Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Jampe - 24.01.10 - klo:18:29
-
Talosta oli isäntä kuollut ja poltettu krematoriossa. Pojan piti lähteä hevosella isää hakemaan hautaamista varten. Krematoriosta palatessa poika tuli uteliaaksi, että miltähän se isä mahtaa näyttää poltettuna tuhkaksi? Niin hän avasi purkin kannen ja kas, samassa tuli tuulenpuuska ja vei uurnan sisällön mennessään.. Poika tästä hätääntyneenä, että mitenkäs hän nyt voi viedä tyhjän purkin jos joku muukin haluaa sinne katsoa?
Matkalla hän päätti kurvata kodin kautta ja kouraisi tulisijasta saman verran tuhkaa mitä uurnassa oli ollutkin. Poika pääsi vihdoin perille hautauspaikalle ja ojensi uurnan äidille, mutta äitiä alkoi myös kiinnostaa, miltähän se isä mahtaa näyttää tuhkattuna? Niinpä äiti avasi purkin kannen ja hämmästys levisi hänen kasvoilleen; "Voivoi kun on isä mennyt pieneksi! Ei ole jäänyt kuin vähän munankuoria..." :003:
ps. Oma erittäin läheinen omaiseni on muuten polttohaudattu, että ei sitten tarvitse kenenkään ottaa hernettä kiduksiinsa.
-
Äitini tuhkattiin. Samoin saa tehdä minulle.
Silloin, kun järjestin äidin hautajaisia, sain siihen sisaruksilta melko vapaat kädet. Tuo tuhkaushomma pani silloin miettimään. Äiti oli kyllä kuulemma sanonut itse, että hänet saa tuhkata, mutta hän(kin) kun puhui välillä kaikenlaista. Mm. kerran, että hänet täytyy haudata omistamassaan pikkufiiatissa. :icon_wink:.
No, veli sai puhuttua asiassa ympäri. Ei siihen kuulemma mitään (teologisesti) arveluttavaa liity.
Pienillä paikkakunnilla tuhkausta vieläkin vierastetaan, mutta isommilla se on kai jo normaali käytäntö. Eihän hautausmaatkaan muuten riitä.
Ortodoksit ei tuhkaa vainajiaan.
-
Samoin saa tehdä minulle.
Ja minulle. Kannatan tuhkausta. Mutta jäi paha mieli kun enoni oilsi halunnut perinteisen hautauksen ja hänen lapsensa järjestivät isänsä toivomusta kunnioittamatta tuhkauksen. >:(
-
Äitini tuhkattiin. Samoin saa tehdä minulle.
Silloin, kun järjestin äidin hautajaisia, sain siihen sisaruksilta melko vapaat kädet. Tuo tuhkaushomma pani silloin miettimään. Äiti oli kyllä kuulemma sanonut itse, että hänet saa tuhkata, mutta hän(kin) kun puhui välillä kaikenlaista. Mm. kerran, että hänet täytyy haudata omistamassaan pikkufiiatissa. :icon_wink:.
No, veli sai puhuttua asiassa ympäri. Ei siihen kuulemma mitään (teologisesti) arveluttavaa liity.
Pienillä paikkakunnilla tuhkausta vieläkin vierastetaan, mutta isommilla se on kai jo normaali käytäntö. Eihän hautausmaatkaan muuten riitä.
Ortodoksit ei tuhkaa vainajiaan.
Uskontunnustuksessahan sanotaan: "ja ruumiin ylösnousemukseen". Kohta taitaa löytyä myös Raamatusta.
Tähän kai usein vedotaan, kun halutaan perustella miksi ei pitäisi polttohaudata.
Mutta jos tätä miettii uudestaan:
Mitäs ruumiista on jäljellä kun se on maannut huonossa maassa parisataa vuotta?
Lihaa, luuta?
Ei kumpiakaan, jos on saatunut oikeat emäkset tai happamuudet. Ei luita, ei lihoja, ei sen paremmin tuhkiakaan.
Ei kai sillä siis liene hirviästi merkitystä, poltetaanko, mädätetäänkö vai kuivataan. Polttaminen nopeuttaa luonnon omia prosesseja, tulee vähemmän metaanikaasuja. Tuhkassa on hyviä ravinteita, mutta polttamisesta tulee hiilidioksidia. Kumpi sitten on ympäristölle kalliimpaa.
Tuli tästä mieleeni, että jenkeissä lienee melko yleisesti tapana, että siunaustilaisuuden päätteeksi viimeisen virsimusiikin soidessa vainajan arkku liukuu liukuhihnaa pitkin seinässä olevasta luukusta sisään. Luukun toisella puolella odottaa tuhkauuni. Parhaimmillaan liekit kuulemma iskevät salin puolelle savuja.
Aika irvokkaan kuuloista. Kesällä eräs Herättäjän pappi kertoi, että tapa on nykyään käytössä myös jossain eteläsuomalaisessa seurakunnassa.
-
"Kiire sillä oli elläissään ja kiire vielä kuoltuaannii" oli joku savolaismummo tokaissut, kun taksinkuljettajan arkku oli ampaissut vauhdilla liikkeelle uuniin. Muistaakseni joku tottumaton vahtimestari oli vetänyt vivun suoraan ääriasentoon tai jotain.
-
Uskontunnustuksessahan sanotaan: "ja ruumiin ylösnousemukseen". Kohta taitaa löytyä myös Raamatusta.
Tähän kai usein vedotaan, kun halutaan perustella miksi ei pitäisi polttohaudata.
Mutta jos tätä miettii uudestaan:
Mitäs ruumiista on jäljellä kun se on maannut huonossa maassa parisataa vuotta?
Lihaa, luuta?
Ei kumpiakaan, jos on saatunut oikeat emäkset tai happamuudet. Ei luita, ei lihoja, ei sen paremmin tuhkiakaan.
Ei kai sillä siis liene hirviästi merkitystä, poltetaanko, mädätetäänkö vai kuivataan. Polttaminen nopeuttaa luonnon omia prosesseja, tulee vähemmän metaanikaasuja. Tuhkassa on hyviä ravinteita, mutta polttamisesta tulee hiilidioksidia. Kumpi sitten on ympäristölle kalliimpaa.
Tuli tästä mieleeni, että jenkeissä lienee melko yleisesti tapana, että siunaustilaisuuden päätteeksi viimeisen virsimusiikin soidessa vainajan arkku liukuu liukuhihnaa pitkin seinässä olevasta luukusta sisään. Luukun toisella puolella odottaa tuhkauuni. Parhaimmillaan liekit kuulemma iskevät salin puolelle savuja.
Aika irvokkaan kuuloista. Kesällä eräs Herättäjän pappi kertoi, että tapa on nykyään käytössä myös jossain eteläsuomalaisessa seurakunnassa.
Pieni korjaus tuohon. Helsingin entisen ruumiinpolttoyhdistyksen nykyisen krematorion kappelissa tapahtuu juuri näin lukuunottamatta niitä liekkejä. Polttaminen tapahtuu samassa rakennuksessa, mutta erikseen.
Järjestin vuosi sitten isäni hautauksen ja se tahtui polttamalla ja niin saa minullekin tehdä. Täällä etelässä polttaminen on hyvin tavallista ja prosentti on yli 70 suurissa kaupungeissa.
-
Tuli tästä mieleeni, että jenkeissä lienee melko yleisesti tapana, että siunaustilaisuuden päätteeksi viimeisen virsimusiikin soidessa vainajan arkku liukuu liukuhihnaa pitkin seinässä olevasta luukusta sisään. Luukun toisella puolella odottaa tuhkauuni. Parhaimmillaan liekit kuulemma iskevät salin puolelle savuja.
Amerikassa kaikki on niin mahdotonta! :icon_surprised:
-
Tästä sanoi yksi tyynisieluinen nuoruudenystäväni taannoin että eikö se liene samantekevää, tapahtuuko se palaminen nopeasti vai hitaasti...kun siinä haudassa tapahtuu sitä "palamista" eli aineen yhtymistä happeen joka tapauksessa. Sillä tavoin sitä häviää tämä tomusta tehty.
-
Minut saa polttaaa sitten aikanaan, olen sanonut sen myös lapsille. Ja uurna sellaiseen yleiseen uurnalehtoon. Täällä pohjanmaalla on tärkeää, että haudalla käydään laittamassa kukat ja kynttilät, ellei, niin "mitä ihimisetkin sanoo, jos hauralla ei käyrä ja kukat ei oo kohorallaan" Olen kuullut sen niin monta kertaa sukuhaudalla käydessä. En halua lapsiltani mitään velvoitetta. Ihan yhtä lähellä vainajaa ja muistoja ollaan kotona. On valokuvat ja kynttilöitä, joita voi polttaa ja paljon kauniita muistoja.
-
Veljeni totesi ettei häntä saa sitten aikanaan polttaa. Pitää olla madoillekin jotain syömistä. Siihen hautaustoimiston hoitaja vastasi, että valitettavasti hauta on niin syvä, ettei siellä matoja ole. :icon_wink:
Oman työn kautta on kuolema ja hautausasiat tulleet niin luonnolliseksi osaksi elämää, ettei tuhkaus eikä päällehautaus hirvitä. Monelle on kauhistus se, että kahdenkymmenen vuoden kuluttua saa samaan hautaan haudata toisen vainajan. Joidenkin mielestä hautapaikka pitäisi olla ikuinen. Olisi siinä isoilla kaupungeilla aika ongelma, jos kaikki ihmiset haluaisivat itselleen ja omaisilleen ikuisen arkkuhaudan. :017:
-
On oikeastaan aika hullua, miten kummallisia ajatuksia siihen koko kuolemaan liittyy. Ja tämän ruumiin menettämiseen. Itsekin huomaan tuumailevani, että tuhkatkaa, ja asetelkaa se tuhka sinne kotikylän harjulle, mutta maan pinnalle sitten, ettei paksu maakerros peitä tuttua näköalaa...kaikenlaista....
-
Tuo tarina tuulenpuuskasta on muuten hyvä, mutta ruumiin tuhka on niin painavaa, ettei sitä tuuloset noin vain pyöräyttele. Tiedän, että joillekin sureville on ollut pettymys, kun mereen sirosti ripottelemisen sijaan tuhka onkin rojahtanut kovin arkisesti melkein rantaviivalle.
-
Tuo tarina tuulenpuuskasta on muuten hyvä, mutta ruumiin tuhka on niin painavaa, ettei sitä tuuloset noin vain pyöräyttele. Tiedän, että joillekin sureville on ollut pettymys, kun mereen sirosti ripottelemisen sijaan tuhka onkin rojahtanut kovin arkisesti melkein rantaviivalle.
Ei se ollutkaan tosikertomus.
-
Tuo tarina tuulenpuuskasta on muuten hyvä, mutta ruumiin tuhka on niin painavaa, ettei sitä tuuloset noin vain pyöräyttele. Tiedän, että joillekin sureville on ollut pettymys, kun mereen sirosti ripottelemisen sijaan tuhka onkin rojahtanut kovin arkisesti melkein rantaviivalle.
Ihan sama. Polttohautaus on parempi vaihtoehto.
-
Minä EN halua itselleni polttohautausta, en missään nimessä. Minut PITÄÄ haudata arkussa. Ja tilastahan se ei ole kiinni. Seurakunta laajentaa hautausmaata sitä mukaa kuin maa loppuu ja jos tulee tie vastaan, niin perustetaan sitten uusi hautausmaa. Kaupunkilaisilla on kaupunkilaisten tavat, mutta itse haluan perinteisen hautauksen. Lisäksi hinnassa ei maalla ole mitään eroa, kun tulee kuljetuskustannukset krematorioon. Täällä Kuopiossakin taitaa varmaan valtaosa olla tuhkauksia, kun se on halvempaa, mutta toivon, että itselläni on siinä vaiheessa sen verran rahaa, ettei rahan takia tarte polttaa vaan saan rauhassa nukkua maan povessa. Mutta mistäs sen tietää, miten nuukia ja kiireisiä omaisia minulla aikanaan on.
Toinen, mistä en tykkää, on se, että hautapaikan menettää, jos sitä ei hoideta. Vielä kuoleman jälkeen rangaistaan siitä, että ei ole "merkittävä" henkilö, joiden hautaa hoidetaan seurakunnan puolesta tai sitten ei ole riittävän läheisiä omaisia tai jälkipolvia, joille esipolvien muisto merkitsisi jotain. Yritin itse etsiä isoisovanhempieni hautaa, mutta sitä ei ollut merkattu kirjoihin, kun siihen aikaan oli väestökirjanpito sitä sun tätä, mutta pettymys olisi ollut vielä suurempi, jos olisin saanut vastauksen, että se on otettu uuteen käyttöön. Kuopiossa on seurakuntayhtymän toimesta poistettu paljon hautoja maalaishautausmailtakin, mikä on minusta ihan hölmöä. Perusteluna, ettei niitä hoideta. Noh, omassa seurakunnassani on kanta, että kukkia ei tarvitse olla ja tilaa riittää, ainakin toistaiseksi. Saas nähdä, mitä tulee seurakuntayhtymän myötä. Se on ainoa asia, missä isommin karsastan seurakuntayhtymää. Minusta "hoitamattomat" haudat ovat päinvastoin kauniita ja kertovat historiasta ja siitä, että kaikki me olemme lopulta samanarvoisia, kun maallinen maine unohtuu. Voisi joku keksiä perustaa hautausmaan kauas keskustaajamista luonnontilaiselle hautausmaille niin kuin Karjalassa ikään. Hautausmaatkin on tehty nykyisin puistoiksi, joissa pitää olla nurmikot ja toinen toistaan paremmat istutukset ja suorat rivit ja ties mitä. On tainnut hävitä alkuperäinen ajatus palaamisesta luontoon.
-
Egologisista syistä mut saa polttohaudata, kun haudat vie niin paljion maa tilaa.
Mutta inhimillisistä syistä valitsisin tavallisen hautaamisen.
Aika raakaa työntää ruumis tuleen.
Jotenkin ei inhimillistä.
Saksalainen tehokoneisto tulee mieleen, joka poltti juutalaisia.
Tää ois ollut äänestyksen paikka kuka mitenkin, mutta taitanee teknisesti olla mahdoton tästä alkaa äänestystä enään tän aiheen ylle?
-
Toinen, mistä en tykkää, on se, että hautapaikan menettää, jos sitä ei hoideta.
Kun maksaa ainaishoitomaksun, varmasti hautapaikkaa hoidetaan vuosikausia. Meillä päin omaiset käyvät usein hautakiviä
pesemässä, kukkia ja kynttilöitä viemässä.
-
Kun maksaa ainaishoitomaksun, varmasti hautapaikkaa hoidetaan vuosikausia. Meillä päin omaiset käyvät usein hautakiviä
pesemässä, kukkia ja kynttilöitä viemässä.
Tilanpuutteen takia meillä ei enään ainaishoitoja tunneta eikä myönnetä. Jotkut seurakunnat ovat tehneet päätöksiä kuinka pitkä ainaishoito on kun tila kertakaikkiaan loppuu. Useinmiten mielenkiinto omaisilta loppuun kun lapset kuolevat. Isovanhempien haudoilla käyntiin mielenkiinto on hyvin vähäistä. Laki määrittelee muutamat haudat kuten Mannerheim ristin ritarien haudat seurakunnan toimesta ylläpidettäviksi kunnes toisen laine laki säädetään. Meillä sattuu olemaan neljän ritarin haudat, joista yksi on kaksikertainen ritari. (Ilmari Juutilainen, Väinö Hämäläinen, Yli-Somppi ja Rolf Vinqvist)
-
Tilanpuutteen takia meillä ei enään ainaishoitoja tunneta eikä myönnetä. Jotkut seurakunnat ovat tehneet päätöksiä kuinka pitkä ainaishoito on kun tila kertakaikkiaan loppuu.
Onhan se tietysti näin, että monilla hautausmailla sama hautapaikka on käytetty jo moneen kertaan. Hautausmaat ovat kulttuurihistoriallisesti tärkeitä, mutta seurakunnan talouden näkökulmasta kovin kalliita. Olisikin hyvä, jos siirryttäisiin lailla polttohautaukseen. Ymmärrän, että ihmisillä on tarve muistella vainajia, mutta eikö sitä voi tehdä muulla tavoin, kun hautaamalla ihmisiä arkkuun. Hautausmaat ovat monella paikkakunnalla ympäristöongelma. Pari kertaa vuodessa hautausmaasta on tietysti silmäniloa eli pyhäinpäivänä ja jouluna.
-
Itse en ymmärrä, että tehokkuusajattelu viedään jo kuolemaankin. Pitää olla tehokas vielä kuollessaankin. Ei hyvä. Sama se on muutenkin yhteiskunnassa ja jopa kirkossa. Sitten valitetaan seurakuntien jäsenmäärien tippumisesta, kun osa papeista on ns. leipäpappeja, joilla ei edes hautajaisissa ole aikaa olla omaisten tukena vaan kiirehtivät seuraaviin hautajaisiin. Onneksi kotipaikkakunnallani papit vielä tervehtivät kaupassa ja saattavat leskiltä kysellä vointia hautajaisten jälkeenkin, mutta koko ajan käy sekin harvinaisemmaksi. Muutenkin nykyisin yhteys seurakuntalaisiin jää etäiseksi. Saarnataan kyllä ajasta lähimmäiselle ym., mutta kuitenkin aika on kortilla verrattuna muutaman kymmenen vuoden takaiseen. Itseäni todella inhottaa kirkossa vallitseva materialismi, kun vain paperilla korostetaan, mitä pitäisi tehdä ja samaan aikaan jopa hautausmailla puhutaan siitä, mikä on halvin tapa kuolla ja haudata läheinen.
Tule tänne katsomaan niin ymmärrät. Otetaan laskuesimerkki. Jos kaikki pääkaupunkiseutulaiset haudattaissin arkkuhautoihin tarvittaisiin hautuumaata 1000000x2m2 = 200hehtaaria+istutukset + käytävät.ja tiet hautuumaalla./ sukupolvi ja jos kaikilla on ainaishauta niin monellako tuo tulee kertoa, mutta siinä parin kolmen neliökilometrin hujakoilla tai vähän yli. Kun vielä otetaan huomioon, että hautumaan tulee sääntöjen mukaan olla hengittävää hiekka- tai soramaata niin uupelo maasta uhkaa heti.
-
Itse en ymmärrä, että tehokkuusajattelu viedään jo kuolemaankin. Pitää olla tehokas vielä kuollessaankin. Ei hyvä. Sama se on muutenkin yhteiskunnassa ja jopa kirkossa. Sitten valitetaan seurakuntien jäsenmäärien tippumisesta, kun osa papeista on ns. leipäpappeja, joilla ei edes hautajaisissa ole aikaa olla omaisten tukena vaan kiirehtivät seuraaviin hautajaisiin. Onneksi kotipaikkakunnallani papit vielä tervehtivät kaupassa ja saattavat leskiltä kysellä vointia hautajaisten jälkeenkin, mutta koko ajan käy sekin harvinaisemmaksi. Muutenkin nykyisin yhteys seurakuntalaisiin jää etäiseksi. Saarnataan kyllä ajasta lähimmäiselle ym., mutta kuitenkin aika on kortilla verrattuna muutaman kymmenen vuoden takaiseen. Itseäni todella inhottaa kirkossa vallitseva materialismi, kun vain paperilla korostetaan, mitä pitäisi tehdä ja samaan aikaan jopa hautausmailla puhutaan siitä, mikä on halvin tapa kuolla ja haudata läheinen.
Meillä pienessä seurakunnassa on kaksi pappia, eikä kumpikaan heistä ole leipäpappi. Viime vuonna meillä haudattiin 96 vainajaa. Valitettavasti vainajia ei tule tasaiseen tahtiin haudattavaksi. Joskus on viisikin hautausta viikonloppuna. Kaikki haluaisivat lauantain hautajaispäiväksi. Nykyinen pappien työaikalaki lupaa papille kerran kuussa vapaan viikonlopun. Meillä se tarkoittaa sitä, että kahtena viikonloppuna joka kuukausi on vain yksi pappi töissä. Papille on välillä pakko ottaa kolmekin siunausta per lauantai. Siinä ei valitettavasti ehdi kauan viipyä yhdessä hautauksessa vaikka kuinka olisi halua ja uskoa.
-
Meillä pienessä seurakunnassa on kaksi pappia, eikä kumpikaan heistä ole leipäpappi. Viime vuonna meillä haudattiin 96 vainajaa. Valitettavasti vainajia ei tule tasaiseen tahtiin haudattavaksi. Joskus on viisikin hautausta viikonloppuna. Kaikki haluaisivat lauantain hautajaispäiväksi. Nykyinen pappien työaikalaki lupaa papille kerran kuussa vapaan viikonlopun. Meillä se tarkoittaa sitä, että kahtena viikonloppuna joka kuukausi on vain yksi pappi töissä. Papille on välillä pakko ottaa kolmekin siunausta per lauantai. Siinä ei valitettavasti ehdi kauan viipyä yhdessä hautauksessa vaikka kuinka olisi halua ja uskoa.
Tehän olette selvästi ylittäneet tavoitteet. Ettekkö yhtään rajoittanut sitä loppuvudesta?
Meillä siunataan siinä 200 vuodessa ja yhtenä vuotena laskin, että meillä oli käynyt 49 eri pappia (omat mukaan luettuna) suorittamassa siunauksen. Aika monilla on perhepappi ja toisekseen meillä on vielä Keravalaisten ja Järvepääläisten sukuhautoja Noin 1/4 vainajista oli toisseurakuntalaisia. Meillä kastetaan yli 500 lasta joka vuosi eli siellä on kovempi paine. Toisekseen meillä on myös eläkeläistyövoimaa saatavissa toimituksiin hyvin jos omat 12 pappia eivät riitä kuten kesällä rippileirien aikaan usein on.
-
Itse en ymmärrä, että tehokkuusajattelu viedään jo kuolemaankin. Pitää olla tehokas vielä kuollessaankin. Ei hyvä. Sama se on muutenkin yhteiskunnassa ja jopa kirkossa.
Eikö kysymys ole muustakin. Maahan hautaaminen ei ole alunperin kristillinen perinne vaan sitä on harjoitettu vuosituhansia. Härski kysymys: Onko vainajien maallisia jäännöksiä niin paljon palvottava? Eiko tärkeämpää ole kuolleiden omaisten muistaminen? Maalliset jäännökset jäävät, mutta sielu on jo muualla.
-
Eikö kysymys ole muustakin. Maahan hautaaminen ei ole alunperin kristillinen perinne vaan sitä on harjoitettu vuosituhansia. Härski kysymys: Onko vainajien maallisia jäännöksiä niin paljon palvottava? Eiko tärkeämpää ole kuolleiden omaisten muistaminen? Maalliset jäännökset jäävät, mutta sielu on jo muualla.
Olavi Kares kirjoitti aikoinaan, että nykyisestä hautausmaakulttuurista on pelottavan lyhyt matka hautakulttiin.
-
Olavi Kares kirjoitti aikoinaan, että nykyisestä hautausmaakulttuurista on pelottavan lyhyt matka hautakulttiin.
Huojentavaa kuulla persona gratankin näin tiukka näkemys asiasta. Olen samaa mieltä.
-
Esteettinen näkökulma hautaukseen ja hautausmaihin:
hautausmaat ovat kauniita, varsinkin vanhat, erilaisine risteineen ja kivineen.
portossa oli aivan huikea hautausmaa, josta voidaan jo puhua
palvonnasta.
Siellä oli vieri vieressä "pieniä kirkkoja", jokaisella perheillä oli siis oma mausoleuminsa
alue oli todella mykistävä, epätodellinen.
Ikäänkuin "leikkikirkkoja" kaikkkine yksityiskohtineen.
"Kirkon" eli siis kappelin? sisään näki taidokkaista lyijylasi-ikkunoista, joita "pääovissa" oli.
siellä lepäsivät arkut kolmessa-neljässäkin kerroksessa.
sisällä oli pieni alttarikin.
Harmi kun en osaa liittää omia kuvia.
Tässä vanha juutalainen hautausma Prahassa
http://images.google.fi/imgres?imgurl=http://www.scrapbookpages.com/czechrepublic/JosefovPhotos/Cemetery5.jpg&imgrefurl=http://www.scrapbookpages.com/czechrepublic/prague/josefov/Cemetery01.html&usg=__XR8y3dajtsY4KWDzwLzADIAbfQc=&h=432&w=576&sz=145&hl=fi&start=42&um=1&tbnid=VR-dPJ6n8UCmxM:&tbnh=101&tbnw=134&prev=/images%3Fq%3Dold%2Bcemetery%26ndsp%3D18%26hl%3Dfi%26lr%3Dlang_fi%26sa%3DN%26start%3D36%26um%3D1
tässä hautakivi
http://i1.trekearth.com/photos/14687/25640011.jpg
yksinäinen hauta
http://www.hikingupward.com/SNP/StonyMountain/images/021806/P2180019.jpg
-
Minulle jäi jo nuorena kauhukuva ruumiin polttamisesta kun TV.ssä näytettiin intialaisten hautajaismenoja. Sinne vaan roviolle leskikin. Ainakin naisleski.
Sitten suuntauksissa joissa liikuin puhuttiin tulesta pahana, vaikka se on hyvä renki.
"Maapallo on tulelle talletettu." Siis atomiräjähdystä ennusteltiin. Kuitenkin "me pyhät
pelastumme ikäänkuin tulen läpi".
Puoliso puhui jo vuosia sitten että hänet kyllä saa tuhkata. Nykyään olen välinpitämätön luistani ja nahoistani kuoleman jälkeen. Jos on egologisempaa tuhkata, niin kyllä sitten.
Hautakivikään ei merkitse kovin suurta . Käyn kyllä keväisin viemässä kukat, äitienpäivänä ja pyhäinpäivänä ja jouluna. Mutta omaiseni eivät ole siellä.
Muistelen perhettäni, sukuani ja edesmenneitä ystäviäni ajatuksin, puhein ja valokuvia katsellen.
-
Palvomisesta en tiedä, mutta itse haluan kunnioittaa menneitä sukupolvia ja minun mielestä hautausmaat ovat hyvä paikka muistaa omaa kuolevaisuuttaan, kun muualla kuolema on niin eristetty yhteiskunnasta, mutta hautausmaalla sentään saa vielä tunnustaa kuolevansa itsekin. Tosin nyt on jo hautausmaillekin tullut halloween-värikynttilät, yltiöpäinen koristelu sun muu. Ehkä sitä olen itse vähän turhan kiinnostunut historiasta, kun haluaisin säilyttää haudat muistona menneistä sukupolvista. Mutta totta tuo, että ei saa liikaa painottua kuolleisiin, kun heidän armonaikansa meni jo, mutta meillä muilla sitä on vielä jäljellä. Kuitenkin kohtuus kaikessa ja olisi hyvä, jos edes hautausmailla saisi jopa keskellä kaunpunkia ajatella muutakin kuin tehokkuutta ja selviämistä yhä paremmin.
Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että historiaa tutkitaan ja säilytetään missä mahdollista. Kun poikkesin Luopioisten hautausmaalla, niin siellä oli yli 100vuotiaita rautaristejä vielä paikoillaan kun tilaa on. Tilanne kaupungeissa on todella sen vastakohta mitä pienissä pitäjissä. Minusta oli upeaa kun historiaa on säilytetty. Käyntini Luopioisten hautausmaalla liittyi siihen, että sukututkimuksessa, jota olen suorittanut selvisi, että yksi esi-isäni on haudattu Luopioisiin 1894 enkä siis olettanut löytäväni mitään. Yllätyksekseni puutarhuri näytti alueen, jolla hauta todennäköisesti on "nice to know but". Siis se siitä. Hänen lapsistaan oli silloin kolme elossa, joista kaksi asui Pietarissa ja yksi Helsingissä ja epäilen ettei hautajaisissa ollut kuin leski. Tämä esi-isä oli jahtivouti, joten mitään perintöä tuskin jäi mahdollisen mökin lisäksi.
-
Palvomisesta en tiedä, mutta itse haluan kunnioittaa menneitä sukupolvia ja minun mielestä hautausmaat ovat hyvä paikka muistaa omaa kuolevaisuuttaan, kun muualla kuolema on niin eristetty yhteiskunnasta, mutta hautausmaalla sentään saa vielä tunnustaa kuolevansa itsekin. Ehkä sitä olen itse vähän turhan kiinnostunut historiasta, kun haluaisin säilyttää haudat muistona menneistä sukupolvista.
Eikä maatuvasta aineesta tehdyn uurnan voi laskea myös hautaan?
-
Yhdynpä keskusteluun kun kannoin isäni hautaan arkussa toissa päivänä.
Oli "hauskat hautajaiset" tai ainakin muistotilaisuudesta jäi mukava olo. Suru ja syvätkin virrat tulevat vielä.
Mutta jotenkin minulla on oolut jo ennen tätä sellainen ajatus ettei se ihminen ole enään siinä vaan hänen tyhjä huoneistonsa tavaroineen. Henki on lakannut ja sielu on muuttanut pois. Vähän niinkuin tämä tietokone
sammuu ja rauta jää pöydälle. Teksti ja ja sen sisältämä ajatus siirtyy eetteriin ja palaa joskus tälle tai jollekin toiselle koneelle.
Niimpä ajattelen että ruumiin voi haudata arkussa tai tuhkana. Minusta tuntuisi hyvältä ajatus että haudalle laitettaisiin puinen risti ja se saisi maatua rauhassa ja kestää sen aikaa kuin kestää. Luultavasti sinä aikana vainajan muistaneet ihmisetkin kuolevat tai muuttavat pois paikkakunnalta. Ne ihmiset jotka vielä kaivaatvat ja muistelevat vainajaa silloin muistavat hänet ilman ristiäkin tai sitten kyseessä paikkakunnalla asuvien sukuhauta ja siihen on jo haudattu muitakin ja risti on jouduttu uusimaan.
Meisän paikkakunnlla on läjä hautakiviä ja metalliritejä jotka on poistettu hoitamattomista haudoista ja ne on kasattu pienelle alueelle ja osin ladottu kasaan. Se risti hautausmaa toisaalta puhuttelee toisaalta
mietityttään että ovatko ne Ongelma jätettä?
Sekin on sitten minusta hullua etttä joissakin suvuissa kertyy hoitohautojan ympäri suomea ja muutama sukulainen kiertää niitä hoitamassa pitkin kesää.
Ennen haudattiin rivihautoihin joten ei ole mikään ihme että joku on kadoksissa.
Eräs mummeli kertoi käyvänsä tapaamassa tuttujaan hautausmaalla joten se merkitys ihmisten ja yhteisten muistojen kannalta on tärkeää muillekin kyläläisille kuin omalle suvulle.
Itse en haluaisi että pojanpojanpojan tarvitsi enään ressat itseään minun hautakiven kultakirjaimien uusimisella tai hautakiveni kallistumiselle. Kun puuristini lahoaa kaatuu tai myyräjyrsii niin uutta ei tarvi pystyttää ja päällä saa levätä jokin toinen tai niitty vihannoida. Ja hiippakunta. rovastikunta, yhtymä tai kristillinen oy hallinnoida.
-
Yhdynpä keskusteluun kun kannoin isäni hautaan arkussa toissa päivänä.
Oli "hauskat hautajaiset" tai ainakin muistotilaisuudesta jäi mukava olo. Suru ja syvätkin virrat tulevat vielä.
Mutta jotenkin minulla on oolut jo ennen tätä sellainen ajatus ettei se ihminen ole enään siinä vaan hänen tyhjä huoneistonsa tavaroineen. Henki on lakannut ja sielu on muuttanut pois. Vähän niinkuin tämä tietokone
sammuu ja rauta jää pöydälle. Teksti ja ja sen sisältämä ajatus siirtyy eetteriin ja palaa joskus tälle tai jollekin toiselle koneelle.
Niimpä ajattelen että ruumiin voi haudata arkussa tai tuhkana. Minusta tuntuisi hyvältä ajatus että haudalle laitettaisiin puinen risti ja se saisi maatua rauhassa ja kestää sen aikaa kuin kestää. Luultavasti sinä aikana vainajan muistaneet ihmisetkin kuolevat tai muuttavat pois paikkakunnalta. Ne ihmiset jotka vielä kaivaatvat ja muistelevat vainajaa silloin muistavat hänet ilman ristiäkin tai sitten kyseessä paikkakunnalla asuvien sukuhauta ja siihen on jo haudattu muitakin ja risti on jouduttu uusimaan.
Meisän paikkakunnlla on läjä hautakiviä ja metalliritejä jotka on poistettu hoitamattomista haudoista ja ne on kasattu pienelle alueelle ja osin ladottu kasaan. Se risti hautausmaa toisaalta puhuttelee toisaalta
mietityttään että ovatko ne Ongelma jätettä?
Sekin on sitten minusta hullua etttä joissakin suvuissa kertyy hoitohautojan ympäri suomea ja muutama sukulainen kiertää niitä hoitamassa pitkin kesää.
Ennen haudattiin rivihautoihin joten ei ole mikään ihme että joku on kadoksissa.
Eräs mummeli kertoi käyvänsä tapaamassa tuttujaan hautausmaalla joten se merkitys ihmisten ja yhteisten muistojen kannalta on tärkeää muillekin kyläläisille kuin omalle suvulle.
Itse en haluaisi että pojanpojanpojan tarvitsi enään ressat itseään minun hautakiven kultakirjaimien uusimisella tai hautakiveni kallistumiselle. Kun puuristini lahoaa kaatuu tai myyräjyrsii niin uutta ei tarvi pystyttää ja päällä saa levätä jokin toinen tai niitty vihannoida. Ja hiippakunta. rovastikunta, yhtymä tai kristillinen oy hallinnoida.
Kommenttina sinulle. Mommoni kuoli 50v sitten ja ukkini 40v sitten. Äitin kohta 92v on täysissä järjissään ja hän halusi, että sopimusta jatketaan niin kaun, kun hän on elossa ja hän haluaa maksaa sen. Asia on tunneasia eikä sellaisesta kannatta keskustella. Puhut totta kun toteat, että lapsenlapsenlapset, jotka eivät koskaan ole tavanneet henkilöä eivät tunne mitään mielenkiintoa hautaan.
-
Minulla on kirja 'Maan poveen' Suomen luterilaiset hautausmaat, kirkkomaat ja haudat (C.J.Gardberg)
...kertoo monenlaisista ihmiskohtaloista...myös, kuinka kuolleista huolehdittiin eri aikakausina.
...kattava kuvaus siitä tärkeästä kulttuurihistoriallisesta perinnöstä, jota maamme hautausmaat edustavat.
-
Kommenttina sinulle. Mommoni kuoli 50v sitten ja ukkini 40v sitten. Äitin kohta 92v on täysissä järjissään ja hän halusi, että sopimusta jatketaan niin kaun, kun hän on elossa ja hän haluaa maksaa sen. Asia on tunneasia eikä sellaisesta kannatta keskustella. Puhut totta kun toteat, että lapsenlapsenlapset, jotka eivät koskaan ole tavanneet henkilöä eivät tunne mitään mielenkiintoa hautaan.
Minun vanhempani on ottaneet nyt, mittarissa 80, nämä sukuhaudat asiakseen, ja on kun olisivat ihan mielellään siinä puuhassa, välillä kyselen, että jos me tai jos jotenkin ja ette kai te nyt väsytä itseänne siellä, mutta ei. Kai ne käy lähinnä katselemassa tulevaa asuinsijaa ja totuttelemassa ajatukseen.
-
Talosta oli isäntä kuollut ja poltettu krematoriossa. Pojan piti lähteä hevosella isää hakemaan hautaamista varten. Krematoriosta palatessa poika tuli uteliaaksi, että miltähän se isä mahtaa näyttää poltettuna tuhkaksi? Niin hän avasi purkin kannen ja kas, samassa tuli tuulenpuuska ja vei uurnan sisällön mennessään.
Poika tästä hätääntyneenä, että mitenkäs hän nyt voi viedä tyhjän purkin jos joku muukin haluaa sinne katsoa? Matkalla hän päätti kurvata kodin kautta ja kouraisi tulisijasta saman verran tuhkaa mitä uurnassa oli ollutkin. Poika pääsi vihdoin perille hautauspaikalle ja ojensi uurnan äidille, mutta äitiä alkoi myös kiinnostaa, miltähän se isä mahtaa näyttää tuhkattuna? Niinpä äiti avasi purkin kannen ja hämmästys levisi hänen kasvoilleen; "Voivoi kun on isä mennyt pieneksi! Ei ole jäänyt kuin vähän munankuoria..." :003:
ps. Oma erittäin läheinen omaiseni on muuten polttohaudattu, että ei sitten tarvitse kenenkään ottaa hernettä kiduksiinsa.
Luterilaisten oppi-isän Martti Lutherin mukaan "Vaikka kaikki kuolemat koottaisiin yhteen ja ne hyökkäisivät sellaisen ihmisen [uskovan] kimppuun tulisesti, ne eivät olisi kykeneviä kuluttamaan tai nielemään häntä; sillä Kristus herättää hänet ylös viimeisenä päivänä. Jopa jos hän makaisi haudattuna tuhannen kyynärän syvyyteen turpeen alle tai sudet olisivat repineet hänet kappaleiksi, kalat olisivat syöneet hänet, tai hän olisi palanut tuhkaksi tulessa, hän eläisi jälleen." :eusa_pray:
(Matti Luther, LW 23, p. 41-42.)
-
Minä EN halua itselleni polttohautausta, en missään nimessä. Minut PITÄÄ haudata arkussa.Ja tilastahan se ei ole kiinni. Seurakunta laajentaa hautausmaata sitä mukaa kuin maa loppuu ja jos tulee tie vastaan, niin perustetaan sitten uusi hautausmaa. Kaupunkilaisilla on kaupunkilaisten tavat, mutta itse haluan perinteisen hautauksen. Lisäksi hinnassa ei maalla ole mitään eroa, kun tulee kuljetuskustannukset krematorioon.
Täällä Kuopiossakin taitaa varmaan valtaosa olla tuhkauksia, kun se on halvempaa, mutta toivon, että itselläni on siinä vaiheessa sen verran rahaa, ettei rahan takia tarte polttaa vaan saan rauhassa nukkua maan povessa. Mutta mistäs sen tietää, miten nuukia ja kiireisiä omaisia minulla aikanaan on.
Suomessa laki sallii vain arkku- ja polttohautauksen. Nykyisin hautaustavat ovat monipuolustuneet ja uudet hautausmenetelmät tulevat myös Suomeen. Ympäristöystävällisimpänä hautausmenetelmänä pidetään ruumiin kompostointia. "Kompostointi tarkoittaa sitä, että optimoiduissa olosuhteissa ihmisruumis luineen ja hampaineen muuttuisi mullaksi jopa 4–6 viikon kuluessa. Käytännössä ruumis laitetaan kuusikulmaiseen metallisäiliöön, joka täytetään muun muassa sinimailasella, puulastuilla ja oljilla. Kun multa luovutetaan omaisille, sitä syntyy kaksi kottikärryllistä. Sen voi levittää vaikka kotipuutarhaan".
Lähde
Suomeen halutaan ruumiiden kompostointi – mistä on kyse?
https://terveydenasialla.com/suomeen-halutaan-ruumiiden-kompostointi-mista-on-kyse/
Kompostointihautaus on kristillisempi vaihtoehto kuin polttohautaus, koska ”maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman” pätee tässä enemmän kuin täydellisesti. :eusa_pray: