Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Jampe - 09.12.10 - klo:18:52
-
Minä en odota. Oikeastaan koko joulu ei jaksa tänä vuonna yhtään sykähdyttää. Hetken hulabaloo vakioruljansseineen ja sitten se taas on ohi. Lapsien takiahan sitä vietetään.
-
Siksi minä juuri taas odotan perhejoulua kun on siunaantunut näitä pieniä. Meilläkin oli sellainen kausi ettei joulussa ollut paljonkaan muuta hohtoa kuin ruoka ja juoma. Sitten lastenlasten myötä muuttui paremmaksi ja nyt 4. sukupolven myötä yhä vain paranee.
Nykyisin ei tarvitse edes kirrellä lahjojen takia kiireisenä täysissä liikkeissä. Raha kelpaa ja ostavat itse mitä tarvitsevat.
Tänä vuonna odotan myös sitä että meillä on jouluviikolla palvelutehtäviä kirkossa. Etenkin aattohartaus on mielessä jo nyt. Sitten joulusauna ja käynti hautausmaalla kynttilät viemässä . Toivotaan että lumitilanne on tämä ja jäälyhtyjä aion tehdä pihaan.
Olen kyllä ihan "jouluihmisiä" syntyjäni. (http://www.cosgan.de/images/midi/xmas/k032.gif)
-
Minusta jo nyt on ihanaa. Sain yhdet sukat valmiiksi ja hartiahuivi on työn alla. Lantut kiehuvat kattilassa laatikkoa varten ja nuoriso on tulossa kotiin joululomalle. Saa laulaa ja pelata yhdessä jälkikasvun kanssa. Ei tarvitse kauheasti stressata siivousten kanssa, kun saa olla yksi siivoajista eivätkä toiset levitä koko ajan tavaroita pitkin huushollia. Lahjojen kanssakaan ei tarvitse niin hermoilla eikä ihan paniikissa lentää pitkin kauppoja.
-
Luin jostakin tarinan tenavasta jota oli pyydetty luettelemaan vuodenajat. Tekee työtä käskettyä: Kevät kesä syksy talvi joulu. Luokka ulvoo naurusta.
Minä en olisi nauranut.
Myönnetään; en oikein tajuu... En edes yritä selittää´... kynttilät vain... ja jouluverhot... lahjat... se harmittaa ettei Planin kummilapsille saa enää lähettää lahjoja. Viime joulu oli viimeinen. Syy on se että lasten välit olivat kiristyneet. Yksi kummi lähetti, ja joku kaikkina mahdollisina juhlina jotka se maa vietti, toinen ei lähettänyt edes kirjettä. Tietty tästä tulee mieleen oma lapsuus ja suurten tuloerojen aika. Samassa talossakin joulun pääsanoma koski kysymystä siitä kuka oli saanut mitäkin. Ikinä en kertonu parhaalle kaverille mitä sain; ok ehkä omassa talossa vähän vähemmän kuin joku muu, mutta kerran kun ite sain kolmet erilaiset värilaatikot niin se kaverini sai yhden pitkään toivomansa tussin. Punaisen. Muistan vielä.
Jostakin syystä kuitenkin aivan lapsesta saakka adventti on ollut juttu. Jouluna kaikki oli oikeastaan jo vähän kuin ohi. Minusta on aina ollut kivaa keräillä joululahjoja ihmisille... viisivuotiaasta aloitin... koulussa joulua vietettiin hartaasti adventtiaika, eli oli joululaulujen yhteislauluharjoituksia ja luokkien omia esityksiä joista joskus johonkin pääsi mukaan. Minä vähän luulen, että seimikuvaelmista ja Énkeli taivaasta huolimatta joulu on ollut sittenkin ylipäätään talven katkaisija. Siksi toisekseen... Miten kaksi alakoulun opettajaa on muka jaksanut olla kamalan joulumielisiä kun siitä rallista todistusten kirjoittamiset huomioiden selvisi? Kyllä se oli kaukana se hyvä-lämmin-hellä meiltä välillä.
Minun on mietittävä ajattelenko Vapahtajan syntymää hyvin paljon juuri joulun aikaan: En ole varma. Taidan ajatella pitkin vuotta silloin kun erityisesti tunnen tarvitsevani vapauttajaa. Yhden sellaisen joulun muistin, olin liian sairas matkustaakseni mihinkään, vietin sen yksinäni ja se oli loppujen lopuksi unohtumattomin joulu. Yksinäisten joulukammoa en ole käsittänyt ainakaan sen jälkeen.
Nyt kyllä siskontytön synttärit ylitti joulun. Kiitos kaikille Minervaa muistaneille, oireet ovat poissa, ja neiti kesäheinä erittäin virkeä... Neiti sai syntymäpäivälahjaksi toivomansa eli "kauheesti junalippuja" eli vuoden junaliput välille kotipaikkakunta - nuortenillat siellä missä hän ne nyt viettää, tai Vivamossa niin että voi käydä jokaisissa kun tahtoo jos tuo terveys on todellista ja kestävää. Ne oli ihana ostaa... maksun aikaan käänsin kyllä pään pois siitä missä loppusumma näkyy... tais jäädä vuoden lääkkeet ostamatta... ymmärtäisköhän fatta... ei varmasti... mutta silti. Jos jollekulle saa ostettua onnellisuutta vuodeksi niin eikö kannata? Hän hihkui kun todella sai mitäö toivoi. Kerrankin osui lahja oikein.
-
Minäkin tunnustaudun jouluihmiseksi. Ehkä se on tämä tunnelmanluonti. Nautin jo tuossa korttien kirjoittamisesta. Selaan osoitekirjaa. Sen mukaan päätän kenelle kortin kirjoitan. Sitten selailen kortteja, mikä kenellekin. Osa saa askarrellut kortit. Tänä vuonna aika pienellä askartelupanoksella valmistuvia kortteja.
Minäkään en pidä kauppojen jouluhässäkästä. Mieluiten etsin vähäiset lahjat hyvissä ajoin. Meillä on ollut se periaate, että jokainen saa jotain käytännöllistä. Siis jokainen ei hommaa lahjaa jokaiselle. Tietenkin Tiitiäinen ainokaisena lapsena on saanut aina vähän enemmän. Hänkin on kyllä oppinut käytännöllisiin lahjatoiveisiin. Eikäpä hänkään ole lapsena saanut sellaisa lahjavuoria kuin jossakin kodeissa näkee.
Olin toissa vuonna pukin muorina ja autokuskina. Kävimme kolmessa talossa. Kaikki perheet oli erilaisia. Ensimmäisessä lapset oli ujoja ja pelkäsivät pukkia. Lahjoja oli paljohkon näköisesti. Emme jääneet kaikkia pakettejen avaamisia katsomaan.
Toisessa talossa oli aivan älytön hulabaloo. Lahjoja niin paljon, ettemme päässeet talosta ulos, ennenkuin paketit oli jaettu ja meille tehty tilaa kävellä. Minulla olisi mennyt siinä talossa hermot yhdessä päivässä. Heidän puolustuksekseen pitää sanoa, että koolla oli ala-asteikäisiä serkuksia. Kahden perheen lapset ja joulun jännitys saivat lapset riehumaan.
Kolmas talo oli ihana. Siellä oli rauha ja levollisuus, pienestä jännityksestä huolimatta. Kun menimme pihaan, sisältä kuului laulu. Äiti säesti pianolla ja pojat lauloivat. He harjoittelivat tuloamme varten. Eikä pojilla ollut kiire avaamaan lahjoja. He halusivat laulaa pukille useammankin laulun.
-
En kyllä ole mikään jouluihminen. Oikeastaan haluaisin viettää joulun mahdollisimman yksinkertaisesti ilman kaikkea häsäämistä joulurituaalien kanssa.
Tänä jouluna menemmekin valmiin pöydän ääreen, joten ruokien kanssa ei tarvitse nähdä kuin sulattelun vaivan. Ja kuin palaamme kotiin, niin jääkaapissa ei ole yhtään jouluruokien tähteitä, joita joutuisi pupeltamaan uuteen vuoteen saakka!
Joululahjoistakin katoaa kaikki lumous siinä vaiheessa, kun paketit on avattu. Jäljellä on pino tavaraa ja kasa ryppyisiä käärepapereita, joita ei voi edes laittaa paperinkeräykseen.
Joululukemiseksi voisi suositella Veikko Huovisen Kahden juopon joulua. Siinä on joulun viettoa kohtuuttomuuksia välttäen!
-
Erikoisemmin en odota jouluhulinaa. Muutamia kuutioita vaate-apua ja rollaattoreita toimitin ystäväseurakuntaan Viroon. Tarton yliopiston salissa istuin itsenäisyyspäiväjuhlissa, jossain taustalla, kun suomipojat olivat etupenkissä.
Ensi sunnuntaina aion kulkea Vivamossa joulukuvaelman mukana, josko joulumieli tulisi käsin kosketeltavaksi ja mielessä tunnistettavaksi.... Meille on syntynyt Vapahtaja. jotta joulua itsekullekin körttifoorumilaiselle. vasara.
-
Meillä ei jouluna aikuisille anneta lahjoja ollenkaan, vain lapsille. Tää käytäntö nyt kolmatta vuotta.
On se kyllä kiva hetki kun jouluaattona pöytä on katettu kaiken maailman jouluhärpäkkeellä ja ruokaa ennen luetaan jouluevankeliumi ja lauletaan Enkeli taivaan koko 15 ihmisen ja 2 koiran porukalla. Ja sit se kun joulupäivänä saa lorvailla ja pelata lautapelejä ja viettää juhlaa.
-
Joulua Vasaralle myös! :039:
Minä odotan joulua, jotain sydäntä koskettavaa.
-
Minun on mietittävä ajattelenko Vapahtajan syntymää hyvin paljon juuri joulun aikaan: En ole varma. Taidan ajatella pitkin vuotta silloin kun erityisesti tunnen tarvitsevani vapauttajaa. Yhden sellaisen joulun muistin, olin liian sairas matkustaakseni mihinkään, vietin sen yksinäni ja se oli loppujen lopuksi unohtumattomin joulu. Yksinäisten joulukammoa en ole käsittänyt ainakaan sen jälkeen.
Tuo kammo ei liity nimenomaan jouluun, vaan se koskee mitä tahansa pitkää juhlapyhää. Silloin ihmiset lähtevät maaseudulle sukulaisiin, kaupat ja muut palvelut sulkeutuvat ja koko valtakunta käytännössä lopettaa toimintansa. Yksinäisellä tämä kaikki korostaa yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja kun joka paikassa vielä samaan aikaan hehkutetaan yhdessäolon tärkeyttä ja perhe-elämän ihanuutta, se voi tuntua veitsen kääntämiseltä haavassa. Itselläni onneksi on paikkoja, jonne mennä, mutta yksin asuvana ymmärrän kyllä varsin hyvin niitä, jotka inhoavat joulua.
-
Tuo kammo ei liity nimenomaan jouluun, vaan se koskee mitä tahansa pitkää juhlapyhää. Silloin ihmiset lähtevät maaseudulle sukulaisiin, kaupat ja muut palvelut sulkeutuvat ja koko valtakunta käytännössä lopettaa toimintansa. Yksinäisellä tämä kaikki korostaa yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja kun joka paikassa vielä samaan aikaan hehkutetaan yhdessäolon tärkeyttä ja perhe-elämän ihanuutta, se voi tuntua veitsen kääntämiseltä haavassa. Itselläni onneksi on paikkoja, jonne mennä, mutta yksin asuvana ymmärrän kyllä varsin hyvin niitä, jotka inhoavat joulua.
Voi olla... minullakin on melkein niin, että on tuskastuttavan vaikea selittää että minä en-nyt-vain-tule. Ei, minulla ei ole mitään ketään eikä mitään vastaan. Ei, minä en halua mihinkään muualle. Ei, minä rakastan heitä kaikkia. Ei, minulla on kaikki hyvin. Nyt vain neurologi sanoi että ei saa matkustaa,. Niin että ei - sa - matkustaa. Ihan totta sanoi. Niin. Sanoi sanoi! Ei puhetta että saisi olla yksin...
No - tietysti minä nykyään haluankin, lapset ovat kohta isoja ja haluavat omat joulunsa, mummo ja vaari eivät kohta jaksa matkustaa... tai jompaakumpaa eiu ole... ei kumpaakaan. Ja on tavallaan mukava kuulua perheeseen joka käsittää suvun. Niin oli jo kun olin lapsi. Äidin perhe oli koko suvun perhe. Muistan kuitenkin mitä eräänä jouluna pappi sanoi, sellainen pappi josta minun on ollut hieman vaikea muuten pitää: Pahiten yksin ihminen on, kun hän on kaksin yksin.
Kai ne olivat niitä kaksin-yksinäisiä, joiden takia joulupäivystyksiä pelättiin joka paikassa. Ne olivat kamalinta mitä voin kuvitella.
-
Tuo kammo ei liity nimenomaan jouluun, vaan se koskee mitä tahansa pitkää juhlapyhää. Silloin ihmiset lähtevät maaseudulle sukulaisiin, kaupat ja muut palvelut sulkeutuvat ja koko valtakunta käytännössä lopettaa toimintansa. Yksinäisellä tämä kaikki korostaa yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja kun joka paikassa vielä samaan aikaan hehkutetaan yhdessäolon tärkeyttä ja perhe-elämän ihanuutta, se voi tuntua veitsen kääntämiseltä haavassa. Itselläni onneksi on paikkoja, jonne mennä, mutta yksin asuvana ymmärrän kyllä varsin hyvin niitä, jotka inhoavat joulua.
Vietin ensimmäisen yksin-joulun jokunen vuosi sitten, kun oli se pitkä viiden päivän pyhäputki. Oli valmiit suunnitelmat mennä toisten joukkoon, mutta sitten alkoi tuntua siltä, että tarvitsen aikaa olla vain itseni seurassa. Nautin noista rauhallisista päivistä. Olin yksin, mutten kokenut yksinäisyyttä. Ymmärrän yksinäisyyden jotenkin negatiivisena, vähän kurkkua kuristavana, ahdistavana olona. Että joutuu olemaan yksin silloin, kun kuuluisi olla muiden seurassa, kuten yleensä on tapana esim. jouluna ja juhannuksena. Progressor kuvaili hyvin asiaa tuossa edellä. Yksin voi kuitenkin olla tuntematta yksinäisyyttä, jos se on oma valinta.
Kyllä, odotan joulua. Tykkään joulusta. Ja pääsiäisestä. Ja niiden valmistelusta. Ihan kristillisen sanoman vuoksi, ja siksi, että on mahdollisuus irrottautua arjen menosta ja metelistä.
-
Kun lapsetkin ovat jo niin isoja, se merkitys mikä joululla oli ennen on laimentunut, mutta on se vaan kiva kun lapsia tulee käymään kotona. Tänään lupasimme, että jalkani on riittävän hyvässä kunnossa, että voimme toimia ehtoollisavustajina jouluyön messussa.
-
nyt kun pyhät on vkl:na, niin vähän pidemmän vapaan saisi vain lomapäiviä käyttämällä. eli kaikki se stressi ja touhotus siitä, että saa yhtä päivää pidemmän vkl:n, tuntuu vähän turhalta. Mieluummin olisi stressaamatta ja nauttisi elämästä jo nyt :109:
murrerunoilija Heli Laaksosen "joulupatja"-idea on hyvä eli olohuoneen lattialle patja, siinä luetaan paljon ja välillä jääkaapille. mutta taitaa olla unta vaan.
joululahjatoivettani ei saa kaupanhyllystä, joten en senkään vuoksi odota joulua. tapaninpäivänä jos jaksaisi kirkkoon, silloin on saarnoissa syvyyttä.
-
Olin toissa vuonna pukin muorina ja autokuskina. Kävimme kolmessa talossa. Kaikki perheet oli erilaisia. Ensimmäisessä lapset oli ujoja ja pelkäsivät pukkia. Lahjoja oli paljohkon näköisesti. Emme jääneet kaikkia pakettejen avaamisia katsomaan.
Toisessa talossa oli aivan älytön hulabaloo...
Kolmas talo oli ihana. Siellä oli rauha ja levollisuus, pienestä jännityksestä huolimatta. Kun menimme pihaan, sisältä kuului laulu...
näillä kuvauksilla pyryharakka toi tietämättään minulle vähän jouluiloa :001:
joskus muinoin olin pukkina, siinä näki monenlaista menoa. silloin lämmitti erityisesti kun laulettiin "joulupuu on rakennettu" loppuun jne.
-
olen jouluihminen...
-
Saa joulu tulla jollottaa.... Silloinhan syntyi se J. Eikä tuo J. ollut mikään tonttu! :kahvi:
-
... me olemme tonttuja
-
Ei tarvitse odottaa, se on nyt läsnä. :054:
-
Hän ainakin on läsnä.
-
Odotan sisäistä Joulua.
Tyyneyttä ja rauhaa.
Ja iloa.
Aina tuntuu olevan jokin este, ennenkuin sallii itselleen rauhan
- pitää järjestellä paperit, käyttää matot lumihangessa, imuroida...
mutta kohta istun telkkarin ääreen.
-
Telkkaristako se tyyni rauha virtaa? Ei meidän telkkarista ainakaan.
-
Lasten Joulu. Se on sitä parhainta. Se loppui nyt tällä erää. Pikku-ukot lähtivät pyryssä ajelemaan Herttoniemeen, Lotta Liipolaan päivä-unille.
Vaikka pikku-ukot ovat jo isoja poikia he leikkivät pienen tytön kanssa aivan ihanasi. Palikkataloja rakentelivat Lotan rikottavaksi. Urho opetti Lottaa kävelemään ja Vilho hiipi oman äitinsä syliin. Hänkin halusi olla vielä pieni poika.
-
Odotan sisäistä Joulua.
Tyyneyttä ja rauhaa.
No sitä saat varmaan odottaa. taitaa mennä yli joulun ennenkuin sellaista on luvassa. Tulin juuri lasten joulujuhlasta ja aina ne samat liirumlaarumit siellä ladellaan "joulurauha", "hiljentyminen", "pysähtyminen"...
Pelkkiä kulahtaneita kliseitä kaikki tyynni! Asia on juuri päinvastoin: jouluna pitää juosta sinne ja tänne kuin päätön kana; -lahjaostoksille, ruokaostoksille, kirkkoon, hautausmaalle, sukulaisiin kuuntelemaan kirkuvan kakaralauman mekastamista, tilata joulupukkeja, siivota, laittaa ruokaa, siivota, vaihtaa verhoja, siivota, kirjoittaa kortteja, siivota, tilata kinkkua, siivota ... huh huh ja hohhoijaa! Joulu on vuoden pahin hulabaloo. Vai vielä "hiljentymistä"...
-
jouluna pitää juosta sinne ja tänne kuin päätön kana; -lahjaostoksille, ruokaostoksille, kirkkoon, hautausmaalle, sukulaisiin kuuntelemaan kirkuvan kakaralauman mekastamista, tilata joulupukkeja, siivota, laittaa ruokaa, siivota, vaihtaa verhoja, siivota, kirjoittaa kortteja, siivota, tilata kinkkua, siivota ... huh huh ja hohhoijaa! Joulu on vuoden pahin hulabaloo. Vai vielä "hiljentymistä"...
- hui kun alkoi kuristamaan kurkkua ja puristamaan rintaa :107:
Telkkaristako se tyyni rauha virtaa?
- tällaiselle pinnalliselle ja maalliselle ihmiselle se voi virrata jopa sieltä :102:
-
En. Viime vuodet olen ollut joulun töissä, omasta tahdostani / toiveestani. Ens jouluksi tosin laitoin lomat alkaen 20.12. että sais juhlistaa 35-vuotispäivää kotikonnuilla vanhempien luona. :kahvi:
-
No sitä saat varmaan odottaa. taitaa mennä yli joulun ennenkuin sellaista on luvassa. Tulin juuri lasten joulujuhlasta ja aina ne samat liirumlaarumit siellä ladellaan "joulurauha", "hiljentyminen", "pysähtyminen"...
Pelkkiä kulahtaneita kliseitä kaikki tyynni! Asia on juuri päinvastoin: jouluna pitää juosta sinne ja tänne kuin päätön kana; -lahjaostoksille, ruokaostoksille, kirkkoon, hautausmaalle, sukulaisiin kuuntelemaan kirkuvan kakaralauman mekastamista, tilata joulupukkeja, siivota, laittaa ruokaa, siivota, vaihtaa verhoja, siivota, kirjoittaa kortteja, siivota, tilata kinkkua, siivota ... huh huh ja hohhoijaa! Joulu on vuoden pahin hulabaloo. Vai vielä "hiljentymistä"...
Nimimerkki keppi-ukko toteaa, että vaimolla on runsaasti töitä, mutta kahden kyynärsauvan kanssa on vaikea osallistua muuhun kuin laskujen maksuun internetpankissa. Harmittaa, kun ei voi olla avuksi, joten yritän olla edes pois tieltä.
Joulun jälkeen pääsen sauvoista eroon. Polvi taipuu jo fysioterapeutin jäljiltä paljon paremmin kuin ennen leikkausta, mutta se ei ole ollut suinkaan tuskatonta. Täytyy vain ihailla ammattilaisen osaamista. Nyt on samalla korjattu vanhoja vikoja ja pikkuisen siirretty nilkan luita paremmille paikoille. Vammahan oli 40v vanha. Varokaa urheilua.
-
Oli kiva kuulla seppos tilannekatsaus sinun etenemisestäsi.
Sepä se, isojen miesten (193 cm 85 kg ) ei pitäisi hypätä korkeutta purukasaan kuten 50 v sitten tehtiin. Jalka on Matilla nyt kohta pyörätuoli-kunnossa. Mutta ei lääkäriin, ei! En ymmärrä mitä hän tällä todistaa. Idealside piukalle kun latusuksilla lähtee verkoille. Täytyy kohta kieltää Lotan kanniskelu jalan pettämisen pelossa. Etenkin yläkerran portaat alaspäin on extrime-laji.
Mutta joulu tulee, ellei se jo mennyt, oli niin lämpöistä kun oli jälkikasku koolla. Joulukirkko on parasta, sitten maisema ja ruoka ja kukat.
Bassoa on hiukan enemmän ikävä näin lumikelillä. Se nautti lumessa hyppelystä ja kieriskelystä.
-
Kun lapsetkin ovat jo niin isoja, se merkitys mikä joululla oli ennen on laimentunut, mutta on se vaan kiva kun lapsia tulee käymään kotona. Tänään lupasimme, että jalkani on riittävän hyvässä kunnossa, että voimme toimia ehtoollisavustajina jouluyön messussa.
Mutta tuohan on mukava kuulla. Sinä paranet kuin kelpo mies. Tuo oli tosi hieno uutinen.
Tuommoseen olis joskus mukavaa päästä. Tuosta saattaisi peräti tulla minulle mieleen se mitä jäin tuossa miettimään, että muistankohan järin, miksi joulua vietetään.
-
Nimimerkki keppi-ukko toteaa, että vaimolla on runsaasti töitä, mutta kahden kyynärsauvan kanssa on vaikea osallistua muuhun kuin laskujen maksuun internetpankissa. Harmittaa, kun ei voi olla avuksi, joten yritän olla edes pois tieltä.
Kaikkeen hommaan tarvitaan aina yksi piällysmiäs, jotta hommat sujuisivat. :003:
-
En odota joulua, sillä se tulee aina liian nopeasti. Työni vuoksi ei ole juuri koskaan aikaa valmistella omaa joulua, ja tällaista jouluihmistä se ahdistaa. Niinpä olen yrittänyt ajatella, että joulu on mukana jo sen odotuksessa.
Tänä vuonna on tulossa erilainen joulu, poissa kotoa. Saapa nähdä, voiko siellä keskittyä olennaiseen, siis jouluajatuksiin. Joulukirkkoon pääsen. Olen myös vuosien ajan kerännyt jouluajatuksia ja kuvia omiin joulukirjoihini. Niitä lueskelen ja katselen jouluna. Lisään joka vuosi jotakin uutta, jos eteen sattuu jotakin koskettavaa.
Joka toinen joulu olen lukenut Charles Dickensin A Christmas Carolin eli Saiturin joulun. Nyt on taas se vuosi.
-
Juridisia päätelmiä kirjaimellisen Joulupukkiuskon seurauksista.
Kuten on yleisesti tunnettua, osa väestöstä on opetettu uskomaan Joulupukkiin. Tässä on alunperin ollut kasvatuksellisia päämääriä, sillä näin on yritetty vaikuttaa Joulupukkiin uskovien käyttäytymiseen sitomalla hyvä käyttäytyminen jouluaattona tapahtuvassa Joulupukin saapumisessa saatavaan palkintoon.
Lisäksi on opetettu, että Joulupukki tontut apulaisinaan värkkää lahjoja Korvatunturin pajassaan. Tässä tulemmekin juridisesti ongelmalliselle alueelle. Huomaako pikku Petteri saatuaan iPodin Joulupkilta, että hän samalla tukee piraattituotteita! iPod tuotteen oikeudet omistaa näet Apple Inc. yhtiö, joten Joulupukilla tuskin on rinnakkaislisenssiä iPodin valmistamiseen.
Onko meillä Korvatunturilla maailman suurin piraattipaja? Siellähän syntyvät virallisen opin mukaan kaikki maailman joululahjat!
Turha meidän on moittia kiinalaisia, kun meillä itsellämme on hirsi silmässä!
Siis varjelkaamme itsemme piraattituotteilta ja boikotoikaamme Joulupukin pajaa. Parasta on itse värkätä lahjat saatavilla olevasta materiaalista.
Viite: Axa Sorjonen, Tomi Riianheimo: Puhu Pukille, ISBN 951-31-1887-8
-
Muistoja lapsuuden joulukorteista:
http://www.kolumbus.fi/lenny/ukkotonttu/
-
Odottaminen siinä onkin mukavinta. Aatto ja joulupäivä mutta tapani on jo liikaa...alkaa tökkimään. Pääsiäinen on eri juttu ja sen meikämannekin osaa ottaa juhlan varsinaisen sanoman kannalta. Lisäksi pääsiäisenä ei vietetä yletöntä kulutusjuhlaa eikä juopotella. Lisäksi kevät on tulossa tai jopa joskus jo on silloin.
-
Haluaisin kysyä miten foorumilaiset ovat kertoneet lapsilleen/lapsenlapsilleen joulusta. Mä oon kertonut lapselleni pienestä asti kuvakirjojen avulla kristillisestä joulusta. Sanoin, että ihmiset antavat lahjoja toisilleen niinkuin itämaan tietäjät kerran toivat Jeesukselle lahjoja. Liimasin joulupukin selitykseen päälle niin, että joulupukki sitten tuo ne lahjat. Meillä on aina lukenut paketissa keneltä lahja on. Edelleen kuitenkin mietin miten yhdistää maallinen ja hengellinen joulu lapselle...
Porvoossa lelukaupan näyteikkunassa oli hieno "karuselli"; toinen puoli oli joulupukin paja tonttuineen ja toinen puoli oli seimi. Se oli upean näköinen kun puolet pyörähtivät esiin. Eivät olleet ristiriidassa.
-
Mitä olisi ite miettimäni, tarina Pyhästä Nikolauksesta, "Santaclauksen" eräästä esikuvasta? Suomalaista klansanperinnettä en myöskään tunne, ellei sitten joku keskiaikainen piispa olisi pyhimystarinoissaan tullut levittäneeksi jotakin jolla olisi linkitetty keskitalven juhlan riittiin tämä... en usko kylläkään mutten pidä mahdottomana.
Pyhä Nikolaus oli Smyrnan piispa jolloinkin 300-luvulla. Hän oli erityisen lapsirakas, ja piti tapanaan antaa lapsille lahjoja, erityisesti köyhille lapsille. Hän on jokin tarinan mukaan selittänyt lapsille että hän antaa ne sen tähden, koska Kristus annettiin meille kaikille lahjaksi., ja näin lapset ymmärtäisivät yhdistää lahjan saamisen Kristukseen. Olisi tosin mukava tuntea Nikolauksen tarina, miten hänet on kanonisoitu pyhimykseksi, onko hän kenties kuolllut marttyyrina. Kun tenavat oli pieniä, mietin tarjoillako tällaista, mutta he syntyivät niin peräperää, ja joulut olivat hirveää hässäkkää ja kaaosta ennen kuin isovanhemmat siirsivät päättäväisesti niiden vieton Anttolanhoviin. Nyt on ilmeistä että heiltä putoaa itsestään ja selittämättä sekä joulupukki että pääsiäiskana pois, kristinuskoon liittyvä on juurtunut lujasti. Aika ihme oikeastaan, sillä kyllä nämä satujutut olivat totta jonnekin kouluikään. Ja itsestään.
Joka tapauksessa, hän on joissakin maissa se lahjojen tuoja, ja vähän tuo kyllä on kuvissa erinäköinen kuin nämä punapukuiset...minul oli joskus pikkuriikkinen pyhän Nikolauksen ikoni, nimittäin. Atanasia varmaan tietäisi linkittyykö ortodoksisessa jouluperinteessä tämä tarina, ellei Suomessa niin jossakin vaikka Kreikassa. Wikistäkin tosiaan voisi jotain katsoa. Katolisissa maissa on mutkatonta, lahjat tuo Kristuslapsi, ja esimerkiksi Alankomaissa juhlitaan tämmöistä lahjapäivää, Pyhän Nikolauksenm päivää, samoin erikseen, se on 6.12. eli meillä tulisi kiire jos juhlittais vielä sitäkin.
-
Wikipedian artikkeli Nikolaos Ihmeidentekijä kertoo kenestä on kysymys.
-
Haluaisin kysyä miten foorumilaiset ovat kertoneet lapsilleen/lapsenlapsilleen joulusta. Mä oon kertonut lapselleni pienestä asti kuvakirjojen avulla kristillisestä joulusta. Sanoin, että ihmiset antavat lahjoja toisilleen niinkuin itämaan tietäjät kerran toivat Jeesukselle lahjoja. Liimasin joulupukin selitykseen päälle niin, että joulupukki sitten tuo ne lahjat. Meillä on aina lukenut paketissa keneltä lahja on. Edelleen kuitenkin mietin miten yhdistää maallinen ja hengellinen joulu lapselle...
Porvoossa lelukaupan näyteikkunassa oli hieno "karuselli"; toinen puoli oli joulupukin paja tonttuineen ja toinen puoli oli seimi. Se oli upean näköinen kun puolet pyörähtivät esiin. Eivät olleet ristiriidassa.
Itse olen kertonut lapsilleni joulun sanoman ihan omin sanoin ja käyttänyt apunani myös Lasten Raamattua. Samoin pyhäkoulussa ja päiväkerhossa he ovat saaneet asiasta tietoa. Seimiasetelman olemme tehneet yhdessä lasten kanssa.
Joulupukki meillä on joskus käynyt ja joskus vain "jättänyt lahjat kuusen alle" sillä aikaa, kun lapset ovat olleet saunassa. Koskaan en ole pelotellut lapsia joulupukilla enkä ole väittänyt, että on olemassa vain yksi oikea joulupukki. Olen vain kertonut, että kun joku ihminen panee joulupukin tamineet päälle, niin silloin hän on joulupukki. Pikkulapsihan tajuaa asian ihan omalla tavallaan. Minusta lapsen ajattelussa on kaiken huippu se, että kun olen laittanut käteeni käsinuken ja puhunut lapselleni nuken äänellä, niin lapsi on kirkkain silmin selittänyt nukelle, että äiti teki minulle sitä ja tätä. Aivan samalla tavoin lapsi kyllä luonnostaan "uskoo" joulupukkiin, vaikkei hänelle yritäkään väittää, että joku on oikea pukki.
Pukin tuomat lahjat he ovat myös tienneet, että joku on mummolta ja papalta j.n.e.