Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: PekkaV - 24.05.10 - klo:12:45
-
Äänestää voi neljä kertaa. Antamansa äänen voi muuttaa.
-
Satman heitti pahan. Se aika kevättä, jona kaikki vähän vihertää, on paras...tai jos saadaan talvi joka oli luminen ja sininen kuin tänä vuonna...joskus hiljainen hämärä marraskuu kun kaikki kuin hengähtää ja rahoittuu on siisti, se rauhottaa...elokuu kuutamolla, kun puutarhalyhtyjen kynttilät sytytetään...On tässä maassa yhtä aikaa pimeää ja lämmintä. Kuin olisi ulkomailla.
ehkä kevät eli kulloinkin käsilläoleva.
Varhaiskevät on joskus mäntti ja kolea - ei jaksa odottaa.
Etelän talvi jos sataa koko ajan vettä on pahin kyllä.
Ruska, no vaihtelee. Pitävät kauniina, joskus sen räikeys kuin huutaa et se on menoo nyt. :icon_eek:
-
En oikein osaa vastata. Nuorempana tykkäsin ihan valtavasti syksystä ja raikkaista kirkkaista ruskapäivistä tykkään vieläkin. Mutta heräävä kevätkin on kiva ja kesä kypsyessään.
Olisin paremmin osannut vastata mistä vuodenajasta en tykkää. Se on talvi. Kylmä ja pilkkopimeä ja jotenkin niin kovasti elämää rajoittava.
-
En oikein osaa vastata. Nuorempana tykkäsin ihan valtavasti syksystä ja raikkaista kirkkaista ruskapäivistä tykkään vieläkin. Mutta heräävä kevätkin on kiva ja kesä kypsyessään.
Olisin paremmin osannut vastata mistä vuodenajasta en tykkää. Se on talvi. Kylmä ja pilkkopimeä ja jotenkin niin kovasti elämää rajoittava.
Se on. Ei huvita mennä minnekään.
Mutta silloin on mukavaa tehdä kodista koko maailma.
Tee tuoksuu ja lumi sihahtelee vihaisesti ikkunaan, ja ikkunoissa on lämpimät talviverhot ja valot lampuissa korostavat niiden väriä, ommellaan vaatteita ja kudotaan villatakkeja, ja joskus pistäytyy joku kaveri iltateellä ja puhuu niitänäitä. Ja yrttiviljelmä toimii tai ei toimi.
-
Se on. Ei huvita mennä minnekään.
Mutta silloin on mukavaa tehdä kodista koko maailma.
Tee tuoksuu ja lumi sihahtelee vihaisesti ikkunaan, ja ikkunoissa on lämpimät talviverhot ja valot lampuissa korostavat niiden väriä, ommellaan vaatteita ja kudotaan villatakkeja, ja joskus pistäytyy joku kaveri iltateellä ja puhuu niitänäitä. Ja yrttiviljelmä toimii tai ei toimi.
Tuli oikein kodikas olo. Lämmin tupa on talvella parasta. Minä vaan en ompele enkä kudo mitään enkä usein leivokaan, mutta kirjoja riittää poikittain ja päällekkäin. Ja onhan tämä netti ja kirkkokuoro ja muutama hyvä ystäväkin.
-
Kuin pakkaslumi kimaltaa ja hehkuu valoaan!
Vaan päivä laskee nopeaan
kanavan, järven, vaaran taa -
vain pilvet ruskottaa.
Niin matkalainen väsynyt sai hetken levähtää
sai kodin - laulut tuhannet,
sai tuoksun teen, sai ystävän
ja lämmön kynttilän.
Ei kohtaloaan kertää voi , tie kutsuu kulkijaa
hän lähtee, valo matkassaan
ja muistot aarteen arvon saa
- hyvästi, Karjala!
Tämä on erityisesti myyrälle :003: :003: :003: kun majailee Joensuussa.
-
Kiitos, kaunis runo.
-
On ihanaa, että Suomessa on neljä vuodenaikaa. Mutta ehken parasta on alkusyksy - tai oikeammin se kun loppukesä taittuu syksyksi, joskus ihan elokuun lopussa, tai sitten syyskuussa - kun on vielä lämmintä, mutta silti samaa aikaan ilmassa on aavistus syksyä.
-
Syksy on levollinen ja rauhoittava. Samalla täynnä kaihoa menneestä kesästä, kultaisia muistoja. Luonnon väriloiston alkaessa hiipua loppusyksyn alastomuuteen ja myrskyihin ihminenkin valmistautuu käpertymään hämärään, ajatuksiinsa. Syksy on kuolemaa turhasta.
*
Minusta syksyssä on ehkä parasta marraskuun koillismyrskyt. Seistä tököttää niemen kärjessä tarkkailemassa kymmenientuhansien hanhien ja vesilintujen massamuuttoa.
Lintuja näkee syksyllä enemmän kuin keväällä.
-
Minäkin olen syksyihmisiä. Tai se nautinto lähtee jo loppukesästä, sadonkorjuu...marjat, sienet, kasvimaan tuotteet...
Sitten syksyn ruska. Hämärtyvät illat, lepakot... Viilenevä sää, villapaitä, tee, kynttilät....
-
Ohoh kuinka syksy johtaa!
Oktober, tänne tullessas
on verilehti otsallas,
ja kultalehti toinen.
Liet viileä tai kuuma liet
teet loistaviksi lähtötiet -
sä kutsut, hurmioinen.
Hellaakoski
-
Pidän kaikista vuodenajoista: Syksystä, talvesta, keväästä ja kesästä. Täytyy vain toivoa, että tulevaisuudessa nämä neljä vuodenaikaa pysyvät eikä talvi muutu syksyksi ja kevät kesäksi. Mutta eniten pidän lokakuun lopun ja marraskuun aurinkoisista, kirpeistä päivistä.
Kaverini sanoo, että kaikki säät ja vuodenajat ovat hyviä. Se on vain pukeutumiskysymys. Ei ole päivää, jolloin hän ei sanoisi, että onpas kaunis ilma vaikka vettä sataa täysillä ja tuuli on myrskylukemissa. Ei muuta kun goretexit päälle ja lenkille. :003:
-
Syksy on paras. Ja siinä parasta on se, että ei ole kevätväsymystä. T. S. Eliot sen tiesi: "Huhtikuu on kuukausista julmin." Kyllä toukokuukin on aika kamala.
-
Ohoh kuinka syksy menestyy! No, mikäs siinä. Mutta eikö se ole jut-tu kun kaikki kukkii?
Kannatan Salista nyt: Pahin on, jos jokin menetetään. Viime talvi oli joks täydellinen.
-
Kaikki ovat omalla tavallaan parhaita: talven lumihanget ja pakkanen, kevään viherrys ja kesän lupaus, kesän kukkeus ja lämpö, syksyn kypsyys ja kiitollisuus kesän sadosta. Jos joku puuttuu tai muuttuu, tulee pettymys ja suru menetyksestä.
On kuitenkin vaikea erottaa vuodenaikaa sinänsä niistä asioista ja toimista, joita ne väistämättä tuovat mukanaan. Jos esimerkiksi en olisi riippuvainen kouluvuoden rytmistä, ennättäisin ja osaisin nauttia eri tavalla luonnosta ja vuodenkierron tuomasta vaihtelusta.
Ehkä sitten joskus mahdollisesti eläkkeellä voisi taas palata siihen samaan luonnon kiireettömään ihmettelyyn, jonka lapsuusvuosilta muistan. Jos sitten vielä on luontoa ja vuodenaikoja...
-
Kevät.
Iän karttuessa ja monien asioiden täyteyden jo elettyäni olen alkanut odottaa
uutta nuoruutta.
Toivottavasti saan syntyä uuteen elämään sitten kun se aika koittaa kevään lupaavana vihreytenä, uteliaana västäräkkinä , puron solinana, mullan tuoksuna.
Usko ja toivo keväisin ovat minulle käsinkosketeltava multa, siemen, sade ja kasvu.
Nuorena pidin kovasti syksyn viime väreistä ja ilman raikkaasta viilenemisestä.
Talven hiljaisuus puhuttelee, mutta lupaus on haudassa. Pääsiäisaamusta alkaa kevät.
Kesän lapsena minulla on sitä kakkua ollut yllinkyllin. Joten elämästä kyllänsä saaneena hän pitää nyt eniten keväästä.
-
Kyllä Riitta-mummi on aivan oikeassa... t. yksi kesän lapsi
-
Olen syntynyt keväällä. Olen aamuvirkku. Alku ei ole minulle hankala. Se on iloa ja toivoa ja luottamusta ja odotusta sekä vain elämistä tässä ja nyt.
Päivä on vielä työtä, mutta jo iltapäivällä ja ensimmäisten syksyn merkkien tullessa väsymys alkaa painaa. Se iskee joskus niin totaalisesti, että olen todella vihainen Jumalalle ja tivaan, mitä pahaa olen tehnyt, että hän sallii tällaista. Olen raivoissani, etten jaksa iltaan asti.
Nyt olen kuitenkin alkanut pyytää taitoa hyväksyä heikkouteni ja muistaa, että kaikki on Luojalta saatua lahjaa.
Syksy on kyllä runsauden ja hedelmien korjuun aikaa. Se on tyytyväisyyden aikaa työn ja kasvun jälkeen.
Mutta talvi on unta ja olen huonouninen. Sen verran kuitenkin nukun, että saan kiittää unen tehneen tehtäväänsä, so. asioiden jäsentämistä mielessäni, jotta aamu ja kevät voivat taas tulla kaikessa ihmeellisyydessään, neitseellisyydessään, puhtaudessaan ja tuoreudessaan.
-
Olen syntynyt keväällä. Olen aamuvirkku. Alku ei ole minulle hankala. Se on iloa ja toivoa ja luottamusta ja odotusta sekä vain elämistä tässä ja nyt.
Sama vika.
Mutta talvi on unta ja olen huonouninen. Sen verran kuitenkin nukun, että saan kiittää unen tehneen tehtäväänsä, so. asioiden jäsentämistä mielessäni, jotta aamu ja kevät voivat taas tulla kaikessa ihmeellisyydessään, neitseellisyydessään, puhtaudessaan ja tuoreudessaan.
Tässä kohtaa olen eri mieltä. Pidän talvesta. Nousen yhtä aikaisin kuin keväällä ja kesällä ja nukun hyvin. Tai siis nykyisin standardein nukun hyvin (riippuu sängystä).
-
eN TULLUT KIRJOITTAESsani ajatelleeksi standardin kannalta. Voi olla, että minäkin olen sitä lähellä.
-
eN TULLUT KIRJOITTAESsani ajatelleeksi standardin kannalta. Voi olla, että minäkin olen sitä lähellä.
Hyvä niin. Olet nyt standardoitu. :003:
-
Mutta talvi on unta ja olen huonouninen.
Kah, miksi et neulo sukkia? Se on ihanaa puuhaa pimeänä hiljaisena talviyönä kun ei saa unta. Tai jos tunnet vetoa klassiseen puukässään, näpertele linnunpönttöjä. On ihan univiisaustieteilijöiden virallinen neuvo.
-
Kyllä se taitaa olla
aina kulloinkin käsillä oleva vuodenaika se paras... :icon_rolleyes:
talvella on mukavaa kun on - jos on - puhdasta lunta ja pakkasta
pitkät yöt - rauhan aikaa
keväällä kaikki on jotenkin uutta, maisema on paljas,
puiden oksat kuin piirustusviivat, lehdet ei peitä vielä mitään, maiseman värit harmoniset,
pelloilla kauniita ruskeita sävyjä ja muotoja, lokkien äänet
kesä on parhaimmillaan täyteläinen ja lämmin - kesällä on irrallinen ja vapaa olo jo
siksi, ettei tarvi paljon vaatteita, voi olla ja lähteäkin kuin palmupuun alta
paljon valoa, kesäyöt ovat heijastuksia taivaasta
syksy on tuoksujen aikaa, syksyn pimeys on lämmintä, mietiskelyn parasta aikaa
:kahvi:
-
Talven paras puoli selvisi tällä viikolla. Silloin on vähemmän verenhimoisia hyttysiä, joita on nyt sateiden jäljiltä todella runsaasti.
-
Ne pienet lehdet keväällä puissa ja pensaissa! Uppiduu!
-
Minne unohtui :icon_xmasevil: joulu?
Leheltä luin että se on yksi viidestä nykyään. Suosikkini :026:
:repee:
-
Tosiaan. Joulu on paras. Joulupukki ja tontut. Nyt kun ajattelee. Kuusen tuoksu ja kynttilät! Lämmin hellä mieli on ihmisellä. Joululaulut Kauneimmat! Oi, tulispa taas syyspimeät, marrasmärät ja valkea Joulu. "Joulupuu on rakennettu..."