Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: juhani - 14.01.09 - klo:12:26
-
Risto Ryti oli suurin suomalainen koska tänään Korson ruokakaupassa leipä maksoi 1,29e eikä 1,29 ruplaa... :wink:
-
Jälkimmäinen hinta olisi tosin huomattavasti edullisempi.
-
Nyt on tullut esille näitä sotasyyllisyystuomioiden purku esityksiä. Viimeksi Tannerin suvulta. Suomen kansa tietää, että nämä miehet olivat sijaiskärsijöitä. Kunnian miehiä kaikki. Rydiltä meni terveys siellä. Kärsimystä se oli kaikilla. Joskus, kun aikaa kuluu riittävästi, nämäkin asiat saavat oikeudenmukaisen ratkaisun. Edvin Linkomiehen kirja, Vaikea aika, on puolivälissä luettavana. Olisiko paremmin varustettuina selvitty helpommin? Tannerilta ja Cajanderilta ei rahaa herunut puolustusvoimien hankintoihin. Mannerheim pettyi suuresti. Ja kansa kärsi.
-
Tästähän oli TV:ssä muutama vuosi äänestys. En kuitenkaan esitä suurimmaksi suomnalaiseksi äänestyksen voittajaa.
Suurin suomalainen on Kyösti Kallio. Sisällissodan jälkeen hän esitti yleistä armahdusta toisen osapuolen ihmisille ja oli muutenkin yleisen sovinnon kannalla. Toinen asia. Kyösti Kallio hyväksyi sosialidemokraatit hallitukseen osoittaen näin heidät tasavertaiseksi suomalaisiksi, eli yhdisti Suomen kansan.
-
Kyösti Kallio oli varmaan tasapuolinen ja rauhantahtoinen presidentti, mutta väitetään, että ulkopoliittista kokemusta ja siihen liittyvää silmää hänellä ei ollut. En käy tästä väittelemään enempää, jostakin lukenut vain. Vaalisählingit ruotsalaisryhmässä Svinhufvud-Ståhlberg välillä ratkaisivat vaalit Kallion hyväksi. Taisi olla vain yhden äänen takana ensimmäisessä äänestyksessä, ettei käynyt toisin. Sosiaalidemokraattien Svinhufvud-kauhu auttoi myös Kalliota.
-
Yksi varteenotettava ehdokas "suurimmaksi suomalaiseksi" on eräs Nilsiän Aholansaaressa asunut ukko.
-
Yksi varteenotettava ehdokas "suurimmaksi suomalaiseksi" on eräs Nilsiän Aholansaaressa asunut ukko.
Tai sodassa kaikkensa antanut rivimies tai sotaleski, joka jäi suuren lapsijoukkonsa kanssa yksinhuoltajaksi.
-
Saikohan ääniä kyselyssä? Ei tarvita kirjoitustaitoakaan, kun on tärkeää sanottavaa sydämellä. Mies jäi historiaan suurena savolaisena (otettiin vähän kotiinpäin tässä). Huom! Pohjalaiset. Kyllä savolaisetkin osaavat kehua.
-
Liiaksi on henkilöpalvontaa. Arjen sankarit jäävät näkemättä. Jällenrakentaminen ja sotakorvaukset, traumoista kärsiminen, ja yleensä ne sodan jälkeiset ajat - sieltä löytyy sankaritekoja varmasti paljon. Miksi meillä on nyt näin vaikeaa, vai onko? Pitäisikö puhaltaa yhteen hiileen enemmän? Ahneutta täynnä poliittinen ja taloudellinen eliitti, joka puolella maailmaa.
-
Penalle - korkeintaan 80e on leskinaisen Arkangelista saama leskeneläke... :cry:
-
Arkangelin lesken kannalta on hyvä, että hänen leipänsä hinnoitellaan ruplissa eikä euroissa.
-
Saikohan ääniä kyselyssä? Ei tarvita kirjoitustaitoakaan, kun on tärkeää sanottavaa sydämellä. Mies jäi historiaan suurena savolaisena (otettiin vähän kotiinpäin tässä). Huom! Pohjalaiset. Kyllä savolaisetkin osaavat kehua.
Sai - minä nimittäin äänestin Paavoa silloin kun tuo kysely oli :wink:
-
Äänestän tuntematonsa sotilasta, siis suomalaista sotilasta puolustamas isänmaata.
-
Olisiko paremmin varustettuina selvitty helpommin? Tannerilta ja Cajanderilta ei rahaa herunut puolustusvoimien hankintoihin.
Cajander on minusta joutunut aivan suotta syntipukiksi. Hallituksen ja eduskunnan kaksi suurinta puoluetta, siis sdp ja maalaisliitto määräsivät sotilasmenojen lisäämisvauhdin 30-luvun lopulla. Suomen pankin pääjohtaja Risto Ryti muuten vastusti jyrkästi ajatusta valtion lainanotosta asehankintojen rahoittamiseksi alkuvuodesta 1939.
Toisaalta sodan syttymisestä tai lopputuloksesta ei kannata liikaa syytellä ketään suomalaista. Jos Suomen armeija olisi ollut vahvemmin varusteltu, niin Stalin olisi voinut hyökätä suuremmin ja huolellisemmin valmistautunein voimin heti talvisodan alussa. Historiallisesti jossitellen ehkä ainoa tapa jolla Suomi olisi voinut välttää talvisodan, olisi ollut jo hyvissä ajoin 30-luvulla solmittu, mahdollisimman läheinen liitto Hitlerin kanssa, kaikkine Suomen kannalta muuten pahoine seurauksineen, niin että Hitler ei olisi luovuttanut Suomea Neuvostoliiton etupiiriin.
Toisen maailmansodan läpi selviytyminen ansaitsisi varmasti kaikkikin kärkisijat "Suurin suomalainen" -äänestyksissä. Toisaalta poliitikkojen ja sotilasjohtajien todellisen suuruuden arvioiminen on vaikeaa koska niin monien muiden ihmisten teot vaikuttavat heidän saavutustensa onnistumiseen. Taiteilija, kirjailija tai säveltäjä on paljon selvemmin yksin vastuussa teoksistaan. Ja itse edellyttäisin "suurimmalta suomalaiselta" poliittisten, sotilaallisten tai taiteellisten saavutusten ohella myös jonkinlaista moraalista esikuvallisuutta, jolloin esimerkiksi Ståhlberg tai Svinhufvud ovat minusta kunnioitusta herättävämpiä henkilöitä kuin Mannerheim tai Kekkonen (toivottavasti kukaan ei suutu tästä liikaa).
Minä en äänestänyt "suurinta suomalaista", tehtävä olisi vakavasti otettuna ollut aivan liian vaikea. Valtiollisten johtajien ulkopuolelle siirryttäessä eräs kiinnostava hahmo on Paavo Ruotsalaisen ohella Mathilda Wrede. Tosin Mathilda Wreden ulkoiset saavutukset jäivät melko rajallisiksi, hän olisi ollut äänestyksen kärkisijoilla enemmän symbolisena hahmona (niinkuin tietysti Adolf Ehrnrooth tai Tarja Halonenkin).
-
Arndt Pekurinen sijoittui aika hyvin tuossa YLEn äänestyksessä: sija 54.
"Kun ihmisiä ei syödä, on niitä turha teurastaa."
-
Se joka haluaa olla suurin, olkoon kaikkien palvelija.
-
Palaan vielä Cajanderin osuuteen varustautumisessa, tai oikeastaan sen puuttumisesta. Kesällä 1939 Cajander piti kuuluisaksi tulleen puheensa, jossa hän lausui pitävänsä onnellisena sitä, ettei puolustuslaitokselle ollut aikaisemmin hankittu varusteita, jotka sillä hetkellä, jolloin puhe pidettiin, jo muka olisivat ehtineet vanhentua ja joutua romutettaviksi. Muutamia kuukausia myöhemmin saatiin Ranskasta tykkejä, jotka oli valmistettu jo 1800-luvulla. Hankittiinhan myös hyökkäysvaunuja, mutta niitä ei vain aseistettu. Tässä "pieniä" esimerkkejä Cajanderin "varustautumisesta." Lähdettiin sotaan mallilla Cajander.
-
Itse asiassa Cajanderin punamultahallitus ajoi läpi itsenäisen Suomen siihen asti suurimman varusteluohjelman. 1938 aikana puolustusmenoja lisättiin 67 miljoonalla silloisella markalla (Cajander oli esittänyt tälle vuodelle 81 miljoonan lisäystä) ja vuonna 1939 jo 255 miljoonalla. Cajanderilla oli suuri työ suostutella sosialidemokraatit näinkin suuriin menolisäyksiin.
Ja jos Talvisodan puhjettua Suomeen hankittiin Ranskasta vanhanmallisia, jäykkälavettisia kenttätykkejä, niin ei kai tämä mitenkään kumoa sitä Cajanderin toteamusta, että jos aikaisemmin olisi hankittu enemmän esim. lentokoneita, ilmatorjuntavälineitä, tankkeja, ym. niin ne todella olisivat olleet sodan syttyessä jo suurelta osin vanhentuneita? Ja puheessaanhan Cajander vain selitti parhain päin edeltäneen, Svinhufvudin ja Kivimäen hallinnon kykenemättömyyttä saada aikaan vastaavia puolustushankintojen lisäyksiä.
-
Puolustusvoimien perushankintaohjelma oli vuosia lyöty laimin mm. laivaston, ilmatorjunnan ja lentoyksiköiden osalta. Myös tekninen henkilökunta puuttui lähes täysin. Mannerheim esitti määrärahaksi 500 milj.mk lisäohjelmaan, hyväksyttiin 350 milj. markkaa. Kiväärimiehille oli varattu 97 patruunaa ammunta harjoituksiin vuodessa. Kun en ole historian tutkija, lueskelen vain omaksi ilokseni erilaisia kirjoja, ei tarkempiin analyyseihin tämän suhteen ole mahdollisuutta. Lapsuudesta lähtien olen kuullut sodan käyneitten miesten sanovan, kuinka vähillä varusteilla ja kalustolla jouduttiin puolustustaisteluihin. Mallilla Cajander (oliko se vain kokardi lakissa) lähdettiin.
-
Toki, mutta on hassua siteerata Cajanderin puhetta ikäänkuin Cajander olisi tahallaan jättänyt nämä aseet ostamatta ja sitten ylpeillyt sillä. Aseiden ostamatta jättäminen oli tapahtunut aikaisempien hallitusten aikana. 30-luvun lopulla varustelupäätösten tekeminen oli tietysti helpompaa kuin vuosikymmenen alkupuolella, koska Suomen taloudellinen tilanne oli parempi ja toisaalta kansainvälinen tilanne uhkaavampi. Sodanaikainen varustelukenraali Leonard Grandell muuten sanoi jossain, että eräiden asetyyppien hankintaa hidasti 30-luvulla se, että ensin tutkittiin mahdollisuuksia valmistaa ne kotimaassa.
Mutta olisipa Suomella ollut syksyllä 1939 miten paljon rautaa tahansa, niin Stalin olisi voinut heittää peliin enemmän.
-
Suuriin suomalaisiin kuuluu Aurora Karamzin. Mitä olisi kirkkomme ilman ainutlaatuista suomalaista diakoniaa?