Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: RailiM - 30.01.09 - klo:09:36
-
Nyt tarvitaan apuja! Erosin luterilaisesta kirkosta 18-vuotiaana sen ajan (1971)ja tyylin mukaisesti. Liityin ortodoksieen kirkkoon 50-vuotiaana. Minuun vetosi ortodoksiuudessa se, että se korostaa voimakkaasti ihmisen vapaata tahtoa, joka on Jumalan lahja ja joka tuo mukanaan myös vastuuta. Olen allerginen käännyttämiselle ja velvollisuudelle käännyttää. Siinä toinen syy ortodoksiseen kirkkoon liittymisellä. Tottakai myös vuosisatojen traditio kirkonmenoissa antoi turvallisuudentunteen. Vaikka maailma ympärillä kaatuisi, Kirkko pysyy. Satun asumaan pienellä paikkakunnalla ja koen ort. seurakunnan minua hylkiväksi, pappi mukaanlukien. En viitsi tästä enempää, koska en pidä mollaamisesta. Kaipuu Jumalan luo on kuitenkin kova.Koen myös hyvin ikävänä ja vääränä, että kun minulle tulee ehtoollisen ja liturgian kaipuu, en voi mennä levollisin mielin omaan kotikirkkooni. En yksinkertaisesti ole niin vahva, että kykenisin sulkemaan pois sen sosiaalisen paineen, minkä Kirkkoon meno tuo. Katson jopa jonkinlaiseski kiusaamiseksi sen puhumattomuuden ja ohikatsomisen, jota siellä koen.
Pikkutyttönä Pohjois-Savon perukoilla ei ollut muita juhlia kuin seurat silloin tällöin taloissa. Nyt kun muistelen, nehän olivat körttiseuroja.
Olisokohan tämä yhteisö minulle parempi? Jumala ja Kolmiyhteys on kumminkin yhteinen. Luulenpa myös, että körttiläisyys on suvaitsevampi kuin ortodoksisuus.
Mitähän tämän Jumalásian kanssa oikein tekisi???
-
Viimeiseen kysymykseesi körttiläinen vastaus taitaa olla: Odota kärsivällisesti, Jumala tekee aikanaan. Sitä ennen voit käydä seuroissa veisaamassa Siionia ja kirkossasi osallistumassa palveluksiin niin paljon kuin parhaaksi koet. Kristuksen tapaat kummassakin paikassa.
-
Olet sydämellisesti tervetullut. Viihdy seurassamme. Saat täällä linkkejä ja ystävän tukea.
Haluan tervehtiä Sinua Raamatun säkeellä "Autuaita ovat kärsivälliset". Sillä sitä me kaikki tarvitsemme, kärsivällisyyttä. Jumalan aika on toinen kuin ihmisen aika. Herra tekee työtään, vaikka emme jaksaisi rukoilla. Silloin voimme huoata hänen puoleensa. Mutta jos emme jaksa sitäkään, sairastakaamme Herralle. Hän on armollinen ja pitää lapsistaan huolen. Totisesti näin on tapahtuva.
Tervetuloa!
-
Tervetuloa RailiM,
tännekin varmasti mahtuu :D
kuuntele sydämen ääntä.
-
Moi! Ikävä, että olet saanut tuollaisen kokemuksen omasta seurakunnastasi. Tosin se ei liene kovin tavatonta. Itse olen toisinaan käynyt ortodoksisissa tilaisuuksissa, ja tulee tiettyjen pappien aikaan sama tunne, että olen joskus hieman ulkopuolinen. Sama tunne tulee, kun menen Kuopiossa ihan luterilaisiin jumalanpalveluksiin. En ole kotoisin täältä ja tunnen itseni ulkopuoliseksi, vaikkei kukaan sitä suoraan sanokaan. Sen takia käyn mieluummin lähetysilloissa ym. joissa tunnen ihmiset ja tunnen yhteenkuuluvuutta. Tuo sisäpiiri seurakunnassa on tietysti vähän ikävä, mutta uskoisin, että kun tarpeeksi monta kertaa käy peräjälkeen, niin eiköhän ne siitä huomaa, että sinäkin kuulut sisäpiiriin. Itseni pitäisi ehkä vain käydä tarpeeksi monta kertaa Kuopiossa jumalanpalveluksissa luterilaisessa kirkossa. En ihmettele, jos ihmiset opiskelujen myötä eroavat kirkosta, jos he tuntevat samoin kuin minä.
Mitä tähän foorumiin tulee, niin on täällä ymmärtääkseni joitakin ortodokseja. Hienoa, kun on eri kristillisiä uskontokuntia edustavia ihmisiä. Heillä on kaikilla vähän erilainen näkökulma asioihin.
-
Perheessämme on kolme ortodoksia ja yksi körttiläinen. Ikään kuin vuorotteluperiaatteella olemme käyneet ortodoksisessa jumalanpalveluksessa ja herännäisseuroissa. Tuo käytäntö jatkuu.
Ulkoisesti ortodoksisuudessa ja herännäisyydessä on eroa, sisäisesti ei ehkä kovinkaan paljon. Tuo tuli selväksi ortodoksien ja körttien yhteisseminaarissa Aholansaaressa muutama vuosi sitten. Saaresta Hengelliseen Kuukauslehteen laadittua raporttia lukiessamme nyökyttelimme molemmat nahkaista päätietokonettamme, vaimoni ja minä. Molemmille tuntuivat aikaintakaisesti tutuilta tietyt HK:ssa tuolloin tuossa saariseminaari-jutussa olleet asiat. :lol:
-
Kalistaja:
Ulkoisesti ortodoksisuudessa ja herännäisyydessä on eroa, sisäisesti ei ehkä kovinkaan paljon
Näin juuri minäkin asian koen.
Ort.kirkkoon liittyneenä ent.a-Teistina, jonka jalat syvällä körttiläisessä muhevassa maassa.
-
Tulin just liturgiasta ja sen yhteydessä yksi ihminen liitettiin kirkkoomme.
Siinä tuli mieleen myös oma liittymiseni ja ajatukset ketjuuntuivat myös
tänne körtttifoorumille ja RailiK:n.
Minun tutustumiseni kirkkoomme kävi näin:
pyörin kirkossamme pitkin seiniä ikonien väliin sulautuneena ja ihmetellen,
vigilioissa, liturgioissa ja seurakunnan kahvituksissa ja "opintoilloissa"
noin kaksi vuotta ennenkuin liityin.
Ja olin/olen onnellinen, ettei kukaan tullut tekemään tuttavuutta vaan
sain olla rauhassa. Mutta tiesin(mm.katseista ja hymyistä), että olin tervetullut ja
että milloin vain olin itse valmis, minut otetaan ilomielin vastaan.
Koin helpotusta rauhaanjättämisestä.
Kerran kyllä eräässä iltatilaisuudessa isä Markus sanoi jotain ystävällistä ja kivaa,
että oli minun olemassaoloni kyllä huomannut ja toivotti tervetulleeksi (siis siihen tilaisuuteen, vaikken ollutkaan srkn jäsen)
minkäänlaista tyrkyttämistä tai käännyttämistä liittyä seurakuntaan
ei todellakaan ole (joku voi ehkä kokea sen, ettei häntä tänne kaivata?)
Sitten kun olin ajatellut liittyä,
sain vielä kuukausia harkitsemisaikaa.
Varmaan omalla olemuksellani viestitin, että haluan olla rauhassa.
Uskon, että jos olisin viestinyt, että tahdon kontaktia ja seuraa,
niin sitä olisin varmasti saanut.
Mutta siinä vaiheessa halusin vain olla.
Ihmisten tarpeet ovat tietysti erilaisia.
Harmi, ettei RailiKn tarpeisiin ole vastattu. :cry:
Mutta ihmiset eivät välttämättä osaa lukea oikein,
mitä toinen halajaa. Pitäiskö vain yrittää aktiivisemmin?
Hyvää pyhäpäivää kaikille!
-
Atanasian kertomus vastaa käsitystäni myös ortodoksisesta lähetystyöstä. Se toimii usein niin, että jonnekin Absurdistaniin rakennetaan kirkko ja aloitetaan siinä säännöllinen jumalanpalveluselämä. Uteliaita töllistelijöitä suvaitaan, mutta ei mitenkään houkutella. Kyselijöiden anetaan ymmärtää, että opin tie on pitkä ja kilvoitus raskasta. Tottahan tällainen alkaa kummasti kiinnostaa ja seurakunta kasvaa, vaikka papisto kuinka toppuuttelisi.
Minua tällainen lähestymistapa viehättää enemmän kuin evankelistasankareitten Missiot tuhansille maailman jalkapallokentillä.
-
...kyllä lahtoo kansaa jalkapallokentällä
-
...kyllä lahtoo kansaa jalkapallokentällä
Siis tarkoitat tulla höynäytetyiksi. Billy Graham kertoi omina juttuinaan vanhoja Valittujen palojen tarinoita Helsingin stadionilla ja minua yökötti. Olin sattunut lukemaan samat jutut koskien toisia henkilöitä samana suven mökin puuceessä missä on mahtava kokoelma Valitut palat lehteä. Kaikki oli tietysti puheen kirjoittajien syytä. Toiste minua ei sinne saatu.
-
Atanasian kertomus vastaa käsitystäni myös ortodoksisesta lähetystyöstä. Se toimii usein niin, että jonnekin Absurdistaniin rakennetaan kirkko ja aloitetaan siinä säännöllinen jumalanpalveluselämä. Uteliaita töllistelijöitä suvaitaan, mutta ei mitenkään houkutella. Kyselijöiden anetaan ymmärtää, että opin tie on pitkä ja kilvoitus raskasta. Tottahan tällainen alkaa kummasti kiinnostaa ja seurakunta kasvaa, vaikka papisto kuinka toppuuttelisi.
Minua tällainen lähestymistapa viehättää enemmän kuin evankelistasankareitten Missiot tuhansille maailman jalkapallokentillä.
tämä kuulostaa hienolta ja myös hyvin körttiläiseltä tavalta, tosin en tiedä toimiiko tuo kasvu seurojen kanssa. toki yksi on äärettömän paljon enemmän kuin nolla.
Mutta jos olisin lähettinä samaisessa Absurdistanissa, niin ihmisluonto saattaisi vaikuttaa siten, että alkaisin "houkuttelemaan" absurdistanilaisia. ehkä kutsuisin heitä paikalliselle jalkapallokentälle.
-
...kyllä lahtoo kansaa jalkapallokentällä
Siis tarkoitat tulla höynäytetyiksi. Billy Graham kertoi omina juttuinaan vanhoja Valittujen palojen tarinoita Helsingin stadionilla ja minua yökötti. Olin sattunut lukemaan samat jutut koskien toisia henkilöitä samana suven mökin puuceessä missä on mahtava kokoelma Valitut palat lehteä. Kaikki oli tietysti puheen kirjoittajien syytä. Toiste minua ei sinne saatu.
anteeksi etukäteen, mutta ihmettelen kyllä näitä kommentteja. Jos joku körttipuhuja tekisi saman kamalan yököttävän virheen, niin lopettaisitko seuroissa käymisen? vai onko BillyG jne yleistä riistaa, joita saa aina "puukottaa"? :mad:
(ei, en ole billy-fani mutta tokkopa hän nyt niin höynäyttäjä on)
Vastauksena kysymykseesi on, jos kalliisti maksettu pääpuja tekee tuon lopetan heti hänen tilaisuuksissaan käynnin. Jos joku tavallinen seurapuhuja (palkaton) kämmää, niin voin omata riittävästi anteeksiantoa. Tässä tapauksessa ei ollut kyse yhdestä puheesta vaan kahdesta perättäisestä ja molemmissa sama juttu. Muistan ne puheet vieläkin eli ne tekivät pysyvän (negatiivisen) vaikutuksen. Siteerata saa muttei varastaa koko puhetta.
-
...kyllä lahtoo kansaa jalkapallokentällä
Siis tarkoitat tulla höynäytetyiksi. Billy Graham kertoi omina juttuinaan vanhoja Valittujen palojen tarinoita Helsingin stadionilla ja minua yökötti. Olin sattunut lukemaan samat jutut koskien toisia henkilöitä samana suven mökin puuceessä missä on mahtava kokoelma Valitut palat lehteä. Kaikki oli tietysti puheen kirjoittajien syytä. Toiste minua ei sinne saatu.
Veikkaan että tuo on ihan tavallista jenkkityyliä eli siinä kulttuurissa ihan hyväksyttävää ja jopa suositeltavaa plagiointia. Siellähän julkaistaan puhujlle erityisiä anekdoottikirjojakin, joista voi sitten valita sopivia tarinoita eri tilanteisiin. Jonkun pitäisi valistaa, että eurooppalaisiin tuo tyyli ei ihan iske.
Mieleen tuli tosielämän tarina: ikivanhan (silloin jo yli 90-v.) isäpuoleni oli määrä pitää esitelmä alansa konferenssissa. Sen hän tekikin, mutta ilman muistiinpanoja ja laina-anekdootteja. Kun amerikkalaiset kollegat näkivät, ettei hänellä ollut papereita tukenaan, he luulivat, että hän on lopullisesti höperöitynyt. Hämmästys oli perin suuri, kun vanhus puhuikin selkeästi, hauskasti, viisaasti ja oppineesti. (Hän oli toki kirjoittanut esitelmänsä etukäteen, mutta harjoitellut sen huolella. Improvisoiniinkin oli varaa, koska hän tiesi, mistä puhui.)
-
Ortodoksisessa uskonnossa ja körttiläisyydessä on tiettyjä yhtäläisyyksiä, mystiikkaa. Erojakin on, mutta onko ne oleellisia?
Paavo Ruotsalainen onkin sanonut Ilomantsin Huhuksen kyläkauppiaann jälkeläisen kertoman mukaan: 'Muoto ei ole tärkeää, tärkeää on kristityn sisäinen valmius'
Heitän kysymyksen: 'Onko tarpeellista vaihtaa kirkkokuntaa, koska sama Jumala tekee työtään molemmissa kirkkokunnissa'.
Ortodoksinen kirkko on meidän toinen kansankirkkomme.
-
Pena taas veistelee
jonnekin Absurdistaniin rakennetaan kirkko ja aloitetaan siinä säännöllinen jumalanpalveluselämä. Uteliaita töllistelijöitä suvaitaan, mutta ei mitenkään houkutella. Kyselijöiden anetaan ymmärtää, että opin tie on pitkä ja kilvoitus raskasta. Tottahan tällainen alkaa kummasti kiinnostaa ja seurakunta kasvaa, vaikka papisto kuinka toppuuttelisi
Kuvitelkaapa mielissänne kuinka keskellä Absurdistania seisoo kirkko,
joassa pidetään palveluksia ja uteliaita ihmisiä hiippailee ympärillä, mutta
paisto vain jatkaa palvelustaan niinkuin ei mitään... :lol:
kylläpä nauratti taas..
-
...kyllä lahtoo kansaa jalkapallokentällä
Siis tarkoitat tulla höynäytetyiksi. Billy Graham kertoi omina juttuinaan vanhoja Valittujen palojen tarinoita Helsingin stadionilla ja minua yökötti. Olin sattunut lukemaan samat jutut koskien toisia henkilöitä samana suven mökin puuceessä missä on mahtava kokoelma Valitut palat lehteä. Kaikki oli tietysti puheen kirjoittajien syytä. Toiste minua ei sinne saatu.
anteeksi etukäteen, mutta ihmettelen kyllä näitä kommentteja. Jos joku körttipuhuja tekisi saman kamalan yököttävän virheen, niin lopettaisitko seuroissa käymisen? vai onko BillyG jne yleistä riistaa, joita saa aina "puukottaa"? :mad:
(ei, en ole billy-fani mutta tokkopa hän nyt niin höynäyttäjä on)
Vastauksena kysymykseesi on, jos kalliisti maksettu pääpuja tekee tuon lopetan heti hänen tilaisuuksissaan käynnin. Jos joku tavallinen seurapuhuja (palkaton) kämmää, niin voin omata riittävästi anteeksiantoa. Tässä tapauksessa ei ollut kyse yhdestä puheesta vaan kahdesta perättäisestä ja molemmissa sama juttu. Muistan ne puheet vieläkin eli ne tekivät pysyvän (negatiivisen) vaikutuksen. Siteerata saa muttei varastaa koko puhetta.
selvennyksenä muille, että tosikkoko ei ole kirjoittanut tuota viimeistä osaa vaan joku muu. Kummasti nämä bitit välillä pomppii :-?
ps. hienoa Seppo, että muistat edelleen edes jotakin Billyn puheesta!
-
Minulla on sovittuna kaksikin vihkimistä tälle vuodelle, joissa molemmissa on sekä luterilainen että ortodoksinen osio. Odotan innolla.
Monet parhaista ystävistäni (mm. toinen tulevista sulhasista) nuoruudessani Kiuruvedellä olivat ortodokseja, joten itsekin silloin tutustuin paremmin kyseiseen kirkkokuntaan. Monia asioita vierastin, monista asioista pidin kovasti. Pääsiäisenviettomme olivat mahtavia: lauantai-iltana aloitimme siioninvirsiveisuilla Seuratuvalla, puolenyön maissa olimme laulamassa ortodoksisessa palveluksessa, jonka jälkeen oli kestitys seurakuntasalissa. Parin tunnin yöunien jälkeen olimme kuoroharjoituksissa ja klo 7 lauloimme luterilaisessa messussa.
Ja itse asiassa ainut sukulaiskollegani - siis kanttoripuolella - on ortodoksi!
-
Hoho, tässä heti alkaa miettimään, että kuka veljeksistä menee naimisiin. Mutta taidan tietää kyllä nyt kun tarkemmin mietin : )
-
Hoho, tässä heti alkaa miettimään, että kuka veljeksistä menee naimisiin. Mutta taidan tietää kyllä nyt kun tarkemmin mietin : )
Mutta arvaatkos sen toisen parin? Taidat nimittäin tuntea senkin.
Tuli muuten mieleen, että moni luulee tietävänsä ortodoksisuudesta kaiken, kun tietää ikonit ja tuohukset ja on kerran käynyt liturgiassa. Mutta itsekin opin koko ajan uutta tuon kirkon monista yllättävistäkin periaatteista.
Näiden vihkimisten yhteydessä tuli mm. esille, että ortodoksinen kirkko ei vihi paastonaikana. Kuulemma piispan erityisluvalla kuitenkin onnistuu nykyisin. Karumpaa on kuitenkin esim. se, että itsemurhan tehneen saa ortodoksisessa kirkossa siunata vain piispan luvalla.
-
Karumpaa on kuitenkin esim. se, että itsemurhan tehneen saa ortodoksisessa kirkossa siunata vain piispan luvalla.
Mikä tälle mahtaa olla perusteena?
-
Karumpaa on kuitenkin esim. se, että itsemurhan tehneen saa ortodoksisessa kirkossa siunata vain piispan luvalla.
Mikä tälle mahtaa olla perusteena?
Joskus luin tästä jostain. Se oli joku sellainen, että itsemurhan tehnyt ihminen viimeisenä tekonaan ennen kuolemaansa luopuu Jumalasta. Samassa yhteydessä pohdittiin sitä, että nykyisin useimmat itsemurhat johtuvat psyykkisistä sairauksista ja tällöin kirkollinen siunaus olisi mahdollista. Sairauksille ihminen ei mahda mitään ja armo tulee ilman muuta. Käsittääkseni se menee niin, että mietitään sitä, minkä vuoksi ihminen on tehnyt itsemurhan ja jos päädytään siihen, että taustalla on selkeää psyykkistä sairautta, niin lupa kirkolliseen siunaukseen tulee. Tällöin ihminen ei ikään kuin olisi tehnyt sitä omasta tahdostaan. Toinen näkökulma oli se, että entäs jos ihminen katuu tekoaan sitten, kun peruutus ei ole enää mahdollista. Se taas on hankalaa, kun siinä vaiheessa ei ole enää todistajia, mutta kuitenkin Jumala näkee sen ja pelastus ei ole "vaakalaudalla" vaikka kirkollista siunausta ei olisikaan. Perustuu siis siihen, että haluaako ihminen viimeisenä tahtonaan olla Jumalan yhteydessä vai ei. Toivottavasti en puhu täyttä palturia, korjatkaa ihmeessä. Periaate on kuitenkin se, että ihmishenki on pyhä ja sitä ei saa riistää, ei edes itseltään vaan hengen riistäminen on aina synti.
Toinen jännä periaate on se, että kun avioliittoon vihkiminen on sakramentti (toisin kuin meillä) niin se on tavallaan ikuinen. Eronneet vihitään sen vuoksi eri kaavalla, jos he menevät toiseen avioliittoon.
Tällä hetkellä minulla on lukemisen alla parikin nunna Kristodulin kirjaa. On mielenkiintoista luettavaa.
Entäs sitten ortodoksinen vigilia ja sen symboliikka. Alkujaan mietin, että eikö valot toimi, kun niitä räpsytellään, mutta sitten minulla oli mahdollisuus jutella ortodoksisen papin kanssa ja hän selitti minulle paljon asioita. Alussa kirkossa palaa kaikki valot, koska ollaan paratiisissa. Sen jälkeen kuninkaanoven portit sulkeutuvat ja valot sammuvat, eli tapahtuu syntiinlankeemus. Sitten pappi tulee alttarista kynttilä edellään. Kynttilä kuvaa Johannes kastajaa (valo tulee siis edellä) ja pappi evankeliumikirjan kanssa perässä Kristusta, jolloin valot taas syttyvät, koska armo tulee maailmaan. Samalla ovet avautuvat. Hyvin kuvainnollista siis, mutta jos ei tiedä, niin käy kuten minulle, joka luulin valojen olevan epäkunnossa. :) Samoin pääsiäisyönä on valot aluksi poissa, koska ollaan haudan pimeydessä, mutta vuorokauden vaihtuessa kaikki valot syttyvät. Kirkkoa kierrettäessä kirkossa ei saa olla ketään, koska haudan on oltava tyhjä. Moniko on huomannut, että kirkossa on paljon portaita? Ne taas kuvaavat portaita taivaaseen. Ehtoollisella mennään ylimmät portaatkin eli käydään lähellä taivasta (alttaria) ja kirkosta poistuttaessa mennään portaat alas (alas maailmaan). Tässä nyt muutama esimerkki. Itseäni kiehtoo tuo symboliikka kovasti. Se on ollut aikanaan tosi hieno tapa selittää asioita lukutaidottomalle kansalle ja on varmasti sitä vieläkin.
Nyt kuitenkin tulee taukoa kirjoitteluun, kun olen lähdössä reissuun, mutta palaillaan taas...
-
^ Kiitos, olipa mielenkiintoista lukea.
-
Kirkollisesta hautaansiunaamisesta.
Omaisille se on tärkeää.
Onko vainajalle?
-
Kirkollisesta hautaansiunaamisesta.
Omaisille se on tärkeää.
Onko vainajalle?
Tuskin...muutenhan kristittyjen ruumiita olisi tuhottu vieläkin aktiivisemmin esim. Neuvostoliitossa. Kirkon sanoma oli silloin kuitenkin, että marttyyrien veri on siemen. Samoin ihmisiä katoaa, mutta Jumala muistaa heidätkin. Pelastus ei riipu hautaansiunaamisesta vaan siitä, mitä tapahtuu sitä ennen.
-
Kirkollisesta hautaansiunaamisesta.
Omaisille se on tärkeää.
Onko vainajalle?
Tuskin...muutenhan kristittyjen ruumiita olisi tuhottu vieläkin aktiivisemmin esim. Neuvostoliitossa. Kirkon sanoma oli silloin kuitenkin, että marttyyrien veri on siemen. Samoin ihmisiä katoaa, mutta Jumala muistaa heidätkin. Pelastus ei riipu hautaansiunaamisesta vaan siitä, mitä tapahtuu sitä ennen.
Tuskinpa riippuu siitäkään. Pelastus ei ole ihmisvaraista.
-
Kirkollisesta hautaansiunaamisesta.
Omaisille se on tärkeää.
Onko vainajalle?
Tuskin...muutenhan kristittyjen ruumiita olisi tuhottu vieläkin aktiivisemmin esim. Neuvostoliitossa. Kirkon sanoma oli silloin kuitenkin, että marttyyrien veri on siemen. Samoin ihmisiä katoaa, mutta Jumala muistaa heidätkin. Pelastus ei riipu hautaansiunaamisesta vaan siitä, mitä tapahtuu sitä ennen.
Tuskinpa riippuu siitäkään. Pelastus ei ole ihmisvaraista.
Sitäpä juuri tarkoitinkin. Eli pelastus riippuu siitä, mitä tapahtui n. 2000 vuotta sitten ja siitä, miten Jumala edelleen tarjoaa armoaan.
-
Eilen oli sitten ne mainitsemani luterilais-ortodoksiset häät. Kaunis luterilainen toimitus ensin Helsingin tuomiokirkossa ja sitten koskettava ortodoksinen palvelus Pyhän Kolminaisuuden kirkossa. Mieleenpainuva kokemus!
Hääjuhlassa istuin samassa pöydässä ortodoksipapin kanssa ja oli kyllä tosi mukava jutella. Tähän ketjuun ajattelin tuoda pienen palan keskustelustamme.
Puhuimme siitä, kuinka moni ihminen luulee tietävänsä ortodoksisuudesta kaiken, kun on kerran käynyt pääsiäisyön liturgiassa tai sytyttänyt tuohuksen ikonin edessä. Minä totesin tähän, että ortodoksisella kirkolla on hyvä julkisuuskuva juuri näiden ulkoisten piirteiden takia, mutta se lienee myös rasite kirkolle. Ortodoksipappi sanoi siihen, että osuin naulankantaan. On kuulemma hyvin yleistä, että joku soittaa ortodoksiseen kirkkoherranvirastoon ja kysyy, että mihin voi laittaa allekirjoituksen, kun haluaa liittyä ortodoksiseen kirkkoon. Siinä sitten pappi joutuu selittämään, että tulehan ensin kirkkoon, tutustu jumalanpalveluselämään, ota selvää, mitä kirkko opettaa ja mitä ortodoksinen tunnustus pitää sisällään. Ihmiset ihastuvat helposti ikoneihin, suitsukkeisiin ja tuohuksiin ja luulevat, että siinä on koko ortodoksisuuden ydin.
Yhdessä totesimme myös, että molempien kirkkojen ongelmana on sekin, että media käsittelee kirkoista uutisoidessaan niin kovin vähän sisältökysymyksiä. Medialle vaikuttaa olevan tärkeintä kertoa luterilaisen kirkon sisäisistä riidoista ja paisutella niitä kohtuuttomasti, hengellisten kesäjuhlien hernekeittolitroista ja asuntovaunujen määrästä ja ortodoksisista pääsiäisherkuista. Siinäpä haastetta molemmille kirkoille.
-
Samuli: riippuu mediasta, riippuu etenkin jutun kirjoittajasta. Vaikutusta lienee myös sillä, miten taitavasti pappi löytää olennaisen sisäisestä ja ulkoisesta, sillä siunatulla hetkellä kun reportteri on paikalla. :wink:
Tasan taatusti herättäjäjuhlilta tosi hyvät puheet ja oivallukselliset tilanteet menevät eteenpäin, tavalla tai toisella.
Hernekeittokirjoitukset on osa sitä asiaa, mitä on kaikkialla: jos mediassa raportoidaan hernekeittokiloista, niin jumalanpalveluksista kirjoitetaan- kirkon toimesta - koviin kansiin se kuinka moni kävi ehtoollisella, esimerkiksi. :wink:
-
Viime kesän herättäjäjuhlien jälkeen oli kyllä ilo huomata, että monissa lehdissä ja myös sähköisessä mediassa juhlia esiteltiin laajasti ja lähes poikkeuksetta positiiviseen sävyyn ja myös sisältöihin pureutuen.
Vaikka kirkko (tai kirkot) ei varmastikaan itse osaa tuoda sisältökysymyksiä esille mediaa kiinnostavalla tavalla, en silti suostu vieläkään myöntämään medialle täyttä vastuuvapautta. Mielestäni esim. naispappeuskysymystä paisutellaan ihan kohtuuttomasti ja vanhoillisten on paljon helpompi saada palstatilaa kuin liberaalien.
Lisäksi valitettavan monet toimittajat ovat aivan pihalla oikeista termeistä ja niiden taivutuksesta (tästäkin keskustelimme ortodoksipapin kanssa), vaikka ne olisivat helposti selvitettävissä varsinkin näin internetin aikakaudella. Turhan moni toimittaja kertoo herättäjäjuhlasta, käy suviseurassa, puhuu ortodoksisesta kirkkohallituksesta jne.
Olisiko siis molemmilla parantamisen varaa, sekä kirkoilla että medialla?
-
Tuohesta ei saa takkia, mutta naisesta saa papin.
Kyllä minuakin eri yhteyksissä riepoo väärä terminologia, tai se ei että hoksata, vaan ylikysellään.
Mutta papin maailma on kuitenkin eri kuin sanomalehden lukijan. Toimittajan on ajateltava samanaikaisesti yhtä ja tuhansia. Sanomalehtiin joutuu myös pelkistämään ja popularisoimaan. Taitava toimittaja voi kumminkin pitää monenlaisia asioita ja sävyjä samassa artikkelissa. Taitava journalisti näkee niin perehtyneet kuin perehtymättömät, ja muokkaa jutun niin, että molemmat osapuolet saavat jutusta jotain. Ja onhan kirkollisia lehtiä, joissa voi ja saa ja pitää olla jotain vielä syvemmin.
En minäkään jokaista postillaa osaa, olenhan urheilutoimittaja. Herättäjuhlilta olen kumminkin rohjennut kirjoittaa runsaasti juttuja, jo 1970-luvulta.
Minäkin ajattelin nimenomaan Espoon herättäjäjuhlia aiempaa tämän ketjun tekstiäni tehdessäni. Espoon juhlilta lähti luettavaksi monta mainiota juttua.
Mutta alimmainen kysymyksesi on ihan hyvä! Parantamisen varaa on kaikilla kaiken aikaa. :wink:
-
Tuohesta ei saa takkia, mutta naisesta saa papin.
---
Parantamisen varaa on kaikilla kaiken aikaa. :wink:
Apua parannuksen tekoon, olepa hyvä:
http://www.nba.fi/fi/kansatieteelliset_tuohipuku
Mt
-
mt: nerokasta, pistit 6-0. Tuohikontteja lapsuuteni kodissa oli useita, tuohitorvia myös. Jotenkin olin kuitenkin mieltänyt esille ottamani kansanviisauden olevan totta, ettei siis tuohesta takkia. Mutta siis kuitenkin. :wink:
Samuli: herättäjäjuhlien lehtikirjoituksien aiheuttamia kommentteja ( kiittäviä taisivat olla miltei kaikki, jos eivät kaikki ) löytyy tältä körttifoorumilta hieman kelaamalla ja selaamalla. Kommentit olivat ajankohtaisia, ne siis tuotiin foorumille julki heinäkuussa 2008.
Ja jos otsikosta jotain: körtit ja ortodoksit passaavat saman pöydän ääreen, yhteistä etsimään jos kohta väittelemäänkin. Minulla on asiasta jotakuinkin viidentoista vuoden päivittäinen - lähes - kokemus. :P
-
jumalallistuminen... siihen ortodoksit yrittää ja körttiläiset yrittää päästä pois... tämä on ainoa ero... körttiläisortodokseja tiedän paljon
-
Heitän kysymyksen: 'Onko tarpeellista vaihtaa kirkkokuntaa, koska sama Jumala tekee työtään molemmissa kirkkokunnissa'.
Ortodoksinen kirkko on meidän toinen kansankirkkomme.
Siioninvirsiä voi veisata ja kuunnella (vaikkas lukuisilta levyiltä) ja Herättäjäjuhlilla ja seuroissa käydä mihinkään liittymättä ja mistään eroamatta. Mutta jos haluaa raadollisen rahapuolen kääntää toisen puolen työtä tukemaan, silloin pitää tehdä myös virallisia ratkaisuja.