Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 17.08.09 - klo:14:32
-
Kansanperinteen ystävänä on pakko yrittää ymmärtää myös nykykieltä, onhan se tulevaisuuden kansanperinnettä.
Mutta kyllä meinasi ääneen naurattaa kun tänään Radio-Suomen Lahden Radion lähetyksessä Tapani Ripatti jututti ilm. nuorta nais-yrittäjää. Nainen puhui erittäin kauniilla äänellä, huolellisesti ääntäen, mutta ilmaisut olivat niin kliseisiä, että melkein
komiikan puolelle meni. "Komiikan puolelle meni" on myös näitä uusia sananparsia,eli
ajatuskokonaisuuksia, elikkä( sana jota eräs E-S S:n lukija ei suostunut ymmärtämään)
sanalla aina uudelleen ja uudelleen höystettyjä jaarituksia joita lähinnä puhekielessä kuulee.
Tosi magee, tosi tosi ihku. Fudis ( pikku-ukkokin puhuu vain fudiksesta). Urheilijat, missit, mallit, mutta myös ammattipuhujat ovat menettäneet äidikielen taidostaan osan englannille (niekku lauseen lopussa ).
Näillä mennään! Että tota noin. Toki toki.
Mitä sinun korvasi on rekisteröinyt? :017: :023:
-
V-alkuisen välimerkin jolla puhetta "elävöitetään".
-
Kansanperinteen ystävänä on pakko yrittää ymmärtää myös nykykieltä, onhan se tulevaisuuden kansanperinnettä.
Mutta kyllä meinasi ääneen naurattaa kun tänään Radio-Suomen Lahden Radion lähetyksessä Tapani Ripatti jututti ilm. nuorta nais-yrittäjää. Nainen puhui erittäin kauniilla äänellä, huolellisesti ääntäen, mutta ilmaisut olivat niin kliseisiä, että melkein
komiikan puolelle meni. "Komiikan puolelle meni" on myös näitä uusia sananparsia,eli
ajatuskokonaisuuksia, elikkä( sana jota eräs E-S S:n lukija ei suostunut ymmärtämään)
sanalla aina uudelleen ja uudelleen höystettyjä jaarituksia joita lähinnä puhekielessä kuulee.
Tosi magee, tosi tosi ihku. Fudis ( pikku-ukkokin puhuu vain fudiksesta). Urheilijat, missit, mallit, mutta myös ammattipuhujat ovat menettäneet äidikielen taidostaan osan englannille (niekku lauseen lopussa ).
Näillä mennään! Että tota noin. Toki toki.
Mitä sinun korvasi on rekisteröinyt? :017: :023:
No täytyy sanoa, että vaikken ole mikään äidinkielen kirjanopiinut, niin minunkin korvaan särähtää aika usein tuo "nykysuomi"! Erityisesti ärsyttää muutamilla radiokanavilla p*skaa jauhavat keski-ikäiset teinitoimittajat (Nova, Voice, NRJ mm.) ja heidän nykysuomensa. Välillä suorastaan oksettaa kuunnella. Yksi sana on yli muiden mitä en viitsisi mistään hinnasta kuulla ainakaan kenenkään toimittajan (suomen kielen ammattilaisen?) suusta on "kotoota" -esim. "kun minä tulin kotoota, niin lähin töihin...".
Varsinkin nuorten ja keski-ikäisten toimittajien kielen taso on laskenut huimasti parina viime vuosikymmenenä. Sekä lehtiin kirjoittavien että radiossa ja tv:ssä puhuvien. Jos olisi valta, lähettäisin nuo heti suomen kielen kurssille. Äidinkielen raiskaaminen on vastenmielistä!
ja sitten yksi mikä minua ärsyttää, on murteella puhuminen julkisissa tilaisuuksissa, puheissa, juontamistehtävissä yms. Hyvä esimerkki oli "rempseä" tangopirkko Johanna Pakonen juontaessaan tangomarkkinoita. Yäh miten teki etoa kuunnella sellaista kielenkäyttöä. Mikä saa muuten niin edustavan ja fiksun naisen heittäytymään tekopirtsakaksi junttimurretta iäntäväksi intopirkoksi? Ei ymmärrä...
-
Ei ärsytä.
Kuuntelen kiinnostavan aiheen perusteella. Ihmisillä on erilaiset valmiudet puhua. Tottakai englanti on vaikuttanut fingelskan muotuotumiseen.
-
Montaa (sontaa)
Loppupeleissä
Se OTTAA aikaa (voi kääk )
Sitten vielä sellainen juttu, että jos radiossa on ohjelma, jossa jotain kieleen liittyvä kysytään asiantuntijoilta, niin he vastaavat, että kyllä voi sanoa näin ja noinkin on aivan oikein. Kun jotain sanotaan tarpeeksi kauan, niin se onkin aivan oikein.
Minusta tuntuu, että äidinkielen opettajani pyörii haudassaan niin että multa pölisee.
-
Nythän on niin, että näin se on nähtävä.
-
Edelläoleva lause on irroitettu yhteydestään, jolloin se ei tietenkään ole järkevä.
-
Siedän puhekielessä lähes kaiken, toki mielestäni puhetyylin pitää olla tilaisuuteen sopiva...toisiin tilanteisiin ja tilaisuuksiin vapaamuotoinen murteella haastaminen sopii, toisiin ei. Luulen, että tulen esittämään opparini joskus hamassa tulevaisuudessa yleiskieltä puhuen, en kirjakieltä, mutten myöskään murretta haastellen. Äidinkielen opettajani neuvoi, että kirjakielellä ei tarvitse osata puhua -kirjoittaa kylläkin- mutta yleiskielellä pitäisi jokaisen osata puhe pitää.
Ja silti puhekielessäkin niitä raivostuttavimpia mokia mielestäni ovat: pitkässä juoksussa ja alkaa tekemään (äidinkielen opettajani olisi riemuissaan, kun sentään jotain olen oppinut: alkaa tehdä, ruveta tekemään :icon_wink:)
-
En ole koskaan kuullut asiayhteyttä, jossa 'nythän on niin, että näin se on nähtävä' olisi järkevä lause. Minusta se on tyypillistä tilkettä. Puppua.
-
Milloin iltapäivälehdet alkoivat otsikoida juttujaan ja erityisesti lööppejään ilman verbejä. Esim. tämän päivän Iltasanomat netissä: Arctic Sean miehistö Venäläisellä laivalla.
Mitä tekemässä ? kysyisi minun suomenkielen opettajani.
-
Siedän puhekielessä lähes kaiken, toki mielestäni puhetyylin pitää olla tilaisuuteen sopiva...toisiin tilanteisiin ja tilaisuuksiin vapaamuotoinen murteella haastaminen sopii, toisiin ei. Luulen, että tulen esittämään opparini joskus hamassa tulevaisuudessa yleiskieltä puhuen, en kirjakieltä, mutten myöskään murretta haastellen. Äidinkielen opettajani neuvoi, että kirjakielellä ei tarvitse osata puhua -kirjoittaa kylläkin- mutta yleiskielellä pitäisi jokaisen osata puhe pitää.
Ja silti puhekielessäkin niitä raivostuttavimpia mokia mielestäni ovat: pitkässä juoksussa ja alkaa tekemään (äidinkielen opettajani olisi riemuissaan, kun sentään jotain olen oppinut: alkaa tehdä, ruveta tekemään :icon_wink:)
Katselen monesti huvikseni vanhojen ihmisten haastatteluja ,koska niissä on asiaa ja toiseksi vanhemmat ihmiset puhuvat asiaohjelmissa kaunista suomea, oikeaa äidinkieltä! (lukuunottamatta murteenmöngertäjiä). Viimeksi tuli asekätkennästä dokumenttiohjelma ja voi, kun oli mukavaa kuunnella sitä lähes kirjakielimäistä puhekieltä, jota he käyttivät. Suomen kieli on niin hieno kieli, että sitä oikeastaan kannattaisi opiskella aikuisiälläkin, lapsena sitä vaan ei osannut arvostaa. Nykyään , kun kuuntelee varsinkin teineiksi jääneitä tekonuoria nelikymppisiä, tulee ikävä vanhoille äidinkielen tunneille.
-
Monet asiantuntijat alkavat lauseensa: "Sanotaan näin, että..."
Kulttuuri- ja taidepersoonille asiat ovat "ikään kuin" asioita.
-
Useimmat urheilijat puhuvat haastatteluissa toisesta persoonasta, eivät itsestään.
"Kun sä meet ja teet parhaas, se on siinä"! :icon_biggrin:
-
Montaa (sontaa)
En olisi ihan niin varma tuon muodon ehdottomasta vääryydestä. Mietipä seuraavia lauseita:
1. "Mies ampui monta jänistä."
2. "Mies ampui montaa jänistä."
Siinä on merkitysero, eikö olekin?
-
Arctic Sean miehistö Venäläisellä laivalla.
Venäläinen kirjoitetaan tässä tapauksessa pienellä.
-
Tuosta opparista tuli mieleen kertikset (kertakäyttöastiat), kässäri (käsijarru) ja muut tämän tyyliset sanat, joita on keksitty ja keksitään koko ajan lisää pilvin pimein.
Montaa-sanaa on mielestäni alettu käyttää vasta joskus 1990-luvulla monta-sanan asemesta esimerkiksi merkityksessä montaa mieltä. Muistaakseni ennen sanottiin, että siitä voidaan olla monta mieltä. (älkää pliis vetäkö tästä jotain puujalkavitsiä!)
Murteet ovat rikkaus ja minua ne eivät häiritse silloin, kun niitä puhutaan ihan luonnollisesti. Poikkeuksena on stadin slangi, joka, anteeksi vain, kuulostaa minusta leuhkalta. Mutta koettakaa ymmärtää, olen maalta ja kaikki ikkunatkin ovat metsään päin. Minä puhun aina murretta, mutta kirjoitettuna se on hankalan näköistä. Samoin jos olisin jossain juontajana (en kyllä ole), niin puhuisin yleiskieltä.
Kerran löysin vanhan aikakauslehden, joka oli painettu peräti 1950 -luvulla ja siinä oli käytetty erittäin hyvää kieltä. Aivan ihastuin lukiessani sitä. Mielestäni lehdissä, televisiossa ja radiossa pitäisi suosia hyvää yleiskieltä, koska näin kansakin oppisi käyttämään sitä. Säälin nykyajan äidinkielen opettajia, kun heidän täytyy opettaa myös niitä oppilaita, jotka eivät osaa juuri muuta kuin tekstiviestejä. Ainahan sitä pärjää innokkaiden hyvien kirjojen kuluttajien kanssa.
-
Murteet ovat rikkaus ja minua ne eivät häiritse silloin, kun niitä puhutaan ihan luonnollisesti. Poikkeuksena on stadin slangi, joka, anteeksi vain, kuulostaa minusta leuhkalta. Mutta koettakaa ymmärtää, olen maalta ja kaikki ikkunatkin ovat metsään päin. Minä puhun aina murretta, mutta kirjoitettuna se on hankalan näköistä. Samoin jos olisin jossain juontajana (en kyllä ole), niin puhuisin yleiskieltä.
Ei slangi leuhkaa ole, on paljasjalkaisen stadilaisen mielipide. Se on paikallista arjen käyttökieltä paikallisille.
-
Sattuikos kuinka moni teistä katsomaan silloin kymppi-uutisia, kun venäläinen sukellusvene oli meren pohjassa. Ennen uutisia juoksi kuvaruudun alareunassa uutisotsikot tyyliin: venäläinen sukellusvene edelleen merenpohjassa ankkureina Urpo Martikainen ja Pirjo Nuotio.
En kyllä varmaksi muista, ketkä ne silloin uutisankkureina olivat.
Kyllähän niitä ärsyttäviä sanoja on moniakin kuten; elikkä, pitkässäjuoksussa, v...., jne.
Murre ei minua häiritse puhekielessä. Minä voin kyllä häiritä moniakin murteella. Minulla kun menee murteet niin suloisesti sekaisin. Vahvinpana on tietysti tämä nykyinen eteläkarjalainen. Sitten sotken siihen sitä nuoruusvuosien slangia, mitä keskiuudellamaalla 70-luvulla puhuttiin. Vielä yhden mausteen soppaani olen saanut äidiltäni ja tädiltäni Pohjois-Pohjanmaalta. Riippuu oaljolti siitä, kenen kanssa puhun, mitkä murresanat muistinkätköistä puheeseeni ponnahtelevat. Puhuessani en useinkaan huomaa, että saatan samassa virkkeessä käyttää esim. sanoja: mie ja sä.
Murretta on paljon vaikeampi lukea kuin kuunnella, ainakin tällaisen lukuvikaisen. Olen joskus yrittänyt lukea Raumalaisia jaarituksia, mutta en päässyt alkua pidemmälle, niin vaikeaa se oli.
-
Milloin iltapäivälehdet alkoivat otsikoida juttujaan ja erityisesti lööppejään ilman verbejä. Esim. tämän päivän Iltasanomat netissä: Arctic Sean miehistö Venäläisellä laivalla.
Mitä tekemässä ? kysyisi minun suomenkielen opettajani.
Ellen nyt ihan väärin muista, niin meille opetettiin, että lehtijuttujen otsikoissa ei kuulukaan/tarvitsekaan olla verbiä.
-
Itse tykkään kuunnella murteella puhuvia ihmisiä, jos se vain tulee luonnostaan. Ja tiedän itsekin viljeleväni tiuhaan savon murretta, vaikken sitä aktiivisesti tiedostakaan. Esim. kaikki silmä, kulma, kolme ym. ällälliset sanat menevät väkisin silimä, kuluma ja kolome. Katsoa on kahtoo ja kehdata=viitsiä (ei siis pelkästään iljetä tehdä). Yksi kaverini puhuu pohjanmaan murretta ja sitä on aina ilo kuulla. Murteet kunniaan!
-
Montaa-sanaa on mielestäni alettu käyttää vasta joskus 1990-luvulla monta-sanan asemesta esimerkiksi merkityksessä montaa mieltä. Muistaakseni ennen sanottiin, että siitä voidaan olla monta mieltä. (älkää pliis vetäkö tästä jotain puujalkavitsiä!)
Hyvin osasit sijoittaa ilmaisun yleistymisen. Kielilautakunta hyväksyi v. 1995 montaa-muodon käyttämisen useissa tilanteissa.
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/8.2.html#montaa
Ylipäätään itse olen sitä mieltä, että kielen kehittyminen ja muuttuminen on luonnollinen asia. Jos jokin sana tai tapa vakiintuu ja juurtuu kielenkäyttöön, on turha taistella sitä vastaan (paitsi toivottavasti ikinä ei mennä siihen, että yhdyssanat kirjoitetaan erikseen, niin kuin niin valitettavan usein näkee!).
-
Ylipäätään itse olen sitä mieltä, että kielen kehittyminen ja muuttuminen on luonnollinen asia. Jos jokin sana tai tapa vakiintuu ja juurtuu kielenkäyttöön, on turha taistella sitä vastaan (paitsi toivottavasti ikinä ei mennä siihen, että yhdyssanat kirjoitetaan erikseen, niin kuin niin valitettavan usein näkee!).
Komppaan (nettislangia tämäkin :icon_biggrin:).
Kieli muuttuu, muuttukaamme mukana -- vaihtoehtojakaan ei juuri ole.
Ihquja ja saleja on turha murehtia. Ne ovat päiväperhoja, luulen. Seuraava sukupolvi nauraa itsensä tärviölle ne kuullessaan.
Äisdinkielenopettajani ennusti muuten muinoin, että "alkaa tekemään" -muoto joudutaan jossakin vaiheessa hyväksymään virallisesti. (Stadissa ja lähiympäristössä on hauska versio: joku "joutuu tehdä" jotain.)
Nuorison kanssa kun elelen, kuulen kaikenlaista: lollero (netti/tekstarilyhenteestä LOL, laughing out loud; erityisen huvittava), jäinen (joku heebo on tosi jäinen = jäykkä, jähmeä, rauhallinen, EI kalsea), mitä sä spede taas säädät (yleensä = äiti/isä, olet todella tyhmä ja rasittava, kun et tee, kuten minä haluan), mitvit (EN suomenna!) ja niin edelleen ja niin edelleen. Hauskojahan ne ovat.
Yhdys sana virheet :018: rasittavat minuakin, mutta kyllä oikeinkirjoitusta yhä opetetaan ja jopa vaaditaan kouluissa. Ainakin lähipiirin ihqulollero hallitsee sen erinomaisesti lauseenvastikkeiden pilkutuksia myöten, vaikka siviilissä joskus hulvattomia haasteleekin.
Termien vääntely ärsyttää. Esim. ("rasismista" johdettu) "seksismi" tarkoitti alun perin sukupuolisyrjintää, nykyään "seksististä" näytetään käytettävän kaikesta seksiin liittyvästä, "henkilö X teki niljakkaan seksistisiä eleitä".
Stadin langi on minusta murre siinä missä muutkin murteet. Ei ehkä edes Suomen rumin koira. Jotakuta ärsyttää savonlainen muljauttelu ja vääntely (asiaan, kiitos!), toista länsimurteiden töksäyttely (voisi sen vähän nätimminkin sanoa), kolmatta slangi (minusta se kuulostaa vain tutulta, rennolta ja reilulta, mutta koetan ymmärtää toisenlaisiakin näkemyksiä).
-
Ellen nyt ihan väärin muista, niin meille opetettiin, että lehtijuttujen otsikoissa ei kuulukaan/tarvitsekaan olla verbiä.
Kaikki on tapauskohtaista: Kun Jamaikan pitkäaskelinen pikamenijä juoksi juuri kovemmin kuin kukaan koskaan, oli otsikko: 9,58!
Itseltäni löytyy muun muassa tällaisia otsikkoja ( sattumanvarainen nippu ): Jope imitoi miltei mitä vaan, Maskeeraus: Hannele Herttua, Säveltäjä Jukka Kuoppamäki ja laululliset pienkertomukset, Taneli Mäkelä mielii merelle, Kuningaskotka Janne Ahonen avoin uuteen lentoon, Tuula Amberla tulee taas, Lipon Pelkonen löi itsensä läpi Itä-Lännessä, Joki liikuttaa mainosmies Penttistä, Paula Koivuniemi hengittää lakeudella, Pohja on luotu Koskenkorvalla ( juttu pesäpallo-opit Ilmajoen Koskenkorvalla saaneesta lukkarilegenda Mauri Pyhälahdesta ), Mailalle häjy häviö Helsingissä, Markku Aro käy uudelleen eiliseen, Mallaskoski kuohuu Helsingin olutjuhlilla, Pepe laulaa vielä pappana, Anttila ampaisee pian Kalajoelle, Juhamatti ei pelkää olla hellä, Bablo tanssii vain vähän, Miljönääri talutti Raija Orasta ( Oraselta ilmestyi Miljonääri-niminen kirja ), Haapamäki noviisina Novi Sadissa ( Haapamäen ensimmäinen arvokisa, ja paikaksi sattui Novi Sad ),Tummaääninen ja tykätty ( juttu laulaja Mikko Mäkeläisestä ), Jukka Nykäsellä pitää leikata ( juttu elokuvaleikkaajasta ), Asell soitti serenadin kuubalaisella ( Marko Asell kukisti Vantaan painicupissa viime sekunneilla kuubalaisen olympiavoittajan ), Jouni Ilomäki kutsuu kansaa kinttupainiin. Eli että verbejä tai ei, niin otsikossa ei ole haitaksi iskevyys, eikä huumori. On upeaa jos muutaman sanan otsikkoon löytyy samanaikaisesti tuttua ja yllättävää, on hyvä jos sanat sopivat ja soivat. Kuvakin on kiva ottaa huomioon, jos mahdollista. :kahvi: :002:
-
Kieli on muuttunut iän kaiken ja muuttuu koko ajan. Sitä kehitystä en voi enkä halua muuttaa. Se vain olen huomannut, että ennen oli kielitoimistolla ja äidinkielen opettajilla vähän erilainen rooli kuin nykyään.
Ennen opettajat opettivat, että tämä on näin ja rokottivat virheistä pisteitä. Kielitoimistolta kysyttäessä se vahvisti, että asia on näin.
Nykyään, kun millään ei tunnu olevan mitään väliä, oikeakielisyyttä ei vaalita niin kuin ennen. Kun jotain muotoa käytetään tarpeeksi sitkeästi, niin kielitoimisto nostaa kädet pystyyn ja antaa periksi, että olkoon noin.
Lienenkö oikeassa, mutta joku viisaampi on sanonut, että esimerkiksi saksalaiset ovat hyvin tarkkoja ja ylpeitä kielen puhtaudesta ja siellä vaalitaan kieltä aivan eri tavalla kuin nykyään Suomessa. Mielestäni Suomessakin oli ennen niin kuin Saksassa nykyään.
Mutta mitäpä siitä, minähän olen vanha ja vanhathan eivät ymmärrä mitään.
-
Kaikki on tapauskohtaista:
Siis yhteys. Mihin sana, lause liittyy, kokonaisuus; henki, asenne, tulokulma: ovat tärkeitä arvioitaessa kielen kehitystä, merkitystä ja asemaa esimerkiksi häviävänä, rappeutuvana, säilyvänä, kehittyvänä, elinvoimaisena, vähemmistökielenä, valtakielenä, kirjakielenä, puhekielenä.
-
Kieli on muuttunut iän kaiken ja muuttuu koko ajan. Sitä kehitystä en voi enkä halua muuttaa. Se vain olen huomannut, että ennen oli kielitoimistolla ja äidinkielen opettajilla vähän erilainen rooli kuin nykyään.
Ennen opettajat opettivat, että tämä on näin ja rokottivat virheistä pisteitä. Kielitoimistolta kysyttäessä se vahvisti, että asia on näin.
Nykyään, kun millään ei tunnu olevan mitään väliä, oikeakielisyyttä ei vaalita niin kuin ennen. Kun jotain muotoa käytetään tarpeeksi sitkeästi, niin kielitoimisto nostaa kädet pystyyn ja antaa periksi, että olkoon noin.
Lienenkö oikeassa, mutta joku viisaampi on sanonut, että esimerkiksi saksalaiset ovat hyvin tarkkoja ja ylpeitä kielen puhtaudesta ja siellä vaalitaan kieltä aivan eri tavalla kuin nykyään Suomessa. Mielestäni Suomessakin oli ennen niin kuin Saksassa nykyään.
Miten määritellään, milloin kieli on täydellisen "oikeaa" tai "puhdasta"? Suomi on saanut vaikutteita germaanisista ja skandinaavisista kielistä jo satojen vuosien ajan, joten minusta ei oikein uskottavasti voi väittää, että se olisi ollut vaikkapa 1960-luvulla jotenkin parempaa kuin nyt. Nykyisen yleiskielen kielioppia muodostettiin 1800-luvulla siten, että taivutusmuotoja valittiin satunnaisesti länsimurteista ja itämurteista. Suomen kielessä on jäljellä vain harvoja sellaisia sanoja, joita ei ole lainattu muista kielistä. Agricola käytti suomen kirjakieltä luodessaan pohjana saksan ja ruotsin kirjoitussääntöjä. Ei ole olemassa mitään absoluuttista suomen kieltä, koska kieli luonteenomaisesti elää, kehittyy ja ottaa vaikutteita ympäriltään. Siksi kielitoimisto (tai Kotus ylipäätään) ei ole eikä voi olla mikään kieltä hallitseva auktoriteetti. Jos jokin asia tulee suomen kieleen, niin se tulee, vastustipa kielitoimisto sitä tai ei.
-
:017: Kaikenlaista.
Sitten on tälläsiä kun minä kun ei vaan osaa.
Armoa munlaisille.
Olen uudelleen opetellut suomenkielen ja muutenkaan en ole hyvä näitten kirjoitusjuttujen kanssa.
Suurinosa mun työkavereista puhuu niinkuin minä kirjoitan.
Yritän aina selkokielellä puhua heille.
Maahanmuuttajat ja paluumuuttajat eivät vaan osaa ja olkaamme armollisia heitä kohtaan.
Muistan itte kun muutin, niin oli stressaavaa kun ei osannut kieltä ja tunnen suurta sympatiaa sellaisia kohtaan, kun ees yrittää puhua vaikka pieleen meneekin.
Tietysti voisin yrittää kirjoittaa kirjakielellä enempi ja varmaan onnistuisikin, mutta sitten menisi miettimiseksi, et miten nyt taas..
Ei kai tää nyt niin virallista tarvi olla ja anteeksi teille kun loukkaannutte tai pidätte tekonuorena.
Mut nykysuomestahan oli kyse.
Törmäsin äsken tälläseen sanaan. Maksaa. Jumala maksaa kun on kammiossa rukoillut oli asiayhteys.
Ei taida olla ihan suomea?
-
:017: Kaikenlaista.
Sitten on tälläsiä kun minä kun ei vaan osaa.
Armoa munlaisille.
Olen uudelleen opetellut suomenkielen ja muutenkaan en ole hyvä näitten kirjoitusjuttujen kanssa.
Suurinosa mun työkavereista puhuu niinkuin minä kirjoitan.
Yritän aina selkokielellä puhua heille.
Maahanmuuttajat ja paluumuuttajat eivät vaan osaa ja olkaamme armollisia heitä kohtaan.
Muistan itte kun muutin, niin oli stressaavaa kun ei osannut kieltä ja tunnen suurta sympatiaa sellaisia kohtaan, kun ees yrittää puhua vaikka pieleen meneekin.
Tietysti voisin yrittää kirjoittaa kirjakielellä enempi ja varmaan onnistuisikin, mutta sitten menisi miettimiseksi, et miten nyt taas..
Ei kai tää nyt niin virallista tarvi olla ja anteeksi teille kun loukkaannutte tai pidätte tekonuorena.
Mut nykysuomestahan oli kyse.
Törmäsin äsken tälläseen sanaan. Maksaa. Jumala maksaa kun on kammiossa rukoillut oli asiayhteys.
Ei taida olla ihan suomea?
Tämä aloitus ei ollut suinkaan Sinun eikä kenenkään muunkaan tänne kirjoittamistyyliä vastaan suunnattu. Ylipäätään minusta näyttää, että aloittajaa ymmärrämme varmasti kaikkein parhaiten me vanhemman polven edustajat, joilla on ollut aikanaan vaativat äidinkielen opettajat ja joiden nuoruudessa kaiken kaikkiaan lehdissä ja tiedotusvälineissä on käytetty pääasiassa kirjakieltä. Kun on nähnyt sen ajan ja vertaa sitä nykyaikaan, ei voi kuin tulla siihen tulokseen, että huonompaan suuntaan on menty.
-
Joo, Viisveisaaja ei mittää hättää. Ymmärsitkö tämän? Sanoit joskus ettet aina ymmärrä meidän sanaleikkejämme ja murrelohkaisujamme. Näistä en tarkoittanutkaan
puhua, kun aloitin ketjun, vaan muotikielestä joka vaihtuu n. 25 - 30 v. välein. Sen huomaa jos kuuntelee radion arkistonauhoitteita tai TV:n vastaavia.
Viisveisaajan kirjoitustyyli on hauskaa, siun ommaa tanskalais-hesalais-maahanmuuttajatyyliä. Ei mitään pissis-slangia(kirjoitetaanko b:llä?) Tarkoituksella miekin käytän eri tyylejä, se on minun " oma juttuni".
Meininki oli sama kuin kansanperinneketjulla, kerätä ilmaisuja. Viihdytysmielellä.
Viisveisaaja, onko pooh sama sana kuin suomen joo? Vaiko huh? :017: :023: :039:
-
Juu Kiitos vaan.
Ja arvelinkin noin olevan kuin kirjoititte.
Pooh,, nyt vaan on sellainen toivottomuuden tunteen aiheuttama ilmaisu. Hymiö ois kait parempi.
Jatketaan niistä uusista oudoista nykysuomen sanoista.
Kiva lukea niistä.
-
Minä kirjoittaisin pissiksen ihan samalla peellä kuin pissankin. Asiantuntijan (kuopus) mukaan nimitys on ansaittu sillä, että käydään puistossa pissalla. Sellainenkin muoto on kuin pissaliisa. Bissellä voi tietysti olla osuutta asiassa.
-
Sairaan hyvä, mielettömän hyvä
Joskus 1980 -luvulla oli epistä (epäoikeudenmukaista). Lieneekö enää käytössä, en muista kuulleeni vähään aikaan.
-
Me 70-luvun nuoret tsempattiin kauheesti.
Tällä foorumilla olen törmännyt ensi kertaa sanaan: kompata. Minä kompuroin tuon sanan kohdalla. Kai se tulee musisoinnista. Siellä olen kuullut puhuttavan kompista. :017: En ole järin musikaalinen. Asiayhteyksistä, tällä foorumilla, olen päätellyt sen tarkoittavan jonkinlaista myötäilyä tai samaa mieltä olemista.
Se kyllä kuulostaa paremmalta kuin "yhdyn edelliseen kirjoittajaan".
-
Sairaan hyvä, mielettömän hyvä
Joskus 1980 -luvulla oli epistä (epäoikeudenmukaista). Lieneekö enää käytössä, en muista kuulleeni vähään aikaan.
70-luvulla oli tappokivaa, 90-luvulla sikasiistiä. Epis (tai eppa tai epä, "ihan epääää") on vieläkin käytössä.
Välillä oli viileetä, nyt taas kuulemma coolia.
Tsemiä toivotellaan ja välillä vielä häröilläänkin.
Komppaamisen eli samaa mieltä olemisen voi ilmaista myös ytimekkäästi: komps.
Hilpeyttäkin jaetaan: repskops, (tää) putos.
Pohjanmaalle miniäksi päässyt tuttu ihmetteli muinoin, millaisia koreografioita anoppi odotti, kun käski "ravata varista". Sittemmin vadin puhdistaminen on sujunut ilman ylimääräisiä hyppelehtimisiä.
Suosikkini perinteisistä, oikeaoppisista otsikoista (joissa piti olla ainakin subjekti + verbi (aktiivimuodossa ja preesensissä)): "Erkki täyttää eläimiä." (Vieressä mustavalkoinen kuva erittäin synkästä herrasta jonkin täyttämänsä eläimen vierellä. Mieleen tuli ensimmäiseksi, että omaa lemmikkiäni en Erkin lähelle päästä. :icon_biggrin:)
-
"Epistä, sikaepistä, ihan sairaan epistä", lauloivat Ylen Aamuveturin Ansa ja Oiva 90-luvulla :)
Mää mietin että mistä se oikeen johtuu että jokku ei osaa yksin kertaisimpiakaan yhdys sanoja? Johtuuko se että mää osaan yleensä suoralta kädeltä sanua tuleeko joku sana yhteen vai erikseen siitä että oon niin aikasin oppinu lukemaan ja sitten lueskellukki innolla vai onko se joku luontainen tyhmyys joka estää tenuja oppimasta yhdyssanoja?
-
Taannoin oli Suomen Kuvalehdessä Jukka Ukkolan juttu koskien ainekirjoitusta
Valioaineita 2015
Äikän opet on aivan turhaan huolissaan siitä, että koululaisten Äidin kielen taito on heikentynyt ja yli oppilas kirjoitusten taso laskenut niin alas, että arvostelu asteikkoa tarttee alentaa. Kuten Suomen Kuvalehdessä julkaistut Valio aineet osoittavat, kirjoitus taito kukoistaa edelleen ja vielä piisaa julkaistavaksi muitakin Valio aineita kuin meijerivoita ja kevytmaitoa. Myös aineiden keski taso on yhä melko korkea, paljon korkeampi kuin esmes parin kymmenen vuoden päästä.
Tilanteen valkaisemiseksi julistamme poikkeuksellisesti jo etu käteen erään käsiimme saamamme Valio aineen vuodelta 2015. Sen on kirjoittanut apiturientti nimeltä Temu R. aiheesta "Eräs kesäpäivä":
Oli synkkä syksyinen öy. Tuuli vonkui ilmassa kuin iso lauma vonkuja. Ukkosen paha enteinen jyrinä muistutti sitä jyrinää, jota ration ääni arkistossa käytetään muistuttamaan ukkosen jyrinää.
Jos sä haluut sellaisena yönä tehdä jotain niinku viileetä, sä isket tietty naisen tai silleen, ajatteli Miihka, kekä asui tyypillisessä lähiössä, jonka ora pihlaja aidat muistuttivat Esko Ahon hampaita. Miihkan tukka kiilsi sateen jäljiltä kuin nenä niiston jälkeen, mutta hänen ajatuksensa syöksähtelivät ja sotkeutuivat päässä kuin sukka housut pesu koneessa ilman Coralia.
Sä menet ulos asap, hän jatkoi ja meni kans. Ulkona tuli vastaan enstesmäisenä Jenna. Miihka ja Jenna ei olleet vielä koskaan tavanneet, sillä he olivat kuin kaksi kyyhkystä, jotka ei myöskään ole koskaan tavanneet.
Oltuaan pitkään julman kohtalon eroittamina onnettomat rakastavaiset kirmasivat toisiaan kohden yli kesäisen niityn kuin kaksi rahti junaa, joista toinen oli lähtenyt Kuopiosta klo 14.13 ja toinen Kontiomäeltä klo 15.02. Kohta pieni vene lipui kohti lammen pintaa täsmälleen sillä tavalla kuin keila pallo ei livu.
Mutta kuiteski Miihka oli ymmällä kuin nörtti, joka on vahingossa kirjoittanut dot fi kun piti kirjoittaa dot com. Hän tunsi olevansa niin huono kuin mikä tahansa, vaikka hän oli iso kuin 185-senttinen puu. Hän ei osannut sanoa edes tyksu, sillä tuntui kuin edessä olisi punainen tiili seinä, joka hohti punaisena kuin tiilen punainen tiili. Selvittyään ajatuksiinsa vaipumisesta Miihka huomasi kadottaneensa Jennan, kuten poika joka on katsonut auringon pimennystä ilman savu lasia ja joutuu lopun elämäänsä katumaan sitä että on katsonut auringon pimennystä ilma savu lasia.
Onneksi onnettomuudessa yön myrsky väistyi kuin hohtimet Saharaan ja tilalle kelmeni uusi aamu, josta sitten alkoikin jälleen eräs kesä päivä.
-
Haha! Olen lukenut tuon Ukkolan jutun joskus, mutta nauratti se nytkin. Toinen hyvä ja vähän aiheeseen liittyvä on se, jossa hän tiivisti maailmankirjallisuuden klassikoita tekstiviesteiksi.
-
Ilmaisuvoimainen tarina :icon_lol:
Nyt on tullut uusi hyvä ilmaisu "olen liekeissä" kun
on oikein innoissaan siis töpinöissään.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/teufel/n040.gif)
(tää liekeissäoleva taitaa olla ite Paholainen)
-
"Epistä, sikaepistä, ihan sairaan epistä", lauloivat Ylen Aamuveturin Ansa ja Oiva 90-luvulla :)
Mää mietin että mistä se oikeen johtuu että jokku ei osaa yksin kertaisimpiakaan yhdys sanoja? Johtuuko se että mää osaan yleensä suoralta kädeltä sanua tuleeko joku sana yhteen vai erikseen siitä että oon niin aikasin oppinu lukemaan ja sitten lueskellukki innolla vai onko se joku luontainen tyhmyys joka estää tenuja oppimasta yhdyssanoja?
Luontainen tyhmyys mulla ainakin.
Siis en tajuu esim. tota luontainentyhmyys tai luontainen tyhmyys kumpi ois oikein.
Kyöstikarjalainen yritti mulle sitä opettaa että on kaksi eri sanaa?
Kaksi erisanaa ja yhdyssanat. Kuka ihme nekin osaa eroittaa ja miten ne eroittaa?
Jotenkin vaikka sujuvasti puhun 5-6 kieltä ja matikkapää ihan itteänikin ihmetyttää, niin tää kirjoittelu on ihan mystiikkaa.
Tietkoneen shakkipelinkin laitan vaikeimalla ja joskus jopa voitan, et ei toi älli ihan kateissa pitäis olla?
Onneksi kun puhuu ei ole pilkuilla ja yhdyssanoilla niin väliä.
-
Minä kirjoittaisin pissiksen ihan samalla peellä kuin pissankin. Asiantuntijan (kuopus) mukaan nimitys on ansaittu sillä, että käydään puistossa pissalla. Sellainenkin muoto on kuin pissaliisa. Bissellä voi tietysti olla osuutta asiassa.
Pissikset olen itse tajunnut sellaisiksi blondeiksi joilla vaan päässä on pi..siis tyhjää.
Ja sitten että ne on sellaisia omassa hassussa jengissään missä on pinnallista porukkaa, kun puhuu vaan meikkaamisesta ja muusta ei ehkä niin tärkeästä?
Bisse taitaa olla aika vähän käytetty sana?
Ainakin täälläpäin mennään ihan suomeksi oluelle. Vaikkakin harvoin kyllä kuulee, et mennäänks vetää bissee?
Sit uusi ainakin mulle on toi baariin. Sillä tarkoitetaan olutravintolaa.
Ekan kerran kun kuulin ton baariin niin ihmettelin.
Joku valitti kuinka masentaa ja sanoi, et tekis mieli mennä baariin että suru unohtuisi.
Ajattelin että musta aika masentavia paikkoja kahvilat..
-
Luontainen tyhmyys mulla ainakin.
Siis en tajuu esim. tota luontainentyhmyys tai luontainen tyhmyys kumpi ois oikein.
Kyöstikarjalainen yritti mulle sitä opettaa että on kaksi eri sanaa?
Kaksi erisanaa ja yhdyssanat. Kuka ihme nekin osaa eroittaa ja miten ne eroittaa?
Jotenkin vaikka sujuvasti puhun 5-6 kieltä ja matikkapää ihan itteänikin ihmetyttää, niin tää kirjoittelu on ihan mystiikkaa.
Tietkoneen shakkipelinkin laitan vaikeimalla ja joskus jopa voitan, et ei toi älli ihan kateissa pitäis olla?
Onneksi kun puhuu ei ole pilkuilla ja yhdyssanoilla niin väliä.
Rupesin miettiin että ehkä mulle yhdyssanat on sävelkorvan takia helppoja... Kun suomen kielessä painotus on ekalla tavulla niin ihan sanan sanomalla selviää, onko se yhdyssana. Kyllä mää ainaki sanon että SAteenkaari, ei SAteen KAAri.
-
Kyöstikarjalainen yritti mulle sitä opettaa että on kaksi eri sanaa?
Kaksi erisanaa ja yhdyssanat. Kuka ihme nekin osaa eroittaa ja miten ne eroittaa?
Jotenkin vaikka sujuvasti puhun 5-6 kieltä ja matikkapää ihan itteänikin ihmetyttää, niin tää kirjoittelu on ihan mystiikkaa.
Tietkoneen shakkipelinkin laitan vaikeimalla ja joskus jopa voitan, et ei toi älli ihan kateissa pitäis olla?
Onneksi kun puhuu ei ole pilkuilla ja yhdyssanoilla niin väliä.
Sinullahan on kai ollut näitä kielenvaihtoja, vaikka en tarkemmin tiedä ikiä ym. Yhdyssanataju kehittyy muun äidinkielen tajun kanssa tietyssä iässä ja perustuu, kuten moni muukin asia, pitkälti ympäristön antamien mallien jäljittelyyn. Kuten Sanneli tuossa arvelikin, puherytmin kuulemisella ja siihen tottumisella on tärkeä osuus asiassa. Myöhemmin se vahvistuu, kun lapsi oppii lukemaan ja lukee paljon. Silloin kuulohavaintoon ja oman puheen tuottamiseen yhdistyy näköhavainto sanojen visuaalisista hahmoista. Tässä vaiheessa on siis mukana jo kaksi havainnoimistapaa (kuulo ja näkö) ja niitä vahvistamassa oma toiminta (puhe). Kirjoitustaito perustuu näihin ja kouluopetus osaltaan ohjaa oikeaan ja vahvistaa sanatajua. Kun kirjoittaa, niin oppii kaksi kertaa, sanoivat kai muinaiset roomalaiset.
Näillä perustein arvelen, että hankaluutesi yhdyssanoissa saattavat johtua kieliympäristöstä, joka ei ole tukenut suomen kielen yhdyssanatajun kehittymistä. Toissijaisesti voi tietysti aina epäillä jotain luki-häiriötä, jossa ei kyse siis ole tyhmyydestä vaan pikemminkin aivojen ohjelmakoodissa olevasta bugista, jos nyt tällainen nörtti-ilmaisu sallitaan.
Päässäsi ei ole vikaa - tai on varmaan vähän, mutta ei juuri tässä asiassa...
Mt
-
Tällainen ohje saattaisi auttaa yhdyssanaongelmissa: Lisää sanontaan kysyvä pääte '-ko'. Jos se sopii luontevasti ensimmäisen sanan perään, ei ole kyse yhdyssanasta. Jos se istuu vasta toisen perään, sanat pitää kirjoittaa yhteen yhdyssanaksi.
'Yhdyskö sana?' Ei toimi, siis väärin. 'Yhdyssanako?' Näin se menee, oikein.
-
Elämä on!
Ääh, voi puistatus että etoo. Joku valopää on keksinyt tuon ja toinen tohelo kehuu sitä maasta taivaaseen. Minusta tuossa ei ole mitään oivallusta, EI KERRASSAAN MITÄÄN.
-
Omiin korviin särähtää vieläkin mättö...jotain tekoa lienee sillä, että olen sukunimeltäni Mättö...ja tietysti tuntuu hiukkasen huolestuttavalta jos joku kertoo haluavansa viedä jonkun hirveen mätön kotiinsa ja mässätä sillä.... :icon_eek: Tai kuten työkaverini pohti ääneen: "Missäköhän olis hyvä pitää lounastauko...nyt on kyllä jo lounasaikakin ohi...noh...ehkä täältä löytyy jostakin joku pizzeria...nii ja tossa toimiston nurkilta saa kyl ainakin kiinalaista ja nepalilaista mättöä..." Tähän tietysti vastasin: "Niin...no miulle käy kaikki, paitsi se, että tyydyt tähän suomalaiseen mättöön..." Toisaalta olen vitsaillut, että miun pitäis perustaa esim. grilli nimellä hyvää mättöä tai juontaa radio-ohjelmaa, jonka nimi viittaisi mättöön ja ohjelma olisi omistettu raskaalle metallille...ainoa huono puoli on se, etten todellakaan ole mikään raskaan metallin harrastaja...toisaalta kait sitä tranceakin voi mätöksi nimittää...se liippaisi itseäni läheltä...