Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: seppos - 30.01.10 - klo:17:50
-
Riitta mummi kysyi tulla toisessa ketjussa Mitä oa Kristuksen seursamineen? Niin imtä se oikein on? Siitäpuhutaan paljon, mutta selittäisikö joku mitä se tänään tarkoittaa?
-
Sitä jäin ihmettelemään tänä aamuna kun sivukorvalla kuulin TV:n aamuhartauden loppuosan. Saarnaaja toisti monta kertaa:" Kun olet tullut uskoon, lähde seuraamaan Jeesusta". Hän toisti sen muutamaan kertaan, mutta ei sanallakaan selittänyt mitä se on.
Itse en tiedä muuta kuin että tietyssä vaiheessa aloin ajatella asioista aivan toisin kuin ennen. Ajatukset vaivaavat jos teen vastoin sitä ääntä , sisäistä ääntä, joka vaikuttaa ajatuksiini ja myös tekemisiini.
Raamatun sana on vaikuttanut. Jeesuksen elämä, opetukset ja ennenkaikkea kärsiminen ja kuolema on osoittanut oman kelvottomuuteni. Tarvitsen Jeesusta Vapahtajanani ja Puolustajanani, muuten en jaksaisi enää elää.
-
Heräät aamulla, laitat aamukahvin, mietit laittaisinko makaroonilaatikkoa, katselet körttiforumia, lähdet kaupungille, näet ystäväsi ja menet Hänen kanssaan kahville etc... siinä sitä on Kristuksen seuraamista.
-
Panenpa vastaukseni myös tänne:
Paavalin seurakunnan sivuilta löysin aihetta sivuavan tekstin. Seuraavassa lainaan sitä joiltakin kohdin.
Jeesus sanoo meille, jotka haluamme seurata hänen jalanjälkiään tänään kolme ohjetta:
Kiellä itsesi, ota ristisi ja seuraa minua
Itsensä kieltäminen on kutsua Jumalan lain alle. Kutsua lain noudattamiseen ja rakastamaan ennenkaikkea Jumalaa ja toisia ihmisiä.
Ristin ottamiseen elämänkumppaniksi liittyy olennaisesti alistuminen. Alistuminen jonkun toisen alle, toisen tahtoon.
Seuraa minua tarkoittaa kaiken maallisen jättämistä ja antautumista Kristuksen vietäväksi. Se tarkoittaa hyvien tekojen tekemistä, ihmisten palvelemista ja kaikessa Herran sanaan tukeutumista.
Kristuksen seuraaminen merkitsee kaiken haastamista, kaiken joutumista liikkeeseen, kaiken uudelleen arviointia, katoamattoman etsimistä ja löytämistä.
-
Onkohan Kristus tarkoittanut nämä ohjeet noudatettavaksi nipasta nappaan, kun kuitenkin tunsi syntisen ihmisen. Eihän tuohon pysty enkeli-elämää viettävä munkkikaan!
Lähimmäisen palveleminen pienissä arkisissa askareissa, kuten puuronkeitto, sukankutominen saattaa onnistua. Kaikki on mielestäni Kristuksen seuraamisen tarkoituksessa toimitettava rakkaudellisesti. Ei velvollisuudesta.
-
Onkohan Kristus tarkoittanut nämä ohjeet noudatettavaksi nipasta nappaan, kun kuitenkin tunsi syntisen ihmisen. Eihän tuohon pysty enkeli-elämää viettävä munkkikaan!
Lähimmäisen palveleminen pienissä arkisissa askareissa, kuten puuronkeitto, sukankutominen saattaa onnistua. Kaikki on mielestäni Kristuksen seuraamisen tarkoituksessa toimitettava rakkaudellisesti. Ei velvollisuudesta.
Rakkaudestapa hyvinkin.
Gal. 5:22-26
Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.
Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen.
Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta.
Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.
-
Luen parhaillaan kirjaa "Edessä reitti tuntematon - Heränneen kansan lähetysrakkaus". Sen alkulehdiltä tuli mieleen Erkki Helmisen ja Esko Jaatiesen Afrikassa käymä keskustelu, jonka Helminen aloitti: "- Voisinko minäkin päästä Herättäjä-Yhdistyksen nimikkolähetiksi? - Jaa, sanoi Esko, meillä on kyllä rima aika korkealla. - No, ei kai se sitten mahda minulle onnistua. - Tiedätkö sinä, miksi rima pidetään korkealla? - No? - Että sinä mahtuisit siitä ali."
Tuntuu, että Jumala on laittanut kaikessa riman niin korkealle, että varmasti kaikki mahtuisivat ali ja tarvitsisivat armoa. :023:
-
Riitta mummi kysyi tulla toisessa ketjussa Mitä oa Kristuksen seursamineen? Niin imtä se oikein on? Siitäpuhutaan paljon, mutta selittäisikö joku mitä se tänään tarkoittaa?
Tietysti yksinkertaista ja ihan itsestäänselvää??? Mutta minusta tuo heränneitten(kin) ohjeistus Kristukseen/Jeesukseen katsomiseen on epäkonkreettisuudessaan jotenkin epämiellyttävä. Ehkä asia on siinä ytimekkäästi ilmaistu, mutta eikö se myös jää jotenkin vajaaksi?
-
Tyttärentyttäreni nykäisi minua kerran parrasta ja sanoi: ota meistä muista mallia. Ehkä katseen luominen Jeesukseen on tätä, mallin katsomista.
-
Tätä yritin itsekin kerran ottaa puheeksi, mutta ei ehkä juuri silloin ollut ajankohtainen. Olen hyvilläni, kun huomaan nyt löytäneeni seuraa etsinnälle. Mietin hiemaan tuota keitän kaurapuuroa ja.-.. no, onhan se puuro keitettävä, nälkä tulee, ja mene tiedä tämän kysymyksen äärellä voidaan virittää huoli "ylpistymisestä"? Tai siitä että täytyy sitten olla kuin enkelielämään pystyvä (???) munkki?
Seuraa minua --- Tee kuten minä teen/tekisin tässä tilanteessa, ymmärryksesi mkaan, erehtymisen uhalla, mutta älä' jätä ponnistelemistaa siihen vedoten, että et kumminkaan täydellisyyksiin kykene? Anna se ylimääräinen ihokas, jätä kostamatta, vähän vähemmän itseen keskittymistä, eli rakasta Herraa, sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Keneltä se onnistuu? Silläkö perusteella hanskat tiskiin että perin harvalta?
-
-En ajatellut kuin käydä foorumilla, mutta huomasn taas kirjoittaneeni typeryyksiä, ja palasin korjaamaan, juuri tuosta puuronkeitosta Kristuksen seuraamisena, huh, ja kun vielä olen itse ajatellut että se on jotakin joka todella totetuu arjessa, "tällä puolen". T
Taisin ajatella niitä tilanteita joissa se on itselleni haaste, kuten nyt vaikka, no, mitä kertoisi, anteeksi antaminen, todellinen toisen ajatteleminen silloinkin kun ei viitsisi, sellaista. Onhan joku viisaampi jo täällä sanonut että Jumalalla ei ole muita käsiä ja jalkoja täällä toimiakseen kuin meidän.
Joskus ajattelen Isä Meidän -rukousta ja sitä, voinko todella tarkoittaa sitä kaikkea mitä pyydän sitä lausuessani. Jeesus mitä ilmeisimmin voi jos sen kerran opettikin. Siinä on minulle kyllä seuraamista jonkin verran, kun katson, mikä on, kun ei onnistu. Johan sitä pyhittäisi jos mitä nimiä, ennemmin kuin Jumalan, ja kyllä siitä ylihuomisestakin leivästä olisi jokin järjestely oltava. Sillai.
-
Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen.
Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta.
Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.
Asiaa, Salis! :icon_wink:
:017:
niin, huh huh, minä yritän ristiinnaulita.. minä yritän seurata.. en tavoittele turhaa kunniaa (saatan tavoitella ja ärsytän tahallani ja kadehdin).. ja teen haluni mukaan..
Kiitos, pistää miettimään..
-
Mitä oa Kristuksen seursamineen? Niin imtä se oikein on? Siitäpuhutaan paljon, mutta selittäisikö joku mitä se tänään tarkoittaa?
Tarkoittaako se eri asioita eri aikoina? Onko tietyllä asialla eri merkitys eri aikoina? hmm.. :eusa_think:
Aion pohtia..
Vaikka minulta puuttuu tuo syvällisempi opillinen sivistys..
-
Kristuksen seuraaminen on ristin hullutuksen ymmärtämistä toisin kuin niiden, jotka sanovat ristiä hullutukseksi. Tämän päivän evankeliumikirjan otsikko on ansaitsematon armo. Armon ymmärtäminen ilman ansioita on osoitus siitä, että kuljemme Kristuksen jalanjäljissä.
-
Kristuksen seuraaminen on ristin hullutuksen ymmärtämistä toisin kuin niiden, jotka sanovat ristiä hullutukseksi. Tämän päivän evankeliumikirjan otsikko on ansaitsematon armo. Armon ymmärtäminen ilman ansioita on osoitus siitä, että kuljemme Kristuksen jalanjäljissä.
Juuri tuosta puhi Klaus Härö tiistaina klo 13 uusittavassa haastattelussaan Radio 1.nen. Olisi käynyt seurapuheesta tuo haastattelu. Googlasin pikkuisen ja ei tainut se etsintä ihan pientä olla Wikipedia kertoo seuraavaa "Murrosikään hänellä liittyi myös uskonnollinen etsintä, Raamatun tutkiskelu ja jopa papin ammatin harkitseminen.---- Kiinnostuksen pieneen ihmiseen---"
-
Juuri tuosta puhui Klaus Härö..
Härön haastatteluja olen lukenut joistain lehdistä viimeisen vuoden aikana, olisiko Askel ja Sana ainakin.
-
Sitä jäin ihmettelemään tänä aamuna kun sivukorvalla kuulin TV:n aamuhartauden loppuosan. Saarnaaja toisti monta kertaa:" Kun olet tullut uskoon, lähde seuraamaan Jeesusta". Hän toisti sen muutamaan kertaan, mutta ei sanallakaan selittänyt mitä se on.
Tässä on jotain omituista, ellei ole yhtään jyvällä asioista. (Mikä on jyvällä olemista?) "Lähde seuraamaan Jeesusta." Vapaampien suuntien saarnaajien juttuja ei aina ulkopuolinen ymmärrä, tai sitten ymmärtää niin, että kaikki kuulostaa tosi helpolta ja yksinkertaiselta. Helppo lähteä mukaan, kun kuulostaa helpolta ja selvältä, vastaukset annetaan valmiiksi. Mutta tosielämä yllättää, ja äkkiä saattaa olla ihan pihalla kaikesta, kun asiat eivät sujukaan kuin rasvattu. Äkkiä on entisillä kulmilla ja vanhoilla poluilla.
Toisaalta, jokainen tehnee parhaansa, saarnaajana ja seurakuntalaisena. Tai luulee tekevänsä, kunnes kolisee omaan nilkkaan, jos huomaa kolinaa.
-
Jyvä taitaa olla tässä sanonnassa tähtäin.
Vapaista suunnista saa sen käsityksen, että Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa osallistumista johonkin kääntymisriittiin, jossa antaudutaan Jeesukselle ja tullaan uskoon. Toki monet ryhtyvät sen jälkeen - ehkä jo ennenkin - kaikenlaiseen käytännölliseen palvelutyöhön ja lähimmäisenrakkauteen.
-
Mä olen aina ajatellut, että Jeesus kutsuu meitä yksinkertaisesti rakastamaan. Kaiken, mitä Jeesus teki, hän teki rakkaudessa. Samalla tavalle Jeesuksen seuraamista voisi olla se, että pyrkii rakkaudelliseen ajattelu- ja toimintatapaan lähimmäisiään kohtaan. Ei siksi, että sillä ansaitsisi pelastusta, vaan siksi, että se tuottaa hyvää mieltä ympäristölle.
-
Voisiko joka päivä ristin ottaminen ja Jeesuksen seuraaminen olla sitäkin, että kyseenalaistaa joka päivä omat arvonsa ja korjaa prioriteettejaan esimerkiksi Jeesuksen puheiden valossa. Pysähtyy siis miettimään, tunnistaa itsekkäät motiivit ja tekee rohkeitakin ratkaisuja rukouksen hengessä. Jättää siis ne verkot ja lähtee seuraamaan. Tosin omassa elämässäni olen nähtävästi palannut verkkojeni ääreen niitä paikkailemaan. :icon_rolleyes:
-
Sarain kanssa olemme samoissa ajatuksissa. Koiramammat!
Niin varaukesetta kun koira rakastaa isäntäänsä, tulisi meidänkin, ilman yrittämistä osata rakastaa luomakuntaa kaikkineen.
Vihollisiakin! Vaikeaa, mutta toivottavaa. Anteeksisaamisesta ja anteeksiantamisesta se aukeaa.
Tyttärien lukukirjassa liki 40v. sitten oli pieni runo:
On vaikeata rakastaa, mut oppivani soisin.
Suo että mielen itsekkään, pois panna Jeesus, voisin.
-
Miten minä saan, sen kuvan näistä keskusteluista, että körttiläisyyttä katsellaan ainoastaan suomalaisesta luterilaisesta, lapsikastetusta ja konfirmoidusta katsantokannasta.
Silloin ehkä voidaan välttyä parannuksen teolta, uskoon tulemiselta, pyhän hengen täyteydeltä ja synti-elämän jättämiseltä...
Minä olen saanut tai voinut katsella körttiläisiäkin siellä missä, täysin kristinuskosta tietämättömät tai vain hieman yleisesti tuntevat, tulevat kyselemään, ottavat sanan vastaan, käyvät kastekoulutuksen ja rippikoulunkin.....en tiedä ovatko tulleet uskoon, viidesläisen tai helluntailaisen opin mukaan "uudestisyntyen", mutta ovat itse tietoisesti halunneet kääntyä kristityksi. Elää yksiavioisesti, pahemmin viinasta villiintyen, käydä sanankuulossa jaopetella tuntemaan raamattua, jos sitä on edes maan yleiskielellä saatavissa, useimmilla sukukielistämmekään ei ole.
Enkä ole havainnut "kristittynä olemisessa" mitään omavanhurskautta, enkä paremmaksi tulemista......
-
Miten minä saan, sen kuvan näistä keskusteluista, että körttiläisyyttä katsellaan ainoastaan suomalaisesta luterilaisesta, lapsikastetusta ja konfirmoidusta katsantokannasta.
Silloin ehkä voidaan välttyä parannuksen teolta, uskoon tulemiselta, pyhän hengen täyteydeltä ja synti-elämän jättämiseltä...
Minä olen saanut tai voinut katsella körttiläisiäkin siellä missä, täysin kristinuskosta tietämättömät tai vain hieman yleisesti tuntevat, tulevat kyselemään, ottavat sanan vastaan, käyvät kastekoulutuksen ja rippikoulunkin.....en tiedä ovatko tulleet uskoon, viidesläisen tai helluntailaisen opin mukaan "uudestisyntyen", mutta ovat itse tietoisesti halunneet kääntyä kristityksi. Elää yksiavioisesti, pahemmin viinasta villiintyen, käydä sanankuulossa jaopetella tuntemaan raamattua, jos sitä on edes maan yleiskielellä saatavissa, useimmilla sukukielistämmekään ei ole.
Enkä ole havainnut "kristittynä olemisessa" mitään omavanhurskautta, enkä paremmaksi tulemista......
Nyt puhutaan puista ja metsistä. Täällä käydyssä keskutelussa puhutaan suomalaisista lapsena kastetuista ja useinmiten kristillisen kasvatuksen saaneista ihmisistä ja sinä ryhdyt sitten puhumaan umpipakanoista ja niiden kääntymisistä. Irtosiko ote moposta. Asiat eivät ole sukua keskenään ja kun puhutaan niin puhutaan niistä erikseen.
Kysymys sinulle. Miksi hyökkäät herännäisyyttä vastaan joka kirjoituksessasi. Oletko jotenkin parempi vai onko körtit tehneet sinulle jotain pahaa?
-
Olen eläessäni nähnyt umpipakana-tuppihurskas -akselilla kaikenlaista. Monet ovat vajavaisen arvostelukykyni mukaan onnistuneet Kristuksen seuraamisessa ainakin välttävästi, jotkut selvästi huonommin. Jotkut ovat pitäneet itseään perusteettomasti toisia parempina, jotkut syyttä huonompina ihmisinä. Tekopyhyyttä ja omavanhurskautta on monenlaista. Joillakin se on kääntynyt nöyristelyksi.
Jos ei havaitse mitään tällaista, se ei tarkoita, ettei sitä olisi. Se tarkoittaa, ettei ole nähnyt tarpeeksi tarkasti. Herra olkoon meille ihmisille armollinen!
-
Miten minä saan, sen kuvan näistä keskusteluista, että körttiläisyyttä katsellaan ainoastaan suomalaisesta luterilaisesta, lapsikastetusta ja konfirmoidusta katsantokannasta.
Ehkä siksi, että tällä foorumilla aika monet käsittääkseni ovat suomalaisia, luterilaisia, lapsena kastettuja ja konfirmoituja keskustelijoita.
Ainakaan minulla ei ole ollut mahdollista asua muualla. Mielipiteeni ja katsantokantani kumpuaa siitä elämänkokemuksesta, minkä minä olen elämäni varrella saanut.
Silloin ehkä voidaan välttyä parannuksen teolta, uskoon tulemiselta, pyhän hengen täyteydeltä ja synti-elämän jättämiseltä...
Olen nuorena tullut uskoon ja yrittänyt jättää syntielämän. Mutta parannuksen tekoa minä joudun tekemään jatkuvasti, päivittäin. Synnistä en ole onnistunut eroon pääsemään.
-
Vasara tarkoittanee "synti-elämän jättämisellä" kertakaikkista irtiottoa viinasta, tai elämästä, jossa alkoholilla on herran eikä rengin asema?
-
Kysymys sinulle. Miksi hyökkäät herännäisyyttä vastaan joka kirjoituksessasi. Oletko jotenkin parempi vai onko körtit tehneet sinulle jotain pahaa?
Olen kummeksunut myös näitä hyökkäyksiä? Ex-vankilalähetti, ex-evankelista, ex-liikemies, "luterilaiseksi" kutsu pappi, joka arvostelee herännäisyyttä kotimaa24-sivulla. Täällä on eräitä nimimerkkejä - sen enempää osoittelematta - joilla näyttää olevan kova tarve kampittaa herännäisyyttä. Eikö omassa ole riittävästi? Vai harmittaako se, että joutuu toimimaan suoritususkon varassa ja körtit vain ovat Jumalan armon varassa?
Kuvitellaanko suoritususkovaisten piirissä, että heillä on parempi usko, kun he ovat julkisesti joutuneet todistaman uskonsa, kun he pyrkivät joka päivä osoittamaan kuinka uskovia ovat ja kun heidän pitää useasti myös osallistumalla todistaa uskonsa laatu?
-
Minua on hämmästyttänyt näiden 'suoritususkoisten' puheet Hengestä. Toisaalta he kehuvat Hengen ylitsevuotavalla täyteydellä, toisaalta he kehottavat yhä uudelleen rukoilemaan kokemusta Hengen läsnäolosta, jotta tyhjentyneeseen astiaan saataisiin lisää Hengen voimaa. Minusta se kuulostaa tuhlaukselta. Mihin ihmeesen se kaikki kuluu? Olen pärjännyt mielestäni joten kuten hyvin aavistellen harvakseltaan pieniä Hengen henkäyksiä. Ehkä sieluni ei olekaan mikään polttoainetta posket lommollaan ryystävä V8.
-
Minua on hämmästyttänyt näiden 'suoritususkoisten' puheet Hengestä. Toisaalta he kehuvat Hengen ylitsevuotavalla täyteydellä, toisaalta he kehottavat yhä uudelleen rukoilemaan kokemusta Hengen läsnäolosta, jotta tyhjentyneeseen astiaan saataisiin lisää Hengen voimaa. Minusta se kuulostaa tuhlaukselta. Mihin ihmeesen se kaikki kuluu? Olen pärjännyt mielestäni joten kuten hyvin aavistellen harvakseltaan pieniä Hengen henkäyksiä. Ehkä sieluni ei olekaan mikään polttoainetta posket lommollaan ryystävä V8.
Suorituskristillisissä piireissä Hengen voima ymmärretään sellaisena ilmiönä, joka kuluu ajan kuluessa.
Vähän samalla tavalla, kuin jos joku vaikkapa syö perunoita ja saa siitä energiaa jatkaa päivän askareissa.
Jonkun ajan kuluttua hän joutuu jälleen syömään, koska perunoista saatu energia on jälleen kulunut.
Tästä johtuen suorituskristitty voi kokea olevansa joko täynnä Hengen voimaa, taikka tyhjä taikka jotain siltä väliltä.
Raamattu sanoo, että Jumala ei anna Henkeään mitalla.
Puhutaan myös astioiden ylitsevuotamisista.
suorituskristitty voisi ehkä tässä yhteydessä viitata näihin Raamatun sanomisiin sekä muutamaan muuhunkin irtopaikkaan.
Toki kaikki tämä kuulostaa tuhlaukselta meidän kulttuurimme ajatusmaailman mukaan.
Saitko vastaukset kysymyksiisi?
Jos jotain tästä jäi epäselväksi, yritän vastailla, mikäli osaan.
-
Olen kummeksunut myös näitä hyökkäyksiä? Ex-vankilalähetti, ex-evankelista, ex-liikemies, "luterilaiseksi" kutsu pappi, joka arvostelee herännäisyyttä kotimaa24-sivulla. Täällä on eräitä nimimerkkejä - sen enempää osoittelematta - joilla näyttää olevan kova tarve kampittaa herännäisyyttä. Eikö omassa ole riittävästi?
Voisin kutsua itseäni ex-helluntalaiseksi mielenmaailmojeni tasolla, vaikka fyysisesti kuulunkin Helsingin Saalemiin, helluntaiseurakuntaan.
Olen varmaan eräs näistä mainitsemistasi nimimerkeistä, joka on arvostellut herännäisyyttä asioissa, jotka olen kokenut epäterveiksi sen uskomustynnyrin mukaan, jossa itse tällä hetkellä elelen.
Olen myös samoin periaattein arvostellut helluntalaisuutta, karsimaattisuutta, karismaattisuusvastaisuutta yms. yms, jne... ja joskus myös itseäni.
Oman tulkintani mukaan on varsin lievää se "arvostelu", joka täällä on herännäisyyttä kohdannut, verrattuna siihen arvosteluun, jota ei-herännäisyys kohtaa. Joku toinen asuu minua vastapäätä olevassa naapuritynnyrissä ja hän näkee mahdollisesti tämän asian juuri päinvastoin, kuin minä.
(Viimeinen lause toivottavasti toimii agressioita lieventävänä katalysaattorina, mikäli jossain agressioita sattuisi muodostumaan. Mikäli taasen ei muodostu, ei lauseesta ole sen enempää apua kuin haittaakaan)
-
Kiitos, Kyösti! Minun hengellisissä taustajoukoissani on uskottu, että Isä antaa voimaa päivittäin sen verran kuin tarvitaan, vähän samaan tapaan kuin mannaa erämaassa. Sitäkään ei voinut varastoida muuta kuin sapatin yli. Tämä on minunkin kokemukseni.
-
...Olen pärjännyt mielestäni joten kuten hyvin aavistellen harvakseltaan pieniä Hengen henkäyksiä. Ehkä sieluni ei olekaan mikään polttoainetta posket lommollaan ryystävä V8.
Uudistetut V8-moottorit ovat kevyempiä kuin edeltäjänsä ja moottoreissa on käytetty paljon uutta teknologiaa. Tarkat polttoaineen syöttö ja polttoprosessin ohjaukset vaikuttavat myös polttoaineen kulutukseen tämän päivän V8-moottoreissa.
Joten Pena älä ole huolissa, sillä kaikki ”moottorit säädetään aikanaan” tai sitten ne pistetään sulatusuuniin ja prosessi alkaa uudestaan, mutta voi olla mahdollista että ei ehkä kaikki.
Mutta se ei ole minun ongelmani, vaan ”moottorin” Luojan.
:icon_cool:
ps. anna koneen hengittää rauhassa, palaminen sylinterissä on puhtaampaa.
-
Kristuksen seuraamista parhaimmillaan:
Herra,
kai tiedät, että meillä on aina kiire.
Hosumme, kun jokin asia koskettaa meitä kovasti.
Immosen Pauli Haitin tuhoalueella sanoo,
että kiire ei kannata.
Hänen työssään ei heitellä avustuspaketteja lentokoneista,
koska silloin kaikkein nopeimmat ja voimakkaimmat saisivat avun.
Ei, he tekevät auttamistyötään käsipelillä,
he etsivät kehnossa jamassa olevia:
vanhoja, raskaana olevia naisia ja vammaisia.
Herra, he hoitavat kaksi viikkoa pyörätuoleissa istuneet
yksin jätetyt vammaiset turvaan katoliseen hoitokotiin.
He auttavat äidin synnyttämään vaikka tiellä.
He kantavat vanhukset paahteelta suojaan
ja juottavat heitä ravitsevilla juomilla.
Herra,
eikö tämä ole sinun ylistämistäsi?
Eivätkö silmät, kädet, jalat, ihmisen taito
ja lämmin auttava mieli kerro kunniastasi
kaiken kaaoksen keskellä?
Herra,
mekin tahdomme ylistää sinua,
mekin tahdomme kertoa sinusta.
Hm, tasaisimmeko aikaakin?
- - -
Kyllä.
Meillä on aikaa, Herra.
Vai onko?
************
Irja Aro-Heinilä
-
Benkku, sieluni on tosin 50-luvun mallia, mutta ei todellakaan mikään amerikanrauta. Joskus epäilen höyrykoneeksi. Höyryä on riittänyt.
-
Benkku, sieluni on tosin 50-luvun mallia, mutta ei todellakaan mikään amerikanrauta. Joskus epäilen höyrykoneeksi. Höyryä on riittänyt.
Se oli vertaus Pena.
Sen verran automaailmasta että Euroopassakin tehdään hyviä V8 nykyisin ja tehokkaita.
Toivottavasti hiiltä tai puuta riittää poltto-aineeksi Sinulle pitkäksi aikaa.
-
Körttiseuroista saa hengellisiä koivuklapeja aina motin kerrallaan.
-
Jeesus jossain sanoi, että jos juo sitä vettä, jota Hän antaa, niin sellaiselle ihmiselle ei enää tule koskaan jano.
Liittyyköhän tämä mitenkään täällä keskusteltuun?
Ehkä, ehkä ei.
Minulle ei vain ole auennut kunnolla, mitä tuolla Jeesus tarkoittaa.
-
Jeesus jossain sanoi, että jos juo sitä vettä, jota Hän antaa, niin sellaiselle ihmiselle ei enää tule koskaan jano.
Liittyyköhän tämä mitenkään täällä keskusteltuun?
Ehkä, ehkä ei. Minulle ei vain ole auennut kunnolla, mitä tuolla Jeesus tarkoittaa.
Ehkä Kristus olisi voinut myös sanoa, että jos syö sitä leipaa, jota Hän antaa. niin sellaiselle ihmiselle ei enää tule koskaan nälkä. Jos asia ei aukea Kyöstille, ei vika ole Kristuksessa vaan Kyöstin aivopoimuissa. Hieman aivovoimistelua, niin ehkä se aukeaa.
-
Jos asia ei aukea Kyöstille, ei vika ole Kristuksessa vaan Kyöstin aivopoimuissa. Hieman aivovoimistelua, niin ehkä se aukeaa.
Tästäpä tuli mieleeni - ei Kyöstiä koskien...Lääkäripiireissä kiertää eräs juttu kallokuvauksesta. Eräälle jo tällä hetkellä virasta poistuneelle presidentille, tehtiin hänen vielä virassa ollessaan vuosittainen terveystarkastus. Siinä yhteydessä tehtiin myös kallokuvaus. Aivolohkot olivat vaihtaneet tällä presidentillä paikkaansa. Sen jälkeen ei tarvinnut enään ihmetellä sitä, miksi hänen kaikki tekemänsä päätökset olivat aina päälaellaan.
Tämä oli valmiiksi (http://www.cosgan.de/images/more/bigs/c008.gif) juttu.
-
Autuaita ovat ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano... heidät ravitaan... :kahvi:
-
"Leipä syö, viini juo. Nälkäisille ravinnon annan.
Leipä syö, viini juo. Koskaan enää janoa et."
~
Eat this bread, drink this cup, come to me and never be hungry.
Eat this bread, drink this cup, trust in me and you will not thirst.
suom. A-M Kaskinen
säv. Jacques Berthier
-
Lääkäripiireissä kiertää eräs juttu kallokuvauksesta. Eräälle jo tällä hetkellä virasta poistuneelle presidentille, tehtiin hänen vielä virassa ollessaan vuosittainen terveystarkastus. Siinä yhteydessä tehtiin myös kallokuvaus. Aivolohkot olivat vaihtaneet tällä presidentillä paikkaansa. Sen jälkeen ei tarvinnut enään ihmetellä sitä, miksi hänen kaikki tekemänsä päätökset olivat aina päälaellaan.
Niinpä ne taitaa olla vähän päälaellaan kaikki päätökset koko yhteiskunnassamme, myös kristillisiisä hmm(kurkkua rykiii) piireissä.
Vai olenko väärässä "maalisten paimenten" suhteen. :icon_wink:
-
Niinpä ne taitaa olla vähän päälaellaan kaikki päätökset koko yhteiskunnassamme, myös kristillisiisä hmm(kurkkua rykiii) piireissä.
Vai olenko väärässä "maalisten paimenten" suhteen. :icon_wink:
Jos voisit täsmentää. Politiikkaa seuraavana pyydän hieman yksityiskohtia, jotta voimme arvioida väitteesi validiteettia (päälaellaan kaikki päätökset koko yhteiskunnassaa).
-
Jos voisit täsmentää. Politiikkaa seuraavana pyydän hieman yksityiskohtia, jotta voimme arvioida väitteesi validiteettia (päälaellaan kaikki päätökset koko yhteiskunnassaa).
Jotta voimme arvioida?
No , mitäpä niitä täsmentää, sillä hieman epäilen että olet nyt heittäytymässä meidän rahvaan pariin.
Perustelu:
Sillä minulle näiden vuosien aikana foorumilla on tullut Sinusta käsitys että et niinkään seuraa vaan taidat istua aivan "pääkallo paikalla". :icon_wink:
Joten, enpä lähde tähän juupas eipäs leikkiin, mitä kyllä olet muuten harrastanut aika monenkin nimimerkin kanssa aikaisemmin.
:039:
-
Jotta voimme arvioida?
No , mitäpä niitä täsmentää, sillä hieman epäilen että olet nyt heittäytymässä meidän rahvaan pariin.
Perustelu:
Sillä minulle näiden vuosien aikana foorumilla on tullut Sinusta käsitys että et niinkään seuraa vaan taidat istua aivan "pääkallo paikalla". :icon_wink:
Joten, enpä lähde tähän juupas eipäs leikkiin, mitä kyllä olet muuten harrastanut aika monenkin nimimerkin kanssa aikaisemmin. :039:
Vastauksesi oli yhtä tyhjä ja defensiivinen kuin aikaisemminkin. Vastauksen sijasta esität alentuvan näkemyksen heittäytymisestäni rahvaan piiriin. Sori nyt vaan, mutta olen aivan tavallinen suomalainen. Lisäksi väität, että olen käyttänyt useita nimimerkkejä foorumilla? Aika paksua. Enemmänkin Iltalehti-kamaa.
-
Seppo tuolla jo kauansitten kysyy, ovatko körtit tehneet sinulle jotain pahaa???
Eivät ole, on lyhyt vastaus.
Pidempi vastaus on, että minä en pidä lapsenakastettua suomalaista automaattisesti körttiläisenä, enkä heränneenä.
Jossain asia yhteydessä voidaan kaikkia ennen vuotta 1970 täällä asuneita suomalaisia pitää kultturillisina kristittyinä....pois lukien muutamat tataarit ja juutalaiset.
-
Seppo tuolla jo kauansitten kysyy, ovatko körtit tehneet sinulle jotain pahaa???
Eivät ole, on lyhyt vastaus.
Pidempi vastaus on, että minä en pidä lapsenakastettua suomalaista automaattisesti körttiläisenä, enkä heränneenä.
Jossain asia yhteydessä voidaan kaikkia ennen vuotta 1970 täällä asuneita suomalaisia pitää kultturillisina kristittyinä....pois lukien muutamat tataarit ja juutalaiset.
Lyht vastaus sinun pidempään vastaukseen, että en minäkään.
-
Jotta voimme arvioida?
No , mitäpä niitä täsmentää, sillä hieman epäilen että olet nyt heittäytymässä meidän rahvaan pariin.
Perustelu:
Sillä minulle näiden vuosien aikana foorumilla on tullut Sinusta käsitys että et niinkään seuraa vaan taidat istua aivan "pääkallo paikalla".
Joten, enpä lähde tähän juupas eipäs leikkiin, mitä kyllä olet muuten harrastanut aika monenkin nimimerkin kanssa aikaisemmin.
:039:
Enhän ole nyt tarkoittanut että Salis esiintyisi körttifoorumin keskustelualueella muillakin nimimerkeillä kuin Salis.
Vaan viestissäni lukee aivan selvästi suomenkielellä:
… mitä kyllä olet muuten harrastanut aika monenkin nimimerkin kanssa aikaisemmin
Esimerkiksi Jampen , Benkun, Karjalaiskyöstin jne.
Joten toivoisin keskustelualueen ylläpitäjältä poistamaan harhaan johtavan kommentin viestistäni. Kiitos.
Tuota lopputekstiä ei siellä lukenut ja siksi se voitiin tulkita kahdella eri tavalla
-
Tuota lopputekstiä ei siellä lukenut ja siksi se voitiin tulkita kahdella eri tavalla
Minä ja eräät nimimerkit kyllä käsittivät asian aivan selvästi.
Huom. Minussa henkilökohtaisesti keskustelualueen ylläpidon puoleta antama palaute herättää kyllä aivan muuta. Mutta katson omasta puolestani että asia on loppuun käsitelty. Piste.
Mitä on Kristuksen seuraaminen?
-
Minä ja eräät nimimerkit kyllä käsittivät asian aivan selvästi.
Huom. Minussa henkilökohtaisesti keskustelualueen ylläpidon puoleta antama palaute herättää kyllä aivan muuta. Mutta katson omasta puolestani että asia on loppuun käsitelty. Piste.
Mitä on Kristuksen seuraaminen?
Onhan se hienoa edustaa useita nimimerkkejä. Piste. :icon_lol:
Kun kysyit, mitä on Jeesuksen seuraaminen, on vastaukseni edelleen sama:
****
Jeesus sanoo meille, jotka haluamme seurata hänen jalanjälkiään tänään kolme ohjetta:
Kiellä itsesi, ota ristisi ja seuraa minua
- Itsensä kieltäminen on kutsua Jumalan lain alle. Kutsua lain noudattamiseen ja rakastamaan ennenkaikkea Jumalaa ja toisia ihmisiä.
- Ristin ottamiseen elämänkumppaniksi liittyy olennaisesti alistuminen. Alistuminen jonkun toisen alle, toisen tahtoon.
- Seuraa minua tarkoittaa kaiken maallisen jättämistä ja antautumista Kristuksen vietäväksi. Se tarkoittaa hyvien tekojen tekemistä, ihmisten palvelemista ja kaikessa Herran sanaan tukeutumista
.
Kristuksen seuraaminen merkitsee kaiken haastamista, kaiken joutumista liikkeeseen, kaiken uudelleen arviointia, katoamattoman etsimistä ja löytämistä.
-
Jeesus sanoo meille, jotka haluamme seurata hänen jalanjälkiään tänään kolme ohjetta:
Kiellä itsesi, ota ristisi ja seuraa minua
- Itsensä kieltäminen on kutsua Jumalan lain alle. Kutsua lain noudattamiseen ja rakastamaan ennenkaikkea Jumalaa ja toisia ihmisiä.
- Ristin ottamiseen elämänkumppaniksi liittyy olennaisesti alistuminen. Alistuminen jonkun toisen alle, toisen tahtoon.
- Seuraa minua tarkoittaa kaiken maallisen jättämistä ja antautumista Kristuksen vietäväksi. Se tarkoittaa hyvien tekojen tekemistä, ihmisten palvelemista ja kaikessa Herran sanaan tukeutumista
.
Kristuksen seuraaminen merkitsee kaiken haastamista, kaiken joutumista liikkeeseen, kaiken uudelleen arviointia, katoamattoman etsimistä ja löytämistä.
Täst mie pidin. Selkeää. Kiitos. Otan printin.[/list]
-
Kun kysyit, mitä on Jeesuksen seuraaminen, on vastaukseni edelleen sama:...
Hyvä Salis, en minä kysy todellakaan Sinulta, Mitä on Kristuksen seuraaminen?
Vaan aiheena on: Mitä on Kristuksen seuraaminen?
Mutta kiitos vastauksestasi, sen enempää en kommentoi mielipidettäsi.
-
Hyvä Salis, en minä kysy todellakaan Sinulta, Mitä on Kristuksen seuraaminen?
Vaan aiheena on: Mitä on Kristuksen seuraaminen?
Mutta kiitos vastauksestasi, sen enempää en kommentoi mielipidettäsi.
Aha. Esitit siis retorisen kysymyksen. Sopii mulle.
-
Aha. Esitit siis retorisen kysymyksen. Sopii mulle.
Mutta mulle ei. Siksi olen hyvilläni siitä että saan näin selkeitä vastauksia. Oma kysymykseni ei ollut, eikä ole retorinen.
-
Kyllä minä ainaki tajusin ihan ajattelemattakin, mitä Benkku tarkoitti kun sanoi että monen nimimerkin kanssa. Jos olis tarkottanut että monella nimimerkillä niin sillon olis varmaan kirjoittanut että monella nimimerkillä :017:
Mutta sen siitä saa jos on toistuvasti v-mäinen "äänensävy" käytössä kun kirjoittaa. Asiat voi sanoa provoilemattakin, silleen muutes yleensä pääsee parempaan tulokseen.
-
Mutta sen siitä saa jos on toistuvasti v-mäinen "äänensävy" käytössä kun kirjoittaa
Juu näin se on.
Joka kerran keksitään, sitä aina syytetään. :102:
Pitää kantaa vastuunsa seurauksista kun huutaa
ties monettako kertaa kertaa "susia susia"...(viittaan siihen opettavaiseen satuun :icon_rolleyes:)
Minäkin tulkitsin ilman mitään epäröintiä,
että kyse on monilla nimerkeillä kirjoittelu.
se siitä
-
Mitä Kristuksen seuraaminen EI ole.
Se ei ole oikeassa olemista, viisaustiedettä, foorumin 1-kinginä olemista. Se ei ole Raamatun lauseilla heittelemistä, ei kilpailua keskenään nokkeluudessa.
"Nöyryyttä, hiljaisuutta Jumala rakastaa. Ei kärsi kopeutta, ylpeitä vastustaa."
Vaikeaa. Epäonnistumisia seuraa päivä päivältä. Pitäisi välillä pyrkiä muistamaan.
-
Vaikeaa. Epäonnistumisia seuraa päivä päivältä.
(http://www.cosgan.de/images/more/bigs/a115.gif) Riitta-mummi, luvataanko kuitenkin vielä yrittää?
-
Tänäänkin tuli takapakkia. Mutta yritetään L.M., yritetään. Ei kuitenkaan omin avuin!
-
Tänäänkin tuli takapakkia. Mutta yritetään L.M., yritetään. Ei kuitenkaan omin avuin!
Ei tarvitse "yrittää" yhtään mitään! Kaikki on jo valmista!
-
Tie on valmis, mutta se pitää kulkea. Yritetään.
-
Miksi pitää kulkea? Mitä pitää yrittää?
Ei tarvitse lähteä mihinkään eikä yrittää mitään! Saa levätä tässä ja olla armosta osallinen! Vapahtaja hoitaa perille.
Kristuksen oman ei tarvitse enää yrittää yhtään mitään!
Meidän puolesta on jo yritetty ja onnistuttu.
-
Kristuksen oman ei tarvitse enää yrittää yhtään mitään!
Näin!
Valitettavasti se vaikeus on usein siinä yrittämisen lopettamisessa... Liian vaikea on nähdä laki kaikkia koskevana ja evankeliumi täytenä... Jossainhan sitä kuulemma mietittiin koko viikonloppu että mikä ihmisen tehtävä jumalasuhteessa on ja tultiin siihen tulokseen että vastaan tappeleminen :D
(Ehkä se semmonen uskonratkaisu mitä jossain mainostetaan on pohjimmiltaan luovuttamista?)
-
Meidät on oksastettu viinipuuhun, jotta tuottaisimme hedelmää. Meille on annettu elävää vettä, jotta tulisimme itse veden lähteiksi. Meille on annettu elämän leipä jaettavaksi maailmaan. Meille on annettu sopiva ies ja kevyt kuorma, jotta me kantaisimme sen. Ei tänne olla tultu lorvimaan.
-
Pena, mutta nuokin teot osoitetaan lähimmäiselle, ei Jumalalle... Eivätkä ne ole uskon syy vaan seuraus. Sen verran on tämmösellä taviksella Jumalalle syntivelkaa ettei niitä millään eettisellä kikkailulla makseta.
-
Meidät on oksastettu viinipuuhun, jotta tuottaisimme hedelmää. Meille on annettu elävää vettä, jotta tulisimme itse veden lähteiksi. Meille on annettu elämän leipä jaettavaksi maailmaan. Meille on annettu sopiva ies ja kevyt kuorma, jotta me kantaisimme sen. Ei tänne olla tultu lorvimaan.
Nyt on pakko sanoa Pena!
Ei noin vaan näin:
"Koska meidät on oksastettu viinipuuhun, voimme tuottaa hedelmää! Koska meille on annettu elävää vettä, voimme itse tulla elävän veden lähteiksi! Koska olemme saaneet elämän leipää, voimme jakaa sitä muillekin! Meille on annettu sopiva ies ja kevyt kuorma, jotta jaksaisimme kantaa sen. Tänne on tultu armossa ja sovituksessa lepäämään."
Minä ainakin aion lorvia minkä ehdin!
-
Jos meille on annettu mahdollisuus toimia lähimmäistemme hyväksi, se on myös velvoite. Jeesuksen seuraaminen on tämän velvoitteen täyttämistä. Emme pelasta itseämme; ehkä emme ketään muutakaan. Voimme kuitenkin tehdä joskus jonkun lähimmäisemme elämän enemmän elämisen arvoiseksi.
-
mielestäni ja monien muidenkin etevämpien ajattelijoiden Kristuksen seuraaminen on arkista rakkautta... meitä ei ole määrätty seuraamaan konkreettisesti ruosteiset naulat itseämme kohtaan... vaan me yritämme sitä rakkautta, jota Kristus antoi meille parisen tuhatta vuotta sitten jakaa kohdistaen sen lähipiiriin, sukulaisiin ja ihmisiin
-
Jos meille on annettu mahdollisuus toimia lähimmäistemme hyväksi, se on myös velvoite. Jeesuksen seuraaminen on tämän velvoitteen täyttämistä. Emme pelasta itseämme; ehkä emme ketään muutakaan. Voimme kuitenkin tehdä joskus jonkun lähimmäisemme elämän enemmän elämisen arvoiseksi.
Nyt Pena kalastit itsellesi ison täytekakun, on todella sydäntä lämmittävää lukea työvuoron jälkeen Sinun tekstiäsi.
Kiitos Pena
Ajatuksella Bengt.
-
No mutta...nyt on päästy asian ytimeen...aina vaan parempia ajatuksia ja oivalluksia. Olen iloinen, kumarran ja pokkaan...Kyllä foorumilla löytyy aineksia syvällisiin, rakentaviin ja ajatuksia herättäviin pohdintoihin - teidän ansiosta. Annetaan kuitenkin ansioista kiitos yksin Kristukselle, Hänen ansioiden perusteella te varmasti kirjoitettakin.
-
Minä ainakin aion lorvia minkä ehdin!
"Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?"
Ja kertaan jälleen:
Jeesus sanoo meille, jotka haluamme seurata hänen jalanjälkiään kolme ohjetta: Kiellä itsesi, ota ristisi ja seuraa minua
- Itsensä kieltäminen on kutsua Jumalan lain alle. Kutsua lain noudattamiseen ja rakastamaan ennenkaikkea Jumalaa ja toisia ihmisiä.
Ristin ottamiseen elämänkumppaniksi liittyy olennaisesti alistuminen. Alistuminen jonkun toisen alle, toisen tahtoon.
Seuraa minua tarkoittaa kaiken maallisen jättämistä ja antautumista Kristuksen vietäväksi. Se tarkoittaa hyvien tekojen tekemistä, ihmisten palvelemista ja kaikessa Herran sanaan tukeutumista
Kristuksen seuraaminen merkitsee kaiken haastamista, kaiken joutumista liikkeeseen, kaiken uudelleen arviointia, katoamattoman etsimistä ja löytämistä.
-
lutherilaisittain sanottuna...
-
Kyllä se Jumala vie, -iahn ilman "antautumisiakin" ja muita omatekoisia pyrintöjä! sanotaan, että jos Hän ei saa kiinni takaa, tulee Hän edestä vastaan...
Ei ihmisen tarvitse tuskitella tuollaisten asioiden kimpussa. Loppujen lopuksi ne ovat pelkkää toiveajattelua. Tekemättä jää! Niin sinulla kuin minulla joten turha pitää asiasta meteliä; -se metelöinti koituu korkeintaan häpeäksemme!
Paras mitä voimme hengellisessä mielessä "tehdä" on yrittää lorvehtia niin paljon kuin mahdollista!
Kaikki nuo ovat toki hyviä ja kristitylle kuuluvia asioita mutta niiden tulee tapahtua itsekseen, sillä tavalla ymmärrettynä ettei oikea käsi todella tiedä vasemman tehneen jotain. Sellainen ihminen joka askartelee tekemisten ja pyristöjen kimpussa ajatuksineen, keskittyy uskossaan itseensä.
Sensijaan kaiken pitäisi olla luonnollista, vapaata, pakottamatonta ja arjen seassa tapahtuvaa, siis sellaista mitä kukaan ei edes huomaa miksikään! Sen pitäisi tapahtua kristityllä itsestään, ilman julistamisia ja pohtimisia!
Lisäksi peräänkuulutan tällä sitä että moinen ajattelutapa on ollut omiaan synnytämään hengellistä "sääty"-ajattelua jossa erikseen tehdyt mainetot ja muut hengelliset "uroteot" saavat kohtuuttomasti painoarvoa, joten tavallinen arjen työ, lasten hoitaminen, ruuan laitto, kahvin keittäminen, työnsä hoitaminen yms. nähdään vähempiarvoisena. ne kiiltävät toisten silmissä uljaina sankareina jotka puhuvat kovaan ääneen teoista ja niiden tarpeellisuudesta...
Luterilaisena minulle työni hoitaminen ahkerasti ja lasteni kasvattaminen on arvokkainta jumalanpalvelusta mitä voin tehdä.
Sellaisessa yhteisössä jossa korostetaan kilvoittelua ja tekojen merkitystä, voivat heikoimmat jäsenet aina huonosti ja tuntevat olevansa huonopia kristittyjä. Valitettavasti juuri he ovat usein hiljaa joten vaikuttaa siltä kuin heitä ei olisikaan. Olen nähnyt monen silmäkulman kostuvan kun on puhuttu kaikille ilmaiseksi tulevasta armosta ja Jumalan rakkaudesta joka on yhtä suuri jokaista kohtaan, ilman ansioita!
-
Kyllä se Jumala vie, -iahn ilman "antautumisiakin" ja muita omatekoisia pyrintöjä! sanotaan, että jos Hän ei saa kiinni takaa, tulee Hän edestä vastaan...
Ei ihmisen tarvitse tuskitella tuollaisten asioiden kimpussa. Loppujen lopuksi ne ovat pelkkää toiveajattelua. Tekemättä jää! Niin sinulla kuin minulla joten turha pitää asiasta meteliä; -se metelöinti koituu korkeintaan häpeäksemme!
Paras mitä voimme hengellisessä mielessä "tehdä" on yrittää lorvehtia niin paljon kuin mahdollista!
Kaikki nuo ovat toki hyviä ja kristitylle kuuluvia asioita mutta niiden tulee tapahtua itsekseen, sillä tavalla ymmärrettynä ettei oikea käsi todella tiedä vasemman tehneen jotain. Sellainen ihminen joka askartelee tekemisten ja pyristöjen kimpussa ajatuksineen, keskittyy uskossaan itseensä.
Sensijaan kaiken pitäisi olla luonnollista, vapaata, pakottamatonta ja arjen seassa tapahtuvaa, siis sellaista mitä kukaan ei edes huomaa miksikään! Sen pitäisi tapahtua kristityllä itsestään, ilman julistamisia ja pohtimisia!
Lisäksi peräänkuulutan tällä sitä että moinen ajattelutapa on ollut omiaan synnytämään hengellistä "sääty"-ajattelua jossa erikseen tehdyt mainetot ja muut hengelliset "uroteot" saavat kohtuuttomasti painoarvoa, joten tavallinen arjen työ, lasten hoitaminen, ruuan laitto, kahvin keittäminen, työnsä hoitaminen yms. nähdään vähempiarvoisena. ne kiiltävät toisten silmissä uljaina sankareina jotka puhuvat kovaan ääneen teoista ja niiden tarpeellisuudesta...
Luterilaisena minulle työni hoitaminen ahkerasti ja lasteni kasvattaminen on arvokkainta jumalanpalvelusta mitä voin tehdä.
Sellaisessa yhteisössä jossa korostetaan kilvoittelua ja tekojen merkitystä, voivat heikoimmat jäsenet aina huonosti ja tuntevat olevansa huonopia kristittyjä. Valitettavasti juuri he ovat usein hiljaa joten vaikuttaa siltä kuin heitä ei olisikaan. Olen nähnyt monen silmäkulman kostuvan kun on puhuttu kaikille ilmaiseksi tulevasta armosta ja Jumalan rakkaudesta joka on yhtä suuri jokaista kohtaan, ilman ansioita!
Minun suomenkielelläni sinun tekstissäsi on ristiriita. Käsket lorverhtia, minkä minä ymmärrän sohvalla loikoiluna ja kuitenkin sitten puhut kaikista arvoikkaista töistä. Jumala on arjessa ja Hän teettää meillä yhtä sun toista muiden hyväksi ja jaa vähemmän aikaa lorvimiseen. Näillä töillä ei kuitenkaan ole mitään osuutta siihen kohtaako meitä lopuksi armo vai ei. Sen päättää yksin armelias Jumala.
-
Minun suomenkielelläni sinun tekstissäsi on ristiriita. Käsket lorverhtia, minkä minä ymmärrän sohvalla loikoiluna ja kuitenkin sitten puhut kaikista arvoikkaista töistä.
Minä en olekaan yhtään hyvää työtä vastaan, vaan koetan tehdä selvempää eroa sen välillä pitääkö meidän pyrkiä, yrittää, pinnistellä, kurotella ja olla hengästyksissä vai tuleeko tuollainen puhe ja noiden kanssa varta vasten askarteleminen omanvanhurskauden työksi.
Käsitetasolla on tässä varmaan suurimmat erot. ne kuitenkin aiheuttavat paljon väärää käsitystä ja mielipahaa niissä jotka eivät koskaan ylety niin korkealle etä rohkenisivat ruveta ääneen puhumaan töistään.
-
Ei ole aikaa lorvehtia eikä loikoiluun nykyisin foorumilla :icon_wink:
ps. Mutta se kyllä edelyttäisi "vapaat kädet" valvojalta, että saisi potkia vähän muita foorumin jäseniä ja siihen taas ei suostuta.
Olisi kyllä myös mukavaa saada vähän enemmän yksityiseen sähköpostiin foorumiltakin viestejä. Tuppaavat vaan olemaan nekin vähäiset viestit mitä olen saanut omaan sähköpostiini niin negatiivisia ja samalta henkilöltä :icon_wink:.
-
Minä en olekaan yhtään hyvää työtä vastaan, vaan koetan tehdä selvempää eroa sen välillä pitääkö meidän pyrkiä, yrittää, pinnistellä, kurotella ja olla hengästyksissä vai tuleeko tuollainen puhe ja noiden kanssa varta vasten askarteleminen omanvanhurskauden työksi.
Elämä ja kristittynä oleminen ei ole kaikille niin helppo juttu, että voi olla letkuna dagarna igenom.
-
Mutta kuitenkin...
-
Mutta kuitenkin...
Ei....
-
että saisi potkia vähän muita foorumin jäseniä
Minkälaisista lähteistä/tarpeista kumpuaa tämä "velvollisuus"? :icon_eek:
:kahvi:
-
Otsikkoon
Mitä on Kristuksen seuraaminen?
yksi vastaus ainakin on, että se on vaikeaa.
Mutta eikö tässä kulminoidu koko kristittynä oleminen?
Jeesus näytti meille minkälaisen ihmisen kuuluisi olla-->
me emme koskaan siihen pysty-->
saamme armahduksen.
-
Minkälaisista lähteistä/tarpeista kumpuaa tämä "velvollisuus"? :icon_eek: :kahvi:
Ehkä jollakin on aggressioita, jonka takia haluaisia purkaa sitä potkimalla skördejä. :icon_wink:
-
Ehkä jollakin on aggressioita, jonka takia haluaisia purkaa sitä potkimalla skördejä. :icon_wink:
Ainoa mistä ei ole koskaan pulaa on kateelliset. Siksi on hyvä olla vaatimaton, muuten paitsi kun siitäkin ollan kateellisia. Älkää ihmeessä sotkeko minua vaatimattomiin.
-
Vanha kaunis sana on kutsumus.
-
Vanha kaunis sana on kutsumus.
Jota voitaisiin kuvata sanalla henkilökohtainen missio. :icon_eek:
-
Elämä ja kristittynä oleminen ei ole kaikille niin helppo juttu, että voi olla letkuna dagarna igenom.
Kristittynä oleminen on kaikille tasan yhtä helppo juttu! Paitsi tietysti jos yrittää tulla "paremmaksi" kristityksi (kuin toiset)...
-
Minkälaisista lähteistä/tarpeista kumpuaa tämä "velvollisuus"?
:taistelu:
Ehkä jollakin on aggressioita, jonka takia haluaisia purkaa sitä potkimalla skördejä.
Ei nyt skördejä vaan "ylimielisiä" :icon_wink:
ps. aggressiot puretaan aivan muualla :icon_cool:
Ainoa mistä ei ole koskaan pulaa on kateelliset. Siksi on hyvä olla vaatimaton, muuten paitsi kun siitäkin ollan kateellisia. Älkää ihmeessä sotkeko minua vaatimattomiin.
En kateelinen, ei ole puutetta :icon_wink:
Vanha kaunis sana on kutsumus.
Pena :023:
-
Kristittynä oleminen on kaikille tasan yhtä helppo juttu! Paitsi tietysti jos yrittää tulla "paremmaksi" kristityksi (kuin toiset)...
Ei muuta kun letkuttelemaan, lötköttelemään ja laiskottelemaa. Ajatellakaan ei enää tarvitse, koska kristittynä oleminen on kaikille helppo juttu. Voi heittää aivot narinkkaan, kun ei enää tarvitse ponnistella. Kaikkihan on niin tyystin selvää kun pläkki.
-
Ajatellaan salaa sitä Suurta ja Salattua Jumalaa ja ilmitullutta Poikaa Jeesusta Kristusta.
Kyllä näistä pitäisi saada Körttifoorumillakin puhua. Raamattuaan ja luteruksiaan jokainen lukekoon tarpeisiinsa.
Ehtoollisen nauttiminen syntien anteeksisaamiseksi on välttämätön. Ainakin mummille ja sen Matille.
Sitten taas kinataan. Ja annetaan anteeksi.
-
Huolia vailla kuin Taivaan linnut.
-
Ei aina. Toissayönäkin meinasi epätoivo voittaa, vaikka kuinka hoih:Älkää mistään murehtiko...
-
Juu, yöllä ne kummituksetkin liikkuu. Unitutkijat osaisivat varmaan selittää, miksi juuri yöllä.
-
Ei muuta kun letkuttelemaan, lötköttelemään ja laiskottelemaa. Ajatellakaan ei enää tarvitse, koska kristittynä oleminen on kaikille helppo juttu. Voi heittää aivot narinkkaan, kun ei enää tarvitse ponnistella. Kaikkihan on niin tyystin selvää kun pläkki.
Mitä kristillisyyteen tulee, niin näinhän se juuri on!
-
Autuaita ovat hengellisesti laiskat, sillä kaikki on heille selvää kuin pläkki.
-
Autuaita ovat hengellisesti laiskat, sillä kaikki on heille selvää kuin pläkki.
:003:
-
Tie on valmis, mutta se pitää kulkea. Yritetään.
Juuri näin :023:
Ei ole aina niin helppoa. Eikä onnistu vain jättäytymällä olemaan. Joudun itsekin tekemään valintoja, näin minä ymmärrän asian.
Ei muuta kun letkuttelemaan, lötköttelemään ja laiskottelemaa. Ajatellakaan ei enää tarvitse, koska kristittynä oleminen on kaikille helppo juttu. Voi heittää aivot narinkkaan, kun ei enää tarvitse ponnistella. Kaikkihan on niin tyystin selvää kun pläkki.
Asiaa :icon_wink:
-
Mitä Kristuksen seuraaminen EI ole.
Se ei ole oikeassa olemista, viisaustiedettä, foorumin 1-kinginä olemista. Se ei ole Raamatun lauseilla heittelemistä, ei kilpailua keskenään nokkeluudessa.
"Nöyryyttä, hiljaisuutta Jumala rakastaa. Ei kärsi kopeutta, ylpeitä vastustaa."
Vaikeaa. Epäonnistumisia seuraa päivä päivältä. Pitäisi välillä pyrkiä muistamaan.
Kiitos Riitta eniten tästä että hoksasit kääntää koko kysymyksen näin päin! Sekin on eräs keino selkeyttää asioita mtta ei tle hetikään mieleen! Olin iloinen. Satuit, tiedätkö, pelastamaan happamanankean lauantaiaamuni tällä...kun mikään ei ole täällä arjessani tuntunt olevan hyväksi kenellekään ja kaikki yritelmät "voitaisko nyt ajatella että..." "Miltä tuntuisi jos tehtäisiin niin että..." "Olisko sellainen kompromissi mitään jossa..." on torpattu ja päätä särkee... ja koko viikkoon en ole miettinyt koko Kristusta... no, pieleen menee mutta menköön. Nyt kai voisi ajatella Kristusta? En jaksa, mutta tiedän että hän ajattelee minua.
Ei kai hän ainakaan minua torju? Siinä nurinkääntämistä ja vapahdusta
-
Kun oikea sana osuu oikeaan paikkaan voi tapahtua jopa pieniä ihmeitä.
Itse olen saanut psalmin 23 suureen pahoinvointiini ja hätääntymiseeni. Se
vaikka on tutuista tutuin psalmi ei tilanteessani tullut omaan mieleeni. Ja vaikka olisi tullutkin, ei varmaan olisi vaikuttanut kuten ystävän lahja-ajatus.
Kerran tuli virsi Yoytuben kautta ja se valoi kaikki tinat pois sydäntäni painamasta.
Meitä voidaan käyttää toinen toistemme avuksi, vaikkemme sitä ikinä arvaisi.
Happamatonta Ystävänpäivää! ikävöivälle erikseen ja kaikille foorumilaisille.
:054:
mumminne R
-
Kun oikea sana osuu oikeaan paikkaan voi tapahtua jopa pieniä ihmeitä.
....
Meitä voidaan käyttää toinen toistemme avuksi, vaikkemme sitä ikinä arvaisi.
Kyllä näin on. Ja joskus ihan yllättäen. Vetää nöyräksi ja kiitolliseksi.
-
Onko tärkeintä I palkinto kilpailussa, vai perillepääsy?
(http://www.cosgan.de/images/midi/sportlich/p050.gif)
-
Onko tärkeintä I palkinto kilpailussa, vai perillepääsy?
(http://www.cosgan.de/images/midi/sportlich/p050.gif)
Minusta ne ovat tässä kilpailussa sama asia
-
Tärkeinta ei ole voitto, vaan MURSKAvoitto! :003:
-
Murtunutta ruokoa hän ei muserra.
-
Edelläsanottu on minulle aina uskonpalautusta.
-
Edelläsanottu on minulle aina uskonpalautusta.
Kuin myös. Joskus inhoaa itseään, ja silloin on hyvä muistaa että yläkerrassa minua ehkä ei inhota siinä mitassa, vaikka aihetta ei puutu. Alkaa oitis huvittaa oma pateettisuus.
-
Yli kuusi vuotta emmekä ole tästä aiheesta jatkaneet. Näin tätä luettavan ja päätin uudistaa kysymyksen itselleni.
Tämän vastauksen löysin sisältäni; Te ette valinneet minua. Minä valitsin teidät.
Tämä on niin vahvasti Herraltamme, ettei voi muuta kuin seurata Paimenta, tällaisena.
Kun on saanut Paimenen, kuuluu myös laumaan.
-
Edessä on Helluntai, Pyhän Hengen juhla.
Pyhä Henki muistuttaa meitä ja osoittaa meille Paimenen, Pelastajan, Kristuksen.
Paimen etsii kadonneita, nostaa monttuihin pudonneita, odottaa hitaita ja rampoja.
Kristus välillä kantaa minua, ja jää vain yhdet jäljet hiekkaan.
-
Tämä oli kuin täky jonka nielaisin. Juuri tällaisesta toivoisin kuulevani joskus saarnan. Onko kukaan kuullut? Tämä nähdäkseni ennen kaikkea kuuluu kirkon opetusviralle, tällaisten asioiden esiin ottaminen. Eipä tule mieleen.
-
Olen kyllä kuullut saarnoja joissa opetuslapsista kerrotun yhteydessä on otettu esiin myös miten kaikkien uskovien on mahdollista olla Kristuksen seuraajia.
Kuten opetuslapsetkaan eivät ymmärtäneet , ainakaan alkuaikoina , Mestarinsa olemusta sen Kaikkivaltiaassa olemuksessa, ei meidänkään tarvitse kaikkea osata ja ymmärtää. Ihmiselle riittää ihmisen kyvyt, mutta kutsumustaan on kuunneltava.
Ja se ei ole aivan yksinkertaista.
Itsensä tunteminen, ja niistä lähtökohdista palvelukseen antautuminen, avaa seuraamisen tavat ja tien.
Olla käytössä, kun sen aika ja paikka on, on sitä, minun mielestäni. Ei mitään ylihengellistymistä.
-
Mua koskettaa laulun sanat: "Älä pyytävältä peitä kasvojasi"
Käännänkö kasvoni puhujaa kohti, jos minulle puhutaan...kuuntelenko?
-
Roitta-mummi, koetin ehtiä vastaamaan, olen kuullut samanlaista paljon, jopa siihen asti, etteivät opetuslapsetkaan "seisseet näkemisen varassa". Se kuitenkaan ei pidä paikkaansa, sillä heistä tuli ylösnousemuksen todistajia.
Oikeastaan ajattelin muuta, juuri ketjussa päällimmäisenä käyvää selitystä " tekojen hurskaudesta" ja " olla köllöttelystä" . Uskon, ettei ihmisteko voi milloinkaan pelastaa. Samoin Jumalan näkevän motiivit sun muut ihmistä paremmin. Olen aina uskonut Jumalaan mutta vaihdellen siihen mitä Hän piittaa ihmiskunnan kohtalosta ja joskin se taitaa tässä ohittua sillä Jeesuksen tulo ihmiseksi osoittaa Hänen välittävän, eikä Hän kadu kutsumisiaan ja tiesi varmasti edeltä kaikki pienet ja suuret rötöstelyt.
Silti en usko " olla köllöttelyn " pelastavan ketään, ellei se sitten ole niin hengellistä että vastuu ihmisistä kuitenkin ymmärretään, ja sillä kohdin ihmiset saattavat pelata venäläistä rulettia niin maisella kunniallaan kuin iankaikkisuuskohtalollaan.
Että nyt olen vähitellen alkanut ajatella näin on vähän merkillistä. Ehkä siksi, että sellainen suurempi toisista huolehtiminen tapahtui yhteiskunnan koneistojen välityksellä eikä edellyttänyt suurempaa uhrausta kuin verojen rakastamisen. Tulevana aikana tarvitaan mahdollisesti paljon enemmän. Tämän saa höyhenelläkin kumoon jos viitsin ruveta selittelemään tarkemmin, jotenkin en nyt jaksa. Ainoat viimeisen tuomion kuvaukset kertovat hyvin hämmästyneistä ihmisistä, jotka juuri Kristuksen nimissä tekivät jos mitä, mutta eivät muistaneet huolehtia vähäosaisemman ajallisista tarpeista.
-
Luin ketjua ja ajattelin saadakseni sanottavan kerrankin lyhyeksi.
Kristuksen seuraaminen on toisen ihmisen armahtamista, sillä siten hän toimi.
Nykyisin ajattelen, että ilman tätä ei voi olla Kristuksen seuraaja, siis kristitty, ja ajattelen sitä körttivirttä jossa pyydetään: Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella. Armahtaminen sanan vanhassa merkityksessä on tarkoittanut myös aineellista apua ja omastaan luopumista.
Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa kuinka aiemmin tämän lainasin Bonhoefferilta: ( Kristukseen). uskova seuraa ( häntä). seuraaja uskoo, sillä seuraamaan lähtemälläkin voi aloittaa. Tunteilla ei tässä ole minkäänlaista osaa eikä roolia, sillä asettuessaan tunteiden vaihtelulle alttiiksi ihminen on varsinaisten tuulien viskeltävänä.
-
Luin ketjua ja ajattelin saadakseni sanottavan kerrankin lyhyeksi.
Kristuksen seuraaminen on toisen ihmisen armahtamista, sillä siten hän toimi.
Tähän kytkeytyy ajatus " olla köllöttelystä" kristityn elämänsisältönä. Jokainen tarvitsee leponsa, mutta jonkinlainen huoleton kattoon syljeskelyn asenne ei muistuta Jeesuksen elämää maan päällä.
Nämä ovat tämänhetkisiä ajatuksiani. Joko olen ymmärtänyt kristinuskon täydellisen väärin tai sitten tminussa ei vain ole mitään " körttihenkistä". Toisaalta tänne on kirjoitellut helluntailainen ja ortodoksikin.
Huomasin niinikään että ketju päättyi omaan kommenttiini kuusi vuotta sitten. Tuskin se niin tyhjentävä oli, ettei jatkolle olisi löytynyt muualta sanottavaa ja keskusteltavaa. Ellei sitten joku harrasta juuri näiden esille kaivamista huomatessaan että taas se peijakas on täällä.
-
Jumala vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen.
Kristuksen rakkaus vaatii meitä.
Uskoisin että meidät tällä tavalla lähetetään terveellä ja hyvällä ja oikealla tavalla liikkeelle.
Lepo, rauha ja Ilo Herrassa on kaikkea muuta kuin "olla köllöttelyä = armon halpana pitäminen
Kristuksen puolesta me olemme lähettiläitä. Olemme Kristuksen kirjeitä.
Sanotaan että uskovat ihmiset ovat viides evankeliumi.
-
Leenan kirjoituksesta poimin yhden lauseen, mikä on minusta tosi hyvin sanottu:
"Kristuksen seuraaminen on toisen ihmisen armahtamista, sillä siten hän toimi."
Tuossa on paljon sisältöä lyhyesti ilmaistuna.
Ja kun sen koittaa laittaa käytäntöön, huomaa aina toisinaan, ettei se ole niinkään helppoa.
Opettelua ja monesti uusiksi ottamista, moneenkin kertaan.
-
Leenan kirjoituksesta poimin yhden lauseen, mikä on minusta tosi hyvin sanottu:
"Kristuksen seuraaminen on toisen ihmisen armahtamista, sillä siten hän toimi."
Tuossa on paljon sisältöä lyhyesti ilmaistuna.
Ja kun sen koittaa laittaa käytäntöön, huomaa aina toisinaan, ettei se ole niinkään helppoa.
Opettelua ja monesti uusiksi ottamista, moneenkin kertaan.
Niin on, se muistuttaa joskus sellaiselle vuorelle kiipeämistä joka on liukas kuin märkä jää. Juuri kun kuvittelee edenneensä on liukumassa alamäkeen.
Tähänhän liittyy oivallus: " seuraaja uskoo" sillä rehellinen ihminen ymmärtää todellisen eron Kristuksen ja itsensä välillä. Siinä alkaa vähintään epäillä, olisiko tuo mies totisesti elävän Jumalan poika.
-
Kristuksen seuraaminen on sitä, jotta Hän työntää ja minä liikun.
Vaikkakin huonosti.
-
Kotimatkalla
Älä jää, oi Jeesus
selkäni taa!
Kun mä johdan, matka
väärän suunnan saa.
Pysähdytä minut!
Rinnalle käy!
Taluttaessasi
vaaroja ei näy.
Älä siihen jää, vaan
johtaen vie!
Eelläni kun kuljet,
kotiin päättyy tie.
Isäni Elias J. Pentin vuonna 1938 kirjoittama runo
-
Voi kuinka hyvin isäsi onkaan kirjoittanut.
-
Kristuksen seuraaminen on sitä, jotta Hän työntää ja minä liikun.
Vaikkakin huonosti.
Aivan körttiläinen ajatus...
-
Olen pitkään miettinyt sitä, että saatan joillakin ajoin vierastaa " körttiläisiä ajatuksia" . Toisin ajoin sitten en ollenkaan.
Jokin vanha istuu kuin nenä päähän. Se on körttivirsistä tuttua, ja juuri tuosta " Suo, Jeesus, paras opettaja mun itseäni tuntea" .
Muualta kuin körttiläisyydestä on puolestaan omittu " Jumala joka teissä vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen" .
Jumala vaikuttaa. Niin kyllä. Mutta ajatus minusta itsestäni robottina jonka Jumala ohjelmoi ei pelitäkään enää. Voin mainiosti valita monia ikäviä asioita joista tiedän hyvin, tämä ei ole Jumalalle mieleen:
- Kantaa kaunaa miettimättä omaa osuuttani ja omaa kohtuuttomuuttani. Erityisesti on mielessä ruikutus " niminerkistä joka sai minut lähtemään" . Ehei. Oma sensitiivisyyteni sen sai aikaan ja oma kyvyttömyyteni antaa yhtikä nitään anteeksi, hyvä tavaton.
- ahneus kun tuttu yhteisvastuukerääjä rämpii räntäsateessa luokseni. Okei. Ei ollut käteistä. Meninkö lupaukseni mukaan verkkopankille? No enpä vaan. Teki mieleni pitää ne rahat tänä vuonna itse!
- ja näitähän riittää, viitsinkö edes luetella, en tasan.
Jumala vaikuttaa, olenpa tässä havainnut ettei siinä määrin kuin toivon!
Jotakin muuta on kristuksen seuraaminen. Kilvoittelua.
Muistamista, ei hän liioin kiusauksitta selviytynyt. Minä tuppaan vain kompastumaan joka esteeseen.
-
Mietin edelleen: Se on toisen ihmisen armahtamista.
Käykö sellainen itsestään? Ihailen körttejä, sillä näköjään. Päätellen useidenkin ollaköllöttelyteksteistä.
Siinä sivussa tulee armahdettua ja autettua. Onnittelut. Ei onnistu minulta.
Se körttipappi, joka ensin kyllä vähän erehtyi ja tönäisi luottamuksen Jumalaan nurin ---- kyllä se sillä voimallisesti koska en tuntenut juuri hänen ilmaisujaan vasn typeryyksissäni puhuin " johdatuksesta " kun oikeammat sanat olivat kuuluneet: Viitsiiköhän Jumala välittää sellaisesta joka tapahtuu minulle, milloin en sille itse mitään ole mahtanut, tuleeko tämä Jumalalta? Siinä tapauksessa yksi ja sama.
Hän nauroi katkeraa naurua Kotkan seurisnuorista " sinä tietenkin ajattelet joo, nyt muutit kirkkokadulle vaikka Jumala tahtoi Keskuskadulle, tiedetään" pikkuisen erehtyi ja niin saattaa käydä.
Tässä seuraamisjutussa kyllä luotsasi selville vesille.
...................
No myöhemmin ymmärsin syitä katkeruuteen. Olisin kokenut itsekin. Ehkä. Tai vähintään jutut olisivat olleet äärettömän huvittavia.
Kysyin myöhemmin selkeämmin kun osasin.
Jumala vaikuttaa minussa, siis mitä?
Meillä on kilvoittelu itsekästä luontoamme, maailmaa ja pahaa henkeä vastaan.
.........................
Kenelle se on ollaköllöttelyä ja juuri sitä, kuinka nyt ihan itsestä tuntuu kivalta käyttäytyä niin no, hän ajattelee sitten niin. Kovasti " körttiläinen" ajatus.
Ehkä tänään. Olikohan aina?
Jos on , ei, apua!
Kirjoittelen joskus tänne, mutta Leenana vaan. Ja riivatun laiskana kilvoittelemaan vielä. Ellei armahdeta niin kehnostipa käy. Kastettuna kristittynä, kelvottomana mutta armahdettuna kastepuvun arvoiseksi, valkeaan vaatteeseen puettuna ansiottani.
En " körttinä" .
-
Minulle Kristuksen seuraaminen on yhä enemmän yhteisöön kuulumista. Ei Paimen ole vain minun paimeneni vaan meidän kaikkien. Ei Viinipuu ole runko, johon vain minä kuulun, vaan kaikkien oksien runko.
Yhteisöllä en tarkoita körttiläisiä tai luterilaisia, vaan kaikkia kristittyjä. Pitäisikö avartaa vielä koko ihmiskuntaan tai luomakuntaan? Näitäkin ajatuksia löydän Raamatusta. Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.
-
Minulle Kristuksen seuraaminen on yhä enemmän yhteisöön kuulumista. Ei Paimen ole vain minun paimeneni vaan meidän kaikkien. Ei Viinipuu ole runko, johon vain minä kuulun, vaan kaikkien oksien runko.
Yhteisöllä en tarkoita körttiläisiä tai luterilaisia, vaan kaikkia kristittyjä. Pitäisikö avartaa vielä koko ihmiskuntaan tai luomakuntaan? Näitäkin ajatuksia löydän Raamatusta. Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.
Näin, epäilemättä, mikäli sinut yhteisöön hyväksytään. Jouduin juuri Pohjois-Karjalan vuosinani kohtaamaan tilanteen jossapa en niin tervetullut ollutkaan. Ei se täällä liioin niin itsestäänselvää ole ollut.
Tällöin keskustelin paljon siitä, kuinka tehdä, miten " kuulua yhteisöön" jos ihmiset pelkäävät oireitani, ja itseäni huojensi suuresti ja syvästi: Ei sinun ole pakko. Jos ja kun pelkäät mennä toisten joukkoon Jumala sen näkee, Jumala antaa anteeksi, Jumala hyväksyy myös yksin taivaltajat.
Sattumalta löytyy naapuri jonka terassin pöydältä löytyy avoin Raamattu.
Ei hänkään kuulu " ryhmään" eikä varsinkaan " oikeaan ryhmään" .
Olisiko tässäkin niin : Toiselle annan toiset askareet.
Mutta joskaan et voi, rohkene, sairautesi tähden jaksa ryhmiin niin minkäänlaisiin, minä en sinua jätä, sinä olet minun, sanoo Herra, sinun armahtajasi.
Tämä on minusta sitä ja toisesta tätä. Tule ja seuraa minua! Mikä on seuratessa arvostettuna, kenties vallan ihailtunakin ryhmän jäsenenä? Mitä on pelästyä koko ryhmää? Mitä on, jos et uskalla lähteä kadulle koska tiedät, nyt kaadun eikä tässä kaupungissa kukaan auta?
Ja hämmästyneenä toteat: Sinä kuulut ryhmään. Se ei ollutkaan körttiryhmä, seurat, nimetty joukko joka mitä tavallisimmin on vakuuttunut omasta oikeassaolistaan. Sinä kuulut taloyhtiöösi, naapureiden joukkoon ja yllätyt: Hyvä tavaton! Nämä elävät elämää, jota itse olet tuuminut toisen armahtamiseksi! Tuohan auttaa naapurin yksinäistä vanhusta käymällä kaupassa. Tuo käy aivoverenvuodon jälkeen invalidisoituneen luona muistuttamassa, otithan lääkkeesi.
Tuo, hyvä tavaton, sanoo: Jos voit huonosti ja tarvitset sairaalaa tule meille! kun sanon, jättäkää ihmeessä kukat minun toimekseni matkan ajaksi!
Ryhmä? Ei, en kuulu mihinkään uskonnolliseen ryhmään. Se ei itselkeni merkitse Kristuksrn seuraamista. Minun ei tarvitse. Mutta hyvin jaan tässä osan ajatuksista. Jos säikäytän toiset niin minkäs sille teet. Katoavaisuuden alle taipuminen vähintään on tutuksi tullutta, ja hiljainenkin kuuluu ryhmään, perheeseensä, joka niinikään empimättä nousee kun kutsutaan ehtoolliselle,vieraampiinkin ihmisiin, joiden puolesta rukoilla!
Kiitos tästä!
-
Ryhmä on eri asia kuin se, mitä tässä tarkoitan yhteisöllä. Pieni porukka, joka katsoo yksin olevansa 'pyhä yhteinen seurakunta' on mielestäni harhassa. Jos se katsoo oikeudekseen valita, kenet hyväksyy tai torjuu, sitä voisi sanoa jopa saatanalliseksi.
-
Olen tainnut tuollaisessa "ryhmässä" joskus olla...
Vaarana on se ettei heti helposti huomaa että on harhassa.
En voi muuta kuin luottaa ja rukoilla että Jumala pitää omistaan huolta.
-
Ryhmä on eri asia kuin se, mitä tässä tarkoitan yhteisöllä. Pieni porukka, joka katsoo yksin olevansa 'pyhä yhteinen seurakunta' on mielestäni harhassa. Jos se katsoo oikeudekseen valita, kenet hyväksyy tai torjuu, sitä voisi sanoa jopa saatanalliseksi.
se on näin... harmillista...
-
Minulle Kristuksen seuraaminen on henkilökohtaista kulkemista Hänen kanssaan rukouksen ja Raamatun lukemisen kautta. Seuraaminen on "vaellusta niin kuin hän vaelsi" ja ristinsä ottamista ja kantamista. Minun ristinäni pidän ainoastaan omaa minääni ja se vasta raskasta on kuljettaa puhumattakaan vaeltamista Hänen vaelluksessaan joka on minulla jonkunlaista konttaamista ja Hänen jalassaan roikkumista ja valitusta heti kun jokin asia vastustaa. Mieluiten haluan olla kuunteleva Maria Hänen jalkojensa juuressa. Se kuulostaa helpolta.
Edellä on keskusteltu ryhmään kuulumisesta. Se voisi olla erillinen keskustelu. Helpompi olisi seurata lyhyempiä keskusteluja kun en jaksa olla kauan tietokoneen ääressä. Tietysti keskustelu venyy jos aihe on kiinnostava.
Itselläni on ollut omassa elämässäni törmäyksiä eri ryhmissä siitä että en ole kovin sopiva mihinkään. Riitoja ei ole syntynyt, on parempi vaieta asioista joita toiset eivät hyväksy tai ymmärrä. Tämä ei tarkoita että olisin juossut seurakunnasta toiseen. Uskoontuloni oli helluntailais-körttiläinen. Olen luterilaiseksi kastettu. Tästä seurasi tämä omanlaisen paikan hakeminen mutta 37 vuoden jälkeenolen yhäkin luterilaisen kirkon jäsen, en ole vaihtanut kertaakaan. Eroa olen viime aikoina harkinnut sen järkyttävän luopumuksen tähden.
-
Jotenkin samoin on ollut minullakin. En vain halua käyttää kovin hurskaita ilmaisuja, koska en ole hurskas vaan toivon kelpaavani syntisenäkin. Rukous ja Raamatun opetukset pitävät tiellä. Olin sirpaleina, kyselen edelleen .
Tie on valmis ;
https://youtu.be/dzYzqTYeDYY
-
Tuolla taidettiin keskustella ryhmän merkityksestä ja tällä kertaa niin päin että se merkitsi yhteisöllisyyttä tämä Kristuksen seuraaminen ja siinä, kun olen sitä paljon ajatellut, tavalkansa ollaan oikeassa kyllä. Juttu on suunnilleen sitä " missä kaksi tai kolme on koolla" ja samoin, yhteisön toinen toiselleen antamassa avussa on se aineellista tai muuta sorttia.
Ei se ole minusta hullummasti mutten oikein osaa näitä ajatella, ainakaan oikein, niin arvelen. Minä kopioin nuo sekä tuon seuraamisen että yhteisön Dietricus Docensilta ja hänen kirjoistaan joista toinen on Yhteinen elämä ( ent Kristillinen yhteiselämä)
-
Kristuksen sisällistä tuntemusta, voisi ainakin olla.
Sehän taisi olla se seppä Högmanin ohje Paavollekin aikanaan.
Vähin erin oppia tuntemaan sisällisesti, sisäisesti Vapahtajaa ja hänen mielenlaatuaan.
-
Kristuksen sisällistä tuntemusta, voisi ainakin olla.
Sehän taisi olla se seppä Högmanin ohje Paavollekin aikanaan.
Vähin erin oppia tuntemaan sisällisesti, sisäisesti Vapahtajaa ja hänen mielenlaatuaan.
Tää on muuan niitä juttuja joita en eläissäni ymmärtänyt enkä ymmärrä vieläkään. Seppä taisi vastata terävänäköisenä miehenä yhdelle kyselijälle. Mitä se yleistettynä sitten on, taidan nostaa hattua ja mennä ohi.
-
Minusta on outoa, mutta ihanaa, kun vuosien pohdintojen, lukemisien, kyselemisien jälkeen ' palikat ovat asettuneet' tällä matkalla niin, että saan vain olla ja elää.
Tämä on kuin kotona lapsena. Äiti ja isä päättivät puolestani, neuvoivat , kielsivät ja joskus kehoittivat työhön.
Lapsenmielisenä olen aina pitänyt itseäni. Minua ovat kantaneet juuri lapsille annetut lupaukset, kuten myös toistuvasti tullut näky käsien hipiästä, sormenjäljistä joista minut tunnetaan.
Mitä muuta tarvitsisin. Omaisia ja ystäviä. Rakkautta ja kohtuullista terveyttä.
-
toistuvasti tullut näky käsien hipiästä, sormenjäljistä joista minut tunnetaan.
Mitä muuta tarvitsisin. Omaisia ja ystäviä. Rakkautta ja kohtuullista terveyttä.
Kiitos ajatuksesta josta jatkaa. Mietin sitä, kuinka näistä vähitellen yksi toisensa jälkeen otetaan pois. Lopulta ei muuta jää, kuin tuo " kämmenten maloon piirrettynä" oleminen. Mitähän se lopulta on? Jonkun elämä päättyy ainakin ulkoa katsoen juuri tuolla tavalla.
Näköjään olen kirjoitellut seuratupa-osastoon aika hyödyttömiä ja hajanaisia ajatuksia ja sitten lopettanut. Syy on kyllä ilmeinen. Tuo pirstaleisuus, kun muu teksti on asiallista ja kertovaa kyllä on kuva mielen maisemasta ja saattaa tulla joskus toistenkin eteen. Muut suhteet ovat rakkaudellisia ja selkeitä ja suhde työhön on järjestynyt ja onnellinen ja valoisa.
Tavallisesti tällä kohdin keskeytetään ja huomautetaan että niissähän se Jumala juuri on, ja näin olisin keskeyttänyt hapuilijan pari vuotta sitten itsekin. Ihme on, ellen tehnyt sitä täällä. Olen pahoillani, ei pitäisi.
Niin ei olekaan. Jumala on jotakin, johon on aivan oma suhteensa ja Hän on ollut aika vaitelias pitkään. Kyselyt ja irtisanoutumiset milloin mistäkin noissa kirjoitteluissa eivät merkitse mitään muuta. Ei ole sanottavaa niin pitkään kuin Jumala vaikenee mutta kyseltävää on, kunnes ei juuri edes kysele. Toisten kirjoittamista kirjoista ja täältä kuitenkin on löytynyt vähäinen valon pilkahdus, kuin Nehemian(?) kirjan sana: Hän on vaiti koska rakastaa sinua.
Jaa. Kuonkas tästä rakennettiinkaan aasinsilta Kristuksen seuraamiseen? :eusa_wall: