Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Leena - 29.04.10 - klo:21:14
-
Jäinpä tässä mietiskelemään yhtä jos toistakin. Tällaisella sivustolla, jolla ei ihmistä tunne, niitten hoitotieteilijöitten tutkimusten mukaan yhtä kaikki muodostetaan mielikuva toisesta. Minkälainen se on, onko se kiva vai ihan sietämätön, nöyrä vai koppava, meikäläisiä vai marsilaisia. Onko sillä pääntietoa vai sydämenuskoa. Kaikenlaista. Välillä sekin unohtuu, ettei tämä ole päiväkirja, vaan kommunikaatiota.
Siksipä mietin, että teinpä itse typerän tempun kun valitsin nimimerkin joka viittaa johonkin affektiin elikkä kuvailee tunne-elämää. Jokuhan on joskus sanonut että uskon affekti on ikävointi tahi kaipaus, ja niin se saattaa varsin hyvin ollakin. Mutta ottaa se nimimerkikseen saattoi olla harkitsematonta. Sillä en minä nyt muita enemmän enkä sen kummemmin varmaan kaipaa kuin uskokaan. Sen armon varassa ollaan, josta hiljakkoin mietin, että mahtaako olla perin jumalallinen ominaisuus, kun sitä itseltä löytyy niin vähän ja Hän sitä ihan tavaramerkkinään pitää. Se ilmoitettu tunnetila hieman värittää kaikkea mitä tämä tyyppi kirjoittaa, enkä ihmettelisi vaikka se jopa ärsyttäisi - mikäs ihmeen tyyppi täällä nyt ihan ikävöi.
Sama teksti saattaa saada ihan eri värin jos päällä lukee "vihaava" "harkitseva" "toivova" "riemuitseva". Jos "harkitseva" kertoo nähneensä sinivuokon niin sitä kyllä vaistomaisesti lukee eri mielellä kuin jos "ikävöivä" sen näkee.... se harkitseva tyyppi kai mietti että mikäs sininen kukkanen ja onkos tullut kevät, ja ikävöivä :'(ruikuttaa jotakin omaa ruikutustaan, joko tahtoi sen maljakkoonsa tai taivastelee taas jotakin paratiisin yrttitarhoja.
Toinen juttu koskee sitä tosiasiaa että me taidamme useinkin hiljaksiin toivoa kohtaavamme ihmisen joka olisi "ihan kuin minä". Sen kanssa olisi paljon jaettavaa. Ja jos nyt on vaikka paljon elämässä ollut murheita ja on ikävöinyt - no mikä se olisi - vaikka hengellistä kotia tai omaa joukkoa johon kuulua, niin sitäpä saattaa ajatella, että tuo ikävöivä varmasti kanssa ikävöi samaa, on kiertänyt maat ja mannut, päätynyt tänne ja on ihan kuin minä. Ja kun se sitten ei olekaan, itsestä tuntuu kuin olisi tullut huiputetuksi. Se on epäreilua. Ja tekee kipeää törmätä tuohon, että et sinä minustamuuta tiedä kuin sen vähän minkä olen kertonut. Joku viisastieteilijä on sanonut että kolmesta kovasta on ihmisen selviydyttävä - yksi on kuolema - mutta yhtä kova haaste on se että on erillinen toisesta, ja erilainen. Se on vaikeaa välillä jokaikiselle, sillä se suistaa melkoiseen yksinäisyyteen. Toivottelee että olisipa minulla sielunsisar tai veli joka olis ihan identtinen...
Me kuitenkin ollaan niin erilaisia kuin lumihiutaleet - ja lähes yhtä tilapäisiäkin.
Eikä voi kuin sanoa että oma syy - mitäs otin nimen, jolla on liikaa informaatioarvoa ja tunnesisältöä. Taisi olla ikävä ilta vaan. :-\
Mitenkäs olisi Seppos, jos vaihtaisin. Olisin ihan vaikka senniminen kuin millä minut ympäristöni tuntee? Se olisi jollakin tapaa reilumpaa, eikä toitottaisi joka lukijalle että sillä on semmoinen tai tämmöinen suuri tunne? Tämä olisi kuulunut Sepposin yksityispostiin - mutta jos nimi vaihtuu niin täytyyhän ihminen tunnistaa ja syyt tietää. Ajattelin kysyä tätä vasta Kiuruvedellä mutta varmuuden välttämiseksi - ellen pääse tai jotain. Jos se ei onnistu niin eipä se mitään sitten. :-\
-
Ihan turhaa on vaihtaa nimimerkkiä. Enemmän vaikuttaa se, mitä kirjoittaa kuin se, mikä on nimimerkki. Itse muistan, kun alussa ajattelin, että mikä ihmeen Pyryharakka. Sieltähän se huumorinainen nimimerkin takaa on kummasti hahmottunut, kun hänen tekstejään on tullut luettua. Samoin muutkin nimimerkit ovat tulleet tutuksi ennen kaikkea sen perusteella, mitä he ovat kirjoittaneet.
Veikkaan, että jos minä vaihtaisin nimimerkiksi vaikkapa Justiinan, niin porukka voisi tunnistaa minut tyylistäni.
(http://cosgan.de/images/smilie/figuren/g025.gif)
-
Justiinsa niin, Justiina Olen samaa mieltä.
Minäkin nykäisin aikalailla hihasta tuon nimimerkkini. Se on sellainen äitini käyttämä termi ilakoivista lapsista. Käytin sitä aikanaan vain siksi, ettei vanha lapsuudesta opittu sana unohtuisi. Sittemmin tällä foorumilla olen saanut selityksenkin tuolle sanalle. Huomasin, että se itse asiassa sopiikin minuun hyvin. Harakathan nauraa. :icon_lol:
Muuten olen sitä mieltä, ettei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä. (lue mies=henkilö)
-
Olen tietotekniikassa sen verran vanhan liiton miehiä, että minulle nämä fooruminimimerkit ovat käyttäjätunnuksia. Ja niissähän oli ennen tiukat säännöt, vähintään ja enintään niin ja niin monta merkkiä, eikä ääkkösiä eikä isoja kirjaimia eikä erikoismerkkejä jne.
Toinen nimimerkin ominaisuus on anonymiteetti. Se on tarpeen erityisestä tällaisella foorumilla, jolla käsitellään usein asioita, jotka ovat monella arkaluontoisia, kuten uskonto. Ja liittäähän tämä foorumi jo nimestä lähtien ihmisen tavalla tai toisellä kristinuskon piiriin. Se on monelle kova juttu.
Arvostan anonymiteettiä myös siitä syystä, että muiden nimettömyys hillitsee omia ennakkoluulojani. On hyvä keskittyä kirjoituksen sisältöön eikä kirjoittajaan. Tosin ajan oloon kirjoitusten perusteella muodostuu henkilöistäkin jonkinlainen käsitys, jossa on niin paikkansa pitävää kuin pitämätöntäkin. Tästä ennakkoluulojen hillinästä olen saanut hyvää opetusta Wikipediassa, kun olen ollut kiitollinen saamastani hyvästä opastuksesta. Jos olisin tiennyt, että yläasteikäinen siinä kirjoittelee, olisi ehkä nenäni kääntynyt pystympään.
Olen osallistunut erilaisiin verkkokeskusteluihin jo 80-luvun puolivälistä alkaen (ennen internetin avautumista), joskus nimellä, joskus nimimerkillä. Nimimerkkien keksiminen on ollut aina vaikeaa, niinpä ne ovat olleet käyttäjätunnuksen luontoisia. Minulle hyvä nimimerkki on sellainen, joka ei merkitse mitään. Paikannimet, etunimet ja muut sellaiset sisältävät aina oheismerkityksiä, erilaisista fiktiosta peräisin olevista erisnimistä puhumattakaan.
Mt
-
Välillä sekin unohtuu, ettei tämä ole päiväkirja, vaan kommunikaatiota.
Aivan.
Siksipä mietin, että teinpä itse typerän tempun kun valitsin nimimerkin joka viittaa johonkin affektiin elikkä kuvailee tunne-elämää.
----------------
Se ilmoitettu tunnetila hieman värittää kaikkea mitä tämä tyyppi kirjoittaa, enkä ihmettelisi vaikka se jopa ärsyttäisi - mikäs ihmeen tyyppi täällä nyt ihan ikävöi.
Sama teksti saattaa saada ihan eri värin jos päällä lukee "vihaava" "harkitseva" "toivova" "riemuitseva". Jos "harkitseva" kertoo nähneensä sinivuokon niin sitä kyllä vaistomaisesti lukee eri mielellä kuin jos "ikävöivä" sen näkee....
----------------
Me kuitenkin ollaan niin erilaisia kuin lumihiutaleet - ja lähes yhtä tilapäisiäkin.
Eikä voi kuin sanoa että oma syy - mitäs otin nimen, jolla on liikaa informaatioarvoa ja tunnesisältöä. Taisi olla ikävä ilta vaan. :-\
En tiedä typerästä teosta tai syyllisyydestä tässä kohtaa.. Ei etukäteen aina tiedä, mitä vastaan tulee. Mahdollisimman mauton, hajuton ja näkymätön varmaan herättää mahdollisimman vähän mitään. Tai tietysti silloinkin voi kysyä, että miksi näin..
Minusta nimimerkki on pelkkä nimimerkki. En ole ajatellut sitä silmälaseina tai suodattimena henkilön jokaisen kirjoituksen kohdalla. Toisin olisi, jos eri kirjoituksiin pitäisi liittää 'nimimerkiksi' (otsikoksi/sivuhuomautukseksi) jokin siihen sopiva sana/lause.
-
On takuulla totta, että rustailipa tekstiä sitten Miina, Niina tai Stiina, niin vähät nimestä, viis siitä, oliko asialla vaikka Eveliina. Minun tulisi puolestaan oppimani perusteella käsittää, millaiset piiloviestit ihmisten kokemusmaailmaan vaikuttavat etenkin milloin he eivät toisiaan näe. Oli harhaanjohtavaa puhua tunnekokemksesta ensi sanassaan ja niinhän nyt käy. Kun se vielä on niin perin tunteellinen. Olisi edes Utelias Uuno. Vähän huumorilla - ja realistisemminkin.
Voihan olla, että tekstien sisällöt ovat muutoinkin "ikävöiviä" mutta selailin niitä - enpä sanoisi. Ja kyllä ne ovat jaettavaksi tarkoitettavia, kun tuota henkilökohtaisemman sävyistä tekstintuottoa saa - itse asiassa pitäisi - rustata muutenkin riittävästi. Varsin moni on ollut suora kysymys, esimerkiksi. Jaa niin, voi olla että olen kirjoittanut liikaa, mutta on niitä aktivisteja muitakin. Se on kyllä totta, että liian usein silloinkin kun minun pitäisi olla kirjoittamassa muuta, enkä viitsi, avaan foorumisivuston ja petkutan itseäni. lTiitiäinenkö se lopputyötä pakertaessaan viittasi samaan...tulee pistäydyttyä täällä ja aika kuluu...hän sai sen kuitenkin purkkiin.
Viis koko asiasta muutoin, mutta on seikka johon alan kyllästyä. En tahdo lukea täältä uutisia viimeisimmistä mielenmaailmani ja uskonelämäni tapahtumista. Ikävöivä kokee nyt niin ja näin...Ikävöivä on nyt ymmärtänyt sitä ja tätä...Ikävöivä on huomannut etteivät armo ja johdatus olekaan itsestäänselvyyksiä...(enpä muista maininneeni kokemusta muusta). Ikävöivä on nyt löytänyt oman hengellisen kotinsa. No kai sitä jatkaa kommentointia, kun, on jo ennen kuin ensimmäistäkään sanaa on kirjoitettu, kirjoittelija on ilmoittanut olevansa "Ikävöivä!"
Kun minun mielestäni asiasisältöisestä tekstistä alkoi ropista tunteenomaista vastausta, ennen muuta "tämähän on kuin minun elämästäni" , paiskasin kuulkaa ihan hätäpäissäni oman elämäntilanteeni tänne vain alleviivatakseni, että ei se ole. Sinä olet siinä, minä olen tässä. Se oli varmaan typerä ratkaisu, mutta se näytti toimivan ainakin hetkisen! . Todettakoon nyt, että eihän siinäkään ole mitään merkillistä. Vastoinkäymisetkin kuuluvat elämään, ja se voi silti olla erittäin hyvää. Alan suorastaan lähestyä Saliksen ajatusta itse taotusta onnesta. Tsempata täytyy. Ja kristittynä eläminen on rohkeana ponnistelemista. Se kommentti ei todella ollut päiväkirjaa, se oli tarkoitettu jaettavaksi! Halusin tietää onko tuo asenne sovitettavissa köyhäkurjasyntisen alatien rahjustukseen. Että vaatiiko se sielläkin rohkeutta, matkanteko.
-
Olen tietotekniikassa sen verran vanhan liiton miehiä, että minulle nämä fooruminimimerkit ovat käyttäjätunnuksia. Ja niissähän oli ennen tiukat säännöt, vähintään ja enintään niin ja niin monta merkkiä, eikä ääkkösiä eikä isoja kirjaimia eikä erikoismerkkejä jne.
Toinen nimimerkin ominaisuus on anonymiteetti. Se on tarpeen erityisestä tällaisella foorumilla, jolla käsitellään usein asioita, jotka ovat monella arkaluontoisia, kuten uskonto. Ja liittäähän tämä foorumi jo nimestä lähtien ihmisen tavalla tai toisellä kristinuskon piiriin. Se on monelle kova juttu.
Arvostan anonymiteettiä myös siitä syystä, että muiden nimettömyys hillitsee omia ennakkoluulojani. On hyvä keskittyä kirjoituksen sisältöön eikä kirjoittajaan. Tosin ajan oloon kirjoitusten perusteella muodostuu henkilöistäkin jonkinlainen käsitys, jossa on niin paikkansa pitävää kuin pitämätöntäkin. Tästä ennakkoluulojen hillinästä olen saanut hyvää opetusta Wikipediassa, kun olen ollut kiitollinen saamastani hyvästä opastuksesta. Jos olisin tiennyt, että yläasteikäinen siinä kirjoittelee, olisi ehkä nenäni kääntynyt pystympään.
Olen osallistunut erilaisiin verkkokeskusteluihin jo 80-luvun puolivälistä alkaen (ennen internetin avautumista), joskus nimellä, joskus nimimerkillä. Nimimerkkien keksiminen on ollut aina vaikeaa, niinpä ne ovat olleet käyttäjätunnuksen luontoisia. Minulle hyvä nimimerkki on sellainen, joka ei merkitse mitään. Paikannimet, etunimet ja muut sellaiset sisältävät aina oheismerkityksiä, erilaisista fiktiosta peräisin olevista erisnimistä puhumattakaan.
Mt
Viisautta.
-
Nimimerkkien keksiminen on ollut aina vaikeaa, niinpä ne ovat olleet käyttäjätunnuksen luontoisia. Minulle hyvä nimimerkki on sellainen, joka ei merkitse mitään. Paikannimet, etunimet ja muut sellaiset sisältävät aina oheismerkityksiä, erilaisista fiktiosta peräisin olevista erisnimistä puhumattakaan.
Nimimerkkeihinhän voi sisältyä ihan tahattomastikin erilaisia merkityksiä. Sana, joka itselle on merkityksetön, saattaa toiselle antaa hyvinkin voimakkaita mielikuvia.
Jo esimerkiksi nimimerkki "mt" antaa nopeasti vaikutelman asiallisesta ja rauhallisesta kirjoittajasta.
Toisaalta hankala sanoa, kumpi olikaan ensin: muna vai kana? Eli muodostinko tuon kuvan ennen käyttäjän viestien lukemista ja avatar-kuvan katsomista? Ehkä tämä kokonaisuudessaan on muodostanut mielikuvan, jonka sitten liitän itse nimimerkkiin.
Omaa nimimerkkiäni en hirveästi miettinyt. Eräs tuttava kutsui minua aikanaan aina etunimeni "mieheksi valaan vatsasta". Tosin termi on siinä mielessä kyseenalainen, että olin silloin, ja olen kai edelleen enemmänkin poika kuin mies ikäni puolesta.
Kokonaisuutena tuo nimimerkki on osoittautunut hauskemmaksi kuin mitä luulisi:
Sitä on vaikea lyhentää, harva viitsii kirjoittaa sitä kokonaan omiin viesteihinsä. Olen nähnyt "valaanvatsamiestä", "Joonaa" ja lyhennettä "mvv".
Toisaalta tuo "valaan vatsasta" on ollut monitulkintainen. Sana "vatsasta" on elatiivimuotoinen substantiivi, joka perusmerkityksessään merkitsee liikettä pois jostain tai jonkin sisältä. Liike suuntautuu ulos, joten sanasta ei voi sikäli päätellä, joko liike on tapahtunut, vai tapahtumassa.
Toisaalta sen voi tulkita, myös samalla tavalla kuin "mies huuteli talosta".
Vielä hauskan lisän nimimerkin "analysointiin" voisi tuoda huomio sen viittauksista:
Mies valaan vatsasta viittaa Raamatun profeetta Joonaan (siis kaimaani). Alkuperäinen heprealainen muoto on "Jonah", josta myöhemmin tuli kreikassa "Jonas". "Jonah" tarkoittaa kyyhkystä, joka puolestaan on Raamatussa myös tyhmyyden ja päättämättömyyden vertauskuva.
-
Kyyhkynen valaan vatsasta? Pena on Benedictuksesta Pentin kautta vääntynyt. Siunattu. Siunailtu?
-
On takuulla totta, että rustailipa tekstiä sitten Miina, Niina tai Stiina, niin vähät nimestä, viis siitä, oliko asialla vaikka Eveliina.---
Vaikka viina niin ihan sama.
Voihan olla, että tekstien sisällöt ovat muutoinkin "ikävöiviä" mutta selailin niitä - enpä sanoisi. Ja kyllä ne ovat jaettavaksi tarkoitettavia, kun tuota henkilökohtaisemman sävyistä tekstintuottoa saa - itse asiassa pitäisi - rustata muutenkin riittävästi. Varsin moni on ollut suora kysymys, esimerkiksi. Jaa niin, voi olla että olen kirjoittanut liikaa, mutta on niitä aktivisteja muitakin. Se on kyllä totta, että liian usein silloinkin kun minun pitäisi olla kirjoittamassa muuta, enkä viitsi, avaan foorumisivuston ja petkutan itseäni. lTiitiäinenkö se lopputyötä pakertaessaan viittasi samaan...tulee pistäydyttyä täällä ja aika kuluu...hän sai sen kuitenkin purkkiin.
Ei täällä ole mitään kirjoituskiintiöitä, paljonko saa tai pitää kirjoittaa. Jokainen saa kirjoittaa tai olla kirjoittamatta ihan sen verran kuin haluaa.
Viis koko asiasta muutoin, mutta on seikka johon alan kyllästyä. En tahdo lukea täältä uutisia viimeisimmistä mielenmaailmani ja uskonelämäni tapahtumista. Ikävöivä kokee nyt niin ja näin...Ikävöivä on nyt ymmärtänyt sitä ja tätä...Ikävöivä on huomannut etteivät armo ja johdatus olekaan itsestäänselvyyksiä...(enpä muista maininneeni kokemusta muusta). Ikävöivä on nyt löytänyt oman hengellisen kotinsa. No kai sitä jatkaa kommentointia, kun, on jo ennen kuin ensimmäistäkään sanaa on kirjoitettu, kirjoittelija on ilmoittanut olevansa "Ikävöivä!" ---
En nyt jaksa alkaa kaivaa esimerkkejä, mutta ihan samalla tavalla täällä on mainittu meitä muitakin nimeltä. Jotenkin muistin varassa on tällaista: "Älähän Pirska nyt kaiva esille sitä ryhmysauvaasi. Kylläpäs se nyt pirskahtelee. Pirska sanoi ilkeästi. Onko olemassa joku pirskalaisuus? Pirska rakastaa lakia." Paljon toki hyvin positiivistakin mukana. Mainitsin vain siksi nämä negatiiviset esimerkit, jotta tulisi selväksi, että kyllä meistä muistakin nimimerkeistä on mainintaa.
Nimimerkeistä vielä sen verran, että onhan täällä myös vaivattu sielu ja vaivainen mato enkä kuvittele kumpaakaan kovin vaivaiseksi. Edellinen on harkitseva viisas sanankäyttäjä ja jälkimmäinen on niin harvoin foorumilla, etten oikein muista mitään kommentteja.
-
Kiinnostuneita pyydän tutkimaan foorumin aiempia kirjoituksiani, joissa on selvityksiä "satman"in synnystä ja merkityssisällöistä.
-
Vielä lisäisin, että kannattaa tutkia, paljonko karjalaisenkyösti on saanut palautetta. Minusta tuntuu, että hänellä taitaa olla foorumin ennätys palautteen saamisessa, karjalaisenkyösti sitä ja karjalaisenkyösti tätä.
-
Sen verran on pakko kommentoida, että tavallaan ymmärrän sen, että ihminen kaipaa itselleen "kaksoisolentoa", jotta olis helpompi olla, niin miekii joskus kuvittelin haluavani. Nykyään olen olen vahvasti sitä mieltä, etten haluaisi kohdata täysin samanlaista ihmistä, samalla aaltopituudella saa olla, mutta että täysin niinkuin minä? Kiitos ei! En sietäisi hänen seuraansa varmaan hetkeäkään. Ittensäkin kanssa on välillä ihan tarpeeksi. Ja sitäpaitsi rakastan olla yksilö ja uniikki, en halua että kukaan muu olisi täysin kuin mie, silloin en enää olisi korvaamaton niille ihmisille, jotka miuta rakastaa. Mutta tää on vain miun omituinen ja ehkä vinksahtanukkin näkemys asiasta.
Ja Apulanta muotoili jotenkin näin " jokainen on joskus yksin, hyljättynä itsekseen, mutta onnetarten lempilapset sen ovat itse valinneet.."
Toki jokainen on varmasti yksinäinen, itse koen välilläni olevani hyvinkin orpo piru. Ja joskus angstisina kausina olen ollut täysin vakuuttunut siitä, ettei kukaan ikinä pysty ymmärtämään miuta...ja toivonu, että joku joskus olis kuin minä, joku joka ymmärtäis. Nyt olen huomannut, että miulla on rakkaita ystäviä, jotka todella ymmärtää ja samalla pitää miuta täysin omituisena(ei aikuinen nainen voi pitää kirkkaan oranssia pipoa, jossa on korvat, Anni ne kuuluu lapsille!). Ja omilla rakkailla ystävillänikin on varmasti omat omituisuutensa, jota en voi käsittää (ei hernerokkaan kuulu laittaa ketsuppia!) Ja hyvin menee silti...toki on ihanaa, että on ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa kokemuksia ja joiden kanssa on hetkiä, jolloin ajatukset osuu täysin yhteen. Mutta erilaisuus on kiehtovaa...erilaisuudessa on se juju... :icon_wink:
Ja oma nimimerkkini on seurausta siitä, että luokkakaveri kutsui meitä luokan pienikokoisia tyttöjä Tiitiäisiksi..sitä paitsi olen todellakin metsän pieni peikko. Anni on sen verta yleinen nimi, että varmasti kaikille assosioituu mieleen joku miun lukuisista kaimoistani, itse olen kokenut, että aina tulee uuteen ihmiseen verrattua ihmisen kaimoja, heidän eroavaisuuksiaan ja yhtäisyyksiään...Välillä jopa karttaa ihmisiä, joilla on sama nimi kuin jollain itsensä tuntemalla ihmisellä, jota syystä tai toisesta ei voi sietää...typerää, mutta niin se vain on...
-
en kerro nimimerkin "juhani" jänniä juttuja...
-
Minä en siinä hötäkässä keksinyt muuta kuin sen mikä olen. Oli niin olevinaan vaikeaa se rekisteröityminen. Hauskaa on se että olen Paavo Ruotsalaisen vaimon kaima.
En ollut sitä ennen koskaan ajatellut nimimerkkiä tai sen merkitystä. Mielikuvituksen puutetta osoittanee sekin että minun sähköpostiosoitteeni on pankkirouva@.......
:017:
-
Anni tanni talleroinen,
punaposki pulleroinen
oven avas, oven sulki,
pihanurmen yli kulki
pikku kellariin.
Anni tanni talleroinen,
punaposki pulleroinen
haki kellarista voita,
maitoa ja perunoita
pikku kipposiin.
Tiitiäinen ampuu varmaan minut, kun näkee!
-
Onko olemassa joku pirskalaisuus? Pirska rakastaa lakia."
Aivan- aivan. Juuri niin, totta totta. Kaikille on ja sitähän minäkin. Jos joku on kokenut sinut ryhmysavalla pakuttelijaksi niin sepä tuosta sitten ilmi tulee. Hän kokee noin tai ainakin hetkellisesti on sitä mieltä. Eihän tuokaan enää asioista keskustelemista ole, vai onko?
Mutta tuossa kohtaa ylittyy tietty turvaraja: "Pirska rakastaa lakia." Nyt tulkitaan Piskan sielunelämää tavalla joka edellyttäisi jo tietoa - se ei enää ole vaikutelma siitä että Pirska saattaa toimia ärhäkkäästi kuin ryhmysauvaa heilutellessaan. Tässä menevät kuulkaas jo omat ja vieraat sekaisin. Ehkä sellaista on mahdotonta kokonaan välttää, mutta varominen olisi terveellistä. Joko sekoitetaan omat ja vieraat tavalla joka lopulta hämmentää itsenkin tai sitten vain kuittaillaan --- koulutuksessamme kysyttiin miksi kutsutaan tulkintaa joka esitetään psykoterapiasopimksen ulkopolella, mutta sitä sanaa en nyt taida toistaa, kun on sovittu ettei kiroilla. Ei se taida erityisen mukavalta kenestäkään tuntua.
Tilanne muuttuu täysin jos Pirska itse ilmoittaa: "Rakastan lakia". Sen jälkeen siitä voidaan keskustella, lain rakastettavuudesta. Ellei ilmoita, voidaan vain todeta, että sitäpä et sinä voi tietää, kuka niin väitätkin.
Ja onhan mahdollista, että nimimerkillä ei ole ollut tuota vaikutusta - silti sen mielelläni vaihdan jos se käy päinsä. Niille, jotka tähän saakka ovat esittäneet minun sielunliikkeistäni tulkintoja tyyliä ylläoleva, totean että sitäpä te ette voi tietää. Kirjoitteli tänne sitten Ikävöivä tai Leena...että oliko sillä nyt esillä järkioppi vai olisiko sillä ihan sydämenuskoakin...pahalta, pahalta näyttää... olisiko se nyt löytänyt hengellisen kodin mikä lieneekin...onko se samaa mieltä kuin me vanhat ja kokeneet viiden vuoden kuluttua.... viimemainitusta kyllä tuli mieleeni että...mutta enpäs sanokaan. Itse en rupea tulkitsemaan, kun kerran esitin itse kainon toivomuksen: Miten olisi, jos ei tulkittaisi toinen toistemme päänsisäisyyksiä. Kun siitä semmoisesta menee herkkäsieluisin äkkiä sekaisin - ei erota omaa vieraasta. Epäterveellinen harrastus.
-
Sen verran on pakko kommentoida, että tavallaan ymmärrän sen, että ihminen kaipaa itselleen "kaksoisolentoa", jotta olis helpompi olla, niin miekii joskus kuvittelin haluavani. Nykyään olen olen vahvasti sitä mieltä, etten haluaisi kohdata täysin samanlaista ihmistä, samalla aaltopituudella saa olla, mutta että täysin niinkuin minä? Kiitos ei!
No, se oikeastaan kuuluukin semmoiseen keskivertoaikuisuuteen. Ei sitä kukaan tosissaan toivo, itsensä kloonia. Se taitaa mennä niin että vaikka me osaamme kävellä, niin siitä huolimatta joku joskus konttaa.
-
Nou hätä, Pena. Anni taitaa tykätä tuosta tutusta lorusta. Se löytyy Pikku Pegasoksesta, jonka Anni sai kummiltaan hyvin pienenä. Minulla on ollut kurssikaverina Anni Tanninen, joka ei juurikaan pitänyt tuosta. En tiedä mikä mahtaa olla hänen nykyinen sukunimensä. :039:
-
Aivan- aivan. Juuri niin, totta totta. Kaikille on ja sitähän minäkin. Jos joku on kokenut sinut ryhmysavalla pakuttelijaksi niin sepä tuosta sitten ilmi tulee. Hän kokee noin tai ainakin hetkellisesti on sitä mieltä. Eihän tuokaan enää asioista keskustelemista ole, vai onko?
Mutta tuossa kohtaa ylittyy tietty turvaraja: "Pirska rakastaa lakia." Nyt tulkitaan Piskan sielunelämää tavalla joka edellyttäisi jo tietoa - se ei enää ole vaikutelma siitä että Pirska saattaa toimia ärhäkkäästi kuin ryhmysauvaa heilutellessaan. Tässä menevät kuulkaas jo omat ja vieraat sekaisin. Ehkä sellaista on mahdotonta kokonaan välttää, mutta varominen olisi terveellistä. Joko sekoitetaan omat ja vieraat tavalla joka lopulta hämmentää itsenkin tai sitten vain kuittaillaan --- koulutuksessamme kysyttiin miksi kutsutaan tulkintaa joka esitetään psykoterapiasopimksen ulkopolella, mutta sitä sanaa en nyt taida toistaa, kun on sovittu ettei kiroilla. Ei se taida erityisen mukavalta kenestäkään tuntua.
Tilanne muuttuu täysin jos Pirska itse ilmoittaa: "Rakastan lakia". Sen jälkeen siitä voidaan keskustella, lain rakastettavuudesta. Ellei ilmoita, voidaan vain todeta, että sitäpä et sinä voi tietää, kuka niin väitätkin.
Ja onhan mahdollista, että nimimerkillä ei ole ollut tuota vaikutusta - silti sen mielelläni vaihdan jos se käy päinsä. Niille, jotka tähän saakka ovat esittäneet minun sielunliikkeistäni tulkintoja tyyliä ylläoleva, totean että sitäpä te ette voi tietää. Kirjoitteli tänne sitten Ikävöivä tai Leena...että oliko sillä nyt esillä järkioppi vai olisiko sillä ihan sydämenuskoakin...pahalta, pahalta näyttää... olisiko se nyt löytänyt hengellisen kodin mikä lieneekin...onko se samaa mieltä kuin me vanhat ja kokeneet viiden vuoden kuluttua.... viimemainitusta kyllä tuli mieleeni että...mutta enpäs sanokaan. Itse en rupea tulkitsemaan, kun kerran esitin itse kainon toivomuksen: Miten olisi, jos ei tulkittaisi toinen toistemme päänsisäisyyksiä. Kun siitä semmoisesta menee herkkäsieluisin äkkiä sekaisin - ei erota omaa vieraasta. Epäterveellinen harrastus.
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että olen itsekin syyllistynyt tulkitsemaan toisten ajatuksia. Sittenhän sitä saa takaisin mitä tilaa. Joka tapauksessa, kun asioista ollaan eri mieltä, niin helposti tulee ylilyöntejä. Pääasia, että asiat sovitaan.
-
Meinasin jo lopettaa turhana äskeisen asian jauhamisen, mutta vielä kuitenkin laitan lusikkani soppaan. Psykoterapiasta en osaa sanoa mitään, mutta ehkä tajuan jotain tästä ihan tavallisesta elämästä.
Jos minä kirjoitan tällä foorumilla, että rakkineet ovat riivanneet ja kaikki menee pieleen ja tekisi mieli heittää läppärillä vesilintua j.n.e. niin eikö toisilla foorumilaisilla ole ihan täysi syy olettaa, että minä olen pahalla tuulella. Jos joku ei osaa päätellä säpäköinnistäni, olenko a. hilpeä b. surullinen vai c. vihainen, niin hänellä on aika kehno ihmistuntemus. Jos joku toteaa siihen, että onpa Pirska pahalla tuulella niin mitä sitten.
-
Saa tietysti. Ja ellei itselläsi ole mitään sitä vastaan että myös sellaisia piirteitäsi tai uarvaillaan joista et ole mitään itse kertonut - jotka eivät ole paikkaansapitäviä, vaan antavat sinsta väärän mielikuvan, niin mikäs siinä. Kaikin mokomin. Itse en siitä pidä, en myöskään pidä sitä edes maallikkojärjellä ajatellen mielekkäänä. Jos kerron mitä ajattelen, tai ilmoitan, että olen suuttunut, ärtynyt tai pahoillani, tai kirjoitan urputusketjuun harmistuksenaiheitani, on asia kutakuinkin selvä. Muulloin se ei ole. Itse näen no rajat itsen ja toisen välillä monin tavoin tärkeinä.
Joistakin edellisistä kommenteistasi olen ymmärtänyt ettet itsekään pidä nahan alle menemisestä - etkö kirjoittanut muutamaa tuntia aikaisemmin, etten "ole ainoa" - on täysin totta - "onko olemassa jotakin pirskailua" "Pirska on lakihenkinen" ynnä muuta? Käsitinkö siis, että tällainen onkin nyt mietittyäsi hetkisen sinusta aivan ok?
..............................................
Meneeköhän tämä nyt ns väärään kurkkuun? Kysyn, koska en tiedä.
Ymmärrätkö tämän foorúmilaisten/tämän foorumin arvosteluna? Oikaistakoon siinä tapauksessa asia. Näin ei ole. Jokainen ei edes toimi näin. On mahdollista, että minun olisi pitänyt suoremmin kirjoittaa niille henkilöille, joilla on tähän taipumusta, esimerkiksi yksityispostiin, tai milloin tällaista huomaan, kommentoitava: Siis, tämä on nyt nimimerkki sen-ja-sen kuvittelua minusta, en ole näin sanonut, en koe näin, eikä esimerkiksi yksityinen kirjeenvaihto ole antanut siihen aihetta.
Hyvälläkin keskustelusivustolla saatta kehittyä aivan jokaista koskevaa, hedelmätöntä ja lisäksi tarpeetonta motiivien, ja vaikkapa nyt uskonvaelluksen ruodintaa ja pohdintaa, sen sorttista rajojen ylittämistä, että se ei enää ole rakentavaa milläään tavalla. Tahdoin vain, ja ainoastaan kuten ensimmäisestä viestistä toivottavasti ilmenee, hieman selvitellä, olenko itse antanut itsestäni väärän viestin jo lähtökohtaisesti - kuten mainittua, monenlaisia asioita tässä elämässä saatetaan ikävöidä, eikä ole poissuljettua että joudun korjailemaan omia jälkiäni tässä. Itse koin kiusallisena juuri sen että tähän törmäsin. "Ikävöivän" todettiin hengellisessä elämässään saapuneen milloin mihinkin - paikalle, jolla joku toinen ikävöivä oli hiljakkoin taaperrellut.
Mutta minä en heitä ala tässä osoitella - sellainen ei ole korrektia. Jos joku huomaa itse, hän huomaa, tietää ja ymmärtää puolestaan ne syyt jotka siihen johtivat ja käsittää toivoakseni myös, etten minä nyt täällä pyhää vihaa ole uhkumassa. Hyvänen aika - yksi sivusto! On suurempiaskin ongelmia kin tämä! Mutta turhaahan tästä on lisäpäänsärkyjä hankkiakaan. . Se nimimerkki nyt alkoi myös tuntua hieman pateettiselta muta sen voi sivuuttaa huumorilla. Nyt ajankohtaisesti minä ikävöin puolukkamehua, ja kaikki puolukat on käytetty. .
Eikä muuta. Nyt kysyn Sepposilta käykö vaihto - ellei olkoon näin. Eihän tämä nyt kuolemanvakavaa ole, hyvänen aika. En vain tahdo tuottaa tarpeetonta pettymystä toisille ikävöiville. Joku on sen mielihyäkseni ymmärtänytkin - kiitos niistä posteista, tuntiu mukavalta, että minut käsitettiin oikein.
-
Ikävöivän kommenttiin: " Joistakin edellisistä kommenteistasi olen ymmärtänyt ettet itsekään pidä nahan alle menemisestä - etkö kirjoittanut muutamaa tuntia aikaisemmin, etten "ole ainoa" - on täysin totta - "onko olemassa jotakin pirskailua" "Pirska on lakihenkinen" ynnä muuta? Käsitinkö siis, että tällainen onkin nyt mietittyäsi hetkisen sinusta aivan ok? "
Siis ennen kaikkea tarkoitin sitä, että tällä foorumilla tulkitaan ylipäätään melkein kaikkien tunteita, ei ainoastaan ikävöivän. Toisin sanoen ikävöivä ei saa täällä sen kummempaa kohtelua kuin kukaan muukaan. Nimimerkki tuskin on vaikuttanut meidän kummankaan sen enempää kuin kenenkään muunkaan mielipiteiden kommentointiin.
Jos luet välillä noita "poikien tappeluita", niin aika tavalla ronskisti sielläkin hutkitaan.
Jos joku puhuu pirskahtelusta, niin ei se minusta niin vakavaa ole. Samoin jos joku sanoo, että olen ilkeä, niin tiedän, että osaan olla sitäkin. Jos taas joku tulkitsee esittämäni asian väärin, niin olen aika kärkkäästi vastannut siihen. Täältähän löytyy mainioita hymiöitä omien tunteiden ilmaisemiseksi.
:067: :068: :097: :093: :021:
-
Siis ennen kaikkea tarkoitin sitä, että tällä foorumilla tulkitaan ylipäätään melkein kaikkien tunteita, ei ainoastaan ikävöivän. Toisin sanoen ikävöivä ei saa täällä sen kummempaa kohtelua kuin kukaan muukaan. Nimimerkki tuskin on vaikuttanut meidän kummankaan sen enempää kuin kenenkään muunkaan mielipiteiden kommentointiin.
Tuli harvinaisen selväksi, kuinka sinä asian olet ymmärtänyt. Kaikkien tunteita tulkitaan ja jokaisen nahan alle mennään. Ja se on kuten olla pitää - asiat eivät riitele, vaan ihmiset. No, kuka pitää mistäkin - makuasia. Minulla ei kuitenkaan ole täältä muuhun kuin tuohon "ikävöintiin" liittyen tällaisia kokemuksia. Mielestäni täällä ei ole tuollaisia tapoja yleisessä käytössä --- joskin epäilemättä niin käy, että jos joku myötämöisin hyökkää niin aletaanhan häneltä sitä hyökkäystä odottaa, vaikka kirjoittaisi että ulkona sataa.
En saanut noita kiukku-ukkoja imuroitua, sieltä tuli jotakin vallan muuta, jokin ihmeen turvaohjelma joka on joka kerran nyt kytkettävä päältä, mutta se on toinen tarina. En minä niitä nyt niin suuresti tarvitse.
...........................
On yleensä hyvä ottaa vastuu omista toilauksistaan. Minun olisi pitänyt muistaa kun kerran olin kuullut - en psykoterapiakoulutuksen toisen tutkimuksen tuloksien perusteella - millaiset seikat saattavat vaikuttaa siihen, kuinka teksti luetaan.
Ei ole viisasta ilmoittaa nimimerkkinään mitään affektia, sillä se nyt vain kerta kaikkiaan herättää monenlaisia tunteita myös lukijassa, huomasipa tämä niitä tai ei. Huomaaminen vaatii jonkin verran työskentelyä itsensä parissa kylläkin , ei heti sitä järeimpään minäolenerimieltäammunsinutalas- asestukseen tarttumista. Onko nyt vaarallista miettiä, mitä mieleen tulee jos joku sanoo että hän ylisummaan "ikävöi "siinä mitassa että valitsee sen nimekseen? Identiteetikseen? Turhaa ajan haaskasta se saattaa olla, eikä funtsailu ole kaikista kivaa. Ei edes tarvitse olla. Se ei ole arvo sinänsä tai mitenkään hienoa. Mutta ei se minn mielestäni ole syntiäkään, eikä vastakohta uskolle, kuten joskus näkee ja kuulee pohdituksi, mutta sekin on eri tarina. Niin tärkeä tarina että ansaitsee eri kommentin.
.......................................
Kävi todella näin: Ikävöinti on aika raskaan sarjan tunne,se on monelle tuttu elämän kipeimmistä käänteistä. Ei ole kovinkaan kummoinen juttu, jos joku vilkas ja empaattinen ihminen kokee näin: Nyt on sivustolla uusi ihminen, joka varmasti ikävöi --samaa kuin minä. Voin varmaan edeltä menneenä antaa jonkin osviitan. Koska väärinkäsityksessä elämisestä on huonoja kokemuksia, korjaan, pettymyksen uhallakin. Kerron ettei se noin mennyt. Se kokemus saattaa olla kummallekin tarpeettoman kiusallinen.
Silloin aloin ajatella että itsehän minä tein virheen jo aivan alussa. Onko sinun, Pirska, mahdotonta käsittää nyt, ettei jokainen ajattelisikaan koko ajan itseään ja sitä kuinka "väärin" tulee kohdelluksi, vaan ainakin yrittäisi olla kohtullinen? MInä tulen kohdelluksi vähän kiusallisella tavalla, onko syy omani...voinko tehdä jotakin asian oikaisemiseksi? Katsotaan omat tekstit lävitse nyt ensin. Onko se silkkaa ininää ja itkun tyrskettä? Ei ole. Tuo sairaskertomuskin paiskattiin tänne vain osoittamaan, että minun tilanteeni on tämmöinen...siis, sinun on tuommoinen vähän erilainen....ollaan ystäviä, mutta ei sekoiteta kohtaloitamme. Tämä on totta, ja olen tietysti pahoillani, ellet jaksa sitä uskoa. En minä valehtele.
-
Ohitan edelläkäydyn keskustelun, mutta takerrun ikävöivän lauseeseen
Ikävöinti on aika raskaan sarjan tunne,se on monelle tuttu elämän kipeimmistä käänteistä
ja kommentoin, että
olen sitä mieltä, että ikävöivä ihminen on etuoikeutettu ja saa olla onnellinen tunteestaan.
Monella ihmisellä ei ole ketään tai ei mitään mitä ikävöidä. :107:
Siinä vasta yksinäisyyttä ja tyhjyyttä.
Ikävöikäämme ja kaivatkaamme siis kiitollisuudella. :eusa_pray:
-
Kiitos, Atanasia! Hyviä ajatuksia. Mitä itse ikävöintiin tulee, mietin tässä tänään, että lienee niin - jokin jännite jää aina olemaan sen välillä, mikä on, ja minkä soisi olevaksi, mikä on tässä ja nyt ja mikä ehkä ei voi olla tässä minun silmieni nähden, tämän maailman jossa elämä on tarkoitettu elettäväksi täydesti ja rohkeasti, ja sen, että kerran toivon mukaan saa nähdä toisen, toivomansa todellisuden. Ehkä sen jännitteen nimenä sitten on juuri ikävöinti.
Ilman sitä välimatkaa oltaisiinkin jo määränpäässä. Tai aika sikinsokin päästämme :003:
-
Viis koko asiasta muutoin, mutta on seikka johon alan kyllästyä. En tahdo lukea täältä uutisia viimeisimmistä mielenmaailmani ja uskonelämäni tapahtumista. Ikävöivä kokee nyt niin ja näin...Ikävöivä on nyt ymmärtänyt sitä ja tätä...Ikävöivä on huomannut etteivät armo ja johdatus olekaan itsestäänselvyyksiä...(enpä muista maininneeni kokemusta muusta). Ikävöivä on nyt löytänyt oman hengellisen kotinsa.
Tuolta ei voi välttyä, jos vuodattaa koko elämänsä ja tajunnanvirtansa kaikkein luettavaksi. Jos haluaa kaiken mielenkiinnon keskipisteeksi, pääsee. :icon_lol:
-
Tuolta ei voi välttyä, jos vuodattaa koko elämänsä ja tajunnanvirtansa kaikkein luettavaksi. Jos haluaa kaiken mielenkiinnon keskipisteeksi, pääsee. :icon_lol:
No, eiköhän täältä löydy sentään ainakin paljon kiinnostavampaa luettavaa kuin Ikävöivän asiat - kaikeksi onneksi. Jos ne tosiaan olisivat "sivuston keskipiste" niin eipä juuri olisi hurraamista tasossa! Useimmiten tuossa onka otit esille, on ollut tämä ikuinen pään tieto - sydämen usko - pohdinta. Vaikka kuinka ikävöisi, ei "pään tieto" vie minnekään. Eikö totta?
Löytyisiköhän täältä tarkkaan selaten Ikävöivältä muutakin asiaa. Mutta saattaahan olla, että ei.
On hyväksi monista syistä nyt rajoittaa kirjoittelua, ja niin olen jo tehnytkin. Olenkin lähinnä vilkaissut tätä ketjua.
Kuulehan, Amanda: Itse toimin sillä tavalla, että jos joku tietty henkilö alkaa kerta kaikkiaan kiehuttaa, niin minäpä hyppään hänen juttunsa kokonaan ylitse. Säästän paljon omia voimiani. Luettavaa jää siitä huolimatta runsaasti, ja ellei, niin ainahan voi itse kirjoitella rakentavammin. Eikös?
-
Kuulehan, Amanda: Itse toimin sillä tavalla, että jos joku tietty henkilö alkaa kerta kaikkiaan kiehuttaa, niin minäpä hyppään hänen juttunsa kokonaan ylitse. Säästän paljon omia voimiani. Luettavaa jää siitä huolimatta runsaasti, ja ellei, niin ainahan voi itse kirjoitella rakentavammin. Eikös?
Kiitos neuvosta :109: En porovosoidu.
-
Penalle terkkuja etten ole kirjoittamastasi runosta katkera, sehän on soma runo...tosin harvoin olen kuullut/lukenut sitä koko komeudessaan...monesti on jäänyt tuohon alkuun Anni tanni talleroinen, puna poski pulleroinen tai palleroinen...En tiedä kokisinko runon luokkaavana jos miulla olis joku ongelma oman kroppani kanssa, voi olla että herne-maissi-paprikat löytyis nenästä, jos kokisin olevani liian pulleroinen... :icon_lol: Kuitenkin samaistun enemmän Tiitiäisestä kertovaan runoon...
Enemmän olen välillä "katkera" siitä, että oma muru kutsuu miuta välillä nimillä Annikki ja Anniina, ei ne ole miun nimiä!Kuhan kiusii, ei se sitä pahalla..ja oon tottunu siihen, että kiintymys osotetaan kettuiluna(äiti opettanu... :icon_wink:) ja ainahan voi kettuilla takasin :003:
-
Penaan liittyviä lastenloruja ei liene muita kuin Kirsi Kunnaksen: Pium, paum, kello kilkkaa, jossa kissaressun heitti kaivoon Keijo Kessu. Kissan pelasti kiltti Pentti Posti.
Useammin minulle hoetaan Kasevan: Päivä päivältä enemmän me oomme Penasta huolissamme niin.
-
... Päivä päivältä enemmän me oomme Penasta huolissamme niin.
Niinhän me. . . :icon_wink:
-
Päivä päivältä enemmän me oomme Penasta huolissamme niin.
Pena, onko heidän tai meidän syytä olla huolissamme? :039:
-
Don't worry, be happy!
-
:023: