Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: santtu-62 - 14.06.09 - klo:17:08
-
Olen kommentoinut foorumilla, vuodesta 2007 lähtien. Milloin milläkin ”roolilla” ja tunteella, välillä lapsellisena, aikuisena… luetteloa voisi ehkä vähän jatkaakin. Kieltämättä olen tahallisesti tai tahattomasti aiheuttanut hämmennystä ihmisille omalla ristiriitaisella persoonana ja aivan käsittämättömillä viesteillä mitkä ovat menneet niin sivulle asioista kuin vaan voi olla. Ehkä se on minun tapani jollain tavalla suojella itseäni, suojamuurin rakentamista, hmm…
Mutta mikä on sitten todellinen syy miksi olen körttifoorumilla, teidän kanssa?
Kun pikkupoikana sain kosketuksen herännäisyyteen, lähti hunajan pisara valumaan kurkustani kohti vatsalaukkua. Sillä matkalla se on vieläkin ja sen mukana minulla on jatkuva nälkä saada tutaa Häneltä, etten vaan heikkoudessani alkaisi painumaan pinnan alle. Sieltä ei nimittäin omin voimin nousta ylös.
Eli se herännäisyys on saanut kasvaa tähän päivään asti, toisaalta en kyllä näkisi siinä mitään ongelmaa onko herännäisyys syttynyt tänään tai eilen. Mutta siitä saan kyllä kiittää esi-isäni että Suomessa herännäisyyttä on olemassa myös tänään ja toivottavasti tulevaisuudessakin.
Henkilökohtaisesti herännäisyys on minun sieluni maalinen koti mistä matka jatkuu aikanaan Hänen eteensä.
”Tapahtukoon Sinun tahtosi”
Mutta niin kuin An-na kirjoitti vastauksen. Herännäisyys körttifoorumilla 2009. 13.05.09 - klo:10:54:
Ei körttifoorumi ole koskaan ollut mikään yhtenäinen paikka…
Minun oli vaikeata ymmärtää, mitä hän tarkoittaa ja se raivostutti minua koska olen kiivas, impulsiivinen… Sillä pidin että körttifoorumi on heränneitten foorumi, ei niiden ihmisten jotka tulevat eriävillä mielipiteillä hämmentämään minun ajatusmaailmaani siitä herännäisyydestä mihin olin saanut kosketuksen pikku-poikana.
Suoraan sanottuna siksi olen välillä aivan tahallani vedättänyt itseäni ja teitä ihmisiä, jotta jollain tavalla voisin sietää toisen ihmisen persoonaa ja hänen hengellisen elämän arvoja. Siinä on ollut suvaitsevaisuus, ylpeys, ylimielisyys… niin kovilla että olisi välillä tehnyt mieli mennä lankoja pitkin ja …
Mutta … sitten foorumin lehtori, täräytti 10.06.09 - klo:15:32 viestillään:
”Pyllistäminen on tahallista. Eipä tuokaan näytä olevan kaikille tabu”.
Että mitä tässä jännittämään olen sellainen, kun olen ja sanon sen minkä minulle Luoja suo, kaunistelematta ja mielistelemättä ehkä nyt kumminkin sivistyneesti. Vaikka tiedän että olen saanut akateemisen tutkintoni suoritettua loppuun ”ei niin sivistyneessä kielenkäytössä”, eräässä yliopistossa, puhumattakaan vuorovaikutus taidoista.
On hyvä istua Ristin koulussa .
Voin vain todeta itselleni että seurat ja herännäisyyteen liittyvät tapahtumat ovat ne minulle henkilökohtainen paikka hakea leivän muruja, unohtamatta evankeliumin sanoma ja Kristusta. Ymmärtää että herännäisyydessä korostuvat kristillinen elämä ja keskusteleva ilmapiiri. Sekä että Siionin virsien veisaaminen on yhdessä körttiläisen hartaudenharjoituksen ydin. Ymmärtää että herännäisyydessä korostetaan Jumalan suuruutta ja ihmisen pienuutta. Enkä kysele ihmiseltä ei hänen parannuksestaan tai uskonratkaisustaan. Jokainen kulkekoon sen polun minkä on valinnut, minä olen valinnut tämän, suokaa se minulle. Minä koitan heikkona ihmisenä suvaita teitä.
Lopuksi voin taas vain lainata An-na kirjoitusta. Herännäisyys körttifoorumilla 2009. 13.05.09 - klo:10:54
Jatkakaa vaan keskustelua niin kauan kuin mielipiteitä ja perusteluita riittää.
-
Että mitä tässä jännittämään olen sellainen, kun olen ja sanon sen minkä minulle Luoja suo, kaunistelematta ja mielistelemättä ehkä nyt kumminkin sivistyneesti.
Jatkakaa vaan keskustelua niin kauan kuin mielipiteitä ja perusteluita riittää.
Enpä tuota minäkään viitsi pahemmin jännittää, olen sellainen kuin olen. Olen kyllä monta kertaa huomannut, että jos olisin kauheasti miettinyt mitä kirjoitan ja sitten vasta kirjoittanut, niin ehkä ei olisi tullut nuhteita senkään vertaa kuin nyt on tullut.
-
Hmm... 'se herännäisyys, mihin sain kosketuksen pikkupoikana...' Pikkupoikana ymmärsi pikkupojan tavalla ja suurin osa taisi jäädä ymmärtämättä. Herännäisyyskin on voinut muuttua ajan myötä toiseksi - ainakin muodoiltaan. Mikään ei ole pysyvää paitsi jatkuva muutos. Lapsuuden muistot palautuvat muistiin myöhempien kokemusten värittäminä, haalistamina tai kirkastamina. Voisipa Tove Janssonin Tuu-tikin tavoin sanoa: - Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.
-
Mikään ei ole pysyvää paitsi jatkuva muutos.
Ihanko totta?
-
- Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.
niin minutkin...
Ehkä otin, ehkä en (Matti Nykänen, naapurustosta)
Mattia mukaillen:
Ehkä olen pinkokörde, ehkä en.
Ehkä olen uskovainen, ehkä en.
Ehkä lähden herättäjäjuhlille, ehkä en.
Ehkä nautin tulevasta kesästä, ehkä en.
Ehkä elän vielä viiden vuoden päästä, ehkä en.
Ehkä olen vanhurskas (Kristuksen ansiosta), ehkä en.
Ehkä kirjoitukseni tällä foorumilla on vain turhaa "höpötystä", ehkä ei.
-
... se herännäisyys, mihin sain kosketuksen pikkupoikana...
Ihminen kasvaa kokonaisvaltaisesti osittain elämässään, mutta johonkin on ollut elämän perusta rakennuttava. Siksi henkilökohtaisesti on ollut välttämätöntä. Lähtee käsittelemään omaa elämänkaaren alkuvuosia niiltä osilta mitä muistan. Samoin itse käsitän että vaikka herännäisyys ja kaikki muukin maailmassa tuntuu muuttuvan muotoansa, on asiassa kuin asiassa jonkin muotoinen perusta oltava.
Tämän johdosta minun on pysähdyttävä itsekeskeisenä ihmisenä katsomaan peiliin, kuka minä olen ja mistä oikein ukot on keskustelua käyneet pirteissä. Minä en lähde taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, taistelkoon ne ihmiset jotka haluavat, nuolen mieluimmin omat haavani mökissäni.
Sen verran Pena, eiköhän tässä yhdessä kasvata herännäisyyden sisällä. Joten uskon että Sinun ei tarvitse enää minua opettaa syömään aamupuuroa, ehkä sokeria ja maitoa voit ojentaa, kun kohteliaasti pyydän.
Mutta se minua hämmästyttää miksi ihmiset hakeutuvat sitten esimerkiksi nyt herännäisyyden piiriin kun ei ole edes ole tarkoituskaan olla samassa ruokapöydässä. Vaan, potkitaan pöydän alta jatkuvasti.
No kyllä se potkiminenkin loppuu aikanaan, seuraava vaihe on ehkä laahustaminen…
-
Vaan, potkitaan pöydän alta jatkuvasti.
Jos tuntuu, että joku koko ajan potkii pöydän alta, niin kannattaa vilkaista sinne pöydän alle.
Todennäköisesti siellä onkin elohiiri (=jonkinlainen kramppi omassa jalassa, luonnollinen ilmiö, joka menee pian ohi), jokun kanssamatkaajan kotieläin (yleensä koira taikka puskeva kissa), tai sitten vain lapsi leikkii pöydän alla.
Toki ymmärrän, että Benkulta lainaamani teksti on kuvannollista - siihen itsekin jollain tasolla tuossa omassa tekstissäni pyrin.
En myös halua loukata tekstilläni, ymmärrän, että Benkun tunne on 100% aito, niin kuin tunteet yleensä tuppaavatkin olemaan.
-
Aamupuuro onkin erikoisalaani. Lapseni tosin nimittivät sitä aikoinaan kauramudaksi. He tekivät sittemmin sen (senkin) suhteen omat yksilölliset johtopäätöksensä. Näinhän sen kuuluu mennä. En halua puuroani puputtaa kenellekään. Kerron vain, millaisena sen itse syön, jotta kasvaisin isoksi pojaksi. Parasta se on kerman kanssa, kuten skotlantilaisilla on tapana.
-
Jos tuntuu, että joku koko ajan potkii pöydän alta, niin kannattaa vilkaista sinne pöydän alle.
Tuliko kuhmu takaraivoon, siinä teidän kulmilla on apteekki auki 24h. Eikä ole pitkä matka edes vähän isompaan paikka mistä saa ensiavun pahimpaan hätään.
-
Oma logiikkani tuosta toisen ihmisen ojentamisesta ja opettamisestani on seuraava:
Koska en ole täydellinen, minulla on parantamisen varaa eri elämäni alueilla.
Koska siis en ole täydellinen en pysty kovin hyvin huomaamaan omia puutteitani, vaan tarvitsen siihen muiden apua, ojennusta ja palautetta.
Tehokkain tapa kehittyä ihmisenä on siis se, että katson itseäni muiden ihmisten silmillä. He näkevät minut monelta osin paremmin, kuin itse näen.
Opettamisen, palautteen ja arvostelun vastaanottaminen on siis hyödyllistä.
Pidän tätä logiikkaa itselleni sopivana.
Tiedän toki, että on myös toisenlaisia tapoja ajatella tästä asiasta - hyväksyn sen, että tässäkin on toisinajattelua.
-
Tuliko kuhmu takaraivoon, siinä teidän kulmilla on apteekki auki 24h. Eikä ole pitkä matka edes vähän isompaan paikka mistä saa ensiavun pahimpaan hätään.
Asumme Leppävaaran tuntumassa Espoossa.
Aivan tässä lähellä ei taida olla 24h apteekkia, mutta siinä Raamattuikkunan korttelissa sellainen on.
Kovin mielelläni en käy tietyissä lääkäreissä, koska välillä minulle tulee sellaisissa kovin huono ja pyörryttävän oksettava olo.
Välillä on ollut tästä johtuen noloja tilanteita.
-
...toisen ihmisen ojentamisesta ja opettamisestani on seuraava...
Sitten on ehkä hyvä katsoa taustapeiliin, kun pohtii mitä on jättänyt jälkeensä.
Niin sinun kuin minun, ojentamisen ja opettamisen suhteen.
-
Aamupuuro onkin erikoisalaani. Lapseni tosin nimittivät sitä aikoinaan kauramudaksi. He tekivät sittemmin sen (senkin) suhteen omat yksilölliset johtopäätöksensä. Näinhän sen kuuluu mennä. En halua puuroani puputtaa kenellekään. Kerron vain, millaisena sen itse syön, jotta kasvaisin isoksi pojaksi. Parasta se on kerman kanssa, kuten skotlantilaisilla on tapana.
:)
-
Aamupuuro...
Oma puuroni on ”Jätkän puuro”, toisinaan siinä ei ole edes vettä, pelkät puurohiutaleet ja vähän sokeria.
:icon_cool:
-
No jopas. Ei kommenttini ollut ehkä tarkoitettu aivan niin syvälliseksi kuin sen Benkku ehkä otit, mutta toisaalta, jos se sinussa sai aikaan pohdintaa ja jotain ymmärrystä, niin sittenhän se on vaan hyvä asia.
Minulle herännäisyys, körttiläisyys, on ollut aina paikka, jossa on tilaa monenlaisille mielipiteille, mutta jossa kuitenkin rakastetaan joukkoon, ei jätetä ihmistä ulkopuolelle jos hänellä on eriävä mielipide. Minun silmissäni körttiläisyys on vuosi(satoj)en kuluessa muuttunut, minun näkökulmastani inhimillisempään ja rakastavampaan suuntaan (vaikea sanoa muiden puolesta, varsinkaan minua vanhempien - itse olen syntynyt 80-luvun alussa). Vaikka liikkeen ulkoiset puitteet ovat muuttuneet, ei sen syvin ajatus ja päämäärä ole sitä kuitenkaan tehnyt. Ja koska samaan Jumalaan me uskomme ja eri tavoin yritämme asioita ilmaista, on minusta ollut ihan luonnollista, että foorumissa on ollut aina kirjavaa porukkaa ja kirjavia mielipiteitä, enkä ole sen vuoksi erityistä hajaannusta huomannut.
Mikä voi olla huomattavaa, on se, että jotkut henkilöt kirjoittavat toisia enemmän ja niistä saattaa syntyä olo, että tällaiseenkö tämä on mennyt tai että enhän minä löydä tästä joukosta itseäni ollenkaan. Että tätäkö nykyajan körttiläisyys sitten on. Mutta vaikka esim. itse en ole toviin tänne mitään kirjoittanut, ei ole päivää, jolloin en olisi käynyt näitä tekstejä lukemassa ja miettimässä. Aina ei ole vaan sanottavaa. Joskus taas on liikaakin sanottavaa, mutta ei sano, koska tietää, että saisi ryöpyn vastaansa ja tulisi vaan paha mieli. Joskus on helpompi luovuttaa. Joskus on kiva kommentoida, joskus on ikävä. Varmaan usealle kirjoittajalle tilanne on sama - aina ei vaan jaksa/ehdi/halua/uskalla kirjoittaa. Veikkaan, että lukijoita täällä on varmasti paljon enemmän kuin aktiivisia kirjoittajia.
Minulle nykyfoorumi ei edusta ehkä ihan täysin sitä körttiläisyyttä, joksi körttiläisyyden elävässä elämässä koen, mutta saan täältä kuitenkin niin paljon ajateltavaa, etten halua poiskaan jättäytyä. Kyllä täältäkin niitä armonvilauksia välillä saa. :056:
-
niin minutkin...
Ehkä otin, ehkä en.
Ehkä olen pinkokörde, ehkä en.
Ehkä olen uskovainen, ehkä en.
Ehkä lähden herättäjäjuhlille, ehkä en.
Ehkä nautin tulevasta kesästä, ehkä en.
Ehkä elän vielä viiden vuoden päästä, ehkä en.
Ehkä olen vanhurskas (Kristuksen ansiosta), ehkä en.
Ehkä kirjoitukseni tällä foorumilla on vain turhaa "höpötystä", ehkä ei.
Ehkä levollisuutta voi kaiken epävarmuuden tunteen keskellä olla.
Meidän "kylän kulmilla" kyllä puhuttaisiin käsitteestä "sahaaminen", kun katsoo listaa ja siitä on kaukana levollisuus. Sillä ennemmin tai myöhemmin tulee noutaja. Tämän jälkeen voi katsoa käsiensä känsiä ja miettiä, mitä tuli tehtyä.
Minulle tuli känsiä ja meni vielä olkapäät ja hyvä että en sahannut omaan jalkaani poikki.
-
Ehkä levollisuutta voi kaiken epävarmuuden tunteen keskellä olla.
Meidän "kylän kulmilla" kyllä puhuttaisiin käsitteestä "sahaaminen", kun katsoo listaa ja siitä on kaukana levollisuus. Sillä ennemmin tai myöhemmin tulee noutaja. Tämän jälkeen voi katsoa käsiensä känsiä ja miettiä, mitä tuli tehtyä.
Minulle tuli känsiä ja meni vielä olkapäät ja hyvä että en sahannut omaan jalkaani poikki.
´
Miksi olen täällä. No täähän on tietty selvä. Olen körtti.
-
Körtti ja nörtti. Knörtti?
-
Oletko sä knörtti? :icon_cool:
-
Mieti sitä! Olen muiden mielestä varmaan mitä vain, mitä en itse tunnusta olevani. Samoin olen omasta mielestäni kaikenlaista, mitä muut eivät koskaan huomaa. Puhumattakaan, että kehuisivat siitä.
-
Mieti sitä! Olen muiden mielestä varmaan mitä vain, mitä en itse tunnusta olevani. Samoin olen omasta mielestäni kaikenlaista, mitä muut eivät koskaan huomaa. Puhumattakaan, että kehuisivat siitä.
Kun tuntee muut, tuntee itsensä. :003:
-
Kun tuntee muut, tuntee itsensä. :003:
Juuri niin, olen aivan samaa mieltä.
Mutta täytyy kyllä hämmästellä että Sinä kiinnitit huomioita siihen vasta ... :icon_eek:
Minä huomasin sen jo aikoja ,aikoja sitten itsestäni että olemme kaikki … :003:
-
olen kördepoikien ulkojäsen... :icon_wink:
-
Olen hahmottanut minäkuvan reunoja tällaisilla kysymyksillä:
Millainen oikeastaan olen?
Millainen olen omasta mielestäni?
Millainen haluaisin olla toisten mielestä?
Millainen oikeastaan olen toisten mielestä?
Millainen minun tulisi toisten mielestä olla?
'Toiset' on tietysti kirjava joukko erilaisia ihmisiä, joita kohtaan erilaisissa tilanteissa ja niihin liittyvissä rooleissa. Jumalaa en ole näissä asioissa vaivannut. Hän on taatusti parhaiten perillä joka yksityiskohdasta. Vastauksia en ole tosissani halunnutkaan löytää, hyvät kysymykset ovat usein niitä hyödyllisempiä. Vastaukset yleensä vähitellen vanhentuvat ajan mukana, niihin ei kannata takertua.
-
rakkauden apparaatilla minä yritän sosiaalisesti käydä näitä läpi... ei Jumalaa siihen tarvita :icon_wink:
-
rakkauden apparaatilla...
:eusa_think:
-
Olen hahmottanut minäkuvan reunoja tällaisilla kysymyksillä:
Millainen oikeastaan olen?
Millainen olen omasta mielestäni?
Millainen haluaisin olla toisten mielestä?
Millainen oikeastaan olen toisten mielestä?
Millainen minun tulisi toisten mielestä olla?
'Toiset' on tietysti kirjava joukko erilaisia ihmisiä, joita kohtaan erilaisissa tilanteissa ja niihin liittyvissä rooleissa. Jumalaa en ole näissä asioissa vaivannut. Hän on taatusti parhaiten perillä joka yksityiskohdasta. Vastauksia en ole tosissani halunnutkaan löytää, hyvät kysymykset ovat usein niitä hyödyllisempiä. Vastaukset yleensä vähitellen vanhentuvat ajan mukana, niihin ei kannata takertua.
Pitemmän päälle jatkuva itsensä analysointi ja tutkistelu turhauttaa. Itsestään löytää helpommin vikoja kuin parhaita puolia. Itsestään ei pääse irti. Varsinkaan näin vanhana radikaali muutos saattaa olla jopa mahdotonta. Kysymykset ovat ehkä hedelmällisempiä kuin vastaukset. Siitä olen samaa mieltä.
-
Varsinkaan näin vanhana
Vanhana, hah, ;D kaikkia sitä kuulee, kun vanhemmaksi elää...vanhuus alkaa nykymittapuun mukaan vasta täytettyään 80.
-
... Varsinkaan näin vanhana radikaali muutos saattaa olla jopa mahdotonta. Kysymykset ovat ehkä hedelmällisempiä kuin vastaukset...
Vanhana,kaikkia sitä kuulee, kun vanhemmaksi elää...vanhuus alkaa nykymittapuun mukaan vasta täytettyään 80.
Hedelmällisempiä...
Pieni korjaus..
Ennen vanhuus katsottiin alkavaksi 65 ikävuodesta, nykyisin yhä enemminkin vasta 85. ikävuodesta. Vanhuspolitiikan sijasta onkin alettu puhua ikä- tai ikääntymispolitiikasta. Vanhustyön käsitekin korvataan nykyisin yhä enemmän käsitteellä seniori- ja vanhustyö, koska halutaan korostaa työtä nuorempienkin kuin varsinaisten vanhusten kanssa. Joten hyvät herrat saatte ihan itse päättää mikä on teidän sosiaalinen ikäryhmä, nuppu, nappula, napero, keskenkasvuinen, keski-ikäinen, kääkkä … undulaatti, ukko, hapero, höperö.
Itse taidan kuulua pikku :059:, ups, tuliko lohkastuu pieni valhe
:074:
-
Pieni korjaus..
nykyisin yhä enemminkin vasta 85. ikävuodesta.
Mistä moinen tieto?
Joten hyvät herrat saatte ihan itse päättää mikä on teidän sosiaalinen ikäryhmä, nuppu, nappula, napero, keskenkasvuinen, keski-ikäinen, kääkkä … undulaatti, ukko, hapero, höperö.
Elän kolmatta ikää (nykyisen gerontologisen määritelmän mukaan). Höperö olen ollut syntymästäni saakka. Nykyisin olen ennemminkin hapero. Olen vain Tyynen ja Mikon - fiksujen lähimmäisteni vieläkin - maalaiseksi luokiteltu poika, ilman korkeaa sivistystä ja näyttäviä aikaansaannoksia. Näillä Jumalan minulle antamilla eväillä olen tullut kuitenkin hyvin toimeen ja uskon tulevani edelleenkin.
-
Pieni korjaus..
Ennen vanhuus katsottiin alkavaksi 65 ikävuodesta,...
Mistä moinen tieto?
Simo Koskinen
Emeritusprofessori
Lapin yliopisto
Sosiaalityön laitos
GERONTOLOGINEN SOSIAALITYÖ OSANA MONIAMMATILLISTA VANHUSTYÖTÄ
http://www.tampere.fi/tiedostot/5iREfmeHf/SimoKoskinen300806.pdf
Pahoitellen liiallista ”huumorin käyttöä viestissäni”, olisin voinut kunnioittavammin esittää asiani. Pyydän anteeksi epäammattimaisuuttani, toivon teille molemmille herroille terveyttä ja voimia ”vääntää kättä”.
Terv. Hävytön napero.
-
Simo Koskinen
Emeritusprofessori
Lapin yliopisto
Sosiaalityön laitos
GERONTOLOGINEN SOSIAALITYÖ OSANA MONIAMMATILLISTA VANHUSTYÖTÄ
http://www.tampere.fi/tiedostot/5iREfmeHf/SimoKoskinen300806.pdf
Pahoitellen liiallista ”huumorin käyttöä viestissäni”, olisin voinut kunnioittavammin esittää asiani. Pyydän anteeksi epäammattimaisuuttani, toivon teille molemmille herroille terveyttä ja voimia ”vääntää kättä”.
Terv. Hävytön napero.
Tieto on asiantuntevalta taholta. Niin se vain vanhuuden alkaminen siirtyy yhä ylöspäin. Tuskin minä näen vanhuutta.
Huumoria ei koskaan ole liikaa. Sen ymmärtäminen joskus takkuaa minun kohdallani melkoisesti, varsinkin jos se on piilotettua. Joskus huomaan sen vasta aikojen kuluttua sinunkin viesteistäsi. Siinä kai minä olen anteeksipyynnön velkaa.
-
...Niin se vain vanhuuden alkaminen siirtyy yhä ylöspäin. Tuskin minä näen vanhuuta... anteeksipyynnön velkaa.
Kun ei tarvitse toimia taivaspaikan ansaitsemiseksi, voi toimia lähimmäisen hyväksi niillä voimilla mitä Hän on suonut.
Hän päättää ansaitsenko taivaspaikan ja jos ansaitsen. Niin se tapahtuu armosta, siihen on minun uskottava. Eikä Hän katso olenko lapsi, aikuinen tai iäkäsihminen.
Silloin kun aika on poistua, on minun hyväksyttävä oman elämänkaareni päättyminen.
Se ei katso paikka eikä aikaa, siihen on tyydyttävä.
Anteeksi pyyntö … en usko että osoite on oikea. Sillä en tunne kirpaisua sydämessäni kohdaltasi.
Emmeköhän ole aivan samanlaisia ”kelmejä”, sillä nimimerkitkin vaihtuvat useimmin meillä, kuin sukat jaloissa.
Hyvää kesää, vaivattu sielu.
ps.Miksi olen täällä…
-
Emmeköhän ole aivan samanlaisia ”kelmejä”,
Olen sieviläisittäin ketkun ketale. En kuitenkaan yllä "turkulaisen turusen" tasolle.
Synnyin ketkuksi ketale,
luuseriksi luovimahan
näitä mantuja kovia,
tantereita tuskaisia.
Mieliharmiksi monelle,
kiusaks´ kanssakulkijalle,
jotka tietänsä osaavat
tietävästi taivallella.
Oiva Pennanen
-
Ja koska samaan Jumalaan me uskomme ja eri tavoin yritämme asioita ilmaista, on minusta ollut ihan luonnollista, että foorumissa on ollut aina kirjavaa porukkaa ja kirjavia mielipiteitä, enkä ole sen vuoksi erityistä hajaannusta huomannut. Minulle nykyfoorumi ei edusta ehkä ihan täysin sitä körttiläisyyttä, joksi körttiläisyyden elävässä elämässä koen, mutta saan täältä kuitenkin niin paljon ajateltavaa, etten halua poiskaan jättäytyä. Kyllä täältäkin niitä armonvilauksia välillä saa.
Uskon, että näkemykset meillä foorumilaisilla yhtyvät ja mielipiteet yhdenmukaistuvat vasta sitten, kun usko muuttuu näkemiseksi.
Minulle usko on kiintymystä siihen mitä en näe, mutta kyllä tuntuu syvällä sisimmässäni. Se on sydämen asennetta ja rakkauden tunnetta siihen, minkä koen elämässäni tärkeäksi ja säilyttämisen arvoiseksi. Se valtaa mieleni ja rikastuttaa elämääni monin tavoin. Se antaa rauhaa ja toivoa toivottomuuden keskelle - monien sairauksieni ympäröimänä. Se saa minut rakastamaan ja huomioimaan myös lähimmäisiäni ja ystäviäni. Se saa minut kääntymään Hänen puoleensa, jolta koen saavani monesti apua ja lohdutusta.
Minulla itselläni ei siihen ole mitään ansiota, vaan kaikki tulee Jumalalta. Siksi sitä ei tule korostaa eikä siitä "mekkalaa" pitää. Se ei tee minusta yhtään toista parempaa eikä viisaampaa.
Minulle körttiläisyys merkitsee seuroissa käyntiä, Jumalan Sanan äärellä oloa, rukousta rakkaiden Siionin virsien myötä, ystävien tapaamista ja hyväksytyksi tulemista. Niin kauan kuin sitä on körttiläisyydessä jäljellä, se riittää minulle, enkä usko sen minun jäljellä olevan elämäni aikana muuttuvankaan.
Olen kiitollinen Jumalalle hengellisestä kodistani.
-
25.06.2009.
satman.
Arvaan, että Benkku on tehnyt päätöksen, ettei hän kirjoita foorumiin ja siitä on seurannut helpotus ja sitten pyhimyksellinen ja aurinkoinen olo.
Juhoma.
Ei Benkku täältä malta pysyä pois, on se sellainen HURU-UKKO .
Palaan takaisin satman ja juhoma päivään 25.06.09. Piti katsoa kumminkin vähän …
Johtopäätökseni oli oikea … Vaikka jouduin esittämään omantunnonvastaista roolia ja käyttämään epäsosiaalista viestintää foorumilla.
Tuntuu pahalta kun joutuu tekemään itselleen selväksi, että minä erottelen ihmisiä. Toisaalta se on minun ongelma ja uskon että olen löytänyt tähänkin asiaan ratkaisun.
Jos joku haluaa olla julkisuuden kipeä tai hoitaa itseänsä …
Siksi minun helppo sisäistää tämän vuoden herättäjäjuhlien sanoman itselleni:
”Sallikaa lasten tulla” :icon_sunny:
SV.261 :eusa_angel:
-
Benkku. Kaikki me eroittelemme ihmisiä. Ei kai se ole paha, mutta jos me alamme laittamaan ihmisiä lokeroihin, niin se on väärin.
Itse aina kun tapaan ihmisiä analysoin noin suunnilleen millainen ihminen on ja millaista huumoria hänelle uskoltaa heittää ja voiko jutella vakavammistakin asioista?
Eniten hermostuttaa karsinoiminen työn tai aseman mukaan.
Esimerkiksi minä en ole vain myyntimies.
Tai joku reportteri tai joku minkä ammatin nyt omaakin.
Ihmiset olemme ainutkertaisia. Toiset on saanut kolhuja enempi ja toiset vähempi, mutta kaikki ihmiset silti olemme ainutkertaisia ja jonkun arvon ansaitsevia.
Eroittele silti ihan rauhassa ja anna kuulua ihan rehellisestikkin mitä mieltä asioista olet.
Jos joku väittää, että ei eroittele ihmisiä, niin en usko sitä.
Kuitenkin kaikkia tulee kunnioittaa, vaikka ei olisikaan körtti tai mitä nyt sitten ei olekkaan. Hyvät tavat sen vaativat.
Kuitenkin on ollut tosi rikasta lukea sinun näkemyksiä körttiläisyydestä ja palautteesta ei körteille.
:eusa_clap:
-
Suostun lukemaan esimerkiksi Benkun ja Viisveisaajan pohdintoja ja havaintoja jatkossakin. Kaikki me erottelemme jos kohta toisinaan myös yhdistämme. :003:
-
Kaikki me eroittelemme ihmisiä. Ei kai se ole paha, mutta jos me alamme laittamaan ihmisiä lokeroihin, niin se on väärin...näkemyksiä körttiläisyydestä ja palautteesta ei körteille.
Viisveisaaja.
Ei täällä synny mitään ilman kipuja, ei tätä eikä tulevaa elämää varten. Tuskissa tänne synnytään, tuskissaan täältä kuollaan. Tuskia on pitkin elämän aikaa kärsittävä, tuskia ruumiissa, tuskia sielussa.
Mutta meille on ilmoitettu että armahduksen saamme ja siihen on uskottava. :eusa_angel:
http://www.youtube.com/watch?v=p0PvMGrDtlU&feature=related
ps. jatketaan harjoituksia,vaikka tässä joutuu omia haavojansa nuolemaan "ketun kolossa" :icon_wink: :kahvi:
-
Juhoma.
...on se sellainen HURU-UKKO .
ps. Kaffella ystävän kanssa tänään... tuli mieleen...Juhoma.
-
Terve Benkku.
En nyt ihan tajunnut sanomaasi, mut en kyllä monen muunkaan.
Kolmannen naisen musiikki oli ihan jees, vaikkakin vaikee tajuista niinku paljo monen muuki..
http://www.youtube.com/watch?v=p0PvMGrDtlU&feature=related
Enkä taaskaan kirjuuttele soomesta, et sorry...
-
En nyt ihan tajunnut sanomaasi, mut en kyllä monen muunkaan...Enkä taaskaan kirjuuttele soomesta, et sorry...
"Jos et koskaan ole ollut hullu, niin ole varma, ettei Sinusta myöskään koskaan tule viisasta"
Thackeray, Lovel the widowe
-
En nyt ihan tajunnut sanomaasi...
Ehkä tämä antaa Sinulle enemmän, eli foorumin haku: huru-ukko.
-
Minulle usko ....antaa rauhaa ja toivoa toivottomuuden keskelle - monien sairauksieni ympäröimänä. Se saa minut rakastamaan ja huomioimaan myös lähimmäisiäni ja ystäviäni. Se saa minut kääntymään Hänen puoleensa, jolta koen saavani monesti apua ja lohdutusta.
Minulla itselläni ei siihen ole mitään ansiota, vaan kaikki tulee Jumalalta. Siksi sitä ei tule korostaa eikä siitä "mekkalaa" pitää. Se ei tee minusta yhtään toista parempaa eikä viisaampaa.
Minulle körttiläisyys merkitsee seuroissa käyntiä, Jumalan Sanan äärellä oloa, rukousta rakkaiden Siionin virsien myötä, ystävien tapaamista ja hyväksytyksi tulemista. Niin kauan kuin sitä on körttiläisyydessä jäljellä, se riittää minulle, enkä usko sen minun jäljellä olevan elämäni aikana muuttuvankaan.
Tällaista etsii kömpelösti, vähän silmäillen ettei pahoin tallois toisten varpaita, joku, joka jostakin syystä ajattelee tätä tolt yläkerrasta ehdotetun matkaseuraksi. Kiitos tästä jutustasi!
-
Minä oon sen takia, kun tässä uskoani viime kesän ja syksyn ajan etsineenä olen vihdoin purjehtinut kotisatamaani. :)
-
Eikö olekin turvallista päästä aallokosta kovalle maalle.
Sama laiva-merikokemus oli minullakin. Ja tuhlaajapojaksi tuleminen varmisti tien jota nyt käyn. Siitä tulee huomena tasan 3 vuotta. :eusa_pray: