Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Progressor - 18.06.10 - klo:18:48
-
Minulla ei tällaisesta ole kokemuksia (eikä paljon muistakaan parisuhteista... :icon_sad: ), mutta aihe kiinnostaa.
Voiko parisuhde toimia, jos osapuolilla on eri vakaumus? Suhteen alkuvaiheessa uskonasioilla ei ehkä ole niin suurta merkitystä, mutta tuleeko ongelmia viimeistään silloin, kun saadaan lapsia ja pitäisi tehdä päätöksiä kasvatuksen suhteen? Onko ristiriitaan (!) muuta ratkaisua kuin ero tai toisen kääntymys?
-
Kristitylle en suosittele parisuhdetta ei-kristityn kanssa. Mielestäni vakaumus on ensimmäinen asia, josta kannattaa ottaa selvä, ennen kuin alkaa seurustella.
-
Joo, kiinnostava aihe. :023:
Mielestäni suhde voi toimia, jos molemmilla on hyvin laaja sydän ja kunnioitusta ja mielen avaruutta erilaista vakaumusta kohtaan. Kai voi toimia myös, jos toisella on edellä mainittuja ominaisuuksia toista kohtaan, mutta silloin toinen hallitsee ja toinen suostuu vastoin perimmäisiä käsityksiään, syystä tai toisesta. Silloin ei kyllä taida olla kyse tasavertaisesta suhteesta, mutta jos molemmille sopii, niin kai se on ok.
Minusta parasta on keskustella ennen vakavampia yhteisiä aikeita tärkeät asiat läpi ja katsoa, onko riittävän samanlaiset tulevaisuudenkuviot eri asioiden suhteen. Itsensä ja/tai toisen huijaaminen kostautuu kyllä myöhemmin. Sitä tietä en suosittele, sillä maailma on ihmisiä täynnä. En mitenkään usko yhden 'ainoan oikean' olemassaoloon.
Elämä on mielenkiintoista. Jotkut sanovat, että kärsimys ei jalosta. Jaa.. Mitä jalosta? Aina voi oppia itsestään ja muista ja siitä, mitä matkan varrelle sattuu.
Senkin olen huomannut, että kaikesta koetusta itkusta ja naurusta ja ties mistä siltä väliltä on jotain hyötyä (apua/iloa) myöhemmin :)
-
Voiko parisuhde toimia, jos osapuolilla on eri vakaumus?
Kokemusta on sen verran että voin sanoa että ei ollut kaikin ajoin hyvä olla, mutta että kaatuiko suhde tähän eroavaisuuteen, tuskin. Minkä verran se vaikutti 'erilleen kasvuun' ja suhteen päättymiseen, sitä en lähde tässä analysoimaan enkä arvioimaan. Mutta sen kuitenkin tiedän itsestäni tänä päivänä, etten enää edes yrittäisi ei-kristityn kanssa.
Lisäksi vastaan vastakysymyksellä (tai oikeastaanhan tämä menee tuon eri vakaumuksen alle) voiko parisuhde toimia 'erilailla uskovien' kesken? Vaikkapa helluntailainen ja körtti?
:eusa_think:
-
Lisäksi vastaan vastakysymyksellä (tai oikeastaanhan tämä menee tuon eri vakaumuksen alle) voiko parisuhde toimia 'erilailla uskovien' kesken? Vaikkapa helluntailainen ja körtti?
:eusa_think:
Niin.. Sama Jumala.. pitääkö/saako usko ilmetä eri tavoin.. pitääkö olla tietyt rituaalit tai niiden puuttuminen.. Ehkä kyse on kahdesta keskenään kommunikoivasta yksilöstä ja heidän näkemyksistään :017: Hyvä kysymys.
-
Amor Omnia Vincit. Rakkaus kaiken voittaa. Voisin mennä naimisiin vaikka kauniin musliminaisen kanssa! :003: (Tai no en siis voi, kun on toi ihanainen punapäinen!) Tosin tässä iässä vaatimustaso on aika alhaalla.
Jokaisen arvoja pitää kunnioittaa vaikka ne ovatkin omien mielipiteiden vastaisia. Ja voihan sitä aina yrittää käännyttää ateistia kristityksi takaisin kaikenlaisin kiristyskeinoin, joita nyt en lähde tässä erittelemään. :003:
-
Lisäksi vastaan vastakysymyksellä (tai oikeastaanhan tämä menee tuon eri vakaumuksen alle) voiko parisuhde toimia 'erilailla uskovien' kesken? Vaikkapa helluntailainen ja körtti?
Siskoni (luterilainen) on naimisissa helluntailaismiehen kanssa. Se liitto on kestänyt 22 vuotta, joten kai se toimii.
-
Amor Omnia Vincit. Rakkaus kaiken voittaa. Voisin mennä naimisiin vaikka kauniin musliminaisen kanssa! :003: (Tai no en siis voi, kun on toi ihanainen punapäinen!) Tosin tässä iässä vaatimustaso on aika alhaalla.
Jokaisen arvoja pitää kunnioittaa vaikka ne ovatkin omien mielipiteiden vastaisia. Ja voihan sitä aina yrittää käännyttää ateistia kristityksi takaisin kaikenlaisin kiristyskeinoin, joita nyt en lähde tässä erittelemään. :003:
Mitä suurempi ero äidinkielessä, kulttuurissa, uskonnossa jne. kaikki nämä lisäävät epäonnistumisen riskiä. Erityisesti, jos uskonnon tai vastaavan vaihtajaa uhataan kivittämisellä. Monesti erikielisen kanssa kieli asettaa rajoituksia ja lisää väärinymmärryksiä. Puhun tässä riskistä enkä tuomitse ketään. Mikä tahansa voi onnistua, mutta ei pidä olla sinisilmäinen ja luulla, että mehän ollaan se poikkeus, joka onnistuu. Kuitenkin jotkut onnistuvat.
-
Siskoni (luterilainen) on naimisissa helluntailaismiehen kanssa. Se liitto on kestänyt 22 vuotta, joten kai se toimii.
Eihän tuossa ongelmaa sinänsä olekaan.
-
Mitä suurempi ero äidinkielessä, kulttuurissa, uskonnossa jne. kaikki nämä lisäävät epäonnistumisen riskiä. Erityisesti, jos uskonnon tai vastaavan vaihtajaa uhataan kivittämisellä. Monesti erikielisen kanssa kieli asettaa rajoituksia ja lisää väärinymmärryksiä. Puhun tässä riskistä enkä tuomitse ketään. Mikä tahansa voi onnistua, mutta ei pidä olla sinisilmäinen ja luulla, että mehän ollaan se poikkeus, joka onnistuu. Kuitenkin jotkut onnistuvat.
Näin juuri. Hyvä, että joku jaksaa näin monisanaisesti, mutta siis tästä on kyse. Moni pari luulee olevansa se kirkasotsainen poikkeus, mutta "amor omnia vincit" ei useinkaan toteudu.
Nyt totean, että ikä tuo realismia. :icon_wink: :icon_cool:
-
Olisi varmaan syytä keskustella tietyt asiat läpi ja sopia menettelytavoista. Voi olla esim. vapaa-ajattelijalle epämieluisa yllätys havaita, että sunnuntaina ei tulekaan riitaa sanomalehdestä, kun toinen osapuoli kiiruhtaa kirkkoon.
Esimerkiksi lasten kaste ja kasvatus ovat varmasti asioita, jotka kannattaa sopia, ennen kuin tilanne on päällä. Ainakin yhden tällaisen keskustelun olen kuullut käydyn.
Kuvittelen kuitenkin, että monet asiat tulevat esiin seurustelun aikana. Siinä pitää vain olla järki kädessä. Jos kirkkoon meno on silloin kuittailun arvoinen asia, niin voi tietysti kysyä itseltään, onko yhteinen pohja kovin pitävä. Ja vastaavasti: jos on jatkuvan aktiivisen käännytyksen kohteena, niin sitäkin pitää harkita kymmenien vuosien perspektiivillä.
Kovempi paikka voi olla se, kun toisen vakaumus muuttuu sanokaamme 20 vuoden avioliiton jälkeen – etenkin jos vakaumus on ollut yhteinen ja erittäin vankka, ja vastaavasti uusi vakaumus on vankka ja aktiivinen. Erilaisia yhdistelmiä on helppo kehitellä.
Mt
-
Kovempi paikka voi olla se, kun toisen vakaumus muuttuu sanokaamme 20 vuoden avioliiton jälkeen – etenkin jos vakaumus on ollut yhteinen ja erittäin vankka, ja vastaavasti uusi vakaumus on vankka ja aktiivinen. Erilaisia yhdistelmiä on helppo kehitellä.
Mt
Jostakin syystä tämä mahdollisuus unohtuu.
Kyllä näinkin käy.
Ei kannata härnätä verta nenästään tietysti, liittyi se vakava erimielisyys mihin hyvänsä (kuinka muuten sellaisen seurassa noin pidempään viihtyy jonka kanssa on koko ajan vakavasti eri mieltä jostakin suuresta asiasta?) muttei mitään aihetta yltiöoptimismiin ole, mitä sen yhteisen katsomuksen säilymiseen tulee, vaikka lähtökohta nuoruusvuosina tai nuorena aikuisena vielä olisi kuinka sama.
Vartuin ympäristössä jossa meitä suorastaan hätyytettiin naimisiin suoraan koulunpenkiltä, enkä vieläkään ole ymmärtänyt minkä tähden --- tarkoitan, sitä nuorisojoukkoa ylipäätään. Piti päästä "kristilliseen avioliittoon" ja äkkiä kanssa, eikä siinä sitten monenkaan tullut niin tarkkaan katsottua kenen kanssa... kun hän seurakunnan nuoriin lukeutui....no, saatiin tosipaljon kristillisiä avioeroja :003: siitä joukosta. Ja takuuvarmasti osa rukkasi vähän niitä "katsomuksiaan".
-
Kovasti on riskaapelia liittoja nämä aviot kaiken kaikkiaan. Vuasittain liitetähän aviohon keskimäärin 24 000 ja erotahan 14 000 kertaa. Erohon päättynehen avioliiton keskimääräänen kestoaika on 12 vuatta.
http://www.suhdesoppa.fi/avioero/yleisimmat-avioeron-syyt/
Näillä tiaroolla en minä ainakaan vakaumus eroavaisuuksia tuijottaasi, Tärkeentä on rakentaa liitto uskon, toivon ja rakkauren varahan, niin siinä siunaus.
-
Näin juuri. Hyvä, että joku jaksaa näin monisanaisesti, mutta siis tästä on kyse. Moni pari luulee olevansa se kirkasotsainen poikkeus, mutta "amor omnia vincit" ei useinkaan toteudu.
Nyt totean, että ikä tuo realismia. :icon_wink: :icon_cool:
Riski on aina olemassa: Onpa sitten kristitty, kristitty-ateisti, ev.lut - helluntailainen, kristitty - muslimi, suomalainen - yhdysvaltainen pari jne. Tämä näkyy avioerotilastoissa.
-
... ja sitten savolainen-pohjalainen
-
... ja sitten savolainen-pohjalainen
Tuo oli todella vaikea yhtälö. Kahden körtin avioliitto on kuin haaksirikossa oleva laiva, joka pelastuu armosta. :003:
-
Avioliitto kristityn (körtin) ja jehovantodistajan kesken tuntuu olevan vaikea yhtälö, varsinkin silloin kun toisen osapuolen kääntyminen jehovantodistajaksi tapahtuu kymmenen avioliittovuoden jälkeen. Elämäntavat poikkeavat todella paljon, josta kärsii koko perhe. Joulun-, syntymäpäivien yms. vietto ei ole enää perheen yhteistä. Jehovantodistajien voimakas puuttuminen perheen sisäisiin asioihin on myös rasittavaa.
Rakkautta ja hyväksymistä tarvitaan silloinkin, kun vain toinen aviopuoliso siirtyy helluntaiseurakuntaan. Kyllä se varmasti ainakin jollain tavoin kirpaisee helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa, jossa toinen aviopuoliso ei saa ehtoollista, eikä voi täysipainoisesti osallistua aviopuolison rinnalla toimintaan muutoinkaan. Näitä tapauksia voi tietenkin välttää, mutta kyllä se ymmärtämystä vaatii puolin ja toisin. Toki näitä tapauksia on paljon, joissa luterilainen ja vapaidensuuntien edustaja on naimisissa keskenään ja kaikki on hyvin.
Ikäero ei tunnu olevan erottava tekijä, ainakaan minun kohdallani. Vaimoni on lähes kaksikymmentä vuotta minua nuorempi ja rakkaus sen kun vain lisääntyy (no no...omakehu rupes haiseen...).
Silloin kun aviopuolisoiden tai perheen kesken tapahtuu elämässä muutoksia, pahinta hallaa aiheuttaa kuitenkin yleensä sukulaiset ja vallan ulkopuoliset ystäviksi itseään tituleeraavat ihmiset. Heidän puuttumisensa tilanteeseen antaa usein tilanteelle jopa katastrofin aineksia...siis neuvonantajia riittää. Järkevä ihminen ei vaikeisiin ja perheen elämää mullistaviin tilanteisiin puutu muuta kun vain pyynnöstä, ja silloinkin siihen tarvitaan suurta viisautta.
-
"Pääseekö joku elämäsi ihmisistä niin lähelle sinua, että hänen läsnä ollessaan voit olla kuin olisit yksin? Että sinun ei tarvitse säästää eikä varjella sanojasi, ilmeitäsi eikä eleitäsi, vaan voit lausua ääneen ajatuksesi vaikka ne vielä ovat hämäriä aavistuksia itsellesikin, tuskin itäneitä siemeniä, ja kertoa tunteistasi ennen kuin ne ovat ehtineet mahassa kivistävää möykkyä tai sydämen äkillistä laukkatahtia edemmäksi? Voitko puhua hänelle unelmasi ja toiveesi, vaikka vaikeasti, änkyttäen ja punastellen?
Ylivertaisesti yleisintä yksinäisyyttä on elää yhdessä jonkun kanssa ilman yhteyttä niin että se, mikä on olemassa ruokkiakseen ja elähdyttääkseen, alkaa syödä voimia ja sammuttaa leikin, ilon ja naurun, latistaa yhteydenpidosta kylmää tietojen vaihtamista, nalkutusta, herjojen heittoa ja mykkäkoulua."
Helinä Siikala, Yksinäisyydestä ja kohtaamisen yksinkertaisuudesta
-
Rakkautta ja hyväksymistä tarvitaan silloinkin, kun vain toinen aviopuoliso siirtyy helluntaiseurakuntaan. Kyllä se varmasti ainakin jollain tavoin kirpaisee helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa, jossa toinen aviopuoliso ei saa ehtoollista, eikä voi täysipainoisesti osallistua aviopuolison rinnalla toimintaan muutoinkaan.
Jos jossain helluntaiseurakunnassa kielletään ehtoollinen uskovalta ihmiseltä, joka ei kuulu helluntaiseurakuntaan vaan kuuluu esim. luterilaiseen,. niin jos mahdollista, niin kannattaa siirtyä sellaisen helluntaiseurakunnan jjäseneksi, jossa ei ole tällaisia rajoitteita.
JOs sattuu asumaan pääkaupunkiseudulla, niin tämän asian suhteen ei ainakaan tule ongelmia.
Jollain pikkupaikkakunnalla, jossa ei ole valinnan varaa varmaan tulee ongelmia.
-
Tärkeentä on rakentaa liitto uskon, toivon ja rakkauren varahan, niin siinä siunaus.
Taidanpa olla vähäsen samaa mieltä kuin Mörtti. Jos parisuhde yleensä on onnistuakseen niin ei kai siinä uskonto ole ihan ykkösasia. En tiedä...?
ps. onhan tälläkin foorumilla sitten ainakin yksi ortodoksi/ev.lut pariskunta... :)
-
Ortodoksi, ev. lut. ja helluntailainen ovat kaikki kristittyjä. Jos kristitty menee ei-kristityn kanssa naimisiin, niin vahinko on valmis.
-
Olen katsellut ystäväperheeni elämää (vaimo-evlut, mies ja 3 poikaa - muslimeja). Yli kaksikymmentä vuotta on heillä ja heidän ollut ollut lämmintä. Minua vähän korpeaa kun jotkut körttiläiset esittelee asioita mutkat suoraksi painaen. Ei se ole näin yksinkertaista.
-
Minulla ei tällaisesta ole kokemuksia (eikä paljon muistakaan parisuhteista... :icon_sad: )
No jo nyt olisi aika, ei muuta kuin "radalle" ja äkkiä :icon_wink:
Kyllä se siitä.
-
Minua vähän korpeaa kun jotkut körttiläiset esittelee asioita mutkat suoraksi painaen. Ei se ole näin yksinkertaista.
Kiire on, vauhti vain kovenee mitä enemmän ihmiselle ikää tulee.
Minua taas korpee se kun jotkut körttiläiset eivät ole ihmisiä vaan uskovat olevansa että körttiläinen on "körttiläinen" eikä ihminen.
ps. mutta eihän se ole niin yksinkertaista, vai mitä nimimerkki "juhani"
-
Olen katsellut ystäväperheeni elämää (vaimo-evlut, mies ja 3 poikaa - muslimeja). Yli kaksikymmentä vuotta on heillä ja heidän ollut ollut lämmintä. Minua vähän korpeaa kun jotkut körttiläiset esittelee asioita mutkat suoraksi painaen. Ei se ole näin yksinkertaista.
Olen sitten erehtynyt heidän suhteensa. Toivottavasti ovat onnellisia.
-
Minua vähän korpeaa kun jotkut körttiläiset esittelee asioita mutkat suoraksi painaen. Ei se ole näin yksinkertaista.
(http://www.cosgan.de/images/more/bigs/a102.gif) kuka? mikä? kutka? mitkä?
-
Minua taas korpee se kun jotkut körttiläiset eivät ole ihmisiä vaan uskovat olevansa että körttiläinen on "körttiläinen" eikä ihminen.
Omat tietooni viittaavat siihen, että körtit ovat ihmisiä. Mutta jos on herätyksen seurauksen syntynyt uusi humanoidiryhmä niin se on sitten eri juttu. :003: Ja Benkku - muistathan, että ihmiset ovat erilaisia eikä pelkästään herätysliikevalinnan vuoksi.
-
Minua taas korpee se kun jotkut körttiläiset eivät ole ihmisiä vaan uskovat olevansa että körttiläinen on "körttiläinen" eikä ihminen.
Omat tietooni viittaavat siihen, että körtit ovat ihmisiä.
Välitysehdotus: ihmisenmuotoinen olento.
Mt
-
Omat tietooni viittaavat siihen, että körtit ovat ihmisiä.
Jotkut jopa isolla iillä.
-
Kristitylle en suosittele parisuhdetta ei-kristityn kanssa. Mielestäni vakaumus on ensimmäinen asia, josta kannattaa ottaa selvä, ennen kuin alkaa seurustella.
Aamen.
”Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? Voivatko Kristus ja Beliar olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko?”
(2Kor.6:14-15)
-
”Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? Voivatko Kristus ja Beliar olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko?”
(2Kor.6:14-15)
Mahtaako tuo tarkoittaa parisuhdetta lainkaan? Veikkaisin Paavalin kirjoittaneen pikemminkin työtoveruudesta tai liikekumppanuudesta.
-
Mahtaako tuo tarkoittaa parisuhdetta lainkaan? Veikkaisin Paavalin kirjoittaneen pikemminkin työtoveruudesta tai liikekumppanuudesta.
Mahtoikohan nyt tarkoittaa kuitenkaan työtoveruutta taikka liikekumppanuutta, ettei vain tarkoittanut sitä, että ei saa kaupungissa liikkua sellaisilla kaduilla, joilla joku ei-uskovainenkin liikkuu?
Pena, älä nyt hassahtele.
Veikkasit väärin.
Jos asiaa ajateltuasi edelleen veikkaat noin, niin voin kyllä kertoa sen jälkeen, miksi veikkauksesi meni mezään.