Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: seppos - 30.12.10 - klo:15:21
-
Moi
En kysy uudenvuoden lupauksista, vaan siitä miten olen ajatellut muuttaa elämääni ensi vuonna vai onko siihen tarvetta. Tai mitä tein tänä vuonna viisasta, jota jatkan ensi vuonna.
Tässä kansaneläke iässä en aio tehdä mitään dramaattista. Jatkan Nepalin lukutaito kampanjasta alkanutta vähähiilihydraattista ruokavaliota, joka ansiosta painoa on 8kiloa vähemmän tällä hetkellä näin joulun jälkeen. kevenemisen lisäksi lääkitystä on voitu vähentää, mikä ilahduttaa suuresti. Toinen missä täytyy tiivistää on taloyhtiön remontteihin ja mökille täytyy säästää rahaa ja sen lisäksi, kun poika muuttaa perheineen Singaporeen niin sinne on pakko taas päästä. Eiköhän siinnä ole tarpeeksi vähäksi aikaa, vaikka osa vankkeista todennäköisesti siirtyy vuodella.
-
Ensi vuonna ei ole omaa koiraa, joten matkustaminen on mahdollista. Se on parasta tehdä nopeasti, sillä jos ensi joulunkin alla on vauva tulossa me olemme entistä tarpeellisempia kotimaassa.
Matti on luvannut ruveta naapurin yksineläjän koiran vara-isännäksi. Se on se tryffelikoira, Lagotto Romangolo.
Lintujen seurailu jatkuu ja ötökätkin kiinnostavat, etenkin perhoset.
Muutamaan käymättömään kirkkoon olisi tutustuttava. Ja päätavoite on Oulun kirkko.
-
Repäisevät muutokset ja rohkea askel tuntemattomaan torjuvat seniliteettiä.
Niinpä olen päättänyt siirtyä Helsingin päässä toisen torikahvilan asiakkaaksi.
Mt
Toriukko (Gubben Helsingiensis & Borgåensis)
-
Kun kerran radikaaleja uudistuksia lähdettiin hakemaan muinaisilta roomalaisilta asti, jäin miettimään, miten latinan sana 'gubben' mahtaisi taipua.
nominatiivi gubben, akkusatiivi gubbinem, genetiivi gubbinis, datiivi gubbini, ablatiivi gubbine. Se vain on hiukan kiusallista, että tämän muotoiset sanat tapaavat olla neutreja. Ehkä olen sittenkin mieluummin latinaksi senex.
-
Luovuttu paljosta, toivon mukaan, suostuen ja kaikessa rauhassa...jos jokin ihan tajuton ihme tapahtuu, niin kiittäen.
Minulla ei ole luvattavaa. Minulla on pyydettävää, kuinkas muuten. Mutta tosi tärkeää. En ole ymmärtänyt ennen: minä pyytäisin että saisin kasvaa irti siitä mistä nyt on kasvettava irti ja luovuttava--- jos riuhtaiset väkisin, mitä otatkin, älä päästä minua unohtamaan Isä Meidän- rukouksesta niin kokonaan sitä "tapahtukoon Sinun tahtosi".
Sitä täytyy kai harjoitella joka päivä.
Ja jos otat...kun otit jo... kummallista miten koko ajan pyytää aremmin ja varovaisemmin... auta itkemään.
-
Tänä vuonna tapahtuu niin paljo kaikenlaista että hirvittää, joko se Aikuisuus astuu ovelle.
Ehkä se ei tuukkaan ovesta vaan salakavalasti sisältä.