Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Kalistaja - 04.08.10 - klo:22:14
-
Sitä huomaa virkistyvänsä rehellisten ihmisten seurassa; Kalistajaa ärsyttää valhe itsessä ja muissa. :023: :kahvi:
-
Pitäsköhän kommentoida jotain rehellisesti. Lueskelin pitkästä aikaa viimeaikaisia viestejä ja rupesi rehellisesti sanoen ärsyttämään. Ärsyttää nykyherännäisyyden ahdasmielisyys, kun yritetään kaikin keinoin kammeta läpi uusia oppeja herännäisyyttä hyväksi käyttäen. Ärsyttää, kun joka paikka on pullollaan sitä, miten ah niin avointa, suvaitsevaista ja kaikki käy -meininkiä "meillä" on ja kuinka "väärässä" muut ovat ja vain herännäisyys on "oikealla tiellä". Kerkesin jo miettiä, että pitäisikö ruveta jäsenmaksullaan kannattamaan mieluummin jotain lestadiolaisuutta tai muuta yhdistystä, joka pyrkii etsimään Jumalan sanaa eikä ole niin maallinen liike ja hehkuta omaa hyvyyttään. Kirkollinen ja maallinen elämä toimivat erilaisten pelisääntöjen mukaan, kun maallinen hallinto toimii enemmistön päätöksen mukaan, mikä taas kirjataan lakiin ja kirkollinen toimii Raamatun mukaan. Hyvä keino harhaannuttaa ihmiset kristinuskosta, kun pitäisi kirkossa toimia kaiken samalla tavalla kuin maallisessa elämässä. Tällä viikollakin rehellisesti sanoen ärsyttänyt lukea lehdistä kirkollisia asioita koskevia uutisia. Jos ei halua sitoutua kristilliseen avioliittoon, niin siitä vaan maistraattiin, ei ole pakkoa. Samoin jos eroaa kirkosta, niin ei tarvitse myöskään siunata kirkollisesti, itsepähän on päätöksensä tehnyt ja ei ole halunnut Jumalaa. Kauppojen sunnuntaiaukioloajat eivät ole kristillisen käsityksen mukaan ok, vaikka sitä kuinka yritetään kristillisesti puolustella perheiden ajanvietolla yms. Samoin moni muu asia ärsyttää. Pitäisi osata erottaa kirkollinen ja maallinen regimentti, kuten Lutherkin taisi opettaa. Mitä merkitystä on herännäisyydellä, jos se vain nöyristelee lainsäätäjiä eikä pidä kiinni kristillisistä arvoista. Mietin Kiuruveden juhlilla, että olisi ok olla joskus talkoolaisena, mutta enpä taida, ei kiinnosta, jos sitten minunkin suuhun laitetaan liikkeen nimissä ajatuksia, joita en voi hyväksyä. Foorumilla pitäisi muistaa myös herännäisyyden perimmäiset ajatukset ja pysyä Kristuksessa ja kristillisissä arvoissa. Maallinen elämä on maallista elämää, elämme yhteiskunnan lakien mukaan, mutta silti voi elää kristillistä elämää yksityisesti, kaikessa ei tarvitse matkia lainsäätäjien kulloisiakin keikauksia. Herättäjäjuhlillakin ärsytti suunnattomasti eräässä puheessa muiden mollaaminen. Ei pitäisi mennä omavanhurskauteen vaan kristittyjen liikkeiden pitäisi kunnioittaa myös toisiaan. Jos vaikka me "heränneet" olemme niin hyviä, niin pitääkö aina olla niin "oikeassa".
Tuli varmaan sekavaa tekstiä, mutten jaksa muokata. Piti vain avautua, kun pisti ketjun nimi silmään. Semmoiset ajatukset tänään, rehellisesti sanoen.
-
Pitäsköhän kommentoida jotain rehellisesti. Lueskelin pitkästä aikaa viimeaikaisia viestejä ja rupesi rehellisesti sanoen ärsyttämään. Ärsyttää nykyherännäisyyden ahdasmielisyys, kun yritetään kaikin keinoin kammeta läpi uusia oppeja herännäisyyttä hyväksi käyttäen. Ärsyttää, kun joka paikka on pullollaan sitä, miten ah niin avointa, suvaitsevaista ja kaikki käy -meininkiä "meillä" on ja kuinka "väärässä" muut ovat ja vain herännäisyys on "oikealla tiellä". Kerkesin jo miettiä, että pitäisikö ruveta jäsenmaksullaan kannattamaan mieluummin jotain lestadiolaisuutta tai muuta yhdistystä, joka pyrkii etsimään Jumalan sanaa eikä ole niin maallinen liike ja hehkuta omaa hyvyyttään. Kirkollinen ja maallinen elämä toimivat erilaisten pelisääntöjen mukaan, kun maallinen hallinto toimii enemmistön päätöksen mukaan, mikä taas kirjataan lakiin ja kirkollinen toimii Raamatun mukaan. Hyvä keino harhaannuttaa ihmiset kristinuskosta, kun pitäisi kirkossa toimia kaiken samalla tavalla kuin maallisessa elämässä. Tällä viikollakin rehellisesti sanoen ärsyttänyt lukea lehdistä kirkollisia asioita koskevia uutisia. Jos ei halua sitoutua kristilliseen avioliittoon, niin siitä vaan maistraattiin, ei ole pakkoa. Samoin jos eroaa kirkosta, niin ei tarvitse myöskään siunata kirkollisesti, itsepähän on päätöksensä tehnyt ja ei ole halunnut Jumalaa. Kauppojen sunnuntaiaukioloajat eivät ole kristillisen käsityksen mukaan ok, vaikka sitä kuinka yritetään kristillisesti puolustella perheiden ajanvietolla yms. Samoin moni muu asia ärsyttää. Pitäisi osata erottaa kirkollinen ja maallinen regimentti, kuten Lutherkin taisi opettaa. Mitä merkitystä on herännäisyydellä, jos se vain nöyristelee lainsäätäjiä eikä pidä kiinni kristillisistä arvoista. Mietin Kiuruveden juhlilla, että olisi ok olla joskus talkoolaisena, mutta enpä taida, ei kiinnosta, jos sitten minunkin suuhun laitetaan liikkeen nimissä ajatuksia, joita en voi hyväksyä. Foorumilla pitäisi muistaa myös herännäisyyden perimmäiset ajatukset ja pysyä Kristuksessa ja kristillisissä arvoissa. Maallinen elämä on maallista elämää, elämme yhteiskunnan lakien mukaan, mutta silti voi elää kristillistä elämää yksityisesti, kaikessa ei tarvitse matkia lainsäätäjien kulloisiakin keikauksia. Herättäjäjuhlillakin ärsytti suunnattomasti eräässä puheessa muiden mollaaminen. Ei pitäisi mennä omavanhurskauteen vaan kristittyjen liikkeiden pitäisi kunnioittaa myös toisiaan. Jos vaikka me "heränneet" olemme niin hyviä, niin pitääkö aina olla niin "oikeassa".
Tuli varmaan sekavaa tekstiä, mutten jaksa muokata. Piti vain avautua, kun pisti ketjun nimi silmään. Semmoiset ajatukset tänään, rehellisesti sanoen.
Samaa mieltä kauppojen aukiolosta. Puheenvuorosi perusteella heräsivät seuraavat kysymykset:
- Mitä ovat kristilliset arvot?
- Eikö suvaitsevaisuus ole kristillistä tai körttiläisyyttä?
- Miten herännäisyys nöyristelee lainsäätäjiä?
-
'Kristillisiin arvoihin' vedotaan joskus niin ylimalkaisesti, että sitä voi pitää jopa epärehellisyytenä. Toisinaan sillä taidetaan peittää omaa epävarmuutta, toisinaan halutaan luoda itsestä edullinen mielikuva kristilliseksi arvioidulle yleisölle.
Kannatan siis käsitteen purkamista ja arvojen määrittelemistä konkreettisemmin. Siitä voi sitten keskustella, miten kristillisiä yksittäiset arvot lopulta ovat. Jossakin juuri ihmeteltiin, miten 'koti, uskonto ja isänmaa' ovat tulleet perusarvoiksi kirkossa, jonka Herra oli koditon uskonnollisuutta arvosteleva opettaja ilman isänmaata.
Minä perustan arvoni rakkauden kaksoiskäskyyn ja kultaiseen sääntöön sekä vuorisaarnaan. Käytännön toteutus onkin sitten toinen asia, kovin ontuvaa.
-
Mitä ovat kristilliset arvot?
Jeesus sanoo, että "te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia ette
kä Jumalan voimaa".
Jos kysyt tosissasi, niin ryhdy tutkimaan ja opiskelemaan aktiivisemmin Raamattua, niin VTtä, kuin UTtäkin.
Sieltä se pikkuhiljaa alkaa selvitä, ja selviää sitä enemmän, mitä tutkit.
Jos et kysy tosissasi, niin turha sinulle on tähän vastata, varsinkaan, kun vastauksen antaminen tällaisessa tapauksessa olisi jokseenkin turhaa ja vaivalloista.
-
Eikö suvaitsevaisuus ole kristillistä tai körttiläisyyttä?
Oman huomioni mukaan "suvaitsevaisuus" -käsitteen esilleotto erilaisissa keskusteluissa eri yhteyksissä on pääsääntöisesti puhdasta sanakikkailua ja merkityksetöntä jorinaa. Kun suvaitaan jotain asiaa/arvoa, joudutaan väkisinkin olemaan suvaitsemattomia jollekin toiselle asialle, taikka arvolle. Tämän tiedostaminen on välillä varsin vaikeaa.
Otan pari esimerkkiä, jotka on helpompi nykyisen ajanhengen vallassa (=meidän) olevan ymmärtää.
Hyväksynkö sen, että uuden kumppanin löytänyt aviopuoliso eroaa perheestään ja pääsee uuden ihastuksensa luo pois tylsäksi muuttuneesta perhe-elämästä? Jos hyväksyn, olen suvaitsevainen tätä henkilöä kohtaan ja sitä kohtaan, että hän pääsee täyttämään syvän ja itselleen tärkeän tarpeen. Samalla tulen olleeksi suvaitsematon varsinkin perheen lapsia ja heidän tarvettaan kohtaan omistaa molemmat vanhemmat.
Olen suvaitsematon sitä seikkaa kohtaan, että lapset tod.näk. voivat joutua lopun elämäänsä kantamaan psyyken haavoja tästä tapauksesta johtuen. Jos suvaitsen pois lähtevää vanhempaa, pyllistän lapsille ja ehkä toiselle aviopuolisolle. Jos suvaitsen lapsia, tulen pyllistäneeksi poislähtevän suuntaan (sekä tämän uuden kumppanin suuntaan) ja kieltäneeksi heiltä asian, joka heille on hyvin tärkeä.
Hyväksynkö liikennerikkomukset?
Jos hyväksyn, olen suvaitsevainen erilaisia tarpeita omaavia ihmisiä kohtaan ja samalla pyllistän niitä kohtaan, jotka joutuvat erilaisiin onnettomuuksiin. Ja päivastoin.
Raamattu on kristillisen elämän ohjekirja.
Sieltä pyritään hakemaan se arvomaailma, eli se, mille pyllistetään ja mitä suvaitaan.
Samaan aikaan on vallalla useita muitakin arvomaailmoja, jotka myös määritelevät sen, kelle pyllistetään ja ketä suvaitaan.
Loppuun voisin vielä laittaa erään omasta mielestäni hassun hokeman, kolmella eri kielellä ilmaistuna:
- "Pitääkö minun suvaita suvaitsemattomuutta?"
- "Pitääkö minun suvaita sitä, että jos ihminen kumartaa johonkin suuntaan, niin hän tulee pyllistäneeksi vastakkaiseen suuntaan?"
- "Onko se hyväksyttävää, että ihminen ei voi kumartaa samaan aikaan kahteen eri suuntaan?"
-
Kalistaja otti pahan, mutta hyvän aiheen. Rehellisyys on todella vaikea laji kristittyinä itseään pitävien joukossa. Olen kuullut eläessäni vain yhden saarnan rehellisyydestä, se oli Laihian herättäjäjuhlilla ja se oli todella herättävä. Muistan sen poikkeavuuden vuoksi vieläkin. Olen ihmetellyt miksi saarnaajat karttavat aihetta puheissaan, kuitenkin se on tutkimusten mukaan suomalaisten tärkein arvo ja sen tulisi olla jokaisen kristityn kunnia. Perättömiä legendoja syötetään herttaisesti ja kansa kuuntelee. Eräissä liikkeissä on käytössä sanonta, että puheessa oli evankelistalisää. Miksi rehellisyys on meille vaikeaa? "Jos kristityn on nimi mulla, niin...."
Suvaitsevaisuus on myös vaikea laji. Itsessään hyväksyy helposti kaikki ne viat, jotka toisessa ovat kuolemansyntejä.
-
Suvaitsevaisuus on myös vaikea laji. Itsessään hyväksyy helposti kaikki ne viat, jotka toisessa ovat kuolemansyntejä.
Tässä oli paras suvaitsevaisuuden määritelmä, mihin eläissäni olen törmännyt. Muistelen Raamatussa kehoitetun muistamaan, että jokainen seisoo tai kaatuu oman Herransa edessä. Mikä olet sinä joka toisen palvelijaa tuomitset?
-
Suvaitsevaisuuskeskustelut mielestäni ovat pääosin epärehellisyydellä kuorrutetuja.
Matilda lukee Raamattua ja hän ymmärtää, että tiistai on ainoa oikea lepopäivä, jolloin kenenkään ei pitä työtä tekemän.
Matilda haluaa totella Jumalaa ja hän aina aika-ajoin ottaa asian esille eri yhteyksissä.
Taneli uskoo, että tiistai ei ole ehdottoman oikea päivä levätä ja että tiistain pitäminen ainoana oikeana lepopäivänä on vahingollista ja väärin.
Taneli toitottaa, että Matilda on suvaitsematon, koska Matilda pitää tiistaita ainoana oikeana lepäpäivänä.
Tanelin mielestä Matildan pitäisi pyllistää sille Jumalalle, johon Matilda uskoo ja kumartaa ihmistä (eli siis häntä) ja hyväksyä ennemmin hänen määritelmänsä oikeasta.
Taneli vielä vetoaa yleiseen mielipiteeseen käyttäen sitä argumenttina, että juuri hän on se suvaitsevampi osapuoli.
-
Tarkennus:
on oikein kritisoida Matildan ja Tanelin uskoa,
mutta on mielestäni typerää tehdä siitä suvaitsevaisuuskysymys,
koska se ei sellainen ole:
ei ole mahdolista sanoa, kumpi on tuossakaan tapauksessa suvaitsevaisempi.
-
Olen huomannut että varsinkin uskovaisten kanssa se rehellisyys on vähän niin ja näin. Etenkin epärehellisyys itseä kohtaan on paljolti vallalla. Meinaan että kuvitellaan kaikki rukousvastauksia, viestejä, sanomia ja merkityksiä tulkitaan olemattomista asioista. Ja on se vähän muutenkin... harvoin usko kenestäkään rehellistä tekee.
-
Kerkesin jo miettiä, että pitäisikö ruveta jäsenmaksullaan kannattamaan mieluummin jotain lestadiolaisuutta tai muuta yhdistystä, joka pyrkii etsimään Jumalan sanaa eikä ole niin maallinen liike ja hehkuta omaa hyvyyttään
Voisi tehdä hyvin terää mennä tutustumaan esimerkiksi vanhoillislestadiolaisten seuroihin, myös esikoiset saattaisivat sinua miellyttää. Minusta herännäisyys kyllä on itse asiassa poikkeuksellisen jäsenkontrolliton liike, siinä ei käytetä kauheasti valtaa, niinpä ei pyritä myöskään vahtimaan sitä mitä ajatellaan ja mitä mieltä ollaan. Olen ollut liikkeessä nyt yli 40 vuotta ilman että kukaan olisi tullut sanomaan, mitä pitää ajatella, lähinnä ovat pyrkineet rakkaudella hoitamaan joukkoon. Vapaamieliset käsitykseni vaikkapa homoista olen omaksunut sillä tavoin, että olen ollut tekemisissä homojen ja muiden seksuaalisten vähemmistöjen kanssa ja huomannut omien havaintojeni kautta miten loukkaavia ja vastenmielisiä ja tietämättömiä ihmisten - usein kristityiksi itsensä kovaan ääneen julistavien - homovastaiset mielipiteet ovat. Pitäisikö pyytää tätä, siis näitä omia havaintojani ihmisistä ja heidän elämistään, anteeksi? Sitä en nyt kuitenkaan tee. Näin rehellisesti puhuen.
-
Voisi tehdä hyvin terää mennä tutustumaan esimerkiksi vanhoillislestadiolaisten seuroihin, myös esikoiset saattaisivat sinua miellyttää. Minusta herännäisyys kyllä on itse asiassa poikkeuksellisen jäsenkontrolliton liike, siinä ei käytetä kauheasti valtaa, niinpä ei pyritä myöskään vahtimaan sitä mitä ajatellaan ja mitä mieltä ollaan. Olen ollut liikkeessä nyt yli 40 vuotta ilman että kukaan olisi tullut sanomaan, mitä pitää ajatella, lähinnä ovat pyrkineet rakkaudella hoitamaan joukkoon. Vapaamieliset käsitykseni vaikkapa homoista olen omaksunut sillä tavoin, että olen ollut tekemisissä homojen ja muiden seksuaalisten vähemmistöjen kanssa ja huomannut omien havaintojeni kautta miten loukkaavia ja vastenmielisiä ja tietämättömiä ihmisten - usein kristityiksi itsensä kovaan ääneen julistavien - homovastaiset mielipiteet ovat. Pitäisikö pyytää tätä, siis näitä omia havaintojani ihmisistä ja heidän elämistään, anteeksi? Sitä en nyt kuitenkaan tee. Näin rehellisesti puhuen.
Kenenkään ajattelua pysty kahlitsemaan ilman aivopesua ja mielenhallintaa. Eikä kaikkien ajattelua voidan puristaa samaan muottiin vaikka kuinka painostettaisiin. Ajattelutapamme, taustamme ja tietomme ovat erilaisia. Lieneekin oikein lähteä herännäisyyden minimistä, siis siitä, että uskoo "vain Jumalan armosta".
Vapaamielisyys ei voi tarkoittaa sitä, että hyväksytään mitä tahansa, vaikka erilaisuutta pidetäänkin arvossa. unnustetaankin. Ev. lut kirkon johto on ajautumassa avioliittokiistassa käsittämättömään ristiriitaan kansalaisyhteiskunnan kanssa. Miksi pitää riidellä siitä, mikä taho vihkii avioliittoon? Vihittäköön ne parit avioliittoon kirkossa, jotka ovat kirkon jäseniä erottelematta hetero- tai homo/lesbopareja.
-
Ev. lut kirkon johto on ajautumassa avioliittokiistassa käsittämättömään ristiriitaan kansalaisyhteiskunnan kanssa. Miksi pitää riidellä siitä, mikä taho vihkii avioliittoon? Vihittäköön ne parit avioliittoon kirkossa, jotka ovat kirkon jäseniä erottelematta hetero- tai homo/lesbopareja.
Sillähän kirkko kaikista ristiriidoista "kansalaisyhteiskunnan kanssa" selviää, jos se toimisi kaikessa samoin, kuin se.
Esim. jos noudatetaan samaa vihkimiskäytäntöä sen kanssa, kuten ehdotat, niin ei ole ristiriidan ristiriitaa yhteiskunnan kanssa.
Toiveesi tulee ennemmin tai myöhemmin mitä ilmeisimmin toteutumaan.
-
Olen huomannut että varsinkin uskovaisten kanssa se rehellisyys on vähän niin ja näin. Etenkin epärehellisyys itseä kohtaan on paljolti vallalla.
Epärehellisyys ei ole uskovaisuussidonnainen asia, vaan tavallinen piirre ihmisluonnossa ja sitä esiintyy kaikkialla ja yllättävän paljon.
Meinaan että kuvitellaan kaikki rukousvastauksia, viestejä, sanomia ja merkityksiä tulkitaan olemattomista asioista.
Jos pyytää Jumalalta jotain ja sitten sen saa, niin tuskin se kovin paha asia on, jos vaikka Jumalaa kiittää siitä, että sai sen, mitä pyysi.
Pahaksi se ennemminkin muuttuu, jos ei kiitä kun sai, mitä pyysi.
Raamattu mainitsee, että "Jumala puhuu tavalla jos toisellakin, sitä vain ei huomata".
Ongelmana siis on se, että Jumalan puhetta ei kuulla/huomata/nähdä, kun ei osata lukea niitä sanomia "olemattomista" asioista.
Jampe on mainpuloitu pelkäämään Jumalan puhetta ja rukousvastauksia, ja Jampe lietsoo tätä pelkoa eteenpäin.
Toki ymmärrän sen ongelman, jota Jampe kuvaa, mutta kyseisen ongelman pelko on myös ongelma, jos siinä mennään överiksi.
-
Kyllä uskovaispiireissä ihan järjestelmällistä valehteluakin hyväksytään jos sen avulla levitetään uskoa. Esim. kiertelevät haaskalintu-saarnamiehet harrastavat tätä paljon. Esimerkiksi he väittävät että joku on parantunut ja heittänyt rullatuolin roskiin kun hihhulisaarnaaja paransi hänet. Suomalaiset uskovatkin osallistuvat tähän avoimesti levittelemällä tämänkaltaisia juttuja häikäilemättä. On jopa väitetty jonkun hihhulin herättäneen ihmisiä kuolleista.
Järjestelmällistä valehtelua hyväksytään uskon nimissä siinäkin kun evoluutiota vastustetaan ja kaikenlaisia uskovaisia "tutkijoita" syntyy kuin sieniä sateella joilla ei ole edes mitään koulutusta. Samoin on kaikenlaisia uskovaisia "kirjailijoita" jotka ovat kirjoittaneet jonkun mielipuolisen traktaatin tai hihhulointiin opastavan kirjan niin esiintyvät "kirjailijoina" yms. Onhan näitä..
-
Otetaan esim. joku "profetia" että paasataan suut vaahdossa että "tänä vuonna" tulee suomeen suuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuri onnettomuus, "näin on minulle profetoitu"...
No sitten kun ei tullutkaan niin selitetään että Jumala muutti mielensä kun niin moni rukoili, -just...
sensijaan ko. "profetoijan" pitäisi ymmärtää siinä tilanteessa hävetä hirveästi, tunnustaa julkisesti olleensa kajahtanut umpihullu päästänsä ennustelija sekä mennä liiterin taakse ja hakata omaehtoisesti päätään vajan seinään 2 tuntia, eikä tämän jälkeen enää ikinä ennustelisi ja kieltäisi muitakin moisesta hourailusta!
-
Johanneksella oli kovat piipussa ja osumatarkkuus hyvä.
-
Ei se ylhäisen isänmaan ikävä ole mihinkään katoamassa, jos katsoo mitä virsiä toivotaan. Se ei vaan ole kovin herkullinen keskustelunaihe, kun erimielisyyttä ei asiasta pahemmin esiinny. Minä olen henkilökohtaisesti suuri taivasvirsien ihailija ja veisauttaja. Niissä on mannaa kahden maan kansalaiselle. Tämä on nyt pikkuisen offtopic, mutta vastaus edelliseen.
-
Olet ymmärtänyt Johannes mielestäni herännäisyyden nykymenon aivan oikein. Tällä tavalla olen monen, monen heränneen kokeneen nykymenosta.
En ole itsekään liikkeessä mikään "eilisen teeren poika" ja helppo on yhtyä näkemyksiisi. Harvoilla kuitenkin on rohkeutta ilmaista asia.
Siionin virsien suhteenkin näkemyksesi näyttää olevan oikea, kun katsoo uudistuksesta julkaistuja kirjoituksia. Uskon olemuksen - Kristuksen sovitustyön, rakkauden ja armon - toivoisi virsissä kuitenkin säilyvän.
Nyt, kun Herättäjä-Yhdistyksen puheenjohtaja vaihtuu nuori, isänmaanystävä ja sotaveteraanien puolesta puhuja kehiin, niin kehitys jatkuu taatusti samansuuntaisena.
-
Yksi jännä piirre tuossa suvaitsevaisuuskäsitteessä on se, että mitä lähempänä ihmisen mielipide on yleistä ajanhenkeä, sitä suvaitsevampana ihmistä pidetään. Ajanhenki on se mittari, jolla ihmisen suvaitsevaisuutta mitataan.
Ajanhenmki määrittelee sen, mihin suuntaan pitää kumartaa ja mihin pyllistää, jotta voisi saada suvaitsevaisen ihmisen nimen.
-
Kristillisten arvojen peräänkuuluttamisella tarkoitin sitä, että nykyisin tuntuu, että kristillisiä arvoja ovat ne, jotka ovat kulloinkin huudossa yhteiskunnassa.
Tästä olen summittaisesti samaa mieltä kanssasi, mutten saanut vastausta kysymykseeni kristillisista arvoista. Ovatko ne kultaisia sääntöjä vai vuorisaarna vai kymmenen käskyä?
Ihmisinä meidän pitää silti heitäkin rakastaa.
Kyllä tuo on aika laiha versio kristillisista arvoista. Jos meidän pitäisi rakastaa vihamiehiämme, niin kai me nyt homoja/lesboja rakastamme sellaisina kuin ovat ja kristityt homot vihimme avioliittoon kirkossa? Ei kai hetero ole
parempi kristitty kuin homo/lesbo? Kuinka hyvä kristityn homon pitäisi olla, että hän ja kumppaninsa siunattaisiin avioliittoon kirkossa?
-
Yksi jännä piirre tuossa suvaitsevaisuuskäsitteessä on se, että mitä lähempänä ihmisen mielipide on yleistä ajanhenkeä, sitä suvaitsevampana ihmistä pidetään. Ajanhenki on se mittari, jolla ihmisen suvaitsevaisuutta mitataan.
Ajanhenmki määrittelee sen, mihin suuntaan pitää kumartaa ja mihin pyllistää, jotta voisi saada suvaitsevaisen ihmisen nimen.
Mikä ihmeen ajan henki? Yhteiskunta on täynnä eri tavalla ajattelevia ihmisiä? Mutta raja kulke moniarvoisuuden ja kaikkiarvoisuuden välillä? Hyväksymme erilaisuuden, mutta emme hyväksy mitä tahansa.
-
Nyt tekisi mieleni kysyä Jampelta, missä olet kohdannut näitä huippuvilpillisiä kristittyjä sitten? Syy on tämä: Liikun aika vähän missään, henkilökohtaisesti en tunne ketään juuri tuollaista meuhkaajaa, sellaista saattaisi muistaa hamasta nuoruudesta mutta ei nyt tule mieleen kuin yksi tapaus. Sen tiedän mainion hyvin, että itseään pystyy pettämään Raamattu kourassa siinä kuin ilmankin. En vain oikein tiedä kuinka ongelma ratkeaa, ellei siten, että lakkaa kaikessa ensin itse pettämästä itseään. Olen kysynyt tätä ennenkin, mutta en muista saaneeni vastausta. Nuo spekulatiiviset Matit ja Maijat vai mitä ne oli lepopäiväriitoineen ovat muuta.
Ja on hieman toista noin hahmottomasti "olla uskossa" "olla kristitty" "olla herännyt" "olla uskomassa" jne kuin edes sinnepäin ymmärtää tekevänsä tiliä päivittäin todelliselle elävälle Jumalalle, joka vihaa vääryyttä ja vilppiä. Mutta ymmärrän tähän kyllä helpommin päädyttävän, kun ihmisellä alkaa olla erikseen "elämää" ja "uskonelämää". Ymmärtääkö kukaan, mitä itse puolestani tarkoitan? Jos olisikin vain yhtä, eli ymmärtäisi kaiken aikaa elävänsä Jumalan silmien alla, taitaisi tulla yllättävästi tietoiseksi omasta vilpillisyydestään, ja se olisi aika paljon.
Jumala on tavallisessa; katsoo arkeamme, joskus ihminen saa erityisesti pyytämänsä, joskus ei, syy saattaa olla mikä hyvänsä eikä kenties erityisesti kuulu meille, mutta kiittämään käsketään "joka tilassa" (missä se oli) ei vain silloin kun toive toteutuu - niistä kiittämistä ei kyllä ole kielletty missään sikäli kuin ymmärrän. Ei liioin ole kielletty kääntymästä Jumalan puoleen ongelmineen. En nyt oikein ymmärrä.
-
Minustakin on epärehellistä jakaa elämä kahtia maalliseen ja hengelliseen niin, ettei niillä muka ole toistensa kanssa mitään tekemistä ("Moses is Moses and business is business"). Lutherin regimenttioppi ei tarkoita ymmärtääkseni mitään tällaista, hän piti niin kirkkoa kuin esivaltaakin Jumalan välikappaleina. Arkisessa tohuilussammekin olemme Jumalan katseen alla.
-
Tässä kirkkomme selitys asiasta.
Regimenttiopilla tarkoitetaan luterilaisuuden käsitystä Jumalan kahdesta tavasta hallita luomaansa maailmaa ja huolehtia siitä. Toisaalta Jumala hallitsee ”vasemmalla kädellään” eli laillisen esivallan, yhteiskunnan lakien ja oikeusjärjestyksen sekä erilaisten virkojen ja tehtävien välityksellä. Tätä kaikkea kutsutaan maalliseksi regimentiksi. Pitäessään järjestystä ja laillisuutta voimassa esivalta suojelee elämää ja edistää oikeuden tapahtumista. Tarvittaessa sillä on myös oikeus rangaista niitä, jotka rikkovat lähimmäisenrakkauden periaatetta vastaan sekä käyttää pakkokeinoja. Tällöinkin esivalta on Jumalan palveluksessa. Esivallan on kuitenkin kyettävä perustelemaan toimintansa järjellä ja pidettävä kiinni oikeudenmukaisuudesta.
Toisaalta Jumala käyttää hallintavaltaansa ”oikealla kädellään” eli kirkon kautta. Näin tapahtuu silloin, kun kirkko huolehtii Jumalan sanan julistamisesta ja sakramenteista. Näiden tarkoitus on synnyttää ja vahvistaa uskoa sekä auttaa kristittyä elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Tätä puolta Jumalan hallintavallasta kutsutaan hengelliseksi regimentiksi. Se tähtää samaan päämäärään kuin maallinen regimentti, mutta keinot ovat erilaiset. Hengelliseen regimenttiin eivät kuulu pakko, rangaistukset eivätkä vaatimukset. Kun ihminen uskoo ja haluaa elää Jumalan tahdon mukaisesti, myös lähimmäisenrakkaus ja oikeudenmukaisuus voivat toteutua.
Haettu osoitteesta http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Regimenttioppi
Mielestäni tämä kaikki on sen mukaista, mitä Pena edellä totesi. Kristityn ei tarvitse hyväksyä yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuutta, eriarvoisuutta, vääryyksiä eikä virheitä eikä myöskään väärin ja huonosti toimivaa hallintoa ja oikeutta. Eikä kirkon jäsenen pidä hyväksyä epäoikeudenmukaisuutta, eriarvoisuutta eikä vääryksiä, joita kirkon piirissä tehdään.
-
Herännäisyys on syntynyt herätyksistä. Herätyksistä se on saanut nimensäkin. Pelastuksen perustus on ollut herännäisyydessä alusta alkaen hyvin selkeä, Raamatun ja tunnustuksen mukainen. Herätyksestä tai heräämisestä ei saa tänään puhua. Jumalan sanan puolustaminen aiheuttaa ainakin täällä körttifoorumilla voimakkaita vastareaktioita.
On todettava körttifoorumin keskusteluihin viitaten, ettei herännäisyys ole yhtenäinen liike, vaikka sellaista kuvaa pyritään usein antamaan. Monet heränneet ovatkin tänä päivänä järkyttyneitä siitä, mihin kirkossa ja sen myötä herännäisyydessä ollaan menossa. Ratsastetaan suvaitsevaisuudella ja ihmisten tasa-arvolla, haluten unohtaa täysin Jumalan sana ja hänen rakkautensa ihmiskuntaa kohtaan.
-
Hyvä, jos näin on. Säikähdin, kun luin jonkin artikkelin, että yritetään vanhentuneena ajatuksena saada pois herännäisyydessä olevaa räikeää jakoa tähän maailmaan ja iankaikkiseen maailmaan. Ehkä se oli sitten vain spekulointia ko. artikkelissa.
En mä tuommoseen oo törmänny missään artikkelissa mutta semmoseen oon että poistetaan se ajattelumalli että kristityn pitäis kokonaan eristäytyä tästä maailmasta parempiin piireihin. Eli vaan vahvistetaan kahden maan kansalaisuutta kun sanotaan että kristitty on paitsi taivaan kansalainen, myös tämän maailman kansalainen eikä mikään siitä erillään oleva pylväspyhimys. Ja kyllähän niistä poistettavista siionin virsistä on jo lista olemassa eikä sieltä lähteny kahden maan kansalaisuuden takia yhtäkään, maailmasta eristäytymisen ja maailmaan jääneiden morkkaamisen takia pari.
Suvaitsevaisuus. Typerä sana. Kuvaavampi olisi välinpitämättömyys. Sitähän se on. Jos ei pyllistä mihinkään suuntaan niin eihän sitä silloin minnekään kumarrakaan, kulkee vain nokka pystyssä että edes vähän pystyisi hengittämään sen päähän nousseen pissin läpi.
Eikö olis terveellisempää myöntää tekevänsä syntiä kuin kieroilemalla selitellä että eihän tämä ja tämä asia niin kovin väärin olekaan kun eihän nykyaikana ja kyllähän kaikki muutkin. Jos ei itselleen myönnä olevansa ihan konkreettisesti syntinen, eihän sitä silloin myönnä tarvitsevansa armahdustakaan. Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Vähän liian helppo on ainaki mun kokemuksen mukaan unohtaa Kristus kun itellä pyyhkii hyvin.
Tuli mieleen se vitsi missä opettaja kysyy luokalta että mitä pitää tehdä että saa syntinsä anteeksi ja pikku-kalle vastaa että syntiä tietysti.
-
Suvaitsevaisuus. Typerä sana. Kuvaavampi olisi välinpitämättömyys. Sitähän se on. Jos ei pyllistä mihinkään suuntaan niin eihän sitä silloin minnekään kumarrakaan, kulkee vain nokka pystyssä että edes vähän pystyisi hengittämään sen päähän nousseen pissin läpi.
Samaa mieltä, mutta onhan se diplomaattista.
-
Ei voi olla totta! Liian yksimielistä porukkaa. Rehellisesti...pistäkää ranttaliksi, niin saadaan lukko tällekin aiheelle.
-
Ei voi olla totta! Liian yksimielistä porukkaa. Rehellisesti...pistäkää ranttaliksi, niin saadaan lukko tällekin aiheelle.
Kutsuiko joku minua?
-
Ratsastetaan suvaitsevaisuudella ja ihmisten tasa-arvolla, haluten unohtaa täysin Jumalan sana ja hänen rakkautensa ihmiskuntaa kohtaan.
Eikö juuri pyrkimys erilaisuuden hyväksymiseen ja eriarvoisuuden karsimiseen oli sitä rakkaudentyötä, jota Kristus opetti? "Antakaa, niin teille annetaan"; "Myykää, mitä teillä on, ja antakaa köyhille"; "Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden"; "Kehotamme teitä, veljet: ojentakaa kurittomia, rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja ja olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä"; "Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin". Tämäkin on Jumalan sanaa.
-
Perimmäisiksi arvoiksi luetellaan usein totuus, hyvyys ja kauneus. Olen joskus pohtinut niille jotain tärkeysjärjestyksen tapaista pudottamalla vuoron perään yhden joukosta. Mikä näistä tuntuisi ontuvan eniten: tosi ja hyvä, mutta ruma; tosi ja kaunis, mutta paha; hyvä ja kaunis, mutta valheellinen? Entä sitten, kun vain yksi jäisi: paha ja ruma, mutta tosi; valheellinen ja ruma, mutta hyvä; valheellinen ja paha, mutta kaunis? Kauneus alkaa tuntua ainakin minusta kevyeltä arvolta muihin verrattuna, hyvyys taitaa jäädä vahvimmaksi. Suurin on rakkaus.
-
Suvaitsevaisuus. Typerä sana. Kuvaavampi olisi välinpitämättömyys. Sitähän se on. Jos ei pyllistä mihinkään suuntaan niin eihän sitä silloin minnekään kumarrakaan, kulkee vain nokka pystyssä että edes vähän pystyisi hengittämään sen päähän nousseen pissin läpi.
Eikös suvaitsevaisuus ole juuri sitä, että välitetään? Eihän se voi olla välinpitämättömyyttä, kun hyväksyy erilaisuuden, muttei kuitenkaan ole samaa mieltä kaikkien kanssa. Suvaitsevaisuus tarkoittaa, että hyväksyy erilaisten näkökulmien, erilaisten persoonallisuuden, erilaisten elämäntapojen olemassaolon vaikkei olekaan samaa mieltä näkökulmista, on oma persoonansa ja on valinnut oman elämäntapansa.
-
Perimmäisiksi arvoiksi luetellaan usein totuus, hyvyys ja kauneus. Olen joskus pohtinut niille jotain tärkeysjärjestyksen tapaista pudottamalla vuoron perään yhden joukosta. Mikä näistä tuntuisi ontuvan eniten: tosi ja hyvä, mutta ruma; tosi ja kaunis, mutta paha; hyvä ja kaunis, mutta valheellinen? Entä sitten, kun vain yksi jäisi: paha ja ruma, mutta tosi; valheellinen ja ruma, mutta hyvä; valheellinen ja paha, mutta kaunis? Kauneus alkaa tuntua ainakin minusta kevyeltä arvolta muihin verrattuna, hyvyys taitaa jäädä vahvimmaksi. Suurin on rakkaus.
Lisäisin listaan totuus, hyvyys myös oikean ja kohtuuden.
-
Jos ei itselleen myönnä olevansa ihan konkreettisesti syntinen, eihän sitä silloin myönnä tarvitsevansa armahdustakaan.
...siis rehellisesti syntinen ja synnintä aiheutuen rehellisesti armoa tarvitseva - siinä minulle haastetta.
vaivattu sielu: Ratsastetaan suvaitsevaisuudella ja ihmisten tasa-arvolla, haluten unohtaa täysin Jumalan sana ja hänen rakkautensa ihmiskuntaa kohtaan.
Johannes: Eikö juuri pyrkimys erilaisuuden hyväksymiseen ja eriarvoisuuden karsimiseen oli sitä rakkaudentyötä, jota Kristus opetti?
Tarkoitin Jumalan rakkaudella sitä, kun Hän sanassaan antaa meille käskyjä ja kieltoja. Hän on myös rakkaudessaan tarkoittanut, että niitä noudatettaisiin. Oman itsekeskeisyyden ja nautinnonhalun sokaisemana ne kuitenkin sivuutetaan. Verukkeeksi asetetaan suvaitsevaisuus ja tasa-arvo.
Olisiko nyt syytä asettua viettämään Hiljaisuuden Retriittiä, ettei joku taas hermostu ihan perusteellisesti?
-
Mikä ihmeen ajan henki?
Jos artikkelin taikka minkä tahansa tekstin "avaintermit" eivät ole lukijalle tuttuja, jää koko tekstin sanoma tietysti ymmärtämättä.
Yritän lyhyesti vastata kysymykseesi.
Ajan henki on kutakuinkin sama asia, kuin "yleinen mielipide" taikka "yleinen tapa ajatella" taikka "arvomaailma".
Termi "ajan" viittaa siihen, että kyseinen käsite (siis "ajan henki") liittyy johonkin yksittäiseen aikakauteen.
Se voi liittyä aikakauden lisäksi myös jollekin määrätylle maantieteelliselle alueelle tai voi myös kattaa koko maapallon.
Eri aikakausilta voi helposti löytää erilaisia juuri niille omainaisia muotivirtauksia taikka aatteita.
Yleensä puhutaan "ajan hengestä" jonkun yksittäisen asian suhteen, eli yleisestä käytännöstä jonkun yksittäisen asian suhteen jonain tiettynä aikana.
Esimerkki yksittäisesta asiasta:
Suomessa vielä 1970 -luvulla oli ajan henki se, että Neuvostoliitosta ei puhuttu julkisuudessa mitä tahansa.
Se oli yleinen ilmiö, jonka lapsi ja nuorikin aina välillä pystyi aistimaan.
Jos ei ollut linjassa ajan hengen kanssa tuossa asiassa, niin saattoi joutua hankaluuksiin.
Ajan hengeltä voi myös kysyä sen näkemyksiä erilaisten asioiden suhteen.
("Kysymisellä" en tarkoita normaalia kysymistä, vaan "ajan hengen" haistelua).
Mitä ajan henki ajattelee Raamatusta?
Ajan henki haluaa määritellä erilaisia raamatullisia termejä uudella tavalla.
Raamattu kertoo, että Jumala on rakkaus.
Raamattu myös määrittelee tämän termin "rakkaus" monin eri tavoin.
Ajan henki haluaa määritellä termin "rakkaus" uudella tavalla, ja sen jälkeen tuoda Raamatun tekstiin sen uuden tavan ymmärtää tuo termi.
Eli toisinsanoen: kun Raamattu käyttää termiä "rakkaus", pitää kyseinen termi ymmärtää ajan hengen määritelmän mukaan, ei Raamatun oman määritelmän mukaan.
-
Yhteiskunta on täynnä eri tavalla ajattelevia ihmisiä? Mutta raja kulke moniarvoisuuden ja kaikkiarvoisuuden välillä? Hyväksymme erilaisuuden, mutta emme hyväksy mitä tahansa.
Kannatat "moniarvoisuutta", mutta et kannata "kaikkiarvoisuutta".
Ajan henki määrittelee, mikä milloinkin on tuota hyväksyttyä moniarvoisuutta.
Kaikkiarvoisuus siis käsittää kaiken mahdollisen.
Oletetaan, että maailmassa on kaikkina aikoina ollut 6 erilaista arvoa: a,b,c,d,e ja f.
(Todellisuudessahan niitä on lukemattomia).
Yhtenä aikakautena ajan henki käärittelee, että moniarvoisuuteen kuuluu arvot a,b ja c.
50 vuoden kuluttua ajan henki määrittelee, että moniarvoisuuteen kuuluu arvot a, d ja f.
Rajasi hyväksymäsi "moniarvoisuuden" ja "kaikkiarvoisuuden" (joka sisältää myös ne ns. ei-hyväksytyt arvot) menee enemmistöllä ihmisiä aina sen mukaan, mihin kulloinenkin ajan henki ne vetää.
-
Eikä kirkon jäsenen pidä hyväksyä epäoikeudenmukaisuutta, eriarvoisuutta eikä vääryksiä, joita kirkon piirissä tehdään.
Totta.
Tähän vielä lisäisin sen, että seurakunalaisen ei myös pidä hyväksyä rakkauden nimissä tehtyjä loukkauksia tai siihen kehoittamista todellista ja absoluuttista, iankaikkista Rakkautta vastaan.
-
Kuinka hyvä kristityn homon pitäisi olla, että hän ja kumppaninsa siunattaisiin avioliittoon kirkossa?
Avioliittoon siunatessa ei kysellä avioparin inhimillistä hyvyyttä.
Avioliitto on kristillisessä mielessä miehen ja naisen välinen liitto.
Vihittävältä parilta (mies ja nainen) ei myös kysellä heidän sekusuaalisesta suuntautumisesta mitään.
Ei siis kysellä heidän mahdollisesta homo/hetero-suuntautumisesta taikka sen vahvuudesta yhtään mitään.
Eikä pidäkään kysellä.
-
Olen kuullut eläessäni vain yhden saarnan rehellisyydestä, se oli Laihian herättäjäjuhlilla ja se oli todella herättävä. Muistan sen poikkeavuuden vuoksi vieläkin. Olen ihmetellyt miksi saarnaajat karttavat aihetta puheissaan, kuitenkin se on tutkimusten mukaan suomalaisten tärkein arvo ja sen tulisi olla jokaisen kristityn kunnia. Perättömiä legendoja syötetään herttaisesti ja kansa kuuntelee.
Kuinkahan tuo mainitsemasi tutkimus on tehty?
Rehellisyys on todellakin eräs arvo, jota suomalaiset yleensä arvostavat, kun on kyse muiden ihmisten taikka organisaatioiden toiminnasta minua itseäni kohtaan. Kun taasen on minun toimintani muita ihmisiä / organisaatioita kohtaan, niin rehellisyys EI ole mitenkään häikäisevässä määrin suomalainen ihanne.
Joitain aikoja sitten uutisissä käsiteltiin jotain tiettyä tulipalotyyppiä, oliskos ollut salaman aiheuttamat tulipalot, tai sitten jonkun muun syyn tähden syntyneet tulipalot. Vakuutusyhtiöiden mukaan uutisen mukaan 10% niistä paloista, joilla haetaan vaningon korvauksia olisi itse sytytettyjä paloja.
Veroilmoitusta tehdessä valkoiset valheet eivät taida myöskään olla kovin harvinaisia.
Tuttavapiiristäni löydän esimerkkejä, kuinka osallistutaan huijaukseen liittyen yhteiskunnan tarjoamiin rahallisiin etuisuuksiin.
Tällainen toimintakaan ei taida kovin harvinaista olla Suomessa.
Myytti suomalaisuudessa arvostettavasta rehellisyydestä on vain toispuoleinen ja oman kilven kiilloitusta syyttä suotta. Olen harrastanut sivutoimisesti erilaisia pienimuotoisia sivubisneksiä, joista saa pientä lisätuloa. Sen olen huomannut, että tuossa rehellisyyspuolessa olisi suomalaisten keskuudessa petraamisen varaa. Ollaan joskus niin nöyriä ja rehellisiä ennen sopimusten kirjoittamista, mutta sopimuksen kirjoittamisen jälkeen ääni saatta muuttua kellossa.
-
Kuinkahan tuo mainitsemasi tutkimus on tehty?
Asiasta on tehty useita haastattelututkimuksia.
Kuten aiemmin jo totesin niin itselleen sallii sen mikä toiselle on "kuolemansynti".
-
Asiasta on tehty useita haastattelututkimuksia.
Kuten aiemmin jo totesin niin itselleen sallii sen mikä toiselle on "kuolemansynti".
Näin jälkeenpäin huomaan, että kysymykseni oli vähän kärkevästi ja ehkä myös hivenen epärehellisesti asetettu.
Tietenkään en epäile, etteikö tutkimuksia olisi tehty, vaikka näyttikin, että ehkä epäilisin.
-
Näin jälkeenpäin huomaan, että kysymykseni oli vähän kärkevästi ja ehkä myös hivenen epärehellisesti asetettu.
Tietenkään en epäile, etteikö tutkimuksia olisi tehty, vaikka näyttikin, että ehkä epäilisin.
Jos luulit, että menin halpaan niin petit itseäsi. Asia on yksi eniten tutkituista ja jokseenkin vuosittain saadaan tämä sama tulos. Tällaisia tutkimuksia ei oikeastaan voi muuten tehdä kuin haastattelemalla, joko netissä, muuten kirjallisesti tai sitten suullisesti ja käsittääkseni näitä kaikkia on käytetty. Itse olen kerran sattunut olemaan vastaajana.
-
Sitä huomaa virkistyvänsä rehellisten ihmisten seurassa; Kalistajaa ärsyttää valhe itsessä ja muissa. :023: :kahvi:
Olennaista lienee, että onko joku asia oikeasti tottatotta, vai vaiko vain joidenkin kannalta riittävän totta! :kahvi:
-
ajasi hyväksymäsi "moniarvoisuuden" ja "kaikkiarvoisuuden" (joka sisältää myös ne ns. ei-hyväksytyt arvot) menee enemmistöllä ihmisiä aina sen mukaan, mihin kulloinenkin ajan henki ne vetää.
Kyllä raja on selvä siinä, mitä yleisesti ei pidetä hyväksyttävänä. Esimerkiksi äärioikeistoa, terrorismia, väkivaltaa ei pidetä hyväksyttävänä. 10 käskyssä on monta sellaista, joiden rikkomista ei pidetä hyväksyttävänä. Kyllä ihmiset pystyvät halutessaan varsin tarkasti määrittelemään sen, missä raja kulkee. Tietysti on niin, että mitä enemmän vapauksia ja erilaisuutta, sitä moniarvoisempi yhteiskunta on ja sitä enemmän sallittaan ja hyväksytään erilaisia aisoita, mutta kuten sanottu: Vapauden harjoittaminen ei saa rajoittaa toisen ihmisen vapautta. 1930-luvun maalaisyhteiskunnassa oli tiukka hierarkia, ajatustapa autoritaarinen ja sosiaalinen kontrolli oli jatkuvaa. Ei sodanjälkeinen Suomikaan mikään moniarvoinen ollut. Mitä vähemmän sosiaalista kontrollia, sitä moniarvoisempi yhteiskunta.
-
Jos luulit, että menin halpaan niin petit itseäsi. Asia on yksi eniten tutkituista ja jokseenkin vuosittain saadaan tämä sama tulos.
Olisin varmaan pettänyt itseni pahasti, jos tuollaista olisin luullut.
En oikeastaan tainnut kovin paljoa ajatella juuri tuota tutkimusasiaa, koska tuo pointtini tekstissäni oli omasta mielestäni muualla, kukapa tietää, vaikka samassa suunnassa, kuin sinullakin näytti olevan.
Ja tietysti pitäisin varsin mahdottomana asiaa, että tuollaista ei olisi tutkittu, koska ihminenhän on kovin kiinnotunut itsestään ja lähiympäristöstään ja sen arvostuksista. Tuskin löytyy montaakaan kansaa, jossa tuonkaltaista ei olisi useaan kertaan tutkittu.
-
Kyllä raja on selvä siinä, mitä yleisesti ei pidetä hyväksyttävänä.
Toki on, toki on,
ja minähän juuri kuvasin sitä jopa "matemaattisen" esimerkin avulla, kuinka tuo selvä raja muodostuu.
Esimerkiksi äärioikeistoa, terrorismia, väkivaltaa ei pidetä hyväksyttävänä.
Ajan henki on nuokin termit määritellyt nykyiseen aikaan "sopivalla" tavalla, jonka jälkeen ajan hengen on helppo todeta, että nuo asiat eivät ole hyväksyttyjä.
Jossain muualla ja/tai muuna ajankohtana esim. abortti kuuluu joko temin "väkivalta" taikka "terrori" taikka "rodunjalostus" -termin alle.
Meillä ajan henki ei määrittele sitä noiden termien alle, joten se on hyväksytty asia.
Esimerkkejä voisin antaa vaikka kuinka paljon tuosta termien uudelleenmäärittelykikkailusta, jolla ajan henki taluttaa nuorassaan valtavia ihmismääriä.
Ja, ei tarvitse kuin ajan hengen muuttuminen tiettyyn suuntaan, niin kummasti sitä vain ihmiset hyväksyvätkin suurina joukkoina esim. "äärioikeistolaisuuden", "terrorismin" ja "väkivallan" siinä merkityksessä, kuin se juuri tänään ajanhengen mukaan ymmärretään.
Esimerkkejä löytyy historiasta paljon, jopa omasta hirtoriastamme täällä Suomessa.
-
10 käskyssä on monta sellaista, joiden rikkomista ei pidetä hyväksyttävänä.
Totta.
Ei kaikkia kymmentä käskyä ole ajan henki vielä kumonnut.
Ajan hengen tarkoituksena on osa käskyistä kumota sellaisinaan, osa kumotaan ed. mainitsemani "sanakikkailun" avulla (=antamalla sanoille uusia merkityksiä/sisältöjä), ja
loppuosa, joka sopii ajan hengen intresseihin jätetään elämään sellaisinaan, kuitenkin niin, että yhteys käskyjen antajaan pyritään hämärryttämään pois.
Vapauden harjoittaminen ei saa rajoittaa toisen ihmisen vapautta.
Kulloinenkin ajan henki määrittelee sen, missä määrin toisen vapaus saa rajoittaa toisen oikeuksia.
NÄin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan, koska ei ole mahdollista se, että kaikilla olisi kaikki oikeudet.
Jonkun on määriteltävä pelisäännöt ja rajat: mitä oikeuksia ei saa polkea ja mitä saa polkea.
Tätä määrittelyä kutsutaan termillä "lainsäädäntö".
Esim. avioero on meillä tänään sallittu kovin helposti. Siinä eroa haluavan oikeus saa polkea lasten oikeuksia.
Jos avioero ei olisi helposti mahdollinen, tällöin taasen eroa haluavan puolison oikeutta eroon poljettaisiin.
Sellainen seikka vielä, että kun määritellään kuka kuuluu termin "ihminen" piiriin, voidaan sitäkin kautta polkea tietyn ryhmän oikeuksia.
Eri aikoina eri paikoissa termin "ihminen"
määritelmä on myös vaihdellut.
-
Ajan hengen tarkoituksena on osa käskyistä kumota sellaisinaan, osa kumotaan ed. mainitsemani "sanakikkailun" avulla (=antamalla sanoille uusia merkityksiä/sisältöjä), ja loppuosa, joka sopii ajan hengen intresseihin jätetään elämään sellaisinaan, kuitenkin niin, että yhteys käskyjen antajaan pyritään hämärryttämään pois.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että juurevat suomalaiset ajattelevat omilla aivoillaan ja viittaavat kintaalla ajan hengelle.
-
Olen edelleenkin sitä mieltä, että juurevat suomalaiset ajattelevat omilla aivoillaan ja viittaavat kintaalla ajan hengelle.
Kommentoisin tuota ajatustasi vielä lisää, mutta ennen sitä kysyisin sinulta, että
elääkö mielestäsi juuri tämä nykyinen sukupolvi sellaista erikoisaikaa juuri nyt,
jossa se osaa ajatella omilla aivoillaan paremmin, kuin mikään aiempi sukupolvi?
-
Ääh... yritin kirjoittaa jotakin viisasta. No tulkoon tyhmää. Jokainen ihminen on tavallaan kohtalon uhri: Hän on osa ikäluokkaansa, ja tietyssä kulttuurisessa kontekstissa kohtaa jokseenkin samat kysymykset kuin keskimäärin ikätoverinsa. Esimerkiksi tietyn ikäpolven suomalaisiin mielenterveystyöntekijöihin pätee satavarmasti tämä: Heidät on pelastanut ensin Marx, sitten Jeesus ja psykoanalyytikko parsi kokoon sen mikä oli joten kuten parsittavissa näiden rallien jälkeen. Näistä jäi joitakin jaettavia nimittäjiä.. Lisäksi: Jokainen kohdattu ihminen jättää lähtemättömän jäljen, ja suomalaisia on niin vähän että jonkin mutkan kautta ollaan sukua tai ainakin tavattu tyrmistyttävän usein. Tässä mielessä ajattelu on vähemmän vapaata kuin itsekään toivoisi. Keskiajalla elänen saaminen juttukumppaniksi saattaisi olla kiinnostava kokemus - pronssikaudella eläneen vielä hurjempi.
Mutta joka ikinen sukupolvi on ollut vakuuttunut tulevan heiveröisyydestä, ja aika sanasta sanaan aikalaisten - monien - kanssa Luther omaa aikaansa arvioi siinä laitoksessa, joka osui käsiini, niitä saarnoja on koottu moniin kansiin.
Itse joskus mietin että mikähän henki minut saisi joskus ajattelemaan vähän vähemmän ns individualistisesti - voisi olla monin tavoin hyvä. Jumalaan uskon milloin en epäile mutta mihinkään erityisiin ajanhenkiin en. Maailma on paha ja on ollut aina - pahempiakin aikoja on Eurooppa elänyt nyt on pahaa muualla riittämiin, - jotakin voisi tai pitäisi hyvän eteen yrittää.
-
Totta.
Ei kaikkia kymmentä käskyä ole ajan henki vielä kumonnut.
Ajan hengen tarkoituksena on osa käskyistä kumota sellaisinaan, osa kumotaan ed. mainitsemani "sanakikkailun" avulla (=antamalla sanoille uusia merkityksiä/sisältöjä), ja
loppuosa, joka sopii ajan hengen intresseihin jätetään elämään sellaisinaan, kuitenkin niin, että yhteys käskyjen antajaan pyritään hämärryttämään pois.
Kulloinenkin ajan henki määrittelee sen, missä määrin toisen vapaus saa rajoittaa toisen oikeuksia.
NÄin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan, koska ei ole mahdollista se, että kaikilla olisi kaikki oikeudet.
Jonkun on määriteltävä pelisäännöt ja rajat: mitä oikeuksia ei saa polkea ja mitä saa polkea.
Tätä määrittelyä kutsutaan termillä "lainsäädäntö".
Esim. avioero on meillä tänään sallittu kovin helposti. Siinä eroa haluavan oikeus saa polkea lasten oikeuksia.
Jos avioero ei olisi helposti mahdollinen, tällöin taasen eroa haluavan puolison oikeutta eroon poljettaisiin.
Sellainen seikka vielä, että kun määritellään kuka kuuluu termin "ihminen" piiriin, voidaan sitäkin kautta polkea tietyn ryhmän oikeuksia.
Eri aikoina eri paikoissa termin "ihminen"
määritelmä on myös vaihdellut.
Puhut ajan hengestä, mutta voisiko se sittenkin olla tieto ja viisaus, jotka ovat ajan myötä varttuneet ja vaikuttaneet ihmisten mielipiteisiin? Minusta vaan tuntuu, että monessa kohden on näin tapahtunut.
-
Puhut ajan hengestä, mutta voisiko se sittenkin olla tieto ja viisaus, jotka ovat ajan myötä varttuneet ja vaikuttaneet ihmisten mielipiteisiin? Minusta vaan tuntuu, että monessa kohden on näin tapahtunut.
Sekä että. Nero on ajan luomus, mutta luo kuitenkin ajan.
-
Kommentoisin tuota ajatustasi vielä lisää, mutta ennen sitä kysyisin sinulta, että
elääkö mielestäsi juuri tämä nykyinen sukupolvi sellaista erikoisaikaa juuri nyt,
jossa se osaa ajatella omilla aivoillaan paremmin, kuin mikään aiempi sukupolvi?
Jos palataan ajassa taaksepäin vaikka nyt viiskymmentäluvulle, niin silloin oli vielä hyvin autoritaarinen yhteiskunta. Oli toisaalta nimismies, kirkkoherra, apteekkari ja opettajat, jotka olivat aikansa eliittiä. Tavallisten kansalaisten koulutustaso oli heikko. Vanhemmilla ihmisillä oli vain muutama vuosi kansakoulua, nuoremmilla taas kansakoulu ja kansalaiskoulu suoritettuna. Silloin ei uskaltanut sanoa aina ääneen, mitä kaikesta ajatteli. Oltiin hyssynhyssyn ja uskottiin auktoriteetteja. Nyt asiat ovat toisin. Ihmiset sekä vanhemmat että nuoremmat ovat hyvin koulutettuja, kielitaitoisia ja ajattelemana kykeneviä. Yhteiskunta on moniarvoinen ja salliva. Auktoriteetteihin suhtaudutaan epäilyksellä ja kriittisesti. Erityisesti nuoret poikkeavat täysin vanhempiensa ajatelutavoista. Vaikka minä ja poikani kuulumme molemmat rockjazz-sukupolveen, ajattelutavat ovat erilaisia. Ja mitä vanhemmiksi pojat (aikamiehiä) tulevat, sitä enemmän erilaisuus tuntuu ja näkyy. He tulevat varmemmiksi omista ajatuksistaan ja erilaisuudestaan.
-
Jos palataan ajassa taaksepäin vaikka nyt viiskymmentäluvulle, niin silloin oli vielä hyvin autoritaarinen yhteiskunta. Oli toisaalta nimismies, kirkkoherra, apteekkari ja opettajat, jotka olivat aikansa eliittiä. Tavallisten kansalaisten koulutustaso oli heikko. Vanhemmilla ihmisillä oli vain muutama vuosi kansakoulua, nuoremmilla taas kansakoulu ja kansalaiskoulu suoritettuna. Silloin ei uskaltanut sanoa aina ääneen, mitä kaikesta ajatteli. Oltiin hyssynhyssyn ja uskottiin auktoriteetteja. Nyt asiat ovat toisin. Ihmiset sekä vanhemmat että nuoremmat ovat hyvin koulutettuja, kielitaitoisia ja ajattelemana kykeneviä. Yhteiskunta on moniarvoinen ja salliva. Auktoriteetteihin suhtaudutaan epäilyksellä ja kriittisesti. Erityisesti nuoret poikkeavat täysin vanhempiensa ajatelutavoista. Vaikka minä ja poikani kuulumme molemmat rockjazz-sukupolveen, ajattelutavat ovat erilaisia. Ja mitä vanhemmiksi pojat (aikamiehiä) tulevat, sitä enemmän erilaisuus tuntuu ja näkyy. He tulevat varmemmiksi omista ajatuksistaan ja erilaisuudestaan.
Ihan rehellisesti sanottuna asiassa on monta puolta. Tunnen paljon kansakoulu- tai kansalaiskoulupohjaisia, joilla on sydämen sivistystä ja viisautta paljon enemmän kuin arvaisi. Heidät on tosiaan opetettu kunnioittamaan auktoriteetteja. Lieneekö se huono asia? Eivät ainakaan ole ensimmäisinä jänkättämässä vastaan ja haistattelemassa poliiseille, papeille ym. auktoriteeteille.
Monesti he kyllä huomaavat toisen mokat, mutta katsovat parhaaksi olla hiljaa. He taatusti ovat kykeneviä ajattelemaan kriittisesti ihan siinä kuin koulutetummat ja kielitaitoisemmat ihmisetkin. Monia asioita he ajattelevat paljon pitkäjänteisemmin kuin nuoremmat. Nostan heille hattua!
-
Ihan rehellisesti sanottuna asiassa on monta puolta. Tunnen paljon kansakoulu- tai kansalaiskoulupohjaisia, joilla on sydämen sivistystä ja viisautta paljon enemmän kuin arvaisi. Heidät on tosiaan opetettu kunnioittamaan auktoriteetteja. Lieneekö se huono asia? Eivät ainakaan ole ensimmäisinä jänkättämässä vastaan ja haistattelemassa poliiseille, papeille ym. auktoriteeteille.
Mehän tietysti kaikki tunnemme näitä ihmisiä. Ei papeille ja poliisille haistatteliminen ole mikään loistava esimerkki itsenäisestä ajattelusta. Se on vain huonoa käytöstä. Monilla on toki tärkein sivistyspääoma hallussa eli sydämen sivistys. Ajattelutapa vain on väärä, jos opetetaan kunnioittamaan auktoriteetteja. Yleensähän on niin, että näiden auktoriteettien pitäisi palvella ihmisiä eikä päinvastoin. Byrokratia rakentuu mm. sille ajatukselle, että kansalaiset ovat alisteisia virkamiehille eivät virkamiehet kansalaisten palvelijoita.
Monesti he kyllä huomaavat toisen mokat, mutta katsovat parhaaksi olla hiljaa. He taatusti ovat kykeneviä ajattelemaan kriittisesti ihan siinä kuin koulutetummat ja kielitaitoisemmat ihmisetkin. Monia asioita he ajattelevat paljon pitkäjänteisemmin kuin nuoremmat. Nostan heille hattua!
Varmaan heille voi hattuakin nostaa, mutta jos nyt puhutaan ihan oikein kriittisestä ajattelusta niin kyllä se jonkinlaista osaamista ja tietoakin edellyttää. Minä taas nostan hattua nuorille, joita jatkuvasti morkataan kaikesta. Valtaosa nuorista on osaavia, taitavia, kykeneviä ja aikaansaavia ihmisiä.
-
Mehän tietysti kaikki tunnemme näitä ihmisiä. Ei papeille ja poliisille haistatteliminen ole mikään loistava esimerkki itsenäisestä ajattelusta. Se on vain huonoa käytöstä. Monilla on toki tärkein sivistyspääoma hallussa eli sydämen sivistys. Ajattelutapa vain on väärä, jos opetetaan kunnioittamaan auktoriteetteja. Yleensähän on niin, että näiden auktoriteettien pitäisi palvella ihmisiä eikä päinvastoin. Byrokratia rakentuu mm. sille ajatukselle, että kansalaiset ovat alisteisia virkamiehille eivät virkamiehet kansalaisten palvelijoita.
Varmaan heille voi hattuakin nostaa, mutta jos nyt puhutaan ihan oikein kriittisestä ajattelusta niin kyllä se jonkinlaista osaamista ja tietoakin edellyttää. Minä taas nostan hattua nuorille, joita jatkuvasti morkataan kaikesta. Valtaosa nuorista on osaavia, taitavia, kykeneviä ja aikaansaavia ihmisiä.
Ihan rehellisesti, millaistahan olisi ollut Suomessa viime sodan aikana, jos kaikki sotilaat olisivat "ajatelleet omilla aivoillaan". En haluaisi nähdä tässä mitään vastakkainasettelua nuoret / vanhat, kansakoulupohjaiset / yliopistopohjaiset j.n.e. Molemmista löytyy kriittistä ajattelua.
-
Varmaan heille voi hattuakin nostaa, mutta jos nyt puhutaan ihan oikein kriittisestä ajattelusta niin kyllä se jonkinlaista osaamista ja tietoakin edellyttää.
Kunhan vain muistetaan, että osaaminen ja tieto saadaan omalla henkisellä aktiivisuudella, yliopistotutkinto ei ole siitä mikään tae, vaikka se helpottaakin tiedonhankintaa. Vaan se on vaikuttavaa, kun kaveri on kansakoulupohjalta hankkinut muutaman kymmenen vuoden hellittämättömällä, kriittisellä lukemisella itselleen joltain tiedonalalta niin laajan ja syvän tietämyksen, että pystyy tasaveroisesti keskustelemaan asiasta saman erikoisalan tohtoreiden kanssa.
Mt
-
Kunhan vain muistetaan, että osaaminen ja tieto saadaan omalla henkisellä aktiivisuudella, yliopistotutkinto ei ole siitä mikään tae, vaikka se helpottaakin tiedonhankintaa. Vaan se on vaikuttavaa, kun kaveri on kansakoulupohjalta hankkinut muutaman kymmenen vuoden hellittämättömällä, kriittisellä lukemisella itselleen joltain tiedonalalta niin laajan ja syvän tietämyksen, että pystyy tasaveroisesti keskustelemaan asiasta saman erikoisalan tohtoreiden kanssa.
Mt
Nappiin Mt - lisättynä elämänkokemuksella.
-
Kunhan vain muistetaan, että osaaminen ja tieto saadaan omalla henkisellä aktiivisuudella, yliopistotutkinto ei ole siitä mikään tae, vaikka se helpottaakin tiedonhankintaa. Vaan se on vaikuttavaa, kun kaveri on kansakoulupohjalta hankkinut muutaman kymmenen vuoden hellittämättömällä, kriittisellä lukemisella itselleen joltain tiedonalalta niin laajan ja syvän tietämyksen, että pystyy tasaveroisesti keskustelemaan asiasta saman erikoisalan tohtoreiden kanssa.
Mt
Mikä sen estäisi? Lukutaito riittää. Sanaston oppii nopeasti ja eri alojen ammattisanakirjoja saa vielä erikseen lainattua.
Koska puolestani näen nykyään ajateltavan hieman päinvastoin, oletetaan, että yliopisto tekee ihmisestä jotakin varsin merkillistä, lakkauttaa uskon, toivon, rakkauden hieman tiedekunnasta riippuen ja ennen kaikkea ajattelun, niin josko olisi unohtaa tämä.
Vain kaksi sukupolvea sitten niistä tietyistä "herroista" eli kansakoulunopettajista valtaosa sai oppinsa kansakoulupohjalta. Se loppuun, ja 16 vuoden iässä sai hakea kaksivuotiseen seminaariin. Ensimmäinen ja vanhin toimi Jyväskylässä, myöhemmin niitä oli myös Sortavalassa ja ruotsinkielinen Tammisaaressa. "Säätyläisperheiden" tytöt joskus kävivät alle tyttökoulun, muutoin tyttöjen opiskelumahdollisuuksien laita oli niin ja näin, käytännössä nämä osasivat kotitaloutta ja käsitöitä vähän enemmän "koulupohjalta" kun jos olisivat oppineet kotitorpassa. "Eteviä poikia" joskus kammettiin lyseoiohin, yleensä kansakoulunopettajan toimesta, mutta kansakoulunopettajia heistäkin usein tuli. Pääsi lyhyellä opiskelulla leipään kiinni. Neljä polvea kansakoulunopettajia takana, joten...
-
Ihan rehellisesti, millaistahan olisi ollut Suomessa viime sodan aikana, jos kaikki sotilaat olisivat "ajatelleet omilla aivoillaan". En haluaisi nähdä tässä mitään vastakkainasettelua nuoret / vanhat, kansakoulupohjaiset / yliopistopohjaiset j.n.e. Molemmista löytyy kriittistä ajattelua.
Aika huono esimerkki itsenäisen ajattelun tarpeesta. Sotilaan tulee totella esimiehiä niin kauan, kun käskyt ovat asiallisia. Suomalaiset joukkueenjohtajat ja komppanianpäälliköt olivat sodan aikana enemmänkin inhimillisiä johtajia kuin yksioikoisia käskijöitä. Suomalaista miestä ei saa sotimaan äkseeramalla.
En minäkään mitään vastaikkainasettelua halua. Totean vaan, että mitä koulutetumpi ihminen on, sitä laajemmat mahdollisuudet hänellä on omaehtoiseen, itsenäiseen, poikkeavaan, erilaiseen ajatteluun.
-
omalla henkisellä aktiivisuudella
Mt
Hei haloo, mitä täällä on omaa?! Sinun kaveri on minun kaveri. Me olemme yhdessä venheessä, ja kaikki ovat omalla henkisellä aktiivisuudellaan antamassa panoksensa yhteisen hyvän rakennukseen.
-
Aika huono esimerkki itsenäisen ajattelun tarpeesta. Sotilaan tulee totella esimiehiä niin kauan, kun käskyt ovat asiallisia. Suomalaiset joukkueenjohtajat ja komppanianpäälliköt olivat sodan aikana enemmänkin inhimillisiä johtajia kuin yksioikoisia käskijöitä. Suomalaista miestä ei saa sotimaan äkseeramalla.
En minäkään mitään vastaikkainasettelua halua. Totean vaan, että mitä koulutetumpi ihminen on, sitä laajemmat mahdollisuudet hänellä on omaehtoiseen, itsenäiseen, poikkeavaan, erilaiseen ajatteluun.
Nyt ihmettelen tässä. Kun itse väsäsin väitöskirjaa, se oli tutkijakoulutuksen opinnäytetyö, kaikki tehtiin kokonaan itse, mitään webbiä ei ollutkaan, ja tutkia piti myös osata. Nyt tehdään kuin liukuhihnalta. Paras - no tuo oli liioittelua - kaverini teetti suurimman osan toisilla, kun opponentti kysyi miksi tämmöinen metodiikka on valittu vastasi ettei tiedä kun ei tehnyt... ein olisi mennyt läpi ennen.
Noin on varmaan ollut - koulutus on itsessään vaatinut uhrauksia, ponnistelua, motivaatiota ja sen jälkeen on ollut itsestään selvää että se mihin tottui, jatkuu halki elämän... jatkuuukin... en osaisi olla opiskelematta... joskus ihmettelen lähinnä sitä kuinka vähällä putkahdellaan tohtoreiksi ja sitten iollaan niin tohtoria niin tohtoria... tämä on juuri se josta revin jo kerran pelihousut, substanssiosaaminen kirkas pyöreä nolla, ja tohtoria ja ylilääkäriä ollaan, jestas, sanon suoraan että kohta vaarallinen. Mutta sivistystä ei voi ostaa. - Oikeastaan toivoisinkin, että opiskeluun lakattaisiin liittämästä mitään kauhean merkillistä. Joku oppii - kulkee kuin sen tien joka tarjoutuu kuljettavaksi ja kulkee pelotta, teologiaa lukee eikä kauhistele että jestas usko menee ja mitä lörpötystä... mutta ei myöskään joutuisi kuulemaan itsestään mitään merkillisyyksiä siksi että sattui haluamaan tietoa ja opiskeli siksi. En nyt teitä tarkoita... kaksi ensimmäistä opiskeluvuotta oli yhtä itkemistä, siitä kuin pääsykoetulokset saatiin muutuin yhtäkkiä joksikin hirviöksi niinkuin "kaikki lääkärit", sitten lopetin piittaamisen. - Se on lisäksi huomioitava, että yliopistoon pitkälle tielle lähtenyt ei saa valita mikä olisi tässä nyt kiintoisaa ja kivaa. Hänen on suostuttava siellä paljoon sellaiseenkin, joka ei ole - sev on varsin kasvattavaa, tosin kaikki eivät kasva... Vaivaa on nähtävä aina, ei vain silloin kun tahtoo "sivistää sydäntään".
-
"Eteviä poikia" joskus kammettiin lyseoiohin, yleensä kansakoulunopettajan toimesta, mutta kansakoulunopettajia heistäkin usein tuli. Pääsi lyhyellä opiskelulla leipään kiinni. Neljä polvea kansakoulunopettajia takana, joten...
Tässäkin suhteessa Suomessa on tehty oikein, kun opettajankoulutus on nyt yliopistopohjalla.
En ymmärrä näkemystäsi yliopistossa. Minulle se oli ensimmäinen paikka, joissa voi ajatella täysin vapaasti ilman vanhempien odotuksia ja kontrollia. Pidän yliopistoaikaa elämäni parhaimpiin kuuluvana. Se voi johtua tietysti siitä, että olin porukassa, jossa mietittiin ja pohdiskeltiin maailman asioita yökaupalla. Myös hauskaa pidettiin niin kuin nuorten kuulukin.
-
Hei haloo, mitä täällä on omaa?! Sinun kaveri on minun kaveri. Me olemme yhdessä venheessä, ja kaikki ovat omalla henkisellä aktiivisuudellaan antamassa panoksensa yhteisen hyvän rakennukseen.
Sitähän minäkin.
-
Yliopisto tasapäisten tattipäiden tuotantolaitos.
-
Nyt ihmettelen tässä. Kun itse väsäsin väitöskirjaa, se oli tutkijakoulutuksen opinnäytetyö, kaikki tehtiin kokonaan itse, mitään webbiä ei ollutkaan, ja tutkia piti myös osata. Nyt tehdään kuin liukuhihnalta. Paras - no tuo oli liioittelua - kaverini teetti suurimman osan toisilla, kun opponentti kysyi miksi tämmöinen metodiikka on valittu vastasi ettei tiedä kun ei tehnyt... ein olisi mennyt läpi ennen
.
Ei se väitöskirjan tekeminen helppoa ole nytkään. Tietysti netti auttaa tiedon hankinnassa, mutta niin gradun kuin väitöskirjan pitää olla osoitus oivaltavasta ajattelusta. Kyllähän nykyiset väitöskirjat ovat myös paljon kovempaa tasoa kuin esimerkiksi 60- tai 70- tai 80-luvulla. Alisuorittajia, jotka haluavat päästää itsensä helpolla, on tietysti joukossa.
-
Sitähän minäkin.
Hyvä että edes yksi on samaa mieltä kanssani. Tässä alkaa tuntua, että irtiotto on melkein onnistunut.
-
Tässäkin suhteessa Suomessa on tehty oikein, kun opettajankoulutus on nyt yliopistopohjalla.
En ymmärrä näkemystäsi yliopistossa. Minulle se oli ensimmäinen paikka, joissa voi ajatella täysin vapaasti ilman vanhempien odotuksia ja kontrollia. Pidän yliopistoaikaa elämäni parhaimpiin kuuluvana. Se voi johtua tietysti siitä, että olin porukassa, jossa mietittiin ja pohdiskeltiin maailman asioita yökaupalla. Myös hauskaa pidettiin niin kuin nuorten kuulukin.
Se on muuttunut - yliopisto on koulu nykyään.
Toiseksi se riippuu tiedekunnasta. Meillä ei saanut valita mitään - se oli puurtamista kahdeksasta neljään plus lukemiset, läsnäolo-opetusta paljon. No, joistakin kursseista tykkäsin, mutta oli yhtä ja toista jonka itkin ja luin. Lukematta ei missään nimessä selviytynyt mistään.
Erikoistumiskoulutuksen aika oli minulle sitten sitä mitä monille peruskoulutus, luulen, sai nauttia kaikesta "vain omasta", ja joskin juuri siitä usein valitetaan, no, olihan se rankkaa, se ehdottomasti oli elämäni paras aika. Silloin valvottiin yökaudet pirtukanisterin ympärillä tietämässä kuinka kaiukki ongelmat ratkeavat, ja humusjuhlaty olivat parhaita - kolmen päivän yleinen huvitteluviikonloppu, ja keskustelut ilman pirtua tietenkin myös...
-
Se on muuttunut - yliopisto on koulu nykyään.
Varsin vapaata tuntuu opiskelijoiden elämä olevan.
On tietysti selvä, että esimerkiksi lääketieteellisessä yhteiskunnassa ei kannata alkaa opiskelemaan pääaineena kieliä. :003: Jos haluaa lääkäriksi, on opittava jotain lääketieteestä. Matematiikkaa ei opi opiskelemalla valtio-oppia.
-
Täytyy Leena vähän komplimeraata. Nääs kun taannoin työn ohella kesäyliopistossa opiskelin, elin vapaamman ajattelun ja avaramman ilmapiirin keskiössä. Ei se minuun tarttunut, mutta voin kuvitella, että joihinkin se saattaa tehdä vaikutuksen.
-
Varsin vapaata tuntuu opiskelijoiden elämä olevan.
On tietysti selvä, että esimerkiksi lääketieteellisessä yhteiskunnassa ei kannata alkaa opiskelemaan pääaineena kieliä. :003: Jos haluaa lääkäriksi, on opittava jotain lääketieteestä. Matematiikkaa ei opi opiskelemalla valtio-oppia.
Keskittyminen ja tyyli ovat kaiken alku ja loppu.
-
.
Ei se väitöskirjan tekeminen helppoa ole nytkään. Tietysti netti auttaa tiedon hankinnassa, mutta niin gradun kuin väitöskirjan pitää olla osoitus oivaltavasta ajattelusta. Kyllähän nykyiset väitöskirjat ovat myös paljon kovempaa tasoa kuin esimerkiksi 60- tai 70- tai 80-luvulla. Alisuorittajia, jotka haluavat päästää itsensä helpolla, on tietysti joukossa.
Katinvillat. Jos näkisit meidän kahden, niin jo siinä alkaisi ilme muuttua. Väitöskirjaan ei enää edes ajatuksellisesti kytketä tutkijakoulutusta vaan ihmiset "tekevät väitöskirjan". Taso on vaihdellut aina, mutta jo tuo että perusmetodiikkaa ei tarvitse valita itse, vaan se annetaan käteen, eikä ihan yksinkertaisesti siitä millä tulokset käsitellään tarvitse tietää mitään, on jo hälyttävää. Syynä on se, etttä väitöskija tehdään eri lähtökohdista kuin ennen. Niitä on tuotettava liukuhinalta, koska yksikön olemassaolo saattaa riippua väikkärien määrästä - on jos mitkä tohtoriputket. Ei kun putkeen niin tulet kuin piparkakku pursottimesta ulos yksi kaunis päivä. Olen tässä itse ajatellutkin hypätä semmoiseen putkeen, ja hyppäänkin jos ei työnteko onnistu. Ihmettelin jo sitä miten maailmassa saan jostakin yleisestä teologiasta sillä työmäärällä jolla lääkiksessä aikanaan olisi rämmitty läpi yksmiinuksella yhtäkkiä jotain viitosia... ja se on juuri tasan yliopistollista opiskelua.
-
Ollaan tultu katinvilloihin. Fakki-ihminen on lähtökohtaisesti oikea ylioppilas. Hänen uransa kulkee vääjäämättä latua a là Himanen. Vaalikarja on putkessa. Mutta meillä kristityillä on oma tehtävä. Se on uskollisuus vähässä.
-
Varsin vapaata tuntuu opiskelijoiden elämä olevan.
No on tuo tottakin. Seurasin yhtä graduseminaaria en viiti sanoa missä mutta viime syksynä oli tilaisuus, ja nämä saapuivat paikalle jos saapuivat. Tyyli oli tämä: Esitelmävuoroinen tulee vartin myöhässä, selittää ettei nyt ole sitä työtään viitsinyt postittaakaan kun ei ole mitään tehnytkään mutta tässä hän nyt kuitenkin on... ajatteli poiketa... En viitsinyt joulun jälkeen jatkaa kun sinne oli työstä muutenkin mahdotonta selvitä. Edellisestä toimipisteestä pystyi kun oli vähän spesiaalihomma.
Soitin vähän kiihtyneenä itseni ikäisille ja kysyin että jassoo näinkö, sanoivat että ei ennen, heidän aikana olisi osoitettu ovea.
Mutta muuten se on muuttunut, sellähän syötetään lusikalla kaikki ja vetäjä katsoo jotta gradut kans valmistuu...on kaiken maailman pakollista istumista kirjastonkäytön kurssilla ja on spoken englishiä sun muuta... ennen otettiin annettuna että kirjastoa käytetään, piste, jos ei osata niin opetellaan.
Totta - se lääketiede vain liian monen mielestä on joikin ihme entiteetti. Useimmiten tiedettä lääkkeistä? Ehei, se on farmasiaa, josta on kyllä muutama kurssi meilläkin. Jos perustieteistä fysiologian ihan ahmaisi niin piti se anatomiakin osata ja samperi miten pilkun päälle. Jos piti patologiasta ja sisätaudeista niin kyllä se thoraxkirurgia täytyi lukea yhtä tarkkaan. Eli meiltä puuttui kokonaan tuo... tämä sivuaine ei oo kivaa mä vaihdan... jokainen aine oli "kiva sivuaine" tai sitten itkit ja myönsit että on se "kiva sivuaine". No, erikoistumisajalla asia muuttui, tietysti.
Mutta pahiten kai siihen vaikutti juuri tuo että kiva tavis-Leena yhtäkkiä oli hirviölääkärileena, tultiin kylään tai mentiin kylään niin tästä alkoi keskustelu, kuinka hirveitä on lääkärit ja miten sekin ja tämäkin ja tuokin... erittäin asiallista ja kohteliasta ensinnäkin. Toisekseen se on suora syy lääkäripulaan. Fiksuin väki koetti parastaan mutta kun mikään ei kelvannut, lopetti hommat. Ei kukaan jaksa olla koko ikäänsä "hirviö" kaikkien mielestä No... se on hieman rauhoittunut, aika rauhassa saa tehdä hommia nykyään, ei enää lähetteitä käsiteltäessä joku hyvä ihminen rupeakin tahtomaan että puhuttais Mengelestä :icon_eek: :icon_eek: :icon_eek: Ja koska tarpeen on niin menen ja yritän olla avuksi missä voin.
Viis muusta. Typeryksiä nyt riittää.
-
Akateeminen vapaus = akateeminen vartti
-
Akateeminen vapaus = akateeminen vartti
Kun ei vain olis akateeminen nörtti... tai viis vartista, oli muuta hommaa. Piti tehdä tää roolipeli loppuun.
-
Kun ei vain olis akateeminen nörtti... tai viis vartista, oli muuta hommaa. Piti tehdä tää roolipeli loppuun.
Siihen väitöskirjojen laatuun piti vielä vastata. Olen seurannut yhteiskuntatieteen, kaupan ja talouden ja tekniikan (tuotantotalous lähinnä) sekä koulutuksen alaan liittyviä väitöskirjoja aika pitkään työhön liittyvänä. Väitöskirjoja tietysti tehdään putkena, kun yliopistojen rahoitus on siitä kiinni, mutta pidän edelleen siitä väitteestä kiinni, että nykyään väitöskirjat ovat sisällöltään ja laadultaan parempia kuin 60-, 70- ja 80-lukujen väitöskirjat. Syitä on tietysti monia, mutta erityisesti syynä on tiedonlähteiden ja tieteellisen kirjallisuuden valtava lisääntyminen. Tietolähteiden kautta päästään jatkuvasti uptodate-tietoon eli sellaiseen, mitä ei ole oppikirjoissa referoitu.
-
Kun ei vain olis akateeminen nörtti... tai viis vartista, oli muuta hommaa. Piti tehdä tää roolipeli loppuun.
Leena, kun sinulla on taas aikaa, voisitko selittää, kiitos.
-
.
Kyllähän nykyiset väitöskirjat ovat myös paljon kovempaa tasoa kuin esimerkiksi 60- tai 70- tai 80-luvulla.
Tästä kyllä tahtoisin jotakin dataa. Sen verran useita olen lukenut, joukossa myös vanhoja. Se on tutkijakoulutuksen opinnäytetyö. Siinä kaikki. Mitähän mittareita on käytetty? Hyvä väitöskirja periaatteessa osoittaa että sen tekijä osaa osoittamallaan metodilla itsenäisesti tehdä tieteellistä työtä, ei mitään muuta. Ja juuri tässä taso on romahtanut! Suuri osa siitä jonka avulla tehtäisiin "itsenäistä tieteellistä työtä" on jotain mistä ei ole aavistustakaan. Pitäisi osata suunnitella tutkimusasettelu, yleensä tehdä jonkinlainen pilot alle varmistamiseksi - nyt kysytään että mikä se on! Ja olisi yhtäläisesti ymmärrettävä, mitä mittareita käytetään jotta saadaan luotettavasti osoitettua tulokset. Samoin käydä keskustelu aiemman tutkimuksen kanssa.
Mnä sanon jotakin jota ei tällä foorumilla saisi sanoa enkä sano... nykyisille väitöskirjoille, sillä niiden tarkoitus ja tavoite on toinen: Eihän näistä autonomisia tutkijoita kuitenkaan tule joten hypätään vähän yli... siis mikä Niiniluodon tieteenfilosofian kirja en minä semmosiin rupea... mikä se nelikenttä on... ai mikä faktorianalyysi minä en kuule semmosiin rupea minä annoin ne yhdelle tietojenkäsittelyä tutkivalle mitatkoon se...
EIEIEI! Noin saa tehdä sitten kun "osaa itsenäisesti osoittamallaan metodilla" jotta osaa edes kursorisesti tarkistaa sen työn, jonka teetti! Kuka nyt vastaa tuloksista? Ei ainakaan se josta piti tulla autonominen tutkija"! Nyt tulee niitä joilla "meidän yksikkö meritoituu". Luin hiljakkoin väikkärin herännäisyyden suhteesta kirkkoon eri aikoina ja siinä oli tasoa... tehty joskus... no missä se on? Täällä on kaaaos kun kirjahyllyä laajennetaan ja jatkan nyt sitä jotta rauhoitun vähän.
-
Mnä sanon jotakin jota ei tällä foorumilla saisi sanoa enkä sano...
Et voisikaan, by the way, koska, kun et ole huomannut, kirjoitan, että tämä foorumi on siitä erikoinen, että täällä vain kirjoitetaan.
-
Leena, kun sinulla on taas aikaa, voisitko selittää, kiitos.
No aina sitä sen verran on. Opiskelijoilla on jokseenkin toisin nyt kuin silloin kun itse opiskelin. En väitä enkä tahdo sitä aikaa takaisin! Mutta ihmettelin todella, kun sain seurata ihan eri tieteenalan graduseminaaria, todella, selvittääkseni itselleni, olisiko minusta hyppäämään tämän tieteenalan ns tohtorikoulutusputkeen ja haluanko edes - kun en välitä tohtorinhatuistya, entinenkin on hävinnyt jonnekin, vaan minä haluaisin tietää monenlaisia asioita.
No, olen sitten opiskellut pohjia milloin niissä tiedekunnissa minne on opinto-oikeus, milloin netin avoimessa - tuntuu väärältä "huvikseen" viedä opiskelupaikkaa keneltäkään nuorelta, ja tiedän että tällä pänttäystaidon mestarikurssilla ja myllytyksellä joka on käyty läpi on ainakin opittu opiskelemaan, niin että sen opiskelupaikan kai kyllä saisin. Seurailin puuhaa ja ajattelin että us-ko-ma-ton-ta. Anteeksi vain. Paikalla oli arvottu joukko, 3-4 henkeä, kahdestatoista, ja se oli tyyliä tämä "emmä oo nyt silleen niinku tehny sille mitään..." Joukossa oli yksi poikkeus - aikuinen jolla oli jo toinen tutkinto ja pitkä työkokemus.
Mietin, mihin nämä käyttävät aikansa? Tietenkin minun aikanani käytiin työssä, jos työtä saatiin, ja kesätyöpaikkaahaan haettiin vimmatusti, silloin käytiin lävitse koko värisuora eli lattian luuttuamisella aloitettiin ja opittiin sairaalahygieniasta jotakin, sitten nursattiin ja kaikki oli hyvin säntillistä ja säädeltyä. En halua sitä kenellekään että on koko ajan nälkä! Se kestonälkä, kun mikään ruokamäärä ei tuntunut vievän sitä pois! Mutta kai nyt joskus ennätettään opiskella - minä en nyt oikein käsitä tätä.
Eräällä nettikurssilla tuli puhe / kirjoiteltiin sen opettajan kanssa kun jutut kiinnostivat hirveästi... hän se vastasi että ei taida onnata työn ohella, edes osa-aikaisen, kun homma on niin koulumaista nykyään, ja hän selitti nuo detaljit - en ole niitä keksinyt. Joskus 90-luvulla kyllä oli tiedekuntia jossa voi lukea itsekseen ja käydä lauantaina tiedekuntatentissä, ainakin appron verran, mutta aika usein sen jälkeen alkavat hommat jotka edellyttävät läsnäoloa. Tuo oli siis, mahdollisesti epäöoikeudenmukainen, mutta ärtynyt kimpaantuminen nykymenolle... mitä ne touhuaa? Tosin - edelleen on mahdollista tehdä kaikki kunnolla, ja todella hyödyntää se tarjonta minkä voi saada. Meillä vain sai kenkää jos jäi yhdestäkään pois, noista pakollisista, ellei paikannut sitä ja se oli joskus vaikeaa... kerran hoipuin 39 asteen kuumeessa johonkin ryhmäopetukseen... opinko mitään... opettaja sanoi että h-t-i mene kotiin... lue kirjasta...
-
nykyisille väitöskirjoille, sillä niiden tarkoitus ja tavoite on toinen: Eihän näistä autonomisia tutkijoita kuitenkaan tule joten hypätään vähän yli... siis mikä Niiniluodon tieteenfilosofian kirja en minä semmosiin rupea... mikä se nelikenttä on... ai mikä faktorianalyysi minä en kuule semmosiin rupea minä annoin ne yhdelle tietojenkäsittelyä tutkivalle mitatkoon se...
Erikoistumista, yhteistyötä. Olemme yhä riippuvaisempia toisistamme. Muutumme vähitellen pilvenhattaraksi.
-
Et voisikaan, by the way, koska, kun et ole huomannut, kirjoitan, että tämä foorumi on siitä erikoinen, että täällä vain kirjoitetaan.
Minä aina jostakin syystä sanon... lyhyempi kirjoittaa kuin kirjoitan... kai sitten koska sanon mitä tarkoitan... on kommentoitu ennenkin... sanon vaan...
-
Erikoistumista, yhteistyötä. Olemme yhä riippuvaisempia toisistamme. Muutumme vähitellen pilvenhattaraksi.
Tätä odotin - nyt vain on niin, että tieteellisen työn tekijän tulee siinä alkuvaiheessa osata itsekseen hyvin poaljon - muun muassa sen arviointi, mitä mittareita käyttää. Muutoin hän ei kykene koskaan arvioimaan, kenet pyytää ne tekemään - eieieiei! Ne pitää osata sitten jatkossakin tarkistaa ja ihmetellä miten tästä muka luotettavia nelikentillä saa kun popiúlaatio on mikä on ja niinpoiospäin, tutkijan on osattava tutkia itse teettipä ns karkeran työn sitten kenellä tahasta, eli vielä tuolla kohtaa ei ole erikoistumisen paikka ei kerta kaikkiaan...
nojaa... vähän se kaveri kyllä tekikin ohareita... se on kyllä myönnettävä. Maksoi tekijöille. Mutta saapa nyt sanoa olevansa TOH-TO-RI. En käsitä. Minä itkin kun tekeminen loppui... se on kivaa, mitä hiittä sillä tekee että on joku mikä onkaan. Mietin dosentuuria mutta kun juuri silloin huvittikin soittaa viulua niin minä soitin. Sitten huvitti muu. Elämä täytyy elää! Meriitit hiiteen
-
No, olen sitten opiskellut pohjia milloin niissä tiedekunnissa minne on opinto-oikeus, milloin netin avoimessa - tuntuu väärältä "huvikseen" viedä opiskelupaikkaa keneltäkään nuorelta, ja tiedän että tällä pänttäystaidon mestarikurssilla ja myllytyksellä joka on käyty läpi on ainakin opittu opiskelemaan, niin että sen opiskelupaikan kai kyllä saisin. Seurailin puuhaa ja ajattelin että us-ko-ma-ton-ta. Anteeksi vain. Paikalla oli arvottu joukko, 3-4 henkeä, kahdestatoista, ja se oli tyyliä tämä "emmä oo nyt silleen niinku tehny sille mitään..." Joukossa oli yksi poikkeus - aikuinen jolla oli jo toinen tutkinto ja pitkä työkokemus.
Täti nuorten joukossa! Sen tietää, ettei synergiaa synny. Vähän pitäis ymmärtää, että aikalaisuus on avainsana.
-
Tätä odotin - nyt vain on niin, että tieteellisen työn tekijän tulee siinä alkuvaiheessa osata itsekseen hyvin poaljon - muun muassa sen arviointi, mitä mittareita käyttää. Muutoin hän ei kykene koskaan arvioimaan, kenet pyytää ne tekemään - eieieiei! Ne pitää osata sitten jatkossakin tarkistaa ja ihmetellä miten tästä muka luotettavia nelikentillä saa kun popiúlaatio on mikä on ja niinpoiospäin, tutkijan on osattava tutkia itse teettipä ns karkeran työn sitten kenellä tahasta, eli vielä tuolla kohtaa ei ole erikoistumisen paikka ei kerta kaikkiaan...
nojaa... vähän se kaveri kyllä tekikin ohareita... se on kyllä myönnettävä. Maksoi tekijöille. Mutta saapa nyt sanoa olevansa TOH-TO-RI. En käsitä. Minä itkin kun tekeminen loppui... se on kivaa, mitä hiittä sillä tekee että on joku mikä onkaan. Mietin dosentuuria mutta kun juuri silloin huvittikin soittaa viulua niin minä soitin. Sitten huvitti muu. Elämä täytyy elää! Meriitit hiiteen
Jotkut miehet ovat sokeutuneet idoleistaan. Ei se tyhmyyttä ole. Se on vähä-älyisyyttä.
-
Nyt tulee niitä joilla "meidän yksikkö meritoituu".
Tosiasia on, että tutkimustoiminta, etenkin soveltava sellanen, on nykyään pitkälti yhteistyötä. Mutta tutkijakouluissa kyllä tehdään aivan omista lähtökohdista väitöskirjoja. Vertaistukea, assareita ja proffia on tietysti tukena. Kyllä ne vaan on aika kevyitä - kevyitä nimenomaan tutkimuksen näkökulmasta - nuo 50-80-luvun väitöskirjat. Eikä syynä ole ao. kymmenluvuilla väitöskirjaa tehneiden osaamispuutteet vaan se, että nykyään pääsee hyvin laajasti tutustumaan tietolähteisiin.
-
Minullakin olisi jotain sanomista, mutta eipä juuri nyt ole halua osallistua keskusteluun.
Sen verran kuitenkin, että vaimoni väitöskirja on nyt painatusvaiheessa. Olen tiiviisti seurannut vaimoni tutkimusta ja voin rehellisesti sanoa, ettei tohtorius tule tänäkään päivänä helpolla - kovaa on ollut vääntö.
Nyt kun foorumilla tuodaan esiin omia meriittejä, voinen sanoa siitäkin jotain? Kansakoulupohjalta olen aloittanut. Yliopistossa opiskelut ovat avartaneet elämänkatsomustani, mutta mitään autuutta ne eivät ole tuoneet tullessaan. Teologian opiskelut antoivat hyvää pohjaa kristillisestä näkemyksestä.
Kenraaleita, professoreita, pippejä, pappeja enkä muitakaan "herroja" ole koskaan kumartanut.
Foorumilla olen rehellisesti tuonut mielipiteeni julki ja siinä päätöksessä pysynen edelleenkin. En herkästi lähde myöskään tulkitsemaan asioita "korvasyyhyyn" perustuen, sen on elämä opettanut.
-
Vielä väitöskirjoista sen verran, että vaatimukset ovat tänä päivänä kasvaneet. Jatkokoulutettavien opinto- ja suoritusvaatimuksiin kannattaa tutustua eri yliopistojen nettisivuilla. Tohtorintutkinnot ovat mm. kansainvälistyneet, mikä asettaa tutkinnon tekijälle omat vaatimuksensa. Summa summarum: on myös ilo ja etuoikeus, jos voi opiskella. Kuitenkaan emme voi viedä tutkintoamme mukanamme tuonpuoleiseen, vaan se jää maalliseksi suoritukseksi niin kuin kaikki muukin elämässämme. Iloitaan tästä päivästä tutkinnon kanssa ja ilman tutkintoa!
-
Herran pelko on viisauden alku
...ja viisauden pelko on herran alku.
-
"Herran pelko on tyhmyyden alku." (Jouko Turkka [körttisukua])
-
"Herran pelko on tyhmyyden alku." (Jouko Turkka [körttisukua])
Olisko tuo pitänyt kirjoittaa näin "ja herran pelko..."?
-
Olisko tuo pitänyt kirjoittaa näin "ja herran pelko..."?
Minun mielestäni tuokaan kirjoitusasu ei ole hyvä.
Mitä enemmän Herran ja herran pelko vähenee, syntyy yhteiskunnassa sitä enemmän epäjärjestystä.
Se ei ole kenenkään etu.
-
Herraa on uskallettava katsoa silmästä silmään.
-
Minun mielestäni tuokaan kirjoitusasu ei ole hyvä.
Mitä enemmän Herran ja herran pelko vähenee, syntyy yhteiskunnassa sitä enemmän epäjärjestystä.
Se ei ole kenenkään etu.
Kun oma hyvyys, etevyys ja kuvitelma siitä, että nykyään omataan suurempi fiuksuus kuin ennen muinoin, johtaa tuommoinen hulluus ja hölmöys noiden ed. mainitsemieni tahojen halveksimiseen.
-
Herraa on uskallettava katsoa silmästä silmään.
Kun ei käytetä "Jehova" (tai muuta vastaavaa) nimeä, niin menee montesti teksteissa Herra ja herrat sekaisin.
-
Kun ei käytetä "Jehova" (tai muuta vastaavaa) nimeä, niin menee montesti teksteissa Herra ja herrat sekaisin.
Käytämme sanaa Jahve, kun tuo toinen sana on erään lahkon tuotemerkki.
-
Kun ei käytetä "Jehova" (tai muuta vastaavaa) nimeä, niin menee montesti teksteissa Herra ja herrat sekaisin.
Ei ne sekaisin mene. Ne ovat kaksiselitteisiä.
-
Tosiasia on, että tutkimustoiminta, etenkin soveltava sellanen, on nykyään pitkälti yhteistyötä. Mutta tutkijakouluissa kyllä tehdään aivan omista lähtökohdista väitöskirjoja. Vertaistukea, assareita ja proffia on tietysti tukena. Kyllä ne vaan on aika kevyitä - kevyitä nimenomaan tutkimuksen näkökulmasta - nuo 50-80-luvun väitöskirjat. Eikä syynä ole ao. kymmenluvuilla väitöskirjaa tehneiden osaamispuutteet vaan se, että nykyään pääsee hyvin laajasti tutustumaan tietolähteisiin.
Katinvillat. Minä pyysin dokumentaatiota, enpä taaskaan saanut kuin mutuilua. Kun useita tutkintoja on niin osaahan niiden tasoa itsekin verrata. Se on tietenkin totta, että tutkittua tietoa diskussiota varten on olemassa enemmän. Mutta kun se väitöskirja nyt on se tutkimuskoulutuksern opinnäytetyö, niin sillä tutkimuskoulutuksella tarkoitetaan muuta kuin sitä että kiskotaan nämä nyt kaikki läpi. Joka ikinen tietää, että oleellista nykyisin on yksiköiden välinen kilpailu. Siitä oltiin vapaita vielä neljännesvuosisatakin sitten. Huomattavasti vapaampia.
Tietysti se kysyy työtä - istumalihakset ovat kovilla - mitä muuta odotit, Vaivattu Sielu? Mutta avuista kaikki riippuu ja jo sen olen havainnut, miten paljon enemmän hoivataan jo graduntyekijöitä kuin ennen. Jos ne jäivät kesken, ne jäivät, sillä hyvä. Nyt kaiketi keskustellaan tekijälle lankeavasta vastuusta? Sitä on maailman helpointa seurata jos saa seurata useita tieteenaloja.
Se on kyllä ollut aina yhtä totta, että väikkä on suuresti ohjaajan meriitti myös! Hyvä ohjaus tietää laadukasta lopputulosta. Kelvoton kelvotonta. Mutta sen tiedän ettei omana aikanani olisi päässyt ainakaan ilman ekstraopponenttia jos olisi väitöstilaisuudessa kehdannut täräyttää ettei ole aavistusta siitä miten on metodiikka valittu, hyvänen aika, älyä käteen!
No joo. Äidinisä kävi sen kansakoulun ja yritettiin kammeta lukioon, ikävöi kotiin niin että käveli kortteeristaan junan raiteita pitkin läpi yön takaisin kotiin - ettei olisi eksynyt. Eipä hennottu toistamiseen yrittää. Kävi sitten sen seminaarin, todettiin että osaapa laulaa, suoritti musiikinopettajan tutkinnon silloisessa konservatoriossa mikälie, päätyi ensin oppikoulun musiikinopettajaksi, toi ns Kodaly-metodiikan Suomeen Unkarista, oli itse kehittänyt täällä Kodaly-soittimia vastaavia instrumentteja, joita vertaili sitten, Kodaly -soittimet, lopetti uransa Kouluhallituksen musiikin ylitarkastajana ja musiikkineuvoksena. Lisäksi perusti kolme kuoroa, joista poikakuoro aikanaan vastasi Suomen Wiener Sängerknabenia, muun muassa edusti tätä maata ulkomailla. Ja siinä sivussa perusti Klemettiopiston, nykyään tunnetaan paremmin Oriveden Opistona, tarkoituksena kehittää juuri kansakoulun opettajien kuoronohjaus-. ja musiikinopetustaitoa, jotta musiikkikasvatus koko maassa kehittyisi. Perusti käytännössä nykyisen musiikkiopistoverkoston. Kymmenhenkisen perheen pää. Kansakoulupohjalta.
Kansakoulupohjalta. Moniko on tehnyt saman, miltään viiden väitöskirjan pohjalta?. Ei - minä en leuhki. Minä totean. Kuulin koko jutunkin vasta aikuisena koska se nyt oli jotakin mitä meillä tehtiin, opiskeltiin ja itseopiskeltiin ja väiteltiin ja kaikki tehtiin jotta mer olisimme onnellisia, ei kukaan puhunuty meriiteistä mitään, no, olihan se vähän omalaatuinen sakki - se vain oli itsestään selvää, että lauletaan kaikki kesät stemmoissa ja jos me serkukset emme pysty työhön niin suku huokaisee "no soittakoon sitten". Lahjakas näköjään menestyy oli kouluja vähän tai paljon. Lahjaton ei opi mitään vaikka vedettäisiin minkä mankelin läpi. Tunnen niin typeriä lääkäreitä että itseäni púistattaa. Ja sama riivatun raskas putki on takana - miksei äly pelitä? Ei - minä en puhu itsestäni. Minulle tuo kaikki on herttaisen yhdentekevää. MInä kuljen ja kääntelen kiviä, koska jokaisen alta löytyy maailman rikkain maailma, koska en olisi onnellinen ellen opiskelisi, ja maailma on liian täynnä juttuja joista vain täytyy saada selvää... mitä minä sillä tiedolla teen millä tittelillä minut haudataan? En mitään!!!
Lopulta tämä kaikki on jotakin, joka on annettu lahjaksi, jos joskus se palvelee jotakin toista, siitä sopii kiittää... Jumalan edessä olen köyhä, kurja ja alaston, eikä kaikella tällä tee yhtään mitään. Ja vain Jumala on tärkeä. Vain se, että minut armahdetaan on tärkeää. Vain risti on tärkeä.
-
Korkeakouluihin on tunkua. Niistä on suollettava, ettei tule ähky. Yhteiskuntamme ei vielä ole osannut sulattaa laitostensa kautta kaikkia opinhaluisia, ja enemmän on myös meriittihakuisia. Oppineisuuden imu on niin voimakas, että se vetää roskatkin mukanaan. Demokratisoituminen suo useammille etenemismahdollisuuksia. Tasa-arvoistuminen, tasaveroisten mahdollisuuksien markkinointi synnyttää yhtäläisen menestymisen harhan.
-
Tuossa oli järkeä...
Soitinpa nyt ja kysuin ihan oikealta opettajalta miten se aikanaan meni. JOS takana oli kansakoulupohja, opiskelu seminaarissa kesti 4-5 vuotta. Yliopistokouliutuseen sillä tuskin oli eroa koska samat professorit siellä luennoivat.
Ylioppilaiden kohdalla tuo 2 vuotta oli sitten realiteetti. Useimmat hankkivat sen jotta olisivat saaneet leipäpuun ja sitten mahdollisuuden opiskella sitä mitä tahtoivat - muun muassa Jorma Hynninen. Lo,mien pituus mahdollisti.
Yliopistokoulutus on kaksiteräinen miekka, Tilanne on hieman sama kuin lääkärillä ja sairaanhoitajalla. Ystävättäreni visersi kuinka "myö hoitotyön opiskelijat... myö tiihetää kaikist tauveistkii enemi ku ne lääkäritkää" pikkuoppilaana, siis ensimmäisellä kurssillaan. Tunnen sairaanhoiotajia jotka todella osaavat - hän ei kuulu niihin. Erään hoitotyön opiskelijan jolle minä pers koht tein referaatit koska hän "ei osannut".
Kasvatustiede ei varsinaisesti ole "tiede" Cumun kohdalla sen viimeistäänn hiuomaa. Tieteenfilosofia, ontologia, kaikki puuttuvat. Kyseessä on nippu havaintoja joita on yritetty ryhmitellä. Mutta se, minkä pitkä koulutus tarjoaa, on aika kypsyä ammattiin. Aikia aikuistua. Kyllä, tiedän että niitä pitäisi tuottaa yliopistosta mieluiten puolessatoista vuodessa - mutta mikä erottaa siinä tapauksessa yliopistokoulutuksen siitä paheksutusta vuoden - kahden seminaarista?
Opettaja itsessään joko selviää työssään tai ei selviä. Kyseessä on suuresti jokin jota ei voi opettaa. yky oivaltaa lapsen olemus, lapsen tapa ajatella, ilmaista itseään, myös se milloin lapsi tarvitsee apua... konttaa pulpetin alle, virtsaa alleen ja ulisee. Tai kyky suhtautua rennosti nuoruusikäiseen, samalla säilyttäen rajat. Muuten - ne yliopistomaikat ´naureskelivat että gradutkin tehtiin ryhmätyönä, joten, no, jos tavoitteena on autonominen kyky hallita tieteellistä tekstiä niin tuo joko antaa siihen edellytykset tai sitten ei. Se minkä pitkä (!) koulutus suo, on jokin jonka puutteellisuudesta moni ala-asteen opettahja valitti kärsivänsä oli taito- ja taideaineiden opetus. Sitä taas on vaikeaa omaksua vuodessa.
Salis, sinähän olet ollut tahtomassa pitkiä työuria. Kuinkas nyt yhtäkkiä sitten opettajien koulutuksen pitää kestää vuositolkulla? Eikö olisi taloudellisempaa aloittaa niin että kadulta keräilyerä, vuoden läpijuoksutus ja ei kun toihin - ja luonnollisesti, onhan se nyt ihan kohtuutonta istuttaa lääkäriä kotona, aivoinfarktihan on loppujen lopuklsi finessi - ja kannattaako ihmisiä kuntouttaa, kun halvemmalla päästään syanidilla? Olen erittäin vakavissani!
-
Salis, sinähän olet ollut tahtomassa pitkiä työuria. Kuinkas nyt yhtäkkiä sitten opettajien koulutuksen pitää kestää vuositolkulla? Eikö olisi taloudellisempaa aloittaa niin että kadulta keräilyerä, vuoden läpijuoksutus ja ei kun toihin -
En minä ole vaatinut, että vuositolkulla, mutta viisi vuotta olisi sopiva kandin ja maisterin tutkinnon suorittamiseen.
Kyllä yhteiskunnalla pitää olla joku vastuu siitä, ketä lapsiamme kasvattavat. Keräilyerä kadulta tuskin sopii lastemme koulutukseen. Ennen olisi kyllä sopinutkin, kun oppiminen perustui ulkolukuun ja rangaistuksiin. Ankara opettaja ei aikaansanut oppimista vaan pääasiallisesti pelkoa.
-
En minä ole vaatinut, että vuositolkulla, mutta viisi vuotta olisi sopiva kandin ja maisterin tutkinnon suorittamiseen.
Kyllä yhteiskunnalla pitää olla joku vastuu siitä, ketä lapsiamme kasvattavat. Keräilyerä kadulta tuskin sopii lastemme koulutukseen. Ennen olisi kyllä sopinutkin, kun oppiminen perustui ulkolukuun ja rangaistuksiin. Ankara opettaja ei aikaansanut oppimista vaan pääasiallisesti pelkoa.
Et. Eikä vuositolkuista ollut edes puhe. Kysyttiin vallan muuta. Sinä olet aivan liian älykäs poimiaksesi sieltä täältä kaksi sanaa ja sorvataksesi niistä kysymyksen johon pystyt vastaamaasn, sen tavan voisit lopettaa. Pystyt parempaan. Vastaa kysyttyyn. Pysy asiassa.
Tuon viisi vuotta suurin osa siis on saanut aina. Sotien jälkeinen suuri opettajapiula pakotti tiivistämään tahtia. Minua kiinnosti kuinka pitkälle olet valmis kerrankin menemään kun puolustat ajatteluasi. Koko ajatteluasi. Konstikos on raapaista kaksi sanaa ja sitten inttää että enhän minä..enhän minä silleen...minä tälleen...
Siksi toiseksi, rangaistuksista ei ole kukaan puhunut mitään. Koulussa on nykyään semmoiset pelisäännöt, ettei käytännössä kukaan mahda lapsille yhtään mitään. Nämä yliopistokoulutetuthan ovat tämän tästä tiedotusvälineissä selittämässä, että se on hengenvaarallinen paikka, opettajann kimppuun käytiin siellä ja täällä, ja jokin kai vinossa on, kun jo toisiaan tappavat. Eli se siitä kurista ja herrannuhteesta. Nykykakaroille ei kukaan mahda mitään, eikä niillä seminaariopettajila ollut sen ihmeempiä voimakeinoja hallussaan --- kyllä siitä on kuule eräitä vuosia kun koulussa mikään on perustunut "kuriin ja pakkoon" - jos niissä nyt kaikki edes on vaarallista. Kuri ja pakko suojelivat varsinkin niitä oppilaita, joiden koulunkä'yntiä synkensi jatkuva pelko - ja siitä on hieman aikaa kun juuri opettaja on ollut se kauhun kohde. Etenkään niin että "minä ainakin pelkäsin meidän kaikkia opettajia". Lapset pelkäävät toisia oppilaita!
Ruumiillinenhn rangaistus on ollut kiellettyä noin kolmen sukupolven ajan. Aivan aivan, ei ole ainoa keino, mutta motivoiva keskustelu... laposen ymmärtäminebn... johan selitin ettei sellaista opita yliopistossa. En ole joka asiassa väärässä - jos olen epävarma otan selvää. Tästä teemasta olen tehnyt erään yhdestätoista päättötyöstäni. Miksi muuten nyt kun opettajat ovat niin päteviä lapset sitten viihtyvät koulussa niin huonosti?
Toisekseen ongelman aiheuttaa liian varhainen erikoistuminen jo peruskoulutuksen sisällä. Olkoon kaikin mokomin opettajankoulutus yliopistollista ja kestäköön sen viitisen vuotta, kas sen siis sallit. Hyvä. Mutta kuinka se soveltuvuus alalle nyt sitten kartoitetaan? Ei mitenkään. Onko se kartoitettavissa? Ainakin yhtä voisi harkita kiintiötä pojille, olletikin että saataiusiin vähän huonommin pisteinm määränpäähän ponnistavia.
Mutta siis: Taito- ja taideaineita? Eikö se ole vähän lörpötystä. Ole ylipäätään hämmästynyt. Siiskö jommassa kummassa päässä työputkea saa haaskata aikaa? Johonkin niin joutavaan kuin koulutus? Mistä saakka kasvatustiede on ollut tiedettä, sitäpaitsi?P alojonko itselläsi on suorituksia? Cumun jälkeen aloin ihmetellä että mitäs tiedettä...
JOskus tekisi mieli kyllä kuulla vastaus siihen mitä kirjoitti, ei sieltä poimittuun kahteen sanaan. Sen kuka hyvänsä osaa. Ja kerro nyt viimeinkin mitä tehtäis meille eläteille? Jokin lopullinen ratkaisuhan tähän on saatava. Ja juupa Suomi korvaa kovasti paljon lääkkeitä muttei minun. Mikäs indikaatio tämä on että tauti keksittiin niin myöhään että sijoittui listalle "ei hoideta". Niinno... onhan se outoo... sillee niiiku... juu perustuslain vastasta... muttan kun on nää asetukset...
Ja sen lopullisen ratkaisun minä nyt puserran bvaikka menis se yhdellä tavalla saatu. Totisesti.
-
Mutta siis: Taito- ja taideaineita? Eikö se ole vähän lörpötystä. Ole ylipäätään hämmästynyt. Siiskö jommassa kummassa päässä työputkea saa haaskata aikaa? Johonkin niin joutavaan kuin koulutus? Mistä saakka kasvatustiede on ollut tiedettä, sitäpaitsi?P alojonko itselläsi on suorituksia? Cumun jälkeen aloin ihmetellä että mitäs tiedettä...
Minusta on hyvä, että lapset oppivat käsittelemään tuttuja työvälineitä sekä ilmaisemaan itseään. Yritys- ja työelämässä tarvitaan muutakin kuin matematiikan taitoa. Ylipäätään peruskoulun pitäisi palvella eri tavalla lahjakkaita ihmisiä kuten kielellisesti, matemaattisesti, spatiaalis-visuaalisesti, musiikillisesti, liikunnallisesti ja sosiaalisesti lahjakkaita ihmisiä. Nyt yritetään panna kaikki samaan putkeen ottamatta huomioon lainkaan sitä, mihin lapsilla on valmiuksia ja lahjakkuutta.
-
Minusta on hyvä, että lapset oppivat käsittelemään tuttuja työvälineitä sekä ilmaisemaan itseään. Yritys- ja työelämässä tarvitaan muutakin kuin matematiikan taitoa. Ylipäätään peruskoulun pitäisi palvella eri tavalla lahjakkaita ihmisiä kuten kielellisesti, matemaattisesti, spatiaalis-visuaalisesti, musiikillisesti, liikunnallisesti ja sosiaalisesti lahjakkaita ihmisiä. Nyt yritetään panna kaikki samaan putkeen ottamatta huomioon lainkaan sitä, mihin lapsilla on valmiuksia ja lahjakkuutta.
Mitähän sinäkin siitä asiasta tiedät... Esittelet jatkuvasti noita kuvitelmia, koska viimeksi kävit katsomassa? Ei - nyt ei kelpaa että ex-liitosta on kaksi poikaa. Se nyt kertoo vain siitä että mies kykenee siittämään lapsen.
Mahdatko tietää mikä on opetussuunniotelma, tuntikehys, ja koulun atk-luokkien hankintamahdollisuus? Entä työssäoppiminen? Kerro nyt edes se missä määrin tiedät jouston mahdollisuudesta, ihanko et mitään. Alan kyllästyä. Viimeinen sana on vain saatava eikä se ole ikinä että... niin, en ehkä ole kaikesta aivan täydellisesti perillä.
Ja kysyttiin mitä tehdä miinusväestölle? Syanidia leipään? Sillä tavoin saisit pitlää joka ikisen veroeurosi. Mitäs minäkään tässä lopullista ratkaisua tivaan, sehän on keksitty ajat sitten
-
Leena on vihainen. Älä suutu. Yritetään vaihtaa mielipiteitä rauhallisesti. Se häviää, joka provosoituu ja menettää itsehillintänsä. Ei ole kiva, että kaksi tappelee. Yleinen ilmapiiri myrkyttyy. Kaikki kärsivät. Lyökää, Leena ja Salis, kättä päälle sovinnon merkiksi. Sitten voimme jatkaa rakentavassa hengessä.
-
kannattaako ihmisiä kuntouttaa, kun halvemmalla päästään syanidilla? Olen erittäin vakavissani!
Mielestäni kannattaa ehdottomasti yrittää löytää muita ratkaisumalleja ongelmaan.
Ajan henki on tosin viemässä yhteiskuntia tuohon mainitsemaasi ratkaisutapaan.
-
Mielestäni kannattaa ehdottomasti yrittää löytää muita ratkaisumalleja ongelmaan.
Ajan henki on tosin viemässä yhteiskuntia tuohon mainitsemaasi ratkaisutapaan.
Että ajanhenki kummittelee. Kuule, sellaista on tehty ihan suorastaan, päästiinpä vetelehtijöistä ja muustakin miinusväestöstä. Mikähän henki se silloin oli?
Itse ajan tympäytyä tähän kyttäämiseen vahtimiseen ja moraalisaarnoihin niin että jos sitä olisi kaapissa tai jostain saisin niin mene tiedä josko jo napsaisisin. Se olen minä nyt tällä kertaa eikä mikään pahuksen "ajanhenk"i. Näin ajattelevia ihmisiä' on ollut aina. Herrajjesta, minunko veroillani sitä mentäisiin toista auttamaan - kaiken maailman vetelehtijöitä ja vedättäjiä?
Johan Jeesus oli pahoillaan ja vihainen fariseusten sydämen kovuudesta, joten puhuisit mieluummin hengestä ja jättäisit tuon "ajan hengen" vaikka johonkin museoon. Ei se mihinkään aikaan liity. Ihminen on haluton auttamaan toista ja ollut aina "sehän voi vaikka vedättää". Mutta eipä liioin evä liiku kun mietittäisiin että mitenkä sitten voitaisiin auttaa.
-
Mielestäni kannattaa ehdottomasti yrittää löytää muita ratkaisumalleja ongelmaan.
Ajan henki on tosin viemässä yhteiskuntia tuohon mainitsemaasi ratkaisutapaan.
En kannata syanidia enkä muita vastaavia aineita. Ajan henki on turha klisee. Ajat muuttuvat ja tieto lisääntyy. Nyt kannattaa hiukan antaa ajna kulua.
-
Leena on vihainen. Älä suutu. Yritetään vaihtaa mielipiteitä rauhallisesti. Se häviää, joka provosoituu ja menettää itsehillintänsä. Ei ole kiva, että kaksi tappelee. Yleinen ilmapiiri myrkyttyy. Kaikki kärsivät. Lyökää, Leena ja Salis, kättä päälle sovinnon merkiksi. Sitten voimme jatkaa rakentavassa hengessä.
Mitäs hän aina on tietävinään... kai jokainen joskus suuttuu. Ja pettynyt minä olen.
Ja tuota... mitäs Satman jos vaikka pyytäisit että saataisiin ne "päivän tekstit" takaisin. Niitä luki mielellään. Mutta käsitän että ne häviää jos ne poimitaan neutraalisti toisen toimittamasta kirkkokalenterista ja joku lukijoista pamauttaa että jassoo... palstan toimittaja on ilmeisellä tappelutuulella ja kostoretkellä, kun sattui olemaan sensisältöinen teksti? Minulla on aika hyvä muisti. Sen jälkeen ne hävisivät. Täällä joko saa sanoa suoraan, kunhan ei mene henkilöön, tai sitten olemme kaikki varovaisia. Ja tuo meni jo henkilöön, koska otti kantaa tunteeseen jota ei kai voi olla kun ihminen ei itse niitä tekstejä valinnut? Kaipaan niitä tekstejä, nimittäin.
-
En kannata syanidia enkä muita vastaavia aineita. Ajan henki on turha klisee. Ajat muuttuvat ja tieto lisääntyy. Nyt kannattaa hiukan antaa ajna kulua.
Hyvä Seppo. Joku alkaa vähän katkeroitua muutoin.
-
Mitäs hän aina on tietävinään... kai jokainen joskus suuttuu. Ja pettynyt minä olen.
Ja tuota... mitäs Satman jos vaikka pyytäisit että saataisiin ne "päivän tekstit" takaisin. Niitä luki mielellään. Mutta käsitän että ne häviää jos ne poimitaan neutraalisti toisen toimittamasta kirkkokalenterista ja joku lukijoista pamauttaa että jassoo... palstan toimittaja on ilmeisellä tappelutuulella ja kostoretkellä, kun sattui olemaan sensisältöinen teksti? Minulla on aika hyvä muisti. Sen jälkeen ne hävisivät. Täällä joko saa sanoa suoraan, kunhan ei mene henkilöön, tai sitten olemme kaikki varovaisia. Ja tuo meni jo henkilöön, koska otti kantaa tunteeseen jota ei kai voi olla kun ihminen ei itse niitä tekstejä valinnut? Kaipaan niitä tekstejä, nimittäin.
Nyt kyllä Leena astuit pottuvarpaalleni. On kai niissä teksteissä valinnanvaraa. Pirska ei varmaan vieläkään hyväksy kommenttiani.
Pyydän anteeksi, Pirska.
-
Minusta on hyvä, että lapset oppivat käsittelemään tuttuja työvälineitä sekä ilmaisemaan itseään. Yritys- ja työelämässä tarvitaan muutakin kuin matematiikan taitoa. Ylipäätään peruskoulun pitäisi palvella eri tavalla lahjakkaita ihmisiä kuten kielellisesti, matemaattisesti, spatiaalis-visuaalisesti, musiikillisesti, liikunnallisesti ja sosiaalisesti lahjakkaita ihmisiä. Nyt yritetään panna kaikki samaan putkeen ottamatta huomioon lainkaan sitä, mihin lapsilla on valmiuksia ja lahjakkuutta.
Yksi peruskoulun haasteista on sosiaalinen kasvatus, kaikkien erilailla lahjakkaiden oppilaiden totuttaminen arvostamaan toisiaan ja tekemään työtä yhdessä. Erityislahjakkuuta korostavien kaavailut näyttävät usein ruokkivan fakki-idioottien tehovalmennusta. Sellainen ei palvelisi oikeastaan ketään. Koulu ei siis ole kovin ahdas putki, siitä selviää ilman ns tasapäistymistäkin.
-
Ajan henki on turha klisee.
Olisiko SeppoS suotavaa, että keskustelu ajan hengestä siirtyisi jonnekin muualle ja vaimenisi ainakin toistaiseksi täällä?
-
Olisiko SeppoS suotavaa, että keskustelu ajan hengestä siirtyisi jonnekin muualle ja vaimenisi ainakin toistaiseksi täällä?
Ajan henki on ihan oma aiheensa eikä kuulu tämän aiheen yhteyteen. Kuten sanoin se on myös klisee, mutta muut saavat silti olla eri mieltä siitä. En määrää mitä mieltä täällä on oltava. Tiedon ja kokemuksen lisääntyessä myös mielipiteet muuttuvat ja monet kutsuvat sitä ajan hengeksi, vaikka kyse on ihan eri asiasta. Näin on käynyt runsaasti viime aikoina. Tänään tiedämme enemmän kuin koskaan tätä ennen. Huomena olemme tiedoltamme vielä parempia. Siksi on vaarallista lukkiutua mielipiteisiin. Olkaamme rehellisiä myös itsellemme.
-
Nyt kyllä Leena astuit pottuvarpaalleni. On kai niissä teksteissä valinnanvaraa. Pirska ei varmaan vieläkään hyväksy kommenttiani.
Pyydän anteeksi, Pirska.
Hän ei valinnut niitä vaan kopioi suoraan kirkkokalenterista juuri subjektiivisuutta varmuudella välttääkseen, muttei sitten enää viitsinyt, kun sai hyvästä työstä vain nälvintää palkakseen. Siinä oli oma hommansa. Olisi ilomeisesti pitänyt vielä arvuutella että tästyähän Satman pahottaa mielensä, etsitään eri vuosikerta tai kaivetaan viiden vuoden ikäinen Päivän Tunnussana, jos siinä vaikka olisi jotakin sööttiä.
Anteeksipyyntö on kaunis ele. Etenkin jos ymmärtää mitä teki, siis mitä on pyytämässä anteeklsi.
-
Etenkin jos ymmärtää mitä teki, siis mitä on pyytämässä anteeklsi.
Pyysin anteeksi, että olen loukannut Pirskaa. Sitä pyydän anteeksi sinultakin, Leena. Kaikilta muiltakin, joita olen loukannut tai joiden mielen olen pahoittanut, tässä asiassa tai jossakin muussa, pyydän anteeksi.
-
Pyysin anteeksi, että olen loukannut Pirskaa. Sitä pyydän anteeksi sinultakin, Leena. Kaikilta muiltakin, joita olen loukannut tai joiden mielen olen pahoittanut, tässä asiassa tai jossakin muussa, pyydän anteeksi.
Minä kans, mutta meni jo väärään ketjuun :026: :026:
Tosin ei ehkä kannata aina pyytää vain siksi että toinen :021: . Aina ei ole tehnyt mitään moitittavaa ja en tiedä mitä ajatella anteeksipyynnöstä silloin. Eräs tuttu (no, jonnekin näköpiiristä kadonnut) teologi joskus viime vuosituhasnnella sanoi kerran tästä keskusteltaessa että hänellä "on varaa" pyytää anteeksi. Miksei. Silloin se tuntui hyvältäkin ajatukselta, että kaikilta pyytää, milloin ikinä epäileekään että joku nyt on äkeissään.
Myöhemmin mietin uusiksi, ja nyt en tiedä mitä ajatella. Jouduin myllerryksiin kun mietin sitä lääkäriä joka pyysi potilaan kuolemaa anteeksi omaisilta, ja nämä nostivat oikeusjutun. Sen verran tiesin että se oli aihetta katsoa ns luonnolliseksi kuolemaksi, vaikka siihenm liittyikin leikkauksen jälkeinen veritulppa, potilas oli 91v ja se komplikaatio käytännössä nopea kuin salama jos tulee, ei useinkaan ehditä todeta puhumattakaan että voitaisiin hoitaa - keuhkoihin iski. Siinä annettiin kaksinkertainen väärä viesti: Ensinnäkin että oli tehty virhe, toiseksi, että kuolema voidaan estää - aina ja loputtomiin. Lisäksi nämä jotka protestoivat vanhuksiensa hoidosta toisinaan - sanon toisinaan kärsivät syyllisyydestä joka ei huojennu näin, he alkavat kysellä tekivätkö itse kaiken sen pappansa tai mammansa hyväksi - hyvin tavallista silloinkin kun kaiken ovat tehneet. Kuolemaa on vaikea hyväksyä, se tuntuu vääryydeltä, ja silloin se on aina jonkun syytä. Tuo ei vain auta.
-
Olen edelleenkin sitä mieltä, että juurevat suomalaiset ajattelevat omilla aivoillaan ja viittaavat kintaalla ajan hengelle.
Nyt asiat ovat toisin. Ihmiset sekä vanhemmat että nuoremmat ovat hyvin koulutettuja, kielitaitoisia ja ajattelemana kykeneviä.
Lupasin taannoin kommentoida tähän jotain, joten yritän jotain sanoa.
Omilla aivoillaan ajattelu on rajoittunutta.
Yleinen mielipide (=ajan henki) rajoittaa ns. vapaata ajattelua.
Kaikessa ihmisen toiminnassa on rajat, vaikka kuinka itsestään suuria luulisi.
Ei edes lomamatkalla ihminen ole vapaa liikkumaan, kuten haluaa: valmiiksi tehtyjä teitä ja väyliä hän joutuu kulkemaan.
Teiden paikat muuttuvat,
ja milloin missäkin ne sijaitsevat,
juuri niitä pitkin ihmiset liikkuvat.
-
Lupasin taannoin kommentoida tähän jotain, joten yritän jotain sanoa.
Omilla aivoillaan ajattelu on rajoittunutta.
Yleinen mielipide (=ajan henki) rajoittaa ns. vapaata ajattelua.
Kaikessa ihmisen toiminnassa on rajat, vaikka kuinka itsestään suuria luulisi.
Ei edes lomamatkalla ihminen ole vapaa liikkumaan, kuten haluaa: valmiiksi tehtyjä teitä ja väyliä hän joutuu kulkemaan.
Teiden paikat muuttuvat,
ja milloin missäkin ne sijaitsevat,
juuri niitä pitkin ihmiset liikkuvat.
On kaksi tapaa ajatella itsestään ja toisista. Voi ajatella, että kaikki on rajallista ja mahdotonta, että toiset vain turhaan pyristelevät. Mutta voi lähteä myös siitä, että kaikki on avointa, täynnä mahdollisuuksia ja potentiaalia. Ei panna itseä ja toisia matalaksi vaan kannustetaan, innostetaan ja motivoidaan. Totta kai ihmisen toiminnalla on teoreettiset rajat, mutta kuten niin monet esimerkit osoittavat: Rajat on monta kertaa rikottu ja ne on tehty rikottaviksi.
-
Näihin suurten joukkojen muoti-ilmiöihin, joista eräs suosittu ilmiö ja hokema on juuri se, että "rajoja tulee rikkoa" / "rajoja tulee kokeilla",
sopisi tämä vanha sanonta:
"Joukossa tyhmyys tiivistyy".
On tietysti totta, että monia rajoja tulee rikkoa, mutta tuo rikkominen vaatii viisautta, joka monesti näyttää puuttuvan: kaikkia rajoja kun ei pidä rikottaman.
-
Rajoista kannattaa hakea rajanylitysasemia. Niiden kautta pääsee sujuvammin eteenpäin.
-
Näihin suurten joukkojen muoti-ilmiöihin, joista eräs suosittu ilmiö ja hokema on juuri se, että "rajoja tulee rikkoa" / "rajoja tulee kokeilla",
sopisi tämä vanha sanonta:
"Joukossa tyhmyys tiivistyy".
On tietysti totta, että monia rajoja tulee rikkoa, mutta tuo rikkominen vaatii viisautta, joka monesti näyttää puuttuvan: kaikkia rajoja kun ei pidä rikottaman.
Yleensä asiat menevät eteenpäin silloin, kun rajoja rikotaan. Silloin piirretään uusia rajoja. Keskustelu avioliitosta, avoliitosta ja homojen parisuhteen siunaamisesta on tyypillisesti rajakysymys. Rajathan ovat tavallaan mielivaltaisia. Ne on vain pantu tai säädetty johonkin tilaan. Sumeaa logiikkaa tarvitaan välillä. :D Kaikkia rajoja ei voi rikkoa. Mutta esimerkiksi tietämättömyytemme ei ole millään tavalla rajattu vaan se on sekä käytännössä että teoriassa ääretöntä.
-
Raamatun paikkoja runsaasti siteeraavana niin kaduilla, kuin muuallakin, niin siteeraan jälleen Raamattua, tosin ulkomuististani.
"Moni on miehen mielestä oikea tie, joka lopulta osoittautuukin turmion tieksi" ja
"Älä siirrä ikivanhaa rajaa"
SIitä olen kanssasi samaa mieltä, että tietämättömyytemme on ääretöntä.
-
Raamatun paikkoja runsaasti siteeraavana niin kaduilla, kuin muuallakin, niin siteeraan jälleen Raamattua, tosin ulkomuististani.
"Moni on miehen mielestä oikea tie, joka lopulta osoittautuukin turmion tieksi" ja
"Älä siirrä ikivanhaa rajaa"
SIitä olen kanssasi samaa mieltä, että tietämättömyytemme on ääretöntä.
Rajat ovat joko valintakysymyksiä tai pakotettuja. Tiessä on kysymys valinnasta. Ihminen voi tehdä monia valintoja, myös turmin tien, mutta palata takaisin myös oikealle tiellä. Ihmisen valinnat eivät ole ennalta määrätty.
Mikä on ikivanha raja?
-
Rajat ovat joko valintakysymyksiä tai pakotettuja. Tiessä on kysymys valinnasta. Ihminen voi tehdä monia valintoja, myös turmin tien, mutta palata takaisin myös oikealle tiellä. Ihmisen valinnat eivät ole ennalta määrätty.
Mikä on ikivanha raja?
Olen sen aina ymmärtänyt ikivanhan rajan maatieteeseen kuuluvaksi asiaksi eli tontin, heimoalueeen tai valtion rajaksi. Vältän asioiden hengellistämistä.
-
Olen sen aina ymmärtänyt ikivanhan rajan maatieteeseen kuuluvaksi asiaksi eli tontin, heimoalueeen tai valtion rajaksi. Vältän asioiden hengellistämistä.
SeppoS, jos hyväksyy sen tosiasian, että sanoilla on eri asiayhteyksissä useita eri merkityksiä ja jos vielä hyväksyy sen, että sanan ymmärtäminen eri asiayhteyksissä ymmärretään välillä laajemmin ja välillä suppeamin,
niin tällä asialla ei ole mitään tekemistä hengellisyyden kanssa.
Siinä piilee omat vaaransa, jos kuvittelee vaikkapa esim. abstrakteja asioita ja käsitteitä "hengellisiksi".
Meille PelastakaaLApset ry:ssä eräällä kurssilla mm. opetettiin, että lapsille pitää asettaa rajat ja että sana "kuri" on joskus viitannut juuri rajoihin.
En kokenut tuota opetusta mitenkään hengellisenä vaan puhtaasti maallisena.
Yleensäkin asioiden hengellistäminen on harvoin ongelma varsinkaan körttipiireissä.
Ongelma on ennemminkin se, että kavennetaan monia tarpeellisia, sallittuja ja tärkeitäkin maallisia ulottuvuuksia hengellisyyden taikka uskovaisuuden pelossa. Toisinsanoen ollan turhan "nöyriä".
-
Yleensäkin asioiden hengellistäminen on harvoin ongelma varsinkaan körttipiireissä.
Ongelma on ennemminkin se, että kavennetaan monia tarpeellisia, sallittuja ja tärkeitäkin maallisia ulottuvuuksia hengellisyyden taikka uskovaisuuden pelossa. Toisinsanoen ollan turhan "nöyriä".
Millä tavoin se nyt on ongelma körttipiireissä, tuo hengellistäminen? Voisitko olla konkreettisempi?
Koskeeko toinen lause körttejä vai onko kysymys yleistämisestä?
-
Koskeeko toinen lause körttejä vai onko kysymys yleistämisestä?
Olen törmännyt usein tuohon piirteeseen körttien ulkopuolella.
Körttifoorumilla tuo asioiden "hengellistämisen" pelko minusta on suurempi, kuin muualla.
Liiallinen hengellistäisen pelko toki suojelee tietynlaisilta höyrähdyksiltä (kuten penkkien alla ryömimiseltä, lampuissa roikkumiselta, ylenmääräiseltä uskonnollisissa kokouksissa kaatuiluilta ja muilta tuon kaltlaisilta), mutta valitettavasti taasen johtaa toisentyyppisiin höyrähdyksiin, kuten kyynisyyteen joidenkin ihmiselämään kuuluvien asioiden suhteen, kuten esim. uskonnollisten psyykenmaailman tunteiden ja uskonnollisuudesta tulevan ilon välttelyyn.
-
Olen törmännyt usein tuohon piirteeseen körttien ulkopuolella. Körttifoorumilla tuo asioiden "hengellistämisen" pelko minusta on suurempi, kuin muualla.
Liiallinen hengellistäisen pelko toki suojelee tietynlaisilta höyrähdyksiltä (kuten penkkien alla ryömimiseltä, lampuissa roikkumiselta, ylenmääräiseltä uskonnollisissa kokouksissa kaatuiluilta ja muilta tuon kaltlaisilta), mutta valitettavasti taasen johtaa toisentyyppisiin höyrähdyksiin, kuten kyynisyyteen joidenkin ihmiselämään kuuluvien asioiden suhteen, kuten esim. uskonnollisten psyykenmaailman tunteiden ja uskonnollisuudesta tulevan ilon välttelyyn.
Sinähän ollut ollut henkilö, joka on moittunut jatkuvasti körttien kielteistä suhtautumista muihin suuntiin. Sitä vaan ihmettelen, että miksi hyväntahtoisia, tunnemaailmaltaan erilaisia körttejä täytyy mustamaalata kyynisiksi. Sinähän et tunne kovinkaan monta körttiä, et tiedä heidän tunteistaan, iloistaan, suruistaan etkä uskonnollisuudesta höykäsen pölähtämää. On vaarallista yleistää ja leimata isoa joukko ihmisiä tunteettomiksi, kyynisiksi ilon välttelijöiksi. Etenkin, kun körttien tuntemuksesi on kovin pintapuolista ja perustuu siihen, mitä täällä foorumilla keskustellaan.
-
Veljet rakkaat, heretkee!
-
Veljet rakkaat, heretkee!
Kyösti on ylpiä. Hän tarvitsee vähän piiskaa silloin tällöin. :003:
-
"Leikki sijansa saakoon", sanoisi Peräkorven emäntä - ehkä. Mutta leikki voi muuttua todeksi. Tosin leikki, varsinkin lasten, miksei aikuistenkin, on totisinta totta.
Että niinku ota tästä selvä.
-
Kyösti on ylpiä. Hän tarvitsee vähän piiskaa silloin tällöin.
Molemmat väitteet pitävät paikkansa.
-
Salis leikkii, kyösti on tosissaan. Vai poikkeavatko kyöstin ja Saliksen huumorit toisistaan?
Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa.
-
Salis leikkii, kyösti on tosissaan. Vai poikkeavatko kyöstin ja Saliksen huumorit toisistaan?
Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa.
Rehellisyys palsta on melkein loppu, tulee Kyöstille hoppu, jotain vielä kirjoittaa, että viimeisen sanan saa. Kukkotappelussa tässä, en ole vielä häviämässä. :003:
-
Rehellisyys palsta on melkein loppu, tulee Kyöstille hoppu, jotain vielä kirjoittaa, että viimeisen sanan saa. Kukkotappelussa tässä, en ole vielä häviämässä. :003:
Salis osaa näemmä runnollisen tekstin tuottamisen taidon.
Ihan hyvä runo.
-
Kyösti on kova luu.
-
Kyösti on kova luu.
Mutta minusta herra Huu. :003:
-
Tässä loppui tämä lysti ja tarvittaessa jatkuu osassa kaksi.