Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Leena - 25.06.10 - klo:11:00
-
Tämä on vähän hilpeämpää menoa kuin nuo mitä minulla muuten on kesken ajattelun.
Olen tosi hyvilläni siitä että Pirska toimittaa tuota "Paivän sana" ketjua.
Täällä käytiin keskstelua johdatksesta, joka sitten seisahtui. No, onhan se niinkin, että kun meillä on leipää ja lämmintä ja useimmilla kai elatus ja vaatteetkin, niin ei pitäisi kai sitten mankua vielä sellaisia ylellisyyksiä kuin jokin erityinen "johdatus". Luulen kuitenkin, että ne jotka äänestivät johdatuksen puolesta, olivat kokeneet jotakin, jossa olisivat vaihtaneet ne leivät ja lämpimät siihen ajatukseen, että Jumala heitä johdattaa tässä kaikessa vaikeassa - toi tähän, on tässä mukana ja ehkä vielä vie valoisampaan hetkeen. Hän tarkoitti tällä jotakin - olisikohan se jonka itse :021: - Jumala antaa jotakin parempaa tilalle -- sittenkin haeskellut samaa. Antoi tai ei, niin Herra antoi, Herra otti! Sinun armosi on parempi kuin elämä.
On hetkiä joina sen ulkoisen hyvinvoinnin vaihtaisi totisesti siihen varmuuteen: Jumala on ruorissa tai, luotsi on laivassa. Siinä varmuudessa kestää paljon. Siinä taas, että on sattuman armoilla, ei oikein hyvin kestä...mutta tietty, jos tuo on itsepetosta, ei kannata semmoisia uskotella, sillä itsepetos ei kestä.
Tiedän miten mäntiltä tuntuu jos/kun itselle läheisen ihmisen ammattikuntaa kritisoidaan, enkä nyt rupea pappeja parjaamaankaan - ei ole aihetta. SEkin pappi joka minulta tuon harhaluulona nyhti tehokkaasti pois, auttoi minua hyvin paljon. Ainoa mikä oli vaikeaa, tosi vaikeaa, oli että hän kertakaikkisen ehdottomasti murskasi ajatuksenkin jostakin johdatuksesta.
On tilanteita, joissa on varsin herkkä toisen mielipiteille - sellaisen jolle siinä antaa tietysti itse sen arvovallan - mutta niin vain kävi. KUn elämä kääntää nurjan puolensa, on sittenkin mahdollista tyyntyä ja hyväksyä tässä ajatuksessa: Jumalalta tämä on tullut vaikka onkin vähän ihmeellistä meidän silmillemme...hyvä pappi kaikissa toimissansa, mutta aivan ehdottoman vakuuttunut ja vakuuttavakin tässä yhdessä: Tuo ajatus on jokin ihme viidesläinen hullutus.
Siihen jäin kyllä sitten kiinni: Olisipa voinut/voisipa ajatella, että tämä tulee Jumalalta.
Sen tähden minulle on arvokas lohdutus siinä että joku ja useakin täällä kirjoitti siihen itse uskovansa. Sen tähden Pirskan eilispäivän sana merkitsi hyvin paljon.
Tuli pitkä raapustus - toivottavasti joku jaksaa kahlata läpi. Monikin asia lohduttaa, mutta tämä auttaa siirtämään syrjään oman vaikean edes hetkeksi: Tämä tulee Jumalalta. Silloin jaksaa katsoa ympärilleen: Tarvitsisikohan joku toinen lohdutusta - vaikka vain kuuntelijaa? Koko ajan on vähän kiusallinen olo: Taidan pettää itseäni nyt, mutta mitäs kun se olisi ainut jossa lopllisesti mieli tyyntyy, ja sillä tavoin lohdutettuna vältyn itsesääliltä. Niin se vain on. Ihme yhtälö kun ei ratkea.
-
Luin raapustuksen läpi ja löysin sitten linkin, joka puhuu johdatuksesta.
http://www.liisijokiranta.fi/avaimiaosio/ohjradiossa_19.htm
Sitten huomasin, että otsikkona on lohdutus.
"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala!
Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia.
Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta. Jos me olemme ahdingossa, se koituu teille lohdutukseksi ja pelastukseksi. Jos saamme lohdutusta, myös te rohkaistutte kestämään samoja kärsimyksiä, joita me saamme kokea. Me luotamme lujasti siihen, että te kestätte. Tiedämmehän, että niin kuin te saatte osanne kärsimyksistä, saatte myös lohdutuksesta osanne."
2. Kor. 1:3-7
-
Paremmin asiassa pysyvää menoa tämä Pirskan kommentti yllä.
.
Olen ajatellut - varmaan ihan oikein - että elämää tulisi pyrkiä pitämään hallinnassa. No, aina se ei pysy. Jotenkin takana on kaikesta huolimatta elänyt ajats Jumalasta, joka sanoo sen "viimeisen sanan" jo elämän aikana. Olen vuosikaudet ihmetellyt, kuinka suuri lohdutuksen lähde se oli - kinka syvän turvallisuden se loi - miksi ihmeessä aloin kysellä - ja ennen kaikkea, onko se todella epäterve, viidesläinen harhalaaki koko johdatus.
Herännäisyydessä on, siltä vähältä kuin tunnen - paljon tervettä ja hyvää. Sen tähden luottamus on kasvanut. Samalla kasvaa se, mitä körttipapin sanoista muistaa, siltä painoarvoltansa. Niin vain käy.
On totta, että kristitty ei ole eikä hän mitenkään voi olla elämän omituisilta käänteiltä millään lailla erityispalovakuutettu - jokin ihme Jumalan lellipentu joka on luotu pelkkää mielihyvää varten.
Vuosien epävarmuudessa, ja samaa hyvin monen kohdalla lähellä seuraavana, olen vähitellen itsepäisesti vain kasvamassa käsitykseen, että on toista ajatella olevansa mielivaltaisen sattuman heiteltävänä, toista ottaa kohtalonsa käänteet Jumalan kädestä sillä ei kai "johoraatus" mitään sen merkillisempää ole. Silloin sitä lähimmäästäkin jaksaa rakastaa, kun on saanut luovuttaa ruorin paremman kapteenin käsiin. Muistan mitä tänne muutamat kirjoittivat, enkä ole heitä unohtanut, vaikka silloin mietinkin että mitäs se pappi ja viisas vielä opetti...ja Bonhoeffer...mutta siinä se mies taisi itse ajaa ojaan...en pääse tästä. Jos se sitten "ihme viidesläinenon harhaluulo"niin surullista.. :003: Eli en tiedä kumpi otsikko olisi ollut oikeampi. Ajatus Jumalasta ruorissa vain lohduttaa aika syvästi, tietysti täytyy itse suunnitella mutta jos ne aina menevät nurin - no uusiksi taas, mutta silti!
-
Omat suunnitelmani eivät yleensä käy toteen.
En enää juuri suunnittele, tai vaikka pyrinkin tiettyyn suuntaan, en odota, että pääsisin sinne. Johonkin sentään, eli niin kuin säätiedotuksessa lohdullisesti todetaan: sää jatkuu.
Monet epämääräiset nuoruuden haaveet, mahdottomiksi toteamani, ovat sen sijaan toteutuneet. Tosin eivät niin kuin kuvittelin. Olen vain huomannut, että nythän minä jo olen tässä.
Perinteenkeruureissuillani haastattelin aikoinaan hyvin vanhaa miestä, aatteellisen yhdistystoiminnan veteraania. Muisteltuaan pitkän tovin hän haastattelun päätteeksi lausui ääni murtuen: Kaikki on käynyt totehen.
Nauhalle tallentui pitkä hiljaisuus. Ymmärsin olla esittämättä tarkentavia kysymyksiä.
Mt
-
---
Nauhalle tallentui pitkä hiljaisuus. Ymmärsin olla esittämättä tarkentavia kysymyksiä.
Mt
Olen huomannut, että olet fiksu mies. Saisivat monet televisiotoimittajat ottaa Sinusta oppia.
-
Omat suunnitelmani eivät yleensä käy toteen.
En enää juuri suunnittele, tai vaikka pyrinkin tiettyyn suuntaan, en odota, että pääsisin sinne. Johonkin sentään, eli niin kuin säätiedotuksessa lohdullisesti todetaan: sää jatkuu.
Monet epämääräiset nuoruuden haaveet, mahdottomiksi toteamani, ovat sen sijaan toteutuneet. Tosin eivät niin kuin kuvittelin. Olen vain huomannut, että nythän minä jo olen tässä.
Mt
Se on totta. Mutta suunnitellahan tavallisesti täytyy, ainakin sen verran että katsoo millä kulkupelillä mennään lähimpään työvoimatoimistoon tai selvitetään missä pääsykokeet pidetään ja milloin. Luulisi että minun hommiini mentäisiin suunnitellen mutta ei vain - omani olivat aivan toiset.
On huippujuttu voida todeta, että sää jatkuu.
Oma haasteensa on elää täydellisesti tietoisena asiaintilasta siinä tilanteessa, jossa me kyllä tosiasiallisesti elämme jokainen: Sään jatkuminen on äärimmäisen epävarmaa. Ajatuksissani on minulle läheinen ihminen, joka on vuosia elänyt kolmen kuukauden jaksoissa - hänen syöpänsä kun on varsinainen temppuilija, välillä se katosi, ja nyt, rutiiniseurannassa, oli ennättänyt jo levitäkin. Hänelle "sää jatkuu" - jos jatkuu. Siis: Ne suunnitelmat, suuret tai pienet, kuten unelmatkin, ne muttuvat ja vaihtuvat. Elämä joustaa - tilalle löytyy muuta, ehkä mieluisampaa. Tämä on hieman toinen asia. Eikä tiedä, mitä on odotettavissa - varatuako leikkakseen, sytostaatteihin vai mihin nyt tällä kertaa kun sitä ei tiedä kukaan kertoa. Kipua on luvassa ainakin,
Eikä siihen oikein tahdo tottua.
-
Ne, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen kaikkein vähäisimpien lohduttamisen ja heille toivon luomisen
toteuttavat Jumalan tahtoa asteikolla 1-10 10!!!!!
Ajatelkaa, mitä toivonsa menettäneet voivat saada aikaan, kun he pikkuhiljaa alkavat uskoa, että heidän elämänsä voi vielä järjestyä.
Työllä, vaivalla ja positiivisella asenteella.
-
Ne, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen kaikkein vähäisimpien lohduttamisen ja heille toivon luomisen
toteuttavat Jumalan tahtoa asteikolla 1-10 10!!!!!
Ajatelkaa, mitä toivonsa menettäneet voivat saada aikaan, kun he pikkuhiljaa alkavat uskoa, että heidän elämänsä voi vielä järjestyä.
Työllä, vaivalla ja positiivisella asenteella.
:023:
-
Lohtu on sitä, että rakentaa huomista pala palalta.
Liian suuri kakku on nieltävä paloina.
Palapeli syntyy pienistä paloista.
Joka askel, joka auttaa kulkemaan eteenpäin on huomionarvoinen.
Unelmoija etsii suurempaa tyydytystä elämäänsä, tipahtaa taivaan porteilta ja löytää kivi kovan asfaltin.
Asiat pitää olla hyvin, jotta saa arvonantoa jne.
Surun läpi käytyään löytää suhteellisuuden portin.
Neulan silmä suurentuu.
-
Lohtu on sitä, että rakentaa huomista pala palalta.
Liian suuri kakku on nieltävä paloina.
Palapeli syntyy pienistä paloista.
Joka askel, joka auttaa kulkemaan eteenpäin on huomionarvoinen.
Unelmoija etsii suurempaa tyydytystä elämäänsä, tipahtaa taivaan porteilta ja löytää kivi kovan asfaltin.
Asiat pitää olla hyvin, jotta saa arvonantoa jne.
Surun läpi käytyään löytää suhteellisuuden portin.
Neulan silmä suurentuu.
Sinä olet hyvä näissä. Tuon edellisen laitan kehystettynä työhuoneen seinälle, jos Jumala suo eli pystyn aloittamaan. Pomo repii pelihousut jos en. Tai tuon vielä mieluummin: Surun läpi käytyään löytää suhteellisuuden portin. Neulansilmä suurentuu. Tai jonkin - tuos on monta hyvää, tahdon että sen näkee yhdellä silmäyksellä - monelle meillä sopii tuo "Liian suuri kakku on nieltävä paloina" tai palapeli syntyy pienistä paloista.
-
Kiitos kannustavasta palautteesta.
Oma murhe helpommin puolittuu, kun löytää ymmärrystä osakseen.
Ymmärrystä osaa antaa yleensä samankaltaisia asioita kokenut.
Ja sitten kun vielä osaa toimia muillekin murheellisille korvana,
maailma avartuu. Jotkut kun valikoivat seuransa sen mukaan, kumpaa kolikon kääntöpuolta hän enemmän edustaa.
Osa kultalusikka suussa kasvaneista ei halua kuunnella minkäänlaista maailman murjomaa ihmispoloa ja yltäkylläisen elämän eläneenä
arvostelee näitä ihmispolojen puutteellisuuksia.
Joidenkin mielestä on hauska seurata 7päivää lehden juoruja Matti Nykäsestä tai puhua paskaa epäonnistujista.
Minä en saa siitä hupia. Kurjuus pitää piilottaa jonnekin. Hymyillä sitä pitää, vaikka mummo kuolisi.
-
Pois silmistä, pois mielestä.
-
Usein sekin on lohdutusta, kun joku on oikeasti läsnä, silmissä ja mielessä.
-
Opiskeluaikana hyvä naimisissa ollut ystäni oli erostaan niin surullinen, että hän uhkasi tehdä itsemurhan. Valvoin hänen kanssaan koko yön, ettei hän tekisi mitään hullua. Yritin lohduttaa häntä, ettei tämä ole maailmanloppu ja että miehiä riittää joka lähtöön. Ei siinä mennyt kuin vuosiaja hän oli menossa naimisiin toisen ystäväni kanssa. Olimme kirkossa heidän vihkimistilaisuutensa todistajia. Muita ei sitten ollutkaan. Vieläkin hän kiittää minua siitä, että pelastin hänet elämälle. Tunnen syyllisyyttä siitä, etten paljonkaan tehnyt. Olin vain läsnä silloin, kun hänellä oli murhetta. Ystävieni avioliitto on kestänyt näihin päiviin saakka, jo 35 vuotta on siitä, kun menivät vihille. Heillä on kaksi aikuista, naimisissa olevaa poikaa ja lastenlapsia on jo neljä.
-
Opiskeluaikana hyvä naimisissa ollut ystäni oli erostaan niin surullinen, että hän uhkasi tehdä itsemurhan. Valvoin hänen kanssaan koko yön, ettei hän tekisi mitään hullua. Yritin lohduttaa häntä, ettei tämä ole maailmanloppu ja että miehiä riittää joka lähtöön. Ei siinä mennyt kuin vuosiaja hän oli menossa naimisiin toisen ystäväni kanssa. Olimme kirkossa heidän vihkimistilaisuutensa todistajia. Muita ei sitten ollutkaan. Vieläkin hän kiittää minua siitä, että pelastin hänet elämälle. Tunnen syyllisyyttä siitä, etten paljonkaan tehnyt. Olin vain läsnä silloin, kun hänellä oli murhetta. Ystävieni avioliitto on kestänyt näihin päiviin saakka, jo 35 vuotta on siitä, kun menivät vihille. Heillä on kaksi aikuista, naimisissa olevaa poikaa ja lastenlapsia on jo neljä.
Monesti sanat ovat turhia ja läsnäolo on välttämätöntä
-
Monesti sanat ovat turhia ja läsnäolo on välttämätöntä
Juuri näin, usein sanoilla pilaa 'kaiken'.
-
Minä olen sellainen "ite-ihminen", että yksin olen suruni surrut, yksin itkuni itkenyt.
Jälkeenpäin olen parhaalle ystävälle avautunut, se on puhdistanut haavoja.
Varsinaista lohdutusta en ole koskaan ihmiseltä kokenut. Tuskainen rukous ja sen jälkeinen rauha ovat lohdutukseni.
Kiitos Suuri Lohduttaja!
-
Minä olen sellainen "ite-ihminen", että yksin olen suruni surrut, yksin itkuni itkenyt.
Jälkeenpäin olen parhaalle ystävälle avautunut, se on puhdistanut haavoja.
Samanlainen olen minä. Nuolen haavat kotona yksinäni. En siedä naisystävän hössötystä. Ystävä kysyy aina, kuinka sää voit olla noin vaa? Vastaukseni on aina sama: Mikä ei tapa, se vahvistaa.
-
Minulla on monesti tapana jakaa omia kuormiani suusanallisesti, koska mottoni on se, että
"mikä ongelma ei tapa, se saattaa silti syödä ja heikentää ihmistä roimastikin"
Kummasti vahvistaa ihmistä se murheiden jakaminen.
-
Minä suren ensin itsekseni ja sitten mietin todella tarkkaan, kenen kanssa jaan minkäkin murheen. Murhetta ei kukaan halua yleiseen tietoon ilmoitustaululle eikä sitä voi kertoa myöskään semmoiselle, joka murtuu kuullessaan sen.
Harvassa on heitä, jotka ovat riittävän vahvoja kuulemaan tosi vaikeita asioita ja samalla osaavat olla kertomatta niitä eteenpäin. Jaettu suru on puolikas suru samalla tavalla kuin jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.
-
Tuntemattomaksi jääneen matemaatikon mukaan surut pitää jakaa ja ilot kertoa.
Minäkin olen huono jakamaan omia murheitani. Paljon helpompi on jakaa toisten murheita. Kun kuulen, että jollakin tutulla on murheita, pyydän toisiakin rukoilemaan hänen puolestaan, käymään hänen luonaan ja pitämään hänestä huolta.
Lohdutuksista parasta on se, että toinen tulee rinnalle, on läsnä ja kuuntelee, mutta ei vaadi puhumista.
-
Tuntemattomaksi jääneen matemaatikon mukaan surut pitää jakaa ja ilot kertoa.
Minäkin olen huono jakamaan omia murheitani. Paljon helpompi on jakaa toisten murheita. Kun kuulen, että jollakin tutulla on murheita, pyydän toisiakin rukoilemaan hänen puolestaan, käymään hänen luonaan ja pitämään hänestä huolta.
Lohdutuksista parasta on se, että toinen tulee rinnalle, on läsnä ja kuuntelee, mutta ei vaadi puhumista.
Jatkan tuosta. Kuuntelijalle on paras, että hänellä on läpiveto, on kuunteleninaan ja antaa mennä vaan, niin ei jää kiusaamaan.
-
Jatkan tuosta. Kuuntelijalle on paras, että hänellä on läpiveto, on kuunteleninaan ja antaa mennä vaan, niin ei jää kiusaamaan.
Jos joku on vain kuuntelevinaan minun murheitani, niin vaistoan sen kyllä. Semmoisen kuuntelijan on parasta sanoa murehtijalle suoraan, että EVVK. Itse olen toistaiseksi pärjännyt ihan yksityisillä kuuntelijoilla.
Tiedän kyllä, että ammattilaisilla on parasta olla semmoinen tekniikka, että itse pysyvät jokseenkin järjissään, koska he kuulevat niin hirveästi todella vaikeita asioita.
-
Joillakin naisilla on keskenään niin kilpailullinen suhde etteivät
he kykene olemaan tarpeaksi empaattisia toisilleen.
Oletko miettinyt miksi joku toinen saa myötätuntoa pelkästään hyvän asemansa perusteella automaattisesti?
Arvokas=Yhteiskunnassa kilpailukelpoinen?
Lohduttajan pitää 5 kertaa enemmän miettiä mitä päästää suustaan. :017:
-
Nyt puhut ikiaikaisesta naistenvälisestä kateudesta. Monille arvokas ja arvostettava on vain Hyödyllinen ihminen. Tämä on kaiken inhimillisyyden ja lähimmäisyyden irvikuja. Ikävintä on olla arvottomana esim. tällaisessa työ-yhteisössä.
Olen aina lohduttautunut sillä että lopulta paha saa palkkansa. Ja on näkemäni mukaan usein saanutkin.
Älkää kostako pahaa pahalla! Kosto on Jumalan. Katkeruudesta pääsee sinnikkäällä rukoilemisella.
Yst. terv. Riitta-mummi, paljon kaikenlaista kokenut.
-
Nyt puhut ikiaikaisesta naistenvälisestä kateudesta.
Valitettavasti työelämään on pesiytynyt miespuolisia kiipeilijöitä, jotka ovat aina samaa mieltä kaikkien kanssa ja takana sitten puhuvat pahaa. Levitetään myös huhuja ja juoruja, joita ei koskaan tarkisteta itse huhun kohteelta. Sitten sitä ihmettelee, että miksi tämä näin meni. Taas on joku perässäjuoksija pannut huhun liikkeelle. Työelämässä olen suoran viestinnän kannattaja: Sanotaan niinkuin se on vaikka se joskus tekee kipeää ja hämmentää muita.
-
Oletko miettinyt miksi joku toinen saa myötätuntoa pelkästään hyvän asemansa perusteella automaattisesti?
Arvokas=Yhteiskunnassa kilpailukelpoinen?
"Yhteiskuntakelpoinen" omaa paremmat vuorovaikutustaidot, so. saa myös myötätuntoa, koska pystyy sitä antamaankin; myötätunto tässä laajassa merkityksessä sikäli, että mitä kelpoisempi sitä konkreettisempaa antaminen on.
-
Seurakunnan sisäpiiriin pääsee helposti:
akateeminen, perheellinen, älykäs, lahjakas, sosiaalinen, rikas, suosittu.
Koulukiusattu, syrjitty, unohdettu, työtön, rahaton, sairas, epätrendikäs, huono kuntoinen, nahjus
saa usein negatiivista suhtautumista osakseen huomattavasti enemmän kuin muut.
Ketä kiinnostaa ihminen kuka putoaa välistä?
-
Minulla on monesti tapana jakaa omia kuormiani suusanallisesti, koska mottoni on se, että
"mikä ongelma ei tapa, se saattaa silti syödä ja heikentää ihmistä roimastikin"
Kummasti vahvistaa ihmistä se murheiden jakaminen.
Tämän jakaisin. Tuo "mikä ei tapa, vahvistaa" on kesken ajattelemisen.
En ole joutunut pettymään ihmisiin, mikä lie syynä. Kai sitten on kehittynyt jokin oivallus siitä kenelle voi kertoa, toisaalta mikä tulee kuuntelemiseen työssä, niin usein törmää - saa kuulla - että sinähän kuuntelet mua vain viran puolesta. Se aina vähän mietityttää. Realiteetti tietenkin on, että ystävyyssuhteesta ei ole kysymys. Mutta siitä huolimatta kiinnostus on erittäin todellista. Niistä ihmisistä kiinnostuu ja huolestuu todesti, joita kuuntelee työssä. Olen yrittänyt selittää, että palkanmaksu mahdollistaa sen, että me olemme täällä - meidät on tavallans ostettu vapaiksi muista töistä voidaksemme keskittyä teidän asioihinne. Jokainen potilas on kuin kirja, moni ei unohdu vuosikausiin.
Mutta sitten on kyllä niin että nääntyy ihmisiin jotka vapaa-ajalla soittaa päivittäin: Arvaa mitä mulle tänään tapahtui, eli jostakin se vaatii veronsa. Kyllä kuuntelee ihmisten huolia, ja tahtoo ystäviä, mutta ehkä vähemmän kuin toisessa hommassa olisi.
-
http://www.youtube.com/user/ELINAELO#p/f/532/4UWItZXIguc
Bored rabbit&Horny cat
-
http://www.youtube.com/user/ELINAELO#p/f/532/4UWItZXIguc
Bored rabbit&Horny cat
Ehketi ahistais tuollainen lohdutus?!? :)
-
Lohdutusta on monenlaista.
Voishan se vähän riipaista, jos sais tylsistyneen kanin lohtua.
Jälkeenpäin. :icon_rolleyes:
-
Lohdutusta on monenlaista.
Voishan se vähän riipaista, jos sais tylsistyneen kanin lohtua.
Jälkeenpäin. :icon_rolleyes:
Eikäku jos joku tulis noin kii tollasella innolla :icon_eek:
-
Ihan mahollista, et vois ahdistuu ja masentuu todella vakavasti.
-
Seurakunnan sisäpiiriin pääsee helposti:
akateeminen, perheellinen, älykäs, lahjakas, sosiaalinen, rikas, suosittu.
Koulukiusattu, syrjitty, unohdettu, työtön, rahaton, sairas, epätrendikäs, huono kuntoinen, nahjus
saa usein negatiivista suhtautumista osakseen huomattavasti enemmän kuin muut.
Ketä kiinnostaa ihminen kuka putoaa välistä?
Mutta jopas nyt jotakin. Sehän on vanha kunnon YAVIR-indeksi jonka perusteella pääsi psykoanalyysiin 70-80-luvulla. Mitä korkeampi YAVIR, sitä varmenmmin pääsi, eli Young, Attractive, Verbal, Intelligent, Rich. Kyllä me sitä nälvittiinkin. Nyt on tilanne toinen... huomattavasti... mutta mitäs sitä matoisia jauhoja penkomaan. Siis, lääkärit pääsi mutta heidän potilaansa ei.
-
Ei oo kovin lohdullista, jos ollaan hirveän tuomitsevia.
Kaikki me tehdään parhaamme.
Ne pienimmät tarvitsevat välillä vähän johdatusta ja välittävää ilmapiiriä.
-
Tuollaiselle syntiselle lohdutuksen kaipuulle taisi käydä kuin
koiralle, joka kerjää pöydästä herkkupaloja.
Kaikkia herkkupaloja ei voi syödä.