Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Kalistaja - 30.05.11 - klo:20:47
-
Pystyvätkö tänäiset körttiläiset tuomaan esiin totuuden ja oikeudenmukaisuuden? Onko tänäisillä körttiläisillä erottelukykyä? Ovatko nykykörttiläiset rehellisyyden ja ihmisyyden lahjomattomia puolesta puhujia?
Onko nyt kaikessa liiaksi ratiritirallaa-höpötystä? Kuuluuko kohinaa jostain syvemmästä ja vaikuttavammasta? :kahvi:
-
Mulla on se ongelma etten aina tiiä mikä on totta tai oikeudenmukasta. Tai yleensä tiiä. Raamatusta saa jotaki osviittaa ja valtakunnan laista ja omasta tai kaverin kantapäästä. Mutta aika hankala on suoralta kädeltä sanoa toimiiko joku toinen nyt ihan väärin vai ihan mainiosti. Omasta toiminnasta näkee sitte ainaki seuraukset jälkeenpäin ja pystyy siitä päätellä jotaki...
-
Mulla on se ongelma etten aina tiiä mikä on totta tai oikeudenmukasta. Tai yleensä tiiä. Raamatusta saa jotaki osviittaa ja valtakunnan laista ja omasta tai kaverin kantapäästä. Mutta aika hankala on suoralta kädeltä sanoa toimiiko joku toinen nyt ihan väärin vai ihan mainiosti. Omasta toiminnasta näkee sitte ainaki seuraukset jälkeenpäin ja pystyy siitä päätellä jotaki...
Nyt saatan sanoa, Sanneli, turhan hurjasti, ja myös tuntemattomille ja ehken epämääräisillekin foorumin tutkailijoille, mutta sanon silti: Tule minulta kysymään, asioista tai ihmisistä, vaikka Oulun herättäjäjuhlilla. Kerron kyllä, jos tarvetta siihen on!
Yhtä lailla kun oppii vaikkapa unkarin kielen, oppii havaitsemaan kohtuullisen tarkasti sitä mikä on totta ja oikeaa. Ehkei kuitenkaan ihan aina omin voimin. :002:
-
Mie ku oon vasta körttiläisyyden alkeita opiskeleva, enkä vielä osaa puhua körttiä, niin tuo Kalistajan lupaus kuulostaa hyvältä. Pitääpä tulla kysymään sinulta Oulusa asioita. Kai myö nähdään foorumilaisten tapaamisessa. Tai nykäise hihasta, jos tunnistat kuvan perusteella. :039:
-
Pitää minunkin tulla kysymään Kalistajalta, niin olen sitten vähän viisaampi.
-
Pitää minunkin tulla kysymään Kalistajalta, niin olen sitten vähän viisaampi.
Leikkimään en ryhdy. Eikä saa kokeilla. Mutta ehken joskus eteenpäin ja taaksepäin samanaikaisesti menemme, kahdenkeskisessä keskustelussa, eri ihmisten kanssa, eri tilanteissa, asioista joista ihan alkuun kirjoitin. Kyllä minä Myyrästä viisastun. Sen tiedän. Nyt haluaisin kysyä miksi tänäiset lokit ovat jo yhtä röyhkeitä kuin 2000-luvun ihmiset? Lokkien jäätelötötterövarkauksia olen nähnyt useita viikon aikana, Helsingin Kauppatorilla ja Espalla! Kerrotko Myyrä, lokkien lisääntyneistä rohkeusröyhkeyksistä; haluan viisastua sinusta pikaisemmin kuin sinä minusta. :icon_lol: :icon_biggrin:
-
Mulla on se ongelma etten aina tiiä mikä on totta tai oikeudenmukasta. Tai yleensä tiiä. Raamatusta saa jotaki osviittaa ja valtakunnan laista ja omasta tai kaverin kantapäästä. Mutta aika hankala on suoralta kädeltä sanoa toimiiko joku toinen nyt ihan väärin vai ihan mainiosti. Omasta toiminnasta näkee sitte ainaki seuraukset jälkeenpäin ja pystyy siitä päätellä jotaki...
Sama juttu.
Monesta hommasta osaa kyllä löytää ne hurjimmat ääripäät joita pitäis yleensä välttää mutta sitten se, mikä olis ihan oikeesti se hyvä tapa toimia on lähes ikuinen mutantti kun se tuntuu olevan niin kovin tilannesidonnainen. Toisaalta, jos ajattelee sitä miten haluaisin itseäni kohtaan toimittavan niin yleensä jo aito hyvä motiivi toiminnalle antaa paljon anteeksi vaikkei sitä ihan riemuviisaalla tilannetajulla oliskkaan tehty.
-
Leikkimään en ryhdy. Eikä saa kokeilla. Mutta ehken joskus eteenpäin ja taaksepäin samanaikaisesti menemme, kahdenkeskisessä keskustelussa, eri ihmisten kanssa, eri tilanteissa, asioista joista ihan alkuun kirjoitin. Kyllä minä Myyrästä viisastun. Sen tiedän. Nyt haluaisin kysyä miksi tänäiset lokit ovat jo yhtä röyhkeitä kuin 2000-luvun ihmiset? Lokkien jäätelötötterövarkauksia olen nähnyt useita viikon aikana, Helsingin Kauppatorilla ja Espalla! Kerrotko Myyrä, lokkien lisääntyneistä rohkeusröyhkeyksistä; haluan viisastua sinusta pikaisemmin kuin sinä minusta. :icon_lol: :icon_biggrin:
Tuohon alkuperäiseen kysymykseen. En ole ollenkaan varma, ymmärsinkö sen oikein, koska olen huono arvailemaan ja rivien välistä en osaa lukea enkä piilokysymyksiin vastata. Mutta jos olen yhtään jyvällä niin ihan parilla lauseella voisin vastata, mutta en viitsi, enkä koe sitä tarpeelliseksikaan tässä. Siis jos on kysymys herännäisyyden nykylinjasta ja mitä se on?
Lokkeihin vois yrittää jotain lintuosiossa, vaikka en niistä paljon tiedäkään.
-
Tuohon alkuperäiseen kysymykseen. En ole ollenkaan varma, ymmärsinkö sen oikein, koska olen huono arvailemaan ja rivien välistä en osaa lukea enkä piilokysymyksiin vastata. ...
Sama täällä!
-
Pystyvätkö tänäiset körttiläiset tuomaan esiin totuuden ja oikeudenmukaisuuden? Onko tänäisillä körttiläisillä erottelukykyä? Ovatko nykykörttiläiset rehellisyyden ja ihmisyyden lahjomattomia puolesta puhujia?
Onko nyt kaikessa liiaksi ratiritirallaa-höpötystä? Kuuluuko kohinaa jostain syvemmästä ja vaikuttavammasta? :kahvi:
Odotan tähän useampia vastauksia. Ehkä ne kestävät vuosia. En itse näe pohdiskeluani liian vaikeaksi. Eikä se käsittääkseni sisällä edes Ukko-Paavon kaihtamaa filosofiaa. Kysymyksiä vain. Odottelen. Ja odotellessani menen nyt puheenani olevassa liikkeessä ja yhteisössä muutaman vuosikymmenen taaksepäin, ja sitäkin kauemmaksi...! :kahvi: :icon_wink:
-
Yritänpä minäkin.
Minulle körttiläisyys tuli hengen-elämän yksinkertaistamisen avuksi ja pelastukseksi. Kun ei tarvitse enää suorittaa ja yrittää, sen mukaan mitä olen esim. Paavon ajatuksia ja V Porkolan kirjoituksia oppinut, on ihmisenä oleminen taas sitä aitoa alkuperäistä Riittaa.
Ne tilanteet missä olen körttiläisiä tavannut, seurat, veisuut, Juhlat ja talviveisuut, ovat kaikki olleet tukemassa yksinkertaisuuden kaipuutani.
On keskitytty kuuntelemaan puhujia. On veisattu rukoillen Siionin virsiä. Se on sellaista vakaata menoa. Ei keikuta sinne ja tänne. Jumalan suuri salainen olemus jää siksi mitä Hän on. Jeesuksen sovitustyö on keskeinen ja Armo on se jota anotaan, sitä toivotaan ja siihen uskalletaan.
Omat vaikeudet tuon Ahtaan Portin eteen ja jään odottamaan. Se ei olekaan helppo paikka, mutta ajallaan kuin vilauksesta asiat hoituu.
Kun en elä jatkuvasti heränneiden yhteydessä, luen täältä foorumilta mielelläni mitä ihmiset ajattelevat. En anna ajatusteni sotkeutua erilaisista yrityksistä huolimatta. Olen löytänyt yhteisön ja jos se on minusta kiinni, tässä pysyn.
-
Omat vaikeudet tuon Ahtaan Portin eteen ja jään odottamaan. Se ei olekaan helppo paikka, mutta ajallaan kuin vilauksesta asiat hoituu.
En lukenut syvällisesti tätä ketjua, mutta tuo hiukan särähti. On aika osuvasti sanottu, että Ahtaan Portin edusta on maailman tallatuin paikka. Ahdas portti on itse asiassa vain yhtä tarkoitusta varten, sitä, että sen kautta kuljetaan ja sen takaa löytyy TIE. Elämän tie. Jos sille tielle ei päästä eikä lähdetä, ja yritetään elää niinkuin oltaisiin Tiellä, käy juuri kuten körttisaarnaaja Oskari Vihantola sanoi: Yritetään saada kuolleet tekemään elävien tekoja.
-
Ehkä ne omat vaikeudet jätetäänkin siihen portin luo, koska niiden kanssa ei mahdu ahtaasta aukosta kulkemaan.
-
Ehkä ne omat vaikeudet jätetäänkin siihen portin luo, koska niiden kanssa ei mahdu ahtaasta aukosta kulkemaan.
Oma kokemukseni on, että oikeastaan ne vaikeudet vasta alkoivat siitä. Eikö Paavalikin kirjoittanut, että monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän Jumalan valtakuntaan? Eivätkä ne synnitkään siihen jääneet, oikeastaan olen tehnyt pääosan synneistäni ns. uskossaoloaikana.
-
Kalistaja kysyy vaikeita. Yritän miettiä sitä, että onko näillä körttiläisillä mitään muuta kuin kultaisen säännön etiikka. Toisaalta kaikki ihmisethän noudattavat sitä etiikkaa ja sitten kun harhautujille tämä valtiovalta astuu remmiin. Körttieetos saattaisi olla perheen ja ystävien eetosta. Voisiko se olla jotakin muutakin? Olisiko se tapaa toimia körttiläisenä yhteiskunnassa? Olen ollut melkein kaksikymmentä vuotta körttifirmassa töissä ja kolleegana töissä mm. kokoomuksen, kepun, sossujen, vihreiden, persujen ja kommarien äänestäjien kanssa. Voi olla, että näkökulmat ovat erilaisia, mutta kolleegat ovat körttieetoksella havainneet, että se on minun puolueeni. Vai onko se näin, että körttieetos olisi hengellisempää. Jumalattoman vanhurskauttaminen oli yksi osanen siinä ja mm. kaikki Wilhelmi Niskasen ajatukset. Onko se tässä? Mielestäni suurin osa on tässä, mutta jotain on tässä oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon muassaan tunkevassa maallisessa körttieetoksessa. Olen sitä mieltä, että körttieetos on maallista, henkistä ja hengellistä.
-
Totuus ja oikeudenmukaisuus ovat monikerroksisia kysymyksiä. Yksilön kohdalla ne tarkoittavat vähän eri asioita kuin yhteisön. Eri yhteisöissäkin asiat muuttuvat, perheen kesken tehdään erilaisia ratkaisuja kuin työyhteisöissä. Yhteiskunnassa totuus ja oikeudenmukaisuus ovat jo niin isoja asioita, että yksilö voi kokea jäävänsä yleisempien päätösten alle. Entä maailmanlaajuiset ongelmat? Mikä on paikkani väestönkasvun, ilmastonmuutoksen, luonnonvarojen hupenemisen, luonnon saastumisen tai ravinnon riittämisen kuvioissa? Voinko tehdä vastuullisia valintoja vai tehdäänkö kaikki ratkaisut minulta ulottumattomissa?
Körttiläisyyden mahdollisuudet taitavat keskittyä oman yhteisön ja siihen kuuluvien ystävien piiriin. Se ei tietenkään saa estää lausumasta ääneen totuutta myös isommista asioista, jos niistä on riittävästi oikeata tietoa. Sitä tietoa on hankittava, jos suinkin osaa ja jaksaa.
-
Keskustelin erään körttiystävän kanssa körttiläisyydestä (hänen isänsä oli körttisaarnaaja). Hän kuvasi nykykörttiläisyyttä sanalla körttihumanismi. Kun näin ulkopuolisena asiaa tarkastelee, niin se näyttää olevan totta. Hengellisenä alkanut liike muuttuu vuosien saatossa ja siitä tulee instituutio. Samalla se muuttuu vähitellen joksikin toiseksi kuin mitä se alkujaan on ollut (ei koske ainoastaan körttiläisyyttä). Joidenkin mukana olevien mielestä asian pitää ollakin näin.
Kun körttiläisellä oli alussa tuska omasta sielusta (mihin minä joudun!?), niin tämä tuska on paljolti kadonnut ja tilalle on astunut "maailmantuska". Se ei kuitenkaan mielestäni ole se tie, mihin Raamattu meitä ohjaa. Mutta tästä on seurauksena, että Raamatusta tulee "kielletty kirja", josta puhuvat vain omavanhurskaat ja fariseukset. Olenkohan suuresti eksynyt tässä näkemyksessäni? Sellaiseen tulokseen olen tullut eritoten tämän foorumin myötä. Tätä ei tulkittako loukkaukseksi vaan paremminkin vihjaukseksi siitä, että nykyajassakin on huutava tarve puhua perimmäisistä kysymyksistä.
-
nykyajassakin on huutava tarve puhua perimmäisistä kysymyksistä.
Sanottakoon vielä, etten tarkoita perimmäisillä kysymyksillä ajallisia vaan iankaikkisia. Kun jälkimmäinen asia on yksilötasolla kunnossa, se heijastuu terveellä tavalla myös edellisiin.
-
Vaikka Ilkka Wiio ei ole körtti, niin lue hänen viimeinen bloginsa kotiimaa24 sivustolta.
-
Sanottakoon vielä, etten tarkoita perimmäisillä kysymyksillä ajallisia vaan iankaikkisia. Kun jälkimmäinen asia on yksilötasolla kunnossa, se heijastuu terveellä tavalla myös edellisiin.
Minä en niinkään jakaisi kysymyksiä ajallisiin ja iäisiin, vaan henkilökohtaisiin ja maailmanlaajuisiin. Onko 'körttiläisempää' kysyä vain oman sielunsa tilaa vai kiinnostua Kristuksen kirkon vaelluksesta maailman joka nurkalla?
-
Minä en niinkään jakaisi kysymyksiä ajallisiin ja iäisiin, vaan henkilökohtaisiin ja maailmanlaajuisiin. Onko 'körttiläisempää' kysyä vain oman sielunsa tilaa vai kiinnostua Kristuksen kirkon vaelluksesta maailman joka nurkalla?
Jos tarkoitat maailmanlaajuisilla sielun pelastusta, niin olemme samoilla linjoilla. Pelkästä ulkoisen hyvinvoinnin parantamisesta ei siinä asiassa ole apua. Se nähdään jo länsimaisesta hyvinvoinnista.
-
Vaikka Ilkka Wiio ei ole körtti, niin lue hänen viimeinen bloginsa kotiimaa24 sivustolta.
Minä uskon armoon ja siihen, että armo johtaa myös oikeaan vaellukseen. Tulikivenkatkuisiset lainsaarnat eivät siihen yllä. Mutta luulen, että kirkkokunnat ja herätysliikkeet eivät useinkaan ole johtamassa ihmisiä armoon sisälle. Johtunee siitä, ettei kerrota kyllin selvästi, miksi armo on välttämätön ja että mitä on armon ulkopuolella. Mutta sanottakoon se kuitenkin mahdollisimman lyhyesti tässä: Armon ulkopuolella on vain lakia ja laittomuutta. Ensimmäinen yleensä mainitaan, mutta harvoin jälkimmäistä.
-
Mää oon vähäsen kyllästyny tuohon onesimuksen kuvaamaan tyyliin. Joku sitä city-körttiläisyydeksi nimitti. Vaikka onhan joka asian puolesta touhottaminen ehkä ihan hyödyllinen juttu. Mutta kyllä mua Jumala kiinnostaa enemmän ja musta tuntuu että tuossa joku kasvissyönti tai Reilu kauppa menee kaiken edelle, jopa oleellisimman.
-
Jos tarkoitat maailmanlaajuisilla sielun pelastusta, niin olemme samoilla linjoilla. Pelkästä ulkoisen hyvinvoinnin parantamisesta ei siinä asiassa ole apua. Se nähdään jo länsimaisesta hyvinvoinnista.
Sielun pelastus ei myöskään ole irrallaan aineellisesta hyvinvoinnista. Jumalan armon ja rakkauden julistaminen kuivuden ja nälänhädän keskellä ilman leivän ja juomaveden jakamista on valheellista ja tuomittu epäonnistumaan.
Länsimainen hyvinvointimme taas perustuu niin suurelta osin riistoon ja väärinkäytöksiin, että sitä voisi sanoa synniksikin. Sitä on edes yrittettävä jakaa tasaisemmin maailman eri osien osattomille.
-
En lukenut syvällisesti tätä ketjua, mutta tuo hiukan särähti. On aika osuvasti sanottu, että Ahtaan Portin edusta on maailman tallatuin paikka. Ahdas portti on itse asiassa vain yhtä tarkoitusta varten, sitä, että sen kautta kuljetaan ja sen takaa löytyy TIE. Elämän tie. Jos sille tielle ei päästä eikä lähdetä, ja yritetään elää niinkuin oltaisiin Tiellä, käy juuri kuten körttisaarnaaja Oskari Vihantola sanoi: Yritetään saada kuolleet tekemään elävien tekoja.
Tarkoitin Ahtaalla Portilla niitä paikkoja vaikeuksissa joihin vastaa Fil. 4:6-7.
Rukoilen tämän ja jään odottamaan. Ja sitten ajallaan taas uusi tie urkenee, mutta se ei vielä takaa ettenkö kohta taas olisi samassa paikassa.
-
Dosentti :026: huomauttaa, että me olemme erehtyväisiä, voimme erehtyä, saatamme erehtyä ja saamme erehtyä jos jas kun vilpittömin mielin mietimme, mikä on lähimmäistemme parhaaksi. Motiivi ratkaisee etiikkamme arvon. Hän ei vankilassa ollut ihan varma - edelleenkään, päätellen erityisesti runoistaan - - oliko Canaris-salaliitto ok, tiesi vain siitä sen ettei voinut toimia toisin -vain näin, ottamalla moninkertaisen riskin. Asiat ovat mutkallisia. En itsekään aina, jos joka käännöstä veivaan, tiedä mikä on oikein... hirveintä se on tietty työasioiden kanssa --- menevätkö tätä tietä avustusrahani perille, haluaako meidän muori todella että olen siellä yötä - täytyisi jaksaa eläytyä toiseen ja kysyminen auttaa aika tavalla toisinaan ja perheen olen opettanut sanomaan suoraan...
Dosentti rukoili paljon, koska niin nuoresta kiihkeästi halusi vain yhtä: Oppia uskomaan, ja Payne Bestin sanoin: En ole ikinä kohdannut ihmistä joka olisi elänyt yhtä lähellä Jumalaansa. (Payne Best ei tuntenut kaikkia maailman ihmisiä... osui vain yhtaikaa Buchenwaldiin...)
Tuo "älä tee toiselle, mitä itse et haluaisi itsellesi tehtävän" on kelpo sääntö ja merkitsee samaa, kuin myöntäen sanottu - itelleni on näinpäin usein informatiivisempi kuin "tehkää te samoin heille" - kultainen sääntö ei merkitse, että osta minulle siniset sukat,jos itse sellaisista pidät, vaan kysy, paleleekö varpaitani... joka tosin on juuri tehkää samoin minulle... sitä kai jokainen toivoo. Saikohan tästä kukaan selvää. Nyt otan laulumaikkani huomioon ja suunnistan sinne.
Usein mietin sitä yksinkertaista: Minulla oli nälkä - jano - kylmä - olin sairas - olin vankilassa - ettekä te minua armahtaneet. Siinä sitä on sielunpelastustakin. Herra armahtakoon niin että edes jotakin hänen rakkaudestaan tihkuisi tämän ruosteisen rännin lävitse, niin ajattelen. Eikä se vastuuta poista.
Minusta ei ole rakastamaan - rakkaudesta meidät armahdettiin - armahdettuina kutsuttiin rakastamaan. Ja mitä "kördeilyyn" tai mitä joku humanismi sitten olisikin ---- tulee --- minulle se on puhunut juuri oman sieluni asioistakin yhtä ja toista, sekä seuroissa että Siikkareita veisaillessani. Kyllä yhä osataan omia syntejä itkeä, terveisiä vaan.. :'(
-
Jumalan armon ja rakkauden julistaminen kuivuden ja nälänhädän keskellä ilman leivän ja juomaveden jakamista on valheellista ja tuomittu epäonnistumaan.
Länsimainen hyvinvointimme taas perustuu niin suurelta osin riistoon ja väärinkäytöksiin, että sitä voisi sanoa synniksikin. Sitä on edes yrittettävä jakaa tasaisemmin maailman eri osien osattomille.
Käsitykseni mukaan suomalainen lähetystyö on (kirkkokuntaan ja uskonsuuntaan katsomatta) aina rakentunut nimenomaan siihen, että hädässä olevia ihmisiä autetaan, mutta myös siihen, että sen ohessa tarjotaan Elämän Sanaa. En tiedä, ovatko painotukset viime aikoina muuttuneet maalliseen suuntaan. Pelkään, että on.
Mutta hyvinvoinnin keskellä elävälle julistus Jumalan armosta on usein käsittämätöntä munkkilatinaa. Joskus on niin, että vain puute ja kurjuus saa meidät kääntymään Jumalan puoleen. Länsimaille se voisi olla kovastikin tarpeen.
-
Tuossa 1850-luvun puolessavälissä syntyi Martti Rautanen. Martti oli työteliäs ihminen ja yli kolmekymmentä vuotta hän teki nyk. Namibiassa töitä. Hän oli pappi. Hän oli körttiläinen. Hän oli myöskin mm. lääkäri, sair.hoit., rakentaja ja arkkitehti. Hän kastoi ensimmäisen kerran n. 25 vuoden perästä. Kyllä siellä siihen aikaan oli maallista.
-
Tuossa 1800-luvun lopulla samoin syntyi Hannes Sjöblom, niinikään vahvaa vetoa körttiläisyyteen tuntenut länsi-suomen rukoilevaisuudesta lopulta hengellisen kotinsa löytänyt mies, kun Eurajoella ei körttejä hyvin kovasti ollut... hän aloitti Suomen lähetystyön Kiinassa ja toimi sitä edeltävästi merimiespappina Pensacolassa.
Avustustyö on samoin ollut muun muassa suomalaisten sanomalehtien hankkimista, kirjeenvaihdossa auttamista, moni oli vielä luku- ja kirjoitustaidoton, haaksirikon kärsineen laivan miehistölle, jotka saivat hengissä kuiville, majoituksen järjestelyä ja monenlaisen sosioaaalisen avun antamista, ja tietty päihdevalistusta. Pensacola oli viheliäisen köyhä seutu, ja siellä oli jonkin sortin leipäjonoakin??
Pikkuveli teki samaa koko ikänsä Hampurissa. Kyllä hän toisinaan saarnasikin :003:.
-
Martti Rautanen vihittiin lähetyssaarnaajaksi, hänellä ei siis ollut pappisvihkimystä. Ensimmäinen kaste Ambomaalla tapahtui 1883, jolloin suomalaiset olivat olleet maassa kaksitoista ja puoli vuotta. Mitenkä mahtoi olla inkeriläisen nuorukaisen körttiläisyyden laita? Sellaiseksi Martti Rautanen on määritelty jälkeenpäin. Tiedettäkin hän teki olematta siihen muodollisesti pätevä.
-
Nuorena radikaali, vanhana konservatiivi.
-
Nuorena radikaali, vanhana konservatiivi.
Oletko varma? En ole elämäni päivänä tuntenut yhtä konservatiivista sakkia kuin ovat nuo noin 14-18-vuotiaat :eusa_snooty: ja vielä paljon ylöspäin. Kun mittari hipoo viittäkymmentä, alkaa olla jonkin verran radikaali. Nuoruuteen kuuluu varma tietäminen, rajaus ja ainoat totuudet. Vanhempana uskaltaa olla ratikaali. Ellei ole sitten hapankaali (kiitos Väinö Linna) Vaikka aina on variaatioita :eusa_boohoo:
:003:
-
Oletko varma? En ole elämäni päivänä tuntenut yhtä konservatiivista sakkia kuin ovat nuo noin 14-18-vuotiaat :eusa_snooty: ja vielä paljon ylöspäin. Kun mittari hipoo viittäkymmentä, alkaa olla jonkin verran radikaali. Nuoruuteen kuuluu varma tietäminen, rajaus ja ainoat totuudet. Vanhempana uskaltaa olla ratikaali. Ellei ole sitten hapankaali (kiitos Väinö Linna) Vaikka aina on variaatioita :eusa_boohoo:
:003:
Vanhan radikaalius on jälkijättöistä. Se ei pureudu ytimiin. Se ei kapinoi, vaan toimii sallituissa ja todennetuissa raameissa, ei potki aisan yli.
Nuoren radikaalius on ehdotonta. Siksi se saattaa näyttää säilyttävältä, mutta sillä ei ole kokemuksen laahusta liikkumista rajoittamassa. Nuoruus sinänsä pitää sisällään kasvuominaisuutensa vuoksi uuden tuottamisen, mikä on aitoa radikalismia.
Ikääntynyt toteaa nuoren aloitteista: "Tuohan on jo koettu, tuota on yritetty.", mutta ei huomaa, että aika on toinen, siis aloitekaan ei voi olla sama, vaikka vanha kaavoittuneisuudessaan sen niin näkee.
Kasvavan luonnollinen tarve saada elintilaa muokkaa ympäristöä radikaalisti. Kasvunsa päättäneen luonnollinen tarve on tukea jälkeläistä, jossa hän haluaa nähdä uuden syntyvän.
Vanhan uskallusperustuu rajojen tuntemiseen, nuoren uskallus rohkeuteen ja tarpeeseen kehittyä ja uteliaisuuteen, sillä hän näkee vanhan uutena.
Toteat, Leena, että "Nuoruuteen kuuluu varma tietäminen, rajaus ja ainoat totuudet." Ne nuori tarvitsee lähtöalustakseen, josta ponnistaa uuteen. Kun se syntyy, juuret puhkaisevat vanhan, jo hajoamassa olevan elleivät ne ole ikuisia totuuksia.
-
Vanhan radikaalius on jälkijättöistä. Se ei pureudu ytimiin. Se ei kapinoi, vaan toimii sallituissa ja todennetuissa raameissa, ei potki aisan yli.
Olen vanha, mutten entinen radikaali. En ole mikään hevonen vaan näen tärkeänä - jopa velvollisuutena - potkaista aisan yli.
-
Yritänpä minäkin. Minulle körttiläisyys tuli hengen-elämän yksinkertaistamisen avuksi ja pelastukseksi. Kun ei tarvitse enää suorittaa ja yrittää, sen mukaan mitä olen esim. Paavon ajatuksia ja V Porkolan kirjoituksia oppinut, on ihmisenä oleminen taas sitä aitoa alkuperäistä Riittaa.
Just näin. Yksinkertaista sen olla pitää. Ei turhia suorituksia eikä yrityksiä. Kristuksen seuraaminen on sitä, että elää omaa elämäänsä niin hyvin ja oikein kuin voi. Ei siinä enempää tarvita.
-
Vanhan radikaalius on jälkijättöistä. Se ei pureudu ytimiin. Se ei kapinoi, vaan toimii sallituissa ja todennetuissa raameissa, ei potki aisan yli.
Tuon määritelmän mukaan olen nuori. Ja vasta kahdeksas vuosikymmen meneillään.
-
Vanhan radikaalius on jälkijättöistä. Se ei pureudu ytimiin. Se ei kapinoi, vaan toimii sallituissa ja todennetuissa raameissa, ei potki aisan yli.
Nuoren radikaalius on ehdotonta. Siksi se saattaa näyttää säilyttävältä, mutta sillä ei ole kokemuksen laahusta liikkumista rajoittamassa. Nuoruus sinänsä pitää sisällään kasvuominaisuutensa vuoksi uuden tuottamisen, mikä on aitoa radikalismia.
Ikääntynyt toteaa nuoren aloitteista: "Tuohan on jo koettu, tuota on yritetty.", mutta ei huomaa, että aika on toinen, siis aloitekaan ei voi olla sama, vaikka vanha kaavoittuneisuudessaan sen niin näkee.
Kasvavan luonnollinen tarve saada elintilaa muokkaa ympäristöä radikaalisti. Kasvunsa päättäneen luonnollinen tarve on tukea jälkeläistä, jossa hän haluaa nähdä uuden syntyvän.
Vanhan uskallusperustuu rajojen tuntemiseen, nuoren uskallus rohkeuteen ja tarpeeseen kehittyä ja uteliaisuuteen, sillä hän näkee vanhan uutena.
Toteat, Leena, että "Nuoruuteen kuuluu varma tietäminen, rajaus ja ainoat totuudet." Ne nuori tarvitsee lähtöalustakseen, josta ponnistaa uuteen. Kun se syntyy, juuret puhkaisevat vanhan, jo hajoamassa olevan elleivät ne ole ikuisia totuuksia.
Nuori kavahtaa muutosta eniten, koska on oman muuttumisensa edessä - kasvun ja irrottautumisen. Liitytään kimppaan ja projikoidaan muualle se muutettava asia, kun oma muuttumisen pakko, se hormonaalinen, kuristaa kurkkua sisältäpäin. Kun tästä on vapauduttu, ja koettu että eipä siinä ihmeempiä, uskalletaan vuosi vuodelta suuremmassa määrin potkia yli aisan.
Vanha maailma näyttää sitä suuremmassa määrin muutostarpeiselta, kuin sitä on joutanut katsella. Pettymys seuraa toistaan - tiedot yhä uusista kansanmurhista, esimerkiksi. Toimintatavat saattavat muuttua. Ei tarvitse kiljua kadulla (vaikka toisaalta... kunnon kilju kelpaa kadullakin.. :003:.) mutta muut kanavat kokoavat sitten kansaa; Amnesty, Ruohonjuuri, Helsinki Missio (joka vastoin kuviteltua toimii mm. yksinäistyvien vanhusten yhteensaattamiseksi ja syrjäytyneiden nuorten kuntouttamiseksi, ei saarnnaa eikä käännytä) Plan, Unicef,rauhanjärjestöt, luonnonsuojeluorganisaatiot, joissa joskus saadaan valmistakin. Joku sitten tekee ehkä myös ihan arkista työtä muutoksen hyväksi. Varsin aitoa radikalismia se on lähetystyökin.
Et sunkaan sinä kuvittele, että kun on kolkytviis, uskoo vain muistojaan, ja sulkee silmänsä ja korvansa? Silloin on kyllä kyseessä varhainen Alzheimer - sellaistakin kyllä esiintyy.
Kyllä minäkin tykkäsin nuorena huutaa. Yksi lysti huudettiinko ei-ei-EEC vai Jee-sus pe-las-taa. Eipä sitä enää, koska se muutti niin vähän mitään. EEC on historiaa, lisäksi.
-
Ehkä "ikuiset totuudet" pelkistyvät tietoisuuteen vanhana. Muutoksessa vaikuttajaksi nousee keksijä, jonka työtä ihmiskunta, me kaikki, on pohjustanut.
Ihanteita särkyy, kaikki tavoitteet eivät toteudu. Paras seuloutuu ja syntyy, saa kannatusta, ehkä takaiskujen jälkeen.
-
Kyllä minäkin tykkäsin nuorena huutaa. Yksi lysti huudettiinko ei-ei-EEC vai Jee-sus pe-las-taa. Eipä sitä enää, koska se muutti niin vähän mitään. EEC on historiaa, lisäksi.
Kaikki eivät ole joukon mukana kulkijoita - ei nuorena eikä vanhana. Kuulun tähän joukkoon, joka on ilmeisesti pieni vähemmistö. Mutta aina on ollut oltava oma motiivi niin hyvässä kuin pahassakin.
Pienet lapsenlapseni ovat opettaneet minulle ainakin yhden tärkeän asian. Sen, ettei pidä arvostaa lahjaa kääreen perusteella. Kun he saavat jonkin mieleisen lahjan, kääre lentää pois hetkessä, vaikka olisi kuinka upea. Vanhemmiten käy usein niin, että rakastumme lahjan kääreeseen. Tätä tapahtuu varsinkin uskonnollisessa mielessä. Jotkut kirkkokunnat ovat tehneet "kääreestä" taidetta.
Asian voisi ilmaista niinkin, että kilpailllaan sillä, kenellä on upeimmat rakennustelineet.
-
Niitäkin kirkkokuntia on, jotka keikaroivat 'kääreettömyydellään'. Se, mitä kirkossa pidetään usein vain ulkokuorena, voi olla myös kohti käyvää julistusta ja puhuttelevaa saarnaa. Keskiaikaisten kirkkojen kuvarunsaus oli aikoinaan tarpeen latinaa taitamattomille ja lukutaidottomille kirkossakävijöille.
-
Niitäkin kirkkokuntia on, jotka keikaroivat 'kääreettömyydellään'. Se, mitä kirkossa pidetään usein vain ulkokuorena, voi olla myös kohti käyvää julistusta ja puhuttelevaa saarnaa. Keskiaikaisten kirkkojen kuvarunsaus oli aikoinaan tarpeen latinaa taitamattomille ja lukutaidottomille kirkossakävijöille.
Eikös Luther sanonut, että vanhat kasukat voi käyttää loppuun, mutta uusia ei pidä tehdä?
-
Eikös Luther sanonut, että vanhat kasukat voi käyttää loppuun, mutta uusia ei pidä tehdä?
Meidän vanhin kasukkamme on kansallismuseossa. 1852 tehty musta hopealangalla ommeltu kasukka on miesten käytössä vain pitkänäperjantaina. Se painaa yli 20kg, joten hennot naiset eivät käytä sitä. Muuten pidän turhaa koristelua turhana.
-
Muutoksessa vaikuttajaksi nousee keksijä, jonka työtä ihmiskunta, me kaikki, on pohjustanut.
Ihanteita särkyy, kaikki tavoitteet eivät toteudu. Paras seuloutuu ja syntyy, saa kannatusta, ehkä takaiskujen jälkeen.
Itse asiassa kukaan ei keksi uutta. Paraskin keksijä soveltaa vain jo olemassaolevaa ja karsii pois epäoleellista. Keksimistä voisi verrata kuvanveistotaiteeseen. Pölkyssä tai kivessä (tms.) on jo olemassa taideteos. Tarvitsee vain ottaa ympäriltä pois asiaan kuulumaton.
-
Kolumbuskin löysi Amerikan, vaikka se ei ollutkaan intiaaneilta mihinkään kadonnut.
-
Itse asiassa kukaan ei keksi uutta. Paraskin keksijä soveltaa vain jo olemassaolevaa ja karsii pois epäoleellista. Keksimistä voisi verrata kuvanveistotaiteeseen. Pölkyssä tai kivessä (tms.) on jo olemassa taideteos. Tarvitsee vain ottaa ympäriltä pois asiaan kuulumaton.
jaa että Jumala on kaikki, ollut aina, että niinku Jumala on jo luonut kaiken
-
Kaikki eivät ole joukon mukana kulkijoita - ei nuorena eikä vanhana. Kuulun tähän joukkoon, joka on ilmeisesti pieni vähemmistö.
Congratulations!
Olitko aina myös eri mieltä kuin kaikki toiset?
-
Congratulations!
Olitko aina myös eri mieltä kuin kaikki toiset?
No en tietenkään. Mutta usein eri mieltä kuin enemmistö. Se ei aina ole hauskaa, koska se maksaa.
-
No en tietenkään. Mutta usein eri mieltä kuin enemmistö. Se ei aina ole hauskaa, koska se maksaa.
Ei ole, se on totta. Jää yksin ja saa köniinsä kaikkialla. Olin itse koko ajan rajalla; opettajien lapsi selittämässä kavereille ettei ne ole porvareita, ja vanhemmille ettei kamut kaikki ole kommareita. 70-luku ei ollut hyvää aikaa olla nuori, usein ajattelen, vaikka maailmaa olisi kaupittu kuinka sekeänä.
-
Jää yksin ja saa köniinsä kaikkialla. Olin itse koko ajan rajalla; opettajien lapsi selittämässä kavereille ettei ne ole porvareita, ja vanhemmille ettei kamut kaikki ole kommareita.
Sama ns. uskonnollisissa kuvioissa. Jos puolustaa luterilaisia helluntaifoorumilla, tulee turpiin. Jos puolustaa helluntailaisia luterilaisella, sama juttu.
Alkaa selvitä eräs mysteeri lapsuudesta. Isä-vainaa oli tavallinen duunari, mutta ei silti vasemmistolainen. Voi olla yksi syy siihen, että olin koulukiusattu. Kerran kivisateessakin.
-
Leikkimään en ryhdy. Eikä saa kokeilla. Mutta ehken joskus eteenpäin ja taaksepäin samanaikaisesti menemme, kahdenkeskisessä keskustelussa, eri ihmisten kanssa, eri tilanteissa, asioista joista ihan alkuun kirjoitin. Kyllä minä Myyrästä viisastun. Sen tiedän. Nyt haluaisin kysyä miksi tänäiset lokit ovat jo yhtä röyhkeitä kuin 2000-luvun ihmiset? Lokkien jäätelötötterövarkauksia olen nähnyt useita viikon aikana, Helsingin Kauppatorilla ja Espalla! Kerrotko Myyrä, lokkien lisääntyneistä rohkeusröyhkeyksistä; haluan viisastua sinusta pikaisemmin kuin sinä minusta. :icon_lol: :icon_biggrin:
Mie en tarkottanu mitään leikkiä. Tämän päivän kirkossa on niin monta totuutta, enkä vielä tunnista mikä on se körttiläinen totuus. Mie oon vielä niin hidas lukija (syytän tässä kohdassa lukivikaani), etten ole jaksanut lukea kaikkia sellaisia herännäisyydestä kertovia opuksia, jotka olisi suotava lukea. Siis oikopolkuna mielummin keskustelisin ja kuulisin asioita, kuin luikisin niitä pölyisistä kirjoista.
-
Kokemus=subjektiivinen totuus
Subjektiiviseen totuuteen luottaessa, jokaisella on oma totuutensa asiasta, joka voi olla värittynyt elämänk okemuksella.
Tutkittuun totuuteen tarvitaan myös objektiivinen totuus subjektiivisten lisäksi.
Asiantuntija-asemassa olevan totuus voi liian helposti nousta etusijalle,( joten hän voi väittää helpommin mustaa valkoiseksi
ja valkoista mustaksi, jos niin tahtoo).
-
Asiantuntija-asemassa olevan totuus voi liian helposti nousta etusijalle,( joten hän voi väittää helpommin mustaa valkoiseksi
ja valkoista mustaksi, jos niin tahtoo).
Jep, asiantuntija osaa myös puhua omiaan valistuneemmin ;) Läjä faktoja ei vielä sinällään takaa sitä että näkökulma olisi oikea. Samasta faktakasasta saa hirveän määrän erilaisia johtopäätöksiä näkökulmasta riippuen.
Luova esimerkki: Jos ulkona näkyvää maisemaa katsoo kuperan lasin, kuten lasipullon läpi, teknisesti ottaen siinä on kaikki samat elementit kuin oikeassa maisemassa, mutta se ei silti kuvaa todellisuutta.