Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Jari L - 03.06.05 - klo:18:56
-
Ihan mielenkiinnosta kysyisin , että oletteko käyneet muissa seuroissa. esim. vapaissa suunnissa (helluntaisrk, vapaakirkko ym.)?
Jos olette, niin miten olette kokeneet sen?
-
Olen kuulunut yhteensä 7 vuotta vapaakirkkoon, joten on tullut "muutaman kerran" käytyä niin vapaakirkon kuin helluntaisrk:iden tilaisuuksissa. Ja voisin samalla tunnustaa, että olen vetänyt useamman kymmentä vapaakirkollista tilaisuutta / "jumalanpalvelusta", pitänyt ööö... ainakin toistasataa raamista vapaakirkon suojissa ja vaikka mitä muuta.
Pidän perinteisestä, vanhantyylisestä vapaakirkollisesta sunnuntai-aamun kokouksesta (jumalanpalvelus luterilaisittain), jossa käytetään Hengellistä laulukirjaa. Täydellinen vastenmielisyys taas on nykyistä ylistyskulttuuria kohtaan, jossa tuntuu olevan tärkeämpää jankuttaa Jumalalle kuinka arvollinen onkaan Jumalan edessä kuin tulla nöyränä Jumalan eteen kertomaan, että yksin Kristuksen pyhyyden takia voi olla Jumalan oma. (En usko, että Jumala on niin tyhmä, että Hänelle tarvii kertoa olevansa Hänen edessään ylistämässä tai että Hänen nimeään korotetaan.)
http://www.lysti.net/teme/ on enemmän siitä, miksi siirryin luterilaiseksi.
Teme
-
Täydellinen vastenmielisyys taas on nykyistä ylistyskulttuuria kohtaan, jossa tuntuu olevan tärkeämpää jankuttaa Jumalalle kuinka arvollinen onkaan Jumalan edessä kuin tulla nöyränä Jumalan eteen kertomaan, että yksin Kristuksen pyhyyden takia voi olla Jumalan oma. (En usko, että Jumala on niin tyhmä, että Hänelle tarvii kertoa olevansa Hänen edessään ylistämässä tai että Hänen nimeään korotetaan.)
http://www.lysti.net/teme/ on enemmän siitä, miksi siirryin luterilaiseksi.
Teme
Olen tuon sanonut joskus, että älkää turhaan rimputelko Taivaan Isän ovikelloa. Kyllä hän avaa kun on tarpeen. Toisaalta eikö Älä turhaan lausu jne suorastaan kiellä tuon hengellisen hömpän.
-
Jonkun kerran olen hellareitten tilaisuuksissa käynyt, ja todennut, että sielullisuutta ja todellista Pyhän Hengen vaikutusta ei useinkaan osata tai pyritä erottamaan. Asioita ylihengellistetään, ja se mikä on todellisuudessa sielullista, laitetaankin Hengen vaikutuksen nimiin. Se voi olla hengellisesti aika vaarallista, jos asiat ei sitten sujukaan niinkuin itse haluaisi. Itse olen tullut myös melko allergiseksi kaikenlaiselle karismaattiselle ylistykselle. Ylistyslaulut eivät ole sisällöltään kovinkaan rakentavia hengellisesti. Ja miksi pitää olla niin kova mökä ja meno, eikö Jumala puhuttele ihmistä nimenomaan hiljaisin kuiskauksin?
Kyllä helluntailaiset on silti kristittyjä siinä missä muutkin, sitä en mene kiistämään, ja he tekevät arvokasta työtä mm. sisälähetystyön saralla. Ihmisiä on vain niin moneksi, mikä sopii toisille, ei sovi kaikille. Onneksi saamme palvella Jumalaa monilla eri tavoilla.
-
Kyllä helluntailaiset on silti kristittyjä siinä missä muutkin, sitä en mene kiistämään, ja he tekevät arvokasta työtä mm. sisälähetystyön saralla. Ihmisiä on vain niin moneksi, mikä sopii toisille, ei sovi kaikille. Onneksi saamme palvella Jumalaa monilla eri tavoilla.
Tuo on kohta, jota en käy koskaan arvostelemaan. Taivaan isä hoitaa omansa. Ainoa mitä voin rohkeasti todeta. Joka väittää olevansa ainoa oikassa oleva tai kuuluvansa heihin on väärässä.
-
Olen ollut Kansan Raamattuseuran opiskelijatoiminnassa. Netin keskustelupalstojen kautta myös karismaattinen liike on tuttu. Esimerkiksi helluntailaisuus on minusta oikein hyvä hengellinen koti ihmiselle, joka on saanut uskonasiat sydämelleen ja on henkisesti suhteellisen eheä. Siellä on paljon vilpittömiä, palavasti Herralle omistautuneita kristittyjä, mutta Pekka Simojoen laulun "särkyneiden majataloiksi" en noita piirejä tunnista; meille kansankirkko on parempi paikka.
Vapaakirkollisissa ja uuspietistisissä liikkeissä on mielestäni jonkin verran omavanhurskautta. KRS:ssä minua häiritsi tietynlainen tekemällä tekeminen. Sana 'evankeliointi' kertoo paljon. Yhteisö muistutti enemmän firmaa kuin seurakuntaa. Firmaa, jonka tehtävä on mahdollisimman tehokkaasti pitää ihmiset uskossa ja evankelioida uusia ihmisiä. Tällainen tuntuu minusta aivan mielettömältä, koska itse en pysty erottelemaan ihmisiä 'uskoviin' ja 'ei-uskoviin'. Kristityn tehtävä ei ole varmistaa omaa taivaspaikkaansa eikä liioin markkinoida uskonratkaisua vaan pikemminkin armoa ja rakkautta - armolla ja rakkaudella.
Pahinta on mielestäni liikkeiden suhtautuminen elämän varjopuoliin. Ellei niitä suorastaan demonisoida, niin ainakin niitä peitellään mikäli vain mahdollista, jotta ulospäin näkyisi ihanneuskovan kuva. Ja siitä on seurannut paljon pahaa. Mutta silti olen sitä mieltä, että liikkeet ovat enimmäkseen oikealla asialla ja niistä saa tavallinen luterilainenkin paljon hyvää hengen ravintoa.
-
Joo, tuo ylläoleva oli meikäläisen pöläys, mutta ehdin näköjään uloskirjautua.
-
Mulle tuli kiusaus Hölkäsen firma-kuvauksen perusteella kertoa, mitä se käytännössä merkitsee. Yksi eniten risoneita asioita oli, että lapsityö nähdään vain evankelioivana, eikä lapsia kasvattavana ja opettavana. Nyt taidan ekan kerran julkisesti kirjoittaa, että tuo asenne oli yksi syy, miksi totesin, että "ei kiitos vapaakirkolle - meidän lapsia ei siellä tulla silppuamaan". Aika monta muutakin asiaa kyllä tuosta firma-kuvauksesta voisin sanoa, mutta jätän tällä kertaa. ;) Jos joskus päädyn hyvässä ja luotettavassa miesporukassa saunomaan ja päästään siihen aiheeseen kiinni, voinkin hieman aueta yllättäen.
Teme
-
Jos joskus päädyn hyvässä ja luotettavassa miesporukassa saunomaan ja päästään siihen aiheeseen kiinni, voinkin hieman aueta yllättäen.
Kannattaa aueta! Kun saa niitä kokemuksia purettua, saa suhteen omaan taustaansa ehkä jotenkin selkeäksi. Sitten voi kiinnittää huomiota positiivisiin asioihin ja ehkä rohkenee muiden kirkkojen ja liikkeiden vikoilemisen sijaan miettiä, mitä herännäisyydelle nykyään kuuluu.
-
Ei pahus! Pakko tuosta on todeta, että tulosvastuu on myös srk:ille (tässä asiayhtydessä siis ei-luterialisille srk:ille) päivän sana. Samaten budjetointi uskossa on aika c00l ollut ;) Yksi jälkimmäistä harrastanut srk pysyi hengissä (ei siis pistetty konkurssiin) vain, koska heidän hienoa, juuri ennen lamaa valuuttalainalla rakennettua kirkkoa ei voinut käyttää muuksi kuin kirkoksi. Vuosi toisensa jälkeen räävittiin jostain (esim. nuorisotyöntekijän palkoista) rahat edes korkoihin. Hyvällä säkällä jäi vielä vähän lainan lyhennyksiin kun sopivasti kerjättiin ja kiristettiin. Tais jotkut jutut mennä myös hieman lain hengen ulkopuolellakin, vaikka ehkä kirjainta noudattivatkin.... Pankki tiesi, että korotkin ovat paremmat kuin vain valtava rakennus, jota ei kukaan halua ja joka pitää kuitenkin ainakin lämmittää.
Jooh... ja samanlaista budjetointia tehtiin ainakin vielä 2001 kun olin yhden vapiksen toiminnassa. Silloin sellaisen asenteen kyllä haukuin, mutta turhaan. Ei minun uskoni riittänyt tekemään sen hetken tuloihin nähden alijäämäistä budjettia. Senköhän takia ne... uh... jooh... pidän turpani kiinni aiheesta. Menee liian paljon inside jutuksi, jonka vain menestysteologiaa tarpeeksi läheltä nähneet tajuaa.
(Epäkohdista huolimatta pidän yhä monista vapaakirkon piirteistä, joiden toivoisin näkyvän myös kansankirkkomme parissa. Esim. montaa aktiiviseurakuntalaista ei ollut, jotka eivät olisi osallistuneet tomintaan myös omilla käsillään ja taidoillaan. Tekemiseen annettiin mahdollisuus, siihen kannustettiin, sitä ohjattiin. Välillä tuntuu, että ev.lut. kirkon sisällä tärkeintä on vain, että sakki käy kirkossa, vaikka kädet ev.lut. srk:laisillakin on. Tietenkin yksi ongelma on, että ev.lut. kirkko on liian laaja pinta-alaltaan. Jos haluaisin saada tukea johonkin projektiin, mistä aloittaa sen hakeminen? Ei hajuakaan... evankeliointiketjussa on muutama ajatus siitä, mitä voisi tehdä. Kysymykseksi vain jää, miten... Useimmat herätysliikkeet keskittyvät liikaa omien intressien ajamiseen. Siksi yhteistyö niiden kanssa on jäänyt aina hyvin lyhyeen. Kirkon työntekijät taas ovat liian kiireisiä omassa varsinaisessa työssään.)
Teme
-
Ei pahus! Pakko tuosta on todeta, että tulosvastuu on myös srk:ille (tässä asiayhtydessä siis ei-luterialisille srk:ille) päivän sana.Teme
Näin se on kyllä Luterilaisissakinj seurakunnissa. Pitäisi osata pikkuisen taloudellista ajattelua. Verotusautomaatti ei ole enää mikään itsestäänselvyys. Kirkkoneuvostot ovat kovilla, jos siellä on vain humanisteja eikä kukaan ymmärrä raha-asioita.
-
Tulosvastuu rahan kanssa on ihan ok, mutta jos tulosvastuu koskee sieluja, niin silloin joku mättää...
Teme
-
Tulosvastuu rahan kanssa on ihan ok, mutta jos tulosvastuu koskee sieluja, niin silloin joku mättää...
Teme
Tuota en voi kuin allekirjoittaa. Jumala herättää ei ihminen, vaikka Kalevi Lehtinen aikoinaan toisin opettikin.
-
Ehkä vois sitten vuorostaan kehakin noita muita ;) Usei vapaissa suunnissa on yhteisöllisyys paremmin kuin luterilaisessa. Ainakin minä putosin aika lailla sosiaaliseen tyhjiöön, kun lähdin vapiksesta ja vieläkin olen hieman turhan syvällä siinä tyhjiössä. Se rassaa aina välillä, mutta on se pienempi paha kuin muutama muu juttu...
Teme
-
Siionin Kannel -seuroissa on tullut käytyä. Paljon hyvää puhetta, joskin vähän oudolla "murteella". Eikä niin paljon tilaa murheellisille ja särkyneille, mutta silti hyvää luterilaista evästä ja mukavia ihmisiä. No, Siionin Kannel itse on mitä on: ah, niin SIEVIÄ, iloisia laulelmia... Joku "Nyt ylös sieluni" erottuu sieltä kuin kotka kyyhkysten joukosta. Evankelisuuden kivuliasta naispappeus-kysymystä en pysty ymmärtämään, mutta seuroissa nämä asiat eivät kauheasti heijastu, onneksi.
-
Vauvakirjassa, jonka lahjoitimme serkkujen isän siskon keskosvauvalle oli paljon lauluja Siionin kanteleesta.
-
^serkkujen isän siskon keskosvauva... ompa siinä kaukanen sukulainen :lol:
-
Kävin juhannuksena helluntaiseurakunnan kesäjuhlassa keuruulla. Itselläni helluntaiseurakunnan toimit ovat jossain mielin outoja enkä luultavasti tule ikinä oppimaan niihin. Heidän ylistys laulunsa ja hurmostilaan pääseminen ovat melkoista hommaa sellaista ennemminkin fiilistelyä. kun puhuja rukoilee edessä hän alkaa huutamaan mikkiin, ja ihmiset muualla alkavat puhumaan kielillä... Tätä en ymmärrä...tuli ihan orpo olo siellä ja en tajua koko asiaa. Mutta se on heidän tapansa :?: :?:
-
Niin ja heidän kokousten rahastus on melkoista! Aina mainostetaan ja yritetään kiskoa rahaa kuuntelioilta...ei ymmärrä..
-
Tuo on ihan tyypillinen käytäntö vapaissa suunnissa Miikka... melkein suosittelen, että jos haluaa tustua vapaisiinsuuntiin, niin menee sunnuntaiaamun tilaisuuteen. Sitä vois verrata tyypilliseen luterilaiseen "massaraamattuopetukseen", jossa on juonto, veisataan hiukan, rukoillaan hiukan ja pidetään pitempi raamattuopetus (tai jopa kaksi). Missään tapauksessa ei kannata mennä rukous- tai ylistyskokous nimikkeellä olevaan tilaisuuteen. Se voi olla melkein mitä vain ja voi aiheuttaa kyllä aika shokin periluterilaiselle ihmiselle... Edes helluntailaisten konffassa ei sellaista menoa enää esiinny kuin pahimmillaan rukouskokouksissa on.
Haluaisin mennä vapaakirkon kesäjuhlille (http://www.svk.fi/?sid=150), mutta... mut vedettiin viime syksynä niin murskaksi yhden helluntailaisen toimesta, että en enää pysty kestään lainkaan karismaattisuutta enkä pyhyyden korostusta :( . Kuitenkin suosittelen niille, jotka Hämeenlinnassa ovat, että käyvät ainakin vilkaisemassa. Siellä saa hyvän kuvan siitä, minkälaista lähetystyötä SVK tekee ulkomailla. Israel-iltaa kannattaa välttää ja nuortentilaisuuksiin kannattaa mennä aika varovasti vilkaisemaan.
Teme
-
Se täytyy vielä sanoa, että monet syrjäytyneet ovat päässeet umpikujasta tulemalla uskoon. Joillekin vapaiden suuntien tiukka hengellinen ilmapiiri on parempi kuin kirkon sallivuus.
-
^serkkujen isän siskon keskosvauva... ompa siinä kaukanen sukulainen :lol:
No oishan varmaan serkkujen keskosserkku niiden isän puolelta varmaan ollu parempi.
No joo... Kyllä me tunnetaan niitten suku tosi hyvin verrattuna mun muitten serkkujen isien sukuun. (Mulla ei nääs setiä/enoja oo.) Johtuu varmaan siitäki että Markon kotoa ei oo ko kolme neljä kilometriä väliä meiän mumman ja paapan työ.
-
Ehkä vois sitten vuorostaan kehakin noita muita ;) Usei vapaissa suunnissa on yhteisöllisyys paremmin kuin luterilaisessa. Ainakin minä putosin aika lailla sosiaaliseen tyhjiöön, kun lähdin vapiksesta ja vieläkin olen hieman turhan syvällä siinä tyhjiössä. Se rassaa aina välillä, mutta on se pienempi paha kuin muutama muu juttu...
Teme
Olet valitettavasti ihan oikeassa. Vähemmistöt muodostavat aina ja kaikkialla tiivimpiä yhteisöjä kuin enemmistöt tai heitä lähellä olevat. Heillä on siihen selkeästi suurempi tarve. Tämä pätee kaikessa eikä vain uskonnollisessa maailmassa. Enemmistöt tuntevat itsensä harvoin uhatuiksi ulkopuolelta, eikä muutenkaan ole sellaista lähes pakonomaista tarvetta kerätä joukkoja tiiviiki ryhmittymäksi. Tämä antaa vapauksia, mutta karsii tukea kuten sanoit jo.
-
Kävin työkaverin seurakunnassa tutustumisretkellä. Seurakunta on hyvin pieni ja hyvin vapaa.
Illan ohjelmassa oli itse pykätty näytelmä (formaatti /käsikirjoitus oli kuulemma yleisesti käytössä). Ei soveltunut migreeniherkille eikä tinnituspotilaille. Juoni oli seuraava: jos teet syntiä joudut helvettiin kuollessasi autokolarissa. Tätä toistettiin x kertaa. Koska kaikki kuolivat autokolarissa täytyy autoilemisen sinänsä olla syntiä. Näytelmän jälkeen rukoiltiin ja kutsuttiin eteen halukkaita. Kanssani tultiin keskustelemaan penkkiin ja käännytys alkoi välittömästi kun kerroin olevani luterilainen. Alkoivat kertoa paljon Pyhästä Hengestä, kuinka se on puolustaja, esirukoilija jne ja kuinka heille ei siitä ev.lut. kirkossa kerrottu. Totesin ykskantaan, että minullepa on kerrottu. Annoin heidän rukoilla puolestani. Myöhemmin illalla tämä 'käännyttäjä' tuli vielä luokseni ja alkoi tietentahtoen kiistellä lapsikasteasiasta. Se riitti minulle.
Asia, jota siellä silmät ymmyrkäisinä ihmettelin oli kielillä puhuminen, jota en ollut aikaisemmin livenä nähnyt. Ihmiset toistelivat outoja sanoja. Tämä ei sinänsä minua häirinnyt vaan se, miten erästä tyttöä lypsettiin puhumaan kielillä. Pastori rukoili hänen kanssaan ja puhui kielillä. Välillä hän kehotti tyttöä puhumaan kielillä 'no, puhu nyt' -tyyliin. Tyttö pudisteli vain hämmentyneenä päätään. Samoin ihmettelin sitä, miten tämä käännyttäjäni kertoi, että hänellä oli hiljattain jokin eksoottinen kieli 'vapautunut'. Lateli sitten 'illaahi sallaat' siinä normaalin puheen lomassa ja tuijotti silmät sirrissä kaukaisuuteen. Minä kun aina olen luullut kielilläpuhumista lahjaksi, jota ei voi omasta tahdosta ottaa käyttöön. Että Jumala päättäisi koska puhutaan ja mitä, ettei itse voisi puhua kielillä silloin kun haluaa. Oikaiskoot minua ne, jotka paremmin tietävät.
Oli ahdistava reissu. Sen jälkeen minulla on aina ollut 'muita menoja' kun en kehtaa suoraan sanoa, että teidän seurakuntaan en enää jalallani astu.
-
Valitettavasti kokemuksesi ei ole ainutkertainen. Olimme lauantaina syömassä toisen pariskunnan kanssa, jossa rouva(pastori) on ex-vitonen ja hän valitti miksi siellä petetään itseä ja puhutaan toisin kuin tiedetään olevan. Samoin häntä suututti rippikoulujen yö käännytykset.
Samoin voisi viitata viimeviikon Kotimaan kultahippu juttuun. Tunnen useita, jotka ovat moisista petoksista suuttuneet ja pettyneet kokonaan tai palaneet luterilaisuuteen, koska siinä on tolkku eikä pastorin tulosvastuu pane yrittämään ihmetekoja.
-
jeeee... hyvä me palanneet! ;)
Teme =)
-
Jos muuten on muita palaajia PK-seudulla, niin voitais järkätä saunailta tms. joskus. Saunassa voisi käristellä sitä helvetillistä tunnetta, josta niin monta kertaa on kuullut saarnattavan ja johon ainakin osa meistä on saarnattu sen jälkeen, kun ollaan lähdetty. Saunassa voi sitten muistella kunnon klisesaarnoja, hauskimpia ja noloimpia tapauksia, ikävimpiä muistoja, ...
Paikka ja aika auki. Mulle privaa tai sähköpostia, niin katsotaan, mitä saadaan aikaan.
Teme
-
^käristelkää samalla edes makkarat siinä kiukaalla... HK:n sinistä niin vot :wink:
-
Mutta tuota ei voi varmaan järkätä kerrostalossa... :shock: Kun sopiva saarnaaja otetaan imitoitavaksi niin ensinnäkin lauteet joutuvat hyppisen takia koville ja
KOSKA KUULIAT JA JUMALA OVAT KUUROJA, KAIKKI PITÄÄ HUUTAA!!!!!! (harmi, ettei fontista saa suurempaa...)
Teme =)
-
Voin tulla jos ei huudeta.
-
Jaa-a! Itsellä olisi kanssa vähän kokemusta elikkä palannut turvallisesti luterilaiseen tolkkuun ja armoon. (ainakin toivoakseni :roll: )
Vahinko vaan että en asustele lähelläkään p-k seutua...
Pastori Sakari Korpinen kerran eräässä saarnassaan kertoili vanhasta evankeelisesta ukosta (ties kestä?) kuinka se oli tavannut aina sanoa että "LUE POIKA LUTTERIN GALATALAISKIRJEEN SELITYSTÄ NIIN KNUPPIS KLAARAA!"
Näinpä kävi sitten minullekin! Paljosta turhasta yrittämisestä on saatu sen jälkeen vapautua, kiitos Jumalan! paljon lienee vielä jäljelläkin... :oops: Mutta "tämmöisenäni minä Jumalaa palvelen" vai mitenkäs se menikään? Enpä taida tosiaankaan enää yritellä palvella Jumalaa, mutta opetellaan olemaan Kristuksen palveltavana.
Muuten, huomaan aina että tästä asiasta puhuessani alkaa hengellistä fraasia pukkaamaan kun apilaa sateen jälkeen. hengellissiä asioita lienee sitten helpompi ilmaista hemgellisessä viitekehyksessä tjsp.
Mitä kristillisyyteen tulee, niin nykyisin koen evankeelisuuden yksinkertaiset armon painotukset olevan lähellä sydäntäni. Kaikki on valmista! Kristus teki jo kaiken puolestani, eipä tarvitse enää odotella tullakseni miksikään vaan teen matkaa tällaisenani armon varassa ilman omia ansioita ja pyhitystöitä. Vapaiden suuntien kokouksiin en enää jalallani astu, olen suoraan sanottuna kurkkuani myöten täynnä!
Yksinkertaisesta evankeliumin sanomasta löytyy vielä elämä. Parhaat hengelliset kokoukset on vietetty kun lasten kanssa on luettu ääneen Lutherin postillasta jouluevankeliumi. Siinä Kristus saa olla Kristus ja Mooses pysyy omalla paikallaan. Ja me pienet kulkijat; Kristuksen kalliisti lunastamat lapsoset saamme kuulla korvillamme ilosanomaa että koko maailman synnit on sovitettu!
-
Tulee mielee väkisin vanhan Kiuruvetisen körttiukon Puttouksen Matti vainaan sanonta. "Taivaaseen pääsee vain puttouksen kautta. Ensin ihminen herää synnittömyyteen ja sitten myöhemmin hän herää toistamiseen puttoamalla takaisin siihen, että hän tekee syntiä edelleen."
Minusta pelastusvarmuus on vastuuntunnotonta myyntipuhetta ilman takuuta.
-
Niin... kai se on vähän siitäkin kiinni, miten tuo "pelastusvarmuus" ymmäretään? Erilaisissa liikkeissä sillä kun tuntuu olevan kovin erilainen sisältö. Omasta mielestäni juuri tämä ns. vapaissa suunnissa ja ratkaisukristillisyydessä esiintyvä "pelastusvarmuus" on ikävänpuoleinen sanahirviö koska se tuo mieleeni ensimmäiseksi kauhean paasaamisen uskoontulemisista, ratkaisujen tekemisistä yms. kaikenlaista... Siinä ajatellaan että ihminen omilla töillään tulee "varmaksi" taivaaseen pääsystään ja siitä että muillekin on paasattava sopivalla ja varsinkin sopimattomalla ajalla... :lol: kaiken kaikkiaan ikävä kaiku tässä suhteessa.
Toisaalta, jos pelastusvarmuutta ajatellaan sellaisena asiana, miten siitä opetetaan esim. evankelisuudessa niin se on omista töistä ja valmistuksista riippumatonta että tulemme pelastetuiksi. Se on luottamista siihen vanhaan totuuteen: "Jeesuksen kuolo ja kasteeni kallis, niissä mä kurja oon taivaaseen valmis!" Tässä ei siis ole silloin mitään omaa varmuutta vaan lapsenomaista luottamista siihen että tällaisenani syntisenä, armahdettuna saan minäkin uskoa että Vapahtaja varmasti ottaa minutkin luokseen eikä tarvitse pelätä. Itsestämmehän emme tule koskaan löytämään muuta kuin syitä miksi emme pääsisi taivaaseen. Minusta siinä ei ole mitään väärää jos pieni Jumalan lapsi luottaa yksinkertaisella uskolla että Jeesus ottaa hänetkin taivaaseen! Näin olemme opettaneet omillekin lapsillemme. Meillä on turvallinen Taivaan Isä johon uskaltaa luottaa! Varmuus on silloin väärää jos se on itsestä lähtöisin ja nojaa omaan uskomiseen.
OMASTA puolestani voisin kyllä väittää että minulla on itseni puolesta varsin vankka "pelastusvarmuus" => NImittäin suuri varmuus siitä että jos asia on vähässäkään määrin minusta itsestä kiinni, niin on VARMAA etten pääse perille! :wink: Muunlaista varmuutta minulla omasta puolestani ei ole!
-
JSv... evankelisuudessa minäkin tykkään juuri tuosta piirteestä. Ehkä meillä ex-vapaakirkollisilla on pakko olla jonkinlainen pelastusvarmuus, koska muuten me hajoaisimme hyvin suureen sisäiseen ja teologiseen ristiriitaan. Äääh.. mitenhän tuota kuvaisi "ulkopuoliselle"?
Jopa vuosikausia meille on tolkutettu, että teidän täytyy tietää olevanne uskossa. Teidän on täytynyt tehdä uskonratkaisu. Te ette saa epäillä. Ja niin edelleen. Vaikka kuinka yrittäisimme päästä eroon tuosta tietoisuuden tasolla, se kuitenkin jää meillä nakuttamaan johonkin alitajunnan tasolle. Ehkä tuon tähän yhden tekstini, joka toivottavasti kuvaa sitä vaikeutta päästä eroon vanhasta ajattelusta. Historiastani: olen ollut ev.lut. kirkon piirissä 2003 tammikuusta alkean. Teksti on kirjoitettu tänä kesänä ja kirjoitin sen kun taas kerran jostain tunki päähän jotain siitä vanhasta ajattelusta.
Toivon, että tekstiä ei kopioida edes osittain mihinkään muualle ilman lupaani.
--
Hyvästi...
...herra Konservatiivi Kristillisyys. Oli hauska tuntea sinua useita vuosia, mutta nyt luulen, että minun on aika lopullisesti karistaa sinut kannoiltani. Se saattaa olla hankalaa, koska nyt olen yrittänyt sitä jo parin vuoden ajan, mutta ehkäpä tämä auttaa, kun kirjoitan sinulle kirjeen.
Muistan sen huuman, jonka sait aikaan. Kerrankin sai olla oikeassa, kerrankin sai olla taitava, kerrankin sai kokea olevansa parempi kuin muut. Sinun seurassasihan jokainen muttuu heti ainoaksi totuudeksi. Jostain syystä suhteemme ei kuitenkaan toiminut, vaan se rikkoontui kaksi-kolme vuotta sitten. Sinä taisit löytää paremman kaverin kuin minut, mutta jäit kuitenkin seuraamaan minua. Kavereitasi oli monta, jotka syyttivät, jotka viskoivat kiviä kiven jälkeen. ***poistin pätkän, koska minua tuntevat voivat yhdistää sen muihinkin ihmisiin*** . En pysty enää syyttämään ihmistä, vaan syytän sinua, herra Konservatiivi Kristillisyys. Sinä saat ihmiset nostettua toistensa kimppuun.
Onneksi kuitenkin sinunkin seurassasi on ollut ihmisiä, jotka eivät sinua ole täysin todesta ottaneet. Voisin luetella heistä monta, mutta taidan jättää heidän nimensä rauhaan. Sitten sinun seurassasi myös jotkut hajosivat. Minä hajosin aika pahasti, mutta selvisin sentään hengissä. Muitakin minunlaisiani on. Sitten on myös niitä, jotka hajosivat ja heidän ajallinen vaelluksensa on jo päättynyt. Oletko nyt, herra Konservatiivi Kristillisyys, tyytyväinen? Tietenkin olet! Nythän voit sanoa, että mitäs sinä sanoit! Kun ihminen luopuu sinusta, hän murskaantuu. Mutta sinä olit se, joka on saanut minut ja heidät luopumaan sinusta. Sinun ilkeytesi, sinun itsekeskeisyytesi, sinun kovuutesi. Et tainnut muistaa, että Jeesus jätti meidän tehtäväksi myös lähimmäisen rakastamisen? Sen olet unohtanut. Sen sijaan olet ottanut itsellesi tuomarin viran ja sitä virkaa olet jakanut niille, jotka sinun seuraasi ovat vahingossa lyöttäytyneet. Tai oikeastaan minä kyllä en halua antaa ihmisille vastuuta siitä. Sinä itse, herra Konservatiivi Kristillisyys, houkuttelit hedät. Sinä petit heidät valheellisilla lupauksillasi, maanittelullasi. Nyt se saa loppua ainakin minun kohdallani!
Oli hauska tavat herra Konservatiivi Kristillisyys. Nyt halua jättää sinut ja sinun pelisi taakseni. Sen haluan tehdä kokonaan. Pysy poissa minun seurastani! Häivy!
Teme
-
Kiitos Teme, hyvistä ja jakamisen arvoisista ajatuksistasi! :)
Pitkälti on samanlaiset kokemukset itselläkin. Oikeastaan siitä kun palasin lut. kirkkoon, on jo niin kauan että en ole enää kauheasti asiaa miettinytkään. Siellä "toisessa hengellisyydessä" oli se alituinen suorittaminen ja oman uskovaisuuden osoittaminen itselle/toisille/Jumalalle niin keskeistä että se saa vieläkin voimaan pahoin.
Nykyään olen aika riippumaton mistään liikkeistä. Sanoin että evankelisuuden painotukset ovat lähellä sydäntäni mitä kristillisyyteen tulee. Olen valinnoissani mennyt niin pitkälle että entiset "uskonystävät" ovat osittain sitä mieltä etten ole enää lainkaan uskossa eli paskaa ja paasoota sataa niskaan tuon tuostakin, mutta mitäs siitä! Oikeastaan minua säälittää että ihmiset elävät kaikenlaisten itsekeksittyjen pyhyyssääntöjen orjuudessa noudattaen mikä mitäkin. En minä silti koe että olisin uskomasta lakannut enkä haluakaan lopettaa mutta "uskovaisena" olemisen olen lopettanut tietoisesti, jos ymmärrät mitä tarkoitan?
Joitakin harvoja ystävyyssuhteita on vielä säilynyt jotka eivät sitten rakentuneet pelkän suoritus-uskonnon ympärille ja niistä olen iloinen! Pääosin on kuitenkin kaikki siteet katkenneet entisiin ympyröihin ja hyvä niin; en nimittäin edes meinaakkaan enää palata siihen toisille kelpaavaan uskontoon kun itse siinä voi pahoin.
laitampa tähän erään mielestäni osuvan runon asiasta, vaikken olekaan mikään runojen ystävä vaan raavas suomalainen mies. Mutta tässä nyt vaan on kuitenkin niin osuvasti sanottu muutamalla sanalla mitä yritän pitkästi ja sekavasti selittää:
"Kun olet irronnut itseksesi
olet iskujen tavoittamattomissa.
Lyönti on vain liike jota punnitset
kysellen mikä hänessä vielä on
sidottua,
selkiintymätöntä"
(Soile Seppä, Ääriviivoja)
-
Mun on ikävä kyllä pakko todeta, että minun elämäni on pyörinyt niin paljon vain perheen, seurakunnan ja töiden ympärillä, että muuta elämää ei käytännössä ole ollut lainkaan. Kuten aiemmin laitoin... putosin sosiaaliseen tyhjiöön (multa loppu työt vähän ennen kuin aloin käymään taas ev.lut. kirkossa) ja entisestä srk:sta lähtemisen jälkeen ei pahemmin kukaan ole viitsinyt pitää yhteyttä. Toisaalta en minäkään paljoa alun satunnaisia "mitä kuuluu?" viestejä lukuunottamatta, mutta eipähän niihinkään ole vastattu. Luterilaisen kirkon epäyhteisöllisyys tuntuu - valitettavasti. Jumalanpalvelus ei ole tilaisuus, jossa voi tutustua ihmisiin. Toisaalta srk:n toiminnasta puuttuu miehet iältään 25-40 lähes täysin, joten eipähän sitä omaan ikäpolveen oikein pääse tutustuun millään.
Huomenna olis seurat, mutta ne on sellaisessa paikassa, että täältä ei pääse kuin omalla autolla sinne ja autoa ei ole. Fillarilla en viitsi illalla lähteä kun matkaa taitaa olla reilu 20km suuntaansa. Eli taitaa jäädä väliin, jos en huomenna viimehetken paniikissa jotain kyytiä bongaa mistään.
(Taitaa tämä olla ahdistusketju...)
Teme
-
Voihan se olla, että tämä on ahdistusketju, mutta minun ahdistustani sen lukeminen on aika lailla helpottanut. Ilmeisesti en olekaan ainoa helluntailaisuudesta paennut :)
Minä jätin helluntailiikkeen vuosi sitten pitkien pohdiskelujen jälkeen ja palasin takaisin lempeän kansankirkon syliin. Kaiken paatoksen ja tunnekuohujen jälkeen yksinkertainen kirkon penkissä istuminen tuntuu uskomattoman hyvältä. (Vaikka kesti vuoden, ennenkuin minut päästettiin lähtemään ja lakattiin soittelemasta perään, niin se kannatti.)
Tuo mainittu sosiaalinen tyhjiö on kyllä tosiasia. Nyt kun alkaisin vähitellen toipua seurakunnasta lähtemisestä, tuntuu, ettei ympärillä ole juuri ketään vanhoista ystävistä. Sen kun nyt koetan löytää jostain omaa paikkaani, jossa saisi olla konstailematta ihan vain oma itsensä. (Siinäkin on taito opeteltavaksi meille, jotka olemme luulleet seurakuntaelämän tarkoittavan sosiaalisia pelejä ja vaikutusvaltaa :wink: )
-
"Sosiaalisesta tyhjiöstä" joitakin hajanaisia ajatuksia:
Sama kokemus varmaan meillä kaikilla jotka on palanneet tai tulleet kansankirkon helmaan takaisin. Todellakin siellä missä oltiin, oli melko tiivis sosiaalinen vakuumipaketti, niin sanoakseni ja kansankirkko kaikkine hyvine puolineen tuntui ensin jotenkin kolkolta kun esim. jp:ssa ei puhuta sanaakaan toisille jos ei ole aivan tuttuja mukana. Tämä tuntui aluksi vähän oudolta ja kieltämättä itsekin tuolloin haeskelin, josko jostain kansankirkon sisältä löytyisi tällaista kaipaamaani yhteisöllisyyttä, jossa samalla saisi todellakin olla oma itsensä eikä patisteltaisi lain töihin kuten osuvasti sanoit.
Niin...löytyyhän kansankirkon sisältäkin tosiaan hyvinkin tiivistä yhteisöllisyyttä mutta valitettavasti nämä porukat (oman kokemukseni mukaan) oli eräänlaisia "minihelluntaiseurakuntia" kirkon sisällä. Oikeastaan meno niissä ei juuri konkreettisesti eikä aina opillisestikaan poikennut hellareista. Myös löytyy esim. lestadiolaisuutta joka on todella tiivistä ja sisäänpäinlämpiävää mutta samalla hirveän ahdistavaa ja täynnänsä kaikenlaisia sääntöjä jotka ulkonaisesti määrittelevät ja rajoittavat elämää. Sielläkään ei olisi minunlaisellani hyvä olla. Tuskin teidänkään -laisella, epäilen ainakin... 8)
Vähitellen olen luopunut yhteisöllisyyden etsimisestä ja ajautunut jollain tapaa erilleen kaikenlaisista liikkeistä ja yhdyskunnista. Tuskinpa koskaan tulen nimeäni enää laittamaan minkään uskonnollisen yhdyskunnan jäsenrekisteriin. Tuntuu että vapaana on mukavempi olla!
Haittapuolena on sitten se että ei ole paljoa uskovaisia ystäviäkään, välillä tuntuu ettei yhtäänkään. Tiedän kyllä että vaikutan tilanteeseen itse valinnoillani koska ns. "uskovaiset" eivät hyväksy kristillistä vapauttani, jollaisena sen itse käsitän. Parempi pysytellä sitten itsekseen kuin alituisissa riidoissa toisten kanssa joutavanpäiväosistä asioista. En uskalla sinänsä väittää että tämä olisi mitenkään ihanteellinen tilanne tai edes toivottava, mutta kyllä minulla niitä ystäviä on sitten harrastuksista ja työn kautta ettei tässä mitenkään yksin olla. Joku hyvä raamattupiiri voisi kyllä olla ihan paikallaan toisaalta...
Sitä oppii jotenkin pakon edessä ja kasvaa pikkuhiljaa irti siitä yhteisöllisyyden kaipuusta mikä ennen niin tiiviisti ympäröi joka puolelta ja täytti elämän eri osa-alueet! Oppii jollain tavalla "uskomaan yksikseenkin". Vaihtoehtona olisi sitten liittyä johonkin porukkaan, mutta meikäläiselle ei tahdo löytyä ainakaan riittävän "löysäpipoista" porukkaa jossa silti uskonasioihin suhtauduttaisiin vakavuudella ja josta voisi löytyä oman ikäisiä tai edes suunnilleen samanlaisessa elämänvaiheessa olevia, joiden kanssa sitten synkkaisi ja löytyisi jotain yhteistä. Jos nyt hengellisyyden hoitamista ajatellaan niin itselle aiankin jumalanpalvelukset ja satunnaiset perheen yhteiset kotihartaudet ovat jonkunlainen "henkireikä" ja nykyään ei tule juuri jp:ssakaan käytyä. Olisi kyllä hyvä joskus mennä!
Voi olla vähän kolkkoa luettavaa sinulle Gepa kun juuri olet vasta eronnut hellareista, mutta toivottavasti löydät itsellesi sopivan paikan jossa tunnet olosi kotoisaksi ja vapaaksi! En minäkään mitenkään onnettomaksi itseäni koe missään mielessä mutta kirkkoon palattuani tämä uskonasia muuttui sillä tapaa että nyt se on erilaista, pitkä prosessoituminen takana tosin. Olen itse oppinut olemaan ilman ympärillä pauhaavaa hengellistä mekastajien joukkoa, enkä ainakaan tällä hetkellä sitä kaipaakaan enää. Kuka tietää sitten joskus...
Mutta ettei tämä olisi ahdistusketju, niin kyllähän tässä monta hyvää asiaa on tapahtunut, sekä minulle että myös teille! :D :D :D -Eikö vain?
-Vai vaihtaisitteko takaisin entiseen?
-Minä en!
-
Ei kirveelläkään enää takaisin ;) Onneksi (?) mut rikottiin niin pahasti, etten voi edes kuvitella meneväni suurimpaan osaan herätysliikkeitä mukaan. Tähän mennessä saatu kuva körteistä on ollut vähemmän ahdistava. Joten aika lähteä seuroihin :P :) \o/
Teme =)
-
Niin, se alkuperäinen kysymys...olenko käynyt muiden suuntien seuroissa...olen jonkin verran. Itselläni on jonkin verran ortodoksisukulaisia, joten se uskonto on tullut tutuksi, vaikka varsinaisia seuroja ei olekaan, mutta toki muita tapahtumia. Esim. pääsiäisyön palveluksessa olen ollut monta kertaa ja sitä ei voi edes verrata luterilaisen pääsiäisyön messun kanssa.
Itse olen siis luterilainen, mutta en koe mitenkään kiusalliseksi osallistua esim. juuri ortodoksisiin tilaisuuksiin, kun on kuitenkin kyse samasta Jumalasta jne. Helluntailaisuuden ja muiden kohdalta en osaa sanoa, kun en ole ollut heidän tilaisuuksissaan ja tunne heidän uskoaan kunnolla.
-
Hei!
Olen käynyt monissa muissa hengellisissä piireissä: mm vahoillislestad.seuroissa: meinki ihan hyvä ja jos tuntee sen piirin ihmisiä: olo myös kotoinen. Ei mielestäni poikkea kauheasti herännäisyydestä vaikka monet väittävätkin heitä ahdasmielisiksi. Ydinsanoma sama! Kansanlähtyläisten piirissä ehkä tiukin kontrolli ulkopuolisia kohtaan, mutta ihan mukavia ihmisiä sielläkin. Tyttäreni on innolla nyt mukana vapaakirkollisissa piireissä kavereiden takia. Pitää myös ylistyksestä ja nuorille järjestetyistä tilaisuuksista ym. yhteisöllisyyttä ja aktiivista toimintaa mukavasti.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Pääasia,että sanaa julistetaan.
Itselläni on tosin levollisin ja kotoisin olo aina körttiseuroissa ja erityisesti
herättäjäjuhlilla seurapenkissä.
-
Olen myös käynyt monissa piireissä ja hyvää työtä tehdään muuaallakin.
Opiskeluaikana poikkesin jonkun kerran vanh.lest. seuroihin. Sama sanoma ja ei niin tiukkapipoista kuin väitetään!
Vapaissa suunnissa olen myös vieraillut: ihan hyvää työtä sielläkin tehdään ja KRS:n seuroissa olen melkein kuin kotonani. Parasta on kuitenkin istua herättäjäjuhlilla seurapenkissä kuten Pauliinakin kirjoitti.
Mielestäni on ihan hyväkin tutustua eri hengellisiin piireihin ja löytää sitten se oma paikka. Eihän kaikilla paikkakunnilla ole Siioninvirsiseuroja, joihin mennä. Tärkeintä on saada hengellistä ravintoa ja tavata samanhenkisiä.
Siunausta kaikille kirjoittajille ja muistetaan, että vain yksi on tarpeellinen!
-
pauliina, yritä hieman ottaa selvää, mitä siinä srk:ssa opetetaan, jossa lapsesi on. Valitettavasti vapaakirkollisuuden sisällä on n.s. menestysteologia hyvin voimakkaastin ja laajasti mukana ja se jättää pahimmillaan sellaista jälkeä jälkeensä, että hyvä jos ihminen selviää hengissä. Ja vaikka sitten hengissä selviää, niin voin sanoa, että psyyke kuitenkin sen jälkeen voi olla todella palasina. Kaupungittain painotuserot ovat suuret, joten tuon enempää en sano, kun en tiedä mistä päin Suomea olet.
(Esimerkin taidan kaivaa parin vuoden takaisesta New Wine tapahtumasta, joka ei virallisesti ole Suomen vapaakirkon juttu, mutta käytännössä hyvin lähellä sitä. Mm. suomalaiset puhujat ovat olleet pääosin SVK:n vaikutusvaltaisimpia saarnaajia. Siellä opetettiin hyvin suoraan, että yksikin epäilys srk:ssa estää Jumalan toiminnan (sanamuodot hieman erit, mutta ajatus tuo). Tuollainen opetus syyllistää hyvin voimakkaasti ja pitää huolen, että saarnaaja saa tuollaisen jälkeen manipuloida kuulijoitaan miten itseään lystää. Ja jos tuo ei riitä, niin aika usein kyselijöitä syyllistetään Pyhän Hengen pilkka -syytöksillä. Ja jokainen löytää Raamatusta, mitä Jeesus opettaa PH:n pilkasta... olen todella usein joutunut vastaamaan (varsinkin nuorten) kysymkseen PH:n pilkasta ja joutunut kohtaamaan myös pelkoa siitä, että on pilkannut PH:ta. )
Teme
-
Kiitos Temelle. Olen kyllä itsekin käynyt vapaakirkon tilaisuuksissa ja keskustellut paljonkin nuoreni ( 17 v.) kanssa. Nytkin hän lähti pitämään pyhäkoulua.En ole pk-seudulta. Toisaalta pelottelu ja rajoittaminen ei olisi viisasta. Toki hänkin pitää eniten körttitilaisuuksista ja herättäjuhlien seurapenkissä olosta, mutta kun se on niin harvinaista herkkua!!! Jopa muutaman henkilön kotiseuroja on pidetty, mutta se ei riitä menevälle nuorelle ja ystävät ovat tärkeitä. Toisaalta kriittisyys ja terve järki on annettu meille lahjana käytettäväksi.
terv. Pauliina
-
Voi sitä vilpin ja vääryyden määrää, joka kristillisyyden nimissä tehdään. Pat Robertsonin ja muiden amerikkalaisten sairaat jutut. Nokia olemattomat ihmeparenemiset, eräiden supersaarnajien kultahiput jne.
En muista olenko kertonut Billy Graham kokemukseni stadionilla. Kuuntelin häne puheensa ja molemmat oli lainattu vanhoista Valitut Palat lehdistä, joita oli lueskellu mökin puucee:ssä samana suvena. Kyseine herra on hyvin arvostettu, mutta puheenkirjoittajat eivät tienneet, että VP:n suhteellinen levikki on Suomessa suurin maailmassa.
Olen päättänyt, että jos rehellisyys ja vilpittömyys ei ole ehdotonta niin sinne en enää mene. Ainoan kunno puheen rehellisyydestä on kuullut Laihien herättäjäjuhlien radioseuroissa. Olen sen jälkeen käynnyt Loudresissa paikanpäällä katsomassa katolista toivobusinesta. Anteeksi mutta voin pahoin kun ajattelen mitä kaikkea ihmiset tekevät kristillisyyden nimissä.
Olkoon vaikka vähän värittömämpää kunhan on rehellistä. Älkää uskoko ihmeisiin ja rukousvastauksiin. Suurin osa niistä on lumetta. Uskokokaa yksin Jumalaan ei hänen saarnaajiinsa. Jumala pitää teistä huolen ilman rukousvastuksia ja saarnaajia.
Vielä yksi eli eräiden ryhmien rippikoulujen yöherätykset tee nyt parannus tai joudut helvettiin. Minusta nämä herättäjät joutuvat sinne itse, mutta sanoin edllä älkää uskoko ihmisiin siis minuunkaan.
Katsokaa missä suloiset lapsenne kulkevat. Vosin jatkaa näitä kauhukuvia lisää, mutta lopetan nyt ja lataan lisää jos on tarpeen.
-
seppos, rehellisyyden nimissä et vielä edes tavoittanut sitä helvetillistä syvyyttä, joita löytyy (Suomenkin) kristillisistä piireistä. Niistä minulla riittäisi monta kerrottavaa... olen kuullut (aivan liian) monta ahdistunutta tarinaa niistä jäljilstä, joita kristityt ovat saaneet aikaan. Kaiken ytimenä on ihmisen väärä kuvitelma omasta pyhyydestä ja omasta kaikkivaltiudesta. Tuota löytyy paljon enemmän kristillisistä kuin ateistisista piireistä.
Viime vuoden lokakuussa kirjoitin yhteen tekstiini: Synnittömyyden ja omassa itsessään olevan pyhyyden kuvitelma on ehdottomastikin Saatanan tehokkain ase tuhota ihmisiä. Tuon allekirjoitan yhä edelleen ja tuon tajuaminen vaatii aika hirveän määrän hengellistä väkivaltaa. :(
Teme
-
Täytyy rehellisesti sanoa, etten edes yrittänyt sitä. Raapaisin pikkuisen pintaa teemana rehellisyys. Toisekseen ei minulle ole yhtäkarmivia kokemuksia siitä kuin sinulla, joten en koe olevani myöskään oikea kirjoittaja siitä.
En myöskään käsitellyt aihetta selibaatin seuraukset ja montaa muuta horror osastoa uskonnon markkinoista. Benny Hinn:iä ei edes maininnut nimeltä jne.
Edeleen toistan vaatikaa ehdotonta rehellisyyttä omassa jumalasuhteessanne ja muilta, erityisesti saarnaajilta ja muilta vastuunalaisissa tehtävissä olevilta.
-
Ihan mielenkiinnosta kysyisin , että oletteko käyneet muissa seuroissa. esim. vapaissa suunnissa (helluntaisrk, vapaakirkko ym.)?
Ei ole ollut aikaa. Olisihan se toisaalta...