Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: AKUANKKA313 - 09.10.11 - klo:14:32
-
Kerro ketä ihailet:
esim.
-julkisuuden henkilö
-poliittinen vaikuttaja
-pappi
-tavallinen ihminen
-oman tiensä kulkija
-
Dietrich :026: Bonhoefferia! Oli tuota kaikkea, ja jotakin, joka saa ihmisen ajattelemaan Kristusta. Hän oli niin lähellä Jumalaa että "kukaan ei ole ihan entisensä kun on tutustunut Bonhoefferiin" - meilasi Tomi Karttuunen minulle tai minä Tomi Karttuselle, kun Tomi oli kirjottanu siitä upean väikkärin ja minä tutustunu sen verran että päätin joskus viel kirjottaa hyvän kirjan Bonhoefferista. Bonhoefferia minä ensi kertaa ymmärsin... kaikista... ja sitten körttiläiset oli kuin suora jatko.
Hän on ollut kryptokörtti....
Ja hänestä minun tulee aina mieleen se filminpätkä jossa joku oli laittanu minunki naamakirjasivulle Otto von Habsburgin hautajaisista, se oveenkolkutus.
Ensin sanottiin koko nimi ja kaikki tittelit ja arvonimet. - "Wir kennen ihnen nicht"
Sitten lueteltiin hyviä tekoja, ja vielä jotain... "Ist nicht bekannt hier, er ist verloren"
Sitten sanottiin vielä: "Otto - ein sündiger, sterblicher Mensch" - ja ovet avattiin.
Hän lähestyi itsekin Jumalaa noin: Ein sündiger, sterblicher Mensch. Ja on esikuvana sellaisesta. Siksi kai minä arvelen, että Bonhoefferin jälkeen juuri herännäisyys oli minulle niin tuttua. Olen kiitollinen siitä tuttavuudesta.
-
Musiikkiterapeutti Markus Raiviota synt.1973 Porissa,
ystävä Kristian Meurmanin sekä monen muun muusikon kanssa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Markus_Raivio
http://www.niemikoti.fi/172.html
Perustelut:
-kohtelee ihmisiä tasa-arvoisesti ja tasavertaisina
-kohtaa kaikkien kuntoutujien tunteet
-Perustanut Elvis-hankkeen, jossa Nuorisoasiainkeskus ja Niemikotisäätiön mielenterveyskuntoutus
järjestävät kulttuuriharrastuksia, joogaa, capoieraa, tietoteknisiä valmiuksia nuorille ja nuorille aikuisille 35v
ikävuoteen asti. Kouluttanut projektiinsa vertaistukiohjaajia 15 kpl ja työllistänyt heitä ohjaamaan ryhmiä.
-Karismaattinen musiikkitapahtumien juontaja, joihin ottanut kuntoutujille suunnattua kuoroa,
bändejä mukaan esiintymään
Klubitalolta kansainvälinen sertifioija Pauli Löijä
-Oman tiensä kulkija, ( kuuluu mm. setaan )
http://www.google.fi/#sclient=psy-ab&hl=fi&site=&source=hp&q=pauli+l%C3%B6ij%C3%A4&pbx=1&oq=pauli+l%C3%B6ij%C3%A4&aq=f&aqi=g1&aql=&gs_sm=e&gs_upl=4436l6903l0l7255l11l9l0l1l1l0l238l1421l0.8.1l10l0&bav=on.2,or.r_gc.r_pw.,cf.osb&fp=c1ffa9a1174b8136&biw=1280&bih=917
-pärjännyt monella saralla:toimittajana, teologina käytännössä seksuaalivähemmistöille
ja mielenterveyskuntoutujille, käsikirjoittajana, näyttelee, laulaa, luennoi ulkomaisilla klubitaloilla
-seurakuntien sateenkaari-yhteisön perustaja-jäseniä
-hänelle on kaikkien helppo tulla juttelemaan ja kertomaan kuulumisistaan
-osaa kohdata hyvin erilaisia ihmisiä ja ongelmia
-vaikuttanut klubitalon asiantuntija-jäsenenä ennenaikaisella eläkkeellä olevien
työllistämisohjelman tulorajaan eduskunnassa
-
Urheilijaihanteeni on ilman muuta moukarinheittäjäveteraani Kustaa Järvinen. Rauha hänen muistolleen! Hänen uransa päättyi sairauskohtaukseen maailmanmestaruuskisoissa Etelä-Afrikassa 1997, joissa hän voitti neljä kultamitalia 70-vuotiaiden sarjassa. Oli kaikin puolin hieno mies muutenkin.
-
En osaa pitää idolinani ketään o i k e i n hyvää ihmistä. Työnsä jäljestä ihailen Henri Matissea, Ingmar Bergmania, G F Händeliä, Aleksis Kiveä.
Yhdentoista elävän lapsen äitiä, isänäitiäni joka oli topakka talousihminen ja Koti, uskonto ja Isänmaa-aatteilla lapsensa kasvattanut. Valkjärven Salokylästä evakkotaipale kulki Ypäjän ja Kuhmoisten kautta Saarijärvelle. Siellä on mummon ja äijän hauta. Lapsista elää vielä kolme.
Sukutarina kertoo papin sanoneen mummolle: Siun lapseis on rukousten lapsia, ei ne hukkaan joudu.
-
Jos nyt täytyy joku valita, niin sitten Pentti Linkola.
On ilmeisesti oikeassa ihmislajin tulevaisuuden suhteen kun katsotaan vähän pidemmälle eteenpäin, eli aikaan jolloin jatkuvaa kasvua ei enää pystytä pitämään yllä.
Lisäksi ihailen formulakuskeja, jotka jaksavat pyyteettömästi kiertää ympyrää kuolemaa halveksuen. Ja urheilijoita yleensä, vaikka ponnistus ei aina osuisikaan kohdalleen.
Talvi onkin penkkiurheilijan parasta aikaa, kun urheilijat ilta illan jälkeen, ennen ja jälkeen kilpailujen, esittävät koottuja selityksiään sponsoritarrojen peittäminä.
-
Dietrich :026: Bonhoefferia! Oli tuota kaikkea, ja jotakin, joka saa ihmisen ajattelemaan Kristusta. Hän oli niin lähellä Jumalaa että "kukaan ei ole ihan entisensä kun on tutustunut Bonhoefferiin" ...
en muista olenko kertonut Leenalle koskaan mutta Dietrich on minunkin "idolini", se ehdottomuus hyvän puolesta ja itsensä likoon laittaminen. Ja tietenkin VK600. Muut jätän listaamatta kun on niin monta. Ja jo se, että valitsee pappis"uran" tai muun seurakunnallisen ammatin, on ihailtavaa.
urheilussa esim sitkeät yrittäjät, jotka eivät lässytä liikaa epäonnistumisen hetkellä. Huippusuorituksen tekijät, jos moinen suoritus ei nouse päähän, toki juhlia saa. Kaikki ne harjoituksissa raatajat, mieleen nousee tuskan kuvat suolla harjoittelevista.
ja samoilla kriteereillä muitakin ihmisiä. Oman tien kulkijoitahan me kaikki olemme eli "sankareita kaikki..." blääh.
-
...?...Lutteerusta kai.
-
Poliitikoista ihailen Norjan pääministeriä Jens Stoltenbergia, joka hirvittävän tragedian tapahduttua ymmärsi vedota ihmisissä olevaan hyvään. Hän osoittautui todelliseksi johtajaksi, joka omasta surustaan ja hämmennyksestään huolimatta kykeni esimerkillisesti toimimaan kansansa parhaaksi. Oli koskettavaa nähdä ihmisten rientävän kaduille ruusu kädessä osoittamaan, ettei vihalle anneta valtaa. Olisiko Suomessa löytynyt johtajilta vastaavaa sydämen viisautta? (Toivon niin, mutta pelkään pahoin, että olisi koottu paneeli keskustelemaan aselain tiukentamisen esteistä.)
-
Lisäksi ihailen formulakuskeja, jotka jaksavat pyyteettömästi kiertää ympyrää kuolemaa halveksuen.
Loistava kuvaus urheilun luonteesta!
-
Tänään aloin ihailla Mikko Alataloa siksi, että hän uskalsi ainoana puolustaa aamu- ja iltahartauksien säilyttämistä kristillisinä.
-
Jos nyt täytyy joku valita, niin sitten Pentti Linkola.
On ilmeisesti oikeassa ihmislajin tulevaisuuden suhteen kun katsotaan vähän pidemmälle eteenpäin, eli aikaan jolloin jatkuvaa kasvua ei enää pystytä pitämään yllä.
Linkolaa minäkin olen sympannut jo varmaan kymmeniä vuosia. Lisäksi kaikkia hänen kaltaisiaan rohkeita ja kuvia kumartelemattomia tyyppejä. Linkolaa on haukuttu kehityspessimismistä ja jopa ihmisvihaajaksi, vaikka hän nimenomaan on huolestunut ihmisestä ja hänen tekemisistään. Lisäksi L. on kuulemma yksityisesti ihan hauska tyyppi (joskin erikoinen - joka on vaan positiivista).
Jatkuvan kasvun harha joutaisi jo haudata meren syvyyksiin.
-
Linkolaa minäkin olen sympannut jo varmaan kymmeniä vuosia. Lisäksi kaikkia hänen kaltaisiaan rohkeita ja kuvia kumartelemattomia tyyppejä. Linkolaa on haukuttu kehityspessimismistä ja jopa ihmisvihaajaksi, vaikka hän nimenomaan on huolestunut ihmisestä ja hänen tekemisistään. Lisäksi L. on kuulemma yksityisesti ihan hauska tyyppi (joskin erikoinen - joka on vaan positiivista).
Jatkuvan kasvun harha joutaisi jo haudata meren syvyyksiin.
Kyllä Linkolalla on paljon hyviä ajatuksia, mutta minua vaivaa se, että hänellä ei ole toivoa.
-
Ihailen Risto Isomäkeä, Sarasvatin hiekan kirjoittajaa. Hän ennusti tsunamin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Risto_Isom%C3%A4ki
-
Kyllä Linkolalla on paljon hyviä ajatuksia, mutta minua vaivaa se, että hänellä ei ole toivoa.
No sepä se ja lisäksi arveluttavia keinoja ihmisten vähentämiseksi.
Lisäksi diggaan mm. Pave Ruotsalaista, Veikko Huovista ja Bob Marleyta unohtamatta Mariee Siouxia :060:
-
en muista olenko kertonut Leenalle koskaan mutta Dietrich on minunkin "idolini", se ehdottomuus hyvän puolesta ja itsensä likoon laittaminen. Ja tietenkin VK600.
Tämä ilahduttaa :026: Dosenttia, josklin hän vaatimattomana miehenä toteaa etteihän hän tässä nyt mitään... Hän on hyvin onnellinen kuullessaan, että hänellä on foorumilla ystäviä! Usein mietin, kuinka hänelle Kristus oli niin todellinen , "perimmäinen realiteetti", ja minun on toisinaan käynyt kateeksi hänen uskonsa. Varmaan vähän höhlää. Mutta auttamatonta. Juuri kai moni oivallus, joiden avulla hän kesti, kuten niistä loppuvaiheiden kaoottisista fiiliksistä kai keljuimpia mitä ihmiselle tulee, ahdistuneisuus siitä ettei oikein itsekään tajua kuka on, toiset näkevät minut tällaisena ja itsestäni tuntuu tuollaiselta, takuulla.
"Kuka olenkin, sinun minä olen, Jumalani!" Ei sen niin väliä millainen, vaan kenen. Vaikka olisi täysin hajalla. Koko kysymys häviää, kun vastaus onkin aivan muuta, ja paljon tärkeämpää. Se kokosi hänet moneen kertaan.
-
En tiedä ketä, mutta mitä.
Yksinkertaisia asioita, ne on monesti nerokkaita.
Joku leipä ja voi sen päällä saa mut aina miettimään, että ompa nerokas keksintö. Aivan ilmiömäistä nerokkuutta.
-
Tanskalainen voileipä. Nam! :icon_wink: