä joka on tämä tässä. Eikä se ollut edes wc. Jotenkin,että älä kikkaile kummallisuuksilla.
-
Nyt runon kanssa oon jo todennu että min en ole runoilija, kiitos. Se on yhtä verta luita suolenpätkiä sukellan onteloihini, tai "vahvoja sanoja" joita en tässä nyt toista sääntöjenvastaisena käyttäytymisenä ripoteltuna pitkin paperia yks runo oli sellanen että oli kolmio piirretty mustalla tussilla aa-neloseen. Kirjotin tänään yhen "vahvoja sanoja" ja veikkaanpa etten taida tarjota sitä tänne... seuraukset... :-\ mutta sinne vien.
Olemmepa me pahasti erehtyneet Keskuskoulussa! Meillä on näet tapana kieltää runous ja rangaista syvällisimpiä lyyrikkoja jälki-istunnolla.
-
Olemmepa me pahasti erehtyneet Keskuskoulussa! Meillä on näet tapana kieltää runous ja rangaista syvällisimpiä lyyrikkoja jälki-istunnolla.
Niin se taas nähtiin, kuinka koulu tukahduttaa kaiken luovuuden. Toista vuotta ilmeisesti masokistina itteeni siellä rääkkäämässä olen vielä sielunelämältänikin kieroutunu kun minusta heitä sais tukahuttaa viel pikkasen lisää.
-
Lohduttaudun sillä, että kaikesta päättäen emme onnistu tukahduttamispyrkimyksissämme. Juuri katsoin tarpeelliseksi kommentoida oppilaan lausetta: "V***n paskahousu, se kusi!" sanomalla, että tulipa taas alusvaatepyykkiä.
-
Tuli tuosta Myyrän laittamasta linkistä mieleen, että eikös urheilua sanota ruumiinkulttuuriksi. Ajattelin vain, että kyllä se noilla rokin, popin yms. artisteilla keikka käy aikamoisesta urheilusuorituksesta. Tunnin parin "hölkkä" lavalla ja vielä "täysin palkein" laulaen, ei siihen rapakuntoinen pysty. :107:
-
Lohduttaudun sillä, että kaikesta päättäen emme onnistu tukahduttamispyrkimyksissämme. Juuri katsoin tarpeelliseksi kommentoida oppilaan lausetta: "V***n paskahousu, se kusi!" sanomalla, että tulipa taas alusvaatepyykkiä.
On paikallaan niinikään kommentoida että kyseessä on korkeammanasteinen taide joka odottaa vain kirjoittajaansa, ja ennen kaikkea koska kyseessä on pieni kielialue he voisivat jo nyt ryhtyä kääntämään tekstejään saksan, englannin ja ruotsin kielelle, luonnollisesti ydin tarvitsee hieman ns lihaa luiden ympärille eli jälki-istunnossa voitaisiin kääntää sama virke taustatarinoineen kaikille kielille ja päästä kotiin kun itse tarina on virheettömänä paperilla, se olisi kannustava tehtävä... sitten vain saman kaverin lyriikka nippuun ja NVL:n "Nuori runoilija" kilpaan tai muutoin kustantajaa etsimään, kyseessä saatekirjeen mukaan "Väkevää nuorta arkilyriikkaa -- vahvasti ilmaisten, lihaa säästämättä (usein) laadusta tinkimättä"
Sain juuri myöhällä eilen omani valmiiksi ja tunnen itseni nuoreksi jälleen :repee2: :kieli: :030: miksei näistä kuvista sellaisenaan voisi tehdä runoja... ne ovat kuin runoutta... aion luoda uuden genren eiei se ole genre vaan kokonainen keksintö - e-runoilija - ... muistaako joku vielä virtuaalit, lemmikit jotka voi panna taskuun kun niiden hoito kyllästytti?
Aion kehittää virtuaalilyyrikon jota voi kantaa taskussa ja jossa on aina esillä hetkeen sopiva naseva ilmaus tai liikkuva kuva.
-
Tamagotchi. Voisikohan sellaisen linkittää jotenkin korsoraattoriin? Siitä vois sitten syntyä se virtuaalilyyrikko.
Pitäisikö tähän laittaa loppukevennykseksi vanhentunutta roskaa:
Yöllinen matka tihkusateessa
Rannattomina nousevat syksyn pilvet,
yö viilenee hiljalleen.
Äkkiä huomaan, että vaatteeni ovat kastuneet
vaikka en näe pisaroita enkä kuule sateen ääntä.
Po Chü-I (722-846)
-
:)
-
Oletteko nahneet William Shakespearin naytelmaa
Kuinka akapussi kesytetaan esitettavan jossain?
Olisi hauska nahda se naytelmana/oopperana.
-
Olen nähnyt sen elokuvana TV:stä, pääosaissa Elisabet Taylor ja Rickhard Burton. Saman nimisestä musikaalista löytyy YouTubesta musiikkia.
On myös tulossa Lahden kaupunginteatteriin ensivuoden puolella:
http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/39/Kuinka%20%C3%A4k%C3%A4pussi%20kesytet%C3%A4%C3%A4n
-
H a r r a s t i n kulttuuria.
Se alkoi kun menin kansakouluun. Opettaja ja äiti preppasivat minusta "kilparatsun". Kuljin ympäri maakuntaa koululaisten lausunta- ja puhekilpailuissa.
17-vuotiaana liityin työväenopiston näytelmäpiiriin. Se vei eteenpäin teatterikursille Tampereelle tarkoituksena pyrkiä teatterikouluun. Korkeemmas käres oli muut suunnitelmat. Tapasin Matin 48 v. sitten. Lasten ollessa pieniä lausuin ja näyttelin Hämeenlinnan Karjalaisissa ja kilpailimme viitenä vuonna Karjalan Liiton kulttuuripäivillä. Loppu-ajan oli jo Lahden Karjalaisissa,
Pääsin kaupunginteatteriin avustajaksi, liityin Lahden Lausujiin mutta oma lausunta-ilta jäi pitämättä kun olen kunnianhimoton sellaisen suhteen.
Spoon River Antologia oli meiltä hyvä suoritus.
Toimin Harjulan lapsiteatterin ohjaajana, Kalevalaisten Naisten Helkatyttöpiirin vetäjänä ja perustin kahden tutun miehen kanssa Nostoväkinäyttämön. Saimme Tampereen Teatteripäivillä hyvät arvostelut Jukka Pakkasen näytelmästä Tunti kerrallaan (Unto Monosen elämästä)
Jopa lauloin siinä.
Leipätyö alkoi v. 1972 pankissa, mutta hoitelin suullisen esitystaidon opettajan sijaisuutta Salpausselän Yhteiskoulussa yhden vuoden.
Kuuluin Lahden kulttuurilautakuntaan kahdeksan vuoden ajan . Silloin olin etuoikeutettu saamaan kutsukortteja eri laitosten tapahtumiin. Teatterissa kävin usein.
Sibeliustalon konserteissa tulee joskus käytyä, mutta harvemmin nykyään , kuten missään muualla kuin kirkossa ja seuroissa.
Eräänlainen kyllästyminen tai väsymys alkoi pari vuotta sitten. Minulle riittääkotona nautittava radion, TV:n ja kirjojen anti. Taidenäyttelyt ovat ainoa missä olen joskus poikennut. Viime kesänä näin Tyrvään Pyhän Olavin kirkkomaalaukset.
Kirkkoarkkitehtuuri ja kirkkotaide onkin nyt riittänyt minulle. Wikipediasta olen käynyt Suomen kirkkoja läpi.
Olen koettanut hiilipiirtämistä ja öljyvärimaalaustakin. Kuvataide on lähellä mieluisinta.
Kun näin on itseään hajoittanut, niin selvähän se ettei ole minkään alan taitaja. Mutta kiinnostuksen kipinä olisi nyt kirjoittamiseen. :040:
Tässä pari vanhempaa leidiä, lähinnä Riitta-mummille, miksi ei muillekin. Se oikean puoleinen on armas systerini. :kahvi: Muistelin jo aikaisemmista kirjoituksistasi, että olet/olet ollut teatterista kiinnostunut.
www.youtube.com/watch?v=o0pr45hy1y0
Joskus minäkin olen kirjoitellut. Jouduin jopa kouluaikaan yhden aineeni perusteella läänin koulujen välisiin taidekilpailuihin - tietysti kirjoittamaan, mutta siellä menin kipsiin. Opettajat yleensä lukivat aineeni kaikille oppilaille, joka opinahjossa, missä olen ollut.
-
Riitta-mummille lohduksi, että niin käy hyvin alttiisti, minusta kysyi Valkyyria 2 (silloin tunnettiin kutsumanimellä Kirppu 2) juhlallisesti äidiltään: Eikö se osaa päättää?
Sitten ei osaa kunnolla mitään :'( mutta elämä on ollut rikas ja tuntee monta maailmaa! On nähny ja kuullu paljon!
Myyrälle lohduksi: Minä lopetin kirjottamisen vallan vähiksi ajoiksi kun kotikaupunki täytti 90v ja kaupungin kansakoululaisille järjestettiin kirjoituskilpailu. Minua se pienimpien sarjan aihe miellytti ja aine sattui onnistumaan siksi, mutta se oli myös hyvin henkilökohtainen, enhän minä erottanu sitä tavallisesta ainekirjotuksesta emme me kai tajunneet että mikään kilpailu on kyseessä. Se menestyi, mutta kun minä sanoin hyvin päättäväisesti että sitä ei saa lukea, niin minuako kukaan kuunteli.
Kauhenta oli loppupeleissä kun se luettiin ääneen koulun keskusradiosta, minun olis pitäny vielä itteni lukea, ehei, asialle pitä laittaa paras ystäväni. Minä itkin koko sen tunnin, minua riepoteltiin johkin johtajan kansliaan joka oli korkein sanktio, ja muistan vain että vapisin mitään en mitä se järeä äijä puhui... juttu vedettiin vielä kevätjuhlassa esille ja minun piti mennä koko koulun eteen kun palkinto annettiin siinä ja johtaja haukkui minun aiheuttaneen jotakin koko Haukkavuoren Kansakoululle. Aivan totta joka sana >:(
Tuossahan oli kaikki mitä pieni koululainen ymmärsi rangaistavan teon seuraukseksi: Kutsu johtajan kansliaan, julkinen esille vetäminen, maininta kevätjuhlassa niinkuin käytöksenalennuksesta...
-
Leenalla ollut kyllä ällö ope kun ei ole kuunnellut kirjoittajaa.
Aikuisten pitäisi enemmän ymmärtää lapsia ja varsinkin opettajan.
-
Leena ylittää totunnaisuuden rajat mennentullen. Hyvä, Leena! Me olemme kehityksen etujoukkoa.
-
Kirjoitan mielelläni satuja...ai on huomattu...no hyvä... :003:
-
Kävin tänään Kiasmassa. Suosittelen Afrikka-aiheista ARS11-näyttelyä kaikille, jotka eivät ole sitä vielä nähneet. Ensi viikko on viimeinen, ja silloin pääsee puolella hinnalla sisään, eläkeläiset muistaakseni ilmaiseksi.
-
Luen kriitikoiden Suomen parhaaksi äänestämää romaania Kilven Alastalon salissa.
Olin toissa päivänä Club for five'n Rekiretki-joulukonsertissa. Väliajalla katsoin taidenäyttelyn.
Kävelin toissa päivänä viiden kilometrin kuntopolkulenkin.
Silmäillen seuraan Hesarin kulttuurisivuja.
-
Luen kriitikoiden Suomen parhaaksi äänestämää romaania Kilven Alastalon salissa.
Olin toissa päivänä Club for five'n Rekiretki-joulukonsertissa. Väliajalla katsoin taidenäyttelyn.
Kävelin toissa päivänä viiden kilometrin kuntopolkulenkin.
Seuraan Hesarin kulttuurisivuja.
Niin, ja minulle on aina tullut Parnasso.
http://www.google.fi/search?q=parnasso&ie=utf-8&oe=utf-8&aq=t&rls=org.mozilla:fi:official&client=firefox-a
-
" Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun Parnassoon tuli kuvia !", Tuomas Kyrö. Miten sinä ?
-
Sitä on mukavampi lukea. Se on tyylikkäämpi.
-
Sitäpaitsi kuvallisen ilmaisun merkitys on yleensäkin kasvanut. Siksi on luonnollista, että myös Parnasso myötäilee ajan henkeä.