Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Leena - 09.06.10 - klo:17:35
-
Tulin vain poikkeen, mutta huomasin tuttuja täällä... hei hei hei Pena...se on karseen huono :026: :026: mitä sinä luet, hei. Siitä saa enintään :repee: parhaimmillaan ja :067: :067: pahimmoillaan, en löydä kuvaavinta kuvaa. Jos se vielä viruu sinulla niin ehdotan että lue vain viimeinen luku tai keskeltä se jossa Bonhoeffer opettaa Berliinin yliopistossa! Siis olemme luennolla Luominen ja lankeemus! Se on siedettävä. Uhhuh.
Kannattaa lukea hyviä biografioita, Schlingensiepenin ja Bethgen, ja rinnalla koko DB:n oma tuotanto. Ehdottomasti. Siitä menee :026: :026: sekaisin ja loppuelämän on koukussa. Oli vain ihmiseksi hyvin erikoinen. Siinä oli Imitatio Christi, joka ei ylierotisoitunut eikä ollut elämälle vieras - jukra. Kadehdin.
-
Keväinen mainoskampanjan tavoitteet alkavat tuottamaan näköjään hedelmää tekijälle.
Ainakin minun kohdallani tämä pitää varsin hyvin paikkaansa.
Olin jopa ajatellut ottaa lähtökohdakseni esseeseen juuri Tervon oman lausahduksen uutisista. Haastettelussa Tervo totesi olevan irvokasta, että pääministerimme on maan suurin lööppijulkkis ja kokoomus työväenpuolue.
...
Nyt kuitenkin menen lukemaan Aapeli Saarisalon Erämaan vaeltajaa. Tapani Ruokasen kirjoittamasta Ukko-Paavo -kirjasta alkaa jo hiukan aikaa olla kulunut.
-
Nyt oon pudonnut mutteihan tuo ole ensimmäinen kerta.
Evankelisen uskon mies on päässyt selville vesille uudestisyntymiskysymyksessä joten me jatkamme Roseniuksen seurassa :026: :026:. En tiedä oliko hänellä sellainen vaihe todella vai oliko se ainoastaan Saarisalolla, ja tämä hieman jäähdyttää. Ja hieman nopeasti hän päätyi ilmeisesti olemaan uudestisyntynyt, kun tutusti metodisteihin - itse tapahtuma jätetään kuvaamatta tosin. Ehkä se vielä tulee vastaan. - tämä kuuluisi lintuketjuun mutta mainittakoon että taloyhtiön harakasta on tulossa aivan tavattoman lihava. Se poikkesi tuossa. No niin, ja Roseniusta putkeen, hohhoi.
-
Minulla edelleen yöpöydällä menossa Martti Simojoki - kirkon ääni. Kiinnostava, mutta hidas lukea, kun niin aina alkaa nukuttaa ja kirjakin on niin painava...
Bussilukemisena kevyempi eli pokkari: Sofi Oksasen Stalinin lehmät. Tähän mennessä ollut erittäin kiinnostava ja esikoisteokseksi erinomaisen sujuvasti kirjoitettu.
-
Olen lukenut D. Bonhoefferin tenttikirjana ja kielteisesti yllätyin... siinä sitä on paskaa... ryhdyin lukemaan uudestaan Lutheria, Lauri Haikolaa ja Viljo Porkolaa. Kyllä jo DB:tä lukiessa toisaalta "Jumala on kuollut"- teologialle on tilausta... mutta en minä jaksa... Luoja on ääretön ja kaikkitietävä minulle.
-
Olen lukenut D. Bonhoefferin tenttikirjana ja kielteisesti yllätyin... siinä sitä on paskaa... ryhdyin lukemaan uudestaan Lutheria, Lauri Haikolaa ja Viljo Porkolaa. Kyllä jo DB:tä lukiessa toisaalta "Jumala on kuollut"- teologialle on tilausta... mutta en minä jaksa... Luoja on ääretön ja kaikkitietävä minulle.
Mitähän sitten mahdoit lukea - Etiikanko? Matti Hyrck oli josks tenttinyt sen ja sanoi ettei käsittänyt mitään. Minä kasitin - se oli kyllä enemmän meidän alan ihmisille, eli siinä on paljon terveydenhuollon ettiisiä kysymyksiä. En olut kaikesta yhtä mieltä, jokin on kesken ajattelemisen, mutta käsitin sen poleemisuuden juuri natsien rikoksiin nähden. Ja samaa hyvää ovat toisetkin saneet aikaan.
Bonhoeffer itse tuskitteli ajan loppumista siihen lopulta syöksyessään, ja sitä ettei saanut käsiinsä toivomaansa lähdemateriaalia - hän ryhtyi siihen kiihkeällä kiireellä kuultuaan että' ns. Zossen-arkistot on löydetty, ja hänen kuolemantuomionsa sitä myöten selvä - vankilasiirtokin sen todisti. Kannattaisiko vilkaiosta nyt matkan päästä uudestaan. Jos jok oli umpiluterilainen niin Bonhoeffer - vielä niin että todella ymmärsi Ltherin tekstejä eikä haksahtanut siihen jälkiluterilaiseen sotkupyykkiin ortodoksisuden ajasta puhumattakaan. B:n oma väitöskirja Commnio Sanctorum (tai Sactorum Communio riippuen oinko laitos englantia vai saksaa) on siitä mitä loistavin esimerkki.
Vankilakirjeet? Juuri äsken ymmärsin miksi erään runon nimi on "Katumus ja kiitollisuus" ja mitä hän sillä tarkoittaa. Mietin miksi joku kadottaa skonsa Jumalaan nähdessään keskitysleirin - miksi joku vain lujittuu. Ehkä sen käsittäminen, että kristinuskon Jumalan suuruus on omituisen paradoksaalista - pienuuteen kätkeytyvää - oli hienoa.
Ja kenties ei tarvitse kadehtia niin riivatun tavalla ja rähjätä siitä ettei minusta :026: tehty Bonhoefferin toista painosta :026: vaan tämmöinen :eusa_wall: :repee: :eusa_boohoo: :repee: vaan, niin tämähän ei ole keneltäkään pois: Meidän Jumalamme toimii erikoisesti, hän jakaa ihmisen osan - ei ota sitä pois. Siinä tapaksessa jokaisen osa on osa kokonaisuutta, ja katuessamme kadumme koko maailmamme tähden ja yhdessä ja kiittäessämme kiitämme sen tähden ettei meitä hyljätty. Outo Jumala meillä.
-
Outo Jumala meillä.
Hmmm… ei minusta.
Koska viesti ketju käsittelee kirjallisuutta niin lainaan seuraavasta kirjasta vastaukseni edellisen viestin toteamukseen,” outo Jumala”:
Matkalaukkueetikko Martti Linqvist
Heikki Tervonen
Kirjapaja 2005
s.279 – 280.
”Jumalani! Olen tässä tänä aamuna. Sinä loit minut omaksi kuvaksesi ja siksi olen olemassa. Ajoittain toivon, että katsoisit minuun. Toisin ajoin pelkään, että teet niin. Monesti olen yrittänyt tehdä itseni paremmaksi saadakseni Sinun hyväksymisesi.
Olen ajatellut, että Sinä et voi sietää minua, koska olen tuntenut, että olen liian iso, liian pieni, liian ruma, liian huono, liian lapsellinen, liian maallistunut, liian hurskas, liian vihainen ja liiaksi täynnä itsesääliä.
Toisinaan ehkä liian viisas, liian itsetietoinen, liian itsevarma.
Tänään tahdon lopettaa kaiken näyttelemisen.
En tahdo jatkaa pelaamista enkä piiloutumista Sinulta, Jumalani, tahdon olla tosi, sekä Sinulle että itselleni – tässä ja nyt – muuttamatta mitään, piilottamatta mitään, näyttelemättä mitään.
Jumala, Sinä loit minut olemaan se persoona joka minä olen.
En häpeä olla se ihminen, joksi minut loit.
En tahdo piilottaa luomustasi minussa.
Olen tässä.
Sinä olet siinä.
Sinun nimesi tarkoittaa ` Sinä olet se joka olet` niinpä sen vuoksi minä olen.
Siunaa minua, että tuntisin olevani elossa, Aamen”
-
Laivojen lunnaat
Aarne Pynnönen
"Maailma on vaarallinen paikka elää ja käydä kauppaa, ainakin meritse. Kun jo ammoin unohdettu merirosvous pöllähti uudelleen maailman tietoisuuteen Somalien peijoonien alkaessa rosvota laivoja Adenin lahden suulla, havahduttiin karmivaan todellisuuteen. Aiemmin luultiin, että pienimuotoista merirosvousta ilmenee vain Etelä-Kiinan merellä, vaan toisin oli. Totuus oli synkkääkin synkempi. Pakko tähän oli puuttua. Koko torjuntavastyuu sälytettiuin YK:lle, jonka pääsihteeri Pankki Moon neuvottomana värväsi vastikään Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Martti Ahtisaaren johtaman CMI:n antamaan kertakaikkisen kuoliniskun yhä röyhkeämmäksi käyneelle merirosvoukselle. Kirja kertoo, miten CMI:n nerokas operaatiopäällikkö ja hänen palkkaamansa konsultit kävivät kaikessa hiljaisuudessa torjuntataistoon soveltamalla Rooman inperiumin aikana hyväksi koettua `divide et impera`-taktiikkaa. Loppuuko globaali merirosvous suomalaisilla konsteilla? Se jää yhä nähtäväksi, mutta vloimallisesti on yritetty.
Pynnösen huumori ei petä tässäkään kirjassa, jossa samat henkilöt kuin Sähköä ja siedätystä-kirjassakin, jatkavat seikkailujaan. "
http://www.nordbooks.net/index.php?page=125&lang=1
-
Leenan 'huonoksi' arvioima kirja oli oikein kiinnostava. Luin sitä pienissä erissä muuttoruljanssin lomassa. Tutustuin sen kautta Bonhoefferin lisäksi muihinkin henkilöihin, merkittävimpänä tietysti Kristus. Koetan pitää mielessäni, että tutustuin kirjan henkilöihin, jotka ovat parhaimmillaan vain heijastuksia todellisista vastineistaan.
-
Leenan 'huonoksi' arvioima kirja oli oikein kiinnostava. Luin sitä pienissä erissä muuttoruljanssin lomassa. Tutustuin sen kautta Bonhoefferin lisäksi muihinkin henkilöihin, merkittävimpänä tietysti Kristus. Koetan pitää mielessäni, että tutustuin kirjan henkilöihin, jotka ovat parhaimmillaan vain heijastuksia todellisista vastineistaan.
Onhan niitä erilaisia makuja maailmassa. Mutta usein ajattelen Bonhoefferin mietiskelyä itsestään ja elämästään täällä kaikkine suurine (hänellä ne olivat sitä) saavutuksineen, kun kuolemantuomio oli sinettiä vaille valmis. - "Sirpaleita - vain sirpaleita jotka lakaistaan pois ja unohdetaan. - Voisipa edes yksi niistä heijastaa jotakin Totuudesta."
Siihen olen itse pysähtynyt perusteellisimmin kun luin taas Vankilakirjeitä. Mietin, kuinka suuresta unelmasta tuossa on jo kysymys. Kahta vaille uskaltaako itse edes pyytää samaa, kun tuntee omat edellytyksensä - jos ihan jauhoksi vaan ja maanrakoon kun ne heijastukset saattaa olla ihan muuta.
Kristuksen seuraaminen ei ole elämän vaihtoehto vaan itse elämä?
Nämä ovat niitä hetkiä joina peilit piilotetaan tässä huushollissa :-\ :'(
-
Ei lasisia peilejä tarvitse piilottaa. Ne ovat vain optisia leluja. Lähimmäinen on parempi peili.
-
Ei lasisia peilejä tarvitse piilottaa. Ne ovat vain optisia leluja. Lähimmäinen on parempi peili.
Valitettavasti, niin...eikä ne kuvat juuri kauniilta näytä, nekään :003: mutta jos vois vähän korjata. :021: jää muuten viimeiseksi visioksi, ehkä ei juuri Kristuksen näköinen?
Jos se hengellinen ateriointi vaikuttaisi, eli aloitetaan Havahtuminen toiseen kertaan.
-
Eikö Kristukseen liity sellainenkin Raamatun jae - profetia - missä Häntä sanotaan niin vastenmielisen näköiseksi, että käännämme päämme pois? Muistanko väärin?
-
Niinpä niin, vaikuttava profetia. Jesaja 53: 2-12
http://ftp.funet.fi/index/bible/fi/1933,38/Jes.53.html
-
Seitsemäs jae on ollut jotakin, jota olen miettinyt niin pienestä kiun muistan. Hän ei suutansa avannut.
Kuin sitä sillai voi. Mekin täällä olemme keskustelleet tästä, onko se kynnysmatoksi rupeamista sitten, kristittynä eläminen. Kuulkaa, kerran yritin...meni meno mielenkiintoiseksi...mutta kun alkoi tulla palautetta sitä tuli niin että muutama oli vähän kalpeana siellä, kun sillai ihan yllättäen vielä :003:.
Sen jälkeen tuo kohta on ollut arvoitus taas.
Eikä se siinä tilanteessa Kristus ainakaan :021:
Siis: Viimeksi luin Raamattua, Jesajan kirjaa, ajatuksen kanssa.
-
Susan Qinnin Marie Curien elämäkerta. On varsin toisenlainen kuin Eve Curien kirjoittama.
Tähän liittyen: Muistaako kukaan 80-luvun alkupuolelta italialaista kirjailijaa, joka kirjoitti ensin kirjan rakkaudesta ja heti perään ystävyydestä? Ne ilmestyivät suomeksi siinä -82- -84. Ne olivat silloin varsin suosittuja. Niissä ainakin tietty teema joka nyt tulee muussakin kirjallisudessa vastaan, rajat ja niiden rikkominen ja suru, kun istutaan raunioilla - hän kuvasi hyvin millaista on, kun rikottua ei enää saada ehjäksi.
Ne olivat juri näitä teemoja käsitteleviä, ei siis mitään juonellisia romaaneja. Muistan ne silloin tällöin, mutta en saa tekijän nimeä päähäni. Budjetti oli silloin sitä luokkaa ettei kirjoja osteltu ja nythän se tietty harmittaa. Antikkanetistä saa melkein mitä vaan mutta auttaisi tietenkin perin paljon jos tietäisi tekijän nimen, kun on epävarmuutta tässä teostekin nimistä . Kirjojen nimet olivat - vai olivatko - simppelisti vain "Rakkaus" ja "Ystävyys" - kn nyt muistaisi edes sen. Onnetonta, että kirjoitettiin ennen www-aikaa, hankaloittaa haeskelua!
Tahtosin mahdottoman mielelläni lukea ne uudestaan. Olisi mukavaa katsoa nyt neljännesvuosisadan jälkeen, olivatko ne todella niin mainioita, kuin silloin tuntui.
-
Täällä on niin sivistynyttä porukkaa, että aina jotain hienoa luettavaa. Minun lukemiset jäävät nykyään sanomalehteen ja tähän körttifoorumiin ja tätäkin luen hyvin valikoiden.
(http://cosgan.de/images/smilie/sportlich/a070.gif)
-
Täällä on niin sivistynyttä porukkaa, että aina jotain hienoa luettavaa. Minun lukemiset jäävät nykyään sanomalehteen ja tähän körttifoorumiin ja tätäkin luen hyvin valikoiden.
(http://cosgan.de/images/smilie/sportlich/a070.gif)
Höh, minä taas en lue sanomalehteä ja välillä olen aika out. En tilannut kun en kuitenkaan lukisi...
-
Susan Qinnin Marie Curien elämäkerta. On varsin toisenlainen kuin Eve Curien kirjoittama.
Tähän liittyen: Muistaako kukaan 80-luvun alkupuolelta italialaista kirjailijaa, joka kirjoitti ensin kirjan rakkaudesta ja heti perään ystävyydestä? Ne ilmestyivät suomeksi siinä -82- -84. Ne olivat silloin varsin suosittuja. Niissä ainakin tietty teema joka nyt tulee muussakin kirjallisudessa vastaan, rajat ja niiden rikkominen ja suru, kun istutaan raunioilla - hän kuvasi hyvin millaista on, kun rikottua ei enää saada ehjäksi.
Ne olivat juri näitä teemoja käsitteleviä, ei siis mitään juonellisia romaaneja. Muistan ne silloin tällöin, mutta en saa tekijän nimeä päähäni. Budjetti oli silloin sitä luokkaa ettei kirjoja osteltu ja nythän se tietty harmittaa. Antikkanetistä saa melkein mitä vaan mutta auttaisi tietenkin perin paljon jos tietäisi tekijän nimen, kun on epävarmuutta tässä teostekin nimistä . Kirjojen nimet olivat - vai olivatko - simppelisti vain "Rakkaus" ja "Ystävyys" - kn nyt muistaisi edes sen. Onnetonta, että kirjoitettiin ennen www-aikaa, hankaloittaa haeskelua!
Tahtosin mahdottoman mielelläni lukea ne uudestaan. Olisi mukavaa katsoa nyt neljännesvuosisadan jälkeen, olivatko ne todella niin mainioita, kuin silloin tuntui.
Kokeileppa etsiä http://www.tiedonhaunportti.fi/ tai http://www.kirjastot.fi/fi-FI/kirjastot/
-
Olen lueskellut saamistani linkeistä Jaakko Eleniuksen puheita Herättäjäjuhlilla.
Erikoisen koskettava on Lahden(tietysti!) herättäjäjuhlien 2007 päätösseurapuhe.
En saanut sitä linkitettyä, mutta etsivä löytää Herättäjäyhdistyksen sivuilta
Lahden Herättäjäjuhlat 2007. Puhe on 8.7.2007 viimeinen puhe.
Välipaloina menee Unni Lindellin Yösisko dekkari. Jännittävä.
-
Susan Qinnin Marie Curien elämäkerta. On varsin toisenlainen kuin Eve Curien kirjoittama.
Tähän liittyen: Muistaako kukaan 80-luvun alkupuolelta italialaista kirjailijaa, joka kirjoitti ensin kirjan rakkaudesta ja heti perään ystävyydestä? Ne ilmestyivät suomeksi siinä -82- -84. Ne olivat silloin varsin suosittuja. Niissä ainakin tietty teema joka nyt tulee muussakin kirjallisudessa vastaan, rajat ja niiden rikkominen ja suru, kun istutaan raunioilla - hän kuvasi hyvin millaista on, kun rikottua ei enää saada ehjäksi.
Ne olivat juri näitä teemoja käsitteleviä, ei siis mitään juonellisia romaaneja. Muistan ne silloin tällöin, mutta en saa tekijän nimeä päähäni. Budjetti oli silloin sitä luokkaa ettei kirjoja osteltu ja nythän se tietty harmittaa. Antikkanetistä saa melkein mitä vaan mutta auttaisi tietenkin perin paljon jos tietäisi tekijän nimen, kun on epävarmuutta tässä teostekin nimistä . Kirjojen nimet olivat - vai olivatko - simppelisti vain "Rakkaus" ja "Ystävyys" - kn nyt muistaisi edes sen. Onnetonta, että kirjoitettiin ennen www-aikaa, hankaloittaa haeskelua!
Tahtosin mahdottoman mielelläni lukea ne uudestaan. Olisi mukavaa katsoa nyt neljännesvuosisadan jälkeen, olivatko ne todella niin mainioita, kuin silloin tuntui.
Italialainen sosiologi Francesco Alberoni kirjoitti useita rakkaus-, ystävyys- ym. ihmissuhdekirjoja.
-
Herättäjäjuhlien juhlaopasta... taas... (http://www.cosgan.de/images/midi/verschiedene/b055.gif)
Raimo Mäkelä: 'Murtunutta hän ei muserra'
Haikola&Rutila: 'Käki'
'Käki' on hyvin hyvin mielenkiintoinen kirja, suosittelen lämpimästi!
-
Sillä tavalla!
Se oli Alberoni.
Vielä tänään antikkanettiin.
Ne olivat silloin meistä oikeastaan koko silloisesta sosieteetista hyviä - miltähän tuntuu lueskella uudestaan? Sattui aikaan, jona moni yltiönuorena solmittu avioliitto kariutui, ja aika totisella ilmeellä luettiin sitä rajan ylitystä ihmissuhteessa. Siksi ne jäivät mieleenkin - moni sanoi ymmärtävänsä vasta nyt, kun rampataan sovittelussa ja no niin, luetaan Alberonia, että ihminen ei kestä mitä tahansa, olkoon vaikka kuinka luvannut ne myötä- ja vastamäet ja kuvitellut että anteeksiantohan on jokin piece of cake - tai miten se silloin sanottiin. Sitten ilmestyi se kirja ystävydestä, ja ainakin silloin solmitut ystävyyssuhteet ovat kestäneet, mene tiedä, olisiko tuolla ollut osansa asiaan.
Sitä lopulta liian helposti luulottelee, että toinen kestää, tai toisen velvollisuuskin on kestää ihan mitä vain. On ihmisiä, jotka kyllä jollakin tavoin kestävät - mutta ennalleen suhde harvoin esimerkiksi syrjähypyn jälkeen palaa. Sama taitaa kyllä pitää paikkansa aina. OK, voin olla niin häijy kuin ikinä keksin ja siinä taidossa harjaantua. Ja saattaahan olla että joku pitkämielinen antaa anteeksi -- jos pyydän, ja jos edes yritän olla ihmisiksi. Mutta palautuuko suhde ennalleen? MInkä verran on sitten taas toisen taholta kestettävä?
Se mihin jäimme kyllä, ja jonka edessä oltiin hiljaista poikaa ja tyttöä oli tämä: Kyllä kaiken hajalle saa.
Se on vielä aika helppoakin.
Mutta säilyttää ehjänä? Kuinkahan sen osaisi?
Ja korjata särjettyään. JOskus on, kuin yrittäisi lasijauhosta koota juomalasia.
Anteeksi - hyvä jos tuo toinen tuossa jaksaa antaa anteeksi - ja sitähän elämä on, anteeksipyytämistä, anteeksiantamisen harjoittelua, ja korjaamisen yritystä..
Ehkä juuri nyt, kun olen muutoinkin miettinyt katumusta ja surua, olen korjannut myös käsitykseni körttivirsistä. Tämä sotkee nyt itseensä ja sekottaa toisiinsa parinkin ketjun teemoja - mutta niitä minä nyt tässä viimeksi luin.
Niissä osataan katua. Ei ihmisen itsetunto ikinä voi olla ehyt, jos se kyky puuttuu - ja sen tähden on hassua sanoa ettyä "körttiläisten itsetunto on huono". Ei - vanhaa viisautta ihmisen sielnrakenteesta niissä on - jos käsitys niistä vedetään niin sanoisinpa että se on terve.
-
Vihon viimein ajat sitten lainattua Torsti Lehtisen Kierkegaard-kirjaa Intohimon, ahdistksen ja huumorin filosofi.
Tämä on taas näitä joista ihminen :026: voi että. Olisiko esitellä muuta, ja kun nettini kompuroi, onko joku lukenut ja mitä Herra K:lta itseltään, siis mitä on suomennettu? Minulla on ollut tästä ihmisestä aivan väärä käsitys!
-
Minä olen vähän kevyemmän filosofian parissa. Tea Time for the Traditionally Built on viimeisin Mma Ramotswe -kirja, mutta lisää on onneksi luvassa.
-
Vihon viimein ajat sitten lainattua Torsti Lehtisen Kierkegaard-kirjaa Intohimon, ahdistksen ja huumorin filosofi.
Tämä on taas näitä joista ihminen :026: voi että. Olisiko esitellä muuta, ja kun nettini kompuroi, onko joku lukenut ja mitä Herra K:lta itseltään, siis mitä on suomennettu? Minulla on ollut tästä ihmisestä aivan väärä käsitys!
Se saattaisi olla terveellistä. Joku tekovika ihmisessä on jos hän saa henkisiä älämölökohtauksia ja :026: :026: :026: niin, että luettuaan liikaa myöhemmin vilpittömästi ihmettelee mikä häntä viimeksi kalautti päähän kun vieläkin hieman huimaa. Joku hurmostauti.
-
Penalle ja muille Mma Ramotswen ystäville muistutus: tv-sarja alkaa lauantaina 3.7. Olen nähnyt ensimmäisen elokuvan, ja hämmästyttävästi päähenkilöt muistuttivat kirjoista muodostamiani mielikuvia lukuun ottamatta Mma Makutsia. Hauska oli myös nähdä aitoja Botswanan maisemia.
Mitä lukemiseen tulee, niin sain juuri loppuun Boris Akuninin dekkarin Asaselin salaliitto. En kylläkään erityisen paljon pitänyt.
-
Varsinkin Mma Ramotswe -elokuvan alkupuolen kyläkuvat olivat niin afrikkalaisia, että ne melkein tuoksuivat savulle ja karjalle. Tällaisen 'pienen neekeripojan' silmät kostuivat.
-
Viimeksi kokonaan lukemani kirja on Viljo Porkolan Mitä minun pitää tekemän.
Tuoreessa Hengellisessä Kuukauslehdessä oli ilahduttava tieto: Herättäjä-Yhdistys on julkaissut Viljo Porkolan kootut teokset eli ne kaikki kolme ohutta, mutta sisällöltään painavaa kirjaa.
Suosittelen! Itse aion hankkia niitä kaksi, yhden kumpaankin residenssiin.
Mt
-
Menossa David Wilkersonin "Risti ja linkkuveitsi". Ihan mieletön!! :)
-
Kiuruvesi-lehteä. Tilasin juhlilta tän viikon lehden ja nyt on mukava palata juhlatunnelmiin lehden myötä. Paljon on juttua :)
-
Nigel Rodgersin ja Mel Thompsonin varsin hulvaton "Huonosti käyttäytyvät filosofit". Tai ehkei niin hulvatonkaan, vaan mukava helppolukuisuudessaan. DB:n filosofipuolen esityksen, eli Heideggeria vastaan argumentoivan Akt und Seinin rtf-versiosta aloitettu jälleen kiivas ajojahti, haluan nähdä miten Zeit und Seiniin vastattiin nasevasti. Tämä ei ole vaikeaa, vaikka luulin että ei riitä osamäärää, sillä kirja on hirmu helposti omaksuttavaa juttua. Osoittaa yleensä että tekijä on tosissaan käsittänyt mitä kirjoittaa... vain silloin oikeastaan osaa kunnolla selittää.
-
Mökillä luen aina kahta suosikkiani, Juan Ramón Jiménezin Harmo ja minä ja Tuomas Kempiläisen Kristuksen seuraamisesta -teoksia. Kumpikin tekee sielulleni hyvää.
-
Apua!
Voi kun löytäisikin jotani sellaista nyt tähän.
Mutta joskus "the man has to do, what the man has to do"
Perheeni on nääntynyt voihkimiseeni! "No jos et rauhoitu ennen kuin teet uudestaan kaiken niin tee sitten" (saavatpahan itse olla hetken rauhassa).
Nyt siis ei auta: filosofiaa, kirkkohistoriaa, ja kiireiseen hakuun kirjaa katumuksesta, joskus ehkä myös surusta ja luopumisesta.
Minä alan seota... se osa minua joka ei ollut jo... menee tuhkatkin pesästä.
Sanokaa jokin hauska kirja, joka tekisi sielulleni hyvää, kai minulla jokin lupa on taukoihinkin, ja nyt en en, en, tee juttuja öisin, en enää ikinä. Nyt katsotaan kelloa. Pidetään lounastauot. Kahvitauot. Ulkoillaan. Ei ole liian kuuma enää.
Mutta sopisiko tähän juuri se Forrest Gump? Rikos ja rangaistus imee liiaksi samaan maailmaan, ja kohta on taas epäselvää, millä vuosisadalla Leena elikään.
-
Apua!
Minä alan seota... se osa minua joka ei ollut jo...
Sanokaa jokin hauska kirja, joka tekisi sielulleni hyvää
Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
http://koti.mbnet.fi/~villes/Linnunrata-trilogia/lainaukset.php?numero=1
...tai, jos Groucho Marx on kirjoittanut elämänkertansa... :003:
-
Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
http://koti.mbnet.fi/~villes/Linnunrata-trilogia/lainaukset.php?numero=1
...tai, jos Groucho Marx on kirjoittanut elämänkertansa... :003:
Öykäisen kirjastoon. Groucho Marx nyt ainakin, uskon että on :003: ja tuo edellinen minulle myös.
-
Eilen lopetin Liza Marklundin Nobelin testamentti-dekkarin. Parhaat palat olivat parisuhdeongelmaisen Annikan pohdinnat. Jotensakin tutulta tuntui.
Sitten aloitin TV-sarjan innoittamana Mma Ramotwsesta kirjoitetun sarjan 1. osan uudestaan. Siinä on Obed Ramotwsen kuvaus Johannesburgin kaivoksista ja kaikki aito etelä-afrikkalainen elämänmeno aidosti ja kiinnostavasti kuvattuna.
Jatko-osat eivät ole tämän veroisia.
-
Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
Juuri tuossa luin Linnunrata-trilogian (kaikki viisi osaa) uudestaan pitkästä aikaa. Kyllä sai taas nauraa.
-
Grouchon lisäksi myös Harpo Marxin muistelmat on käännetty suomeksi.
-
Juha Siltalan "Suomalainen Ahdistus"... upea kirja
-
Tahdotteko tietää mitä luin viimeksi?
Scripture and myth in Dietrichn Bonhoeffer. :repee: :repee: :repee:
-
:) :) Pikkumummusta on kirjoitettu kirja Suomen Sievin Tyttö Jos kiinnostaa kirjaan voi käydä tutustumassa kustannusosuuskunta länsirannikon sivuilla. Jos vielä haluais oman kirjan olisi mulla muutama hintaan 20euroa postikuluineen Kirja kertoo lyhytkasvuisen naisen elämä kerran. Terveisin se pikkumummu Marja-Leena Vähäsalo sähköposti hetsu@kotinet.com.
-
Martti Luther: 'Tienviittoja'
Ostin. Kun vaan malttaisin lukea tekstin per päivä ja pohdiskella kutakin tekstiä ihan maltillisesti..
Luulen että kirjasta tulee yksi luetuimmistani..
-
Kolmasosan Paul Cuelhon kirjasta Istuin Piedra-joen rannalla ja itkin. Miksikö kolmanneksen? Tämän pitäisi jatkua urputustopicissa. Se jatkuu urputustopicissa.
Mikä on opetus: Jos ajat tulla uniseksi junassa LAITA KIRJA LAUKKUUN ENNEN NUKAHTAMISTA.
-
Mikko Juvan muistelmat Seurasin nuoruuteni näkyä. Kirja sisälsi joitakin kirkkohistorian harrastajalle kiinnostavia tietoja mm. väitöskirjasta Suomen sivistyneistö uskonnollisen vapaamielisyyden murroksessa 1848-1869, joka varmaan tulee luettavaksi menetelmänäkökulmasta, jahka sen onnistun hyllystäni löytämään. - Löytyi jo, onpa minulla kirjat hyvässä järjestyksessä. Samaan läjään menevät Juvan kaksi muuta samaan teemaan liittyvää eli Rajuilman alla ja Valtiokirkosta kansankirkoksi. Ennen tätä kirjahyllyekskurssia pinossa oli seuraavana Pieni kirjanpitovelvollinen. Kirjanpito ja tilinpäätös, mutta taloushallintopykälien ajantasaistus saanee odottaa tai tyytyä kursoriseen läpikäyntiin.
Mt
-
Mikko Juvan muistelmat Seurasin nuoruuteni näkyä. Kirja sisälsi joitakin kirkkohistorian harrastajalle kiinnostavia tietoja mm. väitöskirjasta Suomen sivistyneistö uskonnollisen vapaamielisyyden murroksessa 1848-1869, joka varmaan tulee luettavaksi menetelmänäkökulmasta, jahka sen onnistun hyllystäni löytämään. - Löytyi jo, onpa minulla kirjat hyvässä järjestyksessä. Samaan läjään menevät Juvan kaksi muuta samaan teemaan liittyvää eli Rajuilman alla ja Valtiokirkosta kansankirkoksi. Ennen tätä kirjahyllyekskurssia pinossa oli seuraavana Pieni kirjanpitovelvollinen. Kirjanpito ja tilinpäätös, mutta taloushallintopykälien ajantasaistus saanee odottaa tai tyytyä kursoriseen läpikäyntiin.
Mt
Et tietäisi mitään hyvää viime vuosisadan Euroopan, lähinnä Saksan, kirkkojen historiaa käsittelevää?
-
Raamattua; yhtä mielikohtaani Sefanjaa, etenkin 3:17
Hän ilolla iloitsee sinusta,
hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua,
hän sinusta riemulla riemuitsee.
-
Et tietäisi mitään hyvää viime vuosisadan Euroopan, lähinnä Saksan, kirkkojen historiaa käsittelevää?
Eipä ole tiedossa. Ainakin saksankielisen aineiston löytäminen on vaikeaa. Yleisissä kirjastoissa sitä ei ole kuin lähinnä reformaation ajoilta. Kirjakaupoissa ei lainkaan. Suomen Teologisen Kirjallisuusseuran tai Suomen Kirkkohistoriallisen seuran julkaisuissa saattaa jotakin löytyä.
Ennen vanhaan pääsi alkuun tutkimalla asianomaiseen alaan liittyviä kirjallisuusluetteloita yliopistojen tutkintovaatimuksissa, mutta nykyisin se tieto on hankalasti löydettävissä. Jos joku opiskelija osaa tässä asiassa neuvoa, niin neuvot otetaan kiitollisena vastaan. Myös opastus saksalaisten yliopistojen theologisten seminariumien vastaaviin kirjalistoihin olisi tervetullutta. Kaipa ne nyt ovat jo ehtineet nettiin nekin.
Sitten kun kirjan nimi on tiedossa, sen saatavuusselvitys on jo helpompaa. Suomessa hakukone on Frank-monihaku, jonka osoite on
http://frank.kirjastot.fi/
Mt
-
mt, kunnon mies, kiitos. Tiedän melkoisesti ajan teologeista, lähinnä systemaatikoista, joista minulla on päähänpinttymä, samoin hallintomallin. Mutta en käytännöllisen puolelta ja sitä kaivataan.
-
Viidettä Mooseksen kirjaa, Mooseksen kuolemaa. Äärimmäisen koskettava tarina. Ei huvita lähteä haudalta Joosuan mukaan nyt yhtään.
-
Herättäjäjuhlilta ostettua Porkolaa yritän lukea. Tämä helle tekee siitä yrittämistä. Saan luettua muutaman sivun ja sitten tulee nukkumatti jostain ja vetää luomet kiinni. :017:
-
Risto A. Ahonen: Käännyttämistä vai kääntymystä? Vallankäytön ja kristillisen julistuksen suhde
Mielenkiintoinen näkökulma kirkon historiaan.
-
Herättäjäjuhlilta ostettua Porkolaa yritän lukea. Tämä helle tekee siitä yrittämistä. Saan luettua muutaman sivun ja sitten tulee nukkumatti jostain ja vetää luomet kiinni. :017:
Ostin saman kirjan juhlilta, mutta se unohtui kotiin.
-
Otin hyllystä vanhan Herättäjän vuosikirjan vuodelta 2006.
Vaikka kirjassa oli kirjanmerkki alkupuolella, loppupuolella tuli voimakas tunne siitä, että olen joskus lukenut teoksen.
Tosin tunne tuli lukiessa kahta tuona vuonna Herättäjäjuhlilla pidettyä seurapuhetta. Voisivatko ne olla niin hyvin muistissa?
Totta kyllä, aivan vastikään keskustelin juuri toisesta kyseessä olevista seurapuheista. Ilkka Mattilan puhe on otsikoitu "En minä ilman sinua jaksas".
Lainaus on Väinö Linnan romaanista "Täällä pohjantähden alla". Se on kohdasta, jossa Akseli on palannut takaisin vankileiriltä kuolemantuomiosta armahdettuna.
Lopen uupuneena hän toteaa vaimolleen Elinalle: En minä ilman sinua jaksas.
Mattila kysyykin: "voiko asiaa enää oivallisemmin sanoa?"
Rakkauttahan on sanottu rumaksi sanaksi. Rumaksi siis ääntämisen kannalta. Sitä on myös epäilty syyksi siihen, miksei sitä niin paljon viljellä. (Vrt. englannin 'I love you'.)
Toinen puhe oli runoilija Risto Oikarisen puhe, joka alkaa puheella Saatanasta. Ei Saatanasta yliluonnollisena persoonallisena olentona, vaan kaikkena mikä estää meitä elämästä luovasti.
Oikarinen korostaa kirjoituksessaan ihmisen omaa luovuutta elämän tärkeimpänä kysymyksenä. Sitä, kuinka voimme toteuttaa itseämme. Hän toteaa, ihan hyvin, ettei ihminen saa olla mekaanisten toimintojen (esim. ihmisten säätämät armonjärjestykset) vanki. Ne sitovat ajalliseen ja aikaan, tuokahduttavat luovuuden.
Tätä luovuuden näkökulmaa oli hiukan vaikeaa sisäistää. Olisin toivonut lyhyeltä ja ytimekkäältä puheelta hiukan selkeämpää ajatuksen loppuunvientiä ja runoilijalta suurempaa uskallusta kannanottoon. Tosin tässä haluttiinkin ilmeisesti olla raflaava siteeraamalla Charles Baudelairea, joka kätevästi rinnastuu ajalliset P. Ruotsalaiseen.
Alennukset ovat opiskelijalle hyvästä. Tosin tässä tapauksessa se tarkoittaa, että laahaan neljä vuotta keskustelua jäljessä. :icon_confused:
-
--- Ilkka Mattilan puhe on otsikoitu "En minä ilman sinua jaksas".
Lainaus on Väinö Linnan romaanista "Täällä pohjantähden alla". Se on kohdasta, jossa Akseli on palannut takaisin vankileiriltä kuolemantuomiosta armahdettuna.
Lopen uupuneena hän toteaa vaimolleen Elinalle: En minä ilman sinua jaksas.
Mattila kysyykin: "voiko asiaa enää oivallisemmin sanoa?"---
Jopas sattui, minäkin muistan tämän puheen. Tosin kuuntelin sen vastikään Herättäjän cd -levyltä.
-
Iloinen kärsimys. Valikoima Martti Lutherin saarnoja.
-
Nettitalkoista kirjoittaa Suomen kuvalehden toimittaja Laura Koljonen numerossa 27 (9.7.)
"Talkoot netissä" sisältää jutun Opera by you -nimisestä sivustosta, jossa rakennetaan oopperaa kaikkien voimin.
...
"Tiettävästi Opera by you on maailman ensimmäinen sosiaalisen median voimin tehtävä ooppera.
...
Sivustolla on jo kaksi ja puolisataa jäsentä ympäri maailmaa. Iältään tekijät ovat 15–70-vuotiaita.
...
Otavamedian kehityspäällikkö Peteri Numminen on perehtynyt vuosien ajan sosiaalisen median käyttöön. Hänen suosikkisanansa on talkoistaminen. Synonyymeja sille ovat joukkoäly tai joukkoistaminen. Englanninkielisestä sanasta crowdsourcing käännetyt talkoistaminen ja joukkoistaminen tarkoittavat suuren ihmismassan kollektiivisen älyn ja asioiden käsittelykyvyn järjestelmällistä hyödyntämistä. Joukkoälyn perusajatus onkin se, että laajan ja monipuolisen joukon tietämys on täsmällisempää kuin yksittäisten asiantuntijoiden.
...
Numminen sanoo, että Facebookin ja netin ydin on toiminnallisuus, halu osallistua. Ja sitä intoa ihmisillä tuntuu riittävän.
...
'nettiadressilla voi kerätä taaksensa sankankin joukon', Aitamurto [Kaliforniassa joukkoälyä tutkiva Tanja Aitamurto] sanoo.
Tällaiselle vaikuttamiselle on oma terminsäkin: slacktivism, joka tulee sanasta slacker, laiskimus.
...
Aitamurron mielestä sosiaalisen median keinoin toteutettavan työn arvo ei ole vain tuloksessa.
'Opera by youssa ihmisille on tärkeää se, mitä he oppivat ja miten se edistää heidän muita intressejään eli sitä, että he haluavat olla mukana oopperan tekemisessä. Tällaiset tempaukset ovat usein nopeita, ja ihmiset käyttäytyvät kuin mehiläisparvi. Ensin he häärivät intensiivisesti jonkin aikaa ja pian siirtyvät seuraavan projektin pariin.'"
-
Aku Räty Taivaassa on toisenlaista; Aku Rädyn kirjeenvaihtoa. (Herättäjä-Yhdistys 1975)
- sydäntä riipaisevaa tilitystä Jumalan "juoksupojalta".
- syvällistä tulkintaa Jumalan Sanasta.
- tästä kirjasta ei löydy vielä körttihumanismin piirteitä.
- tarpeellista ja tervettä luettavaa jokaiselle heränneelle ja kaikille muillekin.
Aku Räty toteaa kirjassaan mm:
"Ihmeitä ei ole näkynyt, mutta Jumalan hätäilevä käsi on vielä näkynyt.
Ihmeet ovatkin vain uskoville vahvistukseksi, uteliaat eivät niistä hyödy muuta kuin muutaman hauskan illan saavat viettää arvostellessa toisten asioita, mutta ei omia.
Ole sinä vain avuton, avuttoman luo saapuu apua täynnä oleva Kristus.
Kumpa saisi Kristuksen tuli syttyä meissä palamaan, polttaa pois sen, mikä on ihmisestä."
-
Natalja Kljutšarjovan "Kolmannessa luokassa" (Like 2010) esittää näkemyksensä nyky-Venäjästä. Päähenkilö on Nikita, joka etsii Venäjää. Klutsharjova kirjoittaa Venäjää vaivaasta korruptiosta, autioituvasta maaseudusta, virallisesta väkivallasta, huumeista ja suurkaupunkien löyhkästä. Jos joku haluaa ymmärtää, millainen Venäjä on, kirja kannattaa lukea.
Kesällä olen lukenut aloittelevien tai itselleni tuntemattomien tekijöiden runokirjoja. Voin hyvin suositella seuraavia runokirjoja:
Erkki Vesterinen: Kaikki pilvet (2009)
milloin laupeus ja nöyryys
ulkoistetaan
joilla on enemmän
myyvät niitä
puutteellisille rahasta
silloin maailma on valmis
Annie Stenlund: Ulvo kuuta kaunis lapsi (2010)
pieni hengitys
tamme tumma väri
hiukan harmaantunut
ilon kipinä
tunne, että nyt riemu saapuu
poissuljettu hetki
sitten kosketus
loppuu ennen ihon kohtaamista
Maria Syvälä: Älä sulje minua syliisi (2005, 2010)
Syvälän runot ovat arkipäiväisiä runoja,
jotka kertovat hulluudesta, rakkaudesta, lapsista, miehestä
Sitten voi suositella myös Anna-Leena Härkösen kokoelmaa "Vääränlainen mies - Lauluja". Ne on tehty perinteiseen runopoljentaan, useita niistä on saanut osakseen myös sävelen sekä lukuisia esityksiä.
Oriveden Opiston kirjoittajalukion suorittaminen ei ole tie runon valtasuoneen. Riikka Palanderin "Maa muistaa matkustajan" runot osoittavat, että hänellä on vielä pitkä matka edessään.
Runouden osalta mielenkiintoista on se, kuinka hajautunutta runokirjojen kustantaminen on. Monet julkaisevat omakustanteita, toiset etsivät pienenpieniä kustantamoita. Vain pieni osa runoista päätyy suurten kustantamojen julkaistaviksi.
-
Hannu Mäkelä: Muisto
Pieni kirja Hannun äidin muistisairaudesta. Muistot eletystä elämästä aina lapsuudesta nousevat katkeruuden sävyttäminä. Pojasta jonka hän nykyisyydessä enää vain ajoittain tuntee tulee suloisiakin välähdyksiä. Tämä päivä onkin sitten
aikamoista sotkua.
Hyvin on Mäkelä äitiään seurannut. Lukukokemus on hiukan pelottavakin, sillä tämä voi kohdata ketä tahansa, etenkin meitä ikääntyneitä.
-
Runouden osalta mielenkiintoista on se, kuinka hajautunutta runokirjojen kustantaminen on. Monet julkaisevat omakustanteita, toiset etsivät pienenpieniä kustantamoita. Vain pieni osa runoista päätyy suurten kustantamojen julkaistaviksi.
Syy on aika kiinnostava. Oma seikkailuretkeni kustantamojen maailmaan osoitti, ettei juuri muutakaan julkaista, kokeilehan, soita niihin ja tarjoa vaikka kuvitteellista tekstiä: "Ettehän te ole meidän kirjailijoita/Emme me kustanna elämäkertoja ennen kuin ehdit selittää ettei se ole kyseeessäkään/Tietysti te voitte lähettää mutta paperiversiona sitten (erityisesti "suuret") (!, no, tulostaminen on kallista)/ Mikä se ponhööfferi on? Kun kirjan on pienkustantamo julkaissut saapuu puolen vuoden kuluttua ilmoitus olemme perehtyneet emmekä valitettavasti voi ottaa kustannusohjelmaamme" vaikka olet ilmoittanut että komento taskaisin, painettu jo.
Sinun on "myytävä varmasti", aiheen jo lähtökohtaisesti oltava suomalaisia kiinnostava, sinun oltava tunnettu julkisuudessa, ja kuulin, että mukana on ehdottomasti oltava suosituskirjeen parilta asiantuntijalta, muutoin ei tekstiä edes aleta lukea. Juuri "suuret" joiden nimen jokainen tiuntee, saavat riesakseen päivittäin sellaiisia paperivyöryjä, että niistä ei selviä kuin tekemällä tämän alkulajittelun, lisäksi heillä todella on "omat kirjailijansa" joiden kanssa sopimukset jo on tehty ja usein suunnitelmat vuosiksi eteenpäin, osa näistä "paperiversioista" on tuherrettu lyijykynällä ruutupaperille, joten karsinta on pakko tehdä!
Luin itse viimeksi Niinistön "Viiden vuoden yksinäisyys" jolta odotin kai sitten liikaa. Teksti pitää intensiteetillään otteessa hyvin alkuun, mutta herpoaa sitten eikä jaksa vetää loppuun asti kuin rämpimällä, ilmeisesti karuudessaan yksinkertainen kertomus puolison kuolemasta on vain siksi hyvä, että henkilögalleria ei kaaosta kerrontaa. Myöhempi poliittisten pikkutapahtumien erittely oli hämmästyttävän mielenkiinnotonta, kun nyt ajattelen kuinka kiinnostunut itse olen... ehkä tapausten välillä olisi voinut tehdä hierman karsintaa.
Heidi Liehun kirja "Ihana Kristus" jäi kesken, sain raivokohtauksen kun se ei kerta kaikkiaan vastannut odotuksiani, kuvittelin taas ihan muuta, mutta asiavirheisiin törmääminen alkulehdillä sai minut kai sitten pois tolaltani, kyllä yritän myöhemmin uudestaan... Odotin liikaa kohtaavani Kierkegaardin tai jotakin taas.
Runoja on, niin kuulin,. lähes mahdoton saada läpi, hyviäkään. Niitä yksinkertaisesti väitetään luettavan liian vähän. Eivät myy. Ei kannata. Täytyy olla taustalla jokin Orivesi tms., ainakin tekstin on saatava kiitokset sieltä tai NVL:lta, se on suositus sille että edes pienkustantamo lukee. Toisaalta, jos saat runoilijan nimen, sinä olet sitten sitä hamaan hautaan, vaika esimerkiksi Kaskisen olisi hyvä tehdä välillä muuta, vaikka ihan tavallista työtä. Taso putoaa kuin lehmän häntä. Jos pitää värssyrunoudesta, laulettavasta, niin ne varhaisemmat ovat hyviä, Kirjapaja takoo niistä uusia kirjoja aika epätoivoisesti, ja nämä uudet ovat puistattavia. Ei kai kukaan pysty pusertamaan vuodesta toiseen "lämminhenkistä, herttaista, vetoavaa" värssyä värssyn päälle.
Luulen että omakustannerunouden kohtalokin on kurja; lehdet saavat puolestaan niin valtavan tulvan luettavaksi ja arvioitavaksi tarjoyttavaa materiaalia, ettei niitä kukaan lue. Eio ehdi. Siellä saattaa olla oikeinkin hyviä joukossa, ja aivan epäämättä vähän keskosia menee läpi... Sattumalla on hillitön rooli.
-
Syrjähyppynä: Toisaalta juuri pienkustantamot etsimällä etsivät uusia tekijöitä, joiden avulla mahdollisesti ponnahtaa pykälää ylemmäs ja tulla "suureksi". Niinhän LIKE:n kävi. Joten jos joku kynäilee ja yrittää jossakin kustantaa niin jättäköön "suuret" rauhaan, niillä on lisäksi, eritoten WSOY:llä, valtavia vaikeuksia, kun oppikirjatuotantoa ei enää entisessä määrin ole - moni ns suuri ja erityisesti WSOY on levännyt sen varassa. Runot ovat lähellä mission impossiblea, mutta onnea pulkkaan yrittelijöille, Muistakaa ne suositukset. Muuten kukaan ei edes lue, ja professoria ja kansanedustajaa sitten suosittelijoiksi!
-
Syrjähyppynä: Toisaalta juuri pienkustantamot etsimällä etsivät uusia tekijöitä, joiden avulla mahdollisesti ponnahtaa pykälää ylemmäs ja tulla "suureksi". Niinhän LIKE:n kävi. Joten jos joku kynäilee ja yrittää jossakin kustantaa niin jättäköön "suuret" rauhaan, niillä on lisäksi, eritoten WSOY:llä, valtavia vaikeuksia, kun oppikirjatuotantoa ei enää entisessä määrin ole - moni ns suuri ja erityisesti WSOY on levännyt sen varassa. Runot ovat lähellä mission impossiblea, mutta onnea pulkkaan yrittelijöille, Muistakaa ne suositukset. Muuten kukaan ei edes lue, ja professoria ja kansanedustajaa sitten suosittelijoiksi!
Runokirjat omakustanteina ovat aika yleisiä ainakin Salon kirjastossa (joka on muuten Suomen parhaimpia kirjastoja myös toimintapolitiikaltaan kokoelmista puhumattakaan)
-
Runokirjat omakustanteina ovat aika yleisiä ainakin Salon kirjastossa (joka on muuten Suomen parhaimpia kirjastoja myös toimintapolitiikaltaan kokoelmista puhumattakaan)
Tietysti tuo ihmetyttää. Aika moni lukisi runoja varsin mielellään. Luulisi sellaisen kustantamon kannattavan, joka ainakin yhdellä syrjällään kustantaisi nimen omaan lyriikkaa. Kummallista kun sitä nyt ajattelee. Runojahan lukee kuka hyvänsä mielellään, niitä jos mitä, saa ajatuksen ja ajateltavaa lyhyessäkin ajassa. Usein paremmin kuin proosasata.
-
Tietysti tuo ihmetyttää. Aika moni lukisi runoja varsin mielellään. Luulisi sellaisen kustantamon kannattavan, joka ainakin yhdellä syrjällään kustantaisi nimen omaan lyriikkaa. Kummallista kun sitä nyt ajattelee. Runojahan lukee kuka hyvänsä mielellään, niitä jos mitä, saa ajatuksen ja ajateltavaa lyhyessäkin ajassa. Usein paremmin kuin proosasata.
Valtaosa kirjoista menee vain ja ainoastaan kirjastoihin. Hyvin pieni osa kirjoista ostetaan ns. markkinoilla. Kysymys on vain muutamasta suomalaisesta ja kansainvälisestä nimestä, joka myy.
-
Valtaosa kirjoista menee vain ja ainoastaan kirjastoihin. Hyvin pieni osa kirjoista ostetaan ns. markkinoilla. Kysymys on vain muutamasta suomalaisesta ja kansainvälisestä nimestä, joka myy.
Se on tasan tosi, sillä kirjakauppakin on yritys jonka on kannatettava, jossa varastointitilan puute on tidellinen ongelma, ja montaa kirjaa myydään vuoden kuluttua isostakin ostosta tappiolla. Aika tavalla ne näyttävät muuttuvan kirja- ja paperikaupoiksi, niissä alkaa olla enemmän kaikkea oheiskrääsää niiden pakollisten lailahirvisaarien ja ilkkaremesten lisäksi, ainakaan täällä päin ei juuri Tiimarista poikkea - tosin kyllä saa parempia lyijykyniä ja terottimia kirjakaupasta, samoin jos kunnollista "taiteilijatarviketta" ostaisi vaikka lahjaksi, niin kirjakauppaan. Mutta sen jälkeen Tiimariin... . Ihmiset ostavat paljon netistä nykyisin, se vaikuttaa, samoin oppikirjamyynnin romahtaminen.
Mutta mietinkin tuota kustannustoimintaa. Kiinnostuin siitä aika tavalla. Tekstintekijä on vähän kuin kustantamon torppari "kai me sitten saame taas odottaa semmoista lämminhenkistä... kynttilää...enkeliä... herttaista...se myy..." kuinka käy jos fiilis ei olekaan enää lämminhenkinen, herttainen, enkeli-kynttilä-fiilis? Samoin siellä räiskyvät tunteet hirvittävämmin kuin ikinä muusikoiden kesken ja sitä pahempaa en luullut olevan... tulipa uutta ajateltavaa sillä lyriikka ei ole kenenkään heiniä. Sitä ei kukaan ole keskittäen kustantamassa, saa oikaista jos erehdyn mutta ei kelpaa että "kyllä sitä kustannetaan". Tietenkin tutuilta tekijöiltä, mutta ei tässä nyt siitä puhe ole, vaan yleisestä hymähtelystä. Tietty kielialue on pieni, markkinat pienet, proosaa ja tieteellistä on helpompi kääntää. Mutta entä jos se sittenkin kannattaisi - ja joku näistä torppari-iuäntään kyllästyneistä siirtyisikin miellyttävästi käyttäytyvälle. Niin pitkään kuin kustantamo on pieni siellä ollaan vaivattomia ja ystävällisiä. Ja kai niitä runojakin joku lukisi? Tabermannkin otti ja kuoli. Mistäs uusia?
-
Kirjailija Pekka Kejonen on korjannut kieltämme näinkin: Otava --> Ota vaan.
-
Otava, ota vaan kaikki WSOY:n kaunokirjailijat.
-
satmanille. Meillä on omat lehmät ojassa!
-
satmanille. Meillä on omat lehmät ojassa!
Omat vai Stalinin?
-
vaimo ja tytär
-
Tabermannkin otti ja kuoli. Mistäs uusia?
En erityisemmin pitänyt Tabermannin runoista. Mutta Tabermannista ihmisenä pidin. HÄnen runonsa ovat ehkä turhan siirappisia minun makuuni. Onhan meillä hyviä kirjailijoita ja runoilija jonninmoinen määrä: Heidi Liehu, Helena Sinervo, Anni Sumari, Tomi Kontio, Ilpo Tiihonen.
-
En erityisemmin pitänyt Tabermannin runoista. Mutta Tabermannista ihmisenä pidin. HÄnen runonsa ovat ehkä turhan siirappisia minun makuuni. Onhan meillä hyviä kirjailijoita ja runoilija jonninmoinen määrä: Heidi Liehu, Helena Sinervo, Anni Sumari, Tomi Kontio, Ilpo Tiihonen.
Entä Heidi Liehun serkku Jouni Inkala?
-
Entä Heidi Liehun serkku Jouni Inkala?
Ihan ok.
-
Ihan ok.
He ovat körttipapin lapsia molemmat ja niin heidän äitinsäkin, jotka ovat sisaria.
-
En erityisemmin pitänyt Tabermannin runoista. Mutta Tabermannista ihmisenä pidin. HÄnen runonsa ovat ehkä turhan siirappisia minun makuuni. Onhan meillä hyviä kirjailijoita ja runoilija jonninmoinen määrä: Heidi Liehu, Helena Sinervo, Anni Sumari, Tomi Kontio, Ilpo Tiihonen.
Mikä on, kun en tuohon Liehuun saa makua. Siinä on siirappinen äiti ja siirappinen tytär. Ehkä jonkinlainen etenemättömyys kiusaa. Mirkka Rekola on vähän kuin yrittämässä sellaisen tavoittamista, jota ei tavoita... Mikä on, etten näihin nykykotimaisiin saa makua. Päässä vikaa, vissiin, omassa siis.
Käännösrunous on vain kai sitten onnistuttu kääntämään niin hyvin, että tärskäyttää. Anhavan käännökset japanilaisista: Niissä on ajatusta, ja jokin johon vasta olen tutustumassa, tai siis, eletään pienten alkujen päivää, no, mihin minä ne panin, olkoot. Kerron kun löydän tästä kaaoksesta, kirjahyllyn laajennus on vaiheessa. Mutta tutustutaan paremmin Tomi Kontioon jos on hyvä.
Runo liittyy johonkin muuhun, muistoon, niin helposti.
"Viljaviina, tähtitaivas, rakkaat silmät.
Onko mitään sen kirkkaampaa.'
Ja miten hyvän olon niistä saa.
Kuin kasvaisi sulaksi pääskysen siipeen"
Sitten se on hyvä runo, kun juuri silloin "kasvoi sulaksi pääskysen siipeen".
-
Mikä on, kun en tuohon Liehuun saa makua. Siinä on siirappinen äiti ja siirappinen tytär. Ehkä jonkinlainen etenemättömyys kiusaa. Mirkka Rekola on vähän kuin yrittämässä sellaisen tavoittamista, jota ei tavoita... Mikä on, etten näihin nykykotimaisiin saa makua. Päässä vikaa, vissiin, omassa siis.
Käännösrunous on vain kai sitten onnistuttu kääntämään niin hyvin, että tärskäyttää. Anhavan käännökset japanilaisista: Niissä on ajatusta, ja jokin johon vasta olen tutustumassa, tai siis, eletään pienten alkujen päivää, no, mihin minä ne panin, olkoot. Kerron kun löydän tästä kaaoksesta, kirjahyllyn laajennus on vaiheessa. Mutta tutustutaan paremmin Tomi Kontioon jos on hyvä.
Runo liittyy johonkin muuhun, muistoon, niin helposti.
"Viljaviina, tähtitaivas, rakkaat silmät.
Onko mitään sen kirkkaampaa.'
Ja miten hyvän olon niistä saa.
Kuin kasvaisi sulaksi pääskysen siipeen"
Sitten se on hyvä runo, kun juuri silloin "kasvoi sulaksi pääskysen siipeen".
Runoilijoilla on valtavan erilaisia tyylejä. Olen tässä lukenut Marian Syvälän esikoisteosta, joka on julkaistu nyt uudestaan: Älä sylje minua syliisi. Se käsittelee arkipäiväisesti mielenhäiriöitä, mielisairautta, lapsia, joskus dramaattisesti, joskus ironisesti asioita. Tässä yksi esimerkki:
illallinen katettu olkaa hyvät
joka ilta Trivial Pursuitia
H. C Andersenin etunimet?
hard core
tunturin paljas laki on paljakka
tuulen kerrostama irtomaa on lössi
sellaista me täällä olemme
tuulen kerrostamaa irtomaata
-
Pidän niistä, joissa on käytetty kieltä kuin musiikkia, ei auta. Pelkkä hyvin ajateltu ei jostakin syystä ole toistaiseksi kolahtanut. Rytmittömässäkin on löydyttävä rytmi ja yleensä löytyykin. Kivi oli mestari juuri tässä, eräs maailman kauneimmista jakeista on:
"Siell lehtinen kauhtana ain
on hartioill unisen koivun" - helluntai.
sen näkee silmissään, sen unisen koivun, mutta sen pystyisi milloin viitsisi kirjoittamaan nuoteiksi - sen sisään on rakennettu kuinka se soi, eikä se unohdu, se melodiakaan. Taitaa olla viimeisimmäksi luettua, taas kerran. Meneillään on Järvisen "Särkyvää kirkkautta" - lapinkirja. Ei paha, ja Saramagon "kertomus sokeudesta".
-
Nyt voisin loukkaantua Leena. Rakel ja Heidi Liehu sekä Jouni Inkala ovat lähisukulaisiani. Pidän heidän kirjoistaan ja runoistaan.
-
Nyt voisin loukkaantua Leena. Rakel ja Heidi Liehu sekä Jouni Inkala ovat lähisukulaisiani. Pidän heidän kirjoistaan ja runoistaan.
Voi... älä. En voinu tietää... oi voi. En olisi sanonut jos... oivoi. han totta. Leena katuu. Lohduttaako, että Leena pitää sinun teksteistäsi, Vaivattu Sielu?
-
Nyt voisin loukkaantua Leena. Rakel ja Heidi Liehu sekä Jouni Inkala ovat lähisukulaisiani. Pidän heidän kirjoistaan ja runoistaan.
Ei kai siitä nyt voisi loukkaantua. De gustibus non est disputandum.
-
Voi... älä. En voinu tietää... oi voi. En olisi sanonut jos... oivoi. han totta.
No...ihan oikeesti...en tehnyt sitä.
-
Olen lukemassa Tshehovin novellia Vaimoni, jossa minä-kertojan ja vaimon suhde on mielenkiintoisen mutkikas. Kumpi heistä loppujen lopuksi auttaa nälkää näkeviä talonpoikia enemmän ja oikeista motiiveista ja onko motiiveilla edes merkitystä. Tämä on hyvinkin ajankohtaista tekstiä valta-asetelmista, humanismista ja ihmismielen kataluudesta.
-
Timo Teinosen väikkäripopularisoinnin "Terveys ja usko". Paikoin kiinnostava, paikoin ei mitään uutta. Joka tapauksessa kovasti tykkäsin, etenkin kohdasta jossa käsiteltiin uskon aikuistumista, sitä lajia olisi saanut olla enemmänkin. Kun se on jollakin tavoin ollut aina tämän lapsi-esikuvallisuuden kanssa konstikas yhteensovitettava, Paavalin ehdotus, että jospa vähän aikuistuisitte uskossanne. Tässä sitä oli aukikirjoitettuna, ja olisi saanut olla enemmänkin. Lappsen usko ei ole lapsellista uskoa, lapsen luottamus sen sijaan ei ole mitään mistä tulisi luopua, ja jos ymmärsin, lapsen riippuvuus ja ymmärrys siitä, etrtä hän tarvitsee Jumalaansa.
Harmittaa se kausi, jolloin uskoa automaattisesti pidettiin eräänlaisena suojautumisena ahdistuneisuudelta, ja vielä aika epäkypsänä, voi että harmittaakin. Ei sitten juuri tutkittu, että sitäkin on monensorttista... jäi uskontopsykologeille ja uskontotieteilijöille ja niin on välillä kuin Kiplingin sanoin: Itä ja länsi ne eivät toisiaan kohtaa. No eihän se noin ole - keväällä viimeksi tapasin entisen työnohjaajani joka kimpaantui koko ajatuksesta. Mutta voiosipa itse tutkia juttua ja ehkä jotakin saada aikaan. Ty - pe - rää.
- Sivumennen, tuleekohan NYT se ukkonen kun kaikki ampiaiset änkee sisäller?
-
Punkkarien keskustelufoorumia ja nauroin pitkästä aikaa ääneen ilosta. :icon_biggrin: Aika lyhytsanaista porukkaa. Tavallaan parodiaa kaikista keskustelufoorumeista. :icon_cool:
http://www.punkinfinland.net/forum/viewtopic.php?f=11&t=14417
-
Mökillä mm. Tiira-lehteä ja bussissa kirjaa 'Naimisissa narsistin kanssa' (Joutsiniemi, Kaulio, Mäkelä ym.)
En ole ollut, en ole nyt ja totisesti toivon etten tule olemaankaan.
Ja seuraavaksi Savon Sanomia (http://www.millan.net/minimations/smileys/reading.gif) (http://www.millan.net)
-
Italialaisen fyysikon Paulo Giordanon romaani "alkulukujen yksinäisyys" kertoo aiheestaan. Päähenkilöitä ovat nainen, jonka toinen jalka on rampaunut alppihiihdon ja lumivyörön seurauksen ja mies, joka on viillellyt itseään lapsena, mutta on matemaattinen nero. Nainen ja mies pitävät omalla tavalla toisistaan, mutta erkanevat, yrittävät uudesta, mutta eroavat lopulta yksinäisiksi.
Juho Niemisen runokirja "Muovin kukkia" on otsikkonsa mielenkiintoisuudesta huolimatta tympeä runoteos Helsingistä. Todella muovinen runokirja. :003:
Mia Paanin runokirja "puut juurilla ja naiset" on upea teos sanaleikkeineen, joihin hieman kyllästyy. Paras runo on tässä:
maailma on hullu ja järjestyy
kasvojemme edessä kun tervehdimme ja tervehdymme
hulluus on jumalallinen olotila jossa maailma luodaan
ihminen on hullu, viisisakarainen: usko, toivo, rakkaus, epäily ja saatana
siivet kasvavat kiinni, selkään
olet musta ja valkea, yhtä pyhää
valittu, valitettu
-
Juhani Suomen Kekkos-elämäkerta. Vonkamiehen (1944-50) sain eilen loppuun. Tukikirjallisuutena Henrik Meinanderin Tasavallan tiellä, Paasikiven elämäkertaa, Suomen taloushistoria ym. Lähdenviitteissä oli mielenkiintoinen kommentti: jonkin Maalaisliiton toimielimen pöytäkirjat eivät ole olleet käytettävissä, koska ne ovat Johannes Virolaisen hallussa. Mukava syventyä poliittiseen historiaan pitkästä aika. Meinander on kiinnostava kirjoittaja. Tasavallan tiestä ei löytynyt arvioita, mutta näkyy se olevan yliopistojen tutkintovaatimuksissa. Suomennoksessa häiritsi vain plutoona-sanan käyttäminen jatkosodan ajan jalkaväkijoukkueesta.
Mt
-
Metro-lehden mukaan Jennifer Aniston, amerikkalainen näyttelijätär, asettaa ystävyyden avioliiton edelle.
Mehän teemme päinvastoin: avioliitto takaa seurakunnan tuen, joka ylittää inhimillisen ystävyyden. Ystävyys voi muuttua vihamielisyydeksi tai haalistua. Seurakunnan tuki pysyy, kun se papin aamenella on vahvistettu.
-
Liike ja tuli
Urheilu maanpuolustuksen ja maanpuolustus urheilun tukena
Kirjoittanut: Esko Lammi
Kirja pistettiin reppuuni sotilaiden MM-kisoissa ( paini ) viime sunnuntaina Lahdessa! :039: :039:
-
Elina Tiilikka: Punainen mekko ( Gummerus ).
Kirja kertoo yhdestä tosi vanhasta ammatista - pohjaa kirjailijan sanojen mukaan paljolti omakohtaisiin kokemuksiin, joten tuossa(kin) valossa tuntuu hupsulta kun aina tai ainakin usein tavataan puhua virolaisista, venäläisistä, nigerialaisista ja vaikkapa thaimaalaisista ko. ammatin harjoittajista. Suomalaisista visusti vaietaan. :icon_exclaim:
-
Päivän kohdan Fredrik Wislöffin kirjasta 'Voimallinen on Hänen armonsa',
Janne Jääskeläisen 'Läski syö miestä' -kirjaa
ja silmäilin Jorma Palon 'Uitettua rottaa'
-
Elina Tiilikka: Punainen mekko ( Gummerus ).
Kirja kertoo yhdestä tosi vanhasta ammatista - pohjaa kirjailijan sanojen mukaan paljolti omakohtaisiin kokemuksiin, joten tuossa(kin) valossa tuntuu hupsulta kun aina tai ainakin usein tavataan puhua virolaisista, venäläisistä, nigerialaisista ja vaikkapa thaimaalaisista ko. ammatin harjoittajista. Suomalaisista visusti vaietaan. :icon_exclaim:
Tiilikan kirjan ostin helsinkiläisestä divarista 9 eurolla!
-
Italialaisen fyysikon Paulo Giordanon romaani "alkulukujen yksinäisyys" kertoo aiheestaan. Päähenkilöitä ovat nainen, jonka toinen jalka on rampaunut alppihiihdon ja lumivyörön seurauksen ja mies, joka on viillellyt itseään lapsena, mutta on matemaattinen nero. Nainen ja mies pitävät omalla tavalla toisistaan, mutta erkanevat, yrittävät uudesta, mutta eroavat lopulta yksinäisiksi.
Tämä oli meidän lukupiirin listalla keväällä. Tykättiin, vaikka naisina vähän petyttiin siihen, etteivät lopultakaan löytäneet toisiaan. :eusa_boohoo:
-
Taas on luettu.
Pertti Karhulan "Jossain tänään" (Neirol-kustannus, Hki, 2010) runoteos perustuu leinomaiseen vanhanaikaiseen runouteen. Ongelma on paljolti siitä, että hän sekottaa kovin juhlavia käsitteitä yhdessä arkisten käsitteiden kanssa, josta syntyy olemuksellinen ristiriita. Heille suosittelen kirjaa, jotka tykkää vanhanaikaisista runoista. Karhulan teemat ovat hyviä, moraalisia, yhteiskunnallisia, kriittisiä. Tämä runoteos on Karhulan kolmas. Esimerkki:
"Ihminen on köyhäkin
vaikka usein epäillään
pankkisuhde löyhäkin
liittää talouselämään."
Evakkokarjalaisen jälkeläinen, nykyisin espoolaisen Irina Javnen esikoisteos "Olen syntynyt sanotaan" (Gummeruskustannus, 2010) sisältää sekä lyhyitä runomaisia proosatekstejä että runoja. Suomen kieli ja viestintä ovat olleet opiskelunsa pääaineita. Tästä huolimatta ilmaisu on hataraa ja runoihin sisältyy niin paljon kielikuvia, että niiden viesti jää hämäräksi. Tämä saattaa olla tarkoituskin. En kuitenkaan suosittele Javnen kirjaa. Esimerkki:
"Yöllä taitan meren katon ja murran leivän hymyn
sillä sinistä suurempaa ei ole, eikä kiveä talvi
joku sanoi, että he olivat kalajalkaisia ihmisiä
meren kuminauhassa.
Minä istun meren juurella, meren voi sahata,
muttei meren muistia."
Saksansuomalaisen Mark Mallon:in esikoiskokoelma "Aragemia" (Tammi, 2010) alkaa mielenkiintoista Aragemia nimisen maan esittelystä, joka on saari Norjan merellä. Aragemian alla kulkee tunneliverkkoja, jossa ennen oli
lasten kasvatuskeskuksia. Saarella on tavattomasta kaikenlaista jätettä. Kolkko, ahdistava paikka. Tästä mielenkiintoisesta alusta huolimatta runot eivät pysy kokonaisuutena Aragemia. Runot sisänsä ovat sisällöllisesti mainioita kuvaillan ahdistumista, kiihtymistä, masentumista. Suosittelen. Esimerkkinä aforismin tapainen runo:
"Kauneuden ja täyttymykset kokemukset pitää
hajottaa häiritsevillä äänillä ja häiritsevillä ajatuksilla,
jotta ne särkyisivät esineiksi."
Menossa on Deepak Chopra:n "Buddha. Kertomus valaistumisesta" (Sammakko, 2010). Väkisin tulee mieleen eräs Herman Hessen Siddhartha.
-
Pikkumummo mainosti kirjaansa " Suomen Sievin tyttö" täälläkin. Tänään sain kirjan käteeni ja kohta olen jo lukenut koko kirjan; voi sitä elämän iloa ja pienistäkin asioista nauttimista joka kirjassa henkii. Suosittelen kaikille luettavaksi, joita kenkuttaa elämän pienet murheet. Pikkumummolla on noita murheita ollut ja siitä huolimatta hän pystyy iloitsemaan elämästä. Kaikkea hyvää sinulle Pikkumummo ja voimia jokaiseen päivään :eusa_clap: :eusa_pray:
-
Ahmin juuri harvinaisen läheltä itseäni liippaavan kirjan. Se on Eija Paasirovan ja Lincoyan Kekin Apinanleipäpuun alla, Antreasta Afrikkaan. Eija on lähetyssaarnaajan tytär ja Lincoyan samaisen Antti Kekin pojanpoika. Kirja vilisee tuttuja paikkoja ja ihmisiä. Sivulla 133 on vanhempieni hääkuva.
-
Kiitos penalle vinkistä, pitää yrittää löytää kirja meidänkin kirjastosta
-
Kirja on aivan uusi ja suoraan tekijältä hankittu. Kustantaja on Kesuura Oy. Yrittää voit, onnea yritykselle!
-
Rosemary Brown: Kuolemattomat tietäni ohjaamassa: kustantanut: Arvi A. Karisto Osakeyhtiö ( 1977 ); 257 sivua.
Helsinkiläisestä - Kamppi - divarista ostettu. Hinta 4 euroa.
-
Sain vihdoin loppuun Asko Sahlbergin Tammilehdon. Ihmettelin ja luin. Luin ja kauhistelin. Olin kiinnostunutkin, mutta oma kokemattomuuteni tietyillä alueella teki henkilöiden kokemuksista uskomattomia, mystisiä
Jumalan kaikki kokivat eksistentialistisesti, siitäkään näille kurjille ei mitään jäänyt lohduksi. Pessimismi oli vallitseva. Toisaalta kuvauksen kehys oli vuoden 1918 tapahtumissa.
Kirjalijan kyky tuottaa lähes sivunkin mittaisia ja silti hyin ymmärrettäviä lauseita sai välillä ihastuksen huokauksia osakseen. Kuivaa huumoriakin pilkahteli, onneksi.
Kirja oli ollut sekä Finlandiapalkintoehdokkaana että Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana.
Kirjailijan oma elämä on ollut vähintään vaihteleva!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Asko_Sahlberg
-
Dobschiner: Valittu elämään. Otin kirjaston ilmaislaatikosta viihteeksi. Ei viihdytä, eikä ole mainittavan hyvin kirjoiitettu, jostakin syystä en usko tekijän asenteen ikipositiivisuutta. Kun kaikki suru,. pettymys, sun muu esiintyy kuin kermalla kuorrutettuna tulee vähän outo olo, mitä löydänkään lopusta, ahaa, luntataan, juutalaistytöstä tulee kristitty. Saa nähdä jääkö kesken. Olin jo päässyt noista ajoista, mutta ilmeisesti niistä on kirjoitettu niin paljon että kirjoja piisaa.
Poistolaatikosta saa usein tosihurjanhyvää tavaraa sisällöllisesti, ovat vain huonoon kuntoon päässeitä. Jostakin syystä luulin että tämä olisi joku elinluovutustarina, en tiedä mistä sain päähänpinttymän siellä että niin olisi, kun tavaraa oli syli väärällään.
Taisin vain juuri silloin ajatella koko juttua muuten ja muista syistä.
Haussa on Cantellin "Interferonin tarina" - joskus ehkä saankin luettua. Tosin alkaa nettiopinnot, ja siinä on lukemista vähäksi aikaa minulle.
-
Taas on luettu runoteoksia. Niistä ehkä sykähdyttävin on Gabriel Mwènè Okoundjin "Rukous esi-isille" (Savukeidas, 2010, Turku).Okoundji on alunperin Kongolainen, syntynyt Brazzavillessä, mutta asuu nykyään Ranskassa. Länsimainen koulutus näkyy myös Okoundjin runoissa. Runot on eläviä ja hyvin rakennettuja. Niissä palataan takaisin Kongoon.
"Ja tanssisi askel
tänä mustan auringon valkeana päivänä
mitä jaloja polkuja kohti
se kulkee?
- mikä pystysuora
huuto synnyttää alati
harhailevat puheet?
älä unohda
suu ei ikinä kätke vatsaan
ilonsa kukoistusta
Ihminen voi kertoa Ihmiselle
asioiden melutuoksun"
34-vuotiaan Mikko Viljasen runoteos "Kesken hengityksen kaiken" (Teos, 2010 Helsinki) on täynnä tarkkaan piirrettyjä runoja. Viljaselt on aiemmin julkaistu kaksi romaani, hän on kirjoittanut myös draamatekstejä, sovituksia, suomennoksia, arvosteluja ja esseitä. Monipuolinen kirjoittamiskokemus heijastuu hänen ensimmäiseen runoteokseensa. Runoissa on rytmiä ja poljentoa. Suosittelen.
"Astumme ontoille kohdille
ja maa päästää kumean laulun,
hiilivuorenmustan
aallonsuolaisen
ja askeliimme sopivan,
Vahinkoa on kaikki ilo,
tämä ei ole sattumaa.
Kuume käy humalasta, muistuttaa
paljon jää sanomatta,
tämä on totinen paikka,
tähän ei saa pysähtyä.
Tästä lähin tälle tunteelle on tarkoitus."
-
Iltapalana vetäisin vaihteeksi Huovisen "Lampaansyöjät", aia toimiva opus. Ja kertaukse vuoksi tuli luettua Valtaojan "kotona maailmakaikkeusdessa". Siinäpä lohdullien teos agnostiikkaan taipuvaiselle körtille
-
Luin Kotimaasta ensi kuun alussa eläkkeelle jäävän Helsingin piispan, Eero Huovisen haastattelun. Hän toteaa, että "Vaarin virka on paras virka, minkä mies voi saada.".
Lisäksi hän on sitä mieltä, että "Meidän pappien pitäisi muistaa, että me olemme ihmisiä varten eivätkä ihmiset meitä varten. Virka ja kutsumus ovat tärkeämpiä kuin oma persoona.". Kaikkien ihmisten pitäisi se muistaa, vaikka ansiotyö ei kutsumukselta tuntuisikaan eikä olisi "virka". Työmme yksi tärkeimmistä ellei tärkein tarkoitus on palveleminen.
Helsingin piispana vuodet 1991-2010 olemaan tulleeksi ollut Huovinen ilmaisee huolensa hänelle rakkaasta luterilaisesta teologiasta: "Sen kehitys maailmassa 40 viime vuoden aikana ei ole ollut rohkaisevaa...ekumeniassa muut kirkot luottavat ja toivovat, että juuri luterilaisella puolella olisi vahva keskustelukulttuuri."
Haastattelun on tehnyt artikkelitoimittaja Jussi Rytkönen. Hän työskenteli Eero Huovisen teologisena sihteerinä vuonna 2004.
-
Työmme yksi tärkeimmistä ellei tärkein tarkoitus on palveleminen.
Näinhän se on. Työn tehtävänä on palvella muita. Jotkut tuntuvat ajattelevat, että työ on vain itsensä ilmaisemista ja
herrahissiä varten.
toivovat, että juuri luterilaisella puolella olisi vahva keskustelukulttuuri."
Huovinen pukuu järkeä. Luterilaisuus tarttee reformaation.
-
Näinhän se on. Työn tehtävänä on palvella muita. Jotkut tuntuvat ajattelevat, että työ on vain itsensä ilmaisemista ja
herrahissiä varten.
Huovinen pukuu järkeä. Luterilaisuus tarttee reformaation.
Komppaan satmania ja Salista: kyllä minä oman vapaan toimittajan työni näen paitsi sanaleikkitehtävänä myös ja ja nimenomaan palvelutoimintana. Joskus 1980-luvulla kaiketi valta-asiat(kin) kävivät minulla hetken mielessä ja joissakin jutuissa. Mutta palvelua juttujen teko ja niiden eteenpäin holauttaminen minulle ainakin tällä hetkellä on. :kahvi:
Mutta otsikon asiaan: Lagerbohm - Kirves -Kleemola: Me puolustimme elämää: Naiskohtaloita sotakuvien takaa. ( Otava : 176 sivua, runsas kuvitus) Lahjaksi saatu teos.
-
Nyt on luettu Mario Vargas Llosan "Tuhma tyttö" (Otava,2010). Se kertoo miehen merkillisestä riippuvuudesta lapsuuden rakastettuun, joka jo silloin sanoi ei. Ricardo on perulainen keskiluokkainen poika, joka tutustuu kauniseen Lily-nimiseen tyttöön, joka sisarensa kanssa teeskentelee oleva chileläinen. Paljastuu, että tytöt ovat ihan tavallisia perulaisia.
Ricardo on opintonsa päättänyt ja menee Pariisiin tehdäkseen kansainvälistä uraa. Siellä hän tapaa jälleen samaisen naisen toisen nimisenä Perun vapaustaistelijana. Seurustelevat, mutta nainen erittäin aneemisesti, näinen häipyy ja ilmestyy taas kolmen vuoden päästä ranskalaisena yläluokan rouvana...jne, jne.
Tilanne on sama: Ei. Kysymyshän on perimmältään köyhästä tytöstä, joka kaikin mahdollisin keinoin avujaan hyväksi käyttäen yrittää päästä ylöspäin yhteiskunnan portailla ja onnistuu ainakin väliaikaisesti. Saattaa olla kysymys myös nopeasti kyllästyvästä naisesta, joka ei niinkään välitä miehistä vaan enemmänkin varallisuudesta. Ricardoa a vaivaava pakonomainen rakkaus naiseen jatkuu vaikkei hän saa vastakaikua. Ehkä me miehet olemme sellaisia.
Pariisin tunnistaa hyvin Vargas Llosan kirjasta. Hän lienee asunut aikansa samoissa latinalaisissa kortteleissa, joita hän elävästi kuvaa. Vargas Llosa kuvaa myös Ricardon rahapulaa Pariisissa. Hänhän oli itse samassa tilanteessa, kun hänen otaksuttiin saaneen stipendin Ranskasta. Stipendistä ei tullut mitään ja Vargas Llosa oli rahaton.
Vargas Llosa kuvaa hyvin miehen avuttomuutta, joka ei osaa valita muita naisia kuin yhden, joka taas on saavuttamaton. Eihän tämä Vargas Llosan paras tuotos ole, mutta kyllä sen lukea voi. Llosan kirjoitustyylis sekä kirjan aihe tuo mieleen kolumbialaisen Gabriel Garcia Marquesin kirjan "Rakkautta koleran aikaan", joka ilmestyi suomeksi noin 20 vuotta sitten. Vargas Llosa myös hyppelehtii usein huoletta hieman aiheen sivulle. Jos punnitsisin näitä kahta kirjaa keskenään, kehottaisin lukemaan Marquesin kirjan tai sitten Vargas Llosan 60-luvun lopun ja 70-alun romaaneja. Ne ovat todella hyviä.
-
Päivän tekstin Lutherin 'Tienviittoja'-kirjasta.
Jaakko Heinimäen 'Seitsemän syntiä' on vielä vähäsen kesken.
-
"Seurat oli meillä elokuun 29. päivänä. Väkeä oli paljon yli neljänsadan ihmisen. Taivaan Isä lopetti juhlalliset seurat. Kun olin lukenut Herran siunauksen, alkoi salamoida ja sataa. Hän sanoi aamenensa voimakkaasti."
AKU RÄTY: Taivaassa on toisenlaista
-
Edelläolevan kirjekatkelman kirjoittamisesta kaksi kuukautta myöhemmin Aku Räty kuoli Kiuruvedellä 1.12.1965.
Wikipedia:
Aku Räty (19. kesäkuuta 1897 Kiuruvesi – 1. joulukuuta 1965 Kuopio) oli körttiläisiin kuulunut merkittävä maallikkosaarnaaja. Ammatiltaan hän oli maanviljelijä.
Aku, virallisesti August, Räty syntyi Kiuruveden Heinäkylän Yläpihan tilalla. Hänen isänsä oli Matti Juhonpoika Räty ja äitinsä Anna Liisa Pennanen. Vuokraviljelijöinä aloittaneet vanhemmat olivat tarmokkaita ja vuoteen 1930 mennessä heidän omalla tilallaan oli 21 lehmää ja neljä hevosta, peltohehtaareja oli 47, muuta maata ja metsää yhteensä 276 hehtaaria.[1]
Rädyn vanhemmat eivät olleet kovin uskonnollisia, vaikka hänen äidillään olikin herännäisyyttä kotitaustallaan. Sen sijaan hänen äidinäitinsä ja enonsa esimerkki sekä pyhäkoulussa saatu opetus olivat luomassa pohjaa Aku Rädyn vakaumukselle. Vanhemman veljen äkillinen kuolema sai tuolloin seitemänvuotiaan Akun pohtimaan uskonkysymyksiä. Helluntain jumalanpalvelus Kiuruveden kirkossa vuonna 1907 kuuluu myös hänen varhaisiin peruskokemuksiinsa.[2] Jo ennen rippikouluikää aktiivisen Raamatun tutkiskelun aloittaneesta pojasta tuli 16-vuotiaana pyhäkoulunopettaja. Pian hän tutustui myöhemmin keskeisen aseman elämässään saaneeseen Väinö Malmivaaraan.
Malmivaara johti Lapualla toimivaa Karhunmäen kristillistä kansanopistoa ja Aku Räty halusi palavasti päästä opiskelemaan sinne. Sekä isä-Matti että Akun vanhempi veli Jafet vastustivat herännäisopistoon menoa.
Lukuvuoden 1921–22 Aku Räty opiskeli kansanopistossa. Paljon hänelle merkitsi, että hänet oli hyväksytty lähes perheenjäseneksi Väinö Malmivaaran perheeseen. Rädystä tuli puhujamatkoja tekevän Malmivaaran kyytipoika. Kansanopistossa oppilaat harjoittelivat myös puheiden pitämistä. Syksyllä 1922 Räty pukeutui körttipukuun näin tehden uskostaan myös ulkoisesti näkyvän.
Loppiaisena 1928 hänet asetettiin vastustelustaan huolimatta Herättäjä-Yhdistyksen erityisesti Savon alueella toimivaksi matkapuhujaksi. Aku Räty avioitui opettaja Helmi Vilhelmiina, "Miina", Väisäsen kanssa 30. syyskuuta 1928. Heidät vihki Väinö Malmivaara. Nuoripari asettui Kiuruvedelle, Miinan kotitilalle.
Aku Räty oli jo saavuttanut laajan maineen puhujana. Hän kulki matkoillaan körttipuvussa, jalassaan lapikkaat ja mukanaan tuohesta punottu salkku.
Rädyllä saattoi olla 3–4 puhetilaisuutta päivässä. Vuoden 1936 aikana hän oli puhujana 305 seuratilaisuudessa, piti lisäksi 11 saarnaa ja osallistui 35 muuhun tilaisuuteen. Vierailupaikkakuntia oli tuona vuonna 64.[3] Almanakkaansa hän saattoi kirjoittaa kuvaavan kommentin: Kävin kotona.[4]
Keväällä 1939 Aku Rädyn puoliso Miina kuoli ja lapset jäivät isovanhempien hoitoon isän puhujamatkojen jatkuessa.
Sotien aikana Räty suoritti useita "kotiseutuvierailuja" (oikeastaan siis kotiseutulaisten vierailuja) rintamalle pitäen puheita korsuissa ja tavaten sotilaita jopa juoksuhaudoissa. Kotirintamalla puolestaan pidettiin muistoseuroja kaatuneiden kodeissa. Saarnamies ja muusikko löysivät toisensa, kun Räty rintamalla tapasi Joonas Kokkosen ja he alkoivat esiintyä yhdessä.[5]
Rädyn aktiivinen toiminta seurapuhujana kesti 1950-luvun lopulle. Vuonna 1955 hän oli saanut sydäninfarktin. Syksyllä 1959 hän jäi sairauslomalle ja vuoden 1960 alusta eläkkeelle, mutta jatkoi puhujamatkojaan voimiensa mukaan. "Terveyteni on lakastuneen kukan kaltaista, liikun kun jaksan, soperran sen verran kuin voin", Räty kirjoitti vuoden 1960 lopulla.[6] Rädyn viimeisen julkisen puheen paikkana oli Kiuruveden kirkko pyhäinpäivänä 1965. Hänen elämänsä päättyi 1. joulukuuta samana vuonna.[7]
Lähteet
* Kettunen, Minna: Aku Räty: maan ja taivaan matkamies. Helsinki: Kirjapaja, 2003. ISBN 951-625-905-7.
Aku Rädyn kirjallista tuotantoa
* Räty, Aku (toim. Olavi Kaukola): Kädenlyönti : saarnoja, raamattutunteja, seurapuheita. Lapua: Herättäjä-yhdistys, 1966. ISBN puuttuu kirjasta.
* Räty, Aku: Rakkaus on aina velassa. Helsinki: Kirjapaja, Lapua: Herättäjä-yhdistys, 1948. ISBN puuttuu kirjasta.
* Räty, Aku (toim. Inga Kaukola): Taivaassa on toisenlaista : kirjeitä ystäville. Lapua: Herättäjä-yhdistys, 1975. ISBN 951-9013-33-4.
* Räty, Aku: Vähän on tarpeen. Lapua: Herättäjä-yhdistys, 1958. ISBN puuttuu kirjasta.
-
Jaakko Heinimäen 'Seitsemän syntiä' on vielä vähäsen kesken.
(http://www.millan.net/minimations/smileys/bokmal.gif) (http://www.millan.net)
Ei ole enää, siis kesken. Oli mukava kuunnella Heinimäen jutustelua tänään.
Hyvää yötä.
-
Huomenta hippiäinen. Minä luin ko. kirjan keväällä. Pidin, kuten pidän Heinimäestä muutenkin. Huomena su. 5.9. kuulemme häntä seurapuhujana Lahdessa klo. 16 Betel-salissa.
-
Heinimäki on kyllä aika söde (http://www.cosgan.de/images/smilie/liebe/f035.gif)
En muista olenko suitsuttanut Wilfrid Stinissenin puolesta täällä,
mutta jos olen, ei haittaa vaikka häntä mainostaisi lisääkin:
Luen toistamiseen Tosi ihminen- kirjaa - se on niin :eusa_clap:
Ja Kristillinen syvämietiskely - ah :eusa_pray:
Suosittelen.
-
Wilcox: Kallis hunajanpisara. Sadetta toi, sai päikseen ne Porkolan kootut kun omistin yhtäkkiä kaksi kappaletta eikä sitä kahdella...Joskus hyvin hyvin nuorena luin.
-
Innolla odotan
Matti Yrjänä Joensuun uusinta!!
:109:
-
Mauno Jokipii: Jatkosodan synty. Nyt menossa Polvisen Barbarossasta Teheraniin. Lipsahti vähän käsistä tämä Kekkosen elämäkerran lukeminen...
Mt
-
Aika hyvä kirjoitus narsistisista ihmisistä.
http://puunkatveessa.blogspot.com/2010/09/jotain-sentaan-on.html
-
Ja jatkuu: http://puunkatveessa.blogspot.com/2010/09/ja-jotain-jaa-taakse.html
-
Lähetetty: tänään kello 10:42Kirjoittanut: Sarai
Lainaus
Ja jatkuu: http://puunkatveessa.blogspot.com/2010/09/ja-jotain-jaa-taakse.html
Lähetetty: eilen kello 23:10Kirjoittanut: Sarai
Lainaus
Aika hyvä kirjoitus narsistisista ihmisistä.
http://puunkatveessa.blogspot.com/2010/09/jotain-sentaan-on.html
Lähetetty: eilen kello 22:57Kirjoittanut: mt
Oikein asiallista tekstiä!
-
Juuri ennen sairaalaanjoutumista: Järvinen: Särkyvää kirkkautta. Lapinkävijöille eritoten. Suosittelen.
-
Maaria Leinonen: *Lähemmäs askel askeleelta*
-
Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet. Mielenkiintoinen kuopilaissarjan aloitusteos. S K oli Finlandiapalkinto-ehdokas romaanillaan Lakanasiivet.
-
Koko romaanisarja on hyvä. Suosittelen.
Mustat morsiamet (1998), Rautayöt (2002), Jään ja tulen kevät (2004) ja Lakanasiivet (2007).
Lakanasiivet -teoksesta oli myös näytelmäversio Kuopion kaupunginteatterissa, olikohan se viime kautena, hupsista kun en muista. Kirjasta pidin enemmän.
-
Mulla on noin metrin pino hevos- ja ratsastuskirjoja,
opettelen hevosen käyttäytymistä, anatomiaa, ratsastusvarusteita, apuja, raviaskelia jne.
Nyt haluan muuttaa maalle, hankkia tallin ja hevosen :017: :003: :icon_cool: :icon_eek: :icon_rolleyes: :107: :102:
- no menee tää ohi...
-
Toivottavast. Hevonen voi täyttää elämän siin miss koirakii. Miun vanhemmall tyttäreilläin on olt parrain(pahimpiin) aikoin 4 hevosta 2 koiraa ja 5 kissaa. Mistä lie perint eläinrakkauven?
-
Toivottavast. Hevonen voi täyttää elämän siin miss koirakii. Miun vanhemmall tyttäreilläin on olt parrain(pahimpiin) aikoin 4 hevosta 2 koiraa ja 5 kissaa. Mistä lie perint eläinrakkauven?
Heeei!
Tuo on kuin meillä: Poni, kaksi koiraa, kissa, kolme marsua ja laatikollinen kultakaloja. Poninpidon estivät kustannustekijät mutta tilalle tuli yksi kissa lisää. Korostan, ei minulla.
Huh tämä on kirjaketju, tuota Saarinen Johdatus ekumeniikkaan. Pidän paikoin, paikoin tyl-sä.
-
Talvella Jampe suositteli (http://www.h-y.fi/foorumi/index.php?topic=1354.msg49790#msg49790) C. H. Martlingin kirjaa "Puhuva hiljaisuus". Ryhdyin seuraamaan neuvoa ja reilu viikko sitten divarista ilmoitettiin, että täällä olisi. Olen päässyt hyvään vauhtiin ja voin jo tässä vaiheessa yhtyä Jampen suositukseen. Kiertely eri paikkakuntien kirkoissa on tämän jälkeen erilaista kuin ennen...
Koska aina pitää lukea vähintään kahta kirjaa, niin toisena on menossa Max Jakobsonin 1900-lukua käsittelevän trilogian ensimmäinen osa Väkivallan vuodet. Jakobsonin tekstiä on nautinto lukea. Asiapohja on vankka, mutta esitystapa samalla niin henkevä, että lukuvalo tuppaa palamaan aika myöhään...
Mt
-
Paikallisjuna-aikataulua.
-
Paikallisjuna-aikataulua.
*katkean* :icon_lol:
-
Paikallisjuna-aikataulua.
Toivon että se oli valaiseva kokemus.
-
Ulla Appelsin: Lapsuus lahkon vankina, Leevi K. Laitisen tarina
Järkyttävä alistamis- ja pieksämistarina Suomesta. Kartanolaisuuden tapaiset salaperäiset lahkot ovat onneksi Suomessa harvinaisia. Mietin sitä, että agraariyhteiskunnassa eivät ihmiset niin vain jättäneet kaikkea ja lähteneet jonkin saarnaajan matkaan, koska elinkeino oli sidottu maahan ja karjanhoitoon. Niinpä kiertävät saarnaajat kulkivat talosta taloon ja asettuivat asumaan joihinkin kyliin useammaksi kuukaudeksi. Nykyään ihmiset voivat helposti muuttaa lahkon perässä vaikka maailman ääriin.
-
Koko romaanisarja on hyvä. Suosittelen.
Mustat morsiamet (1998), Rautayöt (2002), Jään ja tulen kevät (2004) ja Lakanasiivet (2007).
Aloinpa lukea uudestaan ko. sarjaa, eka kirja jo hujahti, vie mennessään :eusa_clap:
-
Juhani Suomi: Vorraaja
vorrra vorrra
-
Onko kekkosasiantuntija tehnyt tutkielman Nalle Puhin Tikrusta?
-
Vorrra vorrra vorrra
-
McGrath: Kristillisen uskon perusteet.
Sekoon. Kuusi kappaletta yrittää selittää kolminaisuusoppia on minulle liikaa. Maailmansotien välinen systis oli kivaa :026: :026: :026: :026: :026:
ei muu. Uhhuh. Pakko käydä täällä välillä.
-
Kyläläisten metsävarojen käyttö ja suhtautuminen metsien häviämiseen Mzuzun alueella Malawissa:
Eräs vastaajista kertoi, että nämä puulajit olivat hyviä polttopuulajeja, koska niiden polttaminen ei tuottanut huonoa onnea.
-
Kuusi näkemystä kolminaisuusopista kts edellä.
Minä tulen hulluksi.
Se osa minua joka ei jo ole.
Kappadokialaiset isät, Augustinuksen liimaoppi, Barthin oikein kiva juttu, Barthin edelleenkehittelijä Rahner, eli ekonominen ja immanentti triniteetti hur-raa, Jensonin identifiointioppi, ja eksistentialistien ihmejuttu, Macquarrie, analogia ihmismielen kanssa, pitäisi mennä psykoanalyysiin niin näkisi ettei ole.
Nauttikaa, sisaret ja veljet McGrathissa. Kyllä näkyy mistä hän itse pitää.
-
Juhani Suomi: Vorraaja
vorrra vorrra
"Tienhaaroja on monta, teitä yksi."
Teitä on monta
minä olen yksilö.
vorrra vorrra
-
Sain vasta eilen illalla Mustat morsiamet luettua loppuun. Näin säilöntä-aikana on paljon ajankulua muuten ja lukeminen on pätkittäistä.
Pidin kovasti kirjailijan otteesta ja tyylittelystä. Kuopion murre oli rikastuttava ja tutunoloinen kokemus. Sitä ei ollut liikaa, vaan just sopivasti.
Vapaussodan jälkeisistä vuosista Tammisaaren vankiloineen en olekaan lukenut kuin joitain hajanaisia viittauksia. Tässä kirjassa aate ja usko kävivät aikamoista vääntöä. Annan Ristus joka ratsasti Varjolla oli hieno lopetus.
Täytyy äkkiä käydä kirjastosta ne jatko-osat.
Aloitin välipalaksi, tiiliskivisellaiseksi, Stieg Larssonin Pilvilinna joka romahti.
-
Pidin kovasti kirjailijan otteesta ja tyylittelystä. Kuopion murre oli rikastuttava ja tutunoloinen kokemus. Sitä ei ollut liikaa, vaan just sopivasti.
Vapaussodan jälkeisistä vuosista Tammisaaren vankiloineen en olekaan lukenut kuin joitain hajanaisia viittauksia. Tässä kirjassa aate ja usko kävivät aikamoista vääntöä. Annan Ristus joka ratsasti Varjolla oli hieno lopetus.
Samaten, tykkään Kähkösen tyylistä kun ei kirjoita liikaa murteella vaan sopivasti maustaen.
Kiva lukea kirjoja, joitten kerronta sijoittuu ihan kotikulmille.
Kävin 'suomalaisessa', piti ostaa vain Tabermannin kolumnit kolmella eurolla. Hmmm... meni yli kuuskymppiä ja tuli aika monta kirjaa, noh, osa menee lahjaksi. Itselle jää ainakin de Mellon *Lähteillä* ja taas yks lintukirja kivan kuvituksen ja mielenkiintoisten tekstien takia...
-
piti ostaa vain
Tästä syystä en enää käy missään kirjakaupassa. :-\
-
Pena kertoi täällä kirjasta Apinanleipäpuun alla; tänään sain kirjan kirjastosta lainaksi. Uunituore kirja ja olen sen ensimmäinen lukija.
-
Kirjaa voi lukea seuraavassa ketjussa. Tämä tuli nyt täyteen.