Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Kalistaja - 21.04.10 - klo:19:37
-
Tie, joka vie/vei totuuteen on elämä! :001:
-
... ja sama isoilla kirjaimilla.
-
Vanhetessani olen alkanut katsella elämää peruutuspeilistä. Sinne ovat jääneet taakse monet turhat ojaanajot, mutkikkaat tiet, väärät reitit. Sitten pääsin suuren tien haaraan josta ohjauduin en sille lavealle tielle vaan kaidalle .
Nuorena meno oli niin vauhdikasta ettei monia vaaranpaikkoja ehtinyt huomaamaan.
Nyt vauhti on hiljennyt ja poltto-ainettakin kannattaa säästää, että se riittäisi koko tämän mielenkiintoisen matkan loppuun asti.
Totuutta on tarjottu monenlaista. Omallatunnolla valiten voi valita väärän totuuden.
Omatunto on ihmisen mukaan, erilainen vivahteiltaan jokaisella.
Onnellinen törmäys oli Ainoan Totuuteen. Se oli Herra Jeesus Kristus. Hän on sydämeni Tie, Totuus ja Elämä.
-
...tieosuus ja tosielämä... :icon_eek:
-
...tieosuus ja tosielämä... :icon_eek:
Tarkoitukseni ei ollut tyrehdyttää keskustelua tuolla sanaleikillä, vaan provosoida sitä.
Tie, totuus ja elämä -sanayhdistelmä tarkoittaa minulle samaa kuin Kristus.
Tieosuus tuo mieleeni erilaisia elämänvaiheita, erilaisia pätkiä elämäntiellä.
Tosielämä? Mitä on tosielämä? Saanko vain olla kristitty vai pitääkö minun jotenkin suorittaa kristillistä elämää? :102:
-
Tarkoitukseni ei ollut tyrehdyttää keskustelua tuolla sanaleikillä, vaan provosoida sitä.
Tie, totuus ja elämä -sanayhdistelmä tarkoittaa minulle samaa kuin Kristus.
Tieosuus tuo mieleeni erilaisia elämänvaiheita, erilaisia pätkiä elämäntiellä.
Tosielämä? Mitä on tosielämä? Saanko vain olla kristitty vai pitääkö minun jotenkin suorittaa kristillistä elämää? :102:
Tosielämä on minusta arkea muistaen Kristuksen myös silloin
-
"Minä olen...", sanoi Jeesus.
SV 156b:1
Tie taivaan kaita, ahdas on
ja ohdakkeinen aivan,
vaan matkamiehen voittohon
vie Herra kautta vaivan.
Jos ristin tieltä eksytään,
ei taivaan riemuun päästäkään,
ei tulla kruunatuksi.
Totuudesta ei tässä maailmassa aina tiedä.
Elämä on nyt. Elänkö antaakseni vai saadakseni?
-
"Minä olen...", sanoi Jeesus.
SV 156b:1
Tie taivaan kaita, ahdas on
ja ohdakkeinen aivan,
vaan matkamiehen voittohon
vie Herra kautta vaivan.
Jos ristin tieltä eksytään,
ei taivaan riemuun päästäkään,
ei tulla kruunatuksi.
Totuudesta ei tässä maailmassa aina tiedä.
Elämä on nyt. Elänkö antaakseni vai saadakseni?
Elä nyt, vain antaessaan saa!
-
Elä nyt, vain antaessaan saa!
Tie, totuus, elämä,
Usko, toivo, rakkaus.
Armo, lapeus, rauha.
Kiitos, kunnia, voima.
Yksi sydän, yksi sielu.
Parannus.
-
Minun tieni olisi mieluiten metsän, valoisan koivikon läpi rantaan vievä jalankulkutie. Mieluiten sellainen polku vain, korkeintaan hevosen kumipyöräkärryillä kuljettava, linnunlauluinen, poutapilvinen.
Mutta se mitä se on, on kaksikaistainen päälystetty autotie, jopa moottoritie jota kiireellä kuljetaan ees-taas.
Totuus kaiken olevaisuudesta on Jumalan meiltä salaama. Itse voin muodostaa pitkälti oman totuuteni. Omatunto sanelee teenkö oikein vaiko väärin. Totuus voi olla kova ja armoton. Se voi lentää silmille kuin loka rapakosta. Silloin tuntuu että se ei ole hyvä totuus.
Kristus kun tulee valaisemaan hämärässä kulkijaa, totuus saa uuden muodon. Silloin paljastuvat totuuden todelliset kasvot. ja Hyvyyden voima voittaa ankarankin totuuden.
Elämänriemu vaihtelee. Kukapa jaksaisikaan elää jatkuvaa pyhäpäivää. Arki monine askareineen auttaa iloitsemaan juhlahetkistä.
Elämä antaa raskaitakin aikoja. Niistä selviäminen opettaa tyytymään vähempään .
Parhaimman elämän saa maistaa kun jättää sen Jumalan johdatukseen.
-
Minun tieni olisi mieluiten metsän, valoisan koivikon läpi rantaan vievä jalankulkutie. Mieluiten sellainen polku vain, korkeintaan hevosen kumipyöräkärryillä kuljettava, linnunlauluinen, poutapilvinen.
Mieleeni nousee kaunis, rauhallinen kuva, muistuma menneiltä ajoilta. (Ennen kaikki oli paremmin.)
Omatunto sanelee teenkö oikein vaiko väärin.
Minä en aina voi luottaa omaantuntoon.
Elämä antaa raskaitakin aikoja. Niistä selviäminen opettaa tyytymään vähempään.
Ja tarjoaa mahdollisuuden keskittyä olennaisen löytämiseen.
-
Totuuden henki, johda sinä meitä...!
-
Totuuden henki, johda sinä meitä...!
Ei kiitos. Tuota jumalatonta virttä veisautettiin melkein joka aamu koulun aamuhartaudessa ja sen jälkeen olen sille edelleen allerginen. Siitä tulee näppylöitä. Käpylän yhteiskoulun vararehtori Aarre Vuorjoki taas veisautti aina virren on meillä aarre verraton. Hän oli uskovainen mies.
-
Ei kiitos. Tuota jumalatonta virttä veisautettiin melkein joka aamu koulun aamuhartaudessa ja sen jälkeen olen sille edelleen allerginen. Siitä tulee näppylöitä. Käpylän yhteiskoulun vararehtori Aarre Vuorjoki taas veisautti aina virren on meillä aarre verraton. Hän oli uskovainen mies.
Ehkä sinä et tiedeuskovaisena, ja käsittääkseni jokseenkin skeptisenä ja äärimmäisen käytännöllisenä miehenä, seppos, usko henkeen, henkimaailmaan... Ehkä tuosta on on kysymys. :kahvi:
Itse yritän veisata kyseistä virttä ajatuksen kanssa. Tuossa virressä on paljon. :icon_wink:
-
kYLLÄ KIITOS! Hyvät sanat, hyvä virsi.
Ruotsin opettaja lopetti aina aamuhartauden: "Älkää kivittäkö pikkulintuja!"
-
Tieosuus - osallisuus tiestä
Mistä kaikesta olemme osallisia?
- armosta
- Jumalan lupauksista
- Kristuksesta
- kärsimyksistä . . . . . . . . näin ainakin minulle on opetettu.
Mieltäni on monesti askarruttanut osallisuus Kristuksen kärsimyksistä. Minulle on monesti selitetty, että todellista uskovaa maailma vihaa. Jos et koe vastustusta, ei uskosi ole elävää. Joidenkin "tosi uskovien" kokema "maalilman ihmisten" vastustus näyttää sivusta enemmänkin johtuvan "uskovan" omasta käytöksestä kuin uskosta. Miten on foorumilaiset, koetteko maailman vihaa? :icon_eek:
-
Tieosuus - osallisuus tiestä
Mistä kaikesta olemme osallisia?
- armosta
- Jumalan lupauksista
- Kristuksesta
- kärsimyksistä . . . . . . . . näin ainakin minulle on opetettu.
Mieltäni on monesti askarruttanut osallisuus Kristuksen kärsimyksistä. Minulle on monesti selitetty, että todellista uskovaa maailma vihaa. Jos et koe vastustusta, ei uskosi ole elävää. Joidenkin "tosi uskovien" kokema "maalilman ihmisten" vastustus näyttää sivusta enemmänkin johtuvan "uskovan" omasta käytöksestä kuin uskosta. Miten on foorumilaiset, koetteko maailman vihaa? :icon_eek:
Jos et koe vastustusta, ei uskosi ole elävää. Vierastan tuommoista, kuulostaa suoritukselta.
Olen samaa mieltä, että vastustus johtuu monesti enemmän "uskovan" omasta käytöksestä kuin uskosta.
Lähetystyöntekijät maailman eri kolkilla taatusti näkevät paljon semmoista, kuinka kristityt ovat osallisia Kristuksen kärsimyksistä. Ajatellaanpa vaikka muslimista kristityksi kääntyviä, heillä ongelmia riittää hengenvaaraksi asti.
-
Jos et koe vastustusta, ei uskosi ole elävää. Vierastan tuommoista, kuulostaa suoritukselta.
Olen samaa mieltä, että vastustus johtuu monesti enemmän "uskovan" omasta käytöksestä kuin uskosta.
Lähetystyöntekijät maailman eri kolkilla taatusti näkevät paljon semmoista, kuinka kristityt ovat osallisia Kristuksen kärsimyksistä. Ajatellaanpa vaikka muslimista kristityksi kääntyviä, heillä ongelmia riittää hengenvaaraksi asti.
Ei vain kuulosta, vaan se on suoritusta. Ei täällä Suomessa kukaan koe todellista vainoa aidon uskon takia, mutta jos ärsyttää tarpeeksi muita, niin kyllä kerjäämällä saa mitä haluaa.
Tulee mieleeni tosijuttu tuolta vuosien takaa. Olin silloin vielä alle kaksikymppinen ja työkaveri oli tullut helluntaiuskoon ja aina kun hän meni toilettiin, hän otti raamatun mukaan. No siinä vierähti puolituntia äkkiä lukiessa reiällisellä tuolilla. Esimies tuli kysymään minulta apua, kun hän ei haluaisi loukata, mutta ei tuo ole oikein sopivaa. Mietin pääni puhki miten kaverille sanoisi asiasta ja sitten välähti. Sanoin kaverille, että olet myynyt tämän työajan firmalle ja nyt vietät sen lukemalla pipliaa. Luuletko, että firmalta varastettu aika kelpaa Jumalalle? Kaveri ymmärsi asian ja se loppui siihen ja olimme ystäviä.
-
Ei vain kuulosta, vaan se on suoritusta. Ei täällä Suomessa kukaan koe todellista vainoa aidon uskon takia, mutta jos ärsyttää tarpeeksi muita, niin kyllä kerjäämällä saa mitä haluaa.
Tulee mieleeni tosijuttu tuolta vuosien takaa. Olin silloin vielä alle kaksikymppinen ja työkaveri oli tullut helluntaiuskoon ja aina kun hän meni toilettiin, hän otti raamatun mukaan. No siinä vierähti puolituntia äkkiä lukiessa reiällisellä tuolilla. Esimies tuli kysymään minulta apua, kun hän ei haluaisi loukata, mutta ei tuo ole oikein sopivaa. Mietin pääni puhki miten kaverille sanoisi asiasta ja sitten välähti. Sanoin kaverille, että olet myynyt tämän työajan firmalle ja nyt vietät sen lukemalla pipliaa. Luuletko, että firmalta varastettu aika kelpaa Jumalalle? Kaveri ymmärsi asian ja se loppui siihen ja olimme ystäviä.
Kyllä se niin taitaa olla, että asioilla on aikansa ja paikkansa. Työtoverisi tuli siis ratkaista kumman herran palveluksessa ainakin tietyn ajan pääasiassa hän oli/ on. Kahta herraa ei tietyllä lailla voi palvella samanaikaisesti. Firmatyön vaihtoehtonahan hän olisi voinut ajatella vaikkapa evankelistan uraa. Mutta mites miehen myöhempi elämä, tiedätkö seppos siitä? Pysyikö hänellä Raamattu repussa!?
-
Kyllä se niin taitaa olla, että asioilla on aikansa ja paikkansa. Työtoverisi tuli siis ratkaista kumman herran palveluksessa ainakin tietyn ajan pääasiassa hän oli/ on. Kahta herraa ei tietyllä lailla voi palvella samanaikaisesti. Firmatyön vaihtoehtonahan hän olisi voinut ajatella vaikkapa evankelistan uraa. Mutta mites miehen myöhempi elämä, tiedätkö seppos siitä? Pysyikö hänellä Raamattu repussa!?
Kyllä mies siitä jäähtyi, mutta en tiedä kovin pitkälle. Käsittääkseni siirtyi passiivijäsen puolelle myöhemmin.
-
Totuuden henki, johda sinä meitä...!
Mainittu virsihän on aivan ihana, minulle se tuo hyvinkin lämpimiä lapsuuden ja kouluajan muistoja.
Itse yritän veisata kyseistä virttä ajatuksen kanssa. Tuossa virressä on paljon.
Olen erittäinkin samaa mieltä.
-
Koulu- ja varusmies(sisar)muistot minullekin tästä tutusta virrestä tulevat.
Aamuhartaudet ja varusmieskonfirmaatiot.
On meillä Aarre verraton laulettiin Hausjärvellä "pikku-pappi" Aarre Keravuoren kunniaksi. Hän oli meidän rakastettu uskonnonopettajamme ja luokanvalvoja.