Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Jampe - 13.06.11 - klo:16:47
-
Tällainen pohdiskelu tuli mieleen kun ajelin eilen pitkäämatkaa autolla. Sanotaan ettei taivaassa syntiä ole mutta miten sitten enkelit lankesivat? Onko siellä kuitenkin kiusauksia?
Meille on opetettu että synnin siemen, perisynti eli syntiSYYS vaikuttaa meissä synnin tekemistä ja tahtomista. Näin varmaan onkin. Mutta miten syvässä synti sitten on?
Ihmisten välisessä kanssakäymisessä esim. on välillä melkein mahdotonta hahmottaa missä kulkee synnin raja. Jos vaikkapa loukataan ja loukkaantuu kun kokee tulleensa väärin kohdelluksi ja sieltä syvältä itää se katkeruus tai halua antaa samalla mitalla takaisin. Usein joku ottaa nokkiinsa väärinymmärryksen takia ja siitä alkaa sota taikka paha mieli.
Onko kuitenkin niin, että loppujen lopuksi kyse ei olekaan synnistä vaan ihmiseen evoluution jalostama selviytymistapa? Uhkaavassa tilanteessa puolustaudutaan tavalla tai toisella, omaa reviiriä suojataan tavalla ja toisella jne. Jos olisin psykiatri ja ymmärtäisin ihmismielestä enemmän, luulen että tuolloin uskoisin vähemmän syntiin ja enemmän evoluution jalostamiin mielen mekanismeihin. Kuka voi ylipäätään selvittää ihmismielen solmuja?
Vai voiko tässä kaikessakin olla taustalla Jumala, synti?
-
Sotahistorian lukemista harrastavana olen itsekin monesti miettinyt että missä määrin sodat johtuvat nimenomaan mörkömäisestä pahasta tahdosta ja missä määrin ne ovat onnettomia vahinkoja joihin vain päädytään monen tekijän summana. Olen tullut kuitenkin siihen tulokseen että sota tai nakkikioskijonossa tappelu ovat pohjimmiltaan aika samoja ilmiöitä. Se mitä hirmuvaltiaat ja valloittajat tekevät isossa mittakaavassa, sitä katutappelijat tai riidanhaluiset tekevät pienessä mitassa.
En nyt siis yritä sanoa että synti tms. olisi vain "joidenkin pahojen ihmisten" yksinoikeus, itsestään löytää hyvin paljon samoja piirteitä jos rehellisesti kaivaa. Asioita on vaan helpompi havainnollistaa jotain kaukaista esimerkkiä käyttäen.
Itse uskon että ns. synti eli väärät, jossain määrin valitut asenteet ja pahantahtoisuus kulkevat käsi kädessä psykologisten, sinänsä neutraalien prosessien kanssa. Ei niitä mielestäni tule käytännön tasolla irrottaa toisistaan, vaan kyseessä on osa samaa soppaa.
-
Ihminen säätelee mielenrauhaansa erilaisten puolustusmekanismien avulla, ja muutama niistä tekee heistä kyllä vähintään vaikeita. Projektiivisuutta tarvitaan aina viholliskuvien luomiseen. Ja koska kehityspsykologisesti yliminä on viimeinen muodostuja, se on kumman helposti vaihdettavissa ryhmän antamaan lupaan. Siitä syystä ihminen tekee ryhmässä vihollisille tekoja joita ikinä ei tekisi yksin naapurilleen, kauhistuisi ajatustakin, ellei sitten uskoisi naapuria laillistetuksi vihollisekseen.
Kuitenkin on kuin siinä ei olisi kaikki. Tunnen monta analyytikkoa jotka sanovat: Kuinka niin ei? Ja totta - esimerkiksi psykopatiassa löydetään yhä enemmän ja enemmän aivoperäisiä virheitä, ja erääseen geenivirheeseenkin se liittyy. Siksi minä vähän protestoin kun junmputetaan ratkaisuista... ihmiset ovat ratkaisuedellytystensäkin osalta jo syntymästään eri lähtöviivoilla. Ja silti on, kuin tuossakaan ei olisi kaikki. Tämä on kesken ajattelemisen.
Evoluutiopsykologisesti se ei ole niinkään kai vaikuttanut. Mies joka on paras saalistaja ja naaras joka on paras synnyttäjä ja ruokkija ovat selekoineet noin yksinkertaistaen jatkoon päässeet.
-
Ihminen säätelee mielenrauhaansa erilaisten puolustusmekanismien avulla, ja muutama niistä tekee heistä kyllä vähintään vaikeita.
Lainaan vain yhden kohdan erinomaisesta tekstistäsi koska tässä tiivistyi hienosti se, mitä hain/haen. Jos noin on, niin synniksi määrittelystä tulee vieläkin mutkikkaampaa, ja vielä ne geenijutut ym. mistä mainitsit, -eli miten voisikaan pieni ihmisparka käsittää mikä on syntiä ja mikä ei? Minusta on aivan liian yksinkertaistavaa ja ymmärtämätöntä mennä esim. sanomaan että kaikki ihmisten väliset kinat ja känät johtuvat automaattisesti synnistä.
Entäpä kun tämä kaikki viedään laajempaan mittakaavaan; sotiin ja kansakuntien välisiin asioihin?
-
Tuo on mielipuolisen vaikeaa. Usein kysyn itseltäni, olisinko natsi vai natsin uhri jos elettäisiin Saksassa 1930-lukua? Mutta vain osa mielen "valinnoista" on piilotajuisia. Suuri osa kyllä on. Seuraukset - vakiintuneet ajatustapansa - huomaa ja saattaa kyseenalaistaa. Ja meille on annettu käskyt joiden mukaan toimia... viidennestä pykälästä kai eniten joustetaan täällä... vaikeaa.
Tuo saa kyllä entistä suuremmassa määrin ajattelemaan armoa pelastuksen ainoana mahdollisena perustana, sitä kuinka me "poikkeamme pois" oikealta tieltä yhtä mittaa.
Toisaalta puolustusmekanismit eivät ole kohtalo, vaan tarkoitus olisi ponnistella ja harjoitella käyttämään niitä, jotka eivät vääristä todellisuutta, ja huumoria on sanottu joskus defenssien kuninkaaksi.
Voiko paljo seuranpito Jumalan Pojan kanssa helpottaa oloa niin että ihminen pääsisi eroon mustavalkoisuudesta, eikä nyt ainakaan kulkisi sitä kohti -- vaikka se olisi helpointa tai helpottaisi oloa minä mietin... minä mietin kaikkia hulluja.. Sitä varten voi kirjoittaa kaikkia...
Mutta... armo ainoana perustana, ja paljo hyvä seura, ja tarkka omantunnon kuunteleminen... jotenkin minä ihmettelen sitä ilmiötä...
-
Minusta on aivan liian yksinkertaistavaa ja ymmärtämätöntä mennä esim. sanomaan että kaikki ihmisten väliset kinat ja känät johtuvat automaattisesti synnistä.
Kuinka niin?
Kinat ja känäthän yleensä johtuvat siitä, että joku sanoo tai tekee jotakin, mikä aiheuttaa toiselle pahan mielen. Syntiinlankeemuksen seurauksena ihmisen on vaikea erottaa, mikä on oikein ja mikä väärin ja SIKSI tulee auottua päätä tai tehtyä jotain ikävää. Se tietysti olisi yksinkertaistavaa ja ymmärtämätöntä väittää, että kaikki ihmisten kinat ja känät syntyvät tahallaan.
Voisiko kristityltä vaadittu toisen posken kääntäminen olla sitä, että paljastaa sisimpänsä toiselle ja kertoo, millaisia tunteita toisen teko itsessä aiheuttaa - sen sijaan että antaisi asian mennä riidaksi moittimalla toista....
-
Kuinka niin?
Kinat ja känäthän yleensä johtuvat siitä, että joku sanoo tai tekee jotakin, mikä aiheuttaa toiselle pahan mielen. Syntiinlankeemuksen seurauksena ihmisen on vaikea erottaa, mikä on oikein ja mikä väärin ja SIKSI tulee auottua päätä tai tehtyä jotain ikävää.
Niin, no... viittaan vain tuohon ylempänä keskusteltuun että ihmisellä on ihan sisäänrakennettuja psyykkisiä mekanismeja, kuten nuo Leenan mainitsemat puolustusmekanismit (tai en minä tiedä kuinka sisäänrakennettuja ne ovat) mutta aika sisäänrakennettuja kuitenkin. Entäpä jos puolustautuminen, vastaaminen samalla mitalla onkin evoluution vuosituhantinen tulos ja käyttäytymismallit erilaisissa tilanteissa sen mukaisia että selvitään? Onko se syntiä?
Ihmisessä kuten eläimissäkin on voimakkaita viettejä jotka ohjaavat rajusti käyttäytymistä, kuten pariutuminen, valtataistelut, nuorten miesten uho ja voimainmittelöt, naisten tarve kaunistautua jne. jne.
-
Sanotaan kyllä että ihmisten käyttäytymisen "moottorina" olisivat vietit, eläimen elämää taas ohjaisivat vaistotominnat. Vietti on nimensä mukainen, se vie, jos se on irrallaan, Nimi viittaa kyllä animaaliseen alkuperään joten en ymmärrä tuota vietti - vaisto - eroa kuin osittain.
Ihmisellä on kuitenkin sen (Das, Id) lisäksi osittain tietoinen ajatteleva mielen osa (Ego mm. puolustusmekanismeineen, jotka tapahtuvat tiedostamatta, mutta huomaahan jäljen) ja moraalikoodeks (Superego) lisäksi tykkäsin joskus Blanck ja Blanckin kirjasta Beyond the Ego Psychology, vaikka Blanckit muutoin olivat terapiakoulutuksen kuivinta ja tylsintä pakkopullaa.
Viettejään tulisi hallita, eli ei kannata lähteä rodeoon ennen kuin osaa ratsastaa kesyllä kehäraakilla. Muuten seuraa pahat. Eniten minua mietityttää tuo, kuinka herkästi luopuisin itse oikeaksi tietämästäni jos ryhmän jäsenyys, hengestä puhumattakaan, olisi vaihtoehto. Nopea vaatimus: oikein toimiminen tai henki, vielä saattaisi saada kiukustuneena huutamaan että ota henki, :094: minua et pomota, mutta jos vietäisiin vähitellen?
-
Freudilainen teoria on varmaan hyvä työkalu ihmisen mieltä selitettäessä. Minua vain harmittaa sen nimistä heijastuva yksilöllisyys. Koen ainakin viettien (Das Es, Id) olevan yhteistä kaikkien ihmisten, jopa eläinkunnan kanssa. Samoin moraalisääntöjen yliminä on lähellä omantunnon käsitettä, joka on latinalaisena sanana ilmaistuna (conscientia) yhteistä tietoa. Ymmärrän että oma minuutenikaan ei voisi toteutua ilman vuorovaikutusta toisten ihmisten ja muun ympäristöni kanssa.
-
Entäpä jos puolustautuminen, vastaaminen samalla mitalla onkin evoluution vuosituhantinen tulos ja käyttäytymismallit erilaisissa tilanteissa sen mukaisia että selvitään? Onko se syntiä?
Niin, no... tähänhän minä jo vastasin. Raamatussa käsketään kääntämään toinen poski. Eli olla siis antamatta sille mielihalulle nuijia ääliö maanrakoon valtaa. Kyllä niiden viettien mukana meneminen omaksi tai toisen vahingoksi on syntiä. Uusi testamentti käänsi monia normeja päälaelleen. Periaatteessa erittäin oikeudenmukaisen Hammurabin lain tilalle tuli käsky rakastaa myös ja nimenomaan vihollisia.
Yhtä lailla voitaisiin kysyä että kun se kerran johtuu biologiasta että miehen tekee mieli naista ja naisen tekee mieli miestä niin voiko silloin irtosuhteet olla syntiä, niissähän vaan toteutetaan sitä viettiä ja niinhän ne eläimetkin tekee...
-
Freudilainen teoria on varmaan hyvä työkalu ihmisen mieltä selitettäessä. Minua vain harmittaa sen nimistä heijastuva yksilöllisyys. Koen ainakin viettien (Das Es, Id) olevan yhteistä kaikkien ihmisten, jopa eläinkunnan kanssa. Samoin moraalisääntöjen yliminä on lähellä omantunnon käsitettä, joka on latinalaisena sanana ilmaistuna (conscientia) yhteistä tietoa. Ymmärrän että oma minuutenikaan ei voisi toteutua ilman vuorovaikutusta toisten ihmisten ja muun ympäristöni kanssa.
Oikeastaan pitäisi jaksaa kahlata Freudin kootut, jotta käsittäisi hänen ajattelunsa dynaamisuutta, ja niitä ikuisia ei-se-näin-ookkaan-vaan-noin - käännöksiään. Kerran yritin kun koetin tehdä maailmanparastakoulutuksenlopputyötä. Noiden käsitteiden ei ikinä tulisi antaakaan luoda mielikuvaa itsestään kuin muureina jotka pysyvät ellei kaadeta puskutraktoreilla vaan havaintoina ihmismielen toiminnoista ja toimintatavoista. Ehkä tärkeintä on ollut se, ettemme ole kaikesta tietoisia, ja jokin käsitys kehityksen vaiheista, puutteista ja kyllä se hyvä hoito on.
Itseäni on oikeasti harmittanut se kuinka mitättömän vähän on viitsitty työskennellä hengellisyyden parissa ajatellen sitä neutraalisti, ja siten mahdollistaa näkemys sen uuttaluovasta, mene tiedä jos vaikka vallan tervehdyttävästä potentiaalista. Kaikki on aina pielessä jos ihminen uskoo Jumalaan... no tietty minä liioittelen, mutta minua kuitenkin suututtaa... Se Vesa Mannisen kirja, Jeesus minun analyysisohvallani suunnilleen, oli idiootti jo siten että VM ei tunne koko persoonaa... ja Dosentti :026: nyt ei voi tervepäinen ollakaan kun oli kristitty... minä suutuin...
Samperi minä kirjoitan uuden ja paremman :026: Dosenttikirjan jossa oikein näytän kaikille kuka on ja mitä...
Tai voisin jättää nauhurin päälle ja salakuunnella Kissan ja Dosentin keskustelut. Julkaisenkin ne.
-
Jampe, kummasta puhut: - Moraalisesta oikeutuksesta jollekkin toiminnalle vai yrityksestä ymmärtää ilmiötä vai jostain muusta?
-
Tai voisin jättää nauhurin päälle ja salakuunnella Kissan ja Dosentin keskustelut. Julkaisenkin ne.
Mine coen sanghen wsein waihetta aiwoituksia temen pörhöisen Gertrudixen cera, waan hen on nijn cowast tajpuwainen riijtan ia rächinän cuin terrierein tapa on. :051:
-
Jampe, kummasta puhut: - Moraalisesta oikeutuksesta jollekkin toiminnalle vai yrityksestä ymmärtää ilmiötä vai jostain muusta?
Oikeastaan jostain muusta, tarkemmin sanottuna otsikon mukaisesti että jos nämä ovat viettejä joita ei voi estää vaikuttamasta niin voiko niiden toteuttamista sanoa aina synniksi? Sehän on osa ihmisen olemusta ja olemista. Olisiko edes mahdollista olla ihminen ilman noita?
Enkä usko asian olevan ihan noin yksinkertainen kuin Sanneli kuvaa että niille vallan antaminen on syntiä. Minusta asia on vaikeampi ja monimutkaisempi tai sitten olen vaan tyhmempi etten ymmärrä...
... no, oikeastaan ehkä sittenkin moraalisesta oikeutuksesta kun tarkemmin miettii!
-
Oikeastaan jostain muusta, tarkemmin sanottuna otsikon mukaisesti että jos nämä ovat viettejä joita ei voi estää vaikuttamasta niin voiko niiden toteuttamista sanoa aina synniksi? Sehän on osa ihmisen olemusta ja olemista. Olisiko edes mahdollista olla ihminen ilman noita?
Tuossa kysymyksessä on sana 'aina' varmaan olennainen. Vietit ovat osa ihmistä eivätkä itsessään ole syntiä. Väite, että ne olisivat seurausta syntiinlankeemuksesta ja Paratiisista karkottamisesta olisi minusta jokseenkin pölkkypäinen. Ihmisen vastuu on kyvyssä torjua, ohjata toisaalle ja siirtää myöhemmäksi viettiensä tyydyttämistä. Kuinkahan monta halkomottia ovat suomalaismiehet tehneet kiukkuaan lauhduttaakseen?
-
Ikisynti on tämä ihmisten kiimasuus, viriiliys kaikki ihania ja viehättäviä kohtaan.
Flirtistä se tulen syttäminen alkaa.
-
Ihmisen vastuu on kyvyssä torjua, ohjata toisaalle ja siirtää myöhemmäksi viettiensä tyydyttämistä. Kuinkahan monta halkomottia ovat suomalaismiehet tehneet kiukkuaan lauhduttaakseen?
Ehdottaisin avainsanaksi käsitettä "vastuullinen toteuttaminen". esim. Jos tekee mieli piirrellä niin piirtelen ennemmin paperiin, enkä naapurin oveen.
Vaikka voisinkin tehdä piirtelyhalullani haittaa piirtelemällä naapurien seiniin, se on silti uskoakseni pohjimmiltaan hyvä tarve vaikka sitä voisi käyttää myös vahingoittamiseen. Luovalla toiminnalla nimittäin ilmaisee jotain "Luojamaista".
-
Ikisynti on tämä ihmisten kiimasuus, viriiliys kaikki ihania ja viehättäviä kohtaan.
Flirtistä se tulen syttäminen alkaa.
Minusta elämä on paljon kivempaa kun siinä on mausteena vähän luontaista kemiaa. Ihan turhaa hommaa sen demonisointi.
-
Niimpä, ihmisten täytyy vähän laskelmoidakin suhteitaan,
muuten tässä touhussa ei olisi päätä eikä häntää,
kaikki olisivat eläimen tasolla henkisesti.
Mulla on pippuri-mylly ja suolaa heittää
persoonalliseen soppaan ja niin vahvoja mausteita emotionaalisesti,
etttä jälkimakua ei voi unohtaa.
Näistä hommista voi jäädä karvas maku suuhun ( mun tapauksessa ).
Jokainen askel on mietittävä, vaikka kuinka houkuttaisi.
-
Nuoruudesta muistan lorun:
Hillitse himosi,
hallitse halusi,
sillä hetken hurmio
voi olla elämäsi turmio.
Voihan sen noinkin sanoa.
-
Onnex nä(mä) pippuritkin voi kasvaa monessa paikassa:
körttiläisissä,
joogassa,
klubitalolla,
ympäristöä vaihtamalla,
hyvissä harrastuksissa,
sisältöä hankkimalla,
haasteilla
-
1. Moos.22. Ihmisen ja eläimen ero on se, että ihmisellä on omatunto. Eläimillä ei ole oikeaa ja väärää, ne toimivat vaistojensa varassa. Ihminen sen sijaan pystyy säätelemään käyttäytymistään ja kyllä se on synti jos ei käyttäytymistään säätele vaikka se kyky on annettu ja sillä tavalla aiheuttaa harmia itselleen tai muille.
Preban kommentti vastuullisesta toteuttamisesta oli hyvä.
jos nämä ovat viettejä joita ei voi estää vaikuttamasta niin voiko niiden toteuttamista sanoa aina synniksi?
Ensin pitää varmaan määritellä mitä on synti. Sanotaanpa vaikka rakkauden kaksois(kolmois)käskyn ja kultaisen säännön perusteella että syntiä on mikä tahansa asia, joka aiheuttaa vahinkoa suhteessa Jumalaan, suhteessa lähimmäiseen tai suhteessa omaan itseen. Eli viettien toteuttaminen itselle tai toisille harmia tuottavalla tavalla on mielestäni aina syntiä. Sen sijaan vietin kanavoiminen johonkin järkevään on se, mihin Uusi testamentti neuvoo.
-
Mine coen sanghen wsein waihetta aiwoituksia temen pörhöisen Gertrudixen cera, waan hen on nijn cowast tajpuwainen riijtan ia rächinän cuin terrierein tapa on. :051:
Mine cun hywein tundhemas teme ylen tyyni sopujsa Cissjius - hen suuren cärsiwäjsydhen cera minut cuulee, cun praatan wiisauden sanat. On sinun, welien, asja terrierein cera selweix tecemäs: Ei wietien cera sowellu wapa willitys antaman, waan ne siweytejn cera hallitshemais tulemas owa.
Se corciast syntdhein torjuen waellus christiwelien tomejn on, cutein Jampe, hän nämät culcon niin ickän. :026:
-
Minun noori caiman Martinus Benedictus coittapi hillite Gertrudis Terrestrialixen animaliset wietit talutushihnain ia waljasten ceinoin. Toisinan on hillizemist nijsekin wieteis cuin Gertrudis herettepi toisis coiris. :051:
-
Ikisynti on tämä ihmisten kiimasuus, viriiliys kaikki ihania ja viehättäviä kohtaan.
Flirtistä se tulen syttäminen alkaa.
Ja mistähän flirtistä se AKUANKKA on saanut alkunsa... painomusteestako :icon_wink:
-
Ja mistähän flirtistä se AKUANKKA on saanut alkunsa... painomusteestako :icon_wink:
Kaikki Walt Disneynsä lukeneet tietävät, että ankat lisääntyvät veljenpoikasista.
-
Minun noori caiman Martinus Benedictus coittapi hillite Gertrudis Terrestrialixen animaliset wietit talutushihnain ia waljasten ceinoin. Toisinan on hillizemist nijsekin wieteis cuin Gertrudis herettepi toisis coiris. :051:
Cuten Piplijas jotta ican härcäin, mulejn tawal, suitsiten hallitejn tulewat. Nämät ylen wapauteis willijtyn wieraisten coirijen wieteit ej Gertridis Terrestrialixein cuormax lascea tule, jos näemmecin suurejl säälili cuinca cajman toimi ylen rascaix tulewainen olla saattawat. :026:
-
Coirain cimmat ia muut animaliset waistot owat HERran edes puchtat ia wiattomat coscas ne hänen loomans owat. Nijse ei miten moithen sija ole. Ihmisen tule sitewastoin izens hillite ja himon suizea. :051:
-
Coirain cimmat ia muut animaliset waistot owat HERran edes puchtat ia wiattomat coscas ne hänen loomans owat. Nijse ei miten moithen sija ole. Ihmisen tule sitewastoin izens hillite ja himon suizea. :051:
Ylen sywäst wiisaus sanoist loistaa, velien! Samoin ihmisen ceral; ne itzesäns puchtad owat, nekin Herra loonut on, ja Hänen cäscyns mucaisest tulleics näemme. Meidän catsominen on, cuinca rackaudes elää taidam, siten ei himo pahax toisel ihmisel milloincan coidu. :026:
-
Onko synti niin hankala asia, että sen mielellään siirtää kotikummitustensa käsiteltäväksi? Luen parhaillani Viljo Porkolan koottuja. Sieltä löytää ajatuksen, että niin paheet kuin hyveetkin ovat syntiä, jos ihminen on erossa Jumalasta ja yrittää pärjätä omillaan.
-
Minun piti saada miettiä mitä Jampe kysyi. Luulen että osaan nyt vastata mutta ihmeessä, Jampe, sano jos en. Meridän elämämme pohjavirtaa ovat toisaalta pyrkimys laajentaa, lisätä, kokea, ja tietenkin lisätä elämää maan päällä, eli tuottaa jälkeläisiä, toisaalta pyrkimys vähentää, vaimentaa, hillitä saattaa äänettömäksi. Viimemainittua Melanie Klein nimittää "kuolemanvietiksi" muttei ihmisessä ole mitään sellaista. Ikonen ja Rechardt ovat kirjoittaneet näistä ihan tosihyviä juttuja, Eros ja Thanatos, ja selvitelleet kypsimpiä tapoja pärjätä niiden kanssa.
Siten, jos ajattelee että ihminen saattaa lopulta haluta heittää seinään vauvan joka huutaa tauotta, tai vaientaa sen miten tahansa muuten, edustaa halua saada levätä. kuten koko Thanatos. Thanatos itse oli antiikin tarustossa lautturi, joka saattoi ihmisiä kuoleman virran ylitse tuolle puolen.
Nämä halut eivät muutu, eivät liioin niiden tuottamat tietoiset ajatukset. Ihmisen olisi kyettävä valvomaan niitä niin, että kumpikin palvelee elämän säilymistä. Nuo Thanatoksen poikimat ajoittain kauhistuttavat mielikuvat ja ajatukset eivät ole syntiä. Kauhistuttavaa on, jos ihminen toteuttaa ne.
Tämä kuulostaa puutteelliselta koska se jättää ryhmädynamiikan näennäisesti käsittelemättä. Sopii kysyä, kuinka ihminen hakee mielihyvänsä!! (Eros)
Ja pysyvä kysymys vailla vastausta on: Kuinka ihminen saattaa antaa ainoansa vastustaessaan suuren ryhmän pahaa? Sen tähden Bonhoeffer ja natsi-Saksa ovat hyvä tutkimuskohde, se on niin pelkistetty. Olisi muitakin, ilman muuta, mutta Dosentti kuvasi omat kokemuksensa varsin elävästi kieltäydyttyään kolmasti pakenemasta, viimeisen kerran vankilasta, vain, koska olisi vaarantanut paollaan oman veljensä ja muitakin. Vaihtoehdon hän tiesi ja kykeni silti niin toimimaan. Neljä kuukautta ennen kuolemaa, natsien kellarissa, on kirjoitettu runo hyvien voimien suojasta.
Bonhoefferin takana ja vierellä näkee Kristuksen, siitä ei pääse millään. Tomi Karttunen kirjoitti kerran minulle: Kukaan ei ole aivan entisensä tutkittuaan Bonhoefferin ajattelua - hän on systemaattisen teologian puolella tehnyt huippuväikkärin. Ei, koska kohtaa Kristuksen, ja dos, jää syrjään.
Hän oli niin likeisessä kontaktissa Jumalaan, olipa missä hyvänsä, että sen suorastaan haistaa! Ja pakottaa ajattelemaan, kuinka ainoastaan ilminen voi toteuttaa suomalaisen runoilijan, Sarkian, säkeet:
Elon maljasta juovu,
taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu. Paitsi, että hän kesti kivunkin, eikä koskaan yksin.
-
Olen usein hämmästynyt, miten psykoanalyytikot pelaavat sanoilla. Miksi rakkaus ja kuolema asetetaan käsitepariksi?
Minä olen taulukoinut ristiin ihmisen pyrkimyksiä käyttäen apuna 'kyllä ja ei', 'elämä ja kuolema' ja 'minä ja sinä' -pareja. Siitä siis tulee tällaista:
Kyllä omalle elämälleni,
ei omalle elämälleni,
kyllä sinun elämällesi,
ei sinun elämällesi,
kyllä omalle kuolemalleni,
ei omalle kuolemalleni,
kyllä sinun kuolemallesi,
ei sinun kuolemallesi.
Näihin sopivat minusta tunteet samassa järjestyksessä: riemu, tyyneys, hellyys, inho, rohkeus, pelko, kiukku ja suru. Siitä on aiemmin muistaakseni keskusteltu, että tunteet ovat luonnollisia ja hyviä, jollei niistä muodostu pysyviä asenteita. Esimerkkinä olkoon vaikka kiukun ja vihan ero.
-
Sen tähden, että sanoiksi saatettu on tietoinen, ja tiedostettua voi käsitellä ja hallita, tehdä uusia valintoja, kuten tuo sinun. Ei se mikään elämänkatsomus ole. Tiedostamaton: torjuttu tai vielä alkeellisemmin käsitelty ei oikein ole hallittavissa. Nuo defenssit ovat kuin mielen työkalupakki; niillä käsitellään emootioita joita muutoin olisi vaikea kantaa.
Usein kuvitellaan, että analyytikko istuu sohvansa päässä yksin ja miettii kuinka seuraavalle saapujalle selittäisi koko maailman.
Itse asiassa hän on hiljaa, ja enintään kiinnittää huomiota johonkin joka toistuu toistumistaan. Analyysi on vain torjutun tietoiseksi saattamista, käytännössä siinä hoitomuodossa sanoiksi pukemista, se on sellaisen toistamispakon purkua, jota itse ei tavoita tiedostamattomasta. Mutta se pitäisi kokea itse, ja lisäksi mielellään analyytikolla joka homman taitaa.
Nousin joskus sinuiittisena istumaan ja niistämään, kun olin tukehtua räkään, ja katsoin mitä analyytikko touhuaa. Hän kirjoitti muistiin! Joku lehtiö oli ja siinä sivutolkulla tekstiä ja kynä kädessä. Teki mieli tempaista se, mutten minä... Koulutuksessa me kirjoitimme muistista heti tunnin jälkeen, eikä se ole ihan samaa.
Puolitoista vuotta jankutin että hän vain syyttää ja moittii... sitten kun juttu alkoi olla suussani kuin loppuun syöty purkka, hän sanoi että kukahan se syyttää ja moittii kun hän on tässä ollut pidempään vaiti... nauroin kun oivalsin, että hän oli todella ollut hiljaa, ja huomasin itse kuinka kohtelen itseäni. Saman heijastin sitten ympäristöön, Jumalaa myöten. Olihan minulla syy, nuo oireet. Mutta vain kerran sen jälkeen olen aivan romahtanut, ja kun se todentuu sellaisenaan, on vaikeaa ellei ole mahdollisuutta keskustella ja selvittää, mistä oli kyse, kuinka mutkikkaasta asiasta lopulya.
Mutta nuo näennäiset käsiteparit muistuttavat yksinkertaistuksia, joita tosiasiassa on joka kulttuurissa jossakin muodossa. Yan ja Ying on kuin Eros jas Thanatos. Ei oikeastaan ole kiinnostavampaa, muttei minusta olisi siihen hommaan. En jaksaisi odottaa niin pitkään.
-
Minä en ole ollut missään terapiassa analyysistä puhumattakaan. Sen sijaan olen lukenut jonkin verran kirjallisuutta. Ehkä kiinnitän klassisen lyseon käyneenä erityistä huomiota kreikkalaisilla ja latinalaisilla termeillä pelaamiseen. Joskus on keitetty kokoon yhdyssana, joka on molempia kieliä. Miksi sanoa adultumorfinen, kun voisi pysyä yhdessä kielessä ja sanoa adultoforminen tai laikomorfinen?
Viisastelu ja nipotus ovat sitkeitä syntejä - ainakin minussa.
-
No jaa - liekö tuo suuri synti. Suomeen tuotuna ne ovat saksan- tai englannin kielestä luotuja uudissanoja. Eihän niitä potilaan kanssa käytetä. Auttaa jonkin verran vieraskielisen tekstin lukemisessa, kun joka sanaa ei ole väännetty suomeksi tai keksitty suomenkielistä vastinetta niinkuin kai hyvä kielenhuolto edellyttäisi. Adultomorphic, en itse tiedä mistä se puolestaan juontaa ja kenen lanseeraama se edes on. Pääasia on, että jokainen lukija käsittää sen riittävän yhteneväisesti. Jotakin muutoksia on näemmä tapahtunut, esimerkiksi kukaan ei enää ole analysand eli "analysandi" vaan "analyysipotilas" -- vaikka se sanana on kömpelömpi, onhan se tolkullista suomea.
Itse sain hyvän avun, vaikkei minulla ollut varsinaisia oireita, olin jokseenkin hukassa itseni kanssa. En tiennyt mitä kohtaukseni olivat, mutta koska niihin liittyi psyykkinen osuus eli mielialan muutos ärtyisäksi, oletin ilman muuta että ne hoituisivat pois, ja oma diagnoosini oli optimistisesti dissosiatiivinen tila.
Ei se kuitenkaan ollut turha reissu. Lopetin itseni syyttämisen niistä, ja, kai voisi sanoa, tutustuin Leenaan. Oli aivan pakko, sillä olin itselleni vieras ja käsitykseni itsestäni ja reagointitavoistani oli kohtausten värittämä. Samoin tietysti sen, mitä niistä sain kuulla - itsestäni siis. Oli vain korjattava paljon ja kuunneltava Leenaa, siten Leenan saattoi vähitellen unohtaa. Jatkuva hyvin tuskainen miettiminen päättyi ja elämä on ollut minulle hyvä. Eihän se mikään rokotus ole, eikä kenestäkään tee tunteetonta konetta. Jokin kokemus saattaa herättää juuri kauhistuttavimmat vääristymät eloon. Mutta silloin osaa hyödyntää saamaansa vaikka ystäväapua ihan toisin kuin ennen.
Siksi joskus yhä kirjoitan Leenan tekevän sitä tai tätä. Se on aika arvokas muisto.
-
Suomeen tuotuna ne ovat saksan- tai englannin kielestä luotuja uudissanoja.
Sigmund käytti saksan lisäksi latinaa ja kreikkaa, tunnemmehan sekä das Es, das Ich, das Überich että id, ego, superego -nimikolmikot ja se, minä ja yliminä toimivat myöskin. Minä pidän tätä vanhojen psykoterapeuttien keskinäisenä brassailuna. Suotakoon se heille ja ollaan me muuten hassuja.
-
Sigmund käytti saksan lisäksi latinaa ja kreikkaa, tunnemmehan sekä das Es, das Ich, das Überich että id, ego, superego -nimikolmikot ja se, minä ja yliminä toimivat myöskin. Minä pidän tätä vanhojen psykoterapeuttien keskinäisenä brassailuna. Suotakoon se heille ja ollaan me muuten hassuja.
No, ei se sitä taida sentään olla sen ihmeemmin kuin muukaan ammattislangi. Mitä vanhempi analyytikko, sitä vähemman viitsii hommalla brassata minun kokemukseni mukaan - onhan noita ollut opettajina ja työnohjaajina. Osa on eteviä, osa aivan dillejä. Sen tiedän, että Sigmund varoitti käyttämästä mitä tahansa nimeä mistä tahansa, ei niinkään narsistisista syistä kuin siksi että ihmiset jotka tekevät sitä työtä käsittäisivät sanan merkityssisällön suunnilleen samoin.
Sen ymmärrän että on ammentanut osin klassisista kielistä, niitä luettiin silloin ahkerammin, mutta saksaa ne usein ovat. Myöhäsentyisemmät englantia. Onhan se kehittynyt kuten mikä hyvänsä tutkimus tai tekeminen. Ilmiöitä nimetään kuten kaikkialla ja sovitaan asiasisällöstä.. Muuten kävisi vähän kuin ensiavussa pyydettäisiin letkua kun tarkoitetaan putkea intubaatiota varten.
On kuin inhoaisit koko hommaa oikeastaan tuntematta sitä. Se ihmetyttää minua, sillä sinulla on niin joustava ja avoin mieli -- ei siinä maailmassa ole muuta kuin ihmisten toimintaa kaikkine rajoituksineen, eikä se työnä ole mitään toista merkillisempää, ei mitään brassailtavaa siinä. Kun systeri lopetti kuvisopintonsa lakkasin käsittämästä hänen kielenkäyttöään joltakin osin, muttei hän brasssaile, tietää nyt vain minua enemmän jostakin. Kysyn kun en ymmärrä.
-
Hieman poikkeuksellisesti jatkan.
Koko keskustelua psykoanalyysista ei hyödytä jatkaa, ellei se kiinnosta toisia. Ei se liioin ole herännäishenkinen, ellei sitten teemaa katsota voitavan tarkastella herännäishenkisesti, avarasti ja maltti mielessä. Toivoisin vain, että mitään ammattikuntaa, joka on tehnyt paljon työtä auttaakseen toisia ihmisiä ei motattaisi eikä etsittäisi kritiikittömiä nälvimisen aiheita. Niitä aina löytää.
Alun perin koetin vastata Jampelle, mietittyäni aika pitkään, osaisinko. Vaihteeksi kuulisinkin mielelläni Jampen kokemuksen -- auttoiko tuo mitä koetin selvittää nyt tästä näkökulmasta, ollenkaan. Vaikutti siltä, että hän tavoitteli tätä.
Toinen syy on yksinkertainen. Tämän tästä edelleen kohtaa kristittyjä, joita psykoanalyysi pelottaa. OK. oletin itsekin että se "vie uskon" sun muuta. Olihan minua tehokkaasti säikytelty. Toivoisin harkitsevia sanoja ihmiseltä, joka osaa niitä käyttää, jotta kenenkään ei tarvitsisi pelätä aiheetta hoitoa, joka on lievittänyt monen ihmisen kärsimystä. Se ei ole ainoa mahdollinen, mutta jos sitä ehdotetaan kannattaa suhtautua pelotta juttuun. Psykoanalyysi ei ole uususkonto. Ei uskonto ollenkaan. Joku saattaa rakentaa maailmansa yhtä hyvin sen kuin taloustieteen teorioiden varaan.
Sellaiseksi siitä ei ole - se ei kestä siinä käytössä. Ei edes tarkoitettu niin. Onhan kokeellisesti löydetty hoito alun perin hysteerisen halvauksen hoidoksi.
-
Kirkkoa on joskus moitittu psykokirkoksi. En osaa sanoa, miten todellinen tämä ongelma on. Se kuitenkin tarkoittanee sitä, että sielunhoito on synnin sijaan lipsunut hoitamaan mielenterveydellisiä kysymyksiä. Nämä on varmaankin syytä pitää erossa toisistaan. Nyt se ei onnistunut minulta, mistä otan nuhteet vastaan. Anteeksi.
Synti on ihmisen eroa Jumalasta. Se on nähtävästi inhimillisyyteen kuuluva tila, josta pelastaa vain ihmisiä rakastava kolmiyhteinen Jumala.
-
Alun perin koetin vastata Jampelle, mietittyäni aika pitkään, osaisinko. Vaihteeksi kuulisinkin mielelläni Jampen kokemuksen -- auttoiko tuo mitä koetin selvittää nyt tästä näkökulmasta, ollenkaan. Vaikutti siltä, että hän tavoitteli tätä.
Minun pitää miettiä tuota asiaa ennenkuin vastaan. Välillä putosin jo kärryiltäkin mutta enköhän minä ne kiinni saa... :kahvi:
-
Kirkkoa on joskus moitittu psykokirkoksi. En osaa sanoa, miten todellinen tämä ongelma on. Se kuitenkin tarkoittanee sitä, että sielunhoito on synnin sijaan lipsunut hoitamaan mielenterveydellisiä kysymyksiä. Nämä on varmaankin syytä pitää erossa toisistaan. Nyt se ei onnistunut minulta, mistä otan nuhteet vastaan. Anteeksi.
Synti on ihmisen eroa Jumalasta. Se on nähtävästi inhimillisyyteen kuuluva tila, josta pelastaa vain ihmisiä rakastava kolmiyhteinen Jumala.
Ääreest laitaan, Pena, eli kaikki anteeksi ja ylikin! Tiedät itse, etten olisi selviytynyt ilman sinua ollenkaan kun elämäni suurin kauhu ei enää ollutkaan pääni sisällä asuva mörkö vaan todellisuutta. Toivon itse että pysyin raameissa. Ajattelin, en itseäni, vaan mahdollisesti psykoanalyyttisessä hoidossa olevia jotka seuraavat mene tiedä keskustelua. Se on joskus hirvee rosessi. Tai, yllättävän rankkoja vaiheita.
Ja itseäni mietityttää sama kirkossa, olen siksi kiukutellut ripin perään. Toisaalta tiedän että psykiatria ei pärjäisi resursseillaan ilman kirkon apua. Olen kiitollinen siitä että jonkun voi ohjata diakonin luo jatkohoitoon, mutta toivoisin, vaikka se on varmaan vaikeaa, että erotettaisiin milloin joku tulee siksi ettei enää kestä omaa syntisyyttään, ei vaikka. Ja julistuksessa olen joskus kävellyt ulos, kun tyyli lipsuu kovin psykologiseksi. Jos tekstinä on Luukkaasta se pätkä rikas mies ja Lasarus, ei sitä voi vaihtaa TA:n artikkeliin kuolemanläheisyyskokemuksista kuten kerran kävi, saarnavirtenä vielä "Se sana seisoo vahvana..."
Jotkuthan haluavat juuri näitä "Kun meidän perhe matkustaa mökille" tai "Olin rakkaan mummini hautajaisissa" saarnoja, siitä oli Hesarissa juttu taannoin, ja olen itse hämmentynyt, kun minulle saisi paukuttaa synnistä ja armosta.
-
Meridän elämämme pohjavirtaa ovat toisaalta pyrkimys laajentaa, lisätä, kokea, ja tietenkin lisätä elämää maan päällä, eli tuottaa jälkeläisiä, toisaalta pyrkimys vähentää, vaimentaa, hillitä saattaa äänettömäksi. Viimemainittua Melanie Klein nimittää "kuolemanvietiksi" muttei ihmisessä ole mitään sellaista. Ikonen ja Rechardt ovat kirjoittaneet näistä ihan tosihyviä juttuja, Eros ja Thanatos, ja selvitelleet kypsimpiä tapoja pärjätä niiden kanssa.
Siten, jos ajattelee että ihminen saattaa lopulta haluta heittää seinään vauvan joka huutaa tauotta, tai vaientaa sen miten tahansa muuten, edustaa halua saada levätä. kuten koko Thanatos. Thanatos itse oli antiikin tarustossa lautturi, joka saattoi ihmisiä kuoleman virran ylitse tuolle puolen.
Nämä halut eivät muutu, eivät liioin niiden tuottamat tietoiset ajatukset. Ihmisen olisi kyettävä valvomaan niitä niin, että kumpikin palvelee elämän säilymistä. Nuo Thanatoksen poikimat ajoittain kauhistuttavat mielikuvat ja ajatukset eivät ole syntiä. Kauhistuttavaa on, jos ihminen toteuttaa ne.
Tämä kuulostaa puutteelliselta koska se jättää ryhmädynamiikan näennäisesti käsittelemättä. Sopii kysyä, kuinka ihminen hakee mielihyvänsä!! (Eros)
Luullakseni me kuitenkin pohdimme eri kantilta tätä ongelmaa ja lisäksi en osaa oikein hyvin sanoin kuvata mitä ajan takaa. Tuossa tekstissäsi ymmärtääkseni toteat sen minkä itsekin ajattelin että vietit tai sanottakoon niitä miksi hyvänsä, vetävät meitä sinne ja tänne mutta että niitä pitää pyrkiä ohjaamaan. Okei! Olen samaa mieltä tästä, muutenhan olisimme elukoita ja raakalaisia.
Mutta minä pohdiskelen että se viallisuus on ihmiseen integroitu sillä tavalla että sitä ilman ei voi elää eikä olla olemassa, ei voi hengittää eikä mitään muutakaan vaan jos meistä kaikki mitä kristillisyydessä synniksi luokitellaan, riisutaan pois, meihin ei jää jäljelle mitään.
Taustana tässä on ehdoton ajatus laista joka ei muuta tee kuin tappaa ja tuhoaa ja tuomitsee joka solun, joka aivoituksen jokaista hengenvetoa myöten. Laki ei anna armoa edes hengenvedon ajaksi. Niin vaativa se on, ja kun tätä peilaa meidän olemukseemme niin minusta ei vielä vastaukseksi täysin riitä himojen hallitseminen kun koko lähtökohtakin on jo väärä. Hengittämisemmekin on synnin kyllästämää, puhumattakaan syömisestä ja juomisesta. Kristinuskon kannalta elämme täyttääksemme ruumiimme himot ja tarpeet, psyykemme kannalta selvitäksemme kaikesta paskasta jota meille syötetään ulvovien susien keskellä.
-
Jeps. Vaikea on kuitenkaan juuri näin nähdä. Lankeemuksenm jälkeenkään hengitys ei ole syntiä, jos koetan vastata tiivistäen. On, kuin langenneen vääristyneen alta sittenkin pilkottaisi Jumalan luomakunta, eikä meiltä edes otettu pois tehtävää lisääntyä, ei viljellä eikä varjella maailmaa. Tuntuu vaikealta ajatella juuri noin jyrkästi. Kuinka sinä noin olet alkanut ajatella?
Itse palasin mietteliäänä kohtaamasta luottoanalyytikkoa. Okei, hyvä on. Siis kun uskomme Jumalaan me annamme nimen sisäiselle hyvälle äidille... kumpikos nyt oikein on selitys. On aivan loistavaa jos persoonallisuus on niin lujittunut että meillä todella on lujat sisäiset objektit, mutta minä kyllä mietin että tuon tiesin kysymättäkin. Minua olisi haluttanut kuulla miksei kukaan tutki mitä sitten --- onko tämä sisäistetty hyvä objekti kenties selvästi kommunikoimassa jonkin ulkopuolisen kanssa - ja aattelin kyllä että pelastus on tullut meidän ulkopuoleltamme, Jeesus Kristus on ihan oma persoonansa, tai meille selvimmin esitelty persoonallinen Jumala... lisäksi otti ja nousi kuolleista.
Kaikenhan selittää voi mutta näemmä ei sitten integroida. Toisaalta voi olla ammattitaitoa ettei ruvetakaan selittämään. Toivottavasti kukaan ei nyt sano ettei pidä haastella filosofien kanssa... ei Raamattu kiellä... Se on minulle sitä "tehkää maa itsellenne alamaiseksi".
-
Jeps. Vaikea on kuitenkaan juuri näin nähdä. Lankeemuksenm jälkeenkään hengitys ei ole syntiä, jos koetan vastata tiivistäen. On, kuin langenneen vääristyneen alta sittenkin pilkottaisi Jumalan luomakunta, eikä meiltä edes otettu pois tehtävää lisääntyä, ei viljellä eikä varjella maailmaa. Tuntuu vaikealta ajatella juuri noin jyrkästi. Kuinka sinä noin olet alkanut ajatella?
Kyllähän se kristillisyyden näkökulmasta niin on. Sanotaan että kun vauva rääkäisee ensimmäisen kerran, se on tehnyt ensimmäisen tekosyntinsä. Laki on ankara: se vaatii täydellisyyttä, ei yhtään vähempää joten kristinuskon näkökulmasta meitä on vaikea erottaa synnistä ja syntiä on vaikea erottaa meistä. Jos joku katsoisi kaukaa eikä näkisi tarkasti ja siellä menisi ihminen niin on mahdotonta sanoa käveleekö siellä synti vai ihminen? Ihmisen ja synnin välille voi (lähes) vetää yhtäläisyysmerkin sillä niin samalta ne näyttävät.
Jo yhden Isämeidän aikana ehtii ajatella kaikki maailman asiat hevosenmyynnistä puuronkeittoon (vaikkei hevosia omistakaan). Minusta ihmisen on mahdotonta välttää tai hillitä syntiä itsessään. Sen karkeimpia ilmenemismuotoja kylläkin vaan ei itse juurta.
Samaa mieltä olemme varmaankin siitä ettei ihminen itse kykene kristillisyyteen. Mitä pelastettavaa/säilyttämisen arvoista jää esim. ihmisruumiiseen tai mieleen kun sen pitää kaikkineen kuolla pois ja maatua mullaksi? Tuomio on kyllä kova. Laki ei jätä mahdollisuuksia eikä pakoteitä.
http://www.google.com/imgres?imgurl=http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/3/30/Umpitie_651.svg/150px-Umpitie_651.svg.png&imgrefurl=http://fi.wikipedia.org/wiki/Umpikuja&usg=__EJ7EZFjRLnEDJUzkrWWtq8B7Jv8=&h=151&w=150&sz=2&hl=fi&start=2&zoom=1&um=1&itbs=1&tbnid=N9CWFbHR-cTo0M:&tbnh=96&tbnw=95&prev=/search%3Fq%3Dumpikuja%26um%3D1%26hl%3Dfi%26sa%3DN%26rls%3Dcom.microsoft:*:IE-SearchBox%26tbm%3Disch&ei=W4P_TcqQAYGAOuOA3d4I (http://www.google.com/imgres?imgurl=http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/3/30/Umpitie_651.svg/150px-Umpitie_651.svg.png&imgrefurl=http://fi.wikipedia.org/wiki/Umpikuja&usg=__EJ7EZFjRLnEDJUzkrWWtq8B7Jv8=&h=151&w=150&sz=2&hl=fi&start=2&zoom=1&um=1&itbs=1&tbnid=N9CWFbHR-cTo0M:&tbnh=96&tbnw=95&prev=/search%3Fq%3Dumpikuja%26um%3D1%26hl%3Dfi%26sa%3DN%26rls%3Dcom.microsoft:*:IE-SearchBox%26tbm%3Disch&ei=W4P_TcqQAYGAOuOA3d4I)
-
Kyllähän se kristillisyyden näkökulmasta niin on. Sanotaan että kun vauva rääkäisee ensimmäisen kerran, se on tehnyt ensimmäisen tekosyntinsä.
Jo yhden Isämeidän aikana ehtii ajatella kaikki maailman asiat hevosenmyynnistä puuronkeittoon (vaikkei hevosia omistakaan). Minusta ihmisen on mahdotonta välttää tai hillitä syntiä itsessään. Sen karkeimpia ilmenemismuotoja kylläkin vaan ei itse juurta.
Samaa mieltä olemme varmaankin siitä ettei ihminen itse kykene kristillisyyteen. Mitä pelastettavaa/säilyttämisen arvoista jää esim. ihmisruumiiseen tai mieleen kun sen pitää kaikkineen kuolla pois ja maatua mullaksi? Tuomio on kyllä kova. Laki ei jätä mahdollisuuksia eikä pakoteitä.
Kyllä, tavallaan, sikäli, että olen 16-vuotiaana lakannut uskomasta vapaaseen ratkaisuvaltaan suhteessa Jumalaan. Mietin tuota silti. Vauvan on karjaistava, se ei ole teko, ensi huuto purkautuu ulos ensimmäisen sisään hengityksen jälkeen koska pallean kohotessa ja kylkivälilihasten lykätessä sen ilman ulos äänihuulten läpi syntyy ääni, jotta saadaan raitista tilalle, koska sitä tarvitaan. Kaikkea sanotaan, mutta missä noin? Että itse ruumiillinen elämä ja elämä ylipäänsä' on syntiä?
Sori etten avannut linkkiä, siellä kai se olisi... Minä tykkään Dosentin Scöpfung ind Fall- kirjasta tajuttomasti.
Nyt pitää pähkäillä yksin >:( mikä ihmisen saa sitten henkensä kaupalla vastustamaan pahaa? Sanonko mitä. Taas kuultiin että on peräti skitsofreenikko. Minä väsyn tällä kohtaa psykoanalyytikoihin. Oikeesti. Minäminäminä.... :068:
-
Skitsofrenia ei ole mieleltään sairastunut. Monta tuttuani, jotka ovat diagnotisoituneet skitsofreniaan, ovat älykkäitä, sosiaalisia ja mielenkiintoisia. Skitsofrenia on sitä, kun aivokopassa syntyy erikoisia sähköjännitteitä.
-
Kyseinen sairaus monimutkaistaa hieman kuvioita:
arjessa jaksamista,
työnsaantia,
rahatilannetta,
kuormittaa sosiaalisia suhteita,
vaikeuttaa parin löytämistä
Oireilua on enemmän kuormittuessa, raskaassa elämäntilanteessa ja stressaavassa ympäristössä.
Myös unettomuus voi pahentaa oireita tai johtaa psykoosiin
Onneksi on tukityöllistymistä, siirtymätöitä, mielenterveysyhdistyksiä, klubitalot ympäri maailmaa ( joiden ideana
on työpainoitteinen päivä ja työllistys siirtymätöihin ), invalidisääätiön koulut, rayn tuetut lomat,
musiikkiterapia ( bändi, kuoro yms. )
Jos ei olisi järkevää tekemistä ja aivojen askartelua, niin asioiden mittasuhteet suurenisivat päässä,
vajoaisi masennukseen tai turhautuisi.
Turhautuneisuus vasta syntisen tekeekin.
-
Usein kyse on jälleen "näkökulmista" ja sitähän skitsofrenia neurobiologisesti on, mitä Juhani kirjoittaa, niinkuin kaikki muukin psykopatiasta alkoholismin kautta maanisdepressiivisyyteen --- ainoa mistä en vielä ole kuullut ovat neuroosit. Mutta kyllä AA on oikeassa, se on elämän erittäin raskaaksi ja vaikeaksi tekevä psyykkinen, krooninen sairaus. Mutta älytöntä olisi diskata ihmisarvon ulkopuolelle heidät, osa on niinkuin muistakin kiinnostavia osa ei, osa kivoja, hienoja ihmisiä, osa ei. Samoin kuin yleensä.
Tämä ei merkitse sitä etteikö siitä voisi toipua. Liikuttavin ja koskettavin toipumiskertomus on itselleni ollut se tosiasia, että sairaalaa,m jossa aloitin erikoistumispalveluni, johti entinen Nikkilään jo kroonikkona ja parantumattomana siirretty henkilö, joka olikin toipunut, käynyt oman psykoanalyysin ja palannut lääkärinhommiin ja erikoistunut psykiatriaan. Juttu on niin julkinen että kyllä sen kertoa voi... taisi muuten kuolla jokunen aika sitten.
Kukaan ei ymmärtänyt potilaita, niinkuin hän, sanoivat kaikki. Eikä henkilökuntaa liioin.
Mutta Dosentille se diagnoosi on päin hongikkoa ja minä suutun...
-
Usein kyse on jälleen "näkökulmista" ja sitähän skitsofrenia neurobiologisesti on, mitä Juhani kirjoittaa, niinkuin kaikki muukin psykopatiasta alkoholismin kautta maanisdepressiivisyyteen --- ainoa mistä en vielä ole kuullut ovat neuroosit.
Entä kaksisuuntainen mielialahäiriö?
-
Entä kaksisuuntainen mielialahäiriö?
Vielä suuremmassa määrin nimen omaan varsinainen bipo I, johon liittyy vahva herediteetti, siis, perinnöllinen. Olen monesti ajatellut, että se on keikahtanut psykiatrian puolelle neurologian asemesta vain koska osaaminen on psykiatrian puolella. Symppiksiä potilaita, diagnosointi kivaa, koska jos sen saa haaviin, voi auttaa niin paljon tehokkaammin kuin monia. Mutta aiheuttaa kyllä kärsimystä, jota todella haluaisi lievittää ja monin tavoin, ja on mukavaa että on olemassa niin paljon hoitovaihtoehtoja -- saadaan vielä hallintaan minä jotenkin luotan nykyistäkin paremmin.
Ns. Bipo II on kiistanalaisempi ja kaikin tavoin konstikkaampi juttu.
-
Ohoh, ollaan vähän loitolla synnistä. :icon_eek:
-
Joidenkin ihmisten mielestä synti on mm. sairaus. Saatanallista puhetta.
-
Ylempänä puhuttiin skitsofreniasta. Olen itsekin joskus työskennellyt sitä sairastavien parissa. Aikoinaan luin pari-kolme kirjaakin jotka oli kirjoittanut joku skitsofreniaa sairastava naishenkilö, -olikohan joku "Maria", "Eeva", vai mikä lieneekään mahtoi olla. Ne olivat sellaista kerrontaa sairastavan arkipäivästä parhaimmillaan ja pahimmillaan. Yksi niistä harvoista lukukokemuksista jotka ovat vaikuttaneet syvemmin ajatteluuni. Vuosikymmeniä sitten mielisairaanhoitajina työskennelleet kertoivat miten "ennen" oli käsitelty sairaaloissa esim. psykoosissa olevia ja/tai kohtauksen saaneita ja se oli osin surullista kuunneltavaa. Onneksi nykyään on enemmän tietämystä (kai?) ja parempia lääkkeitä ainakin. Arvostan suuresti psykiatrien työtä, varsinkin sairaalapsykiatrien jotka joutuvat tosissaan ottamaan mittaa itsestään ja ammattitaidostaan. Olenpahan nähnyt läheltä ja tuumiskellut...
-
Joidenkin ihmisten mielestä synti on mm. sairaus. Saatanallista puhetta.
Synti sairautta vai sairaus syntiä, kumpaa tarkoitit? esim. Ortodoksit puhuvat usein synnistä sairautena. Tarkoittaen siis kuvainnollisesti "sielun sairautta".
-
Synti sairautta vai sairaus syntiä, kumpaa tarkoitit? esim. Ortodoksit puhuvat usein synnistä sairautena. Tarkoittaen siis kuvainnollisesti "sielun sairautta".
En kumpaakaan. Sairaus ei ole syntiä. Synti on kyllä jo ajallista kärsimystä, aivan yksinkin koettua, ei vain toisille aiheutettua sotaa, ammuskelua, kranaatinsirpaleita, nälkää joka voitaisiin estää...
meitsi jakaa Kierkegaardin ajatuksen: Jos ihminen yrittää pysytellä erossa Luojastaan, hän ei voi välttyä tulemasta melankoliseksi, koska pyrkii itselleen luonnottomaan olotilaan. Mutta sitä ei oikein saisi sekottaa depressiosairauksiin, ja siihen johtaa monta tietä...
tuo on jotakin joka koskee kaikkia. :P : :026: :eusa_wall: toteaa Kolmen Kopla
-
Minulle on ikävä kyllä semmoinen kokemus nuorena aikuisena olosta,
että seksille on yli tarjontaa varsinkin jos vakavaksi otettavuus kärsii psykoottisten oireilujen vuoksi.
Siksi olen epäluuloinen myös joitakin hyvin hyveellisiltä vaikuttavien besserwisserien suhteen, jotka yrittävät
tehdä vaikutuksen kaikkiin.
Pervoja riittää netinkin kautta yllinkyllin.
Sääliksi käy joitakin homoja, joista on tullut perverssejä yhden illan suhteissa hyppijöitä,
jos he eivät saa lupaa rakastaa kirkolta.
-
Uusin kohu-uutinen pappien ja saarnamiesten seksi-syntirintamalta. Nokian Herätyksen Markku Koivisto on erotettu liikkeestä.
Kuka on synnitön ?
Ajatuksen synnit? Ovatko ne yhtä suuria kuin teot?
-
Ajatuksen synnit? Ovatko ne yhtä suuria kuin teot?
Vuorisaarnan mukaan ajatukset ja sanat ovat myös vakavia syntejä. Armoon meidän kaikkien pitää turvata.
-
Täydellisten sekaan ei syntiset mahdu.
-
Jos toisaalta me syntiset ei viihdytä täydellisten seurassa. Meillä on omat seurat. Körttiseurat.
-
Skitsofrenia ei ole mieleltään sairastunut. Monta tuttuani, jotka ovat diagnotisoituneet skitsofreniaan, ovat älykkäitä, sosiaalisia ja mielenkiintoisia. Skitsofrenia on sitä, kun aivokopassa syntyy erikoisia sähköjännitteitä.
Onko tää joku kanta kuinka syvässä synti istuskelee?
Minusta synti on aika pinnalla tavallisissa ihmisissä, mutta ns, uskovissa se on piilossa, mutta kun jollekkin saarnaajalle tulee lyönti vasaralla vahingossa peukaloon, niin kyllä se synti sieltä sisältä jostain kumpuaa.
Pitteepi hoomenna enempi asiaan perehtyä.
Siis synnin syväys istumiseen, ei vasarointiin.
Körttifoorumin aiheet on kyllä syvällisiä ja parhaita ikuna.
-
Synti on pahinta, kun se on kieroa salassa tapahtunutta sortoa/eriarvoistamista.
Monet näyttelevät hyveellistä ihmistä, mutta ovat yhteiskunnan elättejä kohtaan itse piruja selän takana.
Sitä se yhteiskunnallinen eriarvoisuus on, rikkaat ei ymmärrä köyhien ongelmia, vaan syyttävät heitä.
Sen huomaa jo ala-asteella kouluissa, keitä sorretaan.
Toisaalta kateus on toinen perisynti, jota kateellisimmat eivät edes myönnä.
-
Tuollaisia omahyväisiä syntisiä Jeesuskin nimitteli kyykäärmeiden sikiöiksi ja kalkituiksi haudoiksi. Julkisyntisten seurassa hän viihtyi.
-
Room. 7:18
Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
Room. 7:19
sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
Room. 7:21
Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
-
Uskoon tuloa ja pyhitystä korostavat kristityt näyttävät hyppäävän näiden jakeiden yli. Harhakuva synnittömistä uskovaisista tuottaakin sitten kohauttavia uutisia pyhinä pidettyjen surkeista lankeemuksista.
-
Ja sitten room.kirj. 5:
20 Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,
21 että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.
Jumala rakasti meitä lähettämällä avuksemme Vapahtajan, siinäpä se ainoa toivo onkin ihmisellä, kirkas toivo Jeesuksessa.
Näin ymmärrän asian.
-
Uskoon tuloa ja pyhitystä korostavat kristityt näyttävät hyppäävän näiden jakeiden yli. Harhakuva synnittömistä uskovaisista tuottaakin sitten kohauttavia uutisia pyhinä pidettyjen surkeista lankeemuksista.
Niin heidän ajatusmaailmansa on sellainen että kun he ovat tehneet "parannuksen" (rukoilevaisuudessa ns. iso parannus), he ovat mielestään ravistaneet päältään kaikkein enimmät synnit ja jäljellä on enää vain pieniä, helposti hallittavia syntejä, muuten elämä on koko lailla Jumalalle kelpaavaa.
Mutta helppoko se on perata näkyvimmät synnit kuten kiroilu, ryyppääminen ja tanssi pois kyllä kuka tahansa siihen pystyy! ja sitten alkaa esittää kristittyä vahvat tunne-kokemiset pohjana joiden perusteella päätellään olevansa Jumalan uudelleen synnyttämiä vaikka todellisuudessa tultiin vain henkisen manipuloinnin uhriksi, nieltiin syötti, langettiin loveen eli tunne-elämää suggeroimalla joko rauhallisen hellästi ja kirkollisen arvokkaasti tai räjähtävän äkkinäisesti käsiä huitomalla ja suurella metelillä tai mitä tahansa siitä väliltä. Joka tapauksessa tunnekokemukset ovat kristillisyyden ja itsensä uudestisyntymisen pitämisen pohjana. Jos samalla oppi puhumaan myös siansaksaa, sitä parempi.
Ei oikean kristityn tarvitse mitään kokea. Riittää kunhan uskoo Evankeliumiin ja myöntää syntisyytensä ja armon tarpeen. Oikea kristitty kamppailee arjessa oman itsensä kanssa, ei toisten syntien kanssa. Siinä ero.
-
Enpä julkeaisi paukutella henkseleitä ja sanoa tehneeni "ISON :017: parannuksen"...
-
(rukoilevaisuudessa ns. iso parannus)
Olen tänä vuonna käynyt rukoilevaisten seuroissa aina kun niitä on pidetty tässä lähistöllä (nehän kestävät kolme tuntia sisältäen kolme saarnaa) eikä kukaan puhuja ole opettanyt tuollaista "isoa parannusta". Törmäsin nyt vasta sinun kirjoituksessasi koko käsitteeseen :107:
En tiedä, onko painotuksissa tai opetuksissa sitten tapahtunut muutosta tai onko eroavuuksia saarnaajien välillä rukoilevaisuudessa. Minun kokemukseni rukoilevaisuudesta on positiivinen, on ollut rakentavaa olla heidän seuroissaan. Evankeliumia on saarnattu kirkkaasti.
-
Minä olen lukenut tästä termistä "Iso parannus" -jostain rukoilevaisuutta käsittelevästä lähteestä. Valitettavasti en enää muista mistä. Rukoilevaisuushan on jakaantunut kahteen eri leiriin joista toinen on vanhoillisempi ja toinen liberaalimpi. Jospa me olemme hankkineet tietomme eri Rukoilevaisuuden haaraa koskien?
Joka tapauksessa minullakin on myönteinen kuva Rukoilevaisuudesta sinänsä. Otin tuon vain esiin koska se on niin osuva termi. Rukoilevaisuushan on alunperin pietististä juurta joten kyllä siellä nämä pietismin painotukset myös ovat.
Voi olla että se on jokin sellainenkin sanonta joka on joskus aiemmin ollut käytössä mutta ei enää, en osaa sanoa.
-
Enpä julkeaisi paukutella henkseleitä ja sanoa tehneeni "ISON :017: parannuksen"...
En minä taida kehdata mainita edes pienestä parannuksesta.... Tai no... ajattelevat että minkähänlainen monsteri se oli alkuaan :076:
Se on hyvä se toteamus, että on tekemättä vielä mun parannukseni.
Voisin lisätä että en taida edes osata, haluaisin kyllä.
Aina kun yritin muuttua paremmaksi, hermostuin niin, että minusta tuli kahta kauheampi sillä kaikki meni pieleen.
Jo äitini kotona ehdotti että perherauhan nimissä luopuisin yrittämästä... vai kuin se meni... jotenkin noin...
-
Jaakko Haavion sanoin:
On vaikeata rakastaa, vaan oppivani soisin.
Suo että mielen itsekkään pois panna Jeesus voisin.
Kas, loukkaannun kun joku ei mun tahtoani nouda.
Ja kun mun auttaa pitäisi, en viitsi enkä jouda.
Oi Herra tätä rukoilen,
mä muuttuako voisin.
On vaikeata rakastaa,
mut oppivani soisin.
(meidän tyttärien ala-asteen lukukirjasta )
-
Eilen oli "itsensä tutkimisen"-sunnuntai. Nuoruudessa ajattelin, että kylläpäs se on ääripietistien pyhäpäivä. Mutta kun rupesin lukemaan Lutteerusta niin asiat muuttuivat. Lutteerus sanoi jossakin Valituissa teoksissaan englanniksi (yritän kääntää)..."Minä olen läpipaska ja kaikki muutkin ihmiset".
-
Eilen oli "itsensä tutkimisen"-sunnuntai. Nuoruudessa ajattelin, että kylläpäs se on ääripietistien pyhäpäivä. Mutta kun rupesin lukemaan Lutteerusta niin asiat muuttuivat. Lutteerus sanoi jossakin Valituissa teoksissaan englanniksi (yritän kääntää)..."Minä olen läpipaska ja kaikki muutkin ihmiset".
Jumala luultavasti antaa anteeksi hyvin paljon enemmän, kuin itsekään tiedän. Vain tämän varassa uskaltaa rehellisesti itseään tutkiakaan. Ilman armoa, jotain jota olen kuullut joskus jossain nimitettävän "ennättäväksi armoksi" voi sinne kellariin katsoa, niin luulen. On ehkä vaikeinta käsittää että minut olisi armahdettu ja lunastettu 2000v ennen syntymääni.
On kivaa kun tulee joulu... Leena jo hommaa lahjoja...
En ollut vielä syntynyt
kun synnyit auttajaksi.
En apuasi kysynyt
kun tulit turvaajaksi.
En vielä ollut päällä maan,
kun synnyit tänne maailmaan
aukaisit taivaan meille.
-
Rukoilevaisuushan on jakaantunut kahteen eri leiriin joista toinen on vanhoillisempi ja toinen liberaalimpi. Jospa me olemme hankkineet tietomme eri Rukoilevaisuuden haaraa koskien?
Niinhän se rukoilevaisuus todellakin on jakautunut kahteen haaraumaan ja ymmärtääkseni ne ovat aika kovassa riidassa keskenään, tai ainakin näin olen kuullut kerrottavan. Tiedä siitä sitten. Mutta varmaan olemme saaneet tietomme eri rukoilevaisuuden haarasta.
-
Onkohan sellaista uskonnollista porukkaa, kun ei olisi riidoissa jonkun kanssa.
Pikkasen kun Jalasjärveläiset jotkut porukat.
Siellä jos ei muitten kylien kanssa saada tappelua aikaan, niin tapellaan keskenään.
-
Oikeaoppisen pahin vihollinen näyttää olevan mitättömästä sivuseikasta eri mieltä oleva.
-
Suurin riita kehitetään kyllä usein kysymyksestä, mikä on mitätön sivuseikka... se, mikä yhdelle on, on jollekin suuresti tärkeää. Luulen että surullisuus on tätä perua. Miksi muuten tapeltaisiin.
-
>:( Synti muuttaa asumaan ihmeen pinnalle, kun ihminen kokoaa terassikasvihuonetta, ja ei osaa... Kyllä sen niistä kappaleista saa kun katsoo, mutta väärin ne on pakattu, on niin. Ei sitä enää voi palauttaakaan kun tein ohjeen mukaan ja huomasin että kappas! Kaksi vasenta sivuseinää tuli! Oikeaa ei ole! Silloin ei tehnyt mieli kääntää toista poskea vaan mennä ja sanoa että kääntäkääs samalla vaivalla toinen, ettei mun tartte vaihtaa paikkaa...
-
Go, Leena, go!
-
Go, Leena, go!
Tilaavat poliisin... >:(