Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: karjalaisenkyösti - 25.11.09 - klo:11:06
-
Tällekin foorumille on löytänyt tiensä useita ihmisiä, jotka ovat saaneet traumoja joissain toisissa uskonnollisissa yhteisöissä.
Traumaattisten kokemusten johdosta monesti suhtaudutaan karsaasti kaikkeen tai lähes kaikkeen, joka juontaa juurensa kyseisestä yhteisöstä.
Minä taasen myönnän saaneeni traumaattisia kokemuksia eräästä kaikkien tuntemasta körttiyhteisöstä.
Omat traumaattiset kokemukseni myös ohjaavat toimintaani useassakin eri seikassa, joka liittyy körttiläisyyteen.
Erään harmittoman esimerkinkin voisin mainita: tällä hetkellä en voisi liittyä Herättäjä Yhdistyksen jäseneksi, koska jos sen tekisin, kokisin pahaa oloa siitä.
Mistä traumaattiset kokemukset uskonyhteisöissä pohjimmiltaan johtuvat?
Väitän, että kaikissa uskonnollisissa yhteisöissä on ihmisiä, jotka kokevat saaneensa sieltä traumoja.
Toisissa yhteisöissä traumatisoituneita ihmisiä on suhteessä jäsenmäärään enemmän, kuin toisissa.
Toisaalta, kaikissa yhteisöissä valtaosa jäsenistöstä ei tunnusta saaneensa traumoja siinä määrin, että viitsisivät järjestöstä erota - eli eivät ole ehkä traumatisoituneet ollenkaan järjestössään.
Olen vakuuttunut, että traumatisoituminen on ainakin pääsääntöisesti usean muuttujan summa.
1)
Uskonnollinen yhteisö on siis eräs muuttuja, joka voi traumatisoida ihmisiä - joskin sillä on myös anti-traumaattisia vaikutuksia.
Uskonnollisen yhteisön voi pilkkoa useisiin osamuuttujiin, joiden yhteissumma on siis tuo uskonnollinen yhteisö.
Osamuuttujia: ideologia, opettajat, muut jäsenet, (opettajien ja muiden henkilöjäsenten terveydentila, luonteet, ihmissuhdetaidot,.....), henkilökemiat, ...
Jo tässäkin tuli lueteltua sellainen määrä osamuuttujia, että osamuuttujien eri arvoilla saadaan lukemattomia erilaisia lopputuloksia.
Osa lopputuloksista siis on eriasteiset traumaattiset kokemukset, jotka johtavat jäsenen eroon.
Suurin osa lopputuloksista on kuitenkin sellaisia, jotka jäsenet kokevat myönteisinä.
Osa traumaattisista kokemuksista kuittaantuu ehkä moninkertaisesti niillä hyvillä asioilla, joita yhteisöstä löytyy.
2)
Oma aiempi henkilöhistoria on varmaan myös eräs muuttuja, joka vaikuttaa traumatisoitumiseen.
Tämäkin muuttuja voidaan pilkkoa lukemattomiin erilaisiin osamuuttujiin, jotka yhdistettynä tuohon ykkösosan osamuuttujiin johtavat lukemattomiin eritasoisiin lopputuloksiin.
3 - 999)
Varmaan löytyy vielä useita muitakin syitä, jotka ovat edesauttamassa traumojen muodostumiseen uskonnollisissa yhteisöissä.
Suurinosa näsitä muista muuttujsita lienevät vähämerkityksisiä.
Mitkä muut syyt edesauttavat traumatisoitumsita uskonyhteisöissä?
-
Eiköhän foorumi ole hieman huono osoite käsittelemään Sinun traumaattista ”kriisiä” ja oireiluasi. :eusa_think:
Ehdottaisin jos mahdollista niin kääntymään…
http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Traumaattiset_kriisit_ja_niiden_hoito
Toivottavasti saat apua…
-
Körttiläiselle körttifoorumi on varmaan huono paikka käsitellä körttiläisyyden aiheuttamia traumoja.
Muiden hengellisyyksienm aiheuttamia traumojahan täällä käsitellään jatkuvasti.
Vanhoillislestadiolaisilla on monta keskustelufoorumia ko. hengellisyyden aiheuttamien trtaumojen käsittelyyn ja vertaistukeen...
Yleisesti hengellisten traumojen käsittelyyn on mm. huistsinnevada, vertaistuki, UUT. ja moni muu keskusteluryhmä.
Henkilökohtaisesti en ole saanut traumoja yhdestäkään hengellisestä yhteisöstä, jonka toimia olen seurannut. Minua ei ole milloinkaan yritetty puristaa, johonkin yhteen käsitykseen ja sen ehdottomaan oikeassa olemiseen....Vapaasti olen saanut/joutunut kuuntelemaan monenlaista opetusta ja armojärjestystä.
Körttiläisyyden plussia on, ettei siellä ensimmäisenä kysytä. Oletko uskossa ja oikein kastettu.... :icon_rolleyes:
-
Körttiläiselle ...armojärjestystä.
Eiköhän kannattaisi harkita kääntymistä ammatti ihmisten puoleen, silloin kun ihminen alkaa oireilemaan henkisesti... :eusa_think:
-
Hei!
Minullakin on raumoja ollut ja pahaa mieltä sekä pettymystä. Mutta en koe, että ne olisivat uskonnon, kirkon tai körttiläisyyden aiheuttamia. Olen aivan omatoimisesti ja ite saanut monta kertaa mielipahan oman käyttäytymisen, uskomisen / epäilemisen / uskottomuuden vuoksi. Alakulo on eniten pinnan alla oleva tunne. Siihen ei ole körttiliikettä tarvittu!
Körttiläiset ovat sensijaan kaikesta huolimatta vielä pitäneet porukassaan, sillä osaan näytellä hyvin körttiläistä. Eikä kaikki näy päällepäin, mutta joskus on vaikiaa veisata (jos sanoja tosissaan ylöspäin rukoillen tähtää) iltavirren viimeisen säkeistön paljastumispyyntöä (SV 236:4)
miettii Mauno
-
Minä taasen myönnän saaneeni traumaattisia kokemuksia eräästä kaikkien tuntemasta körttiyhteisöstä.
Omat traumaattiset kokemukseni myös ohjaavat toimintaani useassakin eri seikassa, joka liittyy körttiläisyyteen.
Erään harmittoman esimerkinkin voisin mainita: tällä hetkellä en voisi liittyä Herättäjä Yhdistyksen jäseneksi, koska jos sen tekisin, kokisin pahaa oloa siitä.
Mikäli tarkoitat trauma-termillä samaa asiaa, mitä Benkun linkki käsittelee ja mistä Wikipedian trauma-artikkeli (http://fi.wikipedia.org/wiki/Psyykkinen_trauma) puhuu, niin asiaan on syytä suhtautua vakavasti.
Olen aikoinaan keskustellut eräiden traumatisoivien tilanteiden yhteydessä trauma-asiantuntijan kanssa, joka on suositteli irottautumaan trauman aiheuttamasta asiasta vauriot minimoiden. Neuvo lienee varteenotettava ainakin näin maallikon näkökulmasta.
Uskonnollisiin yhteisöihin liittyvät traumat (monien muiden ohella) ovat vakavia asioita, kuten monista suomenkielisistäkin kirjoista voi lukea. Siksi niihin pitää suhtautua vakavasti, oli kyse omakohtaisesta kokemuksesta tai jonkun muun asioista.
Foorumikeskustelu ei välttämättä ole soveliain keino hoitaa traumaperäisiä psyykkisiä ongelmia. Saattaapa se jopa pahentaa asiaa. Siksi suosittelen kaikille harkintaa ja pidättyvyyttä asian käsittelyssä. Kannattaa kokeilla esimerkiksi puolen tunnin hautumisaikaa ennen Lähetä-napin painamista.
Mt
-
Foorumikeskustelu ei välttämättä ole soveliain keino hoitaa traumaperäisiä psyykkisiä ongelmia. Saattaapa se jopa pahentaa asiaa. Siksi suosittelen kaikille harkintaa ja pidättyvyyttä asian käsittelyssä. Kannattaa kokeilla esimerkiksi puolen tunnin hautumisaikaa ennen Lähetä-napin painamista.
Tuohon en osaa tällä hetkellä ottaa kantaa, saatat hyvinkin olla oikeassa.
Jos olet oikeassa, silloin varoituksesi on paikallaan, koska jokuhan olisi saattanut ryhtyä omia traumojaan täällä availemaan.
Mikäli oikein muistan (en lue ketjua uudelleen läpi), kukaan ei ole vielä ehtinyt alkaa henkilökohtaisia traumojaan täällä availemaan ja ruotimaan.
Jatkukoon siis keskustelu edelleen aiheesta, josta se aloitettiin.
-
Mikäli tarkoitat trauma-termillä samaa asiaa, mitä Benkun linkki käsittelee ja mistä Wikipedian trauma-artikkeli (http://fi.wikipedia.org/wiki/Psyykkinen_trauma) puhuu, niin asiaan on syytä suhtautua vakavasti. ... Kannattaa kokeilla esimerkiksi puolen tunnin hautumisaikaa ennen Lähetä-napin painamista.
Mt
:045:
-
Tuohon en osaa tällä hetkellä ottaa kantaa, saatat hyvinkin olla oikeassa.
Jos olet oikeassa, silloin varoituksesi on paikallaan, koska jokuhan olisi saattanut ryhtyä omia traumojaan täällä availemaan.
Mikäli oikein muistan (en lue ketjua uudelleen läpi), kukaan ei ole vielä ehtinyt alkaa henkilökohtaisia traumojaan täällä availemaan ja ruotimaan.
Jatkukoon siis keskustelu edelleen aiheesta, josta se aloitettiin.
Huom.Eiköhän foorumi ole hieman huono osoite käsittelemään Sinun traumaattista ”kriisiä” ja oireiluasi. :eusa_think:
Ehdottaisin jos mahdollista niin kääntymään…
http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Traumaattiset_kriisit_ja_niiden_hoito
Toivottavasti saat apua…
-
Foorumikeskustelu ei välttämättä ole soveliain keino hoitaa traumaperäisiä psyykkisiä ongelmia. Saattaapa se jopa pahentaa asiaa. Siksi suosittelen kaikille harkintaa ja pidättyvyyttä asian käsittelyssä.
Luin tuota juttua tuon linkin takaa.
Aivan loppua en enää lukenut.
Olen sitä mieltä, että vaikeitakin asioita pitää voida käsitellä keskustelufoorumissa ja halutessaan nimimerkillä (ja niin sitä tehdäänkin varsin laajalti).
Vaikeaan tilanteeseen joutuneella ihmisellä ei ehkä ole mitään muuta kanavaa käsitellä asiaansa.
Ongelmallinen tilanne ei saa olla poikkeus, jota ihminen ei saisi jakaa.
Ilo on eräs asia, jonka ihminen haluaa jakaa.
Monia muitakin asioita hän haluaa jakaa muiden kanssa.
Netti on mitä oivallisin väline siihen.
mtltä kyselisin, että onko tässä keskustelussa ollut sinun mielestäsi jotain vaarallisia asioita, joita ei olisi pitänyt käsitellä taikka sanoa? Oliko mahdollisesti teksissäni jotakin, joka sinua ärsytti?
Onko varallista, että jotkut ovat kertoneet seikaperäisesti traumaattisia kokemuskiaan karismaattisissa piireissä?
-
Minä taasen myönnän saaneeni traumaattisia kokemuksia eräästä kaikkien tuntemasta körttiyhteisöstä.
Ota hyvä ihminen nyt ”terve järki käteen” . Minä en ole Sinua ojentamaan, mutta hieman hämmennyn ja pohdin omasta näkökulmasta, missä kuljet…
Foorumin ylläpitäjähän päättää loppusuoralla mistä voimme keskustella…
Mutta itse katsoisin että jälkilöylynä voi tämä keskustelu johtaa sellaiselle alueelle. Mihin en usko Sinun ammattitaitosi riittävän, kaikella kunnioituksella,niin Sinua kuin kaikkia muitakin ihmisiä kohtaan.
Toivoisin myös että et niin voimakkaasti pyrkisi ”käännyttämään” Sinun arvomaailmaan…
Sillä on ehkä mahdollista että se ei ole oikea, niin kuin ei minunkaan …
-
mtltä kyselisin, että onko tässä keskustelussa ollut sinun mielestäsi jotain vaarallisia asioita, joita ei olisi pitänyt käsitellä taikka sanoa? Oliko mahdollisesti teksissäni jotakin, joka sinua ärsytti?
Onko varallista, että jotkut ovat kertoneet seikaperäisesti traumaattisia kokemuskiaan karismaattisissa piireissä?
Minusta olisi hyvä määritellä, mistä puhutan. Trauma-sanan voi ymmärtää monella tavalla. Aika yleinen tapa lienee vilkaista esim. Wikipediasta, mistä on kyse. Siteeraan:
Trauman seurauksena yksilö ei kykene selvittämään traumaattiseen tapahtumaan liittyviä ajatuksia eikä tunteitaan. Sen voivat aiheuttaa monenlaiset tapahtumat, mutta on olemassa muutamia yleisiä tekijöitä. Traumaattisessa tapahtumassa on usein kyse täydellisestä avuttomuuden tunteesta, minkä aiheuttaa todellinen tai mahdollinen uhka henkeä, ruumiillista koskemattomuutta tai mielenterveyttä kohtaan. Yksilön normaalia ajatusmaailmaa järkytetään, mikä altistaa hänet hämmentyneeseen ja turvattomaan tilaan.
Jos kyse on jostain tällaisesta, mielestäni nettifoorumi ei ole hyvä paikka käsitellä asiaa. Olen osallistunut verkkokeskusteluihin 80-luvun loppupuolelta lähtien, ja tämä käsitykseni perustuu sekä lukuisiin havaintoihin että muuten asioista saatuihin tietoihin.
Jos sen sijaan tarkoitetaan trauma-sanalla hieman keveämpiä asioita, kuten sitä, että jokin verkkoyhteisö kokonaisuutena tai joidenkin osallistujien tyyli alkaa ottaa pannuun, niin tällaisia asioita voi toki tuulettaa.
Sekin on eri asia, jos kertoo traumaattisista kokemuksista jälkikäteen. Silloin kyse voi olla vertaistuesta. Sitä on tälläkin foorumilla harjoitettu, mistä kiitokset asianomaisille.
Mutta silloin kuin asiaan liittyy psyykkistä oirehtimista, kuten traumatilanteissa, suosittelen muita keinoja. Verkosta saa kyllä neuvoja, mutta niiden laadusta ei ole mitään takeita. Poikkeuksia voivat olla tukifoorumit, joiden osallistujissa on asiantuntijoita. Tällaisista minulla ei ole kokemusta.
Mt
-
Pientä pohdintaa eräästä jännästä ilmiöstä:
Toisuskoisten mielenterveyden epäileminen ei ole kovin harvinainen ilmiö.
Sitä esiintyy niin uskonnollisissa yhteyksissä, kuin ei-uskonnollisissakin yhteyksissä.
Olen sen verran usein törmännyt tähän ilmiöön, että pystyn jonkinlaisen yleiskaavankin tästä ilmiöstä rustata.
Se menee näin:
1) Keskustellaan jostain aiheesta.
2) Huomaan, että tuo toinen keskustelija uskoo asiasta juuri päinvastaista, kuin minä.
Hänellä on kaikenlisäksi päinvastaisia kokemuksia jostain asiasta, kuin minulla.
3) Koska oma uskoni ja kokemukseni ovat suuressa ristiriidassa tuon toisen henkilön kanssa, ärryn.
4) Tunnemaailmani ja kokemukseni ja uskoni todistavat tietysi, että olen oikeassa (näinhän se on kaikkien kohdalla).
Koska minä olen oikeassa, tuon toisen täytyy olla väärässä.
Koska käsiteltävä asia (jossa tuo toinen on väärässä) on varsin selkeä, eikä siitä pitäisi voida olla, kuin yhtä mieltä,
jää vain kaksi vaihtoehtoa:
a) Henkilö on epärehellinen ja valehtelee kokemuksensa ja uskonsa
b) Henkilöllä ei ole pääkopassaan kaikki kohdallaan, vaan hänellä on vaikeita mielenterveyden ongelmia.
5) Jos kohta a) tuntuu todennäköisimmältä, paljastan henkilön epärehellisyyden kertomalla sen hänelle.
Jos kohta b) tuntuu minusta todennäköisimmältä vaihtoehdolta, kerron sen hänelle tavalla taikka toisella.
Eräs ehkä yleisimmin käytetty lause tällaiselle henkilölle on, että "On tainut jäädä lääkkeet ottamatta?"
(Tästä lauseesta on useita eri variaatioita, joita käytetään.)
Todellisuudessa toisuskoisuus ei juuri koskaan ole mielenterveyden ongelma.
Se on mielenterveydellinen ongelma yhtä usein, kuin samanmielisyyskin.
-
Ehkä tässä taudinkuvassa kyöstin kohdalla on kyse ns, käänteisestäpsygologiasta tai jostain.
Eli on sanut traumoja jossain yhteisössä, mutta ei osaa tai tahdo tai joku pitää silti kiinni yhteisössä.
Itse olen yli innokkaille ja päällekäyville naisille,"pooh, niinku joo no jokunen on ollut"..
Et nyt vaan oon homo anteeksi en ole niin kiinnostunut.
Kerran olin yhessä baarissa. Tulin Riikasta Tallinaan ja oli yö. Ainut paikka mistä sai ruokaa oli hotellin yöbaari ja tietty siellä oli sylitanssijoita ja täys meno päällä ja mun piti saada syödä.
Sanoin siinä tytölle, että .ööh olen homo ja vaan ihan syömässä iltapalaa tässä.
No eipä auttanut täys hässäkkähän se siitä vasta alkoi.
Kumma juttu ja toi käänteinenpsyko.. jotenkin vaan toimii,.
Varmaankin naiset kun vaan pysyy hakkaavan miehensä parissa tai jotka rakastuvat rikollisiin ja murhaajiin on siinä jotenkin taudinkuvassa.
Tai meihet kun hakee sitä extreamia milloin mistäkin mistä ovat saaneet kolhuja. On tullut turpaan ja lisää vaan pitää hakea.
No oli syy ,ikä tahansa, niin se lienee kysymys miten moiseen tulisi suhtautua??
Psykologia: Selvittää ongelmia.Käänteispsykologia pyrkii ja haketuu ongelmiin.
Paras kuvaus käänteispsykologiasta lienee Salomo lapsi ja pari Äitiä vertauksesta?
-
Trauman seurauksena yksilö ei kykene selvittämään traumaattiseen tapahtumaan liittyviä ajatuksia eikä tunteitaan. Sen voivat aiheuttaa monenlaiset tapahtumat, mutta on olemassa muutamia yleisiä tekijöitä. Traumaattisessa tapahtumassa on usein kyse täydellisestä avuttomuuden tunteesta, minkä aiheuttaa todellinen tai mahdollinen uhka henkeä, ruumiillista koskemattomuutta tai mielenterveyttä kohtaan. Yksilön normaalia ajatusmaailmaa järkytetään, mikä altistaa hänet hämmentyneeseen ja turvattomaan tilaan.
Jos kyse on jostain tällaisesta, mielestäni nettifoorumi ei ole hyvä paikka käsitellä asiaa. Olen osallistunut verkkokeskusteluihin 80-luvun loppupuolelta lähtien, ja tämä käsitykseni perustuu sekä lukuisiin havaintoihin että muuten asioista saatuihin tietoihin.
Jos trauman seurauksena yksilö ei kykene selvittämään traumaattiseen tapahtumaan liittyviä ajatuksia eikä tunteitaan, niin siiten hän ei varmaan niitä selvittele ainakaan julkisesti missään, joten ei syytä huoleen.
Kun ihmiset puhuvat traumaattisista asioita ja saamistaan traumoista, niin mitä arvelet heidän tarkoittavan?
-
Tuo lainaus ei ilmeisesti ollut suoraan sillä sivulla, johon täällä oli linkki?
Kun ihmiset puhuvat traumaattisista asioita ja saamistaan traumoista, niin mitä arvelet heidän tarkoittavan?
Ihmisen elämäntilanteella ja elämänhistorian tapahtumilla, kuten perhevuorovaikutuksella, kasvatuksella, kasvuoloilla sekä kehitykseen kuuluvilla kriiseillä ja traumaattisilla kriiseillä, on olennainen merkitys mielenterveydelle ja mahdollisten mielenterveys ja päihdeongelmien synnylle. Tänä päivänä puhutaan positiivisesta mielenterveydestä. Monet yksilössä ja hänen ympäristössään olevat tekijät vaikuttavat psyykkiseen hyvinvointiin. Mielenterveys ei siten riipu vain yksilön ominaisuuksista tai perimästä, vaan yhteiskunnalliset, kulttuuriset ja elämänhistorialliset tekijät vaikuttavat siihen jatkuvasti. Nämä voivat olla joko suotuisia eli suojaavia tekijöitä esim. omanarvontunne, hallinnantunne, myönteinen elämänasenne, vuorovaikutustaidot, tunnetaidot, fyysinen terveys, hyvä kunto jne. Suotuisten tekijöiden ohella yksilössä on myös mielenterveyden kannalta epäsuotuisia, niin sanottuja riskitekijöitä esim. itsetunnon haavoittuvuus, koettu avuttomuus, vieraanvaraisuuden tunne, vuorovaikutustaitojen kapeus, eristäytyneisyys, sairaudet jne.
Tämä on minun omaa mielipide ja minun omaa käsi alaa, joten lopeta jo se pohdinta, arvuutteleminen, kyseleminen.
-
Mutta silloin kuin asiaan liittyy psyykkistä oirehtimista, kuten traumatilanteissa, suosittelen muita keinoja.
Kiitoksia neuvosta.
Pidetään mielessä.
-
Eräästä omasta traumastani (sanalla "trauma" tarkoitan sitä, miten tavallinen ihminen kyseisen sanan ymmärtää) ensikirjoituksessani kovin lyhyesti mainitsin. En tarkemmin ruvennut tällä erää sitä yksittäistä kokemusta pilkkomaan osasiin.
Tämä trauman mainintani sai mäemmä aika kovan painoarvon.
Maunon hivenen pidempi henkilökohtaisten kokemusten yleisluonteinen kuvaus ei sitten saanut kenenkään näppäimistöä soimaan.
(Maunon teksti oli hyvä)
Jospa se muukin teksi, jolla tämän aiheen aloitin, eli itse asiakin, saisi jonkinlaista huomiota osakseen ja hersyttäisi keskustelua.
-
Toivoisin myös että et niin voimakkaasti pyrkisi ”käännyttämään” Sinun arvomaailmaan…
Minusta on kiva käännytellä, joten miksi kieltäytyisin siitä hauskanpidosta?
-
Minä taasen myönnän saaneeni traumaattisia kokemuksia eräästä kaikkien tuntemasta körttiyhteisöstä.
Omat traumaattiset kokemukseni myös ohjaavat toimintaani useassakin eri seikassa, joka liittyy körttiläisyyteen.
Erään harmittoman esimerkinkin voisin mainita: tällä hetkellä en voisi liittyä Herättäjä Yhdistyksen jäseneksi, koska jos sen tekisin, kokisin pahaa oloa siitä.
Tuota noin, olen vähän ymmälläni. Saamistasi lukuisista vastauksista olen mennyt yhä enemmän ymmälleni. Nyt kiinnostaisi tietää, ovatko kokemuksesi siis oikeasti traumaattisia vai onko kysymyksessä jotain lievempää.
Ymmärtääkseni herännäisyys ei ole mitenkään pahimmasta päästä traumoja aiheuttava herätysliike. Oikeastaan en keksi körttiläisyydestä yhtään asiaa, joka voisi traumatisoida. Siispä kiinnostaisi tietää, mikä saisi Sinussa aikaan pahan olon, jos liittyisit Herättäjä-Yhdistyksen jäseneksi.
-
no, minusta ei käännyttelyyn ole ominaista...
-
Jatkukoon siis keskustelu edelleen aiheesta, josta se aloitettiin.
Kevennys tähänastiseen keskusteluun :taistelu: Eli jos oma kokemus sallitaan.
Nuorena lähdin kaverini (hellari) pyynnöstä heidän viikonloppuleirilleen. Oli kai raamattutunti tms. ja minulla vessahätä ja kiihkeästi odotin tunnin loppumista. Ihmiset todistivat. Taisin sanoakin että vessaan tästä pitäisi... No ensin pitäisi todistaa ja sitten vasta muihin puuhiin. Ihan oikeasti eivät päästäny vessaan ennen kuin avasin Raamatun ja luin pari jaetta ja sitten olin vapaa syöksymään ulos. Tämä on ihan tosi tapahtuma. Arvatkaa myöhemmät tunnelmat erinäisten asioiden suhteen :067:
-
Siksi suosittelen kaikille harkintaa ja pidättyvyyttä asian käsittelyssä. Kannattaa kokeilla esimerkiksi puolen tunnin hautumisaikaa ennen Lähetä-napin painamista.
Joskus minun on parempi nukkua yön yli :eusa_doh:
-
Jospa se muukin teksi, jolla tämän aiheen aloitin, eli itse asiakin, saisi jonkinlaista huomiota osakseen ja hersyttäisi keskustelua.
varmaan moni luuli että asia olisi se että olet traumatisoitunut täällä ja antoi siihen neuvoja.
mutta jos se olikin vain outo kevennys ja itse asia olikin se mitä kyselit viestisi lopussa niin ehkä kannattaisi miettiä miten viestejä kirjoittaa. trauma-asiat eivät ole leikinlaskua varten.
-
varmaan moni luuli että asia olisi se että olet traumatisoitunut täällä ja antoi siihen neuvoja.
mutta jos se olikin vain outo kevennys ja itse asia olikin se mitä kyselit viestisi lopussa niin ehkä kannattaisi miettiä miten viestejä kirjoittaa. trauma-asiat eivät ole leikinlaskua varten.
Tosikkoko, oletko tosissasi?
Laitan tähän aloitukseni poistettuna reilut 3 lausetta (noin 3 riviä + muutama kirjain neljännelle riville), jossa mainitsin, että minullakin on traumaattisia kokemuksia.
Miltäs tekstini nyt näyttää?
Teksiti alkaa tästä:
Tällekin foorumille on löytänyt tiensä useita ihmisiä, jotka ovat saaneet traumoja joissain toisissa uskonnollisissa yhteisöissä.
Traumaattisten kokemusten johdosta monesti suhtaudutaan karsaasti kaikkeen tai lähes kaikkeen, joka juontaa juurensa kyseisestä yhteisöstä.
Mistä traumaattiset kokemukset uskonyhteisöissä pohjimmiltaan johtuvat?
Väitän, että kaikissa uskonnollisissa yhteisöissä on ihmisiä, jotka kokevat saaneensa sieltä traumoja.
Toisissa yhteisöissä traumatisoituneita ihmisiä on suhteessä jäsenmäärään enemmän, kuin toisissa.
Toisaalta, kaikissa yhteisöissä valtaosa jäsenistöstä ei tunnusta saaneensa traumoja siinä määrin, että viitsisivät järjestöstä erota - eli eivät ole ehkä traumatisoituneet ollenkaan järjestössään.
Olen vakuuttunut, että traumatisoituminen on ainakin pääsääntöisesti usean muuttujan summa.
1)
Uskonnollinen yhteisö on siis eräs muuttuja, joka voi traumatisoida ihmisiä - joskin sillä on myös anti-traumaattisia vaikutuksia.
Uskonnollisen yhteisön voi pilkkoa useisiin osamuuttujiin, joiden yhteissumma on siis tuo uskonnollinen yhteisö.
Osamuuttujia: ideologia, opettajat, muut jäsenet, (opettajien ja muiden henkilöjäsenten terveydentila, luonteet, ihmissuhdetaidot,.....), henkilökemiat, ...
Jo tässäkin tuli lueteltua sellainen määrä osamuuttujia, että osamuuttujien eri arvoilla saadaan lukemattomia erilaisia lopputuloksia.
Osa lopputuloksista siis on eriasteiset traumaattiset kokemukset, jotka johtavat jäsenen eroon.
Suurin osa lopputuloksista on kuitenkin sellaisia, jotka jäsenet kokevat myönteisinä.
Osa traumaattisista kokemuksista kuittaantuu ehkä moninkertaisesti niillä hyvillä asioilla, joita yhteisöstä löytyy.
2)
Oma aiempi henkilöhistoria on varmaan myös eräs muuttuja, joka vaikuttaa traumatisoitumiseen.
Tämäkin muuttuja voidaan pilkkoa lukemattomiin erilaisiin osamuuttujiin, jotka yhdistettynä tuohon ykkösosan osamuuttujiin johtavat lukemattomiin eritasoisiin lopputuloksiin.
3 - 999)
Varmaan löytyy vielä useita muitakin syitä, jotka ovat edesauttamassa traumojen muodostumiseen uskonnollisissa yhteisöissä.
Suurinosa näsitä muista muuttujsita lienevät vähämerkityksisiä.
Mitkä muut syyt edesauttavat traumatisoitumsita uskonyhteisöissä?
-
Tuota noin, olen vähän ymmälläni. Saamistasi lukuisista vastauksista olen mennyt yhä enemmän ymmälleni. Nyt kiinnostaisi tietää, ovatko kokemuksesi siis oikeasti traumaattisia vai onko kysymyksessä jotain lievempää.
Ymmärtääkseni herännäisyys ei ole mitenkään pahimmasta päästä traumoja aiheuttava herätysliike. Oikeastaan en keksi körttiläisyydestä yhtään asiaa, joka voisi traumatisoida. Siispä kiinnostaisi tietää, mikä saisi Sinussa aikaan pahan olon, jos liittyisit Herättäjä-Yhdistyksen jäseneksi.
Ihmismielen rakenteesta johtuen ikäviä kokemuksia ei voi kovin tyhjentävästi käsitellä siellä, missä ne ovat tapahtuneet.
Näin on jokapuolella.
Temekin yritti oman kertomansa (eräässä toisessa ketjussa) mukaan jutella seurakuntansa pastorin kanssa, mutta tulikin puhuneeksi seinille.
Olen asiaani Temen Huitsinnevada foorumilla käsitellyt. Siellä ilmapiiri ikävien kokemusten käsittelyyn on mitä oivallisin.
Ja kyseessähän ei ole mikään katastrofi. Ikävillä kokemuksilla on monesti myös se toinen valoisampi puoli, ainakin, kun aikaa on vähän kulunut.
-
Jospa se muukin teksi, jolla tämän aiheen aloitin, eli itse asiakin, saisi jonkinlaista huomiota osakseen ja hersyttäisi keskustelua.
voisitko valaista meitä tietämättömiä mistä aiheesta siis haluat keskustelua????
omista traumoistasi vai jostain yleisemmästä?
-
voisitko valaista meitä tietämättömiä mistä aiheesta siis haluat keskustelua????
omista traumoistasi vai jostain yleisemmästä?
Tosikkoko,
käytäntöni mukaan pyysin erästä ei-uskonnollista työkaveriani lukemaan tuon tekstin, josta poistin ne reilut 3 riviä ja kysyin, että ymmärtääkö hän, mistä on kyse. Annoin hänen katsoa myös aloitustekstiäni, jossa ne muutamat ylimäärärivit olivat mukana.
Lopputulemana oli se, että tämä työkaveri sai saman kuvan tuosta tekstistä, kuin minullakin omasta tekstistäni on.
Joten kehoitan sinua lukemaan tuon tekstin uudelleen.
Jos et edelleenkään ymmärrä, mistä on kyse, niin Lutherilla oli hyvä käytäntö tällaisissa asioissa: hän nosti hattua ja jatkoi eteenpäin ja jätti asian silleen.
-
Tosikkoko, oletko tosissasi?
tuolloin olin.
Olen vakuuttunut, että traumatisoituminen on ainakin pääsääntöisesti usean muuttujan summa.
samaa mieltä, sillä muutenhan mukana olevat traumatisoituisivat samalla tavalla, nyt se on kuitenkin yksilöllistä.
Ja kullakin on oma mittarinsa asioille. nykyään on myös helpompaa puhua tällaisista. Ehkä joskus liiankin helppoa, tai siis tavallansa vesitetään oikeasti traumatisoituneiden kokemuksia (samaan tapaan kuin nykyään käytetään sanoja "ahdistaa", "masentaa" jne turhankin helposti):
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psyykkinen_trauma
Mutta mt vastasikin tähän hyvin jo ekalla sivulla:
... Olen aikoinaan keskustellut eräiden traumatisoivien tilanteiden yhteydessä trauma-asiantuntijan kanssa, joka on suositteli irottautumaan trauman aiheuttamasta asiasta vauriot minimoiden. Neuvo lienee varteenotettava ainakin näin maallikon näkökulmasta.
Uskonnollisiin yhteisöihin liittyvät traumat (monien muiden ohella) ovat vakavia asioita, kuten monista suomenkielisistäkin kirjoista voi lukea. Siksi niihin pitää suhtautua vakavasti, oli kyse omakohtaisesta kokemuksesta tai jonkun muun asioista.
Lutherinkin ohje on hyvä.
-
tuolloin olin.
samaa mieltä, sillä muutenhan mukana olevat traumatisoituisivat samalla tavalla, nyt se on kuitenkin yksilöllistä.
Ja kullakin on oma mittarinsa asioille. nykyään on myös helpompaa puhua tällaisista. Ehkä joskus liiankin helppoa, tai siis tavallansa vesitetään oikeasti traumatisoituneiden kokemuksia (samaan tapaan kuin nykyään käytetään sanoja "ahdistaa", "masentaa" jne turhankin helposti):
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psyykkinen_trauma
Mutta mt vastasikin tähän hyvin jo ekalla sivulla:
Lutherinkin ohje on hyvä.
Äijät hän vois mennä puhumaan pellon reunalle, tulisi lainoitettuu ihan noin luonnon antimilla.
Wikipedia...hmmm... ei taida olla lääke traumoihin. :eusa_think:
ps. nyt tais tulla kutsu pukukoppiiin. :icon_cool: