Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Leena - 22.11.10 - klo:12:18
-
Hei!
Tuumittiin vähän Seponkin kanssa tauosta, ja koska minulla on taipumus toistaa virheitäni --- ei nyt niin harvinainen --- ajattelin että jäisin kokonaan pois täältä. Minulle saa kirjoittaa oikein mielellään kotipostiin; suurimmalla osalla on se jo, ja ainakin Riitta-mummilta sen saa -- anna se, Riitta, jos joku haluaa, kenellä ei vielä ole. Nyt tulee postia välillä linkin kautta ja minä en voi vastata jos olen poiskirjautuneena. Kirjaudiuin vain tämän takia, kun paha tällä on Seppoakaan vaivata.
Sitten, kun ei ole syntymäkörtti, sille ei vain voi mitään että se jyskyttää takaraivossa koko ajan, ja jos vielä syytää tekstiä niinkuin minä siitä on ikuinen syyllisyydentunne; en koe että siihen olisi oikeus vaikka se olisi miten oma tunne...
kolmas syy on semmoinen että sain eilen puhelun; meitä oli aikanaan oman seurakunnan nuorissa satoja, jo omana aikanani, ja meillä on oma foorumi. Se on tosin Facebookissa, mutta me ajattelimme tehdä siitä tämän formaatin tapaisen. Kun minulla on nyt aikaa, niin lupasin alkuun autella siellä, enkä ole koskaan oikein jaksanut enkä viitsinyt kirjoitella kuin yhdelle. Lukemassa olen käynyt, mutta se on vain mennyt niin, että nimimerkkien haut sun muut ja osalllistumiset moneen paikkaan ovat olleet vähän rankkoja... en minä edes muista kuin yhdet salasanat kerrallaan, hyvä jos niitä... Se tuli ihan yllätyksenä; en tiennyt koko jutusta, niillä ei ole ollut minun uutta sähköpostiosoitettakaan kyllä.
Vaikka olen heitä hammastellut niin tuli kumminkin ihmeen kotoinen olo kun siellä pistäydyin ja huomasin, etten suinkaan ole ainoa joka on koko lailla niistä ajoista muuttunut. Me tuumittiin kyllä, että miksi sitoa sitä joksikin "entisten seurakuntanuorien sivustoksi" - totta kai sinne pitäisi saada muidenkin tulla, mutta huomasin viestin jossa niin sanottiinkin. Sydämelliset kiitokset kaikille, anteeksi jos loukkasin joitakuita ja mitä parasta jatkoa kaikille!
-
Jännä juttu... körttiläisyyteen kuuluu "maailmaan meno" ja kaikki körttiläiset, niin myös Sinäkin, olemme menneet maailmaan. Älä nyt ole kateellinen kantakirjakörteille. Aku Rädylle tuli körttijuhlilla katolisia sanomaan, että miten te olette ulkopuolisia hoitaneet tänne. Aku vaan sanoi, että me olemme kaikki ulkopuolisia. Leena on körttipötky.
-
Leenan panos foorumille on mielestäni ollut sen parasta antia. Todella sääli, jos meidän sietokyky on niin heikko, ettei hieman omaperäisempi sisar mahdu sisälle. Sitäkö halutaan, että täällä olisi vain sisäsiisti joukko papinpoikia ja diakonissoja, jotka bozemojta hokien kaivaisivat kirppuja toistensa turkeista?
-
Ääh kun se unohtui mitä piti sanoa. Minä en enää voi vastata linkin kautta, eli muistakaa kirjoittaa omaan osoitteeseeni. Jos ei tahdo antaa omaansa niin silloin voin aina joka tapauksessa vastata suoraan vastaa-komennon kautta. Mutten linkin kautta.
En odottanut tähän vastausta, mutta mietin: En usko olevani kateellinen. Täällähän on enimmäkseen muita kuin körttikodissa varttuneita käsittääkseni. On vain olo, että kirjoittaa ensinnäkin liikaa, toisekseen, ei sittenkään ole ihan tontilla. Eli itsellä on koko ajan -- paitsi jos suuttuu, silloin kaikki muu unohtuu --- sellainen fiilis että arkailee asioita jotka tutussa joukossa uskaltaa sanoa. Jokaisella yhteisöllä varmaan on oma tapansa ilmaista itseään, eikä minun voi ollakaan tämä. Kuinka voisi, kun se on pikkulapsesta vieras? Se loukkaa aina, aina toisia! Niin vain on.
En ikinä voisi sanoa olevani körtti. Siinä se vaikeus onkin. Minusta ei ... tunnu körtiltä. Se on ihan rehellinen totuus. Ymmärrän jotenkin hedbergiläisiäkin paremmin, vaikka tunnustan että erittäin hukassa olisin nyt evankelisten kanssa, mutta mummo joka meidät uskontokasvatti, kuului niihin syntymänsä pakosta, ja siksi tämä on minulle pysynyt outona. Varmaan tulen Herättäjäjuhlille, eikä tunnu pahalta käydä seuroissa, siellähän istun hiljaa, ja siikkareista opin monta uutta laulua jotka tuntuvat hyviltä itselleni.
Tämä lähti ihan siitä että ilmeisesti viestit meni tasan ristiin; Seppo ehdotti tilapäistä bannausta tai mikä se on, tasan sillä sekunnilla kun olin kysymässä että mitäs jos... Sitten soiteltiin siis saman tien Jaanan kanssa ja tuli tietoon koko tuo uusi homma, ja nyt kun ehdin voin olla siellä avuksi. Ei se sen kummempaa ole,. Ja ihan totta Minä teen aina saman mokan uudestaan. Siksi vain.
-
Tästä ei nyt tule valmista... Siis, ihan kuin olisi huono juttu olla körtti, kun se on juuri päinvastoin. Minusta ei tule ikinä tarpeeksi hyvää körtiksi. No, nyt se on kai siinä.
-
:-\ Ikävä juttu jos lähdet, mutta jos vaan taukoa, niin ei sit mitään, kun ootellaan takaisin.
Munkin suosikki olet ollut ja ihailen tota tarmoasi kirjallisilla aloilla ainakin.
Siis saisimpa itte kirjoiteltua yhtä paljon, mutta pikkasen tervanjuontia koko kirjoittelu hommat minulle.
Ois kiva katella sitä teitinkin uutta foorumia, että laitappa sinnekkin linkki joskus.
Laitan privaviestinä mun meiliosoitteeni.
Haussunhauskaa jatkoa toivotellen.
-
Tämähän muistuttaa Kotimaan foorumia, milloin kukakin uhkaa vetäytyä pois, jos joku arvostelee. :icon_eek:
Täällä kun enimmäkseen on ihan sovinnollista porukkaa, jonka sisäpiireihin on vaikea päästä tai sovittautua.
Palailehan Leena kirjoittamaan, kun siltä tuntuu.... :icon_lol:
-
Hei... :icon_cry:
-
Leenalta viesti:
Ettei jäisi mitään väärinkäsityksiä, Leena poistui foorumilta yhteistuumin ylläpitäjien kanssa, keskusteltuaan.
Teräväkielisyys, joka on ominaisuus, on vaikea muutettava (tietää mummikin), ja tuntuu vaivaavan Leenan mieltä.
...
:026: :061:
-
Kertoisitko Riitta-mummi Leenalle terveisiä. Minusta olisi ollut mukava, että Leena olisi pysynyt foorumilla, vaikka en aina jaksanut kaikkia hänen pitkiä kirjoituksia lukeakaan. Sen tähden olen vähän ihmeissäni tästä Leenan tauolle jäämisestä. Minulta on varmaan mennyt jotain ohi. :017:
-
Mun miälestä olisi paree, kun ei pirettääsi liian tiukkaa liniaa kirioottajan/aiheen suhtehen. Ei tämä niin vaarallista oo, että pitääs jonkun kirioottajan ilo ja henkireikä tukkia tällääsehen yhteesöhön.
Erilaasuus on rikkaus jota pitää vaalia kukin parahan ymmärryksen mukahan.
Eilen kaupas näin vanhan koulukaverin Veijon, romanin ja siinä vaihrettihin taas kuulumiset molemminpualin. Kertas sitä, että tyhymyyksistä oli saanu maksaa, kun 20v linnas on viäriny ja kaksi kertaa on aseella lävitte ammuttu. Sanoon Veijolle, että on mukavaa, kun hänen nuaremmatkin veliet viälä tuntoo mun vaikka vuasikymmeniä on kulunu. Ne kuulumiset kuuli kyllä koko kauppa Veijon pualelta :003: Täs romaniperhees oli 8 poikaa ja meno oli melekoosta jo kansakouluaikana.
Teetä ja sympatiaa täällä tarvitahan jokahinen :kahvi:.
-
Leenalta viesti:
Ettei jäisi mitään väärinkäsityksiä, Leena poistui foorumilta yhteistuumin ylläpitäjien kanssa, keskusteltuaan.
Teräväkielisyys, joka on ominaisuus, on vaikea muutettava (tietää mummikin), ja tuntuu vaivaavan Leenan mieltä.
...
:026: :061:
Leena soittti eilen illalla puhelimessa ja siinä hän perusteli minulle poisjääntiään. Annetaan ajan pikkuisen edetä ja katsotaan sitten millä mielellä kukin on. Ymmärtänette etten voi kertoa enempiä yksityiskohtia. Kaikkea hyvää kaikille. Pax vobiscum
-
Leena harjoittelee ns. kuivaharjoitteluna reagointejaan ja teräväkielisyyden suitsimista netin ääressä läppäriin liimaamiensa ohje-lappusten avulla.
Minulle hän kertoo muutamin sanoin mitä mistäkin keskustelusta tulee ajatuksia.
Haluan kertoa tämän kärsivän sisaremme( flunssainenkin) kilvoittelusta hänen toivomuksestaan.
Eikös Paavollakin ollut kirjuri? :icon_biggrin:
-
Vaikka Leena välillä ilmaisee tulisesti mielipiteensä, niin mnusta hän on ollut ehdottomasti väriläiskä! Ikävää jos lähtö on lopullinen.
By the way, Salista olen myös tässä kaipaillut. Mihin lienee jäänytkään?
Persoonalliset kirjoittajat ovat palstan suola.
Vähemmän persoonalliset ovat sitten tehty rukiista ja niistä leivotaan se leipä joka suolalla maustetaan. Ilman suolaa leipä on mauton mutta ilman taikinaa ei kukaan pelkkää suolaa viitsi syödä. Itse pidän erilaisista kirjoittajista, niistäkin jotka ovat eri mieltä kanssani. Mielipiteet riitelevät, mutta miepiteen takana on aina ihminen. Sekin olisi tietysti hyvä muistaa.
-
Harmillista, jos täältä jää kaikkein kiinnostavimmat keskustelijat pikkuhiljaa, yksi toisensa jälkeen pois. :icon_sad:
-
Harmillista, jos täältä jää kaikkein kiinnostavimmat keskustelijat pikkuhiljaa, yksi toisensa jälkeen pois. :icon_sad:
Foorumin olemukseen kuuluu, että perälauta vuotaa, mutta toisaalta koko ajan tulee uusia ja ennenkokemattomia kykyjä joukkoomme.
-
Jonkin aikaa seuraamatta foorumia, mutta tänä aamuna sitten päätimme...että...tuota :003: joo...enpä kerrokaan... :eusa_angel:
-
Jonkin aikaa seuraamatta foorumia, mutta tänä aamuna sitten päätimme...että...tuota :003: joo...enpä kerrokaan... :eusa_angel:
Päätitte, te, sinä ja kuka toinen ja mitä päätitte? Kerro, pliis, alkoi hirveästi kiinnostaa.
-
Se on joku lintunen.
-
Ehken pienen pieni pääskynen - täytyy olla.
-
Kaksi lensi yli käenpesän, myyrä sekä hän?
-
Hei!
Riitta-mummi kertoi että saan tulla takaisin, minua vähän pelottaa, mutta on yksi asia joka täytyy tulla hoitamaan, pelotti tai ei. Ja se on anteeksipyyntö. Minä olen varmaan ollut kamalan monelle ilkeä ja kirjoittanut pahasti - tahtoen tai tahtomattani, tietäen tai tietämättäni. Se tapahtui oikeastaan aika erikoisesti --- kun kirjoitin Sepolle että minä kuulun nyt jäähyaitioon, samalla sekunnilla kuin painoin lähetä-nappia, kilahti oma postilaatikko ja siellä se olikin. Kun määräaika puuttui, ajattelin lopullista, ja on kai sitä harkittukin.
Ihminen on omituinen otus. Kun hän kokee monta tärskyä, joissa hänet itsensä hyljätään tai elämä tuntuu hylkäävän hänet, hän saattaa hyljätä itse itsensä. Minulla oli sellaista nuorempana, kuvittelin jo voittaneeni sen vaikeuden ja oletettavasti olenkin. Ellei tule liikaa. Minulle kuoro oli sanomattoman tärkeä, koko tämän vaikean syksyn se oikeastaan piteli päätä pinnalla, mutta miunullahan oli ne keuhkokuumeet, eli paljon poissaoloja, ymmärrän kuoronjohtajaa, sillä hänellä on kamalat paineet, se Bach oli aivan alkutekijöissään, minusta tuntuu että ihmiset eivät treenanneet kotona sitä, kuten piti, ja konserttiin niukka kuukausi... kun soitin ja sanoin että taas kuumetta, hän kiehui hellalle ja irtisanoi minut koko kuorosta... seuraavana päivänä sain työssä lyhyen tajuttomuuskohtauklsen ilmeisesti uuden osastonhoiotajan kunniaksi ja tämä ilmoitti ettei rupea, jos ei saa tervettä lääkäriä, eli kumpi lähtee... ensin yritin selittää, mutta toisaalta; tämä oli elokuisen jälkeen viiimeinenm yritys, syksy oli vähän vaikea sen tähden, ja ajattelin... tai... siis... minä kirjoitan paremmin kuin puhun ja sanoin että minä lähden... sitten soitti sisko, että lapsi numero kolme on tulossa kanssaan lasten sydänlääkärille, hän oli jo aikaisemmin kuvannut oiteet, ja minähän tiesin oitis mistä on kysymys... minä huusin jossakin sisälläni että ei, ei, ei, ei meidän Minervaa...
Sen jälkeen tai jo ennenkin olisi pitänyt lähteä.
Nyt minä teen yhtä juttua, jonka kehitin puoliksi työnohjauksista ja vähän myös potilaiden oireenhallintakirjoja hyväksikä'yttäen, aloitin sen 24.11. ja se on rellainen itsetutkistelujuttu. Minä kävin täällä aina illalla ja katsoin kaikki saapuneey viestit. Sitten mietin, miten olisin vastannut jos olisin. Harkitsen. olisiko vastaus ollut asiallinen, rauhallinen, ärtynyt, jankuttava, ja mitä nyt yleensä voi olla viestissä typerää... varmaan jokainen tietää. Sitten, tai jo alkuunkiun, arvioin, onko perusmieliala jo semmoinen että foorumille menosta tulisi ilkeää tai riitelevää... olisinko väsynyt tai hermostunut tai pahalla tuulella. Siis opettelen, ponko jokin mielentila mahdoton, mistä teemoista ärsyynnyn, ja onko joku nimimerkki peräti sellainen että tiedän vastauksen jo ennen viestin lukemista... Kun olin tehnyt tätä ioliko se 5 päivää että meni rutiinilla, aloin käydä läpi ketjuja, ja katsoin miten olin niissä käyttäytynyt, mutta se on hitaampaa, huomasin juuri ettei ennätä tehdä ketju/päivä, jos työskentelee tosissaan.
Minun teki mieleni kertoa tämä, se oli alkuun vaikeampaa mutta siihen kehittyy kyllä hyvä rutiini ja ns uveavannot löytyvät. Kun kandina työskentelin Kuntoutussäätiöllä, opinm että ihmisen tällainen vähän karkeampi toiminta muokkautuu 3 kkssa, esim. uuteen työpaikkaan sopeutuminen vie keskimäärin sen ajan. En osaa sanoa riittääkö se, mutta sen aikaa minä ainakin jatkan. Tarkoitus on oppia myös kirjoittaessa toteuttamaan se mikä suullisesti jo sujuu: muistamaan että kieli on ihmisruumiin vaarallisin elinn; se syttyy Helvetin tulesta, on täynnä myrkkyä ja pahuutta.
Mutta, jos jaksoitte tänne asti: Minä hienman tarvitsisin teidän apunne,. Meillä on tuo yksityispostimahdollisuus ja isolla joukolla on minun e-mailinikin. Kirjoittakaa ja kertokaa. mikä on ottanut pannuun. Sehän auttaisi minua; en jäisi arvailun varaan missään sillä vaikka löydän jotakin, ihan takuulla en kaikkea. Kirjoitin jo ennen että ihminen toistaa virheitään... minä ajattelin että Jumalan avulla minun ei tarvitsisi... mutta se kysyy työtä... ja kuten sanottua, nyt te ette loukkaa minua, mitä hyvänsä kirjoitittekin, koska yritän kuitenkin joka ilta eläytyä teihin ja miettiä, sillä en suinkaan minä täällä ole toisia loukkaamassa...
-
Tähän liittyy toinen asia, joka tarvitsee oman laatikkonsa. Ihan ensin: [colorlue]Minä en olisi selviytynyt siitä ensimmäisestä viikosta ilman Riitta-mummia, Penaa ja Sadettaa. Samoin minua lohduttivat armonkerjäläinen ja Mörtti... toivon että muistan jokaisen. [/color] Kun nousin aamullam istuin koko päivän käsi poskella ja tuijotin ulos, en saanut mitään tehdyksi. Näppäilin netin sivuja auki ja suljin ne jälleen. Ajatukset kiersivät suunnilleen kehää: työ --- kuoro---foorumi---Minerva---;Mnerva-----sen verran pystyin että olin siskon mukana kun Minsku oli lääkärissä.Öisin en edes yrittänyt nukkua, vaan noudatin sitä unitutkihjoiden viisasta ohjetta, ettei pidä edes yrittää tämmöisessä tilanteessa; aivot vaativat tilaa, ja ajatusaikaa. Oli tämä itsetutkimishomma, autoin siinä kotkalaisten sivustossa, siis, toimitin lupaamani palstat, mutta sunnuntaina oli pakko soittaa Riitalle. Itkin niin että Riitta jo pelästyi hain kylppäristä ison pyyhkeen kun nenäliinoista ei iollut mihinkään... mutta sen jälkeen olo muuttui normaaliksi.
Kirjoitin körttiläisyydestä, ettei se ole minun... ettei tunnu körtiltä... se oli sitä itsen hylkäämistä. Eli heitetään menemään juuri arvokkain mitä on löytänyt -- ja tämä on totta. Eli piti peruuttaa se, se ei ole totta. Missään en ole löytänyt samaa uskon lepoa. Riitta kysyi puhelimessa minun ikiessäni, voinko vielä uskoa, ja kun sanoin että voin, hän vastasi: No sitten on kaikki hyvin. Ja samassa hetkessä mieleeni tuli lause, joka oli ollut täydellisesti kadoksissa viikon: Tapahtukoon Sinun tahtosi. En ollut muistanut että Isä Meidän-rukousta on olemassa ja se on varsin merkillistä... minä mietin sitä usein .... ja tähän saakka tuohon on liittynyt tietty, varmaan aika yleisinhimillinen varaus. Kas kun minullakin on tahto. En ole koskaan käsittänyt kuinka syvästi ihminen lepää tuossa: Tapahtukoon Sinun tahtosi... Jumala tahtoo viisaasti, minä valtaosaltaan en... mutta herännäisyydessä kaikkineen olen löytänyt itselleni sopivan tavan elää, ja se oli jo vähän itsetuhoistakin väittää muuta.
-
Tervetuloa takaisin Leena! Ikävä ollut.
-
Tervetuloa takaisin Leena! Ikävä ollut.
Mie sain sinun terveiset...kiitos. Mutta se sinun e-mai-osoite ei pelitä. Ajattelin että olisi hyvä tietää... kiitos sinul tästäkin. Moni oli minulle ihan käsittämättömän ystävällinen.
-
Hyvää huomenta Leena, ja kaikki jotka hiljaa kärsivät!
Riitta-mummi ei ole pyhimys! Toimin viestinviejänä ja lähimmäisenä ja rakkaudesta.
Leena on palannut ja hän kuuluu foorumin kirjoon kuin suola soppaan. :002:
-
Mutta toivottavasti muuttuneena tai muuttuvana. Päivän Tunnussanaan osui juuri adventtisunnuntaille tekstiksi:
Kysy sentään ensin Herran mieltä (2 Aik. 18:4)
Jos joku ihmettelee kun omassa on eri teksti niin tämä on vuoden 2009 kirja, jakoivat Kiuruvedellä ilmaiseksi.
-
Noorembi caimani meni wallan sanattomaxi hoomatessans sinun iällen palannen cescuthemme. Ego etiam gaudeo. :051:
-
Siis on palattu normaaliin päiväjärjestykseen. Tervetuloa. :039:
Peri-aatteelisten pohdintojen, huulenheiton ja sielunhoidollisten ja/tai yksityisten asioden käsittely julkisella foorumilla on aina vaikeaa.....onneksi myös moderaattori on hereillä...tarvittaessa.
/