Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: myyrä - 26.05.10 - klo:17:17
-
Tsirlip.
-
Tänään on Öölannissa nähty muutolla pikkuflamingoja. :icon_eek: Näkyvät menevän sepelhanhiparvessa.
Ei siis kannata hätääntyä ja pelätä näkevänsä näkyjä jos tuon parven kohtaa sillä totta se on.
http://www.artportalen.se/birds/gallery_imageinfo.asp?imageid=214131
-
"Metsässä olisi hyvin hiljaista,
jos vain ne linnut laulaisivat
jotka parhaiten osaavat."
-Henry van Dyke-
-
Tänään on Öölannissa nähty muutolla pikkuflamingoja. :icon_eek: Näkyvät menevän sepelhanhiparvessa.
Ei siis kannata hätääntyä ja pelätä näkevänsä näkyjä jos tuon parven kohtaa sillä totta se on.
http://www.artportalen.se/birds/gallery_imageinfo.asp?imageid=214131
Kunpa osaisin edes ihmetellä joitakin oudompia lajeja, kun on tekemistä näidenkin tutumpien tuntemisessa.
-
Lintujen syys- tai paluumuutto käynnistyi totuttuun aikaan joidenkin lajien kohdalla. Tänään Lieksassa 2 töyhtöhyyppää etelään ja Joensuussa 3 kuovia etelään. Lisäksi telkkäkoiraiden sulkasatomuuttoa luoteeseen.
Ekoille syysmuuttajille tulee vastaan vikoja kevätmuuttajia kuten isosirrejä, tundrakurmitsoita, punakuireja ja muutakin.
Nyt on ilmakin sopivan syksyinen.
-
Nyt on ruisrääkkä ihastunut meidän pihaan.
Tulin eilen kauppareissulta ja kuulin kuinka ruisrääkkä narisi pihakivikossamme. (Siellä on pitkää vuohenputkea ym. mukavaa kasvillisuutta) Kävelin suoraan kohti sitä. Ajattelin, että saattaisin nähkä sen kun se lähtee karkuun. Eipä lähtenyt. Kun lähestyin ruisrääkkää, se vain sulki nokkansa ja kökötti paikallaan kasvillisuuden seassa, enkä nähnyt sitä.
Eipä mennyt kauan, kun ikkunasta katsoin pihalle, se olis kivellä sukimassa itseään. Välillä se kurotti kaulan ja narskutti ja taas välillä suki. Hain Tiitiäisen sitä ihmettä katsomaan. Siinä se tepasteli kaikessa rauhassa pihanurmella (talon suojaisella puolella, kivikon lähellä), etsi syömistä ja narskutteli välillä.
En ole aikaisemmin nähnyt ruisrääkkää kuin vilaukselta. Silloinkin tuossa samassa paikassa. :023:
-
Näimme toissapäivänä synkästä kuusimetsästä lentoon pyrähtävän linnun jota emme kumpikaan mielestämme olleet koskaan ennen nähneet.
Mistähän lajista alkaisin tutkia?
Lintu oli n. kottaraisen kokoinen, pyrstö pidempi kylläkin. Se oli kokonaan vaalearuske, beige, sanoisin. Päässä sillä oli kuitenkin voimakas kuvio mustaa ja valkoista, pikkuvarpusen tapaan.
Havainto oli kovin nopea ja Matti ei nähnyt ajaessaan yhtä hyvin.
???
-
Vastaan omaan kysymykseeni kysymyksellä. Olisikohan ollut isolepinkäinen?
Sen olen tosin nähnyt vuosia sitten tonttimme aidan nokassa saalista kyttäämässä.
Nyt lennossa en erottanut muita värejä sen vaaleuden lisäksi kuin pään eri värit
Tutkin hiukan varpuslintuja netistä..
-
Näimme toissapäivänä synkästä kuusimetsästä lentoon pyrähtävän linnun jota emme kumpikaan mielestämme olleet koskaan ennen nähneet.
Mistähän lajista alkaisin tutkia?
Lintu oli n. kottaraisen kokoinen, pyrstö pidempi kylläkin. Se oli kokonaan vaalearuske, beige, sanoisin. Päässä sillä oli kuitenkin voimakas kuvio mustaa ja valkoista, pikkuvarpusen tapaan.
Havainto oli kovin nopea ja Matti ei nähnyt ajaessaan yhtä hyvin.
???
Pienenee kuin *** maailmanlopun edellä. :icon_wink:
-
Matti tuntee pyyn oikein hyvin. Ei ollut se.
Havainto oli huono, nopea ja alaviisto. Mutta aivan yksiväriseltä beigeltä se näytti ja päässä oli kuvio. Lehsi hitaammin kuin pyy.
-
Ehkä pyy myös hidastuu maailmanlopun edellä. Olen nähnyt pyyn läheltä, kun emokissamme toi sellaisen poikasilleen syötäväksi joskus 60-luvulla. Se oli ainakin sen pyyn maailman loppu.
-
Retki onnistui hyvin. Kuultiin kaksi hauskan kuuloisen nauravasti narisevaa neiti pikkuhuittia. Lisäksi myös yksi kpl herra viiriäisiä. Satakieliä ja viitakerttusia tuntuu olevan äänessä paljon.
Pikkuhuitti oli meille molemmille elämänpinna eli elis!
Metsäpolun varressa oli paljon kieloja ja metsätähtiä, mutta eipä niiden salaperäistä kesäyön valkoista paljon ehtinyt eikä voinut ihailla polulla hiippailevien bongareiden takia. Pinnakiilto silmissä siellä vaan viiletetään, vaikka kuinka on kaunis ja valoisa kesäyö.
No, bongarit on oma lajinsa.
-
Pyhäaamuna kirkonmenojen loppupuolella tuli Hartolan maisemissa vastaan seitsemän kurkea muistuttavan linnun parvi kohti etelää. Ne olivat selvästi pienempiä kuin kurki, mutta pitkä kaula ja pitkät jalat ja harottavat siipisulat. Olimme matkalla kohti pohjoista radio auki, ja kuuntelimme Suomussalmen lasten laulua, mutta nämä linnut jäivät askarruttamaan
-
Pyhäaamuna kirkonmenojen loppupuolella tuli Hartolan maisemissa vastaan seitsemän kurkea muistuttavan linnun parvi kohti etelää. Ne olivat selvästi pienempiä kuin kurki, mutta pitkä kaula ja pitkät jalat ja harottavat siipisulat. Olimme matkalla kohti pohjoista radio auki, ja kuuntelimme Suomussalmen lasten laulua, mutta nämä linnut jäivät askarruttamaan
Kiertelevä harmaahaikaraparvi tulee mieleen ensimmäisenä. Ne lentää kaula mutkalla. Kattohaikaroitakin on nähty ja sekin voisi tulla kysymykseen. Kattohaikara sukulaisestaan poiketen lentää kaula suorana. Lennossa sen mustavalkoista väritystä on usein vaikea erottaa.
Harmaahaikaraa veikkaan.
-
11 lajia tuli sängyn päällä makaillessa. :kahvi: Paras sänkypinna mulla on ehkä viitakerttunen.
-
Lintujen laulu tarkoittaa tätä.
http://www.hs.fi/wulffmorgenthaler/1135257089746
-
11 lajia tuli sängyn päällä makaillessa. :kahvi: Paras sänkypinna mulla on ehkä viitakerttunen.
sänkypinna ~ pinnasänky :eusa_angel:
-
Kerttu Viitanen?
-
Kerttu Luhtanen olis vielä parempi. Kevättalvella Pöllösen Helmi.
-
Tässä olisi mökkiläisille oma lintuseurantajuttu. Kysytään mm. mieluisinta mökkilajia.
http://www.mokkibongaus.fi/
-
Myyrä - olet kirjallinen hahmo! En tiennytkään! Poikkesin apteekissa ja kirjakappahan on pahasti vastapäätä.
Teema käsittelee hieman epäajankohtaisesti syyspuuhiasi. Keität luumuja hilloksi. Siinä on siis jo ennakoitu Riitan keittokirja! Kyllä nettiä sittenkin seurataan.
Muistin äkkiseltään että olet myös kunnostautunut teoksessa "myyrä saa housut" kauan sitten.
Minkä tähden kukaan ei ole kirjoittanut vastaavaa kirjaa teemasta "myyrä tuntee kaikki linnut"?
-
Myyrä - olet kirjallinen hahmo! En tiennytkään! Poikkesin apteekissa ja kirjakappahan on pahasti vastapäätä.
Teema käsittelee hieman epäajankohtaisesti syyspuuhiasi. Keität luumuja hilloksi. Siinä on siis jo ennakoitu Riitan keittokirja! Kyllä nettiä sittenkin seurataan.
Muistin äkkiseltään että olet myös kunnostautunut teoksessa "myyrä saa housut" kauan sitten.
Minkä tähden kukaan ei ole kirjoittanut vastaavaa kirjaa teemasta "myyrä tuntee kaikki linnut"?
http://www.myyra.fi/
En ole ihan varma onko kyseessä sama myyrä, hän varmaan halutessaan kommentoi :icon_wink:
-
Ehdottomasti sama. Nenäkin on yhtä punainen.
-
Krécik.
-
Ehdottomasti sama. Nenäkin on yhtä punainen.
Olinkin tästä täydellisen vakuttunut. Myytkö oikeudet elämäsi laajahkoon kuvaukseen? Painopiste voisi olla suunnilleen minä, myyrä - jokaihmisen taattu lintuopas ja kirjallinen persoona? Tsirlip?
-
:030:
-
Kerttu Viitanen?
Kerttu Luhtanen olis vielä parempi. Kevättalvella Pöllösen Helmi.
myyrän sänkypinnoja? :repee:
:030:
Elä ota ennee - ettet tarte pinnasänkyä!
-
:kieli:
-
Nyt mitsupitsi starttaa bongaamaan pikkukultarintaa.
-
Mikä ihmeen lintu oin tämä joka huutaa kiihkeästi tshuit-tshuit-tshiut-tshuit-tshuit-tshuit, kun vähänkin valkenee, niin hirvittävän suurin volyymein, että siis sehän herättää kuolleetkin?
-
Voi että elämä on julmaa jo pienestä pitäen :'( Kävin katselemassa ja kiikaroimassa silkkiuikkuja, haapanoita ja sinisorsia. Kolme emoa oli tuonut poikasensa syömään kun ihmiset heittelivät leipäpaloja järveen. Tai emot tulivat syömään, mutta enivei, poikaset oli mukana. Ja siitähän tappelu syntyi, emot alkoivat rökittää toisen emon poikasia ja sitten koko porukka oli sekaisin :icon_sad: Näytti tosi ilkeelle kun emo otti vierasta poikasta niskasta kiinni ja painoi veden alle. Osa poikasistakin hyökkäili toisten kimppuun ja näytti että kaikki ajoivat toisia takaa. Mahoton härdeli ja mahoton piipitys.
Lopputulos oli se että poikasia oli jäljellä kolme tai neljä per emo, vaikka alunperin oli ainakin 8. Osa poikasista jäi piipiittämään rantapuskiin kun emo ui jo osan kanssa kaukana. Surullista. Ja tämänkin aiheutti ihminen.
-
Voi että elämä on julmaa jo pienestä pitäen :'( Kävin katselemassa ja kiikaroimassa silkkiuikkuja, haapanoita ja sinisorsia. Kolme emoa oli tuonut poikasensa syömään kun ihmiset heittelivät leipäpaloja järveen. Tai emot tulivat syömään, mutta enivei, poikaset oli mukana. Ja siitähän tappelu syntyi, emot alkoivat rökittää toisen emon poikasia ja sitten koko porukka oli sekaisin :icon_sad: Näytti tosi ilkeelle kun emo otti vierasta poikasta niskasta kiinni ja painoi veden alle. Osa poikasistakin hyökkäili toisten kimppuun ja näytti että kaikki ajoivat toisia takaa. Mahoton härdeli ja mahoton piipitys.
Lopputulos oli se että poikasia oli jäljellä kolme tai neljä per emo, vaikka alunperin oli ainakin 8. Osa poikasista jäi piipiittämään rantapuskiin kun emo ui jo osan kanssa kaukana. Surullista. Ja tämänkin aiheutti ihminen.
Niinpä kuoli Milla-karhukin tappelussa Palle-Joosepin kanssa. Lieneekö ihmisen syy, kun laittoivat samaan aitaukseen.
http://yle.fi/alueet/perameri/2010/06/milla-karhu_kuoli_1741911.html?origin=rss
-
http://www.youtube.com/watch?v=qrTArAohMTE
-
Eilen näin pienenpieniä lokin poikasia, että olivatkin söpöjä :)
-
Harmaasiepot tulivat näin myöhään. Niillä on vasta kosiomenot menossa kun taas selkäloleilla ja telkillä on jo poikueet vesillä.
Kuikka kävi lahdella ja se tiesi taas oikein sen että huono ilma on tulossa.
Punarinta asuu nyt mökillä ja sen ja laulurastaan melodiat ovat ihania.
Kirjosiepot syöttävät poikasiaan ja talitiaisilla lapset on jo menossa maailmalle.
Västäräkki vierailee nurmikolla heti kun ruoho on leikattu.
Haarapääskyt lehtävt meidän terassin läpi hyttysjahdissa.
Kanahaukka saalisti pellon yllä muuta tuulihaukkaa ei ole näkynyt vaikka sille on pesäkin tehty ladon päätyyn.
Sitten nurmikon reunassa hypperi sellainen tummaselkäinen yltä-alta viirukas pari
jonka luulen olevan jokin kirvisistä. Vaalea leuan alus.
Tässä aluksi minun havainnot, Matti näki pyöräillessään kurkiparin . Tänään kotiin ajellessamme oli Asikkalassa vetisellä pellon notkossa kaksi laulujousenta naakkalauman kavereina syömässä.
Kilpiäisissä meitä tervehti pulputtava satakieli.
-
Harmaasiepot tulivat näin myöhään. Niillä on vasta kosiomenot menossa kun taas selkäloleilla ja telkillä on jo poikueet vesillä.
Kuikka kävi lahdella ja se tiesi taas oikein sen että huono ilma on tulossa.
Punarinta asuu nyt mökillä ja sen ja laulurastaan melodiat ovat ihania.
Kirjosiepot syöttävät poikasiaan ja talitiaisilla lapset on jo menossa maailmalle.
Västäräkki vierailee nurmikolla heti kun ruoho on leikattu.
Haarapääskyt lehtävt meidän terassin läpi hyttysjahdissa.
Kanahaukka saalisti pellon yllä muuta tuulihaukkaa ei ole näkynyt vaikka sille on pesäkin tehty ladon päätyyn.
Sitten nurmikon reunassa hypperi sellainen tummaselkäinen yltä-alta viirukas pari
jonka luulen olevan jokin kirvisistä. Vaalea leuan alus.
Tässä aluksi minun havainnot, Matti näki pyöräillessään kurkiparin . Tänään kotiin ajellessamme oli Asikkalassa vetisellä pellon notkossa kaksi laulujousenta naakkalauman kavereina syömässä.
Kilpiäisissä meitä tervehti pulputtava satakieli.
Samasta porukasta minä olisin tunnistanut tasan västäräkin ja haarapääskyn. Kaikki muut olisivat olleet "höntiäisiä".
-
Ilomantsista viikonloppuna löytynyt mahdollinen etelänsatakieli on nyt rengastettu ja varmistunut lajilleen. Tietänee bongausreissua. :017:
-
Linnuilla taitaa olla pesinnät etuajassa. Leppälintukin varoittelee innokkaasti ihmisille, että hänelläpä on poikaset lähistöllä; pysykää kaukana.
Monet muuttolinnut tulivat normaalia aikaisemmin ja joidenkin kahlaajalajien paluumuutto on jo käynnissä. Niillä lajeilla, joilla molemmat emot huolehtivat poikasensa lentokykyisiksi lähtevät naaraat ensin muutolle jättäen koiraat vahtimaan poikasia. Koiraslinnut seuraavat heinä- elokuussa ja viimeisenä lähtee nuoriso.
Saattaa hyvinkin tulla pitkä syksy?
-
oN SE ÄLYTÖNTÄ, ETTÄ JOTKUT JO MUUTTAVAT TAKAISIN. Nythän tää kesä vasta alkaa, valoisat yöt. Mitä ne sinne pimeään etelään menee kuhkimaan.
- Enemmän ruokaa.
- En ymmärrä. Oliko pakko sitten tänne tulla?! Jossei Suomen kesä miellytä, ihmettelen, mikä sitten.
- Sataa ja on kylmä.
- Ai jaa, usein kyllä on. Juu. Mut miks piti tänne tulla? Onko synnyttäminen täällä niin paljon turvallisempaa?
-
Merkillisesti on kaikki luotu. Mistä tietää vaikkapa Pohjois-Afrikkassa talvehtiva ohdakeperhonen lentää sopivaan aikaan meidän kukkivaan sireenipensaaseen
mettä imemään. Ja annas olla kun siihen tuli lajitoverikin se piti heti kaahata siltä apajalta pois. Kai se sitten meni Porkkolan pensaisiin.
Perhoskesästä tulee hyvä. Bongattu on päiväperhosista suruvaippa, neitoperho, nokkosperhonen, kaaliperhonen ja tietysti sitruunaperhonen ensimmäisenä.
Lisäksi monia muita tutun näköisiä joiden nimiä en nyt saa päähäni. Sekin valkosiipinen jolla on oranssit siivenkärjet ja repaleisen nokkosperhosen näköinen
vaatimattomampi otus. Amiraalia ja nokiperhosia ei ole vielä näkynyt.
Panin nämä siivekkäät tähän lintu-osioon kun en pidä että ne on elukoita siinä missä koirat ja sammakot vaikkapa.
-
oN SE ÄLYTÖNTÄ, ETTÄ JOTKUT JO MUUTTAVAT TAKAISIN. Nythän tää kesä vasta alkaa, valoisat yöt. Mitä ne sinne pimeään etelään menee kuhkimaan.
- Enemmän ruokaa.
- En ymmärrä. Oliko pakko sitten tänne tulla?! Jossei Suomen kesä miellytä, ihmettelen, mikä sitten.
- Sataa ja on kylmä.
- Ai jaa, usein kyllä on. Juu. Mut miks piti tänne tulla? Onko synnyttäminen täällä niin paljon turvallisempaa?
Ihmisen kesä alkaa.
Ei kaikki lajit vielä muuta. Valoisissa öissä laulelee lukuisia yölaulajia. Samoin päivissä.
Syötäviä hyönteisiä täällä ainakin on paljon.
Muuttolinnut muuttaa sen takia, että niiden nimi on muuttolintu. :003:
-
Valoisissa öissä laulelee lukuisia yölaulajia. Samoin päivissä.
Päivissä päivälaulajia.
Valoisista öistä sen verran, että viikon päästä on kesäpäivänseisaus.
-
Ilomantsista viikonloppuna löytynyt mahdollinen etelänsatakieli on nyt rengastettu ja varmistunut lajilleen. Tietänee bongausreissua. :017:
Tänä iltana lähdetään, jos Jumala ja Mitsubishi suovat.
-
Muuttolinnut muuttaa sen takia, että niiden nimi on muuttolintu. :003:
:icon_cry: :repee:
-
Etelänsatakieli Luscinia megarhynchos
"Tämä on se 'oikea' satakieli, jolla on sijansa sekä kirjallisuudessa että jokamiehen tietoisuudessa..." "varmiten tunnettavissa toistuvista vihellyksistä crescendossa , "lu lu ly ly li li". :003:
Lainaukset kirjasta Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, Killian Mullarney-Lars Svensson-Dan Zetterström, yhteistyössä Peter J.Grantin kanssa, Suomen oloihin soveltaen suomentaneet Hannu Jännes ja Pekka J.Nikander (Otava, Kirjapaino Printer, Trento 1999)
-
Tänä iltana oli ilo seurata neljän pienen rantasipin taaperrusta äitinsä hellässä hoivassa. Kyllä olivat nekin pieniä, jos oli lokin poikasetkin :) Nyt lokin lapset olivat jo uintireissulla, pesäkivi on kyllä niin korkea etteivät varmasti pääse kapuamaan enää pesän suojaan, kaiketi suoja löytyy nyt muualta.
Kuikatkin uiskentelivat taas pariskuntana mutta pienokaista ei näkynyt??
-
Ilomantsista viikonloppuna löytynyt mahdollinen etelänsatakieli on nyt rengastettu ja varmistunut lajilleen. Tietänee bongausreissua. :017:
Suostuihan se megalintu aloittamaan konserttinsa tunnin ja neljänkymmenenminuutin odottelun jälkeen. Paikalla oli minun ja kaverin lisäksi 9 bongaria, joista 2 tuttua ja yksi puolituttu. Muut lienevät olleet muualta maasta. Laulussa on kyllä satakielimäisiäkin piirteitä, mutta se on paljon soinnukkaampaa ja säkeet on lyhyempiä. Tietty vihellyssarja toistui usein. Kyllä tätä mielellään kuunteli; "kauniimpaa" on kuin satakielellä.
Hersyvällä huumorilla odottelusta selvittiin, syötiin eväitä ja muisteltiin menneitä linturetkiä. Ilomantsi Citystä rajalle päin lähdettäessä ei liikennettä ollut juuri ollenkaan ja maisemat oli tosi hienoja. Erityisesti tykästyin Mekrijärven rantoihin. Itse bongauskohteen esiintymispaikka oli Hattuvaarassa - Taistelijan talon vieressä, vielä paljon Naarvan risteyksestä itäkoilliseen. Hyttysiä ja polttiaisia oli valtavasti, mutta onpahan niissä linnunpojille ruokaa. Sen kuin pitää pesässä nokkaansa auki niin ruoka lentää suoraan suuhun.
Mukava reissu.
t. yhtä elämänpinnaa rikkaampi, aika pirteä ja onnellinen myyrä
-
Ilomantsi Citystä rajalle päin lähdettäessä ei liikennettä ollut juuri ollenkaan ja maisemat oli tosi hienoja. Erityisesti tykästyin Mekrijärven rantoihin. Itse bongauskohteen esiintymispaikka oli Hattuvaarassa - Taistelijan talon vieressä
Manner-EU:n itäisin piste.
http://www.kiinet.com/hattuvaara/kyla.htm
-
Näinpähän saalistelevan suopöllön; myyriä tähysteli, mutta väärästä paikasta. :003:
Myyräkanta on kuulemma nousussa koko maassa. Erinomainen asia. :kahvi:
Löysin myös kohtalaisen lakkapaikan (ainakin kukkien perusteella). Nyt vaan pitäisi tulla aurinkoisia ja lämpimiä päiviä eikä ainakaan yöhallaa eikä myöskään kovia tuulia.
-
Näinpähän saalistelevan suopöllön; myyriä tähysteli, mutta väärästä paikasta. :003:
Pidähän varasi! :023:
-
Turussa on Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa
lummealtaassa telkkä poikasineen. Poikasia oli ainakin kymmenen. Oli
vaikea laskea, kun ne sukeltelivat ja uiskentelivat vilkkaasti lumpeenlehtien
seassa. Suloisia palleroita.
-
Kaverit lähtee tänään (ovat varmaan jo matkalla) Varkauteen bongaamaan mustapääsirkkua ja mandariinisorsaa. En nyt päässyt mukaan... :'(
-
Käpylinnuilla on voimakasta vaellusta. Tänään mm. Nurmeksessa yli 4000 luoteeseen ja Kalajoella melkein 25000 etelään. Tulkitsen nämä suunnat omavaltaisesti siten, että Venäjältä tulevat linnut painaa luoteeseen mutta eivät uskalla lähteä ylittämään merta ja kääntyvät rannikkoa pitkin etelään. Jossain on kuusen siemenistä pulaa, koska valtaosin käppärit on pikkukäpylintuja.
Aamulla aikaisin etsimään pitkäpyrstöä = virtavästäräkki.
-
Varkauden mustapääsirkku on ilmeisesti jatkanut matkaansa tarpeeksi tankattuaan, häippäissyt perjantai-iltana noin klo 20.45.
Mandariinisorsa tainnut jäädä sinne asumaan.
Ja lauantaina ilmaantunut töyhtökiuru vietti kuulema Hertunrannassa ainakin yhden yön, oli viipottanut siellä sunnuntaiaamunakin.
-----
Me kuultiin sunnuntaiaamuna mm. idänuunilintua ja peukaloista :109: Ja nähtiin kun peippo syötti poikasiaan, hellyttävää.
-
Iltakävelyllä Tiitiäisen, Matin ja Basson kanssa käytiin Kilpiäistenpohjassa. Pari nokikanaa ja toisen poikanen olivat kaukaisten lokkien lisäksi ainoat havainnot kunnes oltiin lähellä kotia ja korkean kuusen latvasta kuulu harvinaisen voimakan yksinuottinen vihellys-tauko-vihellys. Vastavaloon tiiraillessamme havaitsimme käyrän nokan ja punertavaa väriä. Olisikohan sekin ollut käpylintu?.
Sepelkyyhkypari asuu takametsässä. Tänään toinen lenteli tässä talojen välissä ja asettui naapurin kuusen oksalle. Ne ovat aika rohkeita nykyisin.
-
Tänään piti kaivaa lintukirjat esiin ja etsiä yhden tirpan kuvia. Oli helppo tarkkailla sitä keittiön ikkunasta, kun se ei huomannut minua. Se istuskeli parin metrin päässä ikkunasta pienen tolpan nokassa. Kauniin ruskean kirjava pää ja selkä. Silmän päällä meni valkea viiru. Rintahöyhennys oli punainen vaaleten ja haaleten alaspäin. Siiven reunassa valkea täplä. Olen melkoisen varma, että se on pensastasku. Keittiön ikkunan takana meillä on pihlajarytelikkö, joka kirjan mukaan voisi olla kelvollinen pesäpaikaksi. Se kävi useamman kerran istuskelemassa siinä tarkkailtavana.
Metkaa, että talon toisella puolella vanhassa virpiangervopuskassa on ilmeisesti pensaskertun pesä. Talon toisella puolella ehkä pensastasku.
-
Tänä kesänä ahkerin puutarhatuolillaistuja näyttäisi olevan punarinta.
-
Tere taas! :003:
Viime yönä Enon Koitajoella ja Ilomantsin Sonkajanrannalla. Ei kuulunut niitä lajeja mitä etsittiin, mutta kyllä oli pakahduttavan kaunis yö: täysikuu möllötti vaarojen päällä ja metsälammelta kohoavassa usvassa saattoi nähdä keijujen tanssivan. Sitäpaitsi sisätautilääkäribongari on mulle turvallista seuraa. :003: Alan saada hänestä yhden parhaista kavereista. :)
-
Ihminen kohtasi pikkutikan, ja heillä oli myönteinen tapaaminen, sillä nyt hän tietää miltä pikkutikka näyttää. Pienestä aloitetaan. No, vesilinnut tunnetaan jossakin määrin ja sieppojen elämäntavat. Tuntuu taukilta edes kertoa kun täällä osataan niin paljon, mutta hei - vielä viime kesänä olisin voinut kävellä sen ylitse kiinnittämättä huomiota koko elukkaan.
Muutos on suuri ja hyvä. Linnut on ihan :109:
-
Täällä olis ollut Myyrälle ja muille alan harrastajille tiirailtavaa. Tänään tullut paikallislehti (jutut kirjoitettu viimeistään tiistaina) kertoo että, täällä on viikon ajan vieraillut harmaasirkku. Se on kerännyt paljon bongareita paikalle.
Lehdessä on pienen pieni kuva, jossa pienen pieni harmma lintu. :003: Bongareista on paljon suurempi kuva, josta voi erottaa niiden tuntomerkit. :003:
-
Ahaa, asut siis siinä lähistöllä. :icon_wink: Harmaasirkku on tiedossa, mutta niin kauas en lähde. Harvinainen laji jokatapauksessa kyseessä.
Itse tulin juuri Viinijärven uimarannalta, jossa olin itikoitten (itäsuomalainen vastine hyttyselle) syötävänä. Menin liian aikaisin, koska pikkuharvinaisuus, rastaskerttunen, aloitti vasta noin tunnin odottelun jälkeen. Se on kerttusista suurin ja ääni on hyvin voimakasta, metallinsointista raksuttelua. Kaulushaikara puhalteli jossain vastarannan ruovikossa ja härkälintu mylvähteli tyynellä järvellä. Muita iltauimareita ei näkynyt.
-
Isokoskelo tuossa juuri poikasineen sivuuttaa tonttimme nousematta maihin. Sorsat nousevat maihin ja syövät mustikat. Sorsia on useampi pesue päivän mittaan, mutta koskeloita vain tämä yksi.
-
Minä seuraan tässä pihan 'huvimajassa' (seinät 'hyttysverkkoa', joten hyvä tiirailla) löhötessäni kirjosieppojen poikasruokintaa pönttöihin. Tiaisten lapsukaiset taitavat piiskuttaa jo pusikoissa. Ja lehtokertulla on aina yhtä paljon asiaa :)
Aika lailla kesäinen sää.
-
Käpytikka ja laulurastaat aamuaterialla tai oikeestaan heille varmaan jo lounasaikaa tai ainakin jo hyvinkin mones aamiaiskattaus.
-
Kävin pitkästä aikaa vanhempieni haudalla. Hauta on seurakuntayhtymän hoidossa ja kyllähän sinne kirkkaanpunaiset begoniat oli ilmestyneet.
Hautausmaa on männikköä ja seassa muutamia koivuja. Parvi ilmeisiä isokäpylintuja äänteli männyissä. Ei ollut optiikkaa mukana (harvemmin pidän hautausmaalla :icon_wink:), mutta ääni oli sen verran jymäkkää köpöttelyä ettei pikkukäppäreillä ole sellaista. Muista linnuista mm. hernekerttu oli äänessä.
-
Myyrä! Oli harvinaisen näköinen lintu tien varressa pensaassa: varpusta pienempi, mutta mikä huomiomme kiinnitti, nokan ympärys oli punainen! Nokka oli kuin varpusella, tylppä ja paksu.
Mikähän lintu oli kyseessä? Osaisitko niukan kuvaukseni perusteella sanoa?
-
Myyrä! Oli harvinaisen näköinen lintu tien varressa pensaassa: varpusta pienempi, mutta mikä huomiomme kiinnitti, nokan ympärys oli punainen! Nokka oli kuin varpusella, tylppä ja paksu.
Mikähän lintu oli kyseessä? Osaisitko niukan kuvaukseni perusteella sanoa?
Saanko veikata. Kuulostaa tikliltä.
-
Myyrä! Oli harvinaisen näköinen lintu tien varressa pensaassa: varpusta pienempi, mutta mikä huomiomme kiinnitti, nokan ympärys oli punainen! Nokka oli kuin varpusella, tylppä ja paksu.
Mikähän lintu oli kyseessä? Osaisitko niukan kuvaukseni perusteella sanoa?
Tikliä minäkin veikkaan, mutta sen nokka on kyllä terävämpi ja ohuempi kuin varpusella. Tiklejä näkee usein tienvarsilla takiaisissa ja ohdakkeissa. Tikli on värikäs ilmestys.
Ei kotimaisissa linnuissa muita punaympäryksisiä ole.
-
Kiitos!
Täytyy tyytyä vastauksiin.
Mutta jos se olikin joku ensimmäinen havainto Suomessa. :003:
-
Vai olisiko ollut punavarpunen. Hakusanalla punavarpunen löytyy kuvia. Olen kerran nähnyt sellaisia Padasjoella.
-
Kiitos!
Täytyy tyytyä vastauksiin.
Mutta jos se olikin joku ensimmäinen havainto Suomessa. :003:
Siinäpä se. Vahanokka? :003:
-
Vai olisiko ollut punavarpunen. Hakusanalla punavarpunen löytyy kuvia. Olen kerran nähnyt sellaisia Padasjoella.
Vanhan punavarpuskoiraan lähes koko pää on punainen. Naaraalla ja nuorella koiraalla punaista ei ole (paitsi nuorella koiraalla voi ihan vähän olla). Pensas kyllä sopii punavarpusen oleskelupaikaksi.
-
Saan tällä siunatulla hetkellä katsella sepelkyyhkyjen ruokailu-idylliä Kankkosen pihapuussa.
Meidän takametsässä pesineet kyyhkyläiset toivat kaksi poikastaan tammen oksalle
johon emot kantavat ruokaa nälkäisiin suihin.
Poikaset istuvat aivan kadun reunassa olevan tammen puolivälissä ja emot ovat nyt ruoan haussa.
Kuvustaan emo syötti pitkän aikaa molempia vuorotellen. Ikinä en ole moista nähnyt. Matti tuli kertomaan ja katselimme niitä n. 10 -15 m päästä.
Mikä idylli, mikä kokemus. Ja kaupungissa!
-
MM-jalkapallon katsominen katkeili kun toinen sepelkyyhkysen poikanen jäi tammen oksalle oleilemaan. Siinä se on nyt kolme tuntia nököttänyt pidellen kovassa tuulessa itseään siivenhankojen ja kynsien avulla paikallaan. Ilmeisesti on ruokalevolla tai sitten pelottaa lentoon lähteminen. Toista poikasta ei näy, mutta oksalle jäänyt osaa jo hiukan huhuilla.
Kyllä emo varmasti tietää missä poikanen on. Se on jo aika suuri, täysikasvuista rastasta suurempi.
Nyt juuri se kääntyi oksalla toiseen suuntaan ja verrytteli siipiään.
Onkohan se siinä vielä aamullakin. Seurataan.
Monenlaista jännittävää tiedossa täksi illaksi.
-
En osaa kuin huuli pyöreänä ihmetellä tuota teidän lintujen tuntemusta. Minä kuuntelin aamulla, että jotain isoäänisiä siipiniekkoja oli liikenteessä. Ääni muistutti lähinnä lokkien kirkumista, mutta lienevätkö olleet edes niitä. Tiedä, vaikka olisi ollut joku ruostunut ovensarana. :107:
-
Taas se sepelkyyhkyn poikanen istuu samalla oksalla. Ruokaa vartoilee. Toinen lehati lentoon meidän tammesta kun menin siihen juurelle koiranputkia repimään.
Siinä se oli varmaan istuksinut eilenkin, lähellä sisarustaan. Meidän tammi ei näy meidän ikkunaan joten seurasimme tätä toista. Ainakin neljä tuntia se siinä kyyhötti, sitten oli poistunut yöpuulleen.
Puiden alla on selvät jämät kyyhysenmaito-aterioista, valkoista läiskää reilusti.
On meillä nyt lystiä kaupungissa. Korppikin raakkui äsken takametsässä. Se on aika suuri metsä, ainakin kaksisataa hehtaaria. Kaikenlaista puustoa löytyy. Myös lehtoja, sekametsää, havumetsää, kallioita ja notkoja. Hollolan puolta enimmäkseen, alkaa jo kohta meidän tontin takana.
-
Alkaa olla se aika vuodesta kun peltojen yllä näkee risteilemässä saalistelevia sarvi- ja suopöllöjä. Äsken näin yhden, mutta oli jo niin hämärää, ettei kiikareilla erottanut tarkempia tuntomerkkejä kumpi se oli. Toivoin, että kuulisin poikasten piiskutusta, mutta olivat hiljaa.
Kerran seisoin pitkään liikkumatta pellon laidassa ja huomasin suoraan kohti tulevan pöllön. Se tuli aina vain lähemmäksi ja lopulta näkyi jo naamakin selvästi. Sarvipöllön oranssit, isot ja pyöreät silmät tuijottivat kohti ilmeettömästi. Oli pakko liikahtaa, kun aattelin, että kohta kopsahtaa kynnet pääkoppaan. Kepeän sulavasti se väisti - mitähän lienee aatellut?
Suopöllön silmät on keltaiset ja sillä on musta naamari joka tekee sen melko häijyn näköiseksi.
Kyllä sitä poikasääntäkin kohta kuulee. Se on sydäntäsärkevää, ruosteisen saranan kitinää muistuttavaa.
Viime kesänä näin poikasia istuskelemassa yhden lahon riistatornin päällä. Ne on mukavan näköisiä pieniä menninkäisiä.
-
Käpytikka tonkii just nyt jotain pihlajan alla. Mukava katsella sitä tikan omasta näkökulmasta ylhäältä päin. Sinänsä tässä ei ole mitään ihmeellistä, mutta se on minusta vähän ihmeempää, että tikka on tämän vuoden poikasia ja jo noin iso. Täysin punainen päälaki paljastaa sen nuoreksi koiraaksi (vanhalla koiraalla on vain niska punainen). Hyvin lentää...
Pitkää ikää tikkaselle ja hyviä käpyjä.
-
Käpytikka tonkii just nyt jotain pihlajan alla. Mukava katsella sitä tikan omasta näkökulmasta ylhäältä päin. Sinänsä tässä ei ole mitään ihmeellistä, mutta se on minusta vähän ihmeempää, että tikka on tämän vuoden poikasia ja jo noin iso. Täysin punainen päälaki paljastaa sen nuoreksi koiraaksi (vanhalla koiraalla on vain niska punainen). Hyvin lentää...
Pitkää ikää tikkaselle ja hyviä käpyjä.
Kun söisikin vain käpyjä, mutta meidän käpytikka on pesärosvo ja vie pikkulintujen poikasia ruoaksi omilleen.
-
Kun söisikin vain käpyjä, mutta meidän käpytikka on pesärosvo ja vie pikkulintujen poikasia ruoaksi omilleen.
Se on totta. Käpytikka on pesärosvo ja linnunpönttöjen pitäisi kai olla sementistä ettei se jostain nurkasta sisään tulisi. Se nyt vaan kuuluu luonnon kiertokulkuun, joskin käpytikkakanta jostain syystä lisääntyy muiden tikkojen vähentyessä. Ihmisen vaikutusta?
Yksi valkoselkätikkojen rengastaja kertoi nähneensä miten käpytikka onki valkoselän kolosta munan kerrallaan ja söi ne itse kolon haltijan seuratessa sivusta.
-
Arvioin aamulla peipposen laulun tiheydeksi noin viisisataa säettä tunnissa. Taitaa tehdä vuorokaudessa tuhansia. Jotkut ne jaksavat!
-
Tukkimiehen kirjanpidollako?
-
Siinä aamuvirkeänä se peipponen aloitti uuden säkeen noin seitsemän sekunnin välein. En seurannut tilannetta kovin pitkään, vaan rupesin hankkimaan itselleni aamiaista. Tutkimustulos ei siis täytä tieteellisyyden kriteerejä.
-
Sinitiaisen poikasia muutamia istui aamulla nätissä rivissä koivun oksalla. Onpa mukavia palleroita. :001: Joillakin linnuilla on jo uusintapesintä menossa; ainakin peippo visertelee aamulla vähän turhankin voimakkaasti ikkunan vieressä.
-
Se on totta. Käpytikka on pesärosvo ja linnunpönttöjen pitäisi kai olla sementistä ettei se jostain nurkasta sisään tulisi. Se nyt vaan kuuluu luonnon kiertokulkuun, joskin käpytikkakanta jostain syystä lisääntyy muiden tikkojen vähentyessä. Ihmisen vaikutusta?
Yksi valkoselkätikkojen rengastaja kertoi nähneensä miten käpytikka onki valkoselän kolosta munan kerrallaan ja söi ne itse kolon haltijan seuratessa sivusta.
Miksei se tehnyt mitään - onko käpytikka jotenkin aggressiivinen tyyppi? Olen aina luullut että linnut puolustavat pesiään hanakasti, ja jotkin maassa pesivät kiinnittävät ihmisen huomiota poispäin pesästä minkä ennättävät - tapahtuuko tämä vasta kun poikaset on ulkona munista?
-
En tiedä käpytikan agressiivisuudesta, mutta esim. omaa talvireviiriään se puolustaa omia lajitovereitaan vastaan. Valkoselkätikka on hitusen isompi, mutta miksi se ei puolustanut pesäänsä on arvoitus.
Ainakin kanalinnut tekeytyvät siipirikoksi pieniä untuvikkojaan suojellakseen. Ei ne munapesää sillä tavalla suojele.
-
Olipa eilen hieno veneilykeli Päijänteellä. Laulujoutsen perheessä 5 aivan pientä pirpanaa. Täytyi oikein pysähtyä ihailemaan "perheonnea".
-
Kangaslammen Kitukalliossa näin haukan, joka taisi olla nuolisellainen. Ei lekutellut kuin tuulihaukka ja toi mieleen tervapääskyn.
-
Hurja hurja hurja... minun terassini portti näkyy jääneen auki ja pesimisoikeusharakka käveli siitä sisälle. Minähän sanoin että jonakin päivänä se on liian lihava jaksaakseen lentää... mitähän se oli vailla...kun nousin vilkaisemaan, se sai kyllä kintut alleen, ja avitti siivillä...
-
Aamulla katselin sisältä kiikareilla kun harmaasieppo ruokki poikastaan puutarhakeinun kaiteella. Paikalla oli kolmaskin lintu; liekö koiras vai toinen poikanen? Syötettävä oli jo emonsa kokoinen ja lensi kuin vanha tekijä. :eusa_clap:
-
Aamulla katselin sisältä kiikareilla kun harmaasieppo ruokki poikastaan puutarhakeinun kaiteella. Paikalla oli kolmaskin lintu; liekö koiras vai toinen poikanen? Syötettävä oli jo emonsa kokoinen ja lensi kuin vanha tekijä. :eusa_clap:
Kuinka pitkään niille kuoritaan perunat valmiiksi, tai paloitellaan madot, pitäisi kai kysyä? Koko ensimmäisen kesänkö?
-
Kuinka pitkään niille kuoritaan perunat valmiiksi, tai paloitellaan madot, pitäisi kai kysyä? Koko ensimmäisen kesänkö?
Ehh...kohta ne oppii itse nappaamaan kärpäsiä ilmasta. Muistaakseni harmaasiepon vanha nimi oli paarmalintu, joka hyvin kuvaa mitä se myös syö. Äsken sille olisi ollut runsaasti napsittavaa suotornin parkkipaikalla - paarmalauma hyökkäsi autoon sisälle. >:(
-
Mökillä oli kissa ottanut ensin västärakin poikasen ja seuraavana aamuna konkin isomman ja harmaa-ruskeasulkaisen poikasen. Toivottavasti se valitsee vain räkättirastaita. Niitä on paljon ja ne syövät meidän mansikat ja muut kypsyvät marjat heti kun emme ole paikalla.
Aamuisin nurmikolla aterioivat mustarastaat ja punarinta, joka on uusi siellä maisemissa.
Pöntöissä on menossa 2. pesintä. Linnut viihtyvät entistä enemmän meidän pihapiirissä kun entiset avoimet laidunmaat kasvavat nyt 3-metristä koivua.
-
Myöhästyin minuutin harmaahaikaran näkemisestä, mutta kyllä niitä vielä ilmaantuu. Kyseessä oli ollut nuori, tämän kesän lintu, jotka on lähdössä matkailemaan E-Suomesta ja Virosta. Niillä ei ole vielä kunnollista niskatöyhtöä.
Pitkoksilla oli pikkurillin kokoinen, kirjava linnunpoika, joka paljastui ympärillä varoittelevien emojen perusteella kirjosiepon poikaseksi. Piti astua hajareisin sen yli. Hetkeä aikaisemmin pitkospuilla oli päivää paistattanut myös kyy.
Muista linnuista näkyi mm. 26 pikkukuovia, pari tuulihaukkaa, nuoli- ja ruskosuohaukka sekä kalasteleva kalasääski. Myös syyssoidinta esittävä mehiläishaukka esittäytyi. Se tekee melkein tälleen :voiei: :003: . Laulujoutsenia oli kolme paria, joista yksillä ei ollut poikasia, yhdellä parilla 3 ja yhdellä 4 pientä poikasta. Kurkia näkyi joitakin isoine poikineen.
Aurinko porotti täysillä suon pintaan, joten ei siellä kovin kauan viitsinyt olla.
-
Kansainvälisen BirdLifen kunniapuheenjohtaja, Japanin prinsessa Takamado, oli vieraillut lauantaina Espoon Suomenojan lintukosteikolla. Rinsessa oli ollut tyytyväinen näkemäänsä ja ottanut paljon kuvia. Jordanian leskikuningatar Noor on myös innokas lintuharrastaja ja BL:n kunniajäsen.
Milloinkahan joku rinsessa tulisi suotornille retkeilemään? Olis se jännää.
-
BirdingAsia lehdessä oli kuulemma ollut juttu sikäläisten hämähäkkien verkoista, joihin takertuu pikkulintuja. Hämähäkit on noin viisisenttisiä ja käyttävät lintuja ravinnokseen.
Melko petoja.
-
Kyllä tulin surulliseksi Basson puolesta kun monena aamuna viime viikolla kurjet tulivat kiljumaan lähipellolle eikä kuuro vanhus siitä mitään tiennyt.
Meidän kalanperkauspaikalla ovat selkälokit vierailleet koko kesän. Ne käyvät kai usein tarkistamassa joko auto pihalla kiiltelee ja onko päivänvarjot avattu. Sitten käyvät kohta sillä kivellä mihin perkuukset niille tarjoillaan.
Torstaina Matti toi katiskasta yli 6 kiloisen hauen, siitä riitti lokeillekin.
Pariin vuoteen ei selkälokkeja näkynyt, nyt ne tulivat nelän yksilön joukolla heti keväällä. Yksi niistä on valtava ja hyvin rohkea. Matti sanoi sen istuksivan muutaman metrin päässä kun hän oli perkaamassa. Ja sitten se suhati aivan pään päälitse ruokansa hakemaan.
Naapurin kissa on napannut monta linnunpoikasta meidän tontilla. Hrrrrrrrrr!
-
Meitä onnisti, tuulihaukkapari (tai pari tuulihaukkaa) on taas tulleet pellon päälle langalle myyräjahtiin.
Yritin tiirata kiikarilla niiden pään väriä, mutta ei tässä auringonpaisteessa niin selvästi erotu meikäläisen taidoilla niiden sukupuolen arviointi.
Pihlajapusikossa pensastasku opettaa poikasiaan ruuanetsinnässä. Luulin sen keränneen nokkaansa useamman hyönteisen ruokkiakseen jo lentotaitoisia poikaia. Vaan sepä popsikin sapuskan itse. Poikaset sitten yrittivät etsiä lehtihangoista itselleen popsittavaa.
Mikähän pikkulintu se nyt tuolla pihalla sanoo: hyiit, hyiit, hyiit.
-
Mikähän pikkulintu se nyt tuolla pihalla sanoo: hyiit, hyiit, hyiit.
Välillä tännekin, mitä nyt "hippeilyltä" ehtii :icon_wink:
a) pajulintu (t ei kuulu lopussa)
b) tiltaltti (t kuuluu lopussa)
c) leppälintu (voimakas hyiit peräkkäin toistettuna ja sen perään vielä usein tek tek)
Veikkaan viimeistä joka on tuonut poikaset teidän pihaan jonnekin pusikkoon. Pensasaita on heille suosittu paikka.
-
Kiitos Myyrä! Kun pääsen kotiin, etsin nuo vaihtoehdot linnunlaulut CD:ltä ja vertailen kuulemaani. Olen usein miettinyt tuota hyiit-lintua, mutta en ole osunut sitä näkemään. Ääni vain on tullut niin tutuksi. On usein naurattanut, että mikä meidän pihassa on niin hyi-hyi. :003:
-
Nilsiän Syvärinjärven Killonselältä on tänään ilmoitettu havaintojärjestelmä Tiiraan myrskylintu. Mikäli tämä pohjoisen Atlantin lentotaituri on todella eksynyt lähelle Ukko-Paavon kotisaarta niin kohta on Aholansaaressa enemmän kuin 100 bongaria. :D
Epäilen havainnon oikeellisuutta, valitettavasti.
Toisaalta, ihmeellisiä lintuhavaintoja aina joskus tehdään ja joskus ne on aivan luotettavia. Olikohan 90-luvun alussa, erään tammikuisen todella rajun etelämyrskyn jälkeen, kaksi koulupoikaa löytänyt Suonenjoen Iisveden jäältä puolipökertyneen tumman linnun. Pojat oli ilmoittaneet havainnostaan lähimmälle harrastajalle, joka oli tunnistanut linnun Suomen ensimmäiseksi madeirankeijuksi. Keiju oli kulkeutunut kovan tuulen mukana kauas eteläisiltä asuinsijoiltaan. Valitettavasti lintu kuoli pian löytymisensä jälkeen.
-
Meidän lahdella soutelee laulujoutsenperhe. Pariskunta ja KUUSI lasta. Aivan uskomaton näky ne olivat laiturin tyvellä kun keskiviikkona menimme iltapäivällä uimaan.
Rantahietikko oli tummansinisten ulosteiden peitossa, siis ne olivat ruokailleet ja tehneet tarpeensa siinä pidemmän aikaa. Vedessä leijali vieläkin katkeilleita vesikasveja.
Sielä on kuulema lisäksi kolme pariutumatonta laulujoutsenta jotka tappelevat keskenään ja kuikkien kanssa reviireistä.
Isokoskelot käyttävät naapurin laituria käymälänä.
Selkälokin käyvät edelleen tarkastamassa löytyykö kiven päältä kalanperkuuksia.
-
Meidän lahdella soutelee laulujoutsenperhe. Pariskunta ja KUUSI lasta. Aivan uskomaton näky ne olivat laiturin tyvellä kun keskiviikkona menimme iltapäivällä uimaan.
Rantahietikko oli tummansinisten ulosteiden peitossa, siis ne olivat ruokailleet ja tehneet tarpeensa siinä pidemmän aikaa. Vedessä leijali vieläkin katkeilleita vesikasveja.
Sielä on kuulema lisäksi kolme pariutumatonta laulujoutsenta jotka tappelevat keskenään ja kuikkien kanssa reviireistä.
Isokoskelot käyttävät naapurin laituria käymälänä.
Selkälokin käyvät edelleen tarkastamassa löytyykö kiven päältä kalanperkuuksia.
Meillä on laiturilla luuta. Se on räikeän keltainen ja pitää vesilinnut poissa kakkimasta laiturille. Linnuilla on erilainen värinäkö, joten en tiedä kuinka sen näkevät, mutta se toimii kivuttomasti.
-
Meillä on laiturilla luuta. Se on räikeän keltainen ja pitää vesilinnut poissa kakkimasta laiturille. Linnuilla on erilainen värinäkö, joten en tiedä kuinka sen näkevät, mutta se toimii kivuttomasti.
Nimenomaan keltaisen värin karkottavasta vaikutuksesta kertoi joku toinenkin aikoinaan radion Luontoillassa. Linnuilla on erilainen värinäkö kuin ihmisellä ja esim. tuulihaukka "näkee" ilmasta myyrien virtsan pelloilla violetin värisinä läiskinä. Linnut näkee kai väreinä sellaisia aallonpituuksia (esim. ultravioletti), joita ihminen ei näe. Kätevää.
-
Nimenomaan keltaisen värin karkottavasta vaikutuksesta kertoi joku toinenkin aikoinaan radion Luontoillassa. Linnuilla on erilainen värinäkö kuin ihmisellä ja esim. tuulihaukka "näkee" ilmasta myyrien virtsan pelloilla violetin värisinä läiskinä. Linnut näkee kai väreinä sellaisia aallonpituuksia (esim. ultravioletti), joita ihminen ei näe. Kätevää.
Muista myyrä olla varuillasi kun pissaat! (http://www.cosgan.de/images/midi/tiere/g030.gif)
-
Muista myyrä olla varuillasi kun pissaat! (http://www.cosgan.de/images/midi/tiere/g030.gif)
Ainakin on katottava tarkkaan tuulen suunta :003:
Jatkanpa lintutarinointia. Vähän aikaa sitten olimme muutaman sukulaisen kanssa täällä käymässä yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa sisätiloissa on mm. iso sitruunapuu täynnä isoja sitruunoita. Paikka on myös perhospuutarha. Perhoset liihottelee vapaasti joka paikassa ja suurimmat on kuin lintuja. Tosi upeita väritykseltään. Ilmasto siellä on trooppinen - hirveän kuuma ja kostea.
No, eipä niistä enempää, mutta paikassa on myös iso, valkoinen papukaija, joku kakadulaji nimeltään Juuso. Juuso osaa puhua. En muista kaikkea mitä se höpisi, mutta kun veljeni kysyi siltä että paljonko kello niin J. vastasi, että kaksi. Kello oli silloin 16 ip:llä. Sanoin sille että puhut pötyä jolloin se katseli miettiväisenä pää kallellaan, mutta ei sanonut mitään.
Järkytyksen koin, kun olimme lähdössä kierroksen tehtyämme ja satuin seisomaan Juuson häkin vieressä. En enää edes muistanut sen puhetaitoja. Yhtä äkkiä kuului jostain oudolla äänellä: "Terve, asiakas". Säikähdin, kun en heti tajunnut mistä ääni tulee ja äänensävy linnulla on ihmeellinen - se tulee kuin jostain manalan syvyyksistä, ei ollenkaan ihmismäinen. En ole ennen tavannut puhuvaa papukaijaa.
Hyvä paikka tutustua vaikka lapsien kanssa.
-
Juu, saattaapi olla leppälintu. Vuan, saattaapi olla vaikka pajulintukin. :003: En minä noista äänitteistä niin varman päälle osaa sanoa. Veikkaisin kuitenkin, ettei se tiltaltti ole. Pitäis olla joskus joku myyrä tai muu mukava, kävelevä lintukirja mukana. :023:
-
Lintuyhdistys järjestää aina kerran vuodessa sellaisenkin kisan kuin kuukausikisa. Tällä kertaa on vuorossa elokuu ja säännöt hyvin yksinkertaiset: kuka näkee eniten lintulajeja peekoossa elokuussa.
Ilmoittauduin kannatuksen vuoksi vaikka en aiokaan ajella ympäri maakuntaa. Tuleepahan retkeiltyä monenlaisissa biotoopeissa.
-
Paikallislehti taas kertoi uudesta lintuharvinaisuudesta paikkakunnallamme: punapäälepinkäinen. :023: Varmaan nämä helteet on tuonee tälläisen eteläisen harvinaisuuden tänne. Metkaa, että nuo harvinaisuudet sattuu aina samaan kylään. Mikähän niitä sinne vetää. :017:
Uusi helle-ennätys on mitattu Liperissä. Eikös se ole suht' lähellä myyrän majapaikkaa? Olet varmaan tarennut? :039:
-
Paikallislehti taas kertoi uudesta lintuharvinaisuudesta paikkakunnallamme: punapäälepinkäinen. :023: Varmaan nämä helteet on tuonee tälläisen eteläisen harvinaisuuden tänne. Metkaa, että nuo harvinaisuudet sattuu aina samaan kylään. Mikähän niitä sinne vetää. :017:
Uusi helle-ennätys on mitattu Liperissä. Eikös se ole suht' lähellä myyrän majapaikkaa? Olet varmaan tarennut? :039:
Punapäälepinkäinen, voi vitsi. Tuli mieleen semmoinen tyyppi, jolla on pään höyhenet värjätty punaisiksi kuin Aira S:lla. :003:
-
Punapäälepinkäinen, voi vitsi. Tuli mieleen semmoinen tyyppi, jolla on pään höyhenet värjätty punaisiksi kuin Aira S:lla. :003:
Tai pyrtsi.... ei vainkaan, en vaihda nimimerkkiä. :003:
-
No, eipä niistä enempää, mutta paikassa on myös iso, valkoinen papukaija, joku kakadulaji nimeltään Juuso. Juuso osaa puhua. En muista kaikkea mitä se höpisi, mutta kun veljeni kysyi siltä että paljonko kello niin J. vastasi, että kaksi. Kello oli silloin 16 ip:llä. Sanoin sille että puhut pötyä jolloin se katseli miettiväisenä pää kallellaan, mutta ei sanonut mitään.
Järkytyksen koin, kun olimme lähdössä kierroksen tehtyämme ja satuin seisomaan Juuson häkin vieressä. En enää edes muistanut sen puhetaitoja. Yhtä äkkiä kuului jostain oudolla äänellä: "Terve, asiakas". Säikähdin, kun en heti tajunnut mistä ääni tulee ja äänensävy linnulla on ihmeellinen - se tulee kuin jostain manalan syvyyksistä, ei ollenkaan ihmismäinen. En ole ennen tavannut puhuvaa papukaijaa.
Hyvä paikka tutustua vaikka lapsien kanssa.
Juuso on suuri persoona... tunnen Juuson... mutta Juuso päästelee suustaan sopimattomuuksia kun sitä illalla hätistetään häkkiin nukkumaan, joten jos lasten kielikorvaa hiotaan niin käykää päivemmällä.
-
Varpusperheen nuorimmat perilliset ovat monena päivänä aikoneet tulla sisälle. Kun nuo vielä ymmärtämättömät lapsukaiset ovat lähestyneet avointa ulko-ovea, ovat vanhemmat olleet vähän kauempana hädissään.
- Ei lapsukaiset ei, olette tekemässä nyt jotain aivan tyhmää. Siellä piilee suuri vaara, ovat vanhemmat tirskuneet.
-
Lintuyhdistys järjestää aina kerran vuodessa sellaisenkin kisan kuin kuukausikisa. Tällä kertaa on vuorossa elokuu ja säännöt hyvin yksinkertaiset: kuka näkee eniten lintulajeja peekoossa elokuussa.
Nonniin...26 lajia kasassa tähän mennessä ja retkeily jatkuu kohta. Painettava on kun ei haluttaisi viimeiseksikään jäädä. :icon_cool:
-
Paikallislehti taas kertoi uudesta lintuharvinaisuudesta paikkakunnallamme: punapäälepinkäinen. :023: Varmaan nämä helteet on tuonee tälläisen eteläisen harvinaisuuden tänne. Metkaa, että nuo harvinaisuudet sattuu aina samaan kylään. Mikähän niitä sinne vetää. :017:
Uusi helle-ennätys on mitattu Liperissä. Eikös se ole suht' lähellä myyrän majapaikkaa? Olet varmaan tarennut? :039:
Jos voisit hätistellä sen punapään tänne, olisi tervetullut vieras. Omituinen kylä siellä tosiaan tai sitten hyvin hoksaavainen lintuihminen. Punapääpyrtsi. :icon_wink:
Helle-ennätys syntyi Joensuun lentoasemalla Liperissä ja myös täällä kaupungissa ylitettiin vanha Turun ennätys. Se päivä oli siis historiallinen enkä kyllä toivo toista samanlaista. Jo aamusta mittari kipusi hellelukemiin ja ilmassa tuntui vahvasti savun hajua. Varsinkin itätaivas oli harmaan savu-usvan paitossa. Iltapäivällä jos yritti ulos niin heti ulko-ovella naamaan löi voimakas, kuuma tuuli jostain Venäjän aroilta. Sellaista tuulta en ole aikaisemmin kokenut. Seuraavana yönä oli vaikeaa nukkua.
-
Nonniin...26 lajia kasassa tähän mennessä ja retkeily jatkuu kohta. Painettava on kun ei haluttaisi viimeiseksikään jäädä. :icon_cool:
42
-
42
Lintua vai lämpöasteita?
-
Kengännumerona 42 on hyvinkin tuttu; Linnunradan liftaajalle se kai olisi elämän tarkoitus.
-
Lintua vai lämpöasteita?
Se on myyrän kämpän lämpötila talvisin.
-
Juu, saattaapi olla leppälintu. Vuan, saattaapi olla vaikka pajulintukin. :003: En minä noista äänitteistä niin varman päälle osaa sanoa. Veikkaisin kuitenkin, ettei se tiltaltti ole. Pitäis olla joskus joku myyrä tai muu mukava, kävelevä lintukirja mukana. :023:
Eilen hernemaalla kuunneltiin taas sitä lintua. Sitten mentiin sisälle cd-soittimen äärelle perkaamaan herneitä, kuunneltiin ja vertailtiin. Tultiin Tiitiäisen kanssa siihen tulokseen, että pajulinnun mielstä meidän piha on ihan hyit, hyit.
Jos voisit hätistellä sen punapään tänne, olisi tervetullut vieras. Omituinen kylä siellä tosiaan tai sitten hyvin hoksaavainen lintuihminen. Punapääpyrtsi. :icon_wink:
Ettei tästä Myyrän kommentista jäisi kellekään väärää käsitystä, niin minä en ole tunnistanut yhtään tavallista enkä harvinaista lintua täällä. Olen vain lukenut paikallislehdestä, että joku on tunnistanut ja hälyttänyt bongarit paikalle. Siinä Okkolan kylässä täytyy olla joku asianharrastaja.
-
Äsken oli tuossa järven selällä 200metrin päässä ainakin kahdeksan kuikkaa yhtä aikaa pinnalla. En muista, että olisin yhtä montaa kerralla nähnyt. Ensin kuului kuikan huuto ja sitten tuntui kuin olisivat morsettaneet kurkkuäänteillään toisilleen.
-
Eilistä pyöräilyäni ilahdutti tiklin pyrähdys tien sivussa.
-
Miksi käpytikkaa kiinnostavat rännit? Ymmärrän, että puinen kattokurki saattaa kiinnostaa, kun ne ovat puuta, mutta että hakkaa hulluna ränniä. Kiinnostaako kenties ääni tai rännin vihreä väri? :017:
-
Äsken oli tuossa järven selällä 200metrin päässä ainakin kahdeksan kuikkaa yhtä aikaa pinnalla. En muista, että olisin yhtä montaa kerralla nähnyt. Ensin kuului kuikan huuto ja sitten tuntui kuin olisivat morsettaneet kurkkuäänteillään toisilleen.
Eilen näin kuuden aikuispukuisen kuikan parven kalastelemassa. Etummainen vajosi hiljaa pinnan alle ja loput sen jälkeen perässä yhtäaikaa. Mukava seurata niiden touhuja.
Kirjan mukaan ne kokoontuvat useilta pesimäjärviltään parviin kalastaakseen linjassa (Lokki-Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut, WSOY 1990, s.14).
-
Miksi käpytikkaa kiinnostavat rännit? Ymmärrän, että puinen kattokurki saattaa kiinnostaa, kun ne ovat puuta, mutta että hakkaa hulluna ränniä. Kiinnostaako kenties ääni tai rännin vihreä väri? :017:
Erikoista, jos se tapahtui soidinajan jälkeen. Keväällä soidinaikana ne rummuttavat usein esim. voimapylväitten metallisuojuksia, joista lähtee voimakas ääni. En ole kyllä koskaan kuullut tikkojen syyssoitimesta? Väri niitä tuskin kiinnostaa.
-
Eilen hernemaalla kuunneltiin taas sitä lintua. Sitten mentiin sisälle cd-soittimen äärelle perkaamaan herneitä, kuunneltiin ja vertailtiin. Tultiin Tiitiäisen kanssa siihen tulokseen, että pajulinnun mielstä meidän piha on ihan hyit, hyit.
Minullekin tuli kyllä mieleen pajulintu jonka kutsuäänessä todellakin on myös se t perässä, mutta ei aina. Niitä pomppii nyt joka puskassa - vanhoja harmaanruskeankellertäviä ja tämän kesän melko keltaisiakin poikasia. Pajulintuja on monensävyisiä ja se käyttää kutsu- ja varoitusääniään varsin ahkerasti.
-
42
Nyt on elokisassa koossa 60 pointsia. Pahemmin en ole bongaillut; merkannut vaan ylös, mitä vastaan tulee. Sitten mulla on tietyt vakiopaikat, joissa tulee melkein joka päivä käytyä ja muutenkin kuin lintujen takia. Yksi on se minun oma "retriittipaikka". :icon_wink:
-
Aamulla oli suotornilla taattu mukava tunnelma, mutta vähänlaisesti lintuja. Viisi uutta kuitenkin kisaan.
Harvinaisia sinappiperhosia on näkynyt paljon loppukesällä. Vaalealla, kaaliperhosiin kuuluvalla perhosella on siivissä hienot oliivinvihreät kuviot. Laji on muuttoperhonen joka ei pysty talvehtimaan Suomessa, mutta nyt niitä on tullut maahan joukoittain.
-
Linnut tuntuu kiertävän meikäläisen tai toisinpäin. Vasta 71 lajia elokisassa mutta eipä kerralla kaikkia; aikaa on vielä ja täytyy savolaisittain naatiskella joka pinnasta.
Eilen aamulla oli kyllä uskomaton elämys niemennnokassa kun siellä oli kareilla hyvin lähellä 19 muuttomatkallaan pysähtynyttä meriharakkaa. Se on hyvin äänekäs lintu kuten monet niitä rannikolla seuranneet ovat pakosta kuulleet. Nämä porkkananokat täällä tulevat koillisesta jostain kaukaa mahd. Siperian rannoilta. Yhtä äkkiä meitä ihmetytti (kolme lintukaverusta) kun meteli yltyi ihan hirveäksi ja kuinka ollakaan niemen sivusta kiville yritti vielä isompi meriharakkaparvi. Kun kaikkille ei tuntunut löytyvän kiviltä paikkaa niin siitä meteli tai sitten se oli tervetulotoivotusta. Lintuja oli lopulta yhteensä 62 kpl ja vähän ajan kuluttua ne nousivat siivilleen ja suuntasivat muutolle lounaaseen. Samaan aikaan niemen toisella sivustalla härkälintupari toi kolmelle viirupäiselle poikaselleen pikkukaloja ja sielläkään päin ei kyllä mitenkään hiljaista ollut :icon_wink: . Kivillä oli vähän aikaa myös kolme harvinaisempaa kuovisirriä ja joukko tyllejä jotka saivat ilmeisesti meriharakoitten mekastuksesta tarpeekseen ja häipyivät vähin äänin.
Meriharakalla on punaiset jalat ja punainen, pitkä nokka. Sen tieteellinen nimi on aika osuva: Haematopus ostralegus = verijalkainen osterinsyöjä.
-
Hyvin syksyisen fiiligin toi hieman viilentynyt ilma ja kurkien törätyytelyt pellon yllä. :039:
-
Hyvin syksyisen fiiligin toi hieman viilentynyt ilma ja kurkien törätyytelyt pellon yllä. :039:
Minulta puuttuu elokisasta joukko tavallisia lajeja mm.kurki. Olen kurkiloita monista varmoista paikoista etsinyt, mutta ei. Kyllä se vielä tulee, mutta ainakin päivisin taitavat täällä olla metsissä syömässä marjoja.
Muutontarkkailun takia ei hyvää sijoitusta kisassa tule, mutta staijaukseen aion kuitenkin jatkossakin satsata tulkoon pinnoja vaikka vähemmän. Siihen olen harrastuksessani eniten suuntautunut.
-
Suren heidän poistumistaan. Täytyy ryhtyä haeskelemaan taas syksyä, kevään saa vain kun jaksaa sitä odottaa.
-
Minulta puuttuu elokisasta joukko tavallisia lajeja mm.kurki.
Minä taas en paljon muita lintuja mökillä havainnut kuin kurkia, kailottivat lähes koko ajan ja yhellä tienvarsipellolla töröttivätkin kaksistaan.
Nyt viikonloppuna ei näkyny punatulkkuja, niitä toivoin tapaavani. Käyvät usein pomppimassa marjapensaissa, kai ne sieltä jotain popsii. Talitiaiset putsaavat päivittäin alppiruusut systemaattisesti alaoksilta ylöspäin ja sinitiaiset touhuavat kukkapenkeissä ja -laatikoissa, hassuja :)
-
Täälläkin näkee kurkia iltaisin seisoskelemassa pelloilla.
Meidän marjapuskista saisi tulla syömään marjaluteita, toukkia, isopihtihäntiä ym. mielenkiintoisia otuksia. Siinä sivussa saisi mennä ylimääräisiä marjojakin. :icon_wink:
-
Tänä aamuna näkyi pitkästä aikaa pikkulintujen parvia ruokailemassa lehtipuiden oksistoissa. Erityisesti pihjajan sammaleisissa rungoissa ja oksissa on jotain syötävää ötökkää runsaasti.
Oli tali- ja sinitiaisia ja sitten sellainen hyvin pieni kauttaaltaan viher-keltainen ohutjalkainen. Se piipahti tuossa parvekkeen kaiteellakin.
Juuri loppui kova ukkoskuuro, madot nousevat nurmikolle ja asfaltille, lehtokotilot lähtevät liikkeelle. Harakoilla on puuhaa. Räkättejä ei enää näy.
Eilen korppi oli taas lähistöllä. Ensin kuului ronkuntaa, sitten se lensi saalis suussa Kukkilan metsään päin. Näin hiljan TV:ssä kuinka viisas lintu korppi on.
Edgar Allan Poen runo Korppi on pelottava.
-
Illalla seurailin kuikkaperheen (vanhemmat ja yks lapsonen) elämää, järvi oli tyyni ja kaunis, sielu ja mieli lepäsi.
-
Ensimmäinen hieno lintuhavainto tänä aamuna pitkästä aikaan. Kilpiäisten lahden yllä kierteli kolme kalasääkseä saalista tähyileimässä.
Olen tiennyt että Vesijärvellä on ollut havaintoja, mutta ei meillä. Upeaa.
-
Joutsenperhe järjesti sunnuntaita vasten yöllä ranskalaiselle vieraallemme shown Koljonselällä melkein mökkirannassamme.
-
Illalla seurailin kuikkaperheen (vanhemmat ja yks lapsonen) elämää, järvi oli tyyni ja kaunis, sielu ja mieli lepäsi.
Seurailemme kuikkien elämää selällä usein. On hauskaa yrittää arvata mistä mahtanevat nousta taas pintaan.
-
Illalla seurailin kuikkaperheen (vanhemmat ja yks lapsonen) elämää, järvi oli tyyni ja kaunis, sielu ja mieli lepäsi.
Samoin eilen illalla, nyt oli jo aistittavissa mukavan syksyinen kuulaus ja raikkaus.
Äsken käväisi pulu ikkunalaudalla kurkistamassa sisälle :icon_biggrin:
-
Mitä kuuluu myyrälle?
-
Mitä kuuluu myyrälle?
Mitä jos sen on syönyt suuhunsa joku, mikä se oli kun myyrää syö?
Olemme pulassa, kuka nyt neuvoo. Itsekin haluaisin tietää niin simppelin kuin mitä tekee harakka talvella. Jokin syy on oltava sille että harakan pesimistilanne kuuluu kevään yhtiökokouksen listoille, juuri se, ja miksi se on lakannut kävelemästä terassin pikkuportista sisälle, pakkaako hän etelän muuttomatkaa varten. Olen hyvin täydellisen avuton kaikessa mikä koskee muita lintuja kuin lapin sinirintasatakieltä, ja kapustarintaa ja kuukkelia ja mitä niitä siellä muita on.
Hän ilmoittautukoon.
-
Se kun syö myyrää voi olla vaikka kissa. Olen viime aikoina muistellut omaa kissaamme Ämmyliä. Rauha hänen muistolleen, vaikka hänellä olikin monen myyrän henki omallatunnollaan. Onkohan kissalla sellaista? Epäilen.
-
Myyrä ilmoitti irrottautuvansa foorumista. Odotamme paluuta. Odotan että palaa osassa 6.