Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: karjalaisenkyösti - 12.02.10 - klo:21:09
-
Joskus kauan sitten kuuluin erääseen pieneen sisäänlämpiävään seurakuntaan.
Ehkäpä parisen vuotta olin seurakunnan kuvioissa mukana.
Aktiivisia jäseniä ei ollut montaa kymmentä.
Ulkopuoliset olivat ymmärtääkseni sitä mieltä, että seurakunta oli yhden henkilön ympärille syntynyt yhteisö, jossa yksi henkilö dominoi voimakkaasti. Olivat varmaan aika pitkälle oikeassa.
ME olimme se kaikkein oikeassa olevin kristillinen seurakunta - ainakin näin meille kerrottiin.
Yhden saarnaajan ympärille muodostuneilla sisäänlämpiävillä yhteisöillä ei ole kovin hyvää mainetta Suomessa.
Meillä oli erilaisia kokouksia, kokoontumisia viikoittain aika runsaasti.
Maanantaita lukuunottamatta taisi joka päivä olla jotain ohjelmaa.
Joskus saatoin kaverini kanssa käydä seurakunnan kokoontumispaikassa maanantainakin.
Seurakuntalaiset saivat paljon profetioita saarnaajalta ja joiltakuilta muilta tavalla taikka toisella johtavilta seurakuntalaisilta. Koin seurakunnan suureksi perheeksi, jossa oli mukava käydä.
Jos vaikka olisin ollut muutaman päivän poissa seurakunnan tilaisuuksista, alettiin jo ihmettelemään, että missähän se Kyösti oikein on. Kovin usein tällaista ei toki tapahtunut, koska seurakunnan kokoontumisissa oli kovin mukava käydä.
Joskus mielenosoituksellisesti olin väkinäisesti poissa, vaikka kovin olisi tehnyt mieli mennä mukaan.
Erään seurakuntaan kuuluvan henkilön kanssa kävimme eräänä kesänä herättäjäjuhlilla.
Palasimme sitten omaan seurakuntaan illan tilaisuuteen.
Selväksi jossain vaiheessa kävi, että siitä ei oikein tykätty, että vieraissa kävimme.
Vaan, eipä tuo meitä haitannut.
Kun sitten kävimme helluntaiherätyksen juhannuskonfferenssissa, ei siitäkään tykätty, koska parempi olisi olla oman seurakunnan kokouksissa.
Aina silloin tällöin kävimme muualla vieraisilla, vaikka kotiseurakunnassa suurin osa ajasta kuluikin.
Seurakunnassamme oli paljon hassunkurisia piirteitä, jotkut olivat tosi huvittaviakin: ja tämähän oli ainakin minulle ihan kiva asia.
Seurakunnan yleisilmapiirin koin leppoisan kotoisan rakkaudelliseksi.
Saarnaajakin oli mukava.
Eräs hassu piirre oli se, että meillä paheksuttiin sitä, että muut puhuivat meistä pahaa ja levittivät meistä disinformaatiota.
Kun minä kaverini kanssa olimme tekemisissä muihin seurakuntiin kuuluvien ihmisten kanssa, meitä syytettiin siitä, että mekin panettelemme ja arvostelemme seurakuntaa ulkopuolisille.
Todellisuudessa emme juurikaan kertonee seurakunnastamme negatiivisia asioita, vaikka tiesimme kaikenlaista, joista jotkut olisivat saaneet aihetta erilaisiin juattuihin.
Vaan, eipä tuo kovin haitannut, koska meidän epäily seurakunnassamme ei ollut kovin raivokasta.
Minusta tuntuu siltä, että varsin usein seurakunnassamme paheksuttiin sitä vääryyttä, että meistä juorutaan ja puhutaan valheitä eripuolilla.
Tuo pari vuotta oli kuitenkin elämäni yksi parhaista ajanjaksoista.
-
Kuuntelin eilen radiosta NokiaMissionin kokousta. Aina silloin tällöin niitä kuuntelen.
Minusta ne ovat niin iloisia tapahtumia.
Eilen eräs NokiaMissionin saarnaaja korosti sitä, että heidän seurakuntaansa kuuluvat ihmiset ovat kaikessa kovin vajavaisia ja puutteellisia - siis varsin epätäydellisiä ihmisiä. Saarnassa mainittiin myös. että heidän seurakunnassaan on katto korkealla ja seinät kaukana toisistaan.
Saarnassa mainittiin myös, että NokiaMissionista puhutaan pahaa joidenkin ulkopuolisten keskuudessa.
Aiemmilta ajoilta olin pannut merkille NokiaMissionista sen, että he ovat sitä mieltä, että heistä on liikkeellä disinformaatiota: jotkut levittävät ja puhuvat heistä erheellistä tietoa. He sitten parhaansa mukaan tahtovat korjata näitä virheellisiä käsityksiä.
-
Kerran menin LutherSäätiön sunnuntain kokoukseen.
Vastaanotto oli varsin ystävällinen.
Ihmiset tulivat juttelemaan siihen malliin ystävällisesti, että en ole moiseen törmännyt muualla, kuin vain jehovantodistajien tilaisuuksissa.
Kovin hyvä maku jäi suuhun tuosta vierailusta.
Minulle kerrottiin mm. sellainen asia, että LutherSäätiöstä on liikkeellä kaikenlaista disinformaatiota, joka itseasiassa ei pidä paikkaansa.
Minulle varmaan myös kerrottiin asioiden oikea laita.
-
Minulla on varsin vankka kokemus helluntalaisuudesta.
Varsin moni helluntalainen on ollut harmistunut siitä, että helluntalaisista on ollut liikkeellä kaikenlaista paikkaansa pitämätöntä disinformaatiota, jota tietämättömät ulkopuoliset ilmeisesti puhdasta pahuuttaan levittävät.
Helluntalaiset sitten parhaansa mukaan ovat yrittäneet oikoa näitä vääriä käsityksiä enemmän ja vähemmän julkisesti, lehtien palstoilla ja keskenään turisten.
-
Täsmälleen samaa kaavaa noudatetaan myös täällä:
http://www.h-y.fi/foorumi/index.php?topic=1657.0
Jos jaksaisin surffata eri yhteisöjen kotisivuilla, voisin todennäköisesti jatkaa tätä listaa vaikka kuinka pitkälle.
Sama hassunhauska ominaisuus kaikkialla: meistä puhutaan pahaa ja meidän tulee oikaista nuo ulkopuolisten pahat puheet.
Ihminen on ihminen, kuului hän sitten mihin yhteisöön tahansa.
-
Kun olin tuossa alussa mainitsemassani pienessä mukavan lämminhenkisessä sisäänpäinlämmenneessä uskonmyhteisössä, niin joskus sorruimme paheksumaan eri yhteisöjä. Tiesimme luterilaisuuden ja hekkuntalaisuuden viat, yms.
Puhuimme siis pahaa ja välillä disinformaatiota toisista.
Helluntalaiseurakunnissa huomasin, että siellä puhutaan otsa kirkkaana disinformaatiota mm. jehovantodistajista ja varmaan kovin monesta muustakin yhteisöstä.
Jehovantodistajia vähän seuranneena huomasin, että heilläkin on virheellistä tietoa muista kristillisistä yhteisöistä, jota he keskenään levittävät.
Voisin tässäkin luetella pitkän litanian muitakin täysin identtisesti ed. mainitsemieni järjestöjen kanssa toimivia: körttifoorumi, muslimit, .......jne...
Jos olisin tämän tekstini julkaissut tuossa pienessä lämminhenkisessä seurakunnassa, taikka helluntalaisuusuuden parissa , taikka jne... olisin saanut sapiskaa siitä, että vertaan harhaanjohtavalla tavalla MEITÄ noihin muihin.
-
..."Jumala maan ja taivaan, elämän antaja, et kadotukseen vaivaan, lastasi hukuta, suot turvan Kristuksessa, ja matkan loppuessa, talutat taivaaseen"... siinä on Köpille... ja me taivaassakin riidellään tai sitten helvetissä... samassa paikassa
-
Kiitos Köpi henkilökohtaisesta tilityksestä, jota myös raportiksi voidaan kutsua. Olet nyt saanut avata sanaisen arkkusi eikä kukaan ole asiaasi puuttunut. Enpä aio minäkään puuttua. Tulin vain tervehtimään. :039:
-
Huomenta Kyösti. En ehkä saanut irti tilityksistäsi sitä mitä tarkoitat, mutta yritys on hyvä molemminpuolisesti.
Käytät usein adjektiiviä hassu, hassunhauska. Oletan että tarkoituksesi on sanoa paljon väkevämmin, mutta hyvinkäyttäytyvänä miehenä jätät tulkinnan lukijalle.
Minun kokemukset seurakunnan eri suuntien tilaisuuksista eivät ole samansuuntaisia.
En ole kuullut toisten haukkumista, mutta omakehua kyllä. Ehkä vanhemmistot ja vastaavat tätä harrastavat ja sanaa levittävät, mutta ei rahvaan kuullen.
Oma kokemukseni näissä suunnissa oli että siellä keskityttiin enemmän epämääräiseen sielunhoitoon ja evankeliumin julistaminen jäi toistuvien Raamatunlauseiden varaan.
Taas vertausta käyttääkseni "pullamössöä" lapsille. Hampaatonta.
Ruisleipää aloin kaivata.
-
Vuosien myötä olen käynyt useissa eri seurakunnissa sekä luterilaisissa että vapaissa suunnissa ja olen tullut siihen tulokseen, että ihminen on niin niin niin pieni ja ymmärrettävää että kaikissa seurakunnissa kehutaan juuri sitä omaa, mutta en minäkään ole havainnut, että muita seurakuntia liiemmälti moititaan ehkä eniten viidesläisyyden piirissä tai sitten olen ollut kuulosella väärään aikaan. Herännäisyyden seuroissa olen kuullut useamman kerran mainittavan, että on parasta tehdä parannusta vain omista synneistä ja puutteista. :109:
-
Kyöstin (herkullisen) jutun yksi opetus - minun mielestäni - on se, että on terveellistä tutustua vähän muihinkin kuppikuntiin, silloin näkee omansa hieman eri tavalla. Se voi avata silmiä. Joskus saattaa olla niin että paatoksella moitimme muita juuri siitä, mihin itse syyllistymme. Sen tunnustaminen ei ole kenellekään helppoa.
-
Kirjoitat asiaa, veliseni.
-
En ehkä saanut irti tilityksistäsi sitä mitä tarkoitat.
Tarkoitus sitä, mistä Osmo tuolla jo jotain kirjoittikin.
Minua kiinnostaa ihmisen käyttäytyminen erilaisissa tilanteissa.
Erilaiset kulttuuriympäristöt myös kiinnostavat.
Minusta vahvasti näyttää siltä, että ihminen on pohjimmiltaan samanlainen, riippumatta yhteisöstä, jonka hän kokee omakseen. Ihmisen samanlaisuus sitten johtaa varsin samankaltaisiin ilmiöihin yhteisöstä taikka kulttuuritaustasta riippumatta.
Käytät usein adjektiiviä hassu, hassunhauska. Oletan että tarkoituksesi on sanoa paljon väkevämmin, mutta hyvinkäyttäytyvänä miehenä jätät tulkinnan lukijalle.
Joitain asioita on pakko lievennellä, jos niistä haluaa keskustella.
Varmaan joskus käytän kyseisiä ilmauksia, kun en uskalla käyttää sellaisia, joita haluaisin.
Tässä tekstissäni asiat, joita kuvaan, oikeasti ovat minusta hassunhauskoja, joten termi sopii niihin hyvin.
Tälläkin foorumilla olen paljon kirjoitellut erilaisista ilmiöistä, jotka minusta oikeasti ovat hassuja ja jopa hassunhauskoja.
Jostain syystä aina silloin tällöin joku suuttuu kuvauksiini.
Haluan herättää keskustelua, en pilata kenenkään elämää.
Minun kokemukset seurakunnan eri suuntien tilaisuuksista eivät ole samansuuntaisia.
En ole kuullut toisten haukkumista, mutta omakehua kyllä. Ehkä vanhemmistot ja vastaavat tätä harrastavat ja sanaa levittävät, mutta ei rahvaan kuullen.
Niisä piireissä, joissa minä olen ollut, ei sielläkään varsinaisesti puhuttu pahaa kenestäkään.
Joskus vain kerrottiin, kuinka asiat oikeasti olivat - ja eihän se ole pahan puhumista.
Jos olisin tehnyt galluppia omissa yhteisöissäni, pahanpuhumisprosentti olisi varmasti omassa piirissä koettu olevan lähellä nollaa. Pahan puhujat olivat ulkopuolisten yhteisöjen jäseniä.
Jos olisin käynyt kaikissa niissä ulkopuolisissa pahaa puhuvissa yhteisöissä, olisin sielläkin saanut varmasti samanlaisen galluptuloksen: "emme me pahaa puhu, joskus saatamme tosin muutamia tosiasioita muista mainita".
Kaikilla yhteisöillä on omat yhteiset "vihollisensa" joista sitten puhutaan erilaista negatiivista.
Omaa poppoota kehutaan maasta taivaaseen joka poppoossa ja samalla kauhistellaan sitä, kuinka meistä puhutaan pahaa.
Vaan, yhteisöjen elämä koostuu paljon muustakin - sanoisinko, että pääasiassa monesta monesta muusta osatekijästä.
Yhteisö tuo turvaa, parhaimmillaan syvää yhteenkuuluvuuden tunnetta (kuten minulla tuossa ensimmäisen tekstini yhteisössä), yhteistä tekemistä ja yleensäkin kaikenlaista henkistä rikkautta, jota ihminen tarvitsee terveeseen elämään.
Oma kokemukseni näissä suunnissa oli että siellä keskityttiin enemmän epämääräiseen sielunhoitoon ja evankeliumin julistaminen jäi toistuvien Raamatunlauseiden varaan.
Taas vertausta käyttääkseni "pullamössöä" lapsille. Hampaatonta.
Ruisleipää aloin kaivata.
Eri yhteisöjen tavat levittää omaa maailmankuvaansa on myös oma mielenkiintoinen aiheensa pohdittavaksi.
Ehkä siitäkin joskus aloitetaan oma ketju.
-
mutta en minäkään ole havainnut, että muita seurakuntia liiemmälti moititaan ehkä eniten viidesläisyyden piirissä tai sitten olen ollut kuulosella väärään aikaan.
Lyhyeksi jääneen körttikierrokseni jälkeen olen ajautunut 5desläisyyden pariin.
En ole törmännyt minkäänlaiseen pahanpuhumiseen toisista yhteisöistä siellä, joka yksinkertaisesti johtunee siitä, että olen ollut mukana vasta niin vähän aikaa ja en ole ainakaan vielä missään solutoiminnassa mukana.
En ole myös törmännyt tuohon kuvaamaani
"meistä puhutaan pahaa, ja oikeastaan me olemme paljon parempia, kuin mitä muut meistä luulevat" -ilmiöön.
Lienee varsin selvää, että tämäkin johtuu siitä, että vasta vähän aikaa siellä olen ollut.
Kun aikaa kuluu, uskon, että saan jällen vahvistusta täällä esittämiini teorioihin ihmisen samankaltaisuudesta järjestöstä huolimatta.
Samalla toivon, että itse voisin olla ennemminkin sammuttamassa, kuin sytyttämässä näitä ilmiöitä.
-
Rehellisyyden nimessä täytyy kertoa että olen sellaisia hauskoja kommentteja kuulluut "muista suunnista" puhuttavat kuin:
Kotimaa on täysin maallistunut lehti.
Kaste ei pelasta.
Huonoja pappeja sellaiset jotka joutuvat saarnansa kirjoittamaan.
Ja nämä menivät meidän perässähiihtäjien päähän kuin häkä! Miten nuori uskova voikin olla niin tajuton että pitää tätä täysin raamatunsanana.
Kyllä on ollut häpeilemistä minulla vanhojen opetusten särkyessä kuin munankuoret.
Onneksi sisus maistuu yhä samanlaiselta.
-
Kyöstin (herkullisen) jutun yksi opetus - minun mielestäni - on se, että on terveellistä tutustua vähän muihinkin kuppikuntiin, silloin näkee omansa hieman eri tavalla. Se voi avata silmiä. Joskus saattaa olla niin että paatoksella moitimme muita juuri siitä, mihin itse syyllistymme. Sen tunnustaminen ei ole kenellekään helppoa.
Olen huomannut, että on kovin helppoa ja yleistä eri uskonnollisissa järjestöissä todeta yleisellä tasolla, että "olen syntinen, kurja ja vajavainen".
Tätä tunnustetaan kaikkialla. Omasta syntisyydestä ja kurjuudesta puhuttiin meillä siinä pienessä suljetussa yhteisössä.
Helluntaiseurakunnissa eri puolilla suomea painotetaan, että olemme syntisiä ja vajavaisia ja mahdottomia.
NokiaMissionin tämänviikon saarna mainosti myös tuota seikkaa.
Olen havainnut, että körttiläsiyydessäkin korostetaan tätä omaa huonoutta ja syntisyyttä.
Mutta, .....
sitten, kun lähdetään tarkemmin käytännön tasolla tutkimaan, että löytykö oikeasti mitään sellaista, jossa olemme syntisiä, huonoja ja vajavaisia, tuleekin ongelma.
Hirveän suurta syntisyyttä, vajvaisuutta yms. käytännön tasolla ei löydykään.
Sen sijaan löytyy se, että
"me olemme paljon parempia, kuin mitä nuo muut meistä puhuvat ja meidän tehtävänämme on kiillottaa maineemme noita roskapuheita vastaan"
ja
"nuo muut ovat keskimäärin meitä huonompia, koska he hyväksyvät / eivät hyväksy naispappeyutta, koska he puhuvat / eivät puhu kielillä, koska he uskovat / eivät usko Jehovaan, koska he eivät ole niin nöyriä, kuin me jne...".
Jos eri uskonnollisten ryhmittymien puheet omasta syntisyydestä, vajavaisuudesta ja huonoudesta Jumalan edestä oikeasti otettaisiin puhujien keskuudessa tosissaan,
ei monestikaan olisi mitään syytä lähteä oikomaan toisten puheitä, koska ymmärrettäisiin, että tottahan ne muut puhuvat.
Toisten mustamaalaaminenkin vähenisi, koska mitäpä minä itseäni parempia mustamaalaamaan.
Olisin taipuvainen uskomaan, että Jumalan Lain saarnaaminen kaikessa kauheudessaan sekä Jumalan Armon kaikessa armahtavaisuudessaan saarnaaminen olisi omiaan vähentämään näitä kuvaamiani negatiivisia ilmiöitä. Ihmisistä pitäisi tulla oikeasti syntisiä, leikisti (teorian tasolla) syntisenä oleminen ei riitä.
NÄiden lisäksi pitäisi pyrkiä siihen, että ihmisten itsetunnot pääsevät kehittymään terveeseen suuntaan.
Riittävän terveen itsetunnon omaavalla ihmisellä ei ehkä ole kovin suurta tarvetta väheksyä toisuskoisia.
Kuten Osmo toteaakin, niin sen tunnustaminen, että oikeasti olen syntinen, ei ole kellekään helppoa.
Se on niin raastavaa, että mieluummin sitä jäisi tuolle leikisti syntisen tasolle, jossa toki julistelen ympäriinsä omaa syntisyyttäni, mutta sitten, kun joku rupeaa epilemään minun omaa hyvyyttäni, niin minä suutun.
-
Rehellisyyden nimessä täytyy kertoa että olen sellaisia hauskoja kommentteja kuulluut "muista suunnista" puhuttavat kuin:
Kotimaa on täysin maallistunut lehti.
Voi olla, että minäkin tuon olen kuullut. Olen minäkin varmaan useista lehdistä tuonkaltaista kuullut.
Kaste ei pelasta.
Tämä taasen on opillinen asia, ei negatiivista tai hassua puhetta.
Myönnän kyllä, että eri suunnissa omasta opista poikkeavat opit saatetaan kokea pahan puhumiseksi tai hassunkurisiksi puheiksi.
Kun joku vaikkapa lukee oman uskontunnustuksensa, naapuriuskonnossa voidaan kokea se hyökkäyksenä heitä kohtaan, vaikka todellisuudessa uskontunnustuksen lukija vain harrastaa omaa uskontoaan.
Toisuskoisuus helposti koetaan uhkana.
Huonoja pappeja sellaiset jotka joutuvat saarnansa kirjoittamaan.
Helluntaiseurakunnissa menneinä aikoina tuollainen hassu käsitys oli vahva.
Koettiin, että kun puhuu ilman muistiinpaja, niin siinä puhuja on enemmän Jumalan johdatuksessa.
Ja nämä menivät meidän perässähiihtäjien päähän kuin häkä! Miten nuori uskova voikin olla niin tajuton että pitää tätä täysin raamatunsanana.
Kun aikaa kuluu, koko ajan heräämme huomaamaan, että "kuinka olinkaan niin tajuton, kun tuotakin tapaa oikeana ja hyvänä pidin".
Tätä toivottavasti jatkuu aina elämän loppuun asti.
Monet virheet on pakko tehdä itse, jotta voi oppia.
Kyllä on ollut häpeilemistä minulla vanhojen opetusten särkyessä kuin munankuoret.
Sama täällä.
-
Olen huomannut, että on kovin helppoa ja yleistä eri uskonnollisissa järjestöissä todeta yleisellä tasolla, että "olen syntinen, kurja ja vajavainen".
Tätä tunnustetaan kaikkialla. Omasta syntisyydestä ja kurjuudesta puhuttiin meillä siinä pienessä suljetussa yhteisössä.
Helluntaiseurakunnissa eri puolilla suomea painotetaan, että olemme syntisiä ja vajavaisia ja mahdottomia.
NokiaMissionin tämänviikon saarna mainosti myös tuota seikkaa.
Olen havainnut, että körttiläsiyydessäkin korostetaan tätä omaa huonoutta ja syntisyyttä.
Mutta, .....
sitten, kun lähdetään tarkemmin käytännön tasolla tutkimaan, että löytykö oikeasti mitään sellaista, jossa olemme syntisiä, huonoja ja vajavaisia, tuleekin ongelma.
Hirveän suurta syntisyyttä, vajvaisuutta yms. käytännön tasolla ei löydykään.
Sen sijaan löytyy se, että
"me olemme paljon parempia, kuin mitä nuo muut meistä puhuvat ja meidän tehtävänämme on kiillottaa maineemme noita roskapuheita vastaan"
ja
"nuo muut ovat keskimäärin meitä huonompia, koska he hyväksyvät / eivät hyväksy naispappeyutta, koska he puhuvat / eivät puhu kielillä, koska he uskovat / eivät usko Jehovaan, koska he eivät ole niin nöyriä, kuin me jne...".
Jos eri uskonnollisten ryhmittymien puheet omasta syntisyydestä, vajavaisuudesta ja huonoudesta Jumalan edestä oikeasti otettaisiin puhujien keskuudessa tosissaan,
ei monestikaan olisi mitään syytä lähteä oikomaan toisten puheitä, koska ymmärrettäisiin, että tottahan ne muut puhuvat.
Toisten mustamaalaaminenkin vähenisi, koska mitäpä minä itseäni parempia mustamaalaamaan.
Olisin taipuvainen uskomaan, että Jumalan Lain saarnaaminen kaikessa kauheudessaan sekä Jumalan Armon kaikessa armahtavaisuudessaan saarnaaminen olisi omiaan vähentämään näitä kuvaamiani negatiivisia ilmiöitä. Ihmisistä pitäisi tulla oikeasti syntisiä, leikisti (teorian tasolla) syntisenä oleminen ei riitä.
NÄiden lisäksi pitäisi pyrkiä siihen, että ihmisten itsetunnot pääsevät kehittymään terveeseen suuntaan.
Riittävän terveen itsetunnon omaavalla ihmisellä ei ehkä ole kovin suurta tarvetta väheksyä toisuskoisia.
Kuten Osmo toteaakin, niin sen tunnustaminen, että oikeasti olen syntinen, ei ole kellekään helppoa.
Se on niin raastavaa, että mieluummin sitä jäisi tuolle leikisti syntisen tasolle, jossa toki julistelen ympäriinsä omaa syntisyyttäni, mutta sitten, kun joku rupeaa epilemään minun omaa hyvyyttäni, niin minä suutun.
Oikein hyviä huomioita. Tosi on, että yleisellä tasolla on helppoa tunnustaa vajavaisuutensa, mutta kun tosi paikka tulee, niin naapurin synneistä tehdään parannusta.
-
Olen huomannut, että on kovin helppoa ja yleistä eri uskonnollisissa järjestöissä todeta yleisellä tasolla, että "olen syntinen, kurja ja vajavainen".
Tätä tunnustetaan kaikkialla. Omasta syntisyydestä ja kurjuudesta puhuttiin meillä siinä pienessä suljetussa yhteisössä.
Helluntaiseurakunnissa eri puolilla suomea painotetaan, että olemme syntisiä ja vajavaisia ja mahdottomia.
NokiaMissionin tämänviikon saarna mainosti myös tuota seikkaa.
Olen havainnut, että körttiläsiyydessäkin korostetaan tätä omaa huonoutta ja syntisyyttä.
Mutta, .....
sitten, kun lähdetään tarkemmin käytännön tasolla tutkimaan, että löytykö oikeasti mitään sellaista, jossa olemme syntisiä, huonoja ja vajavaisia, tuleekin ongelma.
Hirveän suurta syntisyyttä, vajvaisuutta yms. käytännön tasolla ei löydykään.
Sen sijaan löytyy se, että
"me olemme paljon parempia, kuin mitä nuo muut meistä puhuvat ja meidän tehtävänämme on kiillottaa maineemme noita roskapuheita vastaan"
ja
"nuo muut ovat keskimäärin meitä huonompia, koska he hyväksyvät / eivät hyväksy naispappeyutta, koska he puhuvat / eivät puhu kielillä, koska he uskovat / eivät usko Jehovaan, koska he eivät ole niin nöyriä, kuin me jne...".
Ehdottaisin analyysiisi vielä yhtä erottelua:
a) oman (henkilökohtaisen hengellisen) tilan arvioiminen kurjaksi, syntiseksi jne.
b) arvio omasta uskonnollisesta viiteryhmästä tai järjestöstä, sen opista tai näkemyksistä sekä sen julkisesta kuvasta.
Lisäksi on hyvä ottaa huomioon se, että hengellisessä kielenparressa on tavallista käyttää me-pronominia laajennetusti eli viittaamaan paitsi läsnäolevaan ryhmään myös omaan itseen sekä ihmiskuntaan yleensä.
Pelkästään kielellisin perustein ei aina voi tehdä eroa a- ja b-tapausten välillä.
a) Olemme kaikki kurjia syntisiä...
b) Olemme Lutherin linjalla, vaikka toisin väitetään...
B-kohta liittyy minusta selkeästi maalliseen alueeseen. Minusta on aivan luonnollista, että erilaisiin yhteisöihin kuuluvat pitävät omaa yhteisöään hyvänä - siihenhän esimerkiksi järjestöissä pyritään, olivat ne sitten taustaltaan "uskonnollisia" tai "maallisia". Tästä huolimatta samat ihmiset voivat arvioida omaa tilaansa (hengellistä) varsin väheksyvin sanoin.
Minusta tämä on luonnollista. Kokemus järjestö- ja yritystoiminnasta on opettanut, että toiminnan saa varmasti lamaan ruikuttamalla: "Ei tästä mitään tuu, eihän me osata mitään, harhaoppisia/ammattitaidottomiakin ollaan, ja vielä niin laiskojakin, ja riitaisia. Kyllä nuo tuolla naapurissa on sitten hyviä, huippuluokan ammattitaito, ahkeria, luovia ja hyväkäytöksisiä..."
Eiköhän monissa uskonnollisissakin yhteisöissä pohdita omaa toimintaa myös kriittisesti. Jos ei niin tehtäisi, toiminta hyvin pian loppuisi, koska kritiikki on kehityksen edellytys. Olenpa kuullut oman järjestön toimintaan kohdistuvaa kovaakin kritiikkiä myös Herättäjä-Yhidstyksen tilaisuuksissa. Eiköhän vastaavaa esiinny muissakin suuntauksissa.
En myöskään ihmettele sitä, että oman järjestön tai yhteisön asioiden kriittinen käsittely esimerkiksi netin keskustelupalstoilla on epämieluisaa. Useiden puheenvuorojen kritiikki perustuu tietämättömyyteen, vääriin tai väärin ymmärrettyihin tietoihin. Enkä tässä nyt puhu herännäisyydestä tai yleensäkään uskonnollisista järjestöistä, sillä sama ongelma on laajempi. Asiaa auttaisi, jos kaikista uskonnollisista ryhmistä saataisiin julkisuuteen nykyistä enemmän oikeita tietoja. Valitettavasti uskonnollisista aiheista julkaistaan tiedotusvälineissä vain vähän riippumattomien toimittajien huolellisesti tekemiä juttuja - paitsi silloin, kun käsiteltävänä on jonkilainen skandaali. Ja silloinkin oikeat tiedot jäävät helposti hankkimatta.
Mt
-
mielenkiintoisia historioita itse kullakin...
Oma kasvu-ympäristö kun ei ole muodostunut noin 60 vuoden aikana yhdestä tai toisesta hengellisestä kuppikunnasta, vaan monen eri-asioita painottavan yhtä-aikaisesta vaikutuksesta....
Olen saanut tai joutunut vaihtelevalla menestyksellä erottamaan epä-oleelliset ja ylilyönnit, saarnoissa ja keskinäisessä taaperruksessa.
Jostain kumman syystä samarialaisen mieltä olen tavannut heistäkin, jotka eivät yhdenkään kirkon ovea ole yli 50 vuoteen avanneet.....
Onneksi ei ole tehtäväni määrittää, ketkä ovat kelvollisia, ketkä eivät. :icon_wink:
-
Minun kasvu-ympäristöni ei ollut onneksi kuppikunta, vaan sekahedelmäsoppa - Suomen lähetysseura 50- ja 60-luvuilla.
-
Ylä- ja alatiellä on omat ilonsa sekä surunsa.
Meillä ylätiellä iloitaan, kun MINÄ sekä minun edustamani järjestö saa kunniaa.
Me murehdumme, jos ihmiset meitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat meistä kaikkinaista pahaa.
Alatie on minulle ylätietä vieraampi.
Sielläkin on omat ilonsa sekä surunsa.
Alatien perustaja kuvailee alatiellä olevia iloja seuraavasti:
"
Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.
Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.
"
Meillä ylätiellä tuon tuostakin saamme myös kokea solvauksia, joskus solvausta tulee enemmänkin.
Ikävä kyllä, ne ylätien solvaukset on pääosin itse aiheutettuja.
-
Hyvää syntymäpäivää, Kyösti :)
-
Hyvää syntymäpäivää, Kyösti :)
Kiitos Hippiäinen.
Vaimo on tehnyt kakun ja ajateltiin samalla viettää myös pikkupoikamme nollavuotis-synttäreitä.
Ne kun on viettämättä ja kohta tulee jo yksivuotis synttärit vastaan.
Ymmärtääkseni kakku toimii ensin vauvan kakkuna ja sitten se muuttuu minun synttärikakukseni.
-
Minun kasvu-ympäristöni ei ollut onneksi kuppikunta, vaan sekahedelmäsoppa - Suomen lähetysseura 50- ja 60-luvuilla.
itsellänikin aikoinaan sama. Oli perus-srk(nuoret) ja sen päälle kaikki muut, tai siis ehkä enemmän körtit ja SLEY ja musapuolella varmaan muutakin.
Jotenkin kaipaisin moista "sateenvarjoa", ihmiset voisivat käydä eri "huoneissa", ilman että pitää mennä välillä ulos kylmään. Toki hyvä olla jokin oma kotipaikka itsensä vuoksi, ja myös sen vuoksi, että sitten sitoutuu paremmin toimintaan, eikä pelkästään kerää kermoja eri paikoista.
Oikein hyviä huomioita. Tosi on, että yleisellä tasolla on helppoa tunnustaa vajavaisuutensa, mutta kun tosi paikka tulee, niin naapurin synneistä tehdään parannusta.
samaa mieltä.
Hyvää xx-syntymäpäivää, Kyösti!
-
Ai Köpillä on synttärit!
Virtuaalikakkua poskeen!
(http://www.cosgan.de/images/smilie/musik/n035.gif)
-
Onnea KyöstiK! Ja onnnittelut pikku miehellekin!
(http://www.cosgan.de/images/midi/musik/l022.gif)
-
Onnee minunkin puolesta.
Osmo sanoi, jotta olisi hyvä käydä muuallakin.
Aku sanoi:'Sinne ei tarvitse mennä'
Tällä aku tarkoitti, että Kristus kulkee alaspainettujen, syrjäytettyjen muitten tuomitsemien,huonomaineisten, juoppojen, varkaitten
ja muitten senkaltaisten mukana völjäten heitä taivaasee. Kenet Häne sinne vie, kellään ei ole siihen mitään sanomista
-
onnea pelastuksen päivämäärää kohti...
-
Synttärionnittelut Kyöstille! :039:
-
Riitta-mummi onnittelee eilisen johdosta !
p.s. olet samana vuonna synytynyt kuin vanhempi tyttäreni. :059:
-
Kiitoksia kaikille mieltä lämmittävistä onnitteluista!
Kiitoksia!
-
Miultakii viel myöhästyneet onnittelut Kyöstille!
Miuta jäi kovasti mietityttämään tuo siun avaus, tai siis, että mitäs sitten kävi? Jos kerran viihdyit yhteisössä (sellaisen kuvan kuitenkin sain, tai sitten käsitin väärin), niin miksi lähdit? Muutitko muualle, kuihtuiko yhteisö, vai katsoitko viisaammaksi lähteä, kun alunperinkään he eivät hirveän hyvällä katsoneet sitä, että halusit tutustua muidenkin yhteisöjen touhuihin? Kauhia tarve saaha tietää lisää... :icon_biggrin:
Ja muutenkin miussa herättää suunnatonta kiinnostusta se, että miksi kierrät yhteisöstä toiseen? Etsitkö "omaa porukkaa" jossa kokisit olevasi kotonasi, vai oletko utelias ja haluat itse nähdä ja kokea ja vasta sitten muodostaa mielipiteesi?
-
Tiitiäinen! Uteliaalle voi tulla näppylä nokkaan.
-
Jaa, vai niin...se selittääkin miksi miulle tulee finnejä aina nenään.... :icon_biggrin:
Olen kyllä kuullut useinkin sanonnan: curiosity killed the cat. Tämä katti on vielä hengissä mutta tällä uteliaisuudella saa nähä kuinka kauan...väitän kuitenkin, että oma uteliaisuuteni koituu kuolemakseni lähinnä siten, että joltakulta menee vielä lopullisesti hermot miun jatkuvaan kyselyyn...
-
Kysyvä ei tieltä eksy.
-
Itse käytän versiota: kysyvä ei tiedä mihin eksyy... :003:
-
Uteliaisuus elämään itseensä ja sen erilaisiin ilmiöihin antaa mieltä koko elämiselle. Sen sanotaan myös pidentävän ikää. Anoppini eli liki 99 vuotiaaksi. Oli kiinnostunut kaikesta lähes loppuun asti.
Körttiläisyyteen kuuluu kyseleminen, mutta kysymyksestä riippuu tuleeko vastausta.
Karjalaiseen elämäntapaan kuuluu olla kiinnostunut ja utelias.
arvelee Riitta-mummi
-
Miultakii viel myöhästyneet onnittelut Kyöstille!
Kiitos.
Kovin on kotoista kieltä, sellaista, jota lapsena ja nuorena itsekin puhuin.
Miuta jäi kovasti mietityttämään tuo siun avaus, tai siis, että mitäs sitten kävi? Jos kerran viihdyit yhteisössä (sellaisen kuvan kuitenkin sain, tai sitten käsitin väärin), niin miksi lähdit? Muutitko muualle, kuihtuiko yhteisö, vai katsoitko viisaammaksi lähteä, kun alunperinkään he eivät hirveän hyvällä katsoneet sitä, että halusit tutustua muidenkin yhteisöjen touhuihin? Kauhia tarve saaha tietää lisää...
Viihdyin kyllä yhteisössä. Vapaa-aika siellä suurimmaksi osaksi kuluikin.
Yhteisön avojen vastaista käytöstä paheksuttiin, vaan mustia lampaita ei kuitenkaan vainottu taikka kohtuuttomasti painostettu, tai en ainakaan niin kokenut. Koin erään kaverini ja erään kolmannen henkilön kuuluvani mustiin lampaisiin. Koin positiivisena ajatuksen,e ttä olemme yhteisön mustat lampaat.
Kait minulla on halu olla erilainen, kuin muut. Mustat lampaat kuitenkin kuuluivat porukkaan kiinteästi, kuten muutkin.
Ja monesti oli hauskaa ja kovin kovin kotoista yhdessä. Kuten mainitsin, joskus yritin olla muutaman päivän pois mielenosoituksellisesti, vaan kovin pitkiltä ne muutaman päivän poissaolot tuntuivat, kun oli ikävä omaan porukkaan, joka oli kuin perhe.
Kerran sitten erään toisen mustan lampaan kansas toimme seurakuntaa Neuvostoliittoon lähetettäviä Raamattuja. Raamatunlähetys oli tuohon aikaan muotia. Seurakunnassa koettiin, että tuollainen toiminta ei ole hyvä. Ehkäpä tuo oli pieni kimmoke lähteä, kun siihen vielä yhdisti sen jonkintason vainoharhaisuuden, jonka koin yhteisössä vaikuttavan. Vainoharhaisuuteen olen toki senkin jälkeen kokenut törmääväni siellä täällä ja omasta itsestänikin sitä ikävä kyllä löytyy.
Sitten kun tuli vielä profetia, joka oli osoitettu jollekin henkilölle, joka oli ollut "kuolemaisillaan", vähän säikähdin.
Ensin ajattelin, että tuo profetia ei ole minulle, mutta sitten ajattelin, että entäs, jos se olikin minulle ja entäs jos saankin jonkin vaivan, jonka johdosta sairastun taikka ehkä kuolen myöhemmin. Sitten näin jonkun painajaisen jonain yönä ja ajattelin, että jos vielä menen tuonne yhteisöön, niin saan ehkä vakavan vian jotenkin mystisesti.
Kuten huomaatte, niin poisjäämiseni syy on varsin järjetön ja varmaankin vainoharhainen. Ei järjen häivääkään tuossa.
Liityimme kaverini kanssa HElsingin Saalem Seurakuntaan.
Kovin oli ikävä tuonne entiseen yhteisöön, vaan tuosta ed. mainitsemastani vainoharhasta johtuen en voinut sinne mennä.
Olen tavannut jouluisin edelleenkin lähettää entiseen seurakuntaani joulukortin.
Ja muutenkin miussa herättää suunnatonta kiinnostusta se, että miksi kierrät yhteisöstä toiseen? Etsitkö "omaa porukkaa" jossa kokisit olevasi kotonasi, vai oletko utelias ja haluat itse nähdä ja kokea ja vasta sitten muodostaa mielipiteesi?
Ensin olin Lappeenrannassa helluntaiseurakunnassa mukana, koska asuin siellä.
Välillä olen ollut kauppaopistossa Lapualla, ja milloin missäkin.
Olen aina paikkakuntaa vaihtaessani etsiytynyt paikallisiin helluntaiseurakuntiin.
Välillä huvin vuoksi on tullut käytyä muuallakin katsomassa, joskaan ne katsomiset eivät ole olleet sellaisia, että olisin etsinyt uutta parkkipaikkaa itselleni.
Tuo sisäänlämpiävä ja lämminhenkinen pieni yhteisö taasen tuntui sopivalta, koska olin muuttanut pääkaupunkiseudulle, enkä ollut vielä löytänyt paikkaani.
En kovin aktiivisesti ole paikkaani pitkiin aikoihin etsinyt.
Viihdyin hyvin ilman sellaistakin.
Kun aikaa oli kauan kulunut, kait sitä ajatteli, että olisi kiva löytää joku hengellinen koti.
Körttiläisyyttä ajattelin, vaan se jäi lyhyeksi kokeiluksi.
Koska itse olen pienenä kasvanut ympäristössä, jossa käytiin aktiivisesti hengellisissä kokouksissa, haluaisin pikkupojallenikin opettaa saman käytännön.
Kauniaisten Raamattuopisto tuntui minusta hyvältä ja vaimonikin pitää sitä paikkana, jota voimme pitää kantapaikkana.
Aika pian paikka alkoi tuntua sopivalta.
Minulle on tärkeää, että siellä on pyhäkoulu. Jos asumme tälläpäin, kun pikkupoika on pyhäkouluikäinen, voimme viedä pojan pyhäkouluun siellä.
En usko täydellisiin yhteisöihin, vaan tavallisiin ihmisistä koostuviin joukkoihin, joissa on tavallisia ihmisiä tavallisten ihmisten joukossa.
Paikka, jossa saa hengittää ja on jonkinlaista liikkumavaraa, on paikka, josta pidän. Suurinosa paikoista onkin sellaisia.
Nykyinen paikkanikin kuuluu siihen liikkumavaraenemmistöön.
-
Körttiläisyyteen kuuluu kyseleminen, mutta kysymyksestä riippuu tuleeko vastausta.
Karjalaiseen elämäntapaan kuuluu olla kiinnostunut ja utelias.
Minulle on kasvanut vahva vakaumus siihen, että kysyvää asennetta ei saa millään perinnäisäännöillä tukahduttaa.
Kaikki kysymykset ovat sallittuja. Kaikkeen ei ole toki pakko vastata, vaan kaikkea pitää saada kysyä.
Esim. kysymys "oletko uskossa" on täysin hyväksyttävä ja sallittu, ja todella hyvä kysymys.
Minullekin sitä välillä esitetään. Kysymys jotenkin ahdistaa ja en siihen yleensä vastaa, mutta en halua tyrmätä kysyjää vaan kannustan häntä jatkamaan kyselijän ihanaa tietä, vaikka ei minun omista vammoistani johtuen juuri minulta vastausta saanutkaan.
Minäkin olen karjalainen muutenkin, kuin vain sukunimeltäni.
-
Jatkoa edelliseen.
Olen vahvasti sitä mieltä, että jos kiellän joltain jonkun kysymyksen tai pidän jotain kysymystä sopimattomana, syy ei ole kysyjän vaan joku minun oma henkilökohtainen psyyken-vammani. Ja koska on näin, on varsin epäkristillistä syyllistää kysyjää minun omista vammoistani.
-
Mie olen aivan sammaa mieltä nyt siun viimesimmän viisauven kanssa. Ku on kasvatettu: piä mölyt omas mahass, ommaa pessää ei liata, ole kohtelias ja kiltti, nii
näi olen oppinu olemaan . Ainakaa julkisest en voi haastaa syämen pohjast vaik syvän märkänis.
Kyl mie sielunhoiost tiiän ja hyvä ystävä voip siinä parraiten auttaa. Ei ne Raamatunlauseetkaan ain sitä kippeintä paisetta puhkase. Ja kaikist vaikeimmat kohat puhun vaan Taivaan Isälle.
Vai Lappeenrannan poikii siekii. Sielhä mie synnyin vaik ajokortis lukkee Virolahti ku olivat vanhemmat siel kirjoil sota-aikan. Miul on näihi luumäkeläisii naisii oikein syvänlämpöiset suhteet, ko meit Etelä-Karjalaisii jokkii kumma yhistää. Ja körttiläisiis meit on enempi vähä.
Tää miun murre jota mie en suinkaan haasta ihmisii aikan on sielt issäin kotipuolelt Kannakselt. Se nousoo jostain lapsuuvest nyt mieliin mite mummo ja äijä haastoit.
:039:
-
ommaa pessää ei liata
Se, että omaa taikka toisen pesää ei liata, on hyvä periaate, jota on hyvä noudattaa.
Vaan, jos likaa kutsutaan puhtaudeksi ja puhtautta liaksi, ollaan jo joron jäljillä.
Kuvitellaan, että jossainpäin maapalloa elää perhe, jossa vanhemmat lyövät lapsiaan mustelmille joka ikinen päivä.
Tässä kuvitteellisessa perheessä vanhemmat sanovat lapsilleen, että "muistakaa, että perheen sisäisistä asioista EI SAA kertoa kellekään: omaa pesää EI SAA liata."
Lapsille tulee käsitys, että jos he pyrkivät korjaamaan ulkopuolisen avun turvin perheen tilannetta, kyseessä on oman pesän likaaminen.
Tässä nimenomaisessa esimerkissä todellisuus kuitenkin on se, että jos lapset uskaltavat kertoa asiasta paikallisille viranomaisille, kyseessä olisi oman pesän puhdistusprosessin alkaminen. Pesä on likainen ja se pitäisi puhdistaa.
Väitteeni on se, että jos joku yksikkö ottaa esiin "oman-pesän-likaamis" -kortin, hälytyskellojen pitäisi alkaa soida.
Toki tätä korttia varmaan voi käyttää oikeinkin, vaan kannattaa silti olla varuillaan, kun sitä jossain käytetään.
Se on vaarallinen kortti, joten jos mahdollista, siihen ei kovin usein pitäisi tarttua.
Vai Lappeenrannan poikii siekii. Sielhä mie synnyin vaik ajokortis lukkee Virolahti ku olivat vanhemmat siel kirjoil sota-aikan. Miul on näihi luumäkeläisii naisii oikein syvänlämpöiset suhteet, ko meit Etelä-Karjalaisii jokkii kumma yhistää. Ja körttiläisiis meit on enempi vähä.
Oikeasti syntymäkuntani on Lappee (vaikka Lappeenrannan puolella toki oli sairaala, jossa synnyin).
LAppee liitettiin 1967 LAppeenrantaan.
-
Alkaa vaikuttaa pahasti siltä, että foorumilaiset kytkeytyvät tavalla
tai toisella Lappeenrantaan! :109:
-
Alkaa vaikuttaa pahasti siltä, että foorumilaiset kytkeytyvät tavalla
tai toisella Lappeenrantaan! :109:
Isäni on käynyt syntymässä siinä vieressä Simolassa. Pääsekö sillä kerhoon mukaan?
-
Eikös Simola kuulu nykyään Lappeenrantaan?
Näin kyllä väittäisin.
Veikkaan, että se kuului Lappeen kuntaan ja on vuonna -67 liitetty Lappeenrantaan.
-
Kiitos Kyösti vastauksistasi, oli mukavaa saaha uteluihini vastauksia. :001: Ja metkaa on sekii, että lehmusten kaupunki Lappeenranta on osa muutaman muunkii elämää, tavalla tai toisella...on se vaan kiva kaupunki, ja siellä on aivan ihana Sonja Tammelan Tanssiopisto...aikuisbaletti on parhautta! Siellä saa elää tylliunelmia...
Ja jos ei muuta, niin kysely on tapa pitää sisäinen lapsi elossa...mie ainakii ihmettelen ja hämmästelen kaikkea...pyrin suhtautumaan arkisiinkin asioihin sellaisella lapsenomaisella ihmetyksellä. Se tuo elämään iloa ja ripauksen taikaa...(ainakin miun mielikuvituksella) :003:
-
Isäni on käynyt syntymässä siinä vieressä Simolassa. Pääsekö sillä kerhoon mukaan?
Kyllä pääsee!
Eikös Simola kuulu nykyään Lappeenrantaan?
Kuuluu kuuluu ja
nykyisellä meiningillä kuuluu kohta Kouvola ja Joensuukin.
-
Kun Simolan asemaa pommitettiin 19.-20.6.1944 vei äiti minut vajaan vuoden vanhan tytön Luumäelle evakkoon.
Näin meidän suomalaisten langat solmitaan usein yhteen. Kun jossain pienissäkin porukoissa alat puhua esim. jostakin paikkakunnasta on kohta jollakin siellä tuttu tai sukulainen. Sitten tarkemmin puhuttaessa kohta ollaan liki sukulaisia!
Kyösti on oikeassa tuossa "oman pesän pelikortti" asiassa. Lasten pahoinpitelyyn, väkivaltaan, rikollisuuteen pitää ilman muuta puuttua ja saada apua. :039:
-
Minä en pääse kerhoonne minkään mutkan kautta :039:
-
En oo ees koskaan käyny Lappeenrannassa, mutta ensi kesänä se korjaantuu kun siellä on Sanan Suvipäivät.
-
Kyllä pääsee!
Kuuluu kuuluu ja
nykyisellä meiningillä kuuluu kohta Kouvola ja Joensuukin.
Kiitos luottamuksesta. Oli mulla yksi tuttu perhe siellä, mutta asuvat pääosan vuotta Jyväskylässä ja käyttävät Lappeenrannan asuntoaan vain piilopaikkanaan. Sitä enne esuivat tuossa aivan naapurissa. Tunnistat varmaan nimet Tuija ja Markku Andersson.
-
Alkaa vaikuttaa pahasti siltä, että foorumilaiset kytkeytyvät tavalla
tai toisella Lappeenrantaan! :109:
Mie kyl läksin sielt jo 1967. Oonha mie käynt sentää markkinoil harva se vuos.
Mt
-
hippiäinen:
Minä en pääse kerhoonne minkään mutkan kautta
Kyllä sinut jollain keinolla otetaan.
Olisko sulla ketään tuttua joka olis edes käynyt Lappeenrannassa?
Tai alkaisko nimesi L-kirjaimella...? ...entäs toinen nimi?
seppos:
Tunnistat varmaan nimet Tuija ja Markku Andersson.
Eiks tää jäbä ole se jolla on alansa suurimmat liksat :icon_wink:
Mara valitsi kerran istumisen Saipan pelissä
kun olis pitänyt istua kansainvälisessä kulttuurifoorumissa,
mikä vieläkin, minua urheiluvastaista, kaihertaa ja sydämelle käy :018:
-
hippiäinen:
Kyllä sinut jollain keinolla otetaan.
Olisko sulla ketään tuttua joka olis edes käynyt Lappeenrannassa?
Joo, nyt välähti :icon_idea: : mun erään ystäväni serkut asui ainakin lapsuudessaan Lappeenrannassa ja mun äiti tais käydä siellä viime kesänä :003:
-
hippiäinen:
Kyllä sinut jollain keinolla otetaan.
Olisko sulla ketään tuttua joka olis edes käynyt Lappeenrannassa?
Tai alkaisko nimesi L-kirjaimella...? ...entäs toinen nimi?
seppos:
Eiks tää jäbä ole se jolla on alansa suurimmat liksat :icon_wink:
Mara valitsi kerran istumisen Saipan pelissä
kun olis pitänyt istua kansainvälisessä kulttuurifoorumissa,
mikä vieläkin, minua urheiluvastaista, kaihertaa ja sydämelle käy :018:
Kyllä oikeasta henkilöistä on puhe. Hän pelannut mestaruussarjassa jääkiekkoa ja on siitä erittäin kiinnostunut. Kävimme usein matsissa ja hän oli siinä hommassa asiakkaani. Minun täytyi olla vain hiljaa etten nolaa itseäni kun en tuntenut sääntöjä riittävän hyvin. Hänen kanssaan oli mukava mennä, kun hänellä oli saman ikäinen poika kuin nuorimmaisemme, niin voi ottaa pojat mukaan kutsuvieraspuolelle.
-
Joo, nyt välähti : mun erään 1) ystäväni serkut asui ainakin lapsuudessaan Lappeenrannassa ja mun 2) äiti tais käydä siellä viime kesänä
No niin, selvä peli! tuosta riittää jo jollekin toisellekin!
-
Kaveria ei jätetä :109:
-
Selventävä kuvaus Kyöstin juurista ja hengellisestä kehityksestä. Pidän rehellisestä kuvauksestaan ja olen mielissäni, että hänet on toisinajattelijana hyväksytty joukkoon..... :039:
Mulla ei ole mahdollisuuksia, kun Suomen Karjalaan ja evakoihin ei ole mitään yhtymäkohtia, ja käyntikohteetkin löytyvät suurelta osin Karjalan tasavallasta ja Leningradskaja oblastista. :icon_lol: :icon_lol: :039:
-
Olen asunut Lappeenrannan Mäntylässä yhden lukukauden 1972-73 ja käynyt Saimaan Yhteislyseota Kesämäessä. En mielenosoituksellisesti opetellut käyttämään sanoja Mie ja Sie. :039:
-
Olen asunut Lappeenrannan Mäntylässä yhden lukukauden 1972-73 ja käynyt Saimaan Yhteislyseota Kesämäessä. En mielenosoituksellisesti opetellut käyttämään sanoja Mie ja Sie.
Hyvä mami!
Mitäs mie sanoin? Kaikilta löytyy yhteys Lappeenrantaan!
-
Alkaa vaikuttaa pahasti siltä, että foorumilaiset kytkeytyvät tavalla
tai toisella Lappeenrantaan! :109:
Mistä arvasit? Minullakin on sukulaisia Lappeenrannassa ja olen käynyt siellä jokunen vuosi sitten. Silloin ihailimme rannalla oikein komeaa hiekkalinnaa. Täytyy tunnustaa, että se on luonnonkaunis kaupunki. (http://cosgan.de/images/more/flowers/028.gif) (http://cosgan.de/images/more/flowers/004.GIF) (http://cosgan.de/images/more/flowers/008.GIF)
-
Sinäkin Brutukseni!
Mitenkä tätä ilmiötä voisi hyödyntää?
Pitäiskö järjestää varjo-herättäjäjuhlat?
-
Mistä arvasit? Minullakin on sukulaisia Lappeenrannassa ja olen käynyt siellä jokunen vuosi sitten. Silloin ihailimme rannalla oikein komeaa hiekkalinnaa. Täytyy tunnustaa, että se on luonnonkaunis kaupunki. (http://cosgan.de/images/more/flowers/028.gif) (http://cosgan.de/images/more/flowers/004.GIF) (http://cosgan.de/images/more/flowers/008.GIF)
Kyllä Lappeenranta on kaunis kaupunki, vaikka tällä hetkellä siellä parhaillaan kukkii vesijohtoputket. :003:
Toivottavasti ei pilkka osu omaan nilkkaan. Alkutalvesta meillä meinasi putket mennä jäähän. Sitten miesväki rakensi kopin painesäiliön ja pumpun mittarin ympärille karjakyökkiin. Koppiin laitettiin vuorivillat ja pikkupatteri. Ennen lehmät piti navetan lämpöisenä.
Sinäkin Brutukseni!
Mitenkä tätä ilmiötä voisi hyödyntää?
Pitäiskö järjestää varjo-herättäjäjuhlat?
Voitaishan myö joskus järjestää seurat, johon kutsuttaisiin erityisesti foorumilaisia mukaan. Myö Lappeenrannan naapurista voitais osallistua järjestelyihin. :039:
-
Hyvä idea Pyry.
Ja jokainen sais puhua sen aikaa kun on kirjoituskertoja täällä. :-\
Tai no itte en haluais puhua, enkä oikeen veisatakkaan, mutta seuroissa olisi kiva olla tän porukan kaa.
-
Ai siis Lappeenrannasta puhutaan! :icon_biggrin: Minä olen kotoisin siitä lähikaupungista,
ja Lappeenrannassa käytiin ainakin Adrianon baarissa, kun oltiin mukamas niin kansainvälisiä.
Ja minulta poistettiin nielurisat Lappeenrannan keskussairaalassa :109: Nyt voitaisiin käsitelllä
suonikohjut, mutta nykyisin ei niitä taidetaenää leikata... :003:
-
Ai siis Lappeenrannasta puhutaan! Minä olen kotoisin siitä lähikaupungista,
ja Lappeenrannassa käytiin ainakin Adrianon baarissa, kun oltiin mukamas niin kansainvälisiä.
Ja minulta poistettiin nielurisat Lappeenrannan keskussairaalassa Nyt voitaisiin käsitelllä
suonikohjut, mutta nykyisin ei niitä taidetaenää leikata...
Tämähän on jo uskomatonta :107:
-
Olen asunut Lappeenrannan Mäntylässä yhden lukukauden 1972-73 ja käynyt Saimaan Yhteislyseota Kesämäessä. En mielenosoituksellisesti opetellut käyttämään sanoja Mie ja Sie. :039:
Läheltä liippasi ettei oltu yhtaikaa Syltyssä. Olin siellä (siis entisessä opinahjossani ja isäukon työpaikassa) syyskauden sijaisopettajana muistaakseni -73.
Mt
-
Oletko Atanasia löytänyt Tyysterniementien varressa olevan ihana luonnonuimarannan. Jyrkkä rinne alas. Se on n. 1,5 km Tyysterniementietä.
Joko osaat uida?
Mutta nyt Lapuan, Nivalan, Ylivieskan ja muut Lännen körtit kotikontujanne kehumaan.
Ja sitten savolaiset myös.
-
Oletko Atanasia löytänyt Tyysterniementien varressa olevan ihana luonnonuimarannan. Jyrkkä rinne alas. Se on n. 1,5 km Tyysterniementietä.
Joko osaat uida?
En ole vielä löytänyt tuota rantaa.
Asun täällä toisessa päässä.
Juu kävin 30-vuotiaana aikuistan uimakoulun ja
nyt osaan sillai, että pysyn pinnalla
hallissa päästä päähän uppoamatta.
Voiko tuota nyt vielä uimataidoksi sanoa??
Mutta kun Tornionjoki oli niin kylmä, ei siellä voinut opetella...
-
Kuuluu kuuluu ja
nykyisellä meiningillä kuuluu kohta Joensuukin.
Pyh! :icon_wink:
-
Myyrä myyrä, Joensuu on Lappeenrannan lähiö
nopeammin kuin arvaatkaan :003:
-
Ok, nimeksi tulee varmaan Joenranta tai Lappeensuu? :003:
-
Ok, nimeksi tulee varmaan Joenranta tai Lappeensuu? :003:
Miksi se vanha Lappvesi ei kelpaisi?
-
Minulle kelpaa Lappvesi ja jos Kuopiokin on mukana niin sitten piällysmiehet ja erityisesti naiset saa määrätä nimen. Siitä tulee kai Kallavesi? :003:
-
Pyh! :icon_wink:
(http://www.cosgan.de/images/smilie/tiere/k040.gif) Pyhempi!
(http://www.cosgan.de/images/smilie/tiere/o015.gif) Pyhäin!
Hieman selitystä: Pekka Töpöhännässä Monni sanoi Pekka Töpöhännälle pyh. Sitä säestivät Pilli ja Pulla sanoen pyhempi, pyhäin.
Tuota, tämä keskustelu on ajautunut melko pahasti sivuraiteille, mutta sen verran on ollut ongelmia rautateillä, että annettakoon tämäkin anteeksi.
-
Tuota, tämä keskustelu on ajautunut melko pahasti sivuraiteille, mutta sen verran on ollut ongelmia rautateillä, että annettakoon tämäkin anteeksi.
Näin on. :icon_redface:
Anteeksi Karjalaisenkyösti.
-
Alkaa vaikuttaa pahasti siltä, että foorumilaiset kytkeytyvät tavalla
tai toisella Lappeenrantaan! :109:
Olen, en enempää enkä vähempää kuin SYNTYNYT Lappeenrannassa.
-
Pannanko pysytyyn Karjalan-kunnailla kokoontuminen. Puhujiksi kutsutaan Urpo Karjalainen ja vierailevaksi ystäväksi Kyösti Karjalainen.
Etelä-Karjalan edustajaksi toivoisin Riitta Uosukaisen.
:023:
-
Etelä-Karjalan edustajaksi toivoisin Riitta Uosukaisen.
Miksi ihmeessä Uosukainen?
Mitä yhteyttä hänellä on herännäisyyteen?
Siinähän jää Jeesuskin kakkoseksi kun Uosukainen purjehtii saliin. :003:
Mutta muuten Karjalais-tapaaminen :023:
Olen, en enempää enkä vähempää kuin SYNTYNYT Lappeenrannassa
No just! :023:
-
Minulle kelpaa Lappvesi ja jos Kuopiokin on mukana niin sitten piällysmiehet ja erityisesti naiset saa määrätä nimen. Siitä tulee kai Kallavesi? :003:
Kuopio tulee pysymään Kuopiona :018:
-
Meinasin et niiku "karjalais-emännän" ominaisuudessa meijät tervetulleeks toivottamas! (leikilläin panin nää kaikki karjalaiset).
Täält Lahen horisontis hää on kovast arvostettu, mut tiiä sit teiän rajan ihmisten
mielipitteit. Miun Haminan serkun kommentit kuulostaa vähä niiku siult Atanasia.
Harva on rohveetta omal maal! :icon_biggrin:
-
Meinasin et niiku "karjalais-emännän" ominaisuudessa meijät tervetulleeks toivottamas! (leikilläin panin nää kaikki karjalaiset).
juu, sitä mää vähän arvelin,
mutta piti päästä sanomaan :icon_eek:
-
Kyllä Riitta Uosukainen on nainen paikallaan. Hää on imatralaisii, ja siellä ainakin arvostetaan.
Ja varmasti pitäisi seurapuheen, ja lennokkaan. :023:
-
Ja eikös se ollut tällä foorumilla niin, että kaikkia muita paikkakuntia saa kehua paitsi Helsinkiä :)
-
Ja eikös se ollut tällä foorumilla niin, että kaikkia muita paikkakuntia saa kehua paitsi Helsinkiä :)
Ei ollut. Älkää menkö moittimaan kotikaupunkiani Helsinkiä.
-
nyt iski väärinymmäretyksitulemisen uhka-vaara
juu, sitä mää vähän arvelin,
mutta piti päästä sanomaan
tässä tarkoitin siis, että MINUN PITI päästä sanomaan
sinun, Riitta-mummi, sanomisissa ei ollut mitään vikaa :icon_biggrin:
-
Minä ymmärsin miten sinä ymmärsit, mut ymmärsitkö sinä että minä ymmärsin.
Hauskoja ymmärtämisvaikeuksia saatta tämä rakas kielemme(etenkin minun vilkas suussaoleva ) joskus aiheuttaa.
Yritetään ymmärtää toisiamme! :109: