Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Kalistaja - 27.12.10 - klo:09:59
-
Mistäs tässä herännäisyydessä on kyse?
Kyse on totuudesta ja oikeudenmukaisuudesta kussakin hetkessä ja paikassa. Kyse on vavahduttavista ja oikeaan osuneista sanoista, joissa on paitsi voimaa ja vaikutusta käsillä olevaan hetkeen, myös ainesta pitkäkestoisesti tulevaisuuteen... Kyse on myös virrensirusta, joka sopivasta hiertää... :kahvi:
Seuraava mahdollinen kommentoija puhukoon vaikka armosta, vilauksista ja taivasikävästä....
Mutta ennen mahdollista seuraavaa kommentoijaa, sanon: Aika ajoin herännäisyydessä on ollut samanaikaisesti hetkellistä ja pitkäkestoista väkevyyttä. Aika ajoin.
-
Mieleeni tulee vuoden 1994 Laihian Herättäjäjuhlien juhlapuhe. Sen piti silloinen yhdistyksen puheenhoitaja seinäjokelainen uskonnon lehtori. Aihe oli rehellisyys, miksi siitä niin vähän saarnataan ja miksi sitä on niin vähän saarnoissa? Helluntailaisilta olen oppinut sanan evakelistalisä puheessa. Aika hyvä ilmaisu, mutta valitettavasti hyväksyvä. Miksi pitää kuorruttaa, miksi ei luoteta Jumalaan? Miksi ei sanota suoraan niinkuin asia on, vaan pelätään jonkun loukkaantuvan, mahdollisesti aiheesta? Miksi pelkäämme ihmisiä eikä Jumalaa? Viimeisenä miksi sorrun itse tähän samaan väärään häveliäisyyteen?
Muistan kaikista (>40) kuulemistani juhlapuheista vain kolme 1994, 2001 ja 2005. Niistä on jäänyt pysyvää jälkeä. Lisäksi jäi mieleen Juankosken kirkkoherran kolehtipuhe Nurmossa 2000. Edelleen juhlien kolehtien summaa verrrataan näihin juhliin.
-
Täällä en itse voi olla muuta kuin rehellinen. Vaikka menettäisin oikeuden osallistua tähän, silti (en minä teitä pelkää... minun vain on pakko vääntää rautalangasta moderaattoreille mitä tämä sairaus käytännössä merkitsee) . Ensimmäistä kertaa Kiuruvedellä taisin ymmärtää jotakin siitä minkä takia en: Missään en ole ollut niin kahden kesken Kristuksen kanssa. Niin kauhistunut ja niin lohdutettu samanaikaisesti. Minä luulen että se johtuu noista Siionin Virsistä, vaikka monta puhettakin jäi mieleen. Olen ollut hyvin onnellinen siitä että sain tulla myös foorumille, vaikka lyhyeksikin aikaa.
-
Mieleeni tulee vuoden 1994 Laihian Herättäjäjuhlien juhlapuhe. Sen piti silloinen yhdistyksen puheenhoitaja seinäjokelainen uskonnon lehtori. Aihe oli rehellisyys, miksi siitä niin vähän saarnataan ja miksi sitä on niin vähän saarnoissa? Helluntailaisilta olen oppinut sanan evakelistalisä puheessa. Aika hyvä ilmaisu, mutta valitettavasti hyväksyvä. Miksi pitää kuorruttaa, miksi ei luoteta Jumalaan? Miksi ei sanota suoraan niinkuin asia on, vaan pelätään jonkun loukkaantuvan, mahdollisesti aiheesta? Miksi pelkäämme ihmisiä eikä Jumalaa? Viimeisenä miksi sorrun itse tähän samaan väärään häveliäisyyteen?
Muistan kaikista (>40) kuulemistani juhlapuheista vain kolme 1994, 2001 ja 2005. Niistä on jäänyt pysyvää jälkeä. Lisäksi jäi mieleen Juankosken kirkkoherran kolehtipuhe Nurmossa 2000. Edelleen juhlien kolehtien summaa verrrataan näihin juhliin.
Miksi pitää kuorruttaa, kyseli seppos! Juuri noin, hyvin kysytty! Miksi? Toki suoruuteen, totuuteen ja rehellisyyteen kuuluu myös armo - mutta armon ei saa antaa pehmentää totuutta sinänsä. Savuverhoa ei tarvita. Kohti käyvää, vavahduttavaa ja kenties vähän säikähdyttävää puhetta me tarvitsemme. Ihminen kun nuutuu niin helposti. :kahvi:
-
Niin kai se on. Kuorruttaminen on pehmustamista. Sinä samalla tulee helposti piilottaneeksi jotain. Totuus on toki usein kova ja karu, se pitää sanoa varovasti, mutta se ei tarkoittane paketoimista pumpuliin ja silkkirusetteihin.
-
Mitäs siinä oikein piilotellaan. Uskallustako?
-
Minä oon lukenu jukkasakarin laihnaamaa ja siskoonsa tekemää tutkimusta: Herätysliikkeisiin sitoutuminen ja osallistuminen. Kiriasta on pölähtäny silimille palion miälenkiintoosta herätysliikehistoriaa ja nykymenoa, joka on paikannu palion mun tiatokantaa ja tukistaa nykyystä herännääsyyren tilaa tiäteellisen totuurellisesti.
Vavahruttavia sanoja orotan kuulevani :icon_eek:.
-
Mitäs siinä oikein piilotellaan. Uskallustako?
Totuutta piilotellaan, kun ei uskalleta katsoa sitä ja sanoa sitä ääneen.
Jumala on suuri ja hyvä. Ihminen on pieni ja kehno. Kuitenkin Jumala haluaa luoda ja pitää yhteyden ihmiseen.
-
Kuorrutus on silta toiseuteen.
-
Ne (me) jotka ovat aloittaneet "täytekakulla" toteavat nyt: Moni kakku päältä kaunis vaan on silkkoa sisällä. Ruislevästä tietää mitä syö, ja se ravitsee.
Totuus on tehnyt vapaaksi. Vaikka se tekee kipeää itselle ja muille siinä hyvä pysyä . Jumala saa silloin olla lähellä.
-
Kuorrutus on armon vilaus.
-
Satman, hieno vertaus! Onpa varmaan. :109:
-
Kuorrutus on paketti. Lahja on sen sisällä, jos on.
-
Kuorrutus on armon vilaus.
Vavahduttavat sanat ilman tekoja. Sanoilla kun ei juuri pysty muuhun, kuin vilauksiin. Kyllä sitä armoa voi ja pitääkin pyytää sellaaselle, joka ei sitä itse osaa pyytää, mutta vilaukseksi se jää. Mutta jos ne sanat sais aikaan sen, että tällaanen taitamatoonkin oppiis sitä armoa ittekin pyytämähän.
-
Kuorrutus on armon vilaus.
Taidamme nähdä tämän perin eri tavoin.
Itsestäni kun on juuri päinvastoin.
Kuorrutus on usein kaunis tarina jolla ei ole juuri kosketusta siihen mitä on alla.
Vanha sanonta kuuluu että epäonnistunut kokki peittää kakkunsa kuorrutukseen. Eipä se silloin juuri vapaaksi tee. Vapaus löytynee sittenkin sen kuorrutuksen alta. Vaikka sitä kuorrutettua kakkua me kai lähimmäisillemme siinä kuin Jumalallekin mieluiten tarjoilisimme. Vapautta on, jos Jumala pyyhkäisee sen pois ja armahtaa silti. Kuorrutteetta ja koristeetta.
Olisi ihan kauheaa jos kuorrutus ja armon vilaus olisivat mitenkään kytköksissä toisiinsa. Edes toisinpäin, että Jumakla tarjoilisikin kuorrutetta herkuksemme. Tahtoo sen alla olevan - se on armonvilaus minulle. Kuorrutteita on nähty, kiitos.
-
Minusta kuorrutus muistutta usein joulupuuroa, jossa voi olla manteli tai sitten sekin puuttuu tai kukaan ei löydä sitä eli homma on pelkkää puuroa. Siis olen Leenan kanssa samoilla linjoilla.
-
Satmanin täytyy olla suuri humoristi.
-
Kuorrutus on armon vilaus.
Satman puhuu hieman eri asiaa, mutta ymmärrän: Satman on Afrikassa. Siellä asiat ovat vähän niin ja noin. Kuten Savossa. :kahvi:
-
Ne (me) jotka ovat aloittaneet "täytekakulla" toteavat nyt: Moni kakku päältä kaunis vaan on silkkoa sisällä. Ruislevästä tietää mitä syö, ja se ravitsee.
Totuus on tehnyt vapaaksi. Vaikka se tekee kipeää itselle ja muille siinä hyvä pysyä . Jumala saa silloin olla lähellä.
Tuota ei voisi enää paremmin sanoa! Kiitos! Luen itsenikin näihin mainitsemiisi "täytekakulla aloittaneisiin" ja ymmärrän täydellisesti mitä sillä tarkoitat. Suoraan sanoen täytekakku öklöttää.
-
Terve Jampe! Ajattelin sinua ja minua kun kirjoitin.
Vaikka vanikkaa, ennenkuin kermakakkua,eikö?
-
Olen itse päässyt jostain syystä vähällä. mutta kun olen nyt 50 vuotta kuunnellut hartauspuheita niin ei voi päätyä kuin siihen johtopäätökeeen, että yleensä parhaat ja rehdeimmät puheet tulee niiltä, jotka eivät ole päässeet vähällä. Se kova elämänkoulu uskon- ym. kriiseineen opettaa suhtautumaan asiohin ja puhumaan niistä. On paha puhua, jos ei ole kokemusta, mistä puhuu. Oletteko samaa mieltä?
-
Olen itse päässyt jostain syystä vähällä. mutta kun olen nyt 50 vuotta kuunnellut hartauspuheita niin ei voi päätyä kuin siihen johtopäätökeeen, että yleensä parhaat ja rehdeimmät puheet tulee niiltä, jotka eivät ole päässeet vähällä. Se kova elämänkoulu uskon- ym. kriiseineen opettaa suhtautumaan asiohin ja puhumaan niistä. On paha puhua, jos ei ole kokemusta, mistä puhuu. Oletteko samaa mieltä?
Kyllä olen. Mitä kovempi elämänkoulu, sitä nöyremmäksi se tekee pienen ihmisen. Mutta - ei välttämättä. Nöyryyden sijaan vihainen uho voi saada valtaansa ja oppi jää saamatta. Tai ehkä se oppi sitten tulee mutkan tai useamman kautta, jos tulee. Jos elämä kulkee eteenpäin mukavasti ja vaivatta porskutellen, on vaikea ymmärtää joillain mittareilla mitattuna vähäisempien ja heikompien joukkoon kuuluvia.
-
Kuorrutus
julkisivu
juhlapuhe (pidin tyttäreni häissä puheen, jonka luin englanniksi)
nähtävä asioiden parhaat puolet
Käännettävä asiat parhain päin
Satsaamalla, panostamalla hyviin paha kuivuu pois.
Aurinko sulattaa jään.
Yksityinen vastaan yleinen etu
Normit ja tabut
Tavat ja asenteet
Käytännöt
Taiteilija ja tieteilijä puhkaiseen yleisen, sopivan, mutta hän joutuu maksamaan siitä yksinäisyydellä, minkä tuntemattomien alueiden valloittajakin. Tai hän vain yksinkertaisesti herää yöllä kauhun hiessä, mitä tulikaan tehtyä.
-
Olen samaa mieltä. Tulessa kulta puhdistetaan.
En voi olla laittamatta tähän äsken lukemaani miten Vincent van Gogh näki taulunsa jonka ei sanottu olevan aivan mallin näköinen. Toinen käsi oli väärin maalattu. "Annan kuitenkin sen olla näin. Eihän maalari ole täydellinen, mikään ei ole täydellistä, ei tarvitse taulunikaan olla". Sanoi taiteilija jonka tauluista myytiin yksi hänen elinaikanaan. Näytelmässä Vincent v G ja postinkantaja hänen tauluistaan tehtiin koirankoppeja.
Se jolla on nälkä myös maalaa tai kirjoittaa usein parhaiten ( A. Kivi esim. )
-
Juuh, täysi vatsa ei edistä ajattelua. Pikku nälkä se taas terävöittää mieltä, sanotaan.
:hiipia: jääkaapille, suuntaan, on vähän turhan terävä olo.
-
Julkisivu voi olla muutakin kuin Potemkinin kulissi tai iltapäivälehden kirkuva etusivu. Joskus se kertoo oikein sen, mitä sen takana on. Joskus sen läpi näkee.
-
Kenen totuus on arvokkaampi
a) hoitajan
b) lääkärin
c) kuntoutujan
d) omaisen
Totuuden hautajaisissa lauletaan aina samaa virttä:
Minä olen ehdottoman oikeassa ja sinä ehdottoman väärässä.
-
Tuli tässä otsikosta mieleeni, viimekesäinen juttelu Viitasaaren ABC:llayhden papin, jopka lukee tätä foorumia, kanssa. Hän kertoi sanatarkasti referaatiin ja muisti koko puheen joka pidettiin yli 40 vuotta sitten yhteiselle tuttavapariskunnalle häissä, jossa molemmat olimme. Hän muisti sen puheen sanatarkasti. Sanomana siinä oli, kun te kuitekin myös riitelette tulevassa liitossanne niin pitäkää silloin mielessänne... Kunpa tuollaisia puheita ja puhujia olisi enemmän.
-
Kenen totuus on arvokkaampi
a) hoitajan
b) lääkärin
c) kuntoutujan
d) omaisen
Totuuden hautajaisissa lauletaan aina samaa virttä:
Minä olen ehdottoman oikeassa ja sinä ehdottoman väärässä.
Ystäväni väitteli lääketieteen tohtoriksi. Hän ilmaisi tutkimuksensa sisällön puhumalla kertomuksista. Potilas kertoo ensin lääkärille oman tarinansa. Tarvittaessa omaisille annetaan tilaisuus täydentää sitä. Lääkäri esittää siitä sitten potilaalle lääketieteellisen versionsa. Yhdessä neuvotellen kehitellään juonelle jatkoa eri hoitovaihtoehdoista. Kertomuksen etenemistä seurataan ja siihen tehdään tarpeellisia muutoksia. Totuus muodostuu näiden tarinoiden punoutuessa riittävän hyvin yhteen.
-
Kyllä olen. Mitä kovempi elämänkoulu, sitä nöyremmäksi se tekee pienen ihmisen. Mutta - ei välttämättä. Nöyryyden sijaan vihainen uho voi saada valtaansa ja oppi jää saamatta. Tai ehkä se oppi sitten tulee mutkan tai useamman kautta, jos tulee. Jos elämä kulkee eteenpäin mukavasti ja vaivatta porskutellen, on vaikea ymmärtää joillain mittareilla mitattuna vähäisempien ja heikompien joukkoon kuuluvia.
Kun luin Santalan kirjaa pienestä pojastaan, joka kuoli aivokasvaimeen seitsenvuotiaana, eli varmasti monien tunteman "Pieni astia pyhässä maassa" mietin Jumalan "vaihtopöytää" kuten Risto Santala itse kirjoittaa, Vuorisaarnaa. Autuaita ovat. Kaikki maailman silmissä epäonniset. Pitkään mietin Santalan eteen liittämää sanaa: jos. En oikein pitänyt siitä. Autuaita ovat, jos asioivat sillä. Entä jos - joku ei jaksa? Kuka jaksaa? Onko ihmisestä itsestään koko "asiointiin"? En tiedä.
Ja silti on, kuin se olisi niin --- mutta taas hieman toisteppäin --- jos armahdetaan siitä jossistakin. Ne ihmiset, joilla on kokemuksenaan se kaksinkertainen jos - heillä on hyvin usein paljon sanottavanaan. Ja taas kerran tulee mieleeni jos --- jos he puhuvat. Sillä he eivät ole niitä tyhjiä tynnyreitä jotka eniten kolisevat. Ne ovat niitä "kultaomenia hopeamaljassa" , sanoja, usein sanottuja ajallansa. "Harkitsematon puhe on kuin miekanpisto, viisaan puhe on lääkettä" (Snl 12:18). Tämän opettelin ulkoa siksi siis myös paikka muistetaan...
Siis... nyt kyllä mietin tajusiko tätä puolestaan kukaan... että joutuu hyvin koville, Jumala kääntää hyväksi tavalla joka ei näy, joka ei poista kärsimystä... mutta Hän voi luoda siitä hyvää, jotakin joka merkitsee joskus jollekin toiselle jotakin... jos en vain itse olisi esteenä... en tiedä voinko olla,. mutta toivon että en omalla kohdallani. omassa pienessä kärsimyksessäni olisi. Silloin se on ollut turhaa. Aivan kaikille. Itekkän ole oppinut mitään.
-
Kova elämä tekee nöyräksi ja opettaa arvostamaan ihan tavallista elämää.
Silloin osaa antaa arvoa, sellaisille asioille, jotka ovat toisille itsestään selviä
esim. työ, ammatti, perhe, ystävät, terveys..
Kaikille on luotava toivoa siitä että omiin asioihin vaikuttaminen on mahdollista,
vaikka asioita vaikeuttamassa olisi sairaus tai muu vajaavuus.
Elämässä on oltava sisältöä, elämä on rikasta kun se on monipuolista ja
kun pystyy sitoutumaan opiskeluun, ihmissuhteisiin, harrastuksiin..
Omia asioihinsa ja rajoitteisiinsa liikaa keskittymällä voi myös tehdä hallaa.
On korostettava sitä mikä on hyvin.
Aivot eivät sammaloidu, kun voi harrastaa lukemista, elokuvia, tv-sarjoja, musiikkia, pelejä...
syvällisiä keskusteluja ilman niitä päässä pyörii pieni maailma.
Erilaiset ihmiset rikastuttavat maailmankuvaa.
Ammatti voi myös luoda roolin, jolloin persoonaan luotetaan 100%.
Myös hoitajia ja lääkäreitä kuuluu kyseenalaistaa, kun tietää kuinka vaikeaa voi olla
päästä jatkotutkimuksiin tai saada oikeanlaista hoitoa.
Tottakai voi vedota yleisiin lainalaisuuksiin ja siihen että suurinosa hoitajista ja lääkäreistä hoitaa työnsä
hyvin. Aina heilläkin on kriisejä, heissäkin on vallankäyttäjiä, luonnevikaisia yms.
Se että joku on esim. hoitaja ei tee hänestä automaattisesti "parempaa ihmistä".
Sellainen sädekehä heillä on. Minun entisissä koulukiusaajissani on hoitajia.
-
Tyttöhän puhhuu miun ajatuksia sanoil joita en ossaa laittaa näin hienoo järjestyksee. Totta totisesti!
Kärsiminen, kokeminen, ymmärtäminen = oppiminen.
Kiitos ! :017:
-
kiitos.
Mntako tietä täytyy vielä vielä kulkea?
Paljonko täytyy vielä suorittaa?
Kuinka paljon on: (tarpeaksi)
urheiltava, tehtävä töitä,
Kuinka monta kaveria on oltava facebookissa ?,
Kuinka monta kertaa lähimmäistä palveltava ?,
Kuinka monta ihmistä on voitettava puolelleen ?,
Kuinka monta kertaa ihmisiin saa pettyä ?,
Ihminen on silloin saavuttanut jotain, kun hänellä on joku ketä kiittää hyvistä hetkistä.
-
Kun pohdimme määriä - montako, paljonko? - kannattaa muistaa, ettei maksimaalinen ole optimaalista, eniten ei ole paras määrä. Toisin sanoen liika on aina liikaa.
-
kiitos.
Mntako tietä täytyy vielä vielä kulkea?
Paljonko täytyy vielä suorittaa?
Kuinka paljon on: (tarpeaksi)
urheiltava, tehtävä töitä,
Kuinka monta kaveria on oltava facebookissa ?,
Kuinka monta kertaa lähimmäistä palveltava ?,
Kuinka monta ihmistä on voitettava puolelleen ?,
Kuinka monta kertaa ihmisiin saa pettyä ?,
Ihminen on silloin saavuttanut jotain, kun hänellä on joku ketä kiittää hyvistä hetkistä.
Vastaus löytyy Youtubesta http://www.youtube.com/watch?v=SVKKRzemX_w
-
YouTubesta voi löytyä ratkaisu moneenkin ongelmaan..
Bob Dylaniltakin:
http://www.youtube.com/watch?v=Jy4xfeKyaNc&feature=related
-
Mistäs tässä herännäisyydessä on kyse?
Mä vaan aatellu, notta elämäntavasta täs körttiläisyydessä on ollu kyse.
Vavahduttavia sanoja tosiaankin tarvitaan. Ainakin, jotta tällaaset mun kaltaaset löyhästi sidonnaiset oppiis ja löytääs niitä rauhan jyviä. Niin ja vielä tärkeämpäähän olis pitää ovea auki kaikille, jotta ne jotka tällaista elämisen tapaa etsivät, löytäisivät sen. Haasteellista niiden sanojen perille vienti on ollut iät ja ajat.
-
Mää oon vasta just äsken tajunnu että ei oo olemassa mitään oikeaa käsitystä maailmasta. On vain mun käsitys ja muiden käsityksiä - joita mää en voi sen enempää nähdä kuin muutkaan minun.
Voiko kukaan koskaan täysin ymmärtää toista?
Tämmösinä hetkinä on kiva olla kristitty. Luottaa siihen, että ainakin joku ymmärtää ja ettei maailma oo vaan eri näkemysten sekasotku.