Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: hippiäinen - 29.10.11 - klo:19:34
-
Koottuja muruja; Seurapuheita ja hartauskirjoituksia (1937)
Toimittanut J.S.Järvi
Juha Laaksonen; Luontovuosi (365 havaintoa Suomen luonnosta)
-
Latu & Polku -lehteä ja karttoja...
-
Olli Löytyn Ambomaamme, suomalaisen lähetyskirjallisuuden me ja muut. Sen innostamana Martti Pentin mainion Esra Elovainio -sarjakuva-albumisarjan lukuun ottamatta toiseksi viimeistä, joka kokoelmastani puuttuu. Uusimman, Kuku Luisen, ostin kirjamessuilta.
-
Lehdessä luki -albumi näyttää olevan lopussa Lähetysseuran nettikaupastakin. Olisikohan niitä vielä joillakin seuran 'kulkukauppiailla'?
-
Minulla se on, mutta ei ole kaupan, paitsi jos tulee synnillisen kova tarjous.
Erikoisuutena on omistuspiirros taiteilijalta mummille ja Bassolle. :098:
-
Lehdessä luki -albumi näyttää olevan lopussa Lähetysseuran nettikaupastakin. Olisikohan niitä vielä joillakin seuran 'kulkukauppiailla'?
Yritän löytää jostakin! Sen ilmestyminen on aikanaan mennyt minulta jotenkin ohi.
-
Minulla se on, mutta ei ole kaupan, paitsi jos tulee synnillisen kova tarjous.
Erikoisuutena on omistuspiirros taiteilijalta mummille ja Bassolle. :098:
... enkähän tohtisi Riitta-mummia johdattaa synnillisiin ajatuksiin, toimista puhumattakaan. :icon_eek:
-
Synnillinen olen joka päivä, houkutukset ovat ihan omia.
Ymmärsit varmaan leikkipuheen.
Jos sinä näitä oikein keräät voin antaa omani sinulle. Pyydän kuitenkin siihen Penalta luvan. Toisaalta sanotaan: Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.
Sain ko. kirjan Penalta silloin kun porukkaa kokoontui meille Mukkulan messuun ja sen jälkeen seuroihin.
Tyhjälle etusivulle Pena oli tehnyt kyökkikuvauksen Bassosta ja minusta. Ja sitten siinä on Esra Elovainio soppaa syömässä.
Perästä kuuluu. :057:
-
Tyhjälle etusivulle Pena oli tehnyt kyökkikuvauksen Bassosta ja minusta. Ja sitten siinä on Esra Elovainio soppaa syömässä.
Perästä kuuluu. :057:
Ei muistaakseni kuulunut perästä mitään. Soppa oli ihan hyvin sulavaa.
-
Jos sinä näitä oikein keräät voin antaa omani sinulle. Pyydän kuitenkin siihen Penalta luvan. Toisaalta sanotaan: Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.
Sain ko. kirjan Penalta silloin kun porukkaa kokoontui meille Mukkulan messuun ja sen jälkeen seuroihin.
Kiitos vain, mutta säilytä ihmeessä noin ihana muisto! Minä mielelläni koluan antikvariaatteja sun muita kirjanmyyntipaikkoja. On hauskaa, jos on tavoite, mitä sieltä etsiä. Nythän sellaisen taas sain! Olen varma, että kyseinen albumi ennen pitkää jostain putkahtaa eteeni. :)
-
Ei muistaakseni kuulunut perästä mitään. Soppa oli ihan hyvin sulavaa.
Täältäpä kuului. Olin paksunsuolen tähystyksessä. Pumppasivat ilmaa vissiin tavallista enemmän. Oli nääs paljon mutkia, joista piti selvitä. Ja selvittiinhän sitä umpisuoleen asti.
-
Joko luit diagnoosin?
Olen kokenut saman ja se oli k i v u l i a s t a !
Minä luen edelleen Salka Valkaa. Minussa on jotakin salkamaista terrierin luontoa, vaikka olosuhteita ei voi millään verrata.
HK tuli juuri kun olin lähdössä työkavereita (ent) tapaamaan, joten lukunautinto on vielä edessä.
-
Täältäpä kuului. Olin paksunsuolen tähystyksessä. Pumppasivat ilmaa vissiin tavallista enemmän. Oli nääs paljon mutkia, joista piti selvitä. Ja selvittiinhän sitä umpisuoleen asti.
Minulla kun tähystettiin, niin sondi loppui kesken eikä tuntunut miltään. Minulla on hyvä hyötysuhde mikä näkyy vatsan koossa. (heh heh)
-
”--- Minä ihmettelen naisväkeä välistä, kuinka ne osaavat itse olla koreita ja vielä ripustaa koreata yllensäkin, niin että jumal’ikite ei pääse pirullakaan perille ajatuksistansa, kumman vuoksi on mieli niin saastaisen hemaistu, senkö vuoksi että helyt ovat itseänsäkin helyemmät ja paulat kiehtoansakin kiehtovammat kaulan paaltavilla ja parmaitten hempeillä huokuvilla, vaiko sen vuoksi, että armas on itseänsäkin armaampi ja hereä herkkivämpi, kun silmien sädehtivää säteilee kulmiltakin ja poven värjyvää välkkyy poven yltäkin! Voi varren hilkasta kämmenelläkin ja himarrusta nauhojen kieteen, uskoisiko silmä todeksikaan, kuinka solja on todella salko, ellei vihjisi rihman virkku kurokaarteilla kaulavan vaajan, ja tuntisiko mieli maalliseksikaan, kuinka lämpimin ujokin liehtoo, ellei uljas kantaisi kainoa ja hentoisalla olisi hemmittävänä varren korkea korska. Koko mitalta Härkäniemi katseli piippua, työnteli sitä loitommaksi, kurotti, minkä käsivarressa oli varaa, tunnusti valtoimin silmin ja valtoimin sydämin, että parempaa piippua ei mies hampaisiinsa voi maailmassa saada: pesänkin poski, niin lämpimän rusova ja niin kaartuvan mukava, että surku on itseänsä, kun ei sitä hyvää ole koko elämänsä ijän pivossansa pidellyt; ja suupalan käyräkin semmoinen, että sillä on niin kuin mieli miehen suuhun, vaajuu ilmassa, kääntyy niin hupaisesti kohden, ikään kuin viekottelisi, viekana, puhuisi , pahus, ja sanoisi, kotiin minä pääsen, kun minä sinun suuhusi pääsen, Härkäniemi!
---”
Wolter Kilpi: Alastalon salissa, s. 119
-
...karttoja (minulla on kartan lukemisen sairaus)
-
...karttoja (minulla on kartan lukemisen sairaus)
Ei se ole sairaus, se on ominaisuus.
-
Minullakin on se ollut koulu-ajoista lähtien. SItten kun saatiin auto alkoi GT-karttojen luku. Nyt saa netistä myös sateliittikarttoja ja Karjalan karttoja. Eniten pidän kuitenkin automatkoja varten hankitusta suuresta karttakirjasta, jota ei navigaattori tee tyhjäksi.
-
...karttoja (minulla on kartan lukemisen sairaus)
Kartoista tykkään. Kerran laitoin seinälle toviksi isot Kanadan ja USA:n kartat. Olin lukenut ja tv:stä katsellut jotain niihin liittyvää. Monenlaista maisemaa mahtuu matkalla idästä länteen. Karttoja katsellen oli helppo hahmottaa, paikallistaa ja kuvittaa erilaiset seudut.
Niin, ja autossa tai junassa istuessa tuntemattomilla seuduilla tykkään tutkia kartalta, mitä kaikkea seudulta löytyy. Ikkunan takana vilisevä maisema antaa omat vinkkinsä.
-
>:( Yhä hatuttaa miksi minä en Anttolasta viime jussina ostanut Suur-suomen karttaa? Myivät antikvariaatissa, heillä siellä on erittäin suurenmoinen antikvariaatti jonne tavallisesti uppoan... Se oli kehystettykin, lasi päällä, sitä olisi hauskaa tutkailla hiljaisin hetkin jos on allapäin.
-
Kartat ovat todella suuri heikkous minulle. Toisekseen ne ovat paras toilettilukemisto mitä olen löytänyt. Voi aloittaa tai lopettaa mistä tahansa eikä juoni kärsi. Meillä on niitä samoin kuin matkaoppaita runsaanpuoleisesti. Niiden hankinnoissa ei ole koskaan pihistetty. Tässä alkua kartoille http://samila.1g.fi/kuvat/Matkat+Travelling/0+kootut+kartat++maps/
-
Löytyi! Nimittäin puuttunut Esra Elovainio -albumi Lehdessä luki. Käväisin entisen kotikaupunkini kristillisessä kirjakaupassa. Siellä oli yksi kappale, poistohintaan 2 e. "Sinua varten", hymyilivät myyjät. Olen tosi iloinen! Nyt on koko sarja koossa. Ja saan tietää, mitä oli tapahtunut juuri ennen Kuku Luisen saapumista...
-
Sepä sattui kivasti. Ja halavalla !
Luin äsken paikkakuntamme Kirkonseutu-lehteä. Olen pannut merkille kuinka siinä on alkanut olla runsaasti ilmoituksia, Kymmenen vuotta sitten saattoi olla parin hautaustoimiston ilmoitus, nyt on useampi sivullinen monilta eri aloilta.
Kirkollisissa uutisissa kiinnittää huomiota Kasteuissa lasten nimien , etenkin toisen nimen kansainvälistyminen. Sofia, Kristian, Oskar, Oliber ovat tavanomaisimmasta päästä.
Tänään arvuuttelin Matilta etunimeä Tuuvi, että tyttö vai poika. Toinen nimi kertoi että poika on saanut tämän nimen. Meillä on suvussa yksi Tuovi, hän on tyttö.
-
Sepä sattui kivasti. Ja halavalla !
Luin äsken paikkakuntamme Kirkonseutu-lehteä. Olen pannut merkille kuinka siinä on alkanut olla runsaasti ilmoituksia, Kymmenen vuotta sitten saattoi olla parin hautaustoimiston ilmoitus, nyt on useampi sivullinen monilta eri aloilta.
Kirkollisissa uutisissa kiinnittää huomiota Kasteuissa lasten nimien , etenkin toisen nimen kansainvälistyminen. Sofia, Kristian, Oskar, Oliber ovat tavanomaisimmasta päästä.
Tänään arvuuttelin Matilta etunimeä Tuuvi, että tyttö vai poika. Toinen nimi kertoi että poika on saanut tämän nimen. Meillä on suvussa yksi Tuovi, hän on tyttö.
Ainakin Tuovi, Vieno ja Rauni esiintyvät runsaasti molemmilla sukupuolilla.
-
HooKoota (http://www.cosgan.de/images/midi/haushalt/b075.gif)
-
Ostin kirjamessuilta opettajani Severi Parkon kirjan Elävä malli. Yhtä herkullinen kuin aikaisempi Makeisrasia, jonka takakannessa lukee: "Minä olen jäänyt ikuiseksi oppilaaksi ornamenttipiirustuksen tunnille. Vaikka käteni on luopunut siveltimestä, silmäni seuraa yhä pintakuviota ja ajatukseni hyppii esinemuodosta esinemuotoon."
-
Kai Niemisen runoja: Alan oppia. Kyllä ny on kustantajalle sattunu virhe... Näissä on hyvin paljon kauneutta. :kahvi:
"Turha ahdistua
ei aika olekaan muuttunut nopeammaksi
minä vain olen muuttunut hitaammaksi"
(Kokoelmasta Alan oppia)
-
Luin juuri Kreeta Onkelin romaanin Kutsumus. Valottaa kirjailijan elämän raadollisempaa puolta.
Aloitin eilen junassa Mikko Rimmisen Nenäpäivän, ja piti pidätellä, etten nauranut ääneen ja häirinnyt kanssamatkustajia. Sen kieli on uskomattoman hersyvää ja nautittavaa!
-
Toinen messuilta tekemäni löytö on Goscinnyn ja Sempén Nikke palaa lomilta. Siitä näytteeksi yksi virke:
Kloku sanoi, että hurjan hyvä ajatus ja että hänen isänsä ja äitinsä ilahtuvat varmaan kovasti kun saavat muuttoapua, ja me päätettiin kaikki mennä Klokulle, paitsi Jori, joka sanoi että ei lähde auttamaan kun ääliöt muuttaa asuntoon, jossa on ihan surkea olohuone, ja koska Soppa lähti soittamaan kelloa välitunnin päätteeksi, Kloku ja Jori ehtivät tapella vähän.
:094:
-
No, enhän pystynytkään kököttämään kotona kun on niin aurinkoinen hieno päivä.
Pyöräilinj siis antikvariaattiin ja sillä reissulla oli selvästi korkeampi johdatus:
löysin kirjan nimeltä:
Täydellinen sekasotku
- epäjärjestyksen piilevät hyödyt
Tämä on niin jeees, että!
-
No, enhän pystynytkään kököttämään kotona kun on niin aurinkoinen hieno päivä.
Pyöräilinj siis antikvariaattiin ja sillä reissulla oli selvästi korkeampi johdatus:
löysin kirjan nimeltä:
Täydellinen sekasotku
- epäjärjestyksen piilevät hyödyt
Tämä on niin jeees, että!
Ilta-Sanomissa oli aikoinaan koko sivun ja vähän ylikin juttu aiheesta "Tehokkaalla miehellä on sekainen pöytä"
-
No, enhän pystynytkään kököttämään kotona kun on niin aurinkoinen hieno päivä.
Pyöräilinj siis antikvariaattiin ja sillä reissulla oli selvästi korkeampi johdatus:
löysin kirjan nimeltä:
Täydellinen sekasotku
- epäjärjestyksen piilevät hyödyt
Tämä on niin jeees, että!
Pyöräilitkö yöpaidan helmat hulmuten? (http://www.cosgan.de/images/smilie/sportlich/n065.gif)
Tekis mieli lukea toi kirja (ja saada hieman vertaistukea :023: )
-
Pyöräilitkö yöpaidan helmat hulmuten?
Ihmettelinkin kun katsoivat niin pitkään!!?
Liput liehuen rintamassa epäjärjestyksen siunauksellisesta voimasta!
-
Käväisimme kirjastossa. Palautimme viikon myöhässä olevan lastin joka oli Matin juhlasiivouksen takia unohtunut nurkkapöydän alahyllylle. Eikä tässä ole pariin viikkoon lueskelemaan ehtinytkään, mitä nyt illalla unille käydessä muutaman sivun Salka Valkaa, jonka ammattiyhdistysasioita käsittelevät sivut ovat hyvin nukuttavia.
Siis, nyt valitsinkin enämpi katselu ja vilkaisukirjoja, paitsi Ville Riekkisen Ilvelijän Hartauskirjan jonka aion lukea.
Kaikki muu käsittelee kansaperinnettä muodossa tai toisessa. Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto on aloitettu. Marraskuun juhlapäivät Kekreineen, Martteineen, Liisoineen ja Kaisoineen siemaisin jo hätäisesti. Sirpa Karjalaisen Juhlan aikaa on kuvilla varustettu uudempi saman asian käsittely, luulisin.
Sitten jälkiruuaksi Pirjo Tuomisen pari romaania. Historiallisia tietysti, kermavaahdolla kuorrutettuina.
-
Harvemmin luen useaa kirjaa rinnatusten. Nyt on kuitenkin näin. Jotenkin Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto kansaperinteisine juttuineen ja Wille Riekkisen Ilveilijän hartauskirja joka kulkee tavallisen tallaajan ymmärrykselle sopivasti kirkkovuoden teemoissa. Ja vielä iltalukemisena Pirjo Tuomisen historiallinen romaani jossa kiinnostavaa on ruudin teko Pohjanmaalla 1830-luvulla. Ensin mitä ihmeellisemmistä aineksista koottu raaka-aine( multaa, lantaa, silppuja, eläinten virtsaa, teurasjätteitä) ,velvoitettiin talonpoikia vetämään vuosittain ruukille jossa keitettiin salpietari ja siitä jalostettiin edelleen ruutia.
Ruuti oli niin kipinäherkkää että hevosten kaviot ja kärryjen pyörätkin päälystettiin huopakankailla.
Luulen että Tuominen on kaivanut tiedot täältä:
http://www.porstuakirjastot.fi/files/994/salpietarin_varhainen_valmistus_hieta.htm
-
Haavanhoito-ohjetta :icon_eek:
Ja nyt jatkan Marko Leinon 'Joulutarinaa'...
-
Uuno Kailas - Uni ja kuolema
Edith Södergran - Tulevaisuuden varjo
Hanna Salomäki - Herätysliikkeisiin sitoutuminen ja osallistuminen
-
Toimintaterapeutin koulutusohjelman opintosuunnitelmaa ja ruotsalaisia naistenlehtiä...ehkäpä uskaltaudun vielä lainaamaan kirjastostakin ruotsinkielistä luettavaa...karmea halu oppia lukemaan ruotsia...ei toki paha juttu ollenskaan... :003:
-
Kai Niemisen runoja: Alan oppia. Kyllä ny on kustantajalle sattunu virhe... Näissä on hyvin paljon kauneutta. :kahvi:
"Turha ahdistua
ei aika olekaan muuttunut nopeammaksi
minä vain olen muuttunut hitaammaksi"
(Kokoelmasta Alan oppia)
Mutta hyvänenaikasentään. Kun maanantaina runokoulussa opettivat jotta runo lakkaa olemasta runo kun sitä alkaa ymmärtää. Aivan totta. Runouden kielenm kuuluu olla puhtaasti metaforallista ja vielä novellikoulusta saman tarkistin, niin esimerkkiruno olisi:
Nainen
poimi kurkkuja
kuutamolla
olettaen että ei ole kuutamoa, eikä nainen ainakaan poimi kurkkuja, mitä poiminee... Minä kirjoitin heti kolme liuskaa runoutta ja oloni on nyt suuu-uuuri.
................................................
Olen lukenut opetuskirjeitä: Kuinka kirjoitan novellin. Saattaa olla, että en kirjoita kovin useita. Kurssinovellin tietysti kirjoitan.
..............................................
Minulla on oikea ahistus päälläni. Dosentti :026: ei ole tyytyväinen kirjaansa. Olen monesti ryhtynyt uudestaan toimeen, ja havainnut että uudesta uhkaa tulla ensimmäistä huonompi. Mitä minun on tekeminen? :'(
-
Sinun on apricojzeminen, mice on hoonoudhen laji elicke laatu. Oncko kirias liica lloyse elicke kiree, lijca lennocas elicke manlehelline, lijca caru elicke ornamentilline. Sitte sinun on coriamine walicoimaas swntan. :051:
-
:026: Sie schrieb nicht alle Detaljen, nicht alle wichtige kleine Dinge über mich, nein, gar nicht, und dann... uh... Sie war so fertig zu wissen... das ich etwa neurotisch gewewsen hab und dann schrieb sie nichts über mich wenn ich 20 Jahre alt gefallen hab und meine Hirnen glaublich dann etwa - meine depressionen, meine ich... und Sie ist ja einen Arz, was? Dann... Wiellicht muss Sie es tun... aber... Sie ist etwa ein so...so... Patalaischka...
-
Ja nyt jatkan Marko Leinon 'Joulutarinaa'...
Jatkuuuu..... (http://www.cosgan.de/images/smilie/xmas/g205.gif)
-
Luin 'Hepokatti Heinäkäisen niittykonsertti' -kirjasen. Runot Leena Tuovinen ja kuvat Pentti Tuovinen. Ihania luontorunoja ja -kuvia :eusa_clap:
Nyt otan käsiini Pentti Simojoen 'Ensimmäiset ja viimeiset kiusaukset'...
-
Aloitin Ritva Santavuoren Armon. Täytyy miettiä ...
-
"Härkäniemi muhotteli partaansa ja näytti kuin ei loppua tulisikaan pakisemiselle, kun kerta oli kielen kylki käännetty ja kuutin kiri löysätty näin myötäisille pyyhkimille. Hän oli kuitenkin mies, jolla ehkä oli lieha parta, mutta parran peitossa luja leuka, ja niinpä saattoi hän sekä hyristä, kun hänen mielestään oli tilaa siihen, että ymmärsi myös lopettaa, kun se oli sanottu, mitä oli puhuttava."
Volter Kilpi: Alastalon salissa II, s. 251
-
Santavuoren armo osoittautui kriminaali- ja sosiaalipoliittiseksi pamfletiksi. Armosta ei muuta sanotu kuin että se kuuluu Jumalalle ja on ihmisen ymmärryksen tavoittamatomissa. Kirja jätti kolkon tunteen.
-
Vietin kevään 2003 Ahvenanmaan eteläreunalla Lågskärin pikku saarella puolisoni Minna Pyykön kanssa. Karuista oloista huolimatta kevät lintusaarella oli hauskaa ja jännittävää aikaa. Siitä lähtien haaveilimme, että saisimme kokea ulkosaariston ikimuistoisen tunnelman uudelleen. Retkikohteeksi valikoitui vanha majakka- ja luotsisaari, Utö, merenkulkijoiden pyhättö. Haasteet olivat toisenlaiset kuin Lågskärillä. Siellä asuimme kahden, nyt matkassa oli koko perhe - kolme lasta. Lågskärin ainoa ylellisyys oli lintuaseman kakluuni. Utössä odotti kauppa, koulu, kirjasto, sähkö, suihku ja ruokapaikka.
Arkielämässä vuodenajat ja vuodetkin liukuvat usein nopeasti ohitse. Pieni saari kaukana ulkomerellä on paras paikka seurata, miten kesä muuttuu syksyksi, syksy hiljalleen talveksi, talvi kevääksi ja kevät taas vähin erin kesäksi...
Seuraa 263 sivua rauhallista ja pohdiskelevaa, nautinnollista tekstiä upeine kuvineen. Luonto on vielä meidän.
Juha Laaksonen - Utö, syksy ja kevät ulkosaaressa (Maahenki Oy, 2011)
-
Tuollanen vuosi pitäis viel kerran kokea. Meniskö mielenkiinto, kun ensi myrskyllä katkeaisi nettiyhteys, hajoisi telkka ja palais lamput tai sulakkeet ja kännykkä kadottais kentän... kyl kai... lähtiskö uimalla mantereelle... pitäisi yrittää...
-
"--- Makasin maassa, Kallonen potkaisi minua kylkeen ja komensi pystyyn. Se sanoi Travinille, että oli luvannut minulle pahempaa kuin kuolemalla oli tarjottavana.
---
Kallonen pakotti minut katsomaan kaikkien Krasnyi Boriin sinä päivänä tuotujen suomalaisten ja karjalaisten ampumiset.
---
En voinut vastata niihin katseisiin, joissa aina näin saman kysymyksen: mitä minä olin tehnyt päästäkseni teloittajien riviin. Kun Strang tuotiin ammuttavaksi, se huusi minua nimeltä. En saattanut katsoa sen ampumista, käänsin pääni pois, mutta Kallonen otti minua päästä kiinni ja pakotti katsomaan Strangiin juuri sillä hetkellä, kun Travinin teloituskomppanian mies osoitti Strangia pistoolilla. Strang ei sulkenut silmiään, piti ne minussa, kun sotilas laukaisi aseensa, veri lensi Strangin takaraivosta ja se kaatui selälleen kaivantoon.
---
Sofian mentyä istuin tuvassa. Katsoin jokaista esinettä, joka tuvassa oli, huonekaluja, astioita ja seinille ripustettuja työkaluja, leipävarrasta ja leipiä siinä, ja kaikki ne tuntuivat minulle tutuilta. Sofia oli tuvasta lähtiessään sammuttanut valot ja silloin tupaan oli tullut kevätaamun hämärä. Pian se valkeni täydeksi päiväksi."(s. 387, 388, 431)
Antti Tuuri: Ikitie
-
"--- Lapuanliikkeen miehet hakevat Jussi Ketolan kotoaan elokuisena yönä 1930 ja vievät Kosolaan Lapualle. Matka jatkuu muiluttajien etappitietä, ikitietä, kohti Venäjää [Neuvostoliitto!, huom. PekkaV].---"
Antti Tuuri: Ikitie (takakansi)
-
[/quote] "--- Lapuanliikkeen miehet hakevat Jussi Ketolan kotoaan elokuisena yönä 1930 ja vievät Kosolaan Lapualle. Matka jatkuu muiluttajien etappitietä, ikitietä, kohti Venäjää [Neuvostoliitto!, huom. PekkaV].---"
Antti Tuuri: Ikitie (takakansi)
Tämän kirjan Matti sai joululahjaksi tyttäreltä. Minulle osui Bo Carpelanin Lehtiä syksyn arkistosta.
Luvun alla ovat lainakirjat vielä pari päivää.
-
Minä sain opiskeluaikani kulttisarjakuvan, Timo Aarnialan Kyynelten tien: Sinä yönä Cocteau nukkui Välimeren tyynessä sylissä... Yö vaihtui aamuksi ja aurinko nousi taivaanrannasta... Aurinko paistoi Välimeren yllä. Vesi lämpeni ja alkoi haihtua. Cocteau tunsi voimakkaan nykäyksen vasemmassa jalassaan ja sitten hän kohosi kosteutena ilmaan! Kun ylöspäin nouseva ilma viileni tiivistyi siinä oleva vesihöyry näkyväksi. Pienen pienistä vesihiukkasista syntyi pilviä. Cocteau oli haltioissaan. Cocteau oli pilvessä. Tuuli puhalsi pilviä itään päin. Pilvien vesihöyry alkoi jäähtyä ja tiivistyä. Alkoi sataa. Cocteau tippui muiden sadepisaroiden kanssa kohti Kreikkaa... Kallioisella Kreikan rannikolla aineellistui Cocteau taas sateesta ihmiseksi. Sade lakkasi. Cocteau ymmärsi minne hän oli joutunut! "Olen Kyynelten tien alussa ja minun on jatkettava matkaani itään päin!"
-
Etsin usein Anttolanhovin kirjastosta jonkin täysin vieraan, viitisenkymmentä vuotta vanhan kirjan ja katson minkä tähden tekijä on jäänyt unholaan. Tänä jouluna se oli Kariston julkaisema "Kukaan ei ole kallio", tekijä unohtui jo.
Äärimmäisen epäuskottava juoni, teksti jotakin jota sanoisin täyteensullotuksi, nyt luulen tietäväni mitä se on eli ainakin mahdottoman kiemuraista (jos siis käsitin oikein) henkilöt epäuskottavia.
Toisinaan, nimittäin, löytyy jotain josta ihmettelee: Kuin tämä on unohtunut? Toisinaan esimerkin sarjasta ymmärrän, miksi unohtui. Ne saattavat olla makukysymyksiä, mut tästä arvelisin kaikkien olevan joks samaa mieltä. Kaikkien siellä viettämieni juhlien pohjanoteeraus. Huonossakin kirjassa on joskus esimerkiksi ajankuvaa, joka kiinnostaa, tämä olo niin outo, et piti tarkastaa julkaisuvuosi. Karjakoita ja piikoja vielä oli, mutta oli jo sähkökäyttöinen lypsykone, kieltolaki oli voimassa. Siitä arvuuttelin. "Rohkea" rakkauskuvaus paikoin. Ahvenanmeren saaressa oma lentokenttä jolle trokattiin hienoja juomia. Jopas nyt jotakin. :icon_eek: Mutta hevonen lainattiin jotta päästiin kirkkoon, kun karjakoksi ryhtyneen kansakoulunopettajan teki mieli. Lemmensuruja hällä -- niitä pakeni palkattuaan opettajan virkaansa "etulaisen". Repikää siitä.
-
Joululomani aloitin matkustamalla Mongoliaan Ulan Batoriin hytissä numero 6,
sieltä sitten menin Bagdadiin, jossa elämäni oli jännittävää,
suorastaan pelottavaa Saddam Husseinin naisena
ja
nyt sitten palloilen kivikaudella ja keräilen kaikenlaisin yrttejä ja yritän muutenkin selviytyä
sekä vaikeista sää- ym olosuhteista, että erilaisuudestani vieraassa klaanissa
-
Joululomani aloitin matkustamalla Mongoliaan Ulan Batoriin hytissä numero 6,
sieltä sitten menin Bagdadiin, jossa elämäni oli jännittävää,
suorastaan pelottavaa Saddam Husseinin naisena
ja
nyt sitten palloilen kivikaudella ja keräilen kaikenlaisin yrttejä ja yritän muutenkin selviytyä
sekä vaikeista sää- ym olosuhteista, että erilaisuudestani vieraassa klaanissa
aloitin vihdoin Pultavan lukemisen. On se sota ollut raakaa silloinkin, ja samaten sotajoukkojen reiteillä asuvien elämä Puolassa jne. Poltetun maan taktiikkaa noudatettiin silloinkin. Kuinkahan muuten PaavoR oli ajatellut, että juuri Puola olisi sopiva suunta. Meidän onneksi niin ei käynyt.
toisessa, rennommassa kirjassa olin ensin Lesothossa ja seuraavaksi kai Intiaan. Tuleekohan Atanasia tai joku muu foorumilainen "samoihin maisemiin" :)
-
toisessa, rennommassa kirjassa olin ensin Lesothossa ja seuraavaksi kai Intiaan. Tuleekohan Atanasia tai joku muu foorumilainen "samoihin maisemiin" :)
"...Maailma jonka halki matkustaa sulatuu toiseen, sisäiseen maailmaan, mikään ei ole enää jakaantunutta, tämä edustaa tuota, sää mielialaa, maisema tunnetta, jokaisella ulkoisella kohteella on sisäinen vastineensa, kaikki muuttuu metaforaksi..."
-
Mie luen Tiitiltä joululahjaksi saamaani Härmän vikuria. Mielenkiintoista :kahvi:
-
Mie luen Tiitiltä joululahjaksi saamaani Härmän vikuria. Mielenkiintoista :kahvi:
Muistan kun vaimoni luki sitä ja hänellä on tapana lukiessaan nauraa ääneen. Oli hauska olla vieressä. On muuten hyvin tehty ihmiskuvaus, kun tuntee Jaakon niin pitkältä aikaa eli jo ennen Juhanin syntymää.
-
Minä luin viimeksi Guy Delislen sarjakuvakirjan Pjongjang, jossa hän kuvaa oleskeluaan ja kokemuksiaan Pohjois-Koreassa. Suosittelen lämpimästi, kun on aihe ollut muutenkin esillä. Käsittämätöntä, miten järkyttävän huonosti kokonaista kansaa voidaan kohdella. Siitä tosin kirja ei niinkään kerro, sillä se kuvaa realistisesti, kuinka kohdellaan ulkomaalaisia.
Nyt on menossa emerituspiispa Eero Huovisen Lähdön aika, joka on erittäin kiinnostava. Välipalana ja bussilukemisena olen myös hotkaisemassa yhtä dekkaria.
-
"...Maailma jonka halki matkustaa sulatuu toiseen, sisäiseen maailmaan, mikään ei ole enää jakaantunutta, tämä edustaa tuota, sää mielialaa, maisema tunnetta, jokaisella ulkoisella kohteella on sisäinen vastineensa, kaikki muuttuu metaforaksi..."
Kuulostaa Hannu Simpuralta :icon_eek: Pidän.
-
Lähiaikoina lukemaani:
Karo Hämäläinen: Erottaja (viihdyttävä jännäri, mutta myös asiaa)
Miika Nousiainen: Metsäjätti (asiaa)
Seija Vilén: Mangopuun alla (uskonto puhuttaa)
Kari Hotakainen: Jumalan sana (ok)
Zaharia Stancu: Niin kauan kuin leirituli palaa (huikaiseva klassikko elämän pienuudesta)
Kristiina Kouros (toim.): Iloisen talon kellareissa (uskonto puhuttaa, mutta hienoinen pettymys)
Satu Taskinen: Täydellinen paisti (suomalainen epävarma nainen Wienissä on omakohtaisesti tuttu teema)
Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis (mainettaan lepsumpi)
Tuomas Vimma: Raksa (hykerryttävä ajan- ja puolirikollisen remonttibisnesskenen kuvaus Etelä-Helsingistä)
Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun (salaperäinen jännäri Lontoosta)
Orhan Pamuk: Lumi (uskonto puhuttaa, tällä kertaa monitasoisesti suhteessa sekulaariin valtioon nimeltä Turkki)
Rosa Likson: Hytti numero 6 (vielä kesken, mutta on alkanut lupaavasti)
-
Zaharia Stancu: Niin kauan kuin leirituli palaa (huikaiseva klassikko elämän pienuudesta)
Tämä on yksi lempikirjoistani. Muista Stancun suomennetuista kirjoista en ole saanut niinkään otetta.
Murtorinne: Veljeyttä viimeiseen saakka, tietopuolinen mutta mukaansatempaava raportti Suomen ja Natsi-Saksan Volkskirchen Auslandsamtin ekumeenisista kehitelmistä. Kertoo lähinnä siitä miten hyvis-pahis-raja ei kulkenut Volkskirche - Tunnustuskirkko - rajalla. Tiesin sen kyllä. Jos jollakin olisi kirjaa minulle: Saman tekijän Risti hakaristin varjossa, niin pulittaisinpa kelpo korvauksen, minä. Tiedän ettei tämä ole ostojamyyntifoorumi, mutta sallitaanhan poikkeus :117:?
Pitäisikö minun päästä rämpimään vähitellen johonkin toiseen maailmanaikaan? Alan vähin erin tuskastua. Osaan Saksan historian jo paremmin, kuin kotimaani. Ja kirkkohistorian ja systemaatikot ja muuta. Kuinka ihmiselle - tai siis körtille - tapahtuu näin? >:(
-
Jos jollakin olisi kirjaa minulle: Saman tekijän Risti hakaristin varjossa, niin pulittaisinpa kelpo korvauksen, minä. Tiedän ettei tämä ole ostojamyyntifoorumi, mutta sallitaanhan poikkeus :117:?
Koska olet kaltaiseni kahjo, niin pitäähän sinua auttaa (voi miten hauskaa on tuhlata toisen rahoja kirjoihin):
Arohonka: http://www.arohonka.fi/?p=productsMore&iProduct=10205
Päijänne Antikvariaatti: http://www.antikvariaatti.fi/LI.html
Luther-kirjat: http://www.luther-kirjat.fi/kirkkohistoria.htm
Luotettava opas kaikissa teologiaan ja uskontoon liittyvissä kirja-asioissa on Kettusen Matti ja hänen 60 000 kirjaansa: www.pokstaavi.fi.
Mt
-
mt! Kiltisti tehty! Teerenpelinpolun trio järjestää kunniaksesi Suuren Kirjallisuudenhakuriemuvuoden.
:P :seina: :026:
-
Joulupukki toi kaksi Rosa Liksomia Hytti-kirjaa,
kävin vaihtamassa toisen
Munkki Serafim Seppälän Valo jää-kirjaan,
jonka jo johdannossa olevat lauseet saivat vatsan kihelmöimään.
Mitä seuraakaan itse kirjasta :eusa_angel:
-
""Ennen asiat tapahtuivat illalla. Nyt asioita tapahtuu aamulla ja pään sisällä.""
Ilkka Heiskanen, näyttelijä, 50-vuotishaastattelun lopuksi, HS C6 tänään
-
Olen lukemassa Douwe Draaisman Muistikirjaa. Se kertoo kiehtovia asioita ihmisen muistista. Luin juuri hajumuistoista sellaisen huomion, että mitä vanhempi ihminen on, sitä varhaisempia muistikuvia hajut herättävät. Ylipäänsä vanhemmat ihmiset alkavat muistaa lapsuudesta jo unohdettuja asioita, joita he eivät nuorempana muistaneet. Olen itse monesti hämmästynyt jonkin hajuelämyksen heitettyä minut hetkeksi kauas menneisyyteen.
-
Kohta lähtee Risti hakaristin varjossa. Kunhan sade lakkaa ja pääsen kirjastoon. Tilattu itselle omistukseenkin, vaan ehtivät kirjastossa ensin. Hyvä.
-
Shelleyn Frankenstein ja vastapainona Weaverin The Nonviolent Atonement..
-
Anni Blomqvistin Myrskyluoto sarjaa. Kolmas osa menossa.
1830-luvulla ja sen jälkeen ahvenanmaalaiset elivät kirkon opetusten, vuodenkierron ja sen mukaisten töiden, meren ja ikivanhojen uskomusten
mukaan.
Minua viehättää vanhojen työtapojen kuvaus, hartaus jolla kaikki otetaan Jumalan kädestä, naapuriapu.
Minua vierastuttaa taikausko, perhehierarkia. Ne olivat sen ajan tapa.
Mielenkiintoisia tapahtumia ovat Oolannin sota, merenkäynti haaksirikkoineen, tulipaloista selviäminen ja onnettomuudet, kuten hukkumiset mereen, tuulimyllyn vaarallisuus. Kuinka ankaria aikoja silloin elettiin.
-
Simpuran novelliohjausta ryhmälle, Murtorinteen Risti hakaristin varjossa, huippujännittävä kuvaus Pohjoismaisten kirkkojen ja Kolmannen Valtakunnan ekumeniayrityksistä, Metaxasin Bonhoeffer-biografiaa. Alanko tylsistyä. :003:
-
Alanko tylsistyä. :003:
Ala vain. Se on tapana tähän aikaan illasta. Minäkin tylsistyn kohta nukkumaan.
-
Helsinkiläinen kirjailija Kreetta Onkeli (hs.elama@hs.fi) koskettelee kolumnissaan asioiden ja ihmisen välistä suhdetta otsikolla Taistelevat Asiat, HS D2.
Hän on kanssani samaa mieltä, ettei asioita ja ihmisiä voi erottaa. On väärin sanoa, että ”asiat riitelevät, ei ihmiset”.
”Jos asia ja ihminen leikataan irti toisistaan, oikea ja väärä hämärtyvät. Näinköhän esimerkiksi rotuoppi levisi Saksassa? Käytiin kaljalla, eikä tuttua porukkaa haluttu rikkoa, vaikka osa kavereista alkoi puhua outoja. Oltiin sallivia, että olisi mukavaa. Ainahan sitä kaveria ymmärtää*).”
Riitelyn rajaaminen asioihin on johdettavissa ”Asiat selitetään parhain päin”-asenteesta, yritetään ymmärtää*), ei haluta lohkoutua. Vasta kun mikään muu ei auta, ajaudutaan erilleen.
-
Oli lystiä todeta varmaan, että tyypillinen, mallikelpoinen arjalaissoturikansan jäsen, ja sellaisena malliksi valokuvattu, osoittautui äitinsä isänsä ja itsensä puolesta juutalaiseksi... :repee2:
Itse epäilen että koko väite "mielipiteiden riitelemisestä" on hölynpölyä. Kyllä siinä ihmiset jo riitelevät.
On toista jokin vilkkaamman keskustelun jakso jossa esitellään mielipiteitä. Ne jaetaan, ja jos keskustelusta kehkeytyy kiinnostava, se etenee, perustellaan, kiinnostutaan toisen näkemyksistä. Toisaalta - niin mutta toisaalta. Ja sitten taas toisaalta.
Sellainen keskustelu saattaa tietty pysähtyä niin, että ei puhuta enempää siitä asiasta, kun ollaan eri mieltä. Mutta sitten? Kohta huomataan, ettei mistään olla samaa mieltä. No, eipä siinä enää juuri löydy puhuttavaa.
-
:002:
Luotettava opas kaikissa teologiaan ja uskontoon liittyvissä kirja-asioissa on Kettusen Matti ja hänen 60 000 kirjaansa: www.pokstaavi.fi.
Mt
Tosta teologiaan ja uskontoon liittyvissä asioissa en tiedä onko hyvä vai huono opas, mutta kirjojen välityksen suhteen kelpo mies.
Siis hän aina pyörittelee päätään ja päivittelee mun kirja valintoja joita teen käydessäni siellä jossain 3 linjoilla.
Ei kuitenkaan kovasti kritisoi varmaankin, kun olen maksava ostaja:))
Pokstaavi on ollut oiva apu kyllä.
Tekisi kyllä mieli alkaa käyttää yliopiston vanhaa pyöreää kirjastoa, mutta siellä ei voi tehdä herätelainauksia, vaan pitää tietää mitä ottaa.
Sieltä löytynee kaikki kirjat?
-
Minun tarttiskin kammeta itteni sinne Pokstaaviin. Löytyisi ehkäö muutakin mitä tarvisin. Tunnustan kaipaavani jo vähitellen muuta, viihteellisempää. En tiedä miksi en ole ikinä saanut makua dekkareihin, Hirvisaareen, Kaari Utrioon... mitä heitä on. Kuka se olikaan kun kirjoitti Weckroothin perheen, hänen viihteestään pidin ja viihdyinkin.
Tarvitsen jonkin joka vie kunnolla ajatukset pois! Sanokaa joku. Ei Dostojevski nyt.
On olemassa Ursule Schleicher Bonhoefferin kirjoittama The portrait of Bonhoeffer children.
tai jotain.
...........................
Minua suututtaa suunnattomasti, että tiedän tuollaisia kirjoja olleen joskus, ja kadonneen ja häipyneen unholaan. Alan lisäksi kyllästyä itseeni. Tahdon toiseen psykoanalyysiin!
Näemmä kuulun heihin jotka pohdiskelevat Bonhoefferia loppuikänsä. Arkkipiispa Juvakin fanitti siinä määrin että kun tyttärens yhdessä kongressissa kuuli että esitelmöimaan astuu Kölnin anestesiologian professori Karl Bonhoeffer, ja auditoirio meni sekaisin ja esitelmä käsitteli aihetta sivuten ja vastarintaliikeiden merkitykseen keskittyen ja koko sali oli noussut, hurrannut, paukuttanut käsiään ja noin, hän oli tuntenut vähän tympeyttä.
-Onko meillä - tai heillä - henkilökultti? Haluan pois.
Ehkä hänellä on vielä jotakin opetettavaa minulle, sitten. Kyllä kyllä, tämä on selitetty Jumalalle monta kertaa. >:(
-
En tiedä olenko oikea ihminen suosittelemaan sinulle Leena luettavaa, mutta kun ilmaisit haluavasi pois . Olin aikoinani itse samantyyppisessä raskaassa tilanteessa ja sain ystäväpapilta neuvon iskeä kiinni dekkareihin. Sitä ennen olin lukenut vain joitakin Agatha Christien kirjoja. Niin tein
ja sain taas jalat maahan.Mutta nyt on käynyt niin että tietyntyyppisiin dekkareihin en enää koske.
Samoin kun sinä, minäkin pidän Dostojevskistä, mutta sille on omat aikansa. Pidin jo nuorena mainitsemistasi Lempi Jääskeläisen historiallisista romaaneista. Niistä on esim. minun nykyinenkin Wiipuri-kuvani saanut alkunsa. Weckrothin kauppiassuvun saaga on kiehtovaa luettavaa.
Jos nyt jotakin muuta suosittelisin, niin Maila Talvion Itämeren tytär, aiheena Helsinki, samoin Barbara Winckelmannin kirjat , samoin aihein.
Huonoja eivät ole myöskään Enni Mustosen kirjat. Niissä on viihdettä riittämiin, mutta myös oikeaa ajankuvaa, onhan Kirsti Manninen, alias E.M.
filosofian tohtorina tutkinut tieteitä. Viimemainitulta löytyy valtavan laaja tuotanto.
yst.terv. Riitta
-
Pari piirua Dostojevskista kevyempään suuntaan on Tito Collianderin tuotanto. Vain pari piirua, ei liikaa.
-
Pari piirua Dostojevskista kevyempään suuntaan on Tito Collianderin tuotanto. Vain pari piirua, ei liikaa.
:023:
-
Se on jo luettu ja suuresti nautittu, etebnkin elämäkertasarja. Muutamat muut olivat raskaat.
Noh, kohta lähtee Mannermaan Perussista Leuenburgiin. Kun intohimoitsee Saksan kirkkohistoriaa niin´intohimoitsee, Metaxasin Dietrich Bonhoeffer, pastor, martyr, prophet, spy, jonka jenkkipaatoksellista avaussiirtoa mulkoilin, on osoittautunut oikein asialliseksi.
Kuitenkin jokin muu lisää haetuttaa. Collianderin tyyppistä, takuulla on jotakin löytymättä. Relaxantiksi jotain John Irwingin tapaista tai vielä rekamoaa. Sadetta tiesi jonkun hyvän, mut unohdin kirjailijan nimen. Stancuakin vois koettaa taas. .
Ei kotimaista, sille on nyt tauko. :eusa_think:
-
Nyt menossa
http://wsoy.fi/yk/products/show/94901
tosi mielenkiintoinen!
Minkähänlainen kristinusko olisi jos... tai jos...
-
Riitta-mummille kiitos! Maila Talvio ei kuulu niihin ei-ikinä-kotimaista. Ahmaisin ne juuri taas kerran. Hänellä on myös ihan lumoavia novelleja. Niissä on jokaisessa jokin kunnon tarina --- en edes tiedä ovatko novelleja, vai muita kertomuksia...Lokakuun morsian ja muuta. Samoin Minna Canthin. Keksin että kotonahan oli joskus silloisten suurten kootut.Santerit Ivalo ja Alkio, Linnankoski ja koko sarja. Ne ryökäleet veivät taatusti ne kirpparille. Jotain sen aikaista etsiunkin - kyllä vain!
Katselen nuo muut läpi. Weckroothin perhe oli ihastuttava.
Ja tuo pitää saada tuo Atanasian. 21 kirkkoisää antaa vähäsen väriä toiseen vuosisataan, on se ollut moniarvoista, nykyaika ei sellaisesta mitään edes tiedä.
Tämä on nyt vinksin vonksin koko elämä. Simpuran kurssin novelli piti lähettää, ookoo, hänet panen liimaten ja paikaten ja kun löytyy vapaaehtoinen (jota en vielä ole kiduttanut) suoritan lopputehtävän eli luen ääneen. Sitten sitä oli taas fiksattava. Katson kelloa: Kolme.
Aamu saa (koskas minä?) :icon_eek:
-
Tänään selasin Suomen lähetysseuran laulukirjaa: Laula kaikki maa.
Hyviä lauluja siinä. :eusa_angel:
-
Tänään selasin Suomen lähetysseuran laulukirjaa: Laula kaikki maa.
Hyviä lauluja siinä. :eusa_angel:
Kirjassa on muun muassa kiinnostavia latinalaisamerikkalaisia lauluja kuten numerot 64, Kiittäkää, sillä voimanamme Jeesus on ja 96, Keskellä elämääni olet, oi Herrani.
-
Loppupuolella on Märta Tikkasen Emma ja Uno, Rakkautta tottakai. Fiktiivinen, kirjeisiin ja muistitietoihin perutuva sukukronikka kirjailijan isovanhemmista.
Sitten taas Ahvenanmaalle Anni Blomqvistin mukana, Kirjailijan isoäiti on esikuva Anna Beatalle. Kolme kirjaa tästä aiheesta.
-
Kirjastossakin kävin ja
lainasin
sarjakuvan muotoon "tolloille ja mummoille" tehdyn
Hawkingin
Ajan lyhyen historian,
jospa ymmärtäisin jotain...
-
Kirjastossakin kävin ja lainasin sarjakuvan muotoon "tolloille ja mummoille" tehdyn Hawkingin Ajan lyhyen historian, jospa ymmärtäisin jotain...
Unohdettiinko meidät vaarit vai mahdummeko kaikki tollojen joukkoon?
-
Kirjassa on muun muassa kiinnostavia latinalaisamerikkalaisia lauluja kuten numerot 64, Kiittäkää, sillä voimanamme Jeesus on ja 96, Keskellä elämääni olet, oi Herrani.
Niin on. :eusa_angel:
-
Kuu, juna
Kuu, maisema, juna.
Me liikumme tasaisesti pitkin eteläistä
järven rantaa, ohi kylpylöiden ja parantoloiden.
Konduktööri tulee läpi ravintolavaunun ilmoittamaan meille,
että jos katsomme vasemmalle – tuonne missä nuo
valot palavat – näemme kohta valaistun tennis-
kentän, ja mahdollisesti, jopa tähän aikaan, voimme
nähdä Franz Kafkan kentällä. Hän on hulluna
tennikseen eikä saa siitä tarpeekseen. Hetken kuluttua,
tosiaankin – siellä on Kafka, valkoisiin pukeutuneena
pelaamassa nelinpeliä nuorta miestä ja naista vastaan.
Tuntematon nuori nainen on Kafkan pelikaverina. Kumpi
johtaa? Kummalla on syöttövuoro? Pallo menee puolelta
toiselle, edestakaisin. Kaikki tuntuvat pelaavan täydellisesti,
tarkoituksenmukaisesti. Kukaan pelaajista ei edes vaivaudu vilkaisemaan
ohimenevään junaan. Samassa rata kaartaa
ja kääntyy metsän sisään. Kurotan istuimeltani
katsoakseni taakse, mutta joko kentän valot ovat
äkillisesti kadonneet tai sitten junanvaunu on sellaisessa
kulmassa, että kaikki takanamme on pimennossa.
Juuri tällä hetkellä kaikki ravintolavaunuun jääneet matkustajat
päättävät tilata uuden drinkin tai jotain purtavaa.
No, miksipä ei. Kafka itse oli kasvissyöjä ja teenlipittäjä
mutta ei sen pitäisi rajoittaa kenenkään tapoja. Sitä paitsi
kukaan vaunussa ei näytä osoittavan pienintäkään
kiinnostusta peliin tai siihen kuka pelasi valaistulla
kentällä. Olin jatkamassa eteenpäin, uuteen ja toisenlaiseen
elämään, ja olin vain puoliksi kiinnostunut itsestäni, ajatukseni
olivat muualla. Joka tapauksessa, ajattelin että tuo
oli kuitenkin jotain joka oli jossain määrin kiinnostavaa ja
ansaitsi tulla osoitetuksi, ja olin iloinen että konduktööri oli tehnyt niin.
________”Jaa, tuo oli Kafka”, joku takanani sanoi ääneen.
________”Jaa”, joku toinen vastasi. ”Ja mitä sitten? Minä olen Perlmutter.
Hauska tavata. Otetaan paukku.” Ja tämän sanottuaan hän
otti pakan paidantaskustaan ja alkoi sekoittaa
kortteja edestakaisin pöydällä edessään. Hänen valtavat
kätensä olivat punaiset ja ryppyiset; ne näyttivät haluavan
hotkaista kortit kokonaisina. Vielä kerran rata kaartaa
ja kääntyy metsän sisään.
Raymond Carver
-
Kuukauslehti tuli tänään. Oli kiva kun näin neljät tutut kasvot siinä. Ehkä ne kaksi muutakin ovat salanimeltään tuttuja, mutta ehkä muuten vain haastateltuina.
Vastaukset kertovat hiukan lisää siitä mitä jo näistä foorumisteistä on tullut tietoomme.
Juhani osoittaa rohkeutta valitessan Porkolan kirjasta kyseisen lauseen. Totta mikä totta.
-
luen pyhiä kirjoituksia... sieltä etsien Kristusta
-
Nyt vasta luin tätä ketjua ja huomaan laittaneeni Riitta-mummin kanssa saman kaltaisen viestin toiseen ketjuun.
:icon_wink: Kertaus on äitien tapa opettaa, vaikka lapset sanovat sitä nalkutukseksi. :023:
-
Aamupalaksi söin uusimman Hengellisen kuukausilehden ja
olen ravittu.
Kiitos hyvästä lehdestä.
:icon_biggrin:
-
Hei!
Mulla oli kans aamupalana Etelä-Suomen Sanomien ja Meripelastajajien jäsenlehden lisäksi Hengellinen Kuukauslehti.
Sielläpä on tukku foorumilaisten naamoja ja mielipiteitä! Mukava oli myös lukea partiokaverini Markuksen mielipiteet - tutustuin Markukseen kansainvälisellä partioleirillä ja tapaamme usein fb:ssa.
Hyvää päivää kaikillen toivottelee Mauno
-
Olikos tuo nyt numero 1/2012 Hengellistä kuukauslehteä? Jos niin ketkä siellä on niitä tuttuja?
Minulle lehti tuli samassa paketissa kuin Siionin virret.
Mietin tilaamista ihan siksi, kun nimi on niin lystikäs. Ei se sisältökään pahalta vaikuttanut. Muita lehtiä minulle ei sitten tulisikaan (nyt ei tule mitään).
-
Olikos tuo nyt numero 1/2012 Hengellistä kuukauslehteä? Jos niin ketkä siellä on niitä tuttuja?
Minulle lehti tuli samassa paketissa kuin Siionin virret.
Mietin tilaamista ihan siksi, kun nimi on niin lystikäs. Ei se sisältökään pahalta vaikuttanut. Muita lehtiä minulle ei sitten tulisikaan (nyt ei tule mitään).
Tuttuja löytyy useita numerosta 2, mutta kun ovat täällä nimimerkillä, niin en paljasta nimimerkkejä, se on heidän asiansa.
-
Skoda Magazinea - lehteä ajattelevalle autoilijalle ;)
-
Presidentinvaalien mediailmasto puolisojuttujen ja muiden sivuseikkojen ylettömine toistoineen alkoi tympiä oikein perusteellisesti. Imelän maun poistaa hyvin tuhti kuiva saksalainen dogmatiikka. Erään työjutun takia olin kaivanut esiin vähän Marxia, ja nyt lueskelen hissukseen Pääoman ensimmäistä osaa. Kyllä Marx olisi kirjoittajana pärjännyt nykyisinkin vaikkapa systemaattisen teologian tutkijana. Tosin sormet syyhyävät, että olisipa päässyt aikoinaan Parta-Kallen editoriksi, kyllä olisi teksti vähän parantunut...
Unilääkkeenä Pääoma on ykkösluokkaa. Tosin alaviitteissä on niukanlaisesti ns. kuolleita kieliä, mutta korvikkeeksi viitesysteemejä on kolme: Marxin omat alaviitteet, kirjan toimittajan Engelsin kommentit sekä neuvostoliittolaisen julkaisijan selitykset henkilöistä, sitaattien taustoista ym.
Mt
-
Unilääkeosastossa voittamattomaksi on osoittautunut munkki Thomas Mertonin päiväkirja nimeltä Hiljainen elämä. Nukahdan aina oitis, kun sitä alan lukea. Lukupäiväkirjani mukaan olen aloittanut lukemisen heinäkuussa 2008, ja vielä sitä riittää... Kirjassa on 480 sivua ja lukematta vielä satakunta. Suosittelen unettomille, joita lukeminen auttaa - en muille.
-
^, ^^ :icon_eek:
Kumpikin kirjoittaja - Marx ja Merton - on viimeksi tänään olliut mielessäni sikäli että pitäisipä tutustua tuotantoon. Ja kuinka ollakaan, kärsin nukahtamisvaikeuksista.
Voisiko marxilaisittain analysoida nykyaikaista muotoa tuotantovoimien alikäyttöä, eli osaavien työhaluisten ihmisten?
Saisiko nuo yllä olevan hymiön simmut ummistumaan lukemalla? Pitäisikö perustaa lukupiiri?
-
Täältä pääsee luennolle nukkumaan.
http://davidharvey.org/
-
Kumpikin kirjoittaja - Marx ja Merton - on viimeksi tänään olliut mielessäni sikäli että pitäisipä tutustua tuotantoon. Ja kuinka ollakaan, kärsin nukahtamisvaikeuksista.
Yksi unilukemissuosikkini on Jussi Talasniemen tutkimus Christian Scriveristä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Christian_Scriver): Sielun pelastus. Christian Scriverin teologia. 1975. Kevyempää siksi, että siinä on vain 164 sivua. Erinomainen tutkimus muussakin mielessä.
Voisiko marxilaisittain analysoida nykyaikaista muotoa tuotantovoimien alikäyttöä, eli osaavien työhaluisten ihmisten?
Pääoman ensimmäisen osan asiahakemiston mukaan tähän liittyvä käsite on suhteellinen liikaväestö, jota käsitellään useaan otteeseen. Esimerkiksi kirjoittaessaan palkkamuotojen yhteydessä siirtymisestä päivä- ja viikkopalkasta tuntipalkkaan Marx toteaa:
Kapitalisti voi nyt puristaa työläisestä tietyn paljouden lisätyötä myöntämättä hänelle hänen ylläpidokseen välttämätöntä työaikaa. Hän voi tehdä tyhjäksi kaiken säännöllisyyden työssä ja antaa pelkän mukavuutensa, mielivaltansa ja hetkellisten etujensa mukaan suunnattoman liikatyön vaihdella suhteellisen tai täydellisen työttömyyden kanssa. Hän voi sillä tekosyyllä, että maksaa "normaalin hinnan työstä", pidentää tavattomasti työpäivää antamatta mitään vastaavaa korvausta työläiselle. Siitä johtui se täysin perusteltu kapina (1860), jonka Lontoon rakennustyöläiset nostivat kapitalistien yritystä vastaan ottaa tämä tuntipalkka yleiseen käytäntöön. Työpäivän lainsäädännöllinen rajoittaminen teki lopun sellaisesta epäkohdasta, joskaan ei luonnollisesti siitä työn supistamisesta, joka johtuu koneiden kilpailusta, muutoksista käytettyjen työläisten ammattitaidossa tai osittaisista ja yleisistä pulista.
Pääoma, I osa, 18. luku "Aikapalkka".
Oman aikansa pätkätöistä ja "töihin tarvittaessa" -sopimuksista siinä puhutaan. Erilaisista freelancer- ja pakkoyrittäjyys-luontoisista töistä löytyy lisää mielenkiintoisia vertailukohtia, joissa ei työaikalakeja ym. katsota.
http://davidharvey.org/
Jaaha, Pääoman toiseen osaan on siis saatavissa opastusta. Ensimmäinen osa on kahlattava läpi omin voimin, onneksi siinä ei ole kuin 692 tekstisivua, loput sata sivua ovat selityksiä ja hakemistoja.
Mt
-
Jos on nukahtamisongelmia niin suosittelen tällaisia
youtubesivuja
http://www.youtube.com/watch?v=b5TUw1F5ac8&feature=fvwrel
joissa sataa sataa ropisee
tai tällaisia merenaaltojen ääniä
http://www.youtube.com/watch?v=dQM2d_SeDpk&feature=related
Läppäri vaan yöpöydälle ja.............. krooooOOOOOHH!
-
^Mutta kun käyttää yöllä korvatulppia?
Minulla on tapana aloittaa kirjat jostain keskeltä, tai yleensä vielä useammasta eri paikasta keskeltä, niin kauno- kuin tietokirjallisuus. Sillä tavoin pääsen paremmin vauhtiin, ikään kuin herää uteliaisuus selvittää, mikä tähän keskellä kuvattuun tilanteeseen on johtanut, keitä ovat siinä esiintyvät henkilöt. Mutta onko se kovasti väärin kirjailijaa kohtaan, joka on suunnitellut ihan toisenlaisen lukujärjestyksen?
-
Minulla on tapana aloittaa kirjat jostain keskeltä, tai yleensä vielä useammasta eri paikasta keskeltä, niin kauno- kuin tietokirjallisuus. Sillä tavoin pääsen paremmin vauhtiin, ikään kuin herää uteliaisuus selvittää, mikä tähän keskellä kuvattuun tilanteeseen on johtanut, keitä ovat siinä esiintyvät henkilöt. Mutta onko se kovasti väärin kirjailijaa kohtaan, joka on suunnitellut ihan toisenlaisen lukujärjestyksen?
Erikoista! Minä en kykenisi tuohon - on jotenkin pakko lukea alusta alkaen järjestyksessä. Joskus ihan harvoin, jos tarina käy sietämättömän jännittäväksi, kurkistan eteenpäin nähdäkseni, pysyykö päähenkilö hengissä. Aiemmin oli jopa vaikea jättää kirjaa kesken, jos se ei kiinnostanut. Nyt olen sentään sitä saanut opeteltua.
Tietokirjaa voin kyllä selailla ensin saadakseni käsityksen kirjan sisällöstä.
-
Luin Anni Blomqvistin Myrskyluoto-sarjan n. viikon sisällä. Viehätyin ajankuvaan Ahvenanmaalta, ihmisten uskonnolisiin tapoihin, esim. aina tiukan paikan tullen he sanoivat :Jumalan nimeen. Näin rohkaisten ja siunaten itsensä.
Myrskyluotolaiset ovat fiktiivisiä , mutta nyt luen Blomqvitin isoäidin elämästä kertovaa Anna Beata trilogiaa. Eletään edelleen 1800-luvin puolella ja työtavat, taikausko ja arvojärjestykset ovat ennallaan.
Anna Beatan kohtalo on petollinen mies jolle hän tulee raskaaksi. Asiasta kertominen kenellekään on aralle naiselle pelottavaa. Hän palvelee onnekseen pappilan navettapiikana ja lopulta sielunhädässä hän ripittäytyy isännälleen pastorille. Seuraa niin kaunis armollinen synninpäästö ja yksityinen ehtoollinen, etten voinut itkemättä sitä kohtaa lukea.
Kaksi osaa olen nyt lukenut ja eilen nukahtamaisillani aloitin kolmannen. Anna Beata synnyttää, ja mitä sitten hänen elämässään seuraa selvinnee tänään ja huomenna.
-
Minulla on tapana aloittaa kirjat jostain keskeltä, tai yleensä vielä useammasta eri paikasta keskeltä, niin kauno- kuin tietokirjallisuus. Sillä tavoin pääsen paremmin vauhtiin, ikään kuin herää uteliaisuus selvittää, mikä tähän keskellä kuvattuun tilanteeseen on johtanut, keitä ovat siinä esiintyvät henkilöt. Mutta onko se kovasti väärin kirjailijaa kohtaan, joka on suunnitellut ihan toisenlaisen lukujärjestyksen?
Luin Päätalon Iijoki-sarjan niin, että aloitin osasta, jossa päähenkilö lähtee sotaväkeen, ja luin sitten järjestyksessä kaikki sitä seuraavat ilmestyneet osat. Sitten aloitin ensimmäisestä osasta ja luin alkupään. Kun se oli hoidettu, luin uusia osia yhden vuodessa. Aloitin jouluaattona ja tapaninpäivänä alkoi kirja olla jo voiton puolella.
Pitää joskus lukea koko sarja alusta loppuun järjestyksessä.
Mt
-
Wilfrid Stinissenin Isä, sinun käsiisi. Kirjastosta, mutta haluaisin omaksi. Sen verran siinä on ideaa.
-
Unilääkeosastossa voittamattomaksi on osoittautunut munkki Thomas Mertonin päiväkirja nimeltä Hiljainen elämä.
Lainasinpa tuon tänään kirjastosta, katsoo nyt toimiiko :icon_lol: . Aloitin jostain sivulta 212, kovin mielenkiintoista oli ainakin siinä kohtaa. Sitten tietysti katsoin heti kuvat, kuten kuka tahansa normaali pikkulapsi.
-
Wilfrid Stinissen on minullekin hyvin rakas.
Nyt menee Owe Wikström Pyhyyden kaipuu
pieni kirja, helppo/kevyt lukea sängyssa, ei puudu kädet.
-
Volter Kilven kaksiosaisesta Alastalon salista on jäljellä vielä vajaa neljännes.
Mahtavaa kieliakrobatiaa!
-
Tänään on kirjastossakäynti. Täytyy vilkaista myös hengellistä osastoa, vaikka Anni Blomqvistin kahdeksan kirjaa puhuivatkin oikein hyvin lapsen luottamuksesta . Kaikki tärkeä alkoi: Herran nimeen.
Tuon Wikströmin Pyhyyden kaipuun ottaisin jos siellä on. Sitä kaipuuta nimittäin on itsellä alati. Ja tuota Stinisseniä ovat täällä monet maininneet, jos ei ole pannaan varaukseen.
Ai niin, näenhän LASTUsta mitä missäkin Lahden kirjastoissa on. Se on hieno palvelu.
Jokin elämänkerta täytyy saada ja pari hist. romaania.
Kuukauslehti on nyt luettu kannesta kanteen.
Eilen minut tuuditti unten maille taas Norvanto.
-
Walter McClintock : Mustajalat - elämää intiaanien parissa (suomentanut ja saatesanan kirjoittanut Antti Tuuri)
:109:
"Suuri henki,
siunaa meitä kaikkia,
miehiä, naisia ja lapsia.
Pyhä Loitsukäärö, auta meitä elämään kunnollisesti.
Pyhä Loitsupiippu, siunaa meitä,
siunaa joet, vuoret, tasangot, eläimet ja linnut.
Äiti Maa, huolehdi meistä kuolemaamme saakka."
-tosi kiinnostavaa tarinointia
-
Kirjastokäynnillä sain elämänkerran Ellen Svinhufvudista, uutuuskirjan lasimaljakoista, romaanin puolalaisesta prinsessasta.
Varasin nuo edellä mainitut Ove Wikströmin ja Stinissenin kirjat + 2 muutakin jälkimmäiseltä. Hengellistä kirjallisuutta ei Mukkulan kirjastossa juuri ole, mutta maanantaina varaukset ovat jo haettavissa.
Ilmeisesti asiani kiinnosti kirjastonhoitajaa kun hän tuli näyttämään lasten kirjaa jonka hän lisää lasten hengelliseen lukemistoon. Kunhan Lottakin innostuu muusta kuin siitä Jeesuksen myrskyn asettamisesta, täytyy tarkastaa mitä on tarjolla.
-
Hookoota ja kirjaa A.Järnefeltin ja J.Sibeliuksen kihlausajan kirjeistä (Sydämen aamu)
-
Esra Elovainion Kuku Luise-teoksella ravitsin sieluani. Tekipä taas hyvää, harmit unohtuivat. :icon_biggrin:
-
Terveydeksi!
Näin äitini sanoi, kun kiitettiin ruoasta.
-
Tämän kirjan Raamattu itämaisin silmin/Merja Merras ja Paul Nadim Tarazi/ lainasin ensin kirjastosta ja luin sen ja erinoimaiseksi todettuani sain divarista käyttämättömän kappaleen uudelleen lukemista odottamaan. Paljon ajatuksia herättävä teos.
-
Luettu: Tapio Koivukarin "Ariasman", kertomus valaanpyytäjistä. Hieno historiallinen romaani.
-
Hain tänään kirjastosta varaamani 3 Wilfrid Stinnissenin kirjaa ja Owe Wikströmin Pyhyyden kaipuun. Lisäksi otin Ina Collianderin elämänkerran Puun kosketus. Tekijät Taina Lammassaari ja pappismunkki Arseni.
Aloitin ko. elämänkerran ja rinnalla luin kolme lukua Wikströmin pientä kirjaa jonka hän on koonnut
toivomuksesta radiohartauksistaan.
Avauksessa hän sanookin että nämä ovat puheita ja kuunneltaviksi tarkoitettuja. Ymmärrän että esim. Seppo Tirkkosen ikimuistettava tyyli aamuhartauksissa ei olisi samaa luettuna.
Joululahjaksi saamani Bo Carpelanin viimeiseksi jäänyt romaani Lehtiä syksyn arkistosta on samaa lajia. Se on liiaksi runollista luettavakseni, mutta varmasti nauttisin jos esim. Carpelan itse olisi lukenut sen äänitteelle.
-
Luin juuri Simo Juntusen haastattelun Kotimaasta. Ei tarvitse hävetä miestä. Pelkkää asiaa.
-
Juuria kaivelen.
Olavi Kares, Heränneen kansan vaellus, ykkösosa aluillaan.
-
Juuria kaivelen.
Olavi Kares, Heränneen kansan vaellus, ykkösosa aluillaan.
Hyvin kirjoitettu teos. Vaivaa on nähty. Moni sattuva sana kirjassa tuossa.
-
Sain loppuun Suuren Intiaanikirjan. Se on kooltaankin niin iso, että täytyi pitää sylissä sohvan nurkassa sitä lukiessa. Esitellään jollain tavoin lähes 300 Pohjois-Amerikan ja Kanadan intiaaniheimoa-, ryhmää yms. tapoineen, taiteineen ynnä muineen. Tekijät on korkean tason yliopistomiehiä. Upeita valokuvia, piirroksia, karttoja ja kaikkea...
-
Juuri ilmestynyttä lapsuudenkotikylän historiikkiä, kyllä on mielenkiintoista!! :060:
-
Juuri ilmestynyttä lapsuudenkotikylän historiikkiä, kyllä on mielenkiintoista!! :060:
Eikö ole mahtavaa, että semmoisia kirjoja tehdään. Minullakin on kesken vastaava kirja ja sitä on todella mukavaa lukea.
-
Erich Metaxas, Dietrich Bonhoeffer. Pastor martyr prophet.spy. :026:
Meillä alkaa lukemiset olla yksipuolisia... jos kirjoittamisetkin...
-
Hain tänään kirjastosta varaamani 3 Wilfrid Stinnissenin kirjaa
Saisinko tiedustella, mitkä nimenomaiset kolme? Itse lainasin pari päivää sitten Tosi ihmisen ja jo mummoni kirjastosta tutun Kristillisen syvämietiskelyn. Edellisessä ainakin käsitellään muuatta seikkaa, jota olen vähän ihmetellyt, ja joka on ehkä suunnilleen pyhitys tai seuraaminen, johon Kaanaan kielessä juuri päästiin. Toisaalta alku luomisjärjestyksen korostuksineen liittyy niihin kysymyksiin, joista aloitin Seuratuvan puolella oman luomisjärjestysketjunsa - ja herättää vastahankaa! Jotta on ainakin minulle ajankohtainen kirja.Mutta nyt kertaan ensin, mitä Erkki Niinivaara -vainaa samoista aiheista sanoi, noita katolilaisia samalla (tarpeettoman?) ankarasti lytäten.
Oikeastaan tarvitsisin kirjan tai muun, joka kertoisi, miten tulla toimeen meidän kristittyjen tai sensuuntaisten etsiskelijöiden erimielisyyksien kanssa, ts. sen että jokainen uskoo omalla tavallaan, ja vielä eritoten sen että joidenkin mielestä olen katumaton syntinen enkä kuulu porukkaan ja olen menossa helvettiin. Tai jollen ihan tuota niin huonompi ja erehtynyt kumminkin.
-
Oikeastaan tarvitsisin kirjan tai muun, joka kertoisi, miten tulla toimeen meidän kristittyjen tai sensuuntaisten etsiskelijöiden erimielisyyksien kanssa, ts. sen että jokainen uskoo omalla tavallaan, ja vielä eritoten sen että joidenkin mielestä olen katumaton syntinen enkä kuulu porukkaan ja olen menossa helvettiin. Tai jollen ihan tuota niin huonompi ja erehtynyt kumminkin.
Pelkään pahoin, että se kirja on vielä kirjoittamatta,
-
Saisinko tiedustella, mitkä nimenomaiset kolme? Itse lainasin pari päivää sitten Tosi ihmisen ja jo mummoni kirjastosta tutun Kristillisen syvämietiskelyn. Edellisessä ainakin käsitellään muuatta seikkaa, jota olen vähän ihmetellyt, ja joka on ehkä suunnilleen pyhitys tai seuraaminen, johon Kaanaan kielessä juuri päästiin. Toisaalta alku luomisjärjestyksen korostuksineen liittyy niihin kysymyksiin, joista aloitin Seuratuvan puolella oman luomisjärjestysketjunsa - ja herättää vastahankaa! Jotta on ainakin minulle ajankohtainen kirja.Mutta nyt kertaan ensin, mitä Erkki Niinivaara -vainaa samoista aiheista sanoi, noita katolilaisia samalla (tarpeettoman?) ankarasti lytäten.
Oikeastaan tarvitsisin kirjan tai muun, joka kertoisi, miten tulla toimeen meidän kristittyjen tai sensuuntaisten etsiskelijöiden erimielisyyksien kanssa, ts. sen että jokainen uskoo omalla tavallaan, ja vielä eritoten sen että joidenkin mielestä olen katumaton syntinen enkä kuulu porukkaan ja olen menossa helvettiin. Tai jollen ihan tuota niin huonompi ja erehtynyt kumminkin.
Yhden olen jo palauttanut. En muista mikä se oli, mutta tuntui liian opilliselta minulle. Jäljellä täällä on Syvemmälle rukoukseen ja Isä sinun käsiisi.
Luen referoiden ja pidän ns. käytännön harjoituksista, esim. :
" Mistä voi tietää että elät Jumalan tahdossa? Tästä jos jokin tuottaa sinulle huolta, se merkitsee ettet ole täysin antautunut Jumalan tahdon varaan, kuinka vahvasti ehkä luuletkin eläväsi hänen tahtonsa mukaan. Se joka elää Herran tahdon mukaan ei kanna huolta mistään. Jos häneltä puuttuu jotain, hän jättää tarpeensa ja samalla itsensäkin Herran haltuun. Hän asettaa kaiken Herran käsiin. Ja jollei hän saa sitä mitä tarvitsee, hän pysyy levollisena, aivan kuin olisi saanut sen. Häntä ei pelota, tapahtuupa mitä tahansa, sillä hän tietää että Herran tahto tapahtuu. "
Tämän tyyppisiä yritän juntata ylihuolehtivaan, pelokkaaseen mieleeni ja tasoittaa vilkkaan mielikuvitukseni harhoja.
Tämä oli tuosta Isä sinun käsiisi kirjasta.
Enemmän kuin näistä Stinisseneistä olen pitänyt Owe Wikströmin Pyhyyden kaipuu puhekokoelmasta.
-
"Se joka elää Herran tahdon mukaan ei kanna huolta mistään."
Mites tuo onnistuu ihmiseltä, jolla on lapsia? Samalla tavoin kuin Sarpatin leskeltä aikoinaan? Itselläni ei ole, joten en osaa omasta kokemuksesta sanoa. Joskus vain tuntuu, että näiden katolisten sääntökuntaihmisten opetuksia on vaikea perheellisen elämään soveltaa. Olisihan se vapaampaa, jollei olisi perhettä eikä omaisuuttakaan.
Taidan tyytyä elämään Herran tahdon vastaisesti.
-
Esa Ruuskanen - Teppo Ylitalo:
Lapuan historia III
Liikettä on ollut, monella saralla! :kahvi:
-
Mites tuo onnistuu ihmiseltä, jolla on lapsia? Samalla tavoin kuin Sarpatin leskeltä aikoinaan? Itselläni ei ole, joten en osaa omasta kokemuksesta sanoa. Joskus vain tuntuu, että näiden katolisten sääntökuntaihmisten opetuksia on vaikea perheellisen elämään soveltaa. Olisihan se vapaampaa, jollei olisi perhettä eikä omaisuuttakaan.
Taidan tyytyä elämään Herran tahdon vastaisesti.
Siinähän se just on, että ihmisellä jolla on lapsia, lapsenlapsia , vieläpä lapsenlapsenlapsia on myös sen edestä ajateltavaa, murehdittavaa, käytännön avustustoimenpiteitä ja kaikenkaikkiaan jatkuvaa huolehtimista. Oli jopa koirasta paljon huolta, muka.
Saati jos olisi kaksitoista lasta kaikkine jälkeläisineen, ja ne kaikki murehdittavat, ei huolehtijatyyppi jaksaisi "kuormaansa kantaa".
Nämä ovat jos mitkä opettaneet rukoilemaan, ja ruokouksessa luottamaan sanaan: Älkää mistään murehtiko ! tms.
Täksi luen mielelläni sellaista hengellistä kirjaa tai kirjoitusta joissa puhutaan arjen, parisuhteiden ja itsensä jaksamista. Ja viimeisenä muistuu
mieleen. Tapahtukoon sinun tahtosi, eikä minun. Tämä on minun leponi.
-
Luin David Bentley Hartin teoksen Ateismin harhat, parhaillaan on lukemisen alla Heikki Räisäsen teos Mitä varhaiset kristityt uskoivat. Sen jälkeen luen Kari Kuulan Paholaisen biografian.
-
Pentti Linkola - Johdatus 1990-luvun ajatteluun (WSOY 1989)
"...ja kaikesta huolimatta toivon, kun vanhenen, rukoilen palavasti, että varjeltuisin loppuun saakka kuolemansynniltä nimeltä suvaitsevaisuus..."
;)
-
...nyt lueskelen hissukseen Pääoman ensimmäistä osaa.
Olen jo voiton (en tarkoita tässä voiton suhdelukua) puolella, sivulla 545, aiheena lisäarvon muuttuminen pääomaksi. Nykyisenä yksinyrittäjänä olen samanaikaisesti oma työläiseni ja oma työnantajani, joten teorian lisäksi voin helposti kokeilla käytännössä esim. lisäarvon määrän kasvattamista eri menetelmin.
Mt
-
”Juuri se, kun aivoissani välähti kaikki tutuksi ja tiesin seisovani Tyräjoen takana lähellä Virtalan autiota, oli tukinlaskusta paluuni parhain hetki. Tunnustelin taas kerran pörssiä ja tuntiessani taskun peiteläpän olevan kiinni valtasi minut niin kova liikutus, että siinä kanervien ja vaivaisenvarpujen keskellä seisten höpisin omasanaisen kiitosrukouksen. Sitten pahnostin pitkin jokivartta, kanervien tuoksua hengittäen ja kahlaajalintujen hätäisten huutojen saattelemana Virtalan aukion kohdalle, jossa tiesin joen matalaksi. Riisuin alapääni alastomaksi. Paita ja lyyssi päälläni, lakki päässäni, reppu harteillani ja riisutut kamppeet kainalossani kahlasin joen yli sen pohjoisrannalle.” (s. 558)
Kalle Päätalo: Kunnan jauhot (Iijoki-sarja 3/26)
-
Aloittelin Iris Kähärin Tuuliviiriä. Se kertoo viipurilaisista porvareista 1600-1700 lukujen tietämillä. Tupakkakomppaniasta ja tupakkakaupasta taitaa olla kysymys.
Iris Kähäri: http://fi.wikipedia.org/wiki/Iris_K%C3%A4h%C3%A4ri
-
Kansan Uutisten Viikkolehteä.
-
Wibke Bruhns:Isäni maa. Miksi isä oli kansallissosialisti ja mitä sitten tapahtui? Tytär joka ei ikinä ole tätä isäänsä kohdannut, näkee kuvauksen jostakin natsien kansantuomioistuimen sessiosta ja pam. Siinä on isänsä. Miksi hän ei ole tiennyt koko ihmisestä mitään?
Varmaan loppua kohti ihan jännittävä, mutten mahda sille mitään, että alun kerronta on tempoltaan vähän verkkaan virtaavaa. Mutta saa käsitystä Weimarin tasavallan elämänmenosta.
Ja siistiä, kympillä kirjakaupasta Shirerin Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho, kakkososaa myivät, ykköstä sai tilatytua. Tuntuvasti jännittävämmin kirjoitettia tekstiä. Mikähän siinä on... kun ruvetaan tekemään taideproosaa, hyväkään juttu ei oikein pure minuun.
-
herättäjäjuhlaopas
Puhujissa on yhdeksän tuttua nimeä.
Messun päätösvirtenä on Wäinö Havaksen On kaunis synnyinmaamme, numero 574: 1,3, 5 :
1.
On kaunis synnyinmaamme,
maat, metsät, järvet sen.
Me Luojan töitä saamme
katsella kiittäen.
Taas lauhat tuulet soittaa
urkuja hongiston
ja Herraa kunnioittaa,
hän kaiken luoja on.
3.
Maan lapset tunnustamme:
me emme ansainneet
lahjoja vaivallamme,
armosta kaiken teet.
Nyt armon kerjääjinä
me saamme iloita,
helteessä nääntyvinä
huokaamme toivossa.
5.
On aurinkona kerran
Karitsa Jumalan,
ja seurakunta Herran
on kirkas morsian.
Ei usvan pilvi peitä
Kristuksen kasvoja,
ei tuskan kyyneleitä
yhdenkään katseessa.
Päätösseurojen polvirukouspuheen, juhlien viimeisen puheen pitää Alpo Järvi.
Aholansaari Sinfonietta konsertoi Vanhassa kirkossa lauantaina 7.7. klo 22. Solistina baritoni Ville Rusanen.
Herättäjäjuhlaopas tietää kertoa, että Aholansaari Sinfonietta on kamariorkesteri, johon kuuluu 30 ̶ 45 lahjakasta nuorta soittajaa eri puolelta Suomea. Orkesterin perustivat 15 vuotta sitten Aholansaaressa rippikoulunsa käyneet muusikot. Sen jälkeen se on kasvanut valtakunnalliseksi ja kansainväliseksi yhteisöksi.
Orkesteri toimii kausiluonteisesti ja soittaa vuosittain 2 ̶ 5 konserttia eri puolilla maata. Pääkonsertit ovat herättäjäjuhlilla.
Jyri Nissilä on ollut orkesterin kapellimestari vuodesta 1999 lähtien. Samana vuonna hän suoritti kapellimestaridiplominsa Sibelius-Akatemiassa. Nissilällä on myös klarinettidiplomi.
Baritoni Ville Rusanen voitti vuonna 2002 pianisti Ilmari Räikkösen kanssa lied ̶ duo -sarjan Erkki Melartin –kamarimusiikkikilpailussa. Kaksi vuotta myöhemmin Rusanen voitti Lappeenrannan laulukilpailun.
Kansainvälistä uraa luova baritoni debytoi kaudella 2012 ̶ 2013 Milanon La Scalassa.
-
herättäjäjuhlaopas
Puhujissa on yhdeksän tuttua nimeä.
Messun päätösvirtenä on Wäinö Havaksen On kaunis synnyinmaamme, numero 574: 1,3, 5 :
1.
On kaunis synnyinmaamme,
maat, metsät, järvet sen.
Me Luojan töitä saamme
katsella kiittäen.
Taas lauhat tuulet soittaa
urkuja hongiston
ja Herraa kunnioittaa,
hän kaiken luoja on.
3.
Maan lapset tunnustamme:
me emme ansainneet
lahjoja vaivallamme,
armosta kaiken teet.
Nyt armon kerjääjinä
me saamme iloita,
helteessä nääntyvinä
huokaamme toivossa.
5.
On aurinkona kerran
Karitsa Jumalan,
ja seurakunta Herran
on kirkas morsian.
Ei usvan pilvi peitä
Kristuksen kasvoja,
ei tuskan kyyneleitä
yhdenkään katseessa.
Päätösseurojen polvirukouspuheen, juhlien viimeisen puheen pitää Alpo Järvi.
Aholansaari Sinfonietta konsertoi Vanhassa kirkossa lauantaina 7.7. klo 22. Solistina baritoni Ville Rusanen.
Herättäjäjuhlaopas tietää kertoa, että Aholansaari Sinfonietta on kamariorkesteri, johon kuuluu 30 ̶ 45 lahjakasta nuorta soittajaa eri puolelta Suomea. Orkesterin perustivat 15 vuotta sitten Aholansaaressa rippikoulunsa käyneet muusikot. Sen jälkeen se on kasvanut valtakunnalliseksi ja kansainväliseksi yhteisöksi.
Orkesteri toimii kausiluonteisesti ja soittaa vuosittain 2 ̶ 5 konserttia eri puolilla maata. Pääkonsertit ovat herättäjäjuhlilla.
Jyri Nissilä on ollut orkesterin kapellimestari vuodesta 1999 lähtien. Samana vuonna hän suoritti kapellimestaridiplominsa Sibelius-Akatemiassa. Nissilällä on myös klarinettidiplomi.
Baritoni Ville Rusanen voitti vuonna 2002 pianisti Ilmari Räikkösen kanssa lied ̶ duo -sarjan Erkki Melartin –kamarimusiikkikilpailussa. Kaksi vuotta myöhemmin Rusanen voitti Lappeenrannan laulukilpailun.
Kansainvälistä uraa luova baritoni debytoi kaudella 2012 ̶ 2013 Milanon La Scalassa.
Onko Ville Rusanen käynyt riparinsa Aholansaaressa kuten siskonsa Johanna?
-
On.
-
Helsingin sanomat 4.4.2012, s. A 2: ”VIERASKYNÄ: Metsäluonnon suojelua ei tule jättää vain vapaaehtoisten toimien varaan, vaan siitä on säädettävä laissa.
Panu Kunttu ja Sini Eräjää. Kunttu on WWF Suomen metsäasiantuntija ja Eräjää Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija.
METSIEN MONIMUOTOISUUS ON TURVATTAVA
Metsälakia ollaan parhaillaan uudistamassa…
Esimerkiksi puronvarsien ominaispiirteiden säilyttämiseksi tarvittaisiin tutkimusten mukaan vähintään 30 metrin suojavyöhyke puron molemmille puolille. Nykyiset suojavyöhykkeet ovat vain 5 ̶ 10 metriä…
Uhanalaisista lajeistamme 36 prosenttia elää ensisijaisesti metsissä.”
-
Iris Kähärin Tuuliviiri on kirjailijan kielellinen, ennenkaikkea sanataituruuden iloittelu.
Aihe sinänsä on raadollisuuden , ahneuden, köyhyyden, saastaisuuden, irstailun ja tekohurskauden ja taikauskon vuorolaulua.
Huumorinpilkettä löytyy onneksi kaiken viekastelun ja oman edun tavoittelun joukkoon.
Lukuelämys kaikkineen.
Vaikka ollaan Wiipurissa, karjalan murretta ei käytetä. Porvarithan puhuivat saksaa ja ruotsia. Sen on Kähäri kääntänyt lähes kirjakieleksi.
Huippuja on erään porvarisemännän aamurukous, mikä häneltä melkein meinasi unohtua. Siinä hän taitavasti ohjailee meidän Herraamme omiin tarkoituksiinsa mukautuvaksi.
-
Kolmannen Valtakunnan nousu ja tuho havaittu huonosti käännetyksi. Joku joka ei ole osannut suomea saanee kiitoskortin minulta. Toivon että tämä on ensivaikutelma, että edes päivämäärät pitävät paikkaansa. Ilmanko se oli niin halpa! Toinen osa, kumma kyllä, vaikutti selaillessani paremmalta.
Mutta Murtorinne, siinä vasta tekijä! Lukekaa! Ne oli hyvät.
-
Mielenkiintoista. Jatketaan osassa 4