Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Salis - 16.02.10 - klo:11:51
-
Jari Tammen "Maamme-sanakirja" on kivaa luettavaa. Esimerkki:
Kaunamedia harjoittaa tekstin luokittelua, jossa iloinen debatti ja selkeä sanominen tapetaan mitätöimällä.
Keravoituminen vaivaa niitä, jotka muuttavat pikkuisesta kotikaupungistaan Helsinkiin ja haukkuvat sitten vanhan kotikaupunkinsa.
Kiittämättömät paskiaiset ovat niitä syöttävää kättä purevia nykysukupolven lapsia, jotka ovat saaneet kaiken eivätkä osaa nuorina ja tuskin aikuisinakaan arvostaa osaansa. Heille on työhaussakin tärkeintä työstä saatava vapaa-aika.
-
Hengellistä Kuukauslehteä :023:
-
No Kotiliettäpä tietysti, kun se tulee aina joka toinen tiistai.
Jaakko Heinimäki siellä "takapenkillä" jutusti arkkipiispan ja Helsingin piispan vaaleista.
Arkkipiispaa parempana ehdotti arkipiispaa.
Arkienkelit lentelevät nyt ovilla mm. Haitin lapsia auttamassa. Itse en enää lennä, mutta olen hengessä mukana.
-
Jos joku saa pieneen päähänsä joskus alkaa tutkimaan lintutieteen historiaa niin tässä pari arvatenkin paksua ja kallista opusta:
Bircham 2007 - A History of Ornithology, kuulemma brittiläinen näkökulma aiheeseen
Jurgen Haffner 2007 - The Development of Ornithology in Central Europe, saksalainen ja kuulemma edellistä parempi.
:kahvi:
-
Jos joku saa pieneen päähänsä joskus alkaa tutkimaan lintutieteen historiaa niin tässä pari arvatenkin paksua ja kallista opusta:
Bircham 2007 - A History of Ornithology, kuulemma brittiläinen näkökulma aiheeseen
Jurgen Haffner 2007 - The Development of Ornithology in Central Europe, saksalainen ja kuulemma edellistä parempi.
:kahvi:
Yleensä saksalaiset ovat perusteellisempia. Tämä pätee myös matkaoppaisiin.
-
Tänään tuli postissa taas mielenkiintoisia opuksia :109:
tilasin täältä
http://www.catholic.fi/hiippakunta/kirjamyynti.htm
Peter Kreeft: Paluu hyveeseen
Joseph Ratzinger: Matkalla Jeesukseen Kristukseen
Wilfrid Stinissen: Maria Raamatussa ja meidän elämässämme
Paavin kiertokirje:Jumala on Rakkaus
siinä mulla paastoajan lukemista.
Roomalaiskatolista näkökulmaa.
Milloinkahan sitä ehtii lukea kaiken, mitä kerää?
Lukuaikaa tietenkin jäis monta tuntia kun olis pois koneelta,
ja hy:n sivuilta, mutta kun ei ole.
Työtkin jo kärsii :icon_confused:
-
Mulla on luettavana nyt Antti Tuurin Pohjanmaa. Mumman kirjahyllyä oon kahlannu...
-
Mulla on luettavana nyt Antti Tuurin Pohjanmaa. Mumman kirjahyllyä oon kahlannu...
Vähän enemmän klassikkosarjaa kuin omani:
Jari Tervo - Koljatti
Jaksaako tätä kukaan lukea enää kymmenen vuoden päästä? Ei puhuta vuonna 2031 Lahnasen eikä ilmeisesti Vanhasenkaan ajasta.
Poliittinen satiiri on yksi nopeimmin vanhentuvia kirjallisuuden lajeja, mutta tämä taitaa olla vanha heti kun lukijat unohtavat Vanhasen.
Muuten ihan hauska kirja, sillä oli hetkensä ja muutamat hyvä ajatuksensa. Kirjasta aiheutunut kohu oli kieltämättä hiukan ylimitoitettu, mutta sitä kuvastaa hyvin Tervon oma lausunto: "Onhan se nyt kun maan suurin viihdejulkkis on pääministeri ja Kokoomus työväenpuolue."
Seuraavaksi vähän vanhempaa satiiria:
Veikko Huovinen - Joe-setä, aikalaisten kertomuksia Josef Stalinista
Onkohan kestänyt aikaa? :icon_wink:
-
Mä en Tervoja oo jaksanu lukee, mut Tuuri! Aijai! Se tekee kutaa.
-
Toi tosimiesten maailma on mulle hiukka vieras, mutta Tuurin Pohjanmaa-sarja kyllä oli hyvä. Tykkään niin pohjalaistyypeistä. Orvokki Autio osaa lajin myös.
Jari Tervo ja Remes on mieskirjailijoita joita en ole lukenut. Matti Yrjänä Joensuun dekkareista pidän, mutta enimmäkseen luen naisten kirjoittamia rikosromaaneja. Parhaillaan Donna Leonen tie kuinka mones. Liza Marklund, Leena lehtolainen, Outi Pakkanen, Patricia Cornwell, Mary Higgins Clark( kaupallinen!) ym. Dorothy Sawersissa ja Agatha Christiessa on vanhan ajan tenhoa.
-
Donnaa mäkin oon lukenu, mutten noita muita akkoja.
-
Toi tosimiesten maailma on mulle hiukka vieras, mutta Tuurin Pohjanmaa-sarja kyllä oli hyvä. Tykkään niin pohjalaistyypeistä. Orvokki Autio osaa lajin myös.
Jari Tervo ja Remes on mieskirjailijoita joita en ole lukenut. Matti Yrjänä Joensuun dekkareista pidän, mutta enimmäkseen luen naisten kirjoittamia rikosromaaneja. Parhaillaan Donna Leonen tie kuinka mones. Liza Marklund, Leena lehtolainen, Outi Pakkanen, Patricia Cornwell, Mary Higgins Clark( kaupallinen!) ym. Dorothy Sawersissa ja Agatha Christiessa on vanhan ajan tenhoa.
Onko kukaan lukenut Outi Pakkasen äidin kirjoittamia kirjoja? Outin äiti oli lastenkirjojen kirjoittaja Kaija Pakkanen. Sen lisäksi Outin veljetkin ovat kirjoittaneet kirjoja. Outi asui nuoruudessaan naapuritalossa ja jossain vaiheessa käväistiin samalla luokallakin.
-
Jukka Pakkanen on tuttu. Nostoväkinäyttämö esitti Unto Monosesta tekemänsä näytelmän Tunti kerrallaan.
Pakkanen oli itse läsnä ensi-illassa ja jatkoilla. Vuosi oli n. 1972.
Sittemmin olen seurannut telkkarista hänen jalkapallon MM-kisojen kolumneja, pyöräilyfilosofiaa ja lukenut yhden Muuan Jeesus nimisen kirjan .
-
Jukka Pakkanen on tuttu. Nostoväkinäyttämö esitti Unto Monosesta tekemänsä näytelmän Tunti kerrallaan.
Pakkanen oli itse läsnä ensi-illassa ja jatkoilla. Vuosi oli n. 1972.
Sittemmin olen seurannut telkkarista hänen jalkapallon MM-kisojen kolumneja, pyöräilyfilosofiaa ja lukenut yhden Muuan Jeesus nimisen kirjan .
Sitten on vielä siinä Jukan ja Outin välissä Timo, joka hänkin on jotain kirjoitellut.
-
Timo - Pakkanen - on jo kauan ollut Suomen virallinen joulupukki, Japanissa ja vaikka missä lahjakkaasti kulkenut mies. Tapasin tämän Timon Helsinki Beer Festival -tapahtumassa vuonna 2008.
Jukka Pakkanen on kirjoittanut paljon, ja toiminut myös YLE:n pyöräily- ja jalkapalloasiantuntijana. Pakkas-Jukka raportoi takavuosina Urheiluruutuun pyöräilystä, ytimekkäästi ja asiantuntevasti. :023:
-
Jukka on mielestänsä jalkapalloasiantuntija, mutta hän pitää italialaisesta potkupallotyylistä (gatenacciotyyli 1960-80... 1-5-3-1 puolustettaessa)... se ei ole jalkapalloa...
-
Ainakin Kaija Pakkasen lastenrunoja olen lukenut, samoin Vimperin pihan Ilonan, kertomuksen sokeasta tytöstä.
Se oli varmaan jonkinlaista asenneksvattavaa tyttökirjallisuutta, eikä sinänsä yhtään huonoa.
-
Donnaa mäkin oon lukenu, mutten noita muita akkoja.
Mulle käy Leena Lander.
-
Antti Kylliäinen: Armoa työhön. Otava 2009.
Sivulla 23 hän kirjoittaa: "Loppujen lopuksi olennaista ei ole se, mistä armo alun alkujaan on peräisin, vaan että armo on. Ja koska armo on – ja jotta sitä edelleen olisi – sitä täytyy antaa ja saada."
-
Uskonnon ainereaaliin valmistavia rinnakkaisia kirjasarjoja.
Fysiikkaa, matetatiikkaa ja englannin kielioppia. Ja jotain suomalaista, tekee hyvää esseen kirjoittamista silmällä pitäen.
Ehken saisin vihdoin siihen Joe-setään tartuttua.
Kyllä maailmassa luettavaa riittää. :icon_neutral:
-
Uskonnon ainereaaliin valmistavia rinnakkaisia kirjasarjoja.
Fysiikkaa, matetatiikkaa ja englannin kielioppia. Ja jotain suomalaista, tekee hyvää esseen kirjoittamista silmällä pitäen.
Ehken saisin vihdoin siihen Joe-setään tartuttua.
Kyllä maailmassa luettavaa riittää. :icon_neutral:
Bonne chance! Menestystä yo-kirjoituksiin!
-
Kareksen herännäisyyden historia kolmas osa W. Malmivaaran kohtaa....On liike muuttunut sadassa vuodessa! :icon_rolleyes: :icon_rolleyes:
Läheisellä kirpparilla on myynnissä kaikki 5 osaa halvalla....Onko jollain tarvetta????
-
"Ihmistä ei hyväksytä ainoastaan sellaisena kuin hän on, vaan olipa hän mitä hyvänsä."
Antti Kylliäinen: Armoa työhön, s.54
-
Lainaus
"Ihmistä ei hyväksytä ainoastaan sellaisena kuin hän on, vaan olipa hän mitä hyvänsä
No, en kyllä hyväksy mitä hyvänsä!
Sehän voi olla mitä vaan :107: tosi ällöä
vai meneekö tämä taas siihen piikkiin,
että ihminen hyväksytään, muttei hänen tekojaan :003:
mitä en aina oikein ymmärrä, että missä ja miten se raja kulkee.
-
No, en kyllä hyväksy mitä hyvänsä!
Sehän voi olla mitä vaan :107: tosi ällöä
vai meneekö tämä taas siihen piikkiin,
että ihminen hyväksytään, muttei hänen tekojaan :003:
mitä en aina oikein ymmärrä, että missä ja miten se raja kulkee.
Orttotoksit ovat kokonaisvaltaisempia, lutheriaanit sofistikoituneempia (http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanats.html#sofistikoitu).
-
Hups
Orttotoksit ovat kokonaisvaltaisempia
mutta luterilaiset = sofistikoitunut =mutkikas, taidokas, pitkälle kehitetty; hienostunut, henkevä, sivistynyt
jaahas :017:
toivottavasti ortodoksisuus ei leimaudu minun yksioikoisten mielipiteitteni mukaan!
Olen vain tällainen tavallinen
riviseurakuntalainen, en mikään teologi.
Yleensä suurpiirteinen, jolla seinät leveällä, eikä kattoa ollenkaan
Tuohon vedoten voisi tietenkin luulla, että hyväksyn KAIKEN,
mutta :018:
-
"Ihmistä ei hyväksytä ainoastaan sellaisena kuin hän on, vaan olipa hän mitä hyvänsä."
Antti Kylliäinen: Armoa työhön, s.54
No, en kyllä hyväksy mitä hyvänsä!
Sehän voi olla mitä vaan :107: tosi ällöä
vai meneekö tämä taas siihen piikkiin,
että ihminen hyväksytään, muttei hänen tekojaan :003:
mitä en aina oikein ymmärrä, että missä ja miten se raja kulkee.
Niin, hyvä Atanasia! Kyllä minä nyt kehoittaisin sinua hyväksymään. Nimittäin teko on teko ja ihminen on ihminen, ja hän joutuu vastuuseen mikäli ylittää sallitun rajan. Asia on, luepas, kertakaikkiaan niin yksinkertainen - kuten kaikki totuudet - osa- ja koko-), että ihminen on hyväksyttävä, "olipa hän mitä hyvänsä".
-
Niin, hyvä Atanasia! Kyllä minä nyt kehoittaisin sinua hyväksymään. Nimittäin teko on teko ja ihminen on ihminen, ja hän joutuu vastuuseen mikäli ylittää sallitun rajan. Asia on, luepas, kertakaikkiaan niin yksinkertainen - kuten kaikki totuudet - osa- ja koko-), että ihminen on hyväksyttävä, "olipa hän mitä hyvänsä".
Haiskahtaa kaikkiarvoisuudelta. Hyväksymme tietysti sen, että ihminen on ihminen, muttemme ihmisen pahuutta tai pahoja tekoja.
-
Kyllä minä nyt kehoittaisin sinua hyväksymään.
Emmie vaan pysty. :102:
Nimittäin teko on teko ja ihminen on ihminen
Tästä on muistaakseni puhuttu täällä ennenkin.
En näe näin erillisinä näitä asioita.
Minä muodostun myös siitä mitä teen.
Olen osa tekoa. Teko on minua.
Voin kyllä ymmärtää (analysoida ja nähdä syy-seuraus-suhteita)
- mutta en silti voi hyväksyä.
Ehkä mulla on vielä oppimista.
-
Kyse ei kuitenkaan vielä ole semantiikasta (http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanats.html#semantiikka).
-
"Ihmistä ei hyväksytä ainoastaan sellaisena kuin hän on, vaan olipa hän mitä hyvänsä."
Antti Kylliäinen: Armoa työhön, s.54
"Minua ei kiinnosta, onko jokin asia hyvä tai paha. Minua kiinnostaa, mikä sen idea on."
Tuomas Nevanlinna, HS tänään
Jälkimmäistä lukiessani tuli mieleeni edellinen. Onko tässä Platonin idea-ajatus: kaiken takana on idea? Lävistetään arkipäiväinen klisee. Puhkaistaan kupla. Ei reagoida välittömästi ajattelematta. Järki otetaan käyttöön. Ymmärrys lisääntyy. Lähestytään oleellista. Ei arvoteta, vaan mennään ihmisen viereen. Ollaan hänen kanssaan. Tutustutaan.
-
"Kuten kirjallisuudentutkija M.Gromyko on vakuuttavasti esittänyt, vanhus Zosima on mitä todennäköisimmin ollut esikuvana F.M.Dostojevskin romaanin Karamazovin veljekset samannimiselle sankarille".
-Lainaus kirjasta : Konevitsan luostari - toimittanut pappismunkki Arseni, Otava Keuruu 1993, s.41.
Isä Zosima oli, oltuaan sitä ennen munkkina muualla, munkkina myös Konevitsan luostarissa. Sieltä hän siirtyi vanhus, isä Vasilskin kanssa Siperiaan, jossa he perustivat Turinskin Nikolaoksen naisluostarin. Vanhus Vasilskin kuoltua isä Zosima ja sisaret muuttivat Moskovan alueelle ja perustivat 1826 Vereiskin lääniin Pyhälle Kolminaisuudelle ja Jumalanäidin Hodigitria ikonille pyhitetyn Zosiman erakkoluostarin.
-Kirja on hyvin mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava.
-
Seuraavaksi otan luultavasti käsittelyyn Valamon historian. Sivukirjastossa ne ilmeisesti jo pitää meikäläistä ortodoksina, kun ei näytä olevan kiinnostunut kuin luostareista. :)
Elän kyllä tavallaan erakkomunkin elämää. :icon_cool:
-
Lukaisin Pirkko Saision esikoisromaanin Sisarukset.
Se on kuvausta Tampereelta lähtöisin olevien sisarusten elämästä viime sodan aikana Vallilassa. Työläisromaani, joka on ilmeisesti antanut aiheestaan myös Elämänmenolle.
Tamperelaismurteen käyttö on hykerryttävää, tyypit elävästi kuvattuja. Aatteen palo ei häirinnyt tippaakaan. Sitähän se oli silloin. Oikein ahmittava lukuromaani.
Ei ole kirjasto vielä ilmoittanut Tapani Lehtisen Kielen vuosituhannet olevan noudettavissa. Tilasin jo viikko sitten, eikä sen pitänyt olla lainassa.
-
Matti Yrjänä Joensuun dekkareista pidän, mutta enimmäkseen luen naisten kirjoittamia rikosromaaneja. Parhaillaan Donna Leonen tie kuinka mones. Liza Marklund, Leena lehtolainen, Outi Pakkanen, Patricia Cornwell, Mary Higgins Clark( kaupallinen!) ym. Dorothy Sawersissa ja Agatha Christiessa on vanhan ajan tenhoa.
Riitta-mummi, suosittelen myös P.D. Jamesia ja Fred Vargasia, mikäli pidät naisdekkaristeista. James on erinomainen brittidekkaristi. Vargas on ranskalainen ja kirjoittaa "vähän nyrjähtäneitä tarinoita". Muillekin dekkarien ystäville suosittelen lämpimästi.
Mitä tulee omin lukemisiini tällä hetkellä, niin menossa on mm. Tuurin Uuni sekä Niirasen Martti Simojoki - kirkon ääni. Viimeksi luin Outi Nyytäjän Maailman laidalta - kertomuksia Bretagnesta.
-
Mitä tulee omin lukemisiini tällä hetkellä, niin menossa on mm. Tuurin Uuni....
Minulla jäi uunin muuraus keväälle tai kesälle :icon_wink:
Viimeisimmäksi lueskellut Suomen lintuopasta ja kirjaa lintujen muutosta :109:
-
Uuni on erinomaista luettavaa unettomiin öihin! :)
Satuin mainitsemaan kirjan eräälle 12-vuotiaalle nuorelle miehelle, joka ei uskonut, että joku voisi kirjoittaa 400 sivua yhden uunin muuraamisesta! :icon_lol:
-
Paulo Coelhon Alkemistin luin viimeksi. Antoisa.
-
Kiitos vinkeistäsi maisakai. Olen lukenutkin monta P.D.Jamesin kirjaa ja pidän niistä paljon. Vargas on vieras. Muitakin mainitsemattomia on vaikka kuinka paljon, panin siihen kirjoitukseeni vain ne mitkä ensimmäisenä mieleen tuli. Ruotsalaisia ja norjalaisia on useita, ranskalaisia ei niinkään dekkaripuolella, mutta klassikot Hugo, Zola, Flaubert,
Camus ym. on luettu nuoruuden innolla.
Adam Dagliesh on hienoimpia hahmoja dekkarikirjallisuudessa. Toinen hyvä on Mma Ramowtse, vaikka en osaa Mc CallSmithin kirjoja oikeina dekkareina pitääkään. Niissä viehättä Botswana ja ihmistyypit .
Nyt sain Pirkko Saisio kuumeen. Käyn ilmeisesti kaikki läpi järjestään. Ensimmäinen minkä luin n. 1-2 v.sitten oli Voimattomuus.
:039:
-
Isomummon jäämistöstä Pearl Buckin Kiina-kuvauksia. Viimeksi kylläkin kahden hyvin erilaisen lähetyssaarnaajanpojan elämää kuvaavan "Jumalan miehiä" Kumpikaan ei usko mihinkään jumalaan, toinen häpeää taustaansa avoimesti, toinen joutui näkemään, kinka boksarit surmasivat hänen koko perheensä, eikä usko ainakaan "isänsä jumalaan", mutta molemmilla on fanaattinen aate maailman muuttamiseksi. Se on varsin helppo kirja, mutta siinä on ajatusta, paljonkin, ja siksi kai niihin palaa mielellään.
Toinen on lahjaksi saatu: Bibelsyn och bibelbruk, osoittautui vähän pettymykseksi, alkaa kovin perusteellisesti siitä että kas on tämmöinen kuin Raamattu. Ja sitä on sitten tutkittu vähän eri tavoin, niin, ja tulkitt monin tavoin. Hohhoi. Tarvitsisin kärsivällisyyttä päästäkseni asiaan... kai se tuosta etenee...
Sain listan kommentaareista, jotka yritän ostaa antilkka.netistä halvalla ja seuraavaksi haen Teologisen kirjastosta pitkään mankumani Bonhoefferin Sanctorum Communion englanninkielisenä. Kai ne jo ihmettelee, mahdoton meteli, ja sitten ei ilmestytä lainaamaan...mutta on ollut kaikkea tässä...
-
Nyt sain Pirkko Saisio kuumeen.
Suosittelen Saision kirjaa Betoniyö
se on yksi kestosuosikeistani, luen sen
uudelleen aina aika ajoin.
Siinä on niin tosi tosi niukasti, vähillä sanoilla kuvattu
niin paljon.
-
Minäkin olen pitänyt Saision teoksista, tosin Voimattomuus on vielä lukematta. Elämänmeno ja Punainen erokirja tulevat ensimmäisinä mieleen.
Perinteisistä dekkareista voisin muuten suositella vielä paria mieskirjailijaa: venäläistä Boris Akuninia ja kiinalaista Qiu Xiaolongia.
-
Mulla on nyt menossa Saision omaelämänkerrallinen Pienin Yhteinen Jaettava. Oikeen on proustilaiseksi sielunanalyysiksi takakannessa kehaistu. Minusta se on hulvaton ja tutunoloinen kuvaus 1950-luvun lapsuudesta ja hullunkurisesta perheestään.
Muutamia kivoja muurresanoja esiintyy, esim. pillaaminen. En tiedä moniko tuntee sen synonyymiksi itkemisen.
Saision isän juuret ovat Hämeenkoskella, Kärkölän naapuripitäjässä. Kärkölässä minäkin sen kuulin. Tai sitten jo Orimattilassa. Ainakin lapsen sanoivat ilkeästi jos joku itki:"Älä pillaa siinä!".
Toisaalta lueskelen suurella kiinnostuksella Tapani Lehtisen Kielen vuosituhannet. Suomen sukulaiskielien historia sieltä Volgan mutkasta on parasta. Kielioppikohdat hypin yli ja sitten olen jo kurkistellut Suomen murre-alueita. Ne on myös mielenkiintoisia.
-
Mulla on nyt menossa Saision omaelämänkerrallinen Pienin Yhteinen Jaettava. Oikeen on proustilaiseksi sielunanalyysiksi takakannessa kehaistu. Minusta se on hulvaton ja tutunoloinen kuvaus 1950-luvun lapsuudesta ja hullunkurisesta perheestään.
Muutamia kivoja muurresanoja esiintyy, esim. pillaaminen. En tiedä moniko tuntee sen synonyymiksi itkemisen.
Saision isän juuret ovat Hämeenkoskella, Kärkölän naapuripitäjässä. Kärkölässä minäkin sen kuulin. Tai sitten jo Orimattilassa. Ainakin lapsen sanoivat ilkeästi jos joku itki:"Älä pillaa siinä!".
Toisaalta lueskelen suurella kiinnostuksella Tapani Lehtisen Kielen vuosituhannet. Suomen sukulaiskielien historia sieltä Volgan mutkasta on parasta. Kielioppikohdat hypin yli ja sitten olen jo kurkistellut Suomen murre-alueita. Ne on myös mielenkiintoisia.
Pillaaminen oli käytössä ainakin Helsingissä. Saision elämänkumppani Pirjo Honkasalo oli vuotta alempana ja Pirjon isoveli Antero oli samalla luokalla koulussa. Pirjon tunsi jo kaukaa sillä hänellä oli kahden metrin askel.
-
Pasilassa miekin olen pillannut kyynelin. Täälä Etelä-Karjalassa olen pillannut vain rahaa. :003:
-
Keski-Suomessa pillitettiin. :'(
-
Riitta-mummi, jos 50-luvun kuvaukset kiinnostaa, tykkäät varmasti suurten ikäluokkien lapsuutta, nuoruutta ja aikuistumista kuvaavasta sarjasta, Riitta Vartin Sun lapsuutes, Pispalan enkeli, Nuoruuden yliopistot ja Naaraan aika...kovasti nyt sinulle satelee kirjavinkkejä huomaan mutta nuo toiset lukevat viisaampia kuin mie. En pysty heille vinkkaamaan mitään, luulen.Tämä sarja on kyllä hyvä kenelle tahansa, itsestäni kolmas osa, Nuoruuden yliopistot, oli ihan hervottoman hauska.
-
Täältäkö sain vinkin lukea Sandersin The historical figure of Jesus? Pidän mahdottomasti. Kiitos neuvojalle.
-
Kiitos ikävöivällekin lukuvinkeistä. Pidän tietysti 1950-lukuun liittyvistä kotimaisista romaaneista. Sekä työväestön kuvaukset, maalaismiljöö sekä nuorison elämäntapa kaupungeissa on omakohtaisesti tuttuja ja kiinnostavia.
Olen saanut paljon ajateltavaa Viljo Porkolan, Malmivaarojen, Jaakko Heinimäen ja ennenmuuta Paavo Ruotsalaisen kirjoituksista. Saisimpa otettua hiukan neuvoista vaarin. Kaikkia em. on minulle vinkattu. Foorumin antia tämäkin.
Minua ei enää sytytä ns. laadukas kirjallisuus, TV:n vai ko netin syytä. Olen yritellyt Coelhoa ja Austeria, mutta jäävät kesken. Omaan elinpiiriin kohdistuva ja sitä sivuava
on kiintoisinta+ dekkarit.
p.s. ikävöivä: Olen joskus kymmenisen vuotta sitten lukenut Dietrich Bonhoefferin elämänkerran. Hän jäi pitkään vaikuttamaan lähes pyhimyshahmossa. Virsi 600 on
suosikkivirsiäni, ja kyllähän sitä käytetäänkin.
-
Vooi. Minusta Coelhon Alkemisti on suloinen kirja.
Pidän muutenkin varmaan kummallisista kirjoista, siksi en paljon
manitsekaan niitä. Mutta tätä kyllä suosittelen.
-
Vooi. Minusta Coelhon Alkemisti on suloinen kirja.
Pidän muutenkin varmaan kummallisista kirjoista, siksi en paljon
manitsekaan niitä. Mutta tätä kyllä suosittelen.
Coelhon Alkemisti (aikaisemmin julkaistu eri nimikkeellä = Santiagon unelmat) on kiehtova kirja ja kuuluu maailmankirjallisuuden helmiin. Pari kertaa kirjan lukemalla vertauskuvat, symbolit ja monikerroksisuus alkavat avautua. Se on samalla Coelhon paras kirja, sillä muut lukemani Coelhon kirjat (Pyyhinvalleus, Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin, Valon Soturin käsikirja, Veronika päättää kuolla, Paholainen ja neiti Prym, Voittaja on yksin) eivät yllä samalle tasolle kuin Alkemisti.
-
Coelhon Alkemisti (aikaisemmin julkaistu eri nimikkeellä = Santiagon unelmat) on kiehtova kirja ja kuuluu maailmankirjallisuuden helmiin. Pari kertaa kirjan lukemalla vertauskuvat, symbolit ja monikerroksisuus alkavat avautua. Se on samalla Coelhon paras kirja, sillä muut lukemani Coelhon kirjat (Pyyhinvalleus, Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin, Valon Soturin käsikirja, Veronika päättää kuolla, Paholainen ja neiti Prym, Voittaja on yksin) eivät yllä samalle tasolle kuin Alkemisti.
Sama kokemus minullakin, Salis. Enkä väsy Alkemistiin, en. :055:
-
Luin viimeksi Veli Yunin elämänkerran.
-
Herännäisyyden historian kolmas osa mm. Malmivaara Lapualla olen aamu-öistä tavaillut.... :icon_wink:
-
Ilmari Heinosen
Täältä alhaalta (http://www.cosgan.de/images/smilie/haushalt/k030.gif)
Suomen kirkot ja kirkkotaide(http://www.cosgan.de/images/smilie/haushalt/k030.gif)
-
Luen taas (kuten aina ajoittain) Lutherin Mannaa Jumalan lapsille. Harvassa on kirjaa, joka samalla
lailla lohduttaa ja antaa voimaa hyvin erilaisten uskonnollisten käsitysten sekamelskassa.
-
Luin viime viikolla Tapani Lehtisen Kielen vuosituhannet. Kiinnostava, paitsi kielioppi.
Pirkko Saisio:Betoniyö. Erään yksinhuoltajan ja hänen poikiensa kohtalotarina.Kehitys
eli. kehittymättömyys ei voinut juuri muuten päättyä. Hurja tarina. Upeaa dialogia.
Mentiin pitkin helteistä Hesaa pitkin rantoja ja kapakoita. Saisio tuntee nämä tyypit.
-
Tunnetut sotilaat. Sosiologit Tommi Hoikkala, Anni Ojajärvi ja Mikko Salasuo menivät inttiin, Salasuo toista kertaa, Ojajärvi ja sivari Hoikkala ensi kertaa. Etnografinen kuvaus on elävää ja etenkin näin ruununraakille avartavaa. Kirja antaa tietoa varusmiespalveluksen käytännöistä sekä etnologisesta ja sosiologisesta havainnonteosta. Suosittelen paitsi miehille myös naisille, joille saattaa kirjan avulla selvitä joitakin miespersoonien mysteereitä - jos naisille sellaisia nyt yleensä onkaan.
Kirjan antamin metodologisin eväin voi sitten mennä suorittamaan havainnointia vaikkapa kirkkokahveille, seuroihin tai marketin edustalle.
Mt
Tommi Hoikkala - Mikko Salasuo - Anni Ojajärvi. Tunnetut sotilaat. Varusmiehen kokemus ja terveystaju. Nuorisotutkimusseura 2009.
Tunnetut sotilaat kuvaa, kuinka viihde- ja teknologiaorientoituneen kulttuurin kasvattamat jampat sukkuloivat erilaisin motiivein, strategioin ja tavoittein läpi palveluksen. Myös varusmiesten ravitsemusta ja syömistä armeijassa kuvataan monipuolisesti.
-
Selailin syötteenlukijasta muutamaa Ylen blogia.
Yksi kohta pisti silmään:
Suomeen valitaan uusi arkkipiispa- anteeksi kuka?
[--]Liberalistisesti jylläävässä taloudessa uskotellaan markkinoiden korjaavan itse itseään ja johtavaan kaikkeen hyvään. Ei taida toimia kuten uskotaan. Kapitalismissa kuljetaan hallitsemattomista kriiseistä uusiin notkahduksiin. Meidät luterilaiset, joille kaiken työn tulisi olla arvokasta on heitetty globalisaation keskelle katettuihin ostoskeskuksiin shoppailemaan kaikkea kaunista turhuutta. Vaikka kuinka shoppailen niin se ei näy kaupan pienipalkkaisen pätkätyöläisen palkassa. Siunatun työn tekijä tarvitsee kunnalta asumistukea pysyäkseen hengissä. Mitenköhän Nasaretilainen asettuisi tähän aikamme poliittista hegemoniaa kuvaavaan tilanteeseen? Miten hän suhtautuisi ahtaajien pyytämään muutosturvaan, irtisanomisuojaan, joka Suomessa on kehno eurooppalaisessa vertailussa. Meillä 2000-luvun Suomessa oikeistolainen hegemonia jyllää "kaupallisessa" mediassa ja syyllistää palkansaajia ihan oikeutetuista vaatimuksista, joista työnantajan tulisi kyetä neuvottelemaan. Kukapa odottaa, että arkkipiispa puuttuisi työelämän kysymyksiin ainakaan palkansaajan näkökulmasta?[--]
- Markku Heikkinen blogissaan Yle.fi (http://blogit.yleradio1.yle.fi/markkuheikkinen/oikeanuskonoppi)
Seuraavaksi jälleen syvennyn WSOYn uskonnonkirjatarjontaan.
-
Arkkimandriitta Panteleimon: Valamon Paterikon - Luostarin isien elämäkertoja (Gummerus, Jyväskylä 1989, 343 s)
- Hengellinen kilvoitus ei ole hengellistä hurmiota. Kilvoituksen oikea sisältö ilmenee parhaiten sanoissa särjetty henki ja murtunut mieli -
isä Jevlogi
Sopivaa luettavaa pääsiäisaikaan.
-
Luin taas pari dekkaria. Anna Janssonin Pääkallovaras. Hyvän ihmistuntijan järkyttävätkin kuvaukset ihmisten Mistä Mikin johtuu ja Mihin Sitten Joudutaan-kuvaukset oli eräs parhaista dekkarien lukukokemuksista. Toisen vetäisin keveähkösti perään. Mari Jungstedtin Kesän kylmyydessä oli puolestaan TV-viihteen omaista sarjamuraajan jahtaamista. Verisillä banaalein lisäyksin tehdyillä murhilla oli yksi ja sama motiivi. Poliisit eivät tajunneet mitään, mutta olihan sankari alueuutistoimittaja joka pokasi lisäksi yhden kirjan naisista. Siitä jäi tympeä maku jälkeensä.
Nyt olen uppoutunut taas Pirkko Saision maailmaan. Kainin tyttäret on aiemmin lukemistani poikkeava. Kahden naisen tajunnanvirtaa suhteestaan. Molemmilla on tietty uskonnollinen kasvatus.
Kirjassa on aforismien tapaisia lauseita jotka ruokkivat. Toisaalta kirjailija yrittää liikaa elämänfilosofiaa. Aiemmin se esim. Elämänmenossa ja Betoniyössä syntyi siinä sivussa. Ja hienosti syntyikin.
-
Luin taas pari dekkaria.
Voisi tehdä hyvää minullekin lukea välillä jotain kevyempää...
Nyt on luvun alla kuitenkin Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä. toim. Outi Alanko ja Tiina Käkelä-Puumala. (Tietolipas 174, SKS)
Jotenkin vaikea käsittää. Siis kirjaa.
Tätä on ollut kirjoittamassa ja toimittamassa kaksitoista suomen kielen asiantuntijaa. Ilmeisesti näin vaikean kielen kirjoittamiseen vaaditaan parin kymmenen vuoden kielen akateemista tutkimista ja syvää vierasperäisiin "sivistyssanoihin" tutustumista. :102:
Tai kaikkihan on kiinni tekstin tulkintakontekstista: omassa kontekstissani suurin osa termistöstä on liian vaikeaa. Täälläkin varmaan on useita, jotka kirjaa lukisivat vaikka keskellä jalkapallo-ottelua yksinkertaisena välipalana.
Jos tätä ei olisi "pakko" lukea, niin jättäisin lukematta. Vaikka aihe on mitä mielenkiintoisin, en viitsisi kiusata itseäni tällä.
Siirrynkin välillä lukemaan Aarre saviastioissa. Qumramin tekstit avautuvat. Toim. Jutta Jokiranta.
Ainakin tässä on kielellistä snobbailua osattu vähän vähentää. (Ilmeisestä tätä siis halutaan myydä laajemmallekin yleisölle...)
-
Pitkästä aikaa Risto Santalan pienestä pojastaan kirjoittamansa kirjan "Pieni astia Pyhässä Maassa". Siivosin hyllyä ja se oli pienenä ja liukkaana pudonnut muiden taakse. Istahdin ja aloin lukea. Taitaa olla varsinainen bestseller, ei tunnu vanhenevan ollenkaan.
-
Herättäjäjuhlaopasta
Aholansaari Sinfonietan konsertti on lauantaina kirkossa klo 22. Foorumilaisten kokoontumisen kanssa kilpailee ja on vaarassa voittaa Sinfonietan huoltotyö = soittajan / -jien lasten hoito.
-
Nyt on luvun alla kuitenkin Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä. toim. Outi Alanko ja Tiina Käkelä-Puumala. (Tietolipas 174, SKS)
Jotenkin vaikea käsittää. Siis kirjaa.
Tätä on ollut kirjoittamassa ja toimittamassa kaksitoista suomen kielen asiantuntijaa. Ilmeisesti näin vaikean kielen kirjoittamiseen vaaditaan parin kymmenen vuoden kielen akateemista tutkimista ja syvää vierasperäisiin "sivistyssanoihin" tutustumista. :102:
Tai kaikkihan on kiinni tekstin tulkintakontekstista: omassa kontekstissani suurin osa termistöstä on liian vaikeaa. Täälläkin varmaan on useita, jotka kirjaa lukisivat vaikka keskellä jalkapallo-ottelua yksinkertaisena välipalana.
Jos kohderyhmään kuuluva lukija - kuten sinä - ei asiatekstiä ymmärrä, asiateksti on huonosti kirjoitettu. Suomen kielen ja kirjallisuuden loppututkinto ei tarkoita sitä, että henkilö osaisi kirjoittaa selvää suomea ja selittää vaikeita asioita kansantajuisesti.
Tieteenharjoittajien helmasyntinä on myös oppineisuuden osoittaminen kielenkäytöllä. Aivan kauheaa potaskaa olen lukenut vaikka miten monesta kirjasta. Eräät taiteentutkimuksen ja yhteiskuntatieteen suuntaukset ovat tälle sairaudelle alttiita, systemaattista teologiaa unohtamatta. Viimeksimainituista minulle on muodostunut käsitys, että vasta professuurin saatuaan systemaatikko vapautuu kirjoittamaan normaalisti.
Kirjoittajien koulutuksessa toistetaan vanhaa viisautta: huonosti kirjoitettu on huonosti ajateltu. Ja päinvastoin. Kävin kerran läpi nipun kirjakaupassa myynnissä olevia yleistajuisia suomen kielen kielioppeja ja arvioin, voisiko jotakin suositella kirjoitustaitoaan kehittäville. Testikohtana oli predikatiivi. Yhtään kirjoittajaa en olisi ottanut töihin sen näytön perusteella. Kaikki olivat varmasti esittäneet asiansa periaatteessa oikein, mutta minulta ne selitykset menivät kyllä yli hilseen, vaikka olen sentään opiskellut suomea yliopistossa ja sitä opettanutkin. Asia on kieltämättä hankala, mutta yhdessäkään kirjassa ei ollut pienintäkään yritystä. Painettiin vain Emil Nestor Setälän raivaamaa polkua, tulkaa perässä jos ehditte...
Mt
-
Jos kohderyhmään kuuluva lukija - kuten sinä - ei asiatekstiä ymmärrä, asiateksti on huonosti kirjoitettu. Suomen kielen ja kirjallisuuden loppututkinto ei tarkoita sitä, että henkilö osaisi kirjoittaa selvää suomea ja selittää vaikeita asioita kansantajuisesti.
Tieteenharjoittajien helmasyntinä on myös oppineisuuden osoittaminen kielenkäytöllä. Aivan kauheaa potaskaa olen lukenut vaikka miten monesta kirjasta. Eräät taiteentutkimuksen ja yhteiskuntatieteen suuntaukset ovat tälle sairaudelle alttiita, systemaattista teologiaa unohtamatta. Viimeksimainituista minulle on muodostunut käsitys, että vasta professuurin saatuaan systemaatikko vapautuu kirjoittamaan normaalisti.
Kirjoittajien koulutuksessa toistetaan vanhaa viisautta: huonosti kirjoitettu on huonosti ajateltu. Ja päinvastoin.
Suomen kielen ja kirjallisuuden loppututkinto tarkoittaakin, että osaa käyttää kaikkia kielen mahdollisia kierouksia. :003:
Tosin se vaikuttaa huonolta tavalta myydä kirjaa.
Mutta eipä huolta: monilla jo alaa opiskelevillakin on kuulemma hankaluutta sanaston kanssa.
Näiden aloihin johdattavien kirjojen tasoissa on todella eroa, monesti saman teoksen sisälläkin taso vaihtelee.
Hyvin sen havaitsee artikkelikokoelmissa, kuten juuri tässä mainitsemassani "Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä" eepoksessa. Esim. teemaa käsittelevä artikkeli oli helppo ymmärtää, osasta en muista enää edes aihetta (saati ymmärrä teemaa).
Selkeästi kirjoitettu on selkeästi ajateltu, opetettiin meille lukiossa. Mitenkähän tätä kirjaa on ajateltu?
-
Suomen kielen ja kirjallisuuden loppututkinto tarkoittaakin, että osaa käyttää kaikkia kielen mahdollisia kierouksia. :003:
Tosin se vaikuttaa huonolta tavalta myydä kirjaa.
Kirja on myyty, kun se on saatu kurssi- tai pääsykoekirjaksi. Monopolimarkkina.
Tasapuolisuuden vuoksi hyvä esimerkki, Matti Larjavaaran Pragmasemantiikka (SKS 2007). Vaikeaa kielifilosofista asiaa, mutta en usko, että kovin paljon selkeämmäksi kieliasua saisi täsmällisyydestä ja kattavuudesta tinkimättä. Kirjoittajan tyyliin kuuluvat olennaisena osana hänen itse keksimänsä esimerkit, kuten seuraava hoitokielen empaattisuutta kuvastava viittaus henkilöön:
"- Huomenta, herra Rummukainen! Otammekin heti alkuun tämän peräruiskeen.
(- Neiti on hyvä vain ja ottaa siitä ensin.)"
Kirja soveltuu hyvin kesälomalla luettavaksi, ei kuitenkaan kovassa helteessä. Sitä kommentoimalla voi helposti hermostuttaa ystävät, ja uskoisin, että sen avulla pääsee myös hienovaraisesti eroon ei-toivotuista vastakkaisen sukupuolen edustajista. Riski siitä, että toinen osapuoli on myös innostunut pragmasemantiikasta, on nähdäkseni varsin vähäinen. Ja jos on, miksi siitä pitäisi eroon päästä?
Mt
-
Sallikaa lasten tulla - Herättäjä-Yhdistyksen vuosikirja 2009: Roni Smolar : Onko juutalaisvastaisuus Euroopassa nousussa? -- Esitelmä Aholansaaren teologikokouksessa 5.8.2009
Vielä kesken oleva lukemiseni herätti kysymyksen, miksi juutalaisilla oli "jo Vanhan testamentin aikoina" erilaiset tavat ja he asuivat omissa kaupunginosissaan; sillä kirjoittajan mukaan j-vastaisuus johtui eristyneisyydestä. Miksi he eristäytyivät?
Vuosikirjassa on lisäksi mm.:
Juha Ikolan seurapuhe Seinäjoen herättäjäjuhlien aattoseuroissa Körttiläisten mannekiini haussa. Hän aloittaa: "Oletteko jo ehtineet olla kauneusleikkauksessa?"
ja
Miira Sippolan alustus Körttifoorumissa Aholansaaressa 26.9.2009 : Teatterin tehtävä kristinuskon puolustajana.
Hän päättää alustuksensa kehoitukseen avata kämmenet kiitosvirsien aikana: "Antakaamme kehon seurata kiitostamme. Luojamme ansaitsee sen. Me itse ansaitsemme sen."
Tästä juohtui mieleeni aiempi kehoitukseni karvahattujoukkueelle avautua ilman ennakkoasenteita joogan tarjoamille mahdollisuuksille.
Sallikaa lasten tulla - Herättäjä-Yhdistyksen vuosikirja 2009:ää voi tilata osoitteesta http://www.h-y.fi/kauppa/
hintaan 17.00 €.
-
Kirjastosta tänään hain 3 uutta dekkaria: Stieg Larsson, Leena Lander ja Leena Lehtolainen.
Mikko Juva: Aika etsiä, aika löytää. Sukutarinoita sadan vuoden ajalta Juvelis-Juvat.
Johanssonit, Kailat ym. Katsoin ensin valokuvat ja aloitin mielenkiinnolla lukemisen.
Vielä eräs kirja suomalaisista naiskohtaloista, toimittanut Caius Kajanti.
Tyttäreltä tuliaisina muutamia Hesarin kuukausiliitteitä ja naistenlehtiä ja jättikuvaristikkolehti.
Näissä menee pari viikkoa mökkikauden avausta odotellessa.
-
Kirja on myyty, kun se on saatu kurssi- tai pääsykoekirjaksi. Monopolimarkkina.
Niinhän se on. Onneksi sain kappaleen kirjastosta, ei tarvinnut rahojaan käyttää.
Tasapuolisuuden vuoksi hyvä esimerkki, Matti Larjavaaran Pragmasemantiikka (SKS 2007). Vaikeaa kielifilosofista asiaa, mutta en usko, että kovin paljon selkeämmäksi kieliasua saisi täsmällisyydestä ja kattavuudesta tinkimättä. Kirjoittajan tyyliin kuuluvat olennaisena osana hänen itse keksimänsä esimerkit, kuten seuraava hoitokielen empaattisuutta kuvastava viittaus henkilöön:
"- Huomenta, herra Rummukainen! Otammekin heti alkuun tämän peräruiskeen.
(- Neiti on hyvä vain ja ottaa siitä ensin.)"
Kirja soveltuu hyvin kesälomalla luettavaksi, ei kuitenkaan kovassa helteessä. Sitä kommentoimalla voi helposti hermostuttaa ystävät, ja uskoisin, että sen avulla pääsee myös hienovaraisesti eroon ei-toivotuista vastakkaisen sukupuolen edustajista. Riski siitä, että toinen osapuoli on myös innostunut pragmasemantiikasta, on nähdäkseni varsin vähäinen. Ja jos on, miksi siitä pitäisi eroon päästä?
Mt
Pitääpä laittaa korvan taakse ja tutustua. Vaikka kaverini ovat jo nykyään usein raivon partaalla kun siteeraan tuon kaltaisia kirjoja :icon_rolleyes:
Tuo kieliasu on todella merkittävä tekijä kirjassa. Jos lauseet ovat mahdottomat rönsyileviä ja pitkiä, ajatuksessa on vaikea pysyä mukana. Yksinkertainen kieli on todella kaunista ja helposti ymmärrettävää. Sen olen oppinut lehdille työskennellessäni.
Toinen on sanaston selittäminen tai käsitteenmäärittely. Hyvä ohje monen tyyppisiin teksteihin on lukiossa esseen kirjoittamiseen annettu: "Kirjoittakaa tekstinne siten, että sen pystyy pikkusiskonnekin ymmärtämään." Sanasto pitää olla siis niin tarkkaan määriteltyä, että kaikki oleelliset käsitteet voi oppia tekstistä.
Koska lukemani kirjan nimi on alkaa sanalla "johdatus" olisin kaivannut enemmän juuri käsitteitten selventämistä.
Tietysti sen verran pitää tässä itsekin vastapainoa tälle "haukkumiselle" antaa, että toinen "johdatus" oli helposti ymmärrettävissä: "Teologia. Johdatus tutkimukseen" oli helposti luettavaa ja yleistajuista (koska siinä määriteltiin käytetty sanasto).
-
Menossa Bram Stokerin Dracula :)
-
Leevi K. Laitisen Lapsuus lahkon vankina. Raskasta luettavaa, kun ajattelee kuinka julmia voidaan olla viattomille lapsille. Koko lahko oli sairasta touhua. Näitä uskonnon varjolla tapahtuvia kiusaamisia pitäisi ottaa reippaasti esille. Se myllynkivi ratkaisu olisi näissä paikallaan, ainakin vertauskuvallisesti. Miten on sen armon kanssa tälläisissä tapauksissa? Pohdin vaan.
-
Tänään kävimme kylän lopetettavan ruotsinkielisen koulun tavaramyynnissä - huutokauppaa, myyntiä, ilmaista jakelua. Kirjat olivat ilmaisia, ja puolisen tusinaa niitä lähti matkaan. Nykterhetslära-kirjasen kanteen on nimensä piirtänyt koulupoika, joka ei kertoman mukaan ollut sisäistänyt sen opetuksia. 1933 painetun kirjan mukaan litra paloviinaa maksoi 36 mk. Samanhintaisia olivat kilo voita, kilo lihaa ja kaksi kappaa perunoita. Mitkä lienevät hintasuhteen nykyisin?
Sotahistorian harrastusta on vielä sen verran jäljellä, että oli otettava myös Kongliga Björneborgs regemente. Antecknigar om Satakunda knektars del i Sverige-Finlands krigshistoria. Erik Lindh. 1928. Maatalousteknologian historian harrastajalle kiinnostava löytö oli Landtbruks-Praktika, kaksiosainen noin 400-sivuinen kirja siistinä nahkaselkäisenä jälkisidoksena. Jordbrukslärans hufvudgrunder on vuodelta 1866 ja Husdjurskötselns hufvudgrunder, andra upplagan vuodelta 1876. Viimeksi mainittu on sikäli teologisesti mielenkiintoinen, että siinä on selostettu märehtijän ruoansulatus piirroksin havainnollistettuna.
Muiden joukossa oli myös Bokkatalog för Folkskolors Lärarbibliotek, vuonna 1920 aloitettu täytettävä kirja, jonka tuoreimmat merkinnät ovat 1940-luvun puolivälistä. Yksittäisenä luettelona se ei ole kovin arvokas, mutta jos käytössä olisi esim. edustava valikoima kansakoulujen vastaavia luetteloita, kyllä siitä saisi pienen opinnäytteen aikaan. Kaikkien käsinkirjoitettujen luetteloiden hävittämistä pitäisi aina ajatella kahteen kertaan.
Siitä vinkki nuorille: kun joskus joudutte huokailemaan isovanhempien, tätien ja setien perintökirjastojen kanssa, ottakaa huomioon, että tieto siitä, mitä kirjoja kokoelmassa on, on usein arvokkaampi kuin kirjat sinänsä. Luetteloikaa kirjat (valokuvaamalla se käy sutjakasti), sitten ne voi panna kiertoon. Muutaman sukupolven päästä voi olla hyvin antoisaa tutkia, mitä kirjoja isän isän isä ja äiti arvostivat.
Mt
-
Siitä vinkki nuorille: kun joskus joudutte huokailemaan isovanhempien, tätien ja setien perintökirjastojen kanssa, ottakaa huomioon, että tieto siitä, mitä kirjoja kokoelmassa on, on usein arvokkaampi kuin kirjat sinänsä. Luetteloikaa kirjat (valokuvaamalla se käy sutjakasti), sitten ne voi panna kiertoon. Muutaman sukupolven päästä voi olla hyvin antoisaa tutkia, mitä kirjoja isän isän isä ja äiti arvostivat.
Hauskaa sikäli, että minulla on ollut veljeni kanssa jo muutaman vuoden ajan ollut tapana käydä lävitse ukkimme lapsuudekodin vanhoja kirjavarastoja aina siellä vieraillessamme. Niistä graduista en vielä tiedä, mutta isoveljeni seminaarityö yliopistossa ainakin löysi materiaalia isovanhempiemme kirjahyllystä.
Itse asiassa tein sitä viimeeksi pari päivää sitten. Silloin otin mukaani useita kansakoulun aikaisia uskonnon ja suomen kielen oppikirjoja, sekä muutamia kirjallisuusklassikoita.
Lisäksi mummoni löysi eräästä kaapista ukkini mummon Siionin laulut ja virret -kirjan. Sitä en ehtinyt mukaani kopata turvaan. Toivottavasti se löytyy vielä seuraavallakin käyntikerralla. Kun ottaa huomioon, että olemme Kainuussa, tuon kirjan löytyminen ei ollut mitenkään yllättävää.
Vähän uudempaakin kirjallisuutta on aina mukavaa lueskella täällä vieraillessa:
Nyt lueskelen pääsykoekirjojen lomassa Ernest Hemmingwayn romaania "Jäähyväiset aseille" ja seuraavaksi varmaankin Terho Pursiaisen nuoruudentuotosta "Uusin testamentti".
-
Luen, kunhan saan ensin sen käsiini, kirjan nimeltä Laulujoutsenen perintö - suomalaisen ympäristöliikkeen taival (Suomen Luonnonsuojeluliitto ja WSOY).
-
KIrjahyllyn kevätsiivous jatkuu. Jotunin "Huojuva talo". Selkämys irtosi.
Arnkil-Eskola Sirenius: Perimmäisten kysymysten äärellä. Siitä hauska, että eivät ainakaan nämä miehet vetäisi köniin ja iskisi "järkiajattelusta" Raamatulla kalloon, jos ajattelee. Et kun sitä pitäis silleen niiku vaan uskoo ja sinä ajattelet. Ei saa.
-
KIrjahyllyn kevätsiivous jatkuu. Jotunin "Huojuva talo". Selkämys irtosi.
Arnkil-Eskola Sirenius: Perimmäisten kysymysten äärellä. Siitä hauska, että eivät ainakaan nämä miehet vetäisi köniin ja iskisi "järkiajattelusta" Raamatulla kalloon, jos ajattelee. Et kun sitä pitäis silleen niiku vaan uskoo ja sinä ajattelet. Ei saa.
Taisin lukea tuon kirjan joskus 1960 luvulla eli kaukana viime vuosituhannella.
-
Sain Mikko Juvan muistelmat loppuun. Aloitin Leena Landerin Käskyn. Se on tainnut olla Finlandia-ehdokas.
-
Luin viimeksi loppuun Leena Landerin Tummien perhosten kodin. Varsinkin alku tuntui sekavalta ja ahdistavalta, mutta sinnittelin loppuun, koska se oli kirjapiirimme valitsema kirja, jota viime sunnuntaina käsiteltiin. Itse asiassa keskustelu auttoi ymmärtämään sitä paremmin, ja lopulta tulin siihen tulokseen, että saattaisin jopa lukea Landerin muitakin, osin samoista henkilöitä kertovia kirjoja.
Sitä ennen luin Matti Lehtolan kirjan Sisar Ursula nähdäkseni, sopisiko se äidilleni nimipäivälahjaksi. (Sopinee. Kertoo inarilaisesta rajaseutusisaresta.) Nyt on menossa iltalukemisena Martti Simojoki - kirkon ääni ja bussilukemisena työmatkoilla John Naishin Riittää jo - irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa. Valtava pino muita kirjoja on odottamassa, että olisi enemmän aikaa lukea.
-
Jostakin syystä en saa Landeriin makua, en millään. Kyllä nitä nyt lukee mutta en oikein kästä mikä niistä tekee Kirjoja. Ehkä joku lukupiiri auttais. En tie mikä kotimaisessa nykyproosassa tökkii. Ne jää peräti kesken, tai vakutelma on että pahoin nuupahtavat loppua kohti, kuten se Westön "Missä kuljmme kerran" . Alku oli hyvä, nappasi mukaansa, mutta viimenen kolmasosa oli vain kertakaikkisen tylsä.
Seuraava joka kannattaisi ottaa luentaan on varmaan "Siilin muotokuva" kuka olikaan tekjä. Kuuntelin sivusta satunnaista korviin osunutta juonikuvausta, ja eipä ollut hullumpaa.
-
Paras unohtui. Tsehovin "Lokki". Se OLI HYVÄ! se ON AINA HYVÄ! - en löydä nyt sitä hattua ässän päälle, mutta kansa ymmärtää?
-
Huomasin käyttäneeni keskustelussa taas sanaa diskurssi. Foorumin haku kertoi, että olen menetellyt näin kuudessa viestissä. Rangaistukseksi tuomitsen itseni perehtymään käsitteeseen tarkemmin, ja niinpä kirjakaupasta tarttui mukaan Sari Pietikäisen ja Anne Mäntysen kirja Kurssi kohti diskurssia (Vastapaino 2009). Pikavilkaisulla se vaikutti järkevältä kirjalta, joka antaa lukijalle paitsi teoreettisen perustan myös käytännöllisiä ohjeita tutkimuksen tekijälle ongelmanasettelusta alkaen. Järjelliset suomenkieliset esitykset laadullisesta tekstintutkimuksesta ovat harvassa, joten kirja on varmasti tervetullut alan opiskelijoille ja meille muille.
Koetan kuitenkin hillitä itseni foorumilla.
Mt
-
Koetan kuitenkin hillitä itseni foorumilla.
Mt
Samat täällä --- koetan yrittää kirjoittaa juttua joka kiinnostaa muitakin kuin itseäni (noh, tai yritän keksiä, vähitellen varmaan oppii) . Mutta ei minua ole diskurssi häirinnyt, ja kuudesti ei vielä hukuta ketään. Ainahan voi hypätä yli. Melkein tekisi mieli pyytää että päin vastoin --- lue ja kerro mitä se kirja sanoo asiasta.
-
En tie mikä kotimaisessa nykyproosassa tökkii. Ne jää peräti kesken, tai vakutelma on että pahoin nuupahtavat loppua kohti, kuten se Westön "Missä kuljmme kerran" . Alku oli hyvä, nappasi mukaansa, mutta viimenen kolmasosa oli vain kertakaikkisen tylsä.
Tänä vuonna lukemistani kotimaisista uutuuksista kaksi on ylitse muiden:
Kari Hotakaisen Ihmisen osa ja Antti Hyryn Uuni.
Ne ovat keskenään ihan erilaisia, mutta kumpikin on tuottanut Lukuelämyksen. Suosittelen.
(Lieneekö niistä jo tällä keskusteltukin?)
-
Antikvariaatista löytyi Mark Twainin pieni kirjanen Eevan päiväkirja.
Kirja alkaa:
Lauantai
Olen melkein kokonaisen päivän nyt vanha.
Saavuin eilen. Siltä vaikuttaa.
Ja niin täytyykin olla, koska jos toissapäiväinen oli,
en nähnyt enkä muista sitä.
----......
Sunnuntai
Se on vielä puussa, nähtävästi lepäilee.
Jotain omituista tässä kuitenkin on.
Sunnuntai ei ole levon päivä.
Lauantai on lepäilylle tarkoitettu.
Se näyttää luontokappaleelta joka on
kiinnostunut loikoilusta enemmän kuin mistään muusta.
Kyllästyisin itse vastaavanlaiseen makoiluun.
Väsyttäisi istuksella puussa ja vain katsella ympärilleen.
Mitäköhän varten se on olemassa?
En ole nähnyt sen tekevän koskaan yhtään mitään.
....
-
Mikä siellä puussa lorvi? Aatami, käärme vai kielletty hedelmä?
-
käärmes
-
Piirsin joskus huvikseni oksanhangassa päiväunia vetelevän apinain Tarzanin suu auki ja kuolapisara alahuulessa. Jane taisi siinä kuvassani olla topakampi emäntä kuin elokuvissa. Tämä tuli mieleen Mark Twainin jutusta. En tiennyt hänen tuollaistakin kirjoittaneen.
-
Luin viimeksi Giordanon Alkulukujen yksinäisyys ja nyt on menossa Hannu Väisäsen Kuperat ja koverat. Kummatkin ovat omalla tavallaan viehättäviä. Yhteistä on nuoren ihmisen sisäisen maailman uskottava kuvaaminen. Väisäsen alivuokralaiskokemukset Helsingissä melkein vetävät vertoja omilleni. :)
-
Olin Väisäsen kanssa yhtäaikaa samassa lukiossa.
Saan näin hitusen hänen gloriaansa...
Hän oli jo silloin ylitse meitä muita. Lahjakas ja etevä.
Niin kuvallisessa kuin musiikillisessakin ilmaisussa.
Ja kuten on käynyt ilmi - myös kirjallisessa ilmaisussa!
Miksi kaikki lahjakkuus pakkautuu yhteen ja samaan,
eikö sitä voisi vähän jakaa...Jumalalta kyselen.
-
Leena Landerin Käsky on loppusuoralla. Hyvin mielenkiintoisesti kirjoitettu kuvaus Vapausodan ajoilta . Puitteet ovat Turun saariston rannalla entisessä lepraparantolassa toimivassa punaisten vankien kuulustelukeskuksessa. Tutkiva tuomari on kiintoisa persoona, kuten muutkin kirjan henkilöt.
Kummasti lähes jokaisessa viimeaikoina lukemissani kirjoissa ainakin sivutaan 1918 tapahtumia. Ne siis vaikuttavat yhä. Ainakin niistä löytyy otollista materiaalia romaaneihin. Historia käsittelee aihetta vieläkin puolueellisesti. Usein.
-
Aloitin eilen aamulla Irja Alhon ja Anneli Kauppisen kokoaman teoksen "Käyttökielioppi" (SKS toimituksia 1154, Tiede).
"Kielioppi on kuvaus kielestä, mutta se on myös kielenkäytön voimavara. Käyttökielioppi on moderni kielitiedon oppikirja, jossa kieliopin eri tasot, kuten sanaluokat, muodot ja rakenteet esitetään puhutun ja kirjoitetun kielen merkityksien ja käyttötarpeiden yhteydessä. Kielen normien perusteita havainnollistetaan käytön kautta."
Luin päivässä pakollisen osuuden, eli noin puolet kirjasta.
Aloittaessani olin päättänyt jättäväni leikin siihen. En olisi voinut uskoa kieliopin oleva niin vetovoimaista luettavaa, että lukisin koko kirjan.
Tänään aion yrittää toista kirjan puolta.
Teksti on sujuvaa, eikä kielioppikokoelmille tyypillisesti "luettelomaista" asioiden esittämistä. Hyvin kirjoitettu ja jäsennetty leipäteksti kuvailee sääntöjen taustoja, niiden yhteyttä toisiinsa sekä puhutun ja kirjoitetun kielen eroja. Eroja havainnollistetaan lukuisilla tekstiesimerkeillä kolumneista, romaaneista, novelleista, saduista, haastatteluista ja reportaaseista. Kaikki lähdetekstit löytyvät kirjan lopusta.
Tätä kirjaa lukiessa huomaa, mikä on erona kielen ja kirjallisuuden tutkijoilla.
Jos pitäisi valita julkaisulle toimittaja, valitsisin kielentutkijan, en kirjallisuudentutkijaa.
Selkeät lauseet, selkeät termit ja käsitteenmäärittelyt. Kirjoittajat välttävät turhaa vierasperäisillä sanoilla brassailua. Tämä tekee kirjasta jokaiselle ymmärrettävän, vaikka kielioppiin kuuluu valtavasti vaikeaa vierasperäistä sanastoa.
Suosittelen jokaiselle kielenhuollosta ja kielen rakenteesta kiinnostuneelle. Edistyneemmille tämä lienee jo liian "kevyttä", mutta hyvä aloitus jokaiselle.
-
Aloitin eilen aamulla Irja Alhon ja Anneli Kauppisen kokoaman teoksen "Käyttökielioppi" (SKS toimituksia 1154, Tiede).
Kun olet ilmeisesti jo toivoton tapaus, uudistan Larjavaara-suositukseni, mutta siten viilattuna, että Pragmasemantiikan asemesta suosittelen kevyeksi kesälukemiseksi Matin edellistä kirjaa "Suomen deiksis (http://kirjat.finlit.fi/index.php?showitem=658)". Siitä sitten järeämpään pragmasemantiikkaan.
Käyttökielioppi on minullakin hyllyssä, tosin se on jäänyt kursoriselle lukemiselle. Sen sijaan ostin aikoinaan Ison suomen kieliopin (1700 sivua) ja luin siitä noin ainakin kolmanneksen, mitä pidän hyvänä saavutuksena. Kirja tuntui niin hyvältä, että tein siitä kirja-arvostelun ja sain tietysti arvostelukappaleen, jota pidän työpaikalla. Pari päivää sitten sitä viimeksi tutkin.
Sitä ensi kertaa lukiessani tunsin kyllä itseni ikivanhaksi. 60-70-luvun yliopisto-opinnot osoittautuivat perin vanhentuneiksi. Terminologiakin aiheutti vaikeuksia. Kuka foorumin kielihirmuista tietää, mikä on osma? Ei, ei se ole vesikasvi. Se on lyhenne sanoista "objektin sijainen määrän adverbiaali", esimerkiksi "luin kielioppia viikon".
Kyllä ne uudet termit osaavat olla hauskojakin, kuten "syntaktinen etiäinen". Seuraavassa esimerkissä syntaktinen etiäinen on kursivoitu: "Toi meidän äiti ni se on tosi hauska". Kielen ilmiöt ovat tätä päivää eikä muinaismurteita. "Mä olin ihan et häh!": Kieliopintekijät arvioivat, että tässä ilmaisussa on kyse eräänlaisesta referoinnista, jossa johtoilmauksessa on olla-verbi ja joka välittää referoitavan tunnetilaa ja asennoitumista.
Ei ihan kevyttä kesälukemista, mutta pitää pirteänä marraskuun pimeinä iltoina.
Mt
-
Kiikariesitettä - että minulla on nyt hienot binokulaarit :109:
-
Ruokalehdestä keiton ohjetta vappulounaaksi. Sima käy yli...laitoin liikaa hiivaa...
-
Sima käy yli...laitoin liikaa hiivaa...
No nyt kannattaa seurata foorumia vappunakin...
Mt
-
Kun olet ilmeisesti jo toivoton tapaus, uudistan Larjavaara-suositukseni, mutta siten viilattuna, että Pragmasemantiikan asemesta suosittelen kevyeksi kesälukemiseksi Matin edellistä kirjaa "Suomen deiksis (http://kirjat.finlit.fi/index.php?showitem=658)". Siitä sitten järeämpään pragmasemantiikkaan.
Käyttökielioppi on minullakin hyllyssä, tosin se on jäänyt kursoriselle lukemiselle. Sen sijaan ostin aikoinaan Ison suomen kieliopin (1700 sivua) ja luin siitä noin ainakin kolmanneksen, mitä pidän hyvänä saavutuksena. Kirja tuntui niin hyvältä, että tein siitä kirja-arvostelun ja sain tietysti arvostelukappaleen, jota pidän työpaikalla. Pari päivää sitten sitä viimeksi tutkin.
Käyttökieliopissa todellakin viitataan ahkeraan ISK:iin. Toistaiseksi minulle riittää käsillä oleva kirja, mutta tarkastan tilannetta uudelleen jos päädyn kieltä ensi syksynä opiskelemaan.
ISK:in sijaan saatankin hankkia nuo Larjavaaran teokset. Ainakin jälkimmäiseen olisi juuri sopivan suuruinen kirjakaupan lahjakortti vielä käyttämättä...
-
Nyt menossa Päivi Rinteen kirja "Tästä poikki", joka kertoo Jimmy Huhtalasta. JH oli rikollinen ja nisti, mutta joka löysi Jeesuksen kautta uuden elämän.
-
Gao Xingjian, Vaarin onkivapa
"Kiinalaisen nobelistin herkkävaistoisia kertomuksia ihmisistä pelon ja toiveiden ristiaallokossa" (Otava)
-
Helen Fisher, Sinä+Minä=Me. Tästä kirjasta voisi löytyä mielenkiintoista kommentoitavaa foorumilla.
-
Virpiranta: Transdiskurssianalyysi - Diskurssianalyysin kolmas ulottuvuus, 24 s.
"...Transdiskurssianalyysillä analysoidaan diskurssiympäristön, kuten merkityksellistämisen, muutosten vaikutuksia diskurssiin. Siten transdiskurssianalyysi vahvistaa diskurssianalyysin ja semiotiikan välistä yhteyttä." (takakansi)
-
Virpiranta: Transdiskurssianalyysi - Diskurssianalyysin kolmas ulottuvuus, 24 s.
"...Transdiskurssianalyysillä analysoidaan diskurssiympäristön, kuten merkityksellistämisen, muutosten vaikutuksia diskurssiin. Siten transdiskurssianalyysi vahvistaa diskurssianalyysin ja semiotiikan välistä yhteyttä." (takakansi)
:icon_eek:
Rasmus-Nallea mökillä :109:
-
Virpiranta: Transdiskurssianalyysi - Diskurssianalyysin kolmas ulottuvuus, 24 s.
"...Transdiskurssianalyysillä analysoidaan diskurssiympäristön, kuten merkityksellistämisen, muutosten vaikutuksia diskurssiin. Siten transdiskurssianalyysi vahvistaa diskurssianalyysin ja semiotiikan välistä yhteyttä." (takakansi)
"Transdiskurssianalyysi on uusi dialogiin osallistuvien subjektien sijaintien ja diskurssin sijainnin muutosten diskurssiin aiheuttamien vaikutusten analyysin menetelmä..." (takakansi)
-
"Transdiskurssianalyysi on uusi dialogiin osallistuvien subjektien sijaintien ja diskurssin sijainnin muutosten diskurssiin aiheuttamien vaikutusten analyysin menetelmä..." (takakansi)
:eusa_whistle:
-
:eusa_whistle:
"...Transdiskurssianalyysillä analysoidaan dialogoivien subjektien ajallis-spatiaalis-lokaatiollis-statustuksellisten muutosten dialogiin aiheuttamaa dynamiikkaa..." (takakansi)
-
Menossa on toista kertaa Nicholas Negroponten "Digitaalinen todellisuus". Kirja on ilmestynyt v. 1995 eli 15 vuotta sitten ja on mielenkiintoista verrata sitä, mitä Negroponte ennusti ja mitä on tapahtunut. Tähän mennessä olen selvittänyt, että osittain on tapahtunut paljon enemmän, mutta myös paljon vähemmän kuin N. ennusti. Esimerkiksi ääneen perustuva ja asiakkaiden tarpeen huomioiva tietotekniikan ohjaus on vielä lapsenkengissä.
-
"...Transdiskurssianalyysillä analysoidaan dialogoivien subjektien ajallis-spatiaalis-lokaatiollis-statustuksellisten muutosten dialogiin aiheuttamaa dynamiikkaa..." (takakansi)
(http://www.cosgan.de/images/smilie/konfus/a075.gif) Elä ennee!
-
Kerta kiellon päälle:
"...Jos diskurssianalyysiä kuvattaisiin x-tasolla ja interdiskurssianalyysiä y-tasolla, niin silloin z-taso kuvaisi transdiskurssianalyysiä...) (takakansi)
Tämä 24-sivuinen teos on siis Virpiranta: Transdiskurssianalyysi - Diskurssianalyysin kolmas ulottuvuus
ISBN 9789524983037
Tekijä lopettaa kirjasensa johdannon:
Avainsanat: Diskurssianalyysi, Globalisaatio, Interdiskurssianalyysi, Semiotiikka, Viestintä
-
Menossa on toista kertaa Nicholas Negroponten "Digitaalinen todellisuus". Kirja on ilmestynyt v. 1995 eli 15 vuotta sitten ja on mielenkiintoista verrata sitä, mitä Negroponte ennusti ja mitä on tapahtunut. Tähän mennessä olen selvittänyt, että osittain on tapahtunut paljon enemmän, mutta myös paljon vähemmän kuin N. ennusti. Esimerkiksi ääneen perustuva ja asiakkaiden tarpeen huomioiva tietotekniikan ohjaus on vielä lapsenkengissä.
Muistan kun Negroponte kävi täällä Suomessa ja Nokian Kommunikaattori oli hänelle suuri hämmästyksen aihe.
-
Kerta kiellon päälle:
"...Jos diskurssianalyysiä kuvattaisiin x-tasolla ja interdiskurssianalyysiä y-tasolla, niin silloin z-taso kuvaisi transdiskurssianalyysiä...) (takakansi)
Hurmaavaa! Lumoavaa!
Jäin koukkuun.
-
Tuo satmanin transdiskurssianalyysi ei ole mitään kovin ihmeellistä. Siinä tutkitaan sitä, kun keskustelijan pitää korottaa ääntään mennessään toiseen huoneeseen ja toinen keskustelija erehtyy luulemaan, että nyt se suuttui.
-
Tuo satmanin transdiskurssianalyysi ei ole mitään kovin ihmeellistä. Siinä tutkitaan sitä, kun keskustelijan pitää korottaa ääntään mennessään toiseen huoneeseen ja toinen keskustelija erehtyy luulemaan, että nyt se suuttui.
Miksi se menee toiseen huoneeseen kesken keskustelun?
Onko siellä joku jolle se on vihainen?
Vai meneekö se vessaan ja huomaa että paperi on lopussa?
Miksi se ylipäänsä korottaa äänen toisessa huoneessa?
Miksi sen pitää saada se toinen luulemaan että se on vihainen?
Miksi se...
Jäin kahteen koukkuun.
-
Höperöt! :icon_lol:
Myyrälle tiedoksi, että löysin antikvariaatista 8:lla eurolla saman kirjan
Haldon John: Bysantin historia, mikä
siellä filokaliassa oli 37 euroa ja olin vähällä ostaa!
Kyllä nyt on tyytyväinen mieli :003:
-
Jännittäviä nämä trans-alkuiset jutut.
Transvestiitti, transsendenttinen meditaatio, transaktioanalyysi. Jälkimmäistä opeteltiin Säästöpankkiopistolla Espoon Matinkylässä joskus 1980-luvun lopulla.
Sisäinen lapsi, vanhempi ja mitä muuta ne jaottelut olivatkaan. Kuului muka pankkitoimihenkilön sivistykseen. Myyntiähän silläkin edistettiin. :opettaa:
-
Höperöt! :icon_lol:
Myyrälle tiedoksi, että löysin antikvariaatista 8:lla eurolla saman kirjan
Haldon John: Bysantin historia, mikä
siellä filokaliassa oli 37 euroa ja olin vähällä ostaa!
Kyllä nyt on tyytyväinen mieli :003:
Waude... sait halvalla. Täällä on muuten toinenkin ort. kirjakauppa - Ortodora - siellä on ainakin lahjatavaraa ja Iliaksen kustantamia kirjoja. Kauppaa pitää Iliaksen perustaja, ex vihreä valtuutettu.
-
Se menee toiseen huoneeseen kailottamaan, jotta syntyisi transdiskurssianalyytikon tarvitsema ajallis-spatiaalis-lokaatiollis-statuksellinen muutos.
-
Ostin lauantaina Raamatun. Nyt luen Tobitin kirjaa. :kahvi:
-
Tuo satmanin transdiskurssianalyysi ei ole mitään kovin ihmeellistä. Siinä tutkitaan sitä, kun keskustelijan pitää korottaa ääntään mennessään toiseen huoneeseen ja toinen keskustelija erehtyy luulemaan, että nyt se suuttui.
Ihmeet ovat arkipäiväisiä sikäli tässä tapauksessa, että tieteen kieli on täsmällisempää kuin arkikieli. Ne voivat lähestyä toisiaan.Tai oikeastaan arkikielen pitää lähestyä tieteen kielen täsmällisyyttä. Jos tieteen kieli lähestyy arkikieltä, on kyse popularisoinnista, mikä on pois tulkinnanvaraisettomuudesta.
-
William Shakespeare: Kuten haluatte
"'Romanttisen juonen keskeisenä jännitteenä on sukupuolten välinen dynamiikka äärimmäisen komplisoidulla tavalla. Mikään ei ole sitä miltä näyttää, ja sukupuolinen identiteetti on räjähdysaltis aihe, josta Shakespeare ja muut ajan näytelmäkirjailijat ammensivat juonenkäänteitä myös muihin komedioihin', kirjoittaa näytelmän suomentaja kirjailija Kirsti Simonsuuri esipuheessaan." (takakansi)
-
...Porkolaa
-
"Ole se mikä olet, se riittää." (Porkola)
-
William Shakespeare: Kuten haluatte
"'Romanttisen juonen keskeisenä jännitteenä on sukupuolten välinen dynamiikka äärimmäisen komplisoidulla tavalla. Mikään ei ole sitä miltä näyttää, ja sukupuolinen identiteetti on räjähdysaltis aihe, josta Shakespeare ja muut ajan näytelmäkirjailijat ammensivat juonenkäänteitä myös muihin komedioihin', kirjoittaa näytelmän suomentaja kirjailija Kirsti Simonsuuri esipuheessaan." (takakansi)
Ilokseni Shakespeare itse oli hauskempaa luettavaa. Mutta että niitä on vaikeaa saada! Mistä Satman sait ne? Tahtoisin Kuningas Learin ja Myrskyn.
Viimeksi: Tsehovin "Lokki" - en löydä tästä sitä hattua ässän päälle. Ei pidä ihmetellä jos se on täällä ennenkin. Se on usein minun "viimeksi luettuni" kunnes saan tarpeekseni.
-
Ilokseni Shakespeare itse oli hauskempaa luettavaa. Mutta että niitä on vaikeaa saada! Mistä Satman sait ne? Tahtoisin Kuningas Learin ja Myrskyn.
Kirjastosta
-
Kirjastosta
No pitäisi täälläkin sitten saada vaiks ne olisi missä varastossa. Hakekoot. Kiitosta. Suotta kollata antikvariaatteja tai nettiantikkaa. Takuulla kukaan ei myy.
-
Kylä jämpti on näin.
-
No pitäisi täälläkin sitten saada vaiks ne olisi missä varastossa. Hakekoot. Kiitosta. Suotta kollata antikvariaatteja tai nettiantikkaa. Takuulla kukaan ei myy.
Kootut draamat, Cajanderin suomennos, 70 euroa. Kemistä.
http://personal.inet.fi/yritys/kemin.kirjadivari/runot.htm
Pari muutakin löytyi helposti, 85 euroa, mutta mainostetaan kemiläistä, jonka kanssa olen tehnyt kauppaakin.
Vaikka monet pitävät Cajanderin suomennoksia vanhentuneina, olen havainnut ne varsin toimiviksi, kun saa kiinni kielen poljennosta. Luin kymmenkunta vuotta sitten niitä varhaisia kuningasdraamoja ja ihastuin erityisesti solvauksiin, joita kirjoitin muistiin muutamia kymmeniä. Annoin paperin espoolaiselle hiphopparille ja kysyin, miltä tuntuu. Oli kuulemma kovaa tekstiä. Olen sittemmin jakanut kokoelmaa yrittäjätuttaville asiakassuhdetyökaluksi. "Juoruileva lorulaukku", "kylmä, kontistunut imettäjä", "veripää lönttäre" jne.
Shakespeare-kuurin jälkeen katsoin mökillä pätkän Dallasia tai Dynastiaa tai jotain vastaavaa sarjaa. Pakko oli ihailla käsikirjoittajien ammattitaitoa. Vihadialogi oli silkkaa Shakespearea. Selvästi oli yliopistossa opiskeltu perusteellisesti draamakirjallisuutta.
Mt
-
...Porkolaa
Sama täällä, kiitos lainasta, en palauta vielä, koska luen sen ensi viikolla toisen kerran. "Mitä minun pitää tekemän" on silkkaa dynamiittia.
Mt
-
Sama täällä, kiitos lainasta, en palauta vielä, koska luen sen ensi viikolla toisen kerran. "Mitä minun pitää tekemän" on silkkaa dynamiittia.
Mt
No sympaattista kun heitä tilasin. Onko painosta jäljellä on eri asia.
-
Herättäjäjuhlien juhlaopasta
-
Nyt luin kerrankin jotain, mistä kelpaa tulla kehuskelemaan kristilliselle foorumille: Kristityn vaellus.
Sain sen lahjaksi, eikä lahjahevosta katsota suuhun. En varmaankaan itse olisi sitä jaksanut etsiä käsiini.
Kirja oli kyllä ihan mielenkiintoinen ja taitavasti kirjoitettu. Olen kuitenkin ehkä jossakin määrin Tolkienin hengenheimolaisia siinä, että en erityisemmin välitä allegorioista. Hieman myös ärsytti se, että tähän laitokseen oli liitetty alkuun ja loppuun kaikenlaisia tulkintoja ja ohjeita siihen, miten kirjaa pitäisi lukea. Tarina selittää minusta itse itsensä melko suorasanaisesti, ja sitten se vielä selitetään täysin puhki oheisteksteissä, ettei lukijan vain tarvitsisi itse ajatella mitään. No, Bunyanin lyhyt elämäkerta oli sentään mukava lisä.
-
Nyt luin kerrankin jotain, mistä kelpaa tulla kehuskelemaan kristilliselle foorumille: Kristityn vaellus.
Arvostettavaa sinnikkyyttä, minulta se jäi kyllä kesken.
Kun olet päässyt hyvään alkuun, suosittelen jatko-opintoja - muista että raskas työ vaatii raskaat huvit. Ensimmäiseksi oppijaksoksi vaikkapa T. Gougen Ylösherätys suruttomille eli täydelliseltä nimeltään
Sana Syndisille, ja Sana Pyhille, eli Ylösherätys Suruttomille ja Ylöskehoitus Uudesta syndyneille Sieluille, Jonga se kuuluisa Opettaja Englandisa THOMAS GOUGE on kirjoittanut. Ja yxi Sanan palwelja Turuusa Suomexi pannut.
Yksi sananpalvelija Turussa on Gustav Rancken (http://fi.wikipedia.org/wiki/Gustaf_Rancken). Käännöksen luotettavuus on hieman kyseenalainen, sillä se lienee tehty ruotsalaisesta käännöksestä, joka puolestaan on käännetty tanskankielisestä. Lisäksi suomentaja on jättänyt hämärimpiä kohtia pois. Kirjan vaikutus Suomessa on ollut huomattava, koska siitä otettiin puolen vuosisadan aikana 11 painosta.
Taustatietoja antaa Tuula Laineen tutkimus Ylösherätys suruttomille.
Näillä eväin ansaitset arvonimen
Körtti-Forumin asian-tundija Englandin jumalisesa kirja-wiisaudesa.
Mt
-
---
Näillä eväin ansaitset arvonimen
Körtti-Forumin asian-tundija Englandin jumalisesa kirja-wiisaudesa.
Mt
(http://cosgan.de/images/smilie/froehlich/a075.gif)
-
Raamattua :) ja sieltä Psalmeja.
-
Vapauta mielesi ja ala elää!
-
Theologica Deutschia (suom. Kirja täydellisestä elämästä). Kirja on kirjoitettu n. 1400-1440 mystiikan aikana. Helvettiin menemisen kannalta täytyy lukea ja sitten helvetin lieskat eivät ole niin pahoja. Paljon on savolaisen herännäisyyden mystiikkaa.
-
Ignatius De Loyola: Pyhiinvaeltajan kertomus
-
Hyvänen aika Hippiäinen! Kun minlle esitettiin viime viikolla että se pitäisi nyt lukemani! Kyllä minä epäilen että :026: sittenkin kummittelee. Liikaa yhteensattumia. Aivan liikaa.
Kerro kannattiko.
..........................................
Saarisalo: Rosenius, evankelisen uskon mies.
Jos ei kohta päästä tyynemmille vesille, minäminäminä :067: :067: :067: :068: :068: :068:
Ja sitten vielä sanovat että heränneet ovat synkistelijöitä. Ei - minä en puutu kriittisesti muihin liikkeisiin. Minä touhuan ns juurillani, kun käskettiin, ihan muista syistä. Eikä tämä ole muu liike vaan kirjallisuskritiikki.
-
Bonhoeffer pysähtyi ja tarttui minuun kirjastossa.
-
Hyvänen aika Hippiäinen! Kun minlle esitettiin viime viikolla että se pitäisi nyt lukemani! Kyllä minä epäilen että :026: sittenkin kummittelee. Liikaa yhteensattumia. Aivan liikaa.
Kerro kannattiko.
Kannatti :023:
Minna-Sisko Mäkinen: Ilo, surun sisko
Kannattaa :023:
-
Bonhoeffer pysähtyi ja tarttui minuun kirjastossa.
DB pysäyttää aina, mikä kirja?
luin pitkästä aikaa jonkun kirjan. Anthony de Mello: Havahtumisia.
jännä kirja. pitää sulatella. Anthony oli mm jesuiitta.
edellisen kerran olen tormännyt jesuiittoihin kulttuureissa joskus 20v sitten, olikohan leffan nimi Linnake. sekin jotenkin pysäytti silloin.
-
Enkö minä sitä jo sanonut? Kirja on Pysähdy, tartu minuun.
-
Erään foorumilaisen terävää analyysia parista kirjasta. :kahvi:
-
Erään foorumilaisen terävää analyysia parista kirjasta. :kahvi:
Keväinen mainoskampanjan tavoitteet alkavat tuottamaan näköjään hedelmää tekijälle. :icon_wink:
-
Olen lukenut vasta viidenneksien kirjastosta lainaamastani kappaleesta, enkä osaa vielä kehua enkä haukkua. Tekijälle koituvat hedelmät ovat siis vielä kovin pieniä ja raakoja.
-
Jatkuu osassa 8