Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: karjalaisenkyösti - 22.11.10 - klo:06:47
-
Eräs Leppävaaran (ev.lut) seurakuntaan kuuluva lähetti minulle tällaisen tekstiviestin:
"
Jeesus sanoi: Mene, äläkä enää syntiä tee.
Kirkko sanoo:Mene, ei se ole syntiä.
"
-
Kyllä kai kirkko haluaa sanoa syntisille: Tule!
-
Kyllä kai kirkko haluaa sanoa syntisille: Tule!
Kaikki me sanomme monia asioita.
Kirkko sanoo ihmiselle monia monituisia erilaisia asioita.
Jeesuskin sanoi milloin "mene", milloin "tule" jne...
Kirkko varmaankin haluaa sanoa syntiselle, että "tule", ja kenties monesti sen sanookin, vaan tuossa tekstiviestissä ei kuitenkaan ollut siitä kyse.
Tekstiviesti ei siis ota tuohon Penan asiaan mitään kantaa.
Viesti ottaa kuitenkin kantaa erääseen toiseen ilmiöön.
-
Eräs Leppävaaran (ev.lut) seurakuntaan kuuluva lähetti minulle tällaisen tekstiviestin:
"
Jeesus sanoi: Mene, äläkä enää syntiä tee.
Kirkko sanoo:Mene, ei se ole syntiä.
"
Yksittäinen henkilö saattaa sanoa ihan mitä tahansa. Vastuu on kuulijalla.
-
Tule sellaisena kuin olet - ja pysy sellaisena kuin olet!
-
Yksittäinen henkilö saattaa sanoa ihan mitä tahansa. Vastuu on kuulijalla.
Kyllä tuon tekstiviestin kaltaista kuuluu muualtakin.
Henkilö on yksittäinen niin kauan, kuin hän vastustaa ajan henkeä.
Kun hän suostuu ajan hengen kuljetettavaksi, hän ei olekaan enää mielipiteinensä "yksittäiseksi" leimattu henkilö.
-
Tule sellaisena kuin olet - ja pysy sellaisena kuin olet!
Tervetuloa,
jatka vaín vaimosi lyömistä taikka miehesi halveksimista, taikka pienten lastesi hakkaamista taikka pikkuvilppiä veroilmoitusta täyttäessäsi taikka kaikkea sitä, minkä luontosi omakseen kokee.
Syntiä ei ole. Sinä olet.
ps.
Kommenttini oli mielijohde tuohon Maunon kommenttiin.
Teksti ei ole henkilökohtainen viesti Maunolle, joka on foorumin yksi kilteimmistä ja kristillisimmistä keskustelijoista, kenties jopa kiltein.
-
En tietenkään tiedä, mutta arvaan alkuperäisen tekstiviestin liittyvän parisuhteiden siunaamisesta käytyyn keskusteluun. Onko tavallisilla kansalaisilla nyt yleisestikin se käsitys, että homouden suvaitseminen kirkossamme tarkoittaa kaiken ennen syntinä pidetyn julistamista luvalliseksi? Miten väärinkäsitys oikaistaan, pontevalla syntien saarnaamisellako? Minusta olisi tärkeää julistaa synnin perusolemuksen, jumalattomuuden kadottavaa luonnetta. Samalla pitää esittää kutsu Jumalan yhteyteen.
-
Eikö syntiä ole kaikki se mikä erottaa meidät Jumalasta. Yllättävän monelle on muodostunut homoseksuaalisuus synniksi. En tarkoita tässä sitä että he itse olisivat sitä, vaan että he osoittelevat ja syyttelevät niitä ketä lie joilla arvailevat vian voivan löytyä. En edelleenkään ymmärrä miten seksiasiat ovat maailman suurin asia ihmisille, jotka itseään uskoviksi kutsuvat. Unohtakaa toisten "viat" ja keskittykää omiinne, kyllä niissä on yllin kyllin askaretta ainakin minulle.
-
Hei!
Jotkut asiat loukkaavat toista ihmistä.
Puoliso tai lapsi loukkaantuu, jos puoliso / äiti / isä tiuskii ärsyyntyneenä. Sellainen tiuskiminen tuntuu pahalta.
Leskiäidistä tuntuu pahalta, kun oma lapsi toistuvasti juopottelee itsensä reppanakuntoon ja joutuu vaikeuksiin.
Nuoresta tuntuu toivottomalta, kun haluaisi olla iloinen ja vapaa ja reilusti kristitty, mutta kokeekin itse toistuvasti epäonnistuvansa ja olevansa jotenkin huonompi kuin kunnon uskovaiset.
Jne.
Tunnetasolla loukkaavaa ja pahan mielen aiheuttavaa. Toinen ihminen tai se ihminen itse on surullinen.
a) On syytä erottaa pahan mielen tunne ja häpea ja synti.
b) On vaikeaa, ainakin minulla, sanoa sille ihmiselle, että muutu, niin olet hyväksytty. Ainakin pelastuksen kannalta ajateltuna.
Puoliso / äiti / isä tiuskii, koska sairauden kipu tekee ärtyisäksi / työ-rahapaineet ovat liian rankat / tms. Vaikea sille on sanoa, että muutu säyseäksi, niin kelpaat. Tosin perheessä on parasta silloin, kun elellään sovinnossa ja puhutaan lempeästi.
Jos alkoholisti ei kertakaikkiaan pysy erossa viinasta, niin minun on sille vaikea sanoa, että muutu - sitten kelpaat! Tosin liika juominen ei oo kuulemma hyväksi!
Uskonvarmuutta kaipaavallekin on vaikeaa minun sanoa, että muutu vahvemmaksi uskossa niin olet kelvollinen. Jumala antaa, jos antaa, uskon! Tosin olisihan se kivaa, jos en koskaan pahoittaisi muiden enkä itseni mieltä toilailluillani!
Ihmisten kesken on hyvä ja toivottavaa, että eläisimme sovussa ja synnittöminä, kymmentä käskyä noudattaen. Mutta ei siihen kaikki pysty. eikä jokainen pysty muutokseen (vaikka haluja olisi).
Kun mennään Kristuksen eteen, saadaan mennä sellaisna kuin ollaan. Jos siinä muuttuu paremmaksi, niin hyvä. Jos siinä saa pahalla ololle, tuskaisille tunteille tai epätietoisuuden sekoittamalle päälle jotain hoitoa ja tukea, niin hyvä. Mutta jos muutosta ei ihmiseen tule, niin se saa olla edelleen siinä Kristuksen lähellä. Epätietoisena, hätäisenä, sairaana, kiimassa, väsyneenä, ärsyyntyneenä, häpeillen tai vapautuneena - ihmisenä!
En osaa sanoa mitä ajan takaa. Mutta jotain semmoista, että ite muuttamalla itseänsä ei saa hyviä tuloksia uskon, synnitömyyden alueella. Kertaparannus ei auta, vaan on jatkuvasti, koko ajan ja lakkaamatta pyrittävä parannukseen ja Kristuksen vierelle. Ei Se aja pois, vaikka toiset ihmiset syntisen siitä mielellään hätistäisi kauemmaksi.
miettii Mauno
-
Homouden nostaminen arvostelun yläpuolelle medioissa ja vaikutelma kirkon viime vaaleista, että ne olisi "hoppelivaalit " ja vaikutelma että kirkko olisi ottanut suunnan Homojen vihkimiseen joskus lähiaikoina on kyllä saanut monenkin ihmisen ajattelemaan ettei raamatussa ilmoitetut synnit ja Jumalan ilmoittamat iljetykset olekkaan mitään eivätkä merkitse nykykirkolle mitään vaan ovat vain suvaitsemattomien yksinkertaisten ihmisten päätä sekoittavia asioita joita rahvaan ei pitäisi miettiä vaan totella kirkon määräyksiä.
Kansalla on todellakin se käsitys että homoilu on hyvä ja Jumalan tahdon mukaista, ainakin kirkon mielestä.
Kansassa on osa joka ei ymmärrä tai ei tule ymmärtämään helposti ( myös minä) miksi kirkko tekee toisin kuin Raamattu sanoo tässä asiassa.Ei ihmisaivot voi olla terävemmät kuin Jumalan tieto ja taito on.
Itselleni on paljonkin ihmettelemistä Raamatun teksteissä, mutta ajattelen jotta jos Jumala on asian noin säätänyt, niin siihen on syynsä ja se syy on varmasti ihmisten omaksi hyväksi. Asia kelpaa minulle sellaisenaan ja voin vain miettiä asiaa mielessäni.
Ihmiset on ymmällään, luottaakko kirkkoon vai Raamattuun.
Se aiheuttaa eripuraa ja vähentää luottamusta kirkkoon. Ihmiset on luottaneet kirkkooon juuri siksi kun sillä on ollut Raamattu pohjana toiminnalleen ja ei ole ollut median tai politikkojen vietävissä hetkittäisten mielihalujen tai mielitekojen mukaan vaan ollut vahva KALLIO.
Tämä peruskallio on nyt murentumassa tällaisen tavallisen kansalaisen mielestä.Tavallinen kansalainen ei ajattele kaikkea kirkon tekemää hyvää vaan sanoo vaan " Joo se on se paikka missä homoja siunataan ja kohta varmaan ihmisiä eläimien kanssakin sillä eläimiin sekaantuminenkinhan on jo laillista Suomessa )
-
Hei!
Jotkut asiat loukkaavat toista ihmistä.
Puoliso tai lapsi loukkaantuu, jos puoliso / äiti / isä tiuskii ärsyyntyneenä. Sellainen tiuskiminen tuntuu pahalta.
Leskiäidistä tuntuu pahalta, kun oma lapsi toistuvasti juopottelee itsensä reppanakuntoon ja joutuu vaikeuksiin.
Nuoresta tuntuu toivottomalta, kun haluaisi olla iloinen ja vapaa ja reilusti kristitty, mutta kokeekin itse toistuvasti epäonnistuvansa ja olevansa jotenkin huonompi kuin kunnon uskovaiset.
Jne.
Tunnetasolla loukkaavaa ja pahan mielen aiheuttavaa. Toinen ihminen tai se ihminen itse on surullinen.
a) On syytä erottaa pahan mielen tunne ja häpea ja synti.
b) On vaikeaa, ainakin minulla, sanoa sille ihmiselle, että muutu, niin olet hyväksytty. Ainakin pelastuksen kannalta ajateltuna.
Puoliso / äiti / isä tiuskii, koska sairauden kipu tekee ärtyisäksi / työ-rahapaineet ovat liian rankat / tms. Vaikea sille on sanoa, että muutu säyseäksi, niin kelpaat. Tosin perheessä on parasta silloin, kun elellään sovinnossa ja puhutaan lempeästi.
Jos alkoholisti ei kertakaikkiaan pysy erossa viinasta, niin minun on sille vaikea sanoa, että muutu - sitten kelpaat! Tosin liika juominen ei oo kuulemma hyväksi!
Uskonvarmuutta kaipaavallekin on vaikeaa minun sanoa, että muutu vahvemmaksi uskossa niin olet kelvollinen. Jumala antaa, jos antaa, uskon! Tosin olisihan se kivaa, jos en koskaan pahoittaisi muiden enkä itseni mieltä toilailluillani!
Ihmisten kesken on hyvä ja toivottavaa, että eläisimme sovussa ja synnittöminä, kymmentä käskyä noudattaen. Mutta ei siihen kaikki pysty. eikä jokainen pysty muutokseen (vaikka haluja olisi).
Kun mennään Kristuksen eteen, saadaan mennä sellaisna kuin ollaan. Jos siinä muuttuu paremmaksi, niin hyvä. Jos siinä saa pahalla ololle, tuskaisille tunteille tai epätietoisuuden sekoittamalle päälle jotain hoitoa ja tukea, niin hyvä. Mutta jos muutosta ei ihmiseen tule, niin se saa olla edelleen siinä Kristuksen lähellä. Epätietoisena, hätäisenä, sairaana, kiimassa, väsyneenä, ärsyyntyneenä, häpeillen tai vapautuneena - ihmisenä!
En osaa sanoa mitä ajan takaa. Mutta jotain semmoista, että ite muuttamalla itseänsä ei saa hyviä tuloksia uskon, synnitömyyden alueella. Kertaparannus ei auta, vaan on jatkuvasti, koko ajan ja lakkaamatta pyrittävä parannukseen ja Kristuksen vierelle. Ei Se aja pois, vaikka toiset ihmiset syntisen siitä mielellään hätistäisi kauemmaksi.
miettii Mauno
Tykkään Maunon ajatuksista! Hyvä naapuri, samoilla mennään! :052:
-
En tietenkään tiedä, mutta arvaan alkuperäisen tekstiviestin liittyvän parisuhteiden siunaamisesta käytyyn keskusteluun. Onko tavallisilla kansalaisilla nyt yleisestikin se käsitys, että homouden suvaitseminen kirkossamme tarkoittaa kaiken ennen syntinä pidetyn julistamista luvalliseksi? Miten väärinkäsitys oikaistaan, pontevalla syntien saarnaamisellako? Minusta olisi tärkeää julistaa synnin perusolemuksen, jumalattomuuden kadottavaa luonnetta. Samalla pitää esittää kutsu Jumalan yhteyteen.
Jotenkin noin ja samaa mieltä.
Onhan tietysti helppoa muita syytellä ja haukkua, mutta en tiedä onko kirkkoa siihen kutsuttu?
Minusta kirkon tulisi julistaa evankeliumia kaikille ja kaikenlaisille ihmisille. Moralisointi ja puuttuminen toisten synteihin on tie missä vain saadaan pahaa aikaan lähimmäiselle.
Yleensäkin ne jotka muita tuomitsevat eivät tiedä esimerkiksi mitä on olla homo tai lesbo, kuitenkin he ovat eniten neuvvomassa ja tuomitsemassa.
Pikkaisen kuin amerikkalaiset televisio saarnaajat, kun moralisoivat ihan hirveesti ja sitten kohta jäävät kiinni siitä mistä muita syyttelevät.
Millainen kirkko teistä on parempi.
Synneistä ihmisille paasaava vai armollinen, joka antaa Jumalan muuttaa ja pitää huolta hulluistaan?
-
Yllättävän monelle on muodostunut homoseksuaalisuus synniksi. En tarkoita tässä sitä että he itse olisivat sitä, vaan että he osoittelevat ja syyttelevät niitä ketä lie joilla arvailevat vian voivan löytyä.
Enpä oikein törmää siihen, että sellaisia osoitellaan, joilla arvellaan olevan homoseksuaalisia taipumuksia.
Kyse ei ole siitä, onko ihminen homo, vaiko ei, vaan kyse on koko ajan ollut homoseksuaalisuuen harjoittamisesta.
Tämä seikka tuntuu kovin pysyvän piilossa kaiken sen hysteerisen huudon ja kohun takana, jota suvaitsevaiset/nykyaikaiset ihmiset näyttävät pitävän.
-
Maunon teksti on hyvä, näin se minunkin mielestäni on.
Laki on laki, armo on armo, mutta niiden soveltaminen käytännön elämässä siten, että ei luiskahdeta väärällä tavalla lain/armon puolelle on kovin vaikeaa.
Eli erittäin hyvä kirjoitus Maunolta.
Tällaisiin harvoin törmää.
-
Eikö syntiä ole kaikki se mikä erottaa meidät Jumalasta. Yllättävän monelle on muodostunut homoseksuaalisuus synniksi. En tarkoita tässä sitä että he itse olisivat sitä, vaan että he osoittelevat ja syyttelevät niitä ketä lie joilla arvailevat vian voivan löytyä. En edelleenkään ymmärrä miten seksiasiat ovat maailman suurin asia ihmisille, jotka itseään uskoviksi kutsuvat. Unohtakaa toisten "viat" ja keskittykää omiinne, kyllä niissä on yllin kyllin askaretta ainakin minulle.
Sellaista syntiä on turvallista kauhistella, josta on varma, ettei itse siihen lankea. Niin sanotut 'kuolemansynnit' ovatkin jo kiusallisempia, liian tuttuja: ahneus, ylpeys, mässäily, riitaisuus... mitä kaikkea ne ovatkaan.
-
Penan väite on tosi.
Mitä johtopäätöksiä ja toimia tuosta totuudesta pitäisi tehdä?
-
Johtopäätöksenä totean, etten pääse omin voimin syntisyydestäni eikä minulla ole valtuuksia osoittaa ketään itseäni syntisempänä. Toimenpiteet jätän Herralle vanhalla rukouksella: Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä!
-
Johtopäätöksenä totean, etten pääse omin voimin syntisyydestäni eikä minulla ole valtuuksia osoittaa ketään itseäni syntisempänä. Toimenpiteet jätän Herralle vanhalla rukouksella: Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä!
Olet kuitenkin ilmeisesti sitä mieltä, että tietysitä synneistä ihmisiä pitää muistuttaa ja henkilökohtaisesti ojentaa?
Esim. niitä ylpeitä ihmisiä pitää ojentaa, jotka kauhistelevat tiettyjä yksittäisiä syntejä toisissa ihmisissä?
Tai ainakin tämänkaltaisista ihmisistä pitää varottaa, että heitä osattaisiin varoa?
Tai vähintäänkin on hyvä, että laitetaan yleinen varoitus, että tällaisiakin-ihmisiä-on-olemassa?
Kadulla nuori mies potkii vanhusta, joka jo maassa makaa.
En puutu asiaan, olenhan herännyt siihen totuuteen, että en ole tuota nuorta miestä yhtään parempi, ennemminkin huonompi, joten mitä minä olen tuohon asiaan puuttumaan?
Uskovaisuuden hedelmäluetteloon pitäisi lisätä "välinpitämättömyys", mikäli se ei siellä vielä ole.
Sinällään Penan toteamus oikeassa yhteydessä (siihen se varmasti on tarkoitettukin) luettuna on hyödyllinen ja tärkeämpääkin tärkeämpi seikka ja täyttä asiaa.
Väärään yhteyteen tuotuna se taasen on tuhoisa totuus.
-
Mummoa potkivan pojan pysäyttäminen on mummon armahtamista. Siitä ei ole lupa luistaa. Synnistä saarnaaminen pojalle siinä tilanteessa taitaisi olla turhaa riidan haastamista. Tuskin hän sitä paitsi kuvitteleekaan hyviä tekoja tekevänsä.
-
Olin aamulla asemalla. Siihen tuli juna. Tuli myös kaksi poliisin mustamaijaa. Autoista siirtyi kymmenkunta poikaa junan vankivaunuun.
Mummo on armahdettu. Ja kauppias, jonka kaupasta rikottu lasi ja varastettu tavaraa. Ja tyttö, jota alaikäisyydestä huolimatta käytetty hyväksi seksuaalisesti. (esimerkit kirjoittajan - enhän mä tiedä, mitä ne tutkintovankeudessa olevat pojat olivat kukin tahoillaan tehneet!).
Ei mummon, kauppiaan eikä tytön elämä jatku entistä rataa. He eivät voi palata entiseen. Jotain on muuttunut eikä elämä ole enää entisensä. Mutta rikollinen on kiinni.
Entä pojat? Vankilapappi juttelee pojan kanssa ja poika kertoo tilansa, ehkä ripittäytyy. Jumalan edessä vapaa.
- ihmisten edessä kahlittu, koko ikänsä ja sen jälkeenkin. Ihmiset hyvin innolla ovat käytännössä kostamassa poikien, ja isien pahat teot toiseen, kolmanteen jne polveen saakka. Vanki on aina vanki ja kirkonpolttaja kirkonpolttaja.
Niin muuttui mummon, kauppiaan, tytön sekä äitien ja isien tekemien poikien elämä. Tässä maailmassa. Pahojen tekojen, rakkaudettomuuden, itsekkyyden - synnin seurauksena.
Ja he menevät pysyen samanlaisina kuin aamulla olivat. Merkittynä vangin leimalla. Mummo, kauppias ja tyttö merkittynä omalla, sisäisellä leimalla kokemuksensa vuoksi.
Kristukselle jokainen heistä on arvokas ja rakas, tahraton ja huolenpidon kohde - kasteen pysyvällä vesileimalla leimattu!
-
Kristukselle jokainen heistä on arvokas ja rakas, tahraton ja huolenpidon kohde - kasteen pysyvällä vesileimalla leimattu!
Foorumin etikettiin kuuluu mennä harhapoluille jonkun kirjoittamasta tekstistä.
Nyt noudatan sitä etikettiä toteamalla, että voihan olla, että joku uhreista taikka syyllisistä kuuluukin pelastusarmeijaan ja näinollen häntä ei ole kastettu ja ei ehkä tulekaan kastettua, joten häneltä puuttuu tuolloin tuo pysyvä leima ja taitaa jäädä tuo tahrattomuuskin näinollen saamatta.
Toisaalta, jos ihmisen kärsimys tuo ihmiselle tahrattomuuden, niin ehkäpä se sitten saadaan tuon inhimillisen kärsimyksen kautta, mikäli ei ole tullut tuota kastetta saatua tai sille mentyä.
-
Lisäys edelliseen.
Luterilaisen uskon mukaan kastettu ihminen on Jumalan edessä tahraton, kun uskoo Jeesukseen.
Jos ei usko, ei tuota tahrattomuutta saada edes inhimillisen kärsimyksen kautta, ei, vaikka kuinka päähän potkittaisiin taikka itse taikka joku muu ihmistä kiduttaa.
-
Kuuntelin tässä jokunen päivä sitten erästä saarnamiestä. Hämmästyin ja ilahduin. Hän kertoi virheistään.
Kuinka helppoa onkaan osoittaa toinen syntiseksi ja unohtaa, että ei ole itse sen parempi.
-
Kuinka helppoa onkaan osoittaa toinen syntiseksi ja unohtaa, että ei ole itse sen parempi.
Kuinka tunnistaa ihmisen, joka osoittaessaan syntiä muissa samalla unohtaa, että ei ole itse sen parempi ja samalla vielä kokee tuollaisen toiminnan helpoksi?
Vaatiiko se jotain yliluonnollista näkijän kykyä nähdä toisen sisikuntaan?
Mielelläni oppisin tällaisen kyvyn.
Kuulun siihen harvinaiseen ihmisryhmään, jolta tuollainen (kuten moni muukin uskovaisten piirissä aktiivisesti toimiva mystinen näkemisen kyky) puuttuu.
Tämä kysymys ei ole vain Kummajaiselle, vaan kaikille.
Tuo oman itsensä huonouden unohtamisestahan moni muukin on täällä puhunut.
-
"Osoittaessaan syntiä muissa"... Hohhoijaa taas kerran!
Kiinnitä toki huomiosi siihen että mistä nousee niin palava halua saada osoitella toisten syntejä? Mistäpä muusta kuin sydämen pahuudesta, omahyväisyydestä ja oman paremmuuden tunteesta!
Jos sinulla on aivan kauhea tarve tuntea itsesi paremmin onnistuneeksi niin suosittelisin vaikka jotain kilpailuharrastusta ja siinä menestymistä. Synnittömyydellä ei kannata koreilla koska sellaista ei leistä kellään ole.
-
Mene, äläkä enää syntiä tee.
:-\ ?
Onnistuukohan keneltäkään?
Ja taas näkee, että Raamattua voi tulkita erilailla.
Minnekköhän Jeesus sen entisen syntisen naisen joka oli tavattu aviorikoksesta lähetti?
Jonnekkin missä ei syntiä voi tehdä?
Niin ja samaa mieltä, että muita on helppo ojennella, mutta oma syntisyys ja omat viat, niitä vaan on vaikeata huomata.
Itteäni kiinnostaa kaikenlainen siunaava ja armahtava saarna, mutta kun aletaan moralisoimaan ja lukemaan lakia, niin se jotenkin saa aikaan vaan vihastumista.
Lain lukeminen kuuluu tietysti toisaalta evankeliumiin, eli lain kautta tulee synnin tunto, sillä jos lakia ei ole, ei ole syntiäkään.
Mutta emme ole lain vaan armon alla.
Mitä hyötyä siis laista on? No ei kai mitään?
Vai onko?
Emmä ainakaan ole löytänyt siitä kuin tuomion.
-
MInä ymmärrän tuon lain sillä tavalla että suhteessa toisiimme meidän on parempi ajatella lakia yleisellä tasolla. Kun puhumme siitä, puhutaan yleisellä tasolla osoittelematta ketään sormella että kuinka epäonnistunut ja huono tuo ja tuokin on. Sehän se on seurapuheiden ehtymätön lähde että paheksutaan sormella osoittaen niitä ja näitä ja "maailmaa", osoitellen yksittäisiä syntejä ja vikoja.
Kun lakia kuulee, lukee tai muulla tavalla saa eteensä niin onhan se sellaista tekstiä että itselleen rehellisen ihmisen on myönnettävä että kohti osuu ja lujaa. Silloin kuulija kuitenkin ITSE tekee em. johtopäätöksen eikä sanoja tee sitä hänen puolestaan. Kummanko arvelette olevan tarkoituksena; senkö että kuulija ITSE toteaa oman mahdottomuutensa vaiko että joku muu sen hänelle jollain nimellisellä synnillä pyrkii osoittamaan? Eihän synnintuntoa edes voi vuodattaa toisen päähän. Mihin unohtuu se sana että antaa Jumalan sanan tehdä työnsä?
Ja jos ei tee niin mitä se meille kuuluu? Jos joku ei mielestään ole syntinen niin mitä sekään meille kuuluu? Annetaan sellaisen ihmisen sitten olla synnitön jos hän kerran niin ajattelee.
Jos tästä asiasta puhutaan suhteessa toisiimme vain yleisellä tasolla niin mitään ongelmaa ei mielestäni ole. Ei pakoteta ketään sinn eikä tänne. Jos haluaa suhtautua kuulemaansa välinpitämättömästi niin siihenkin olkoon vapaus! Sama kunnioitus ja ihmisarvo on silti saatava hänenkin joka ei tahdo kristillisiin arvoihin nojautua! Kylläminä olen sitä mieltä ettei meidän myöskään tule mennä antinomismiin sillä jos ei ole syyllisyyttä, ei ole vapahdustakaan syyllisyydestä. Silloin koko Raamatun keskeisin asia on pelkkää puppua ja voimme unohtaa farssin nimeltä kristinusko.
Mutta: koettakoon syntisyys ja synti sitten miten henkilökohtaisesti ja konkreettisesti hyvänsä, niin tehdään se OMALLA kohdallamme, ei toisen! Ei koskaan toisen! Ei koskaan!
-
Mitä hyötyä siis laista on? No ei kai mitään?
Vai onko?
Emmä ainakaan ole löytänyt siitä kuin tuomion.
Jos olisit löytänyt laista jotain muutakin kuin tuomion, niin olisit kristinuskon kannalta harhaoppinen. Laissa kun ei ole mitään muuta kuin pelkkä tuomio, kuolema ja ahdistus. Pelkkä Jumalan viha, ei hitustakaan rakkautta, ei armon häivää eikä toivon vilahdusta.
Ja mikä pahinta: kaikki mitä se meistä sanoo, on sanasta sanaan TOTTA!
Käsitätkö nyt mikä on Evankeliumin voima ja mihin sitä tarvitaan? Se lupaa vapahduksen synnin kuolettavaan uneen nukahtaneille; -meille kaikille! Vaikka haluaisit, et saa suljetuksi itseäsi ulos evankeliumin piiristä! SE on kuin aurinko joka paistaa syntisten päälle, vaikka katsoisimme siitä poispäin pelkkiin varjoihin, sen säteet tavoittavat kuitenkin meidät, armolta emme pääse piiloon.
-
Siitähän ylipapit, kirjanoppineet ja fariseukset juonivat Jeesuksen ristille, että hän julisti syntejä anteeksi.
Heille oli vain laki ja sen noudattaminen.
Ja heidänkin puolesta Jeesus pyysi"Isä anna heille anteeksi, he eivät tiedä mitä he tekevät".
He eivät saaneet uskoa Jeesukseen ja siksi eivät ymmärtäneet armoa. Mutta monet köyhät ja syntiset jo silloin ja vallankin sen jälkeen ovat käsittäneet armon. Ovat saanet syntejä anteeksi. Mutta eivät voi sittenkään olla tekemättä syntiä
-
Hyi niitä, jotka lukevat lakia toisille!
Onneksi MINÄ en ole sellainen kuin ne, jotka tuota tekevät.
Onnexi.
Heidän pitäisi oppia MINUSTA ja tulla sellaiseksi, kuin Minä, joka en tuollaista pahaa tee, eli EN julista toisille heidän syntejään.
MINÄ sen sijaan luen lakia itselleni.
Ottakoot tässäkin kysymyksessä oppia MINUSTA.
Vaikka näin onkin, olen MINÄkin silti syntinen, suuri sellainen ja kovin huono ihminenkin olenkin, vaikka en nyt suoralta kädeltä kyllä osaa nimetä yhtään yksittäistä syntiä, johon osallistun.
Ja muista, sinun tehtäväsi ei ole nimitellä MINUA syntiseksi - vain Minulla on siihen oikeus.
Enhän minä sinuakaan nimittele syntiseksi.
Minähän olen suvaitsevainen.
-
Kiitos Kyösti! :icon_wink:
-
Osuvasti lohkaistu! :023:
-
Ja muista, sinun tehtäväsi ei ole nimitellä MINUA syntiseksi - vain Minulla on siihen oikeus.
Enhän minä sinuakaan nimittele syntiseksi.
Minähän olen suvaitsevainen.
No jos oikein tekee mieli ja siitä saa hyvän mielen, niin antaa tulla se syntiseksi ja huonoksi saarnaaminen.
-
Kuinka tunnistaa ihmisen, joka osoittaessaan syntiä muissa samalla unohtaa, että ei ole itse sen parempi ja samalla vielä kokee tuollaisen toiminnan helpoksi?
Vaatiiko se jotain yliluonnollista näkijän kykyä nähdä toisen sisikuntaan?
Mielelläni oppisin tällaisen kyvyn.
Kuulun siihen harvinaiseen ihmisryhmään, jolta tuollainen (kuten moni muukin uskovaisten piirissä aktiivisesti toimiva mystinen näkemisen kyky) puuttuu.
Tämä kysymys ei ole vain Kummajaiselle, vaan kaikille.
Tuo oman itsensä huonouden unohtamisestahan moni muukin on täällä puhunut.
Kyllä se ainakin minulta vaatisi jotain yliluonnollista. "Sokea toista taluttaa". Se olen minä. Keksin kyllä monta asiaa, mitä muut tekevät väärin ja samalla unohdan mielelläni, että itsessäni on vähintään kaikke ne samat synnit ja pari muuta lisäksi.