Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Atanasia - 14.02.11 - klo:21:46
-
Jeesus tulisi käymään kotonasi?
Mitä kysyisit?
Mitä tekisit?
...eräässä kirjassa esitettiin tällainen mielikuvaharjoitus...
-
Ihan ensimmäiseksi kysyisin, oletko syönyt. Ellei hän olisi, laittaisin ruokaa ja tarjoaisin hänelle. Jos hän olisi syönyt, niin sitten keittäisin kahvit.
-
Olisin sanaton ja ämistelisin miksi hän tuli meille? Mistä tämä kunnia? Luulen ettewi minun tarvitsisi sanoa muuta kuin istu alas ja hän hoitaisi loput.
-
Minä menisin laittamaan ruokaa kersoilleni. Lutteeruksen mukaan mm. kersat ovat kuin Kristus. Arkipäivän ristuksia ovat myös esimerkiksi lähimmäiset, kaverit, pultsarit ja typerät tyypit, joista ei pysty puhumaan myönteisiä asioita. Siinä on kristityn elämä.
-
Tiedän olevani luvattomilla teillä mutta heräsin ja luulin että on aamu eikä ollukkaan... minä en häiritte tällä lääkäriä en soita ees puhelinajalla. Jos Jeesus niin tulisi, että se ylittäisi minun epäuskoni, tiedän mitä tapahtuisi. Minulla on liian :'( ikävä...
Minä kai vaan itkisin sen vaipan märäks ennen kuin hän pääsis edes eteisestä peremmälle.
Sitten minä sanosin etten ole käyny kaupassa, eikä ole mitään syötävää. Noita kananmunia on kun minä karppaan, mutten minä jaksa keittää niitä.Täällä ei ole edes siivottu. Ja itkisin lisää. Ja hän sanois että hän tulikin oikeastaan sen tähden, me siivoamme vä'hän, ja sitten, on niitä kalan ja leivän paloja jäänyt yli, joita hän paistoi ylösnoustuaan opetuslapsille, minä syön niitä varmaan mielelläni? Kun pidän siitä kohdasta niin kovin, hän valitsi juuri ne? Ja lisäksi on luvannut rauhansa ja tuli samalla tuomaan senkin, kun antoi jo nuorena ja se, hän tietää minun olevan hieman hutilus, aina katoaa... tässä se on eli tässä minä nyt olen, älä itke Leena, ei ole enää mitään syytä, tai saathan sinä sen puolesta itkeäkin, minä kestän kyllä... oikeastaan on hyvä että saat itkettyä, kunhan tiedän etten ole hänen hylkäämänsä ollenkaan ja semmosia itke.
Kai minä siinä vaiheessa, kun aikaa olisi kulunut useampi tunti, sanoisin että kahvia minulla kyllä olis. Vaikka hän olisi kai paremmin viiniin tottunut. Ei ole nyt sitäkään haettuna.
Sinä tulit eikä minul ole mitään, mutta minä oleni niin, niin onnellinen.
Ketään, joka minun luokseni tulee, minä en heitä ulos. Jos kuka ihminen torjuu, sitä selvemmin lausuttuna minä tuon kuulen, eikä lopulta muulla ole merkitystä. Asukin täällä - niin että niillä jotka käyvät olisi sama rauha.
Kiitos tästä. Täällähän hän on, ikinä ei puhunut perättömiä. Ja minä itken helpotuksesta, minua alkoi väsyttää... menen nukkumaan.
-
Luulen että olisin hyvin hämmästynyt ja pelästyisin sitä kirkkautta mikä hänestä säteilee. Mutta Hän sanoisi:"Älä pelkää, minä se olen!".
Olenhan odottanut ja toivonut että saisin hänet jälleen nähdä . Olen kuin paimenet kedolla Betlehemissä.
-
Kyllä mää kahavit keittäsin.
Tosiasiassa Hän kolkuttelee näinä aikoina monien kotien ovilla ja voidaan Hänet kohdata markettien ja huoltamoiden pihalla. Jos pitää paikkansa se, kun Hän kertoi olevansa avuntarpeessa olevan lähimmäisen hahmossa. Kohtaamalla lähimmäisen kohtaan Hänet.
Yhteisvastuukerääjät kiertävät keräämäss rahaa avun tarpeessa oleville yksinäisyydestä kärsiville. Samalla keräävät monet kerääjät muutakin; kahvitarjouksia, kiitoksia kirkolle, syytöksiä, vihaa, huomaamattomuutta jne. Se on sen kerääjän osa.
-
Tosiasiassa Hän kolkuttelee näinä aikoina monien kotien ovilla ja voidaan Hänet kohdata markettien ja huoltamoiden pihalla. Jos pitää paikkansa se, kun Hän kertoi olevansa avuntarpeessa olevan lähimmäisen hahmossa. Kohtaamalla lähimmäisen kohtaan Hänet.
Tämä(kin) on ihan totta.
Ajattelin kyllä tässä kuvitelma-leikissä kuitenkin ihan itseään Jeesusta.
Elävänä ihmisenä. Kaiken alkuna.
Elämisen esimerkkinä. Läheisenä.
Että Jeesuksen olemassaolon kokisi mahdollimman konkreettisena, lihana.
- en tiedä mitä itse tekisin
- juoksisinko syliin? mikä osoittaisi, että hän on minulle rakas ja läheinen, enkä pelkäisi
- vai olisinko jäykkänä pelosta, ikäänkuin jokin virkailijanatsitarkastaja olisi saanut minut
luvattomasta tv:n katselusta kiinni (lupa on maksettu tietenkin)
- ujostelisinko?
- alkaisinko selitellä ja pyydellä anteeksi "kun täällä on niin sekaista..."
:icon_confused:
Muistan kun kansakoulussa oli ainekirjoituksen aiheena "Paras ystäväni".
Ja sen hämmennyksen kun eräs kirjoitti aineen Jeesuksesta. :icon_eek:
Eipä tulisi ensimmäisenä mieleen-vieläkään- sanoa, että paras ystäväni on Jeesus.
Haluaisin kyllä.
-
Mitä jos...
"Kavereiden" kanssa ollaan usen puhuttu, mitä jos...saisit seitsemän oikein.
Mitä jos...
Minun ei tarvitse pohtia mielikuvaharjoituksia Hänen suhteen, eikä varmasti kenenkään muunkaan., sillä evankeliumin sanoin "Hän on tässä",
"On tässä" minun vierelläni ja minun lähelläni, samoin on asia sinun kanssasi.
Tämän lisäksi evankeliumi lupaa vielä että Hän puhuu kanssani, siis sinun ja minun.
Siksi minun ei tarvitse kuunella omaa ääntäni eikä omaa sieluni myllerrystä.
Ei tarvitse hätäillä...mitä jos
Olla vaan, istua ja kuunnella Häntä... ja kokea yllätys, tuomarini onkin Vapahtajani.
ps. kyllä minä harrastan mielikuvia, mitä jos...kunhan vain aina muistaisin mielikuvaharjoituksissa realiteetit. Sillä "vanhalle lihavalle miehelle" on käynyt hyvinkin usein että mielikuvat vievät harhaan.
Onneksi todellisuus ja totuus paljastuvat ja mielikuvat häviävät kuin tuhka tuuleen.
-
Hyvä mielikuvaharjoitus.
Pitänee yrittää pitää "huone siistinä" yllättävien vieraiden varalta...
Matt. 25: 1-13
-
tuomarini onkin Vapahtajani
tämä on varmaan se minun elämäni läksy :icon_biggrin:
-
Minä en mitään tiedä mutta kuvittelen yksinkertaisuudessani että Kristus tuskin tahtoisi tuolla tavalla astua tuvan ovesta sisään marssimalla. Jos en muista ihan väärin niin Luther kertoili että "Kristus" oli hänelle ilmestynyt vai oliko niin että hän sanoi että JOS "Kristus" hänelle ilmestyisi tuohon niin hän hän sanoisi että "mene pois perkele!", koska hän oli sitä mieltä kuin minäkin että Kristus ilmestyy meille lähimmäisessä ja Jumala tulee vastaan tuulessa, pakkasessa ja sateessa. Kuvittelisin että kohtaamme Kristuksen tällä tavoin joka päivä.
Vavisuttava ajatus. (Enpä voi sanoa esiintyneeni edukseni, että turha se olisi yrittää ruveta kahvilla ja pikkuleivillä asioita pehmentelemään)
-
Kirjoittanut: Sanneli
Lainaus
Hyvä mielikuvaharjoitus.
Pitänee yrittää pitää "huone siistinä"
sanneli on ovela :icon_biggrin: ----suurensin sinun 2-fonttisi!
Matt. 25: 1-13
http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:YGMLiXksoFsJ:www.sley.fi/node/4734+Matt.+25:+1-13&cd=6&hl=fi&ct=clnk&gl=fi&source=www.google.fi
Minä en mitään tiedä mutta kuvittelen yksinkertaisuudessani että Kristus tuskin tahtoisi tuolla tavalla astua tuvan ovesta sisään marssimalla.
No, mutta Jeesushan OLI jo täällä ihmisenä hän puhui, keskusteli ihmisten kanssa, söi käveli, hengitti, nukkui...
Sen ajan ihmiset saivat kohdata elävän ihmisJeesuksen.
Ja vastaanottoa oli monenlaista.
Nyt kun me tiedämme enemmän...
Mulla on eräs tuttava joka menee välillä psykoosiin (siis me käytämme tällaista termiä asiasta :icon_rolleyes: )
Hänen luonaan Jeesus on vieraillut usein. Istunut sängyn reunalla ja jutellut.
Jotenkin kyllä kadehdin.
-
Mulla on eräs tuttava joka menee välillä psykoosiin (siis me käytämme tällaista termiä asiasta :icon_rolleyes: )
Hänen luonaan Jeesus on vieraillut usein. Istunut sängyn reunalla ja jutellut.
Jotenkin kyllä kadehdin.
Psykoosia? Kyllähän tuohon keinot löytyy, -ei muuta kun riittävän vahvaa nappia huuleen niin eiköhän pian ala ufotkin vierailla...
-
no no! :018:
-
no no! :018:
Mitäs siinä nonottelet? Etkö juuri itse kirjoittanut, että kadehdit kun joku psykoosissa "kohtaa Jeesuksen". Minusta psykoosissa ei ole mitään kadehdittavaa. Psykoosi on sairauden oire. Olen aikoinaan ollut työssä jossa pääsin seuraamaan erittäin henkilökohtaisesti ja läheltä mielisairaita ihmisiä ja näin mm. millaista voi olla psykoosi. Sen asian kanssa ei ole kyllä mitään leikkimistä.
-
Atanasia kirjoitti mielestäni että heidän porukka "kutsuupsykoosiksi" tuota tilaa jossa tuttava "näkee".
Minäkin tiedän mikä on psykoosi. Se ei ole mikään huuhaa-tila vaan vaikea mielenterveyden häiriö. Jeesuksen kohtaaminen ei ole sitä.
-
Mutta kuulkaa. Atanasia aloitti: Entä jos. Silloin oli kyseessä kutsu ajatusleikkiin tai psykodraamaa muistuttavaan toimintaan jonka voi tehdä itsekseenkin. Ei haaste heittäytyä psykoottiseksi. Itse en kokenut siihen suuntaan mitään houkutusta tai riskiä, kyseessähän oli hänen ajatusleikkinsä jokin pysäkki, kun hän kertoi tuosta psykoottisesta henkilöstä -- ei esimerkiksi minun.
Itse otin sen täysin turvallisin mielin juuri psykodraamana! Ja minun ajatusleikissäni se johti aivan toiselle taholle, koska olen erilainen kuten jokainen meistä. Minä mietin koko päivän sitä, kaupassa käydessäni, imuroidessani... entä jos... tulisiko hän... minun luokseni...minun? Minulla ei ole itsestäni järin korkeaa käsitystä... Jeesus tulisi?
Ja itselläni se näyttää päättyvän: Hän on jo täällä, on ollut koko ajan: Sinä pieni hupsu epäuskoinen, minulle niin rakas... mikä hökötys tuo tuossa on? Viidennet tikapuut Taivaaseen? Katsohan tätä. Tämä on risti...tuossa ikonissasikin... ihan totta. Minä olin, elin ihmisenä kuten sinäkin, kävin läpi kuoleman kauhut...kuolin todella. Kärsin todella. Ei ole ,mitään kokemaasi, mikä olisi minulle outo tai poistyönnettävä. niissäkin sinua kannetaan. Älä pelkää. Älä pelkää.
Minä itkin kyllä... sekin uusi kyky on hänen lahjansa... ja kuulkaa. Ensi kertaa osasi joku täällä lohduttaa ja rauhoittaa sisaren joka ylipelkää tenaviensa puolesta... jaksoi kuunnella äitiä joka tahtoi (taas) kertoa miten vaikeaa oli kun olin vauva ja taapero ja sain kohtauksia... se on ollut tähän saakka sietämätöntä. Joku täällä on, ja on ollut koko ajan. Kiitos, Atanasia!
-
Jeesus tulisi käymään kotonasi?
Mitä kysyisit?
Mitä tekisit?
...eräässä kirjassa esitettiin tällainen mielikuvaharjoitus...
Ai sää tulit (tuttava armo, Hänen Armonsa). Missää oot ollu? On odoteltu. Kiva, et tulit. Vaik mää oon savolainen, ni kus tiät, me ollaan diplomaatteja, puhutaan kieliä.
Mut nyt sää oot siinä. Peremmälle peremmälle.
Kuis sää tollasissa tamineissa?! Sandaalit ja vaippa, kestovaippa kuitenkin. Mites sää tarkenet!
– No katoppa ku en oo ehtiny asua ajatella. On ollu kiireitä idässä. Siellä näissä tarkenee, ja niin kuuma on ollu, et vielä ei o joutannu palelemaan.
– Mitäpä muuta? Kuuluu?
– Ei täs kummempia. Tulin käymään, kun pyydettiin. Mitäs tänne?
– On vaan ollu juttua, et jos tulisit, ni mitä tekisin ja kysyisin. Oikeastaan me ei olla Sinua pyydetty, koska tiedetään kiireesi, Herra Jeesus. Oli kuitenkin kovin kovin ystävällistä, että otin vihjeen onkeesi.
– Ajattelin, että olis kiva kokeilla pilkkimistä. Mutta mitä haluat kysyä?
– Ei mulla o mitään kysyttävää. Täällä foorumilla joillakin on. Mene heidän luokseen. Ilahtuisivat ainakin, elleivät säikähtäisi.
– Ei sulla olis jotain ylimääräistä lämmikettä siltä varalta, että tää idän hype laantuu?
– Joo toki. Ole hyvä.
– Tänks. Näillä pärjää varmasti. Ni mihin mä nyt meen?
– Pitäishän sun, Jeesus, ite tietää.
– Ihminen minäkin olen.
– Kato läppäristäs. Ensin siinä on Atanasia.
-
Lainaus käyttäjältä: Atanasia - 15.02.11 - klo:21:40
no no!
Mitäs siinä nonottelet? Etkö juuri itse kirjoittanut, että kadehdit kun joku psykoosissa "kohtaa Jeesuksen". Minusta psykoosissa ei ole mitään kadehdittavaa. Psykoosi on sairauden oire. Olen aikoinaan ollut työssä jossa pääsin seuraamaan erittäin henkilökohtaisesti ja läheltä mielisairaita ihmisiä ja näin mm. millaista voi olla psykoosi. Sen asian kanssa ei ole kyllä mitään leikkimistä.
rauhallisesti, rauhallisesti, ei mitään hätää Jampe! :hiipia:
-
Rakas Jeesus , ihanaa että näemme jälleen!
J: Mitä kuuluu, miten teillä voidaan?
R: Jälkeläisiä on siunaantunut tiuhaan tahtiin: Tässä Ida, Otto, Urho, Vilho, Noel, Lotta ja Martta. Saavatko tulla tervehtimään?
J: Taivasten Valtakunta on lapsen kaltainen, Tulkaa karitsaiset. Heidät on kastettu. Opettakaa heitä lähimmäisyyteen ja totuuteen ja rakkauteen.
R: Itsekin tällainen lapsenmielinen.
J: Niin sitä pitääkin jo tuossa iässä.
R: Miten se armo lankeaa ? Yhtälailla aamuvarhaisella töihin tulleille kuin torilta ja aitovieriltä kutsutuille?
J: Sydämen asenne ratkaisee. Ristin ryövärilläkin se oli viime minuuteilla.
R: Ei sitten muuta , tässä ne tärkeimmät kysymykseni. Niin onko Sinun nälkä ja jano?
J: No jos sinulla on sitä Vesijärven kuhaa ja Launeen lähdevettä. Kyllä viinitippakin maistuu jos talosta löytyy.
...
Ja niin hän syö ja juo syntisten kanssa ja siunasi lapset.
( Tähän mielikuvaharjoitteluuni vaikutti varmasti uskonnonopetus, pyhäkoulu, rippikoulu ja raaamattupiitit, eikä vähiten kirkossa käynnit)
-
Jos Jeesus nyt ihan oikiasti tulis tuosta ovesta sisään, niin kai mie itkiä tirauttaisin ja oisin ihan hämilläin.
-
ihana ketju ja ihania vastauksia teillä :)
mää oisin varmaan aika sanaton :icon_eek: mut oishan se aivan järkyttävän hienoo! :081:
-
..heräisin aamulla eräänä siskonani! Maailma näyttäisi erilaiselta. Asiat saattaisivat näyttää selkeiltä. Saattaisivat.
-
..heräisin aamulla eräänä siskonani! Maailma näyttäisi erilaiselta. Asiat saattaisivat näyttää selkeiltä. Saattaisivat.
Eräs ystäväni oli Gestalt-terapiakoulutuksessa jossa tämän tyyppisiä harjoitteita kai tehtiin paljon. Eräänä koulutusviikonloppuna he olivat käyttäneet vain toista etunimeään - useimmilla on kaksi. Hän kertoi kaiken tuntuneen toisenlaiselta jo, kun hän oli koettanut olla Maria. Mikä vimmatun Maria? Kuka se on? Kuinka se kokee maailman?
Miten paljon identiteetistä onkaan nimestä kiinni, siis. Nuoruudenaikainen lempinimeni oli rooli, jota en enää osaisi uskottavasti vetää, mutta kai sitten epävarmimpien ja hapuilevimpien vuosien aikaan jotakin tarvittavaa, jotain jonka takana Leena alkoi kasvaa, ja sai kaikessa rauhassa tulla Leenaksi.
-
Mä varmaan epäröisin :017: pyytäisin lupaa tutkia Hänen kädet, ja sitten ehkä alkaisin keskustelemaan. :eusa_angel: