Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 07.01.09 - klo:16:57
-
Lahdessa on markkinat joka kuukauden 1.arkikeskiviikko.Olimme siellä etupäässä tuttuja tapaamassa kovasta pakkasesta huolimatta.Suurin osa
myytävästä tavarasta on krääsää,mutta on myös hyviä kotimaisia elintarvikkeita.Tänään ostimme savonlinnalaista täysjyvälimmpua.Siinä on
se ainoa OIKEA maku.Koska joululeivonnaisia on vielä jäljellä,ei lappeenrantalaista Viipurinrinkeliä nyt hankittu.Muutoin aina.Uusi suosikkimme on Imatran mummi,tai paremmin hänen maukas hapankaalinsa.Siinä on se sama maku mikä on tuttu lapsuudestani.Eskolan täti oli hapankaalimestari ja naapuritkin saivat ostaa hänen tiinustaan.
Siis Itä-Suomalaista suosimme.
Kalamiehet toivat hyvät kuhat ,hauet,1 mateen ja 1 ison ahvenen verkoistaan. Kohti kevennettyä kevättalvea !
Siis leipää ja kalaa.Sillähän sitä kansaa ravittiin jo kauan sitten.
-
Kuha on kyllä hyvä kala. Harvoin sitä vaan kaupasta saa. On tuo kalastaminen viime vuosina jäänyt. :oops:
Tässä yhtenä päivänä tuli mietittyä niitä yksiä kalastajia. Siellä se Jeesus varmaan istuskeli porukoineen tummassa, lämpimässä ja tähtikirkkaassa yössä rantahiekalla nuotion ääressä kaloja paistamassa ja ehkäpä vähäsen viiniäkin siemaillen.
-
Olikohan niillä silloin punaviiniä vai valkoviiniä.Jotenkin aina ajattelen että
siellä juotiin vain punaista(tämä on minun vereni ).Kuohuviiniä ei varmaan ollut kun se on kai se pullotusjuttu.Joku foorumilla on viiniasiantuntija,oliko
se salis ?
-
Tänään kun leivinuuni oli pakkasen vuoksi lämmitetty oikein kuumaksi,laitoin siitä eilenostetusta hapankaalista,munamaidosta ja pekoniviipaleista laatikkoruoan .40 min.ja helppo ruoka oli valmis.Siihen
kaveriksi muutama bratwurst ja maitoa.A vot sanovat itänaapurit.Tämän
ruoan kanssa käy hyvin olut kuka siitä tykkää.Minä en.
Onneksi pakkanen on lauhtumassa,kalamiehille on kovaa olla paljaskäsin
verkoilla.
Olen alkanut systemaattisen Siioninvirsien lukemisen.Minulle sopiva on
270.
-
Olikohan niillä silloin punaviiniä vai valkoviiniä.Jotenkin aina ajattelen että
siellä juotiin vain punaista(tämä on minun vereni ).Kuohuviiniä ei varmaan ollut kun se on kai se pullotusjuttu.Joku foorumilla on viiniasiantuntija,oliko
se salis ?
Punaviiniä siellä juotiin ja viini oli Capitel San Rocco - valpolicella superiore (DOC). :lol:
-
Tänään kun leivinuuni oli pakkasen vuoksi lämmitetty oikein kuumaksi,laitoin siitä eilenostetusta hapankaalista,munamaidosta ja pekoniviipaleista laatikkoruoan .40 min.ja helppo ruoka oli valmis.Siihen
kaveriksi muutama bratwurst ja maitoa.A vot sanovat itänaapurit.Tämän
ruoan kanssa käy hyvin olut kuka siitä tykkää.Minä en.
Onneksi pakkanen on lauhtumassa,kalamiehille on kovaa olla paljaskäsin
verkoilla.
Olen alkanut systemaattisen Siioninvirsien lukemisen.Minulle sopiva on
270.
Löytyykö täältä joku toinen paistetun hapankaalin ystävä. Ah se on ihanaa, monet eivät vaan tohdi maistaa.
Meillä tämä tehdään vielä yksinkertaisemmin. Laitetaan uunivuoan pohjalle pätkittyjä nakkeja, niiden päälle hapankaali ja päällimmäiseksi pekonisiivuja ja sitten uuniin. Ah on ihanaa. Kuiitenkin sellainen varoituksen sana, jos ette koskaan ennen ole herkutelleet hapankaalilla, niin älkää varatko oopperalippuja sille illalle kun ensi kerran syötte hapankaalia. Siina on vahva ja monille vieras bakteerikanta, joka voi saada vatsan toimaan turbo moodissa. Toisella kerralla vatsakin osaa jo sitten käyttäytymissäänöt.
-
Siina on vahva ja monille vieras bakteerikanta, joka voi saada vatsan toimaan turbo moodissa.
Syntyisi back wind, niin kuin sen englantilainen sukulaispoikani ilmaisisi.
-
Hyvä Seppos !
Hapankaali jakaa kansan samalla lailla kuin lipeäkala.Myös monet
maakuntaruoat ovat toispaikkakuntalaiselle syömättömiä.Vaikka olen
Virolahtelainen syntymäjuuriltani,ei minulle(melkein kaikkiruokaiselle)
maistu paikkakunnan herkku Hapanvelli.En tiedä syödäänkö sitä Kotkassa
asti .Virolahtelaiset pitävät oikein kansallisen Hapanvellijuhlan.Se on suurinpiirtein hernesoppaan keitettyä ruisleipätaikinaa.Siitä sitä saa
takapotua !
Tänään on tarkoitus laittaa haukipullia.Isäntä työnsi potkukelkan istuimella 6,5 kg eilen iltahämärissä.Olivat saaneet 3 haukea yhden 2,5 kg kuhan ja 3 isoa ahventa.
Tykkäsin ennen paljon Abban kalapullista,mutta niitä ei ole enää kaupoissa näkynyt.Olen yrittänyt sitä makua omatekoisiin ja fenkoli on vissiin se juju.
Olen päässyt jo melko lähelle.Nyt lähden lihamyllyllä haukifileitä jauhamaan
siitä se alkaa.
Hyvää lauhaa perjantaiaamua kaikille kotiruoan ystäville t. Riitta
-
Punaviiniä siellä juotiin ja viini oli Capitel San Rocco - valpolicella superiore (DOC). :lol:
En nyt haluaisi olla asiantuntijan kanssa poikkiteloin, mutta rohkenen kuitenkin esittää valkoviiniä, senaikainen valmistustapa huomioiden. Punaviinin värihän tulee rypäleen kuorista, eikä valmistustapa viittaa siihen. Viini oli VT:n aikaan jajin ja UT:n aikaan oinos. Tarkempaa erittelyä en valitettavasti tiedä. :oops:
-
Hyviltä ystäviltä sain hauen, n.2kg, lähes samanpainoisen mätimatikan ja kuhan. Mäti on pakkasessa, odottaa blinien paistamista ja muut kalat ovat eri tavoin valmistettuina lasten perheiden kanssa syöty. Tämä ruotohomma vain on vaikea, miten sen voisi ratkaista. Olen ostanut joskus sähkökäytteisen myllyn, kertaakaan ei käytössä. Olen ajatellut sen niin isotöiseksi putsattavaksi, etten ole "viitsinyt" käyttää sitä. Miten sen kanssa lienee? Kalat ovat tulleet valmistettua perinteisillä tavoilla. Nyt rannalla asuvana ja "roskakalojen" valtaaman vesistön äärellä, täytyy kalastus ja mahdollisten saaliiden ruuaksi valmistus olla suunniteltua. Olen tehnyt katiskakaloista "sardiinia" uunissa, onnistuen. Jauhaminen kiinnostaa. On niin helppoa ostaa "Moisanderin matalikolta" taikka kaupasta valmista filettä. Ei ruotoja.
-
Mäti on pakkasessa, odottaa blinien paistamista
(http://www.cosgan.de/images/midi/nahrung/b040.gif)
-
Ostin jo vuosia sitten vanhanaikaisen valurautaisen pinnoitetun käsinveivattavan lihamyllyn.Se on todella hintansa hankkinut.Vaikka se on
suht pieni (suurempaa en jaksaisi veivatakaan )sillä on jauhettu kymmenet kilot hirvenlihaa ja samoin haukea.Se on mielestäni helppo puhdistaa sillä kaikki osat saa erilleen.En pane sitä astianpesukoneeseen.
Pilkon jauhettavat palat n. 3 x 3 cm.palasiksi ja jauhan kalat kahteen kertaan.
Kalapullat:0,5 ltr,jauhettua haukea,2 dl kermaa ,1 dl sulatettua voita,2 kananmunaa, 1 rkl vehnäjauhoja,1 rkl.perunajauhoja,2 tl suolaa ,vähän hienoa valkopippuria ja fenkolia jos tykkäät(älä laita paljon ).Vatkataan
massa kauhalla kiinteäksi ja paistetaan voissa(ei paljossa )kahden puolen n. 10 min (ei liian kuumassa )niin että ruskistuvat kauniisti.Pidän kannen alla
pannussa vielä n.10 -15 min.hautumassa.
Perunamuusi ja joku punajuurijuttu ja ruisleipä sopivat mielestäni.Ja mistä
nyt kukakin tykkää kalan kanssa.Kastike maun mukaan tarvittaessa.
Olen käyttänyt "sardiiniksi " myös särkiä,joita keväällä tarttuu verkkoihin.
Kuha on kyllä paras ja muikku.Ahven on mainio keittokala niinkuin kaikki
kalan ystävät tietävät.
Vähän flunssaisin terveisin Riitta
-
Ai niin,blinit ja mäti ! Herkkujen herkkua.Mateen tai siian,eikö vain?
Myös paahdetun ruisleivän tai hapankorpun päällä ne on hyviä,jos on
kiire panna jotain hyvää suihin .
Mätimateita ei ole vielä tullut.
-
Kalan jauhamisesta vielä; otetaanko selkäruodot pois esim. hauelta? Löydän varmaankin varastoistani käsikäyttöisen lihamyllynkin, jos se on helpompi tähän hommaan. Reseptistä olen kiitollinen Riitta-mummille. Nyt taidan aloittaa sen talvikalastuksen, jota olen pari talvea jo suunnitellut. Vävyni on luvannut tulla mukaan. Joka talvi olen ostanut verkkoja sitä varten, että aloitan. Savolaisittain; aloittamista vaille valmis. Tai vanhaa virttä lainaten; kell` esteenä on emäntänsä, ken koettelee härkiään. Esteitä on tosin ollut joka talvi säännölliseen verkkojen kokemiseen. Omat tai läheisten sairastumiset. Nyt niitä esteitä ei ole, puuttuu vain päätös aloittamisesta.
-
Mäti on madetta. Olen keliaakikko, omat leivät ja paistokset. Vastaus Riitta-mummille.
-
Normaali filerointi.Pieniä ruotoja ei tarvitse poistaa,ne jauhautuvat kahteen
kertaan jauhettaessa.Minun myllyssä on vain 1 terä,reiät halkasijaltaan 4 mm.Mylly on merkkiä SWM made in Germany.
Hei R
-
Vähän flunssaisena ei tahdo mikään maistua hyvältä,ei hauki ainakaan kun
sitä on syöty useita kertoja viikossa.Kuhafileet säilyvät pakkasessa parempia
aikoja odotellessa.Kasvissosekeitto taitaa olla huomena minun lempiruokani.
Sitten alan suunnitella lammasmakkaroiden tekoa.Vähän työläitä ne
ovat sen suoleen survomisen takia,mutta kun se vaihe on ohi sitten vaan
ensin keitetään ja sitten paistetaan ne mitä heti syödään ja muut pakastetaan.Ja taas seuraksi hapankaalia,vaikkapa sellaisenaan.
En muuten ole mikään gourmet-kokki.Tavallinen ruoanlaiton harrastaja vain.
Leipomisesta en välitä paljonkaan.Vain leivät,piirakat ja pullat ovat kivoja
tehdä.Joskus täytekakut,mutta pikkuleipiä en tee montakaan kertaa vuodessa.Sama juttu kuivien kakkujen kanssa,ne ostetaan jos on tarvetta.
-
Lohikin tökkii, jos sitä joutuu aina syömään. Ennen vanhaan lohiseutujen rengit tekivät pestuulleen ehdon, että ainakin yhtenä päivänä viikossa on talossa oltava jotain muuta ruokaa. Silakka (oik. haili) on valmistettavissa niin monella tavalla, ettei siihen kyllästy. Savolaiset taitavat olla muikusta samaa mieltä.
-
Kyllä Riitta-mummin ruuan valmistukset ovat jo korkeamman luokan gourmetta, sen verran erikoisia ne ovat meidän "kalakukkokansaan" verrattuna. Ahvenista tehtynä se kukko tietenkin on parasta. Kuorta kun en pysty syömään, oikean kukon syömisestä on yli 30 vuotta. Ne makkaroiden teot ovat, kaverit kertoneet, isotöisiä. Talkoilla ovat tehneet. Lampaan lihaa on harvoin pöydässä. Pääsiäisin vain. Makkara on jo erikoinen. Hirvi- ja poromakkaraa teollisesti valmistettuna on saatavana.
-
Penalle vastaan; muikku on parasta rantakalana. Voi on siinä pääosassa. Itse laitan myös sipulia, joka ei perinteiseen kuulu, ja pippurimaustetta. Varovasti keitän lähes neljä tuntia, niin että ruoto on yhtä pehmeää kuin muukin osa kalaa. Sekoitusta ei saa käyttää, kalojen täytyy säilyä ehjinä. Tämä keittoaika on sellaisen 17 millin verkoilla saaduille muikuille. Kalakukko "pitää" tehdä aina ahvenista.
-
Olen saanut rantakalaa Parikkalassa. Nam! Syntyyhän se toki Suomenlahden hailistakin.
-
Äiti teki rantakalaa hailista talvisaikaan valurautapannulla hellalla.Kalaa,vettä,suolaa, maustepippuria ja paljon voita.Hauduteltiin kypsäksi.
Lammasmakkaraan ei onneksi nykyisin tarvitse itse siansuolia putsata.Hallista saa lihakauppiaalta valmiin muovipussiin pakatun kuoritarvikkeen ( n. 4 m ) ja siihen on kiinnitetty suppilokin josta täyte
truutataan.
Täyte on suht normaali lihapullataikina lammaslihasta,lisään vain paljon
puristettua valkosipulia,rosmariinia ja basilikaaa normaalien pippureiden
lisäksi.En ole laittanut ryynejä,mutta sitäkin voisi koettaa.
Neljää metriä ei kilon taikinasta tule.Ostin muistaakseni 1,5 kg.Keitetyt
makkarat voi pakastaa myöhempää paistelemista varten.
Vaikeinta on suolen irtoaminen suppilosta.Mutta välillä se täytyykin katkaista
ei 4 m makkaraa saa kukaan yhtä kyytiä tehtyä Täytän n. 10 cm ja pyöräytän taas täytän,pyöräytän ja teen niin pitkälle kun onnistun.Sitten
panen ketjutetun makkarasatsin suolaveteen kiehumaan n. 15 20 min.
-
Viruksen ollessa yhä voimissaan on halut kokkaamiseen vähäiset.Eilen
jaksoin jauhelihapitsan paistaa ja vihreän salaatin pyöräyttää.
Koiralle on pakko keittää allergiaruokaa pari kertaa viikossa.Se on laihaan
lihaliemeen keitetty riisi-kalkkunapuuro.Kalkkunaa saa Kennel_expertin autosta jauhettuna-pakastettuna 5 kg laatikoissa edullisesti,samoin tummaa riisiä 10 kg säkeissä.Mitään kotimaista viljaa tai kotieläinten (paitsi hevonen)
lihaa ei saa antaa.Lienevätkö niin tehokasvatettuja nykyään että eläin ei
niitä siedä.Lohi käy sillointällöin,mutta haukea en enää anna,sillä kaasut olivat ihan kamalan hajuisia.Että tällaisia ruokareseptejä nyt.
Kirkkokahvit menen nyt keittämään ja sitruunakakku on ostettua.
heikkona vaivaisena Riitta
-
Kiitos Riitan ruokakunnalle Vesijärven Kilpiäistenlahdesta pyydystetyistä hauesta ja suuresta ahvenesta, jotka toimitettiin meille kotiin asti! Joukkoon laitoin sipulia, kermaa ja tilliä. Herkkua oli ja lapsetkin söivät suurella innolla!
Kiitos vielä kerran!
naapuri
-
Meillä tehtiin lettuja, puolet taikinasta aamulla tähteeksi jäänyttä tattaripuuroa. Syötiin kaupan lettuhillon kanssa. Hyvvee oli. Paistettiin puuhellalla. Se tuoksu tuntui myös, levisi mukavasti pirttiin.
-
Hei taas Antti-Juhani !
Blinit tehdään tattarijauhoista,joten oliko teillä jauhoista vai ryyneistä tehty puuro.Isäni piti kovasti tattar-puurosta,hers-puurosta (hirssi ) ja kaurakiisselistä joka taisi olla niitä karjalaisia paikallisherkkuja.Akanaisista
kaurajauhoista hapatettiin liemi jota sitten hellannurkalla keiteltiin tunti-
kaupalla kunnes se irtosi kattilanreunoista ja oli kiiltävää.Syötiin voisilmän ja
maidon kera.Tämä on toinen ruokalaji joka ei minulle kelpaa.Joten 1-1 ovat
isän ja äidin kotiseutuherkut.
Viime yön sain oikein hyvin nukutuksi ja lähden tästä koiraa ulkoiluttamaan.
Puoliso lähtee taas verkkoja katsastamaan.Hauista ei ole väliä,tulisipa mätimade,ahvenia ja kuhia.Siikaa ei taida Vesijärvestä nousta eikä muikkua mikä on minun herkkukalaa.Ahvenkukko on hyvää,mutta olipa kallista Kuopion torilla kun toissasyksynä Aholansaareen mennessä siinä pyörittiin.
Vanhan kansan viisaus on ruisleivät ja härkäviikot(ei tarkoittanut härän sisäfileetä
-
Tattaripuuro ja hirssipuuro ovat tosi hyviä
ja olleet poikieni pieninä ollessa heidän herkkupuurojaan.
Ilmankos kasvoivat niin isoiksi.
Nykyään harvoin tulee tehdyksi.
Hyvä kun muistutitte Riitta-mummi ja AnttiJuhani!
-
Tattaripuuro ja hirssipuuro ovat tosi hyviä
ja olleet poikieni pieninä ollessa heidän herkkupuurojaan.
Ilmankos kasvoivat niin isoiksi.
Nykyään harvoin tulee tehdyksi.
Hyvä kun muistutitte Riitta-mummi ja AnttiJuhani!
Isäni oli oppinut niihin kotonaan ja äiti joskus niitä laittoi, mutta minä en saanut ikinä makua niihin.
-
Itse olen hyvinkin kaikkiruokainen(helpotti Malawiinkin menoa, kun ei tarvinnut syömistä jännittää) eli kaali-, veri- ja maksaruoatkin tekevät hyvin kauppansa..ovat oikeastaan herkkuja, kun niitä harvoin saa...esim. kaalikääryleet ovat ihania, mutta sen verta työläitä, että ei tule itte tehtyä...olen laiskimus, joka keksii, että ruokaakin vois tehdä vasta siinä vaiheessa,kun on jo nälkä... Himangalla jouluna ollessani sain taas paalikkapaistia, käsittääkseni hyvinkin sama asia kuin veripalttu, ja hyvvää oli. Ja hapankaalikin maistuu...itse en ole laatikko muodossa sitä saanut, mutta sellaista keittoa olen syönyt, jonka perusaineena on hapankaali. Ja kovasti tykkäsin myös siitä.
Varmaan ainoita perinneruokia, joita on oikiasti helppo kokemattomankin lähestyä on etelä-karjalainen perinneruoka mustikkakukko. Ite hurmasin 2007 luokkakaverini mustikkakukolla. Lyhyesti kukko on litra mustikoita makeaan ruiskuoreen leivottuna...tarjotaan vaniliakastikkeen tai jäätelön kera...jos ette ole ikänä saanu maistaa, niin voinette kuvitella, että herkkua on. :) Ja karjalaisistahan on sanottu, että karjalaiset tekee kaik ruoat piirakoiks!
-
Juu kyllä tehhää, paitsi karjalanpaisti. Makuasia, mutta kaalikeitto pittää aina tehä lampaasta, eikä perunoita saa laittaa sekkaan. Äiti tahto laittaa
mut mie en tykkää.
En ole enää nähnyt kaupoissa tuoretta verta, mutta veriohukaisia syödään joskus. Ostetaan valmiina ja nautitaan makean puolukkahillon kera.
Syksyllä aina teen kaalikääryleitä, silloin uusi kaali kypsyy nopeasti ja on muutenkin taipuisaa ja makoisampaa kuin tämä talvella saatava. Taitaa olla
vielä jostain Puolasta tuotua.Kannatetaan kotimaista.
Satmanille:vanha ei muistanut enää pilkkusääntöjä, koulusta pääsin 1960.Kiitos editoinnista, onko nyt parempi jälki ?
-
On parempi, kiitos, kiitos!
-
Puolukat ja veri sopivat hyvin yhteen. Minulle lettujen sijaan mieluummin mustan makkaran muodossa. Mansessa syntyneeltä vaimolta ei kannata asiaa edes kysyä. Kyä näi o!
-
Juu, veri ja puolukat kyllä kuuluvat yhteen miunkii mielestä...ja musta makkara on vaan tosi hyvää. Miun olis pitäny päästä viikonloppuna Manseen kokoustamaan ja makkaraa maistelemaan, mut bussi ajo törkeesti ohi vaikka heijastimen kanssa vilkutin, että ota kyytiin! :cry: Olin ihan suunnattoman pettyny ja kiukkunen, kun en päässy kavereitani tapaamaan ja lähetin myös kiukkuisen palautteen kyseiselle bussi-yhtiölle.
Sitä verta saattaa nykyjään löytää pakastealtaista kaupasta...vissiin kait tautiriskin vuoks nykyjään myyvät vain pakasteina.
Ja lammaskaali (kaalikeitto lampaasta) on ihan parhautta...tykkään, kun äiti laittaa siihen perunan sijasta ohrasuurimoita.
-
Kevättä ja uutta satokautta odotellessa aloin miettiä mikä rikkaus meillä on
neljässä vuodenajassa myös luonnonantien, ruoka sellaisten, muodossa.
Kevät: ensimmäisenä nousee nokkonen,sitten korvasienet.Kirsilahnoja tulee muutama. Raparperi on nuorena parhaimmillaan. Joku osaa laittaa parsa-aterian horsman ensikasvustosta. Kesäkuussa saa kasvimaalta jo salattia ja tilliä.Uusia perunoitakin jos ovat olleet harson alla.Juhannukseksi niitä
yritellään, samoin kuin mansikoita. Lahnaa tulee tuomen kukkiessa meidän
matalasta rehevöityneestä lahdesta aivan Pietarin kalansaaliin lailla.
Kesä: Sittenhän kasvimaa alkaa tuottaa pinaattia, papua, kesäkurpitsaa.Ensimmäiset kanttarellit,herkkutatit ja orakkaat sekä kangasrouskut poimitaan syötäväksi ja säilöttäväksi.
Syksy: Säilöntäaika parhaimmillaan. Marjat, kurkut ,sienet ja juurekset
teettävät joskus kyllästymiseen asti töitä.Ravut olisivat saatavilla, mutta
kun minä olen niille kovin yliherkkä, ei puolisokaan välitä. Sorsastus alkaa
mutta linnut ovat tulleet jotenkin merkillisen rakkaiksi, joten niitä ei meillä enää
pataan panna. Broileria kyllä syödään. Hirven- ja peuranmetsästys alkaa
lokakuussa, mutta meilläpäin on metsät näistä suurista eläimistä tyhjät.
Talvi: Jäniksenliha on herkkua, ja muutama otetaan pois lisääntymästä.
Niitä on ollut paljon, ja sitä myöten myös kettuja. Niitä ei kyllä syödä vaikka luin juuri yhdestä sota-ajan kuvauksesta kuinka ihmiset nälissään
liottelivat kettua jossakin "marinaadissa". Talvikala on meillä suht. uusi
juttu.Saihan sitä ennen kalakauppiaalta, mutta eläkepäivinään puoliso aloitti tämänkin pyyntimuodon. Haukikin on jääkylmästä vedestä pyydettynä paremman makuinen kuin kesälämpimillä.
Kyllä meillä täällä pohjolassa on rikas luonto kaikkine hyvine anteineen.
Paljon muutakin herkkua voi saada, jos vain jaksaa uurastaa. Hunajat,
yrttien keräily, kuusenkerkkäsiirapin teko ja muutakin on kokematon paikka, mutta näitäkin saan hankituksi kesämökkikylän toripäiviltä.
Maalis - huhtikuulla on usein alettu mökkikausi, jos ei aivan korkeat hanget ympäröi tienoita.
-
Riitta-mummi on oikeassa, luonnosta saa vaikka mitä herkkuja. mettäkoulussa oppii muutakin kuin sen, miten metsästä saa rahat pois... :)
Nokkonen on oikeaa superruokaa, siinä on rutkasti enemmän rautaa ja tärkeitä hivenaineita kuin pinaatissa. Ja nokkoskeitto on todella hyvää...ja hyvillä mielin voi herkutella nokkosletuilla. Horsma on kanssa hyvää ja nuoria versoja voi laittaa salaattiinkin. Vuohenputki on kanssa tosi hyvää salaatissa ja poimulehti. Vuohenputki on helppo oppia tuntemaan, mutta silti pitää muistaa, ettei muita putkia saa syödä...jollen nyt väärin muista, niin muut kuin vuohenputket ovat myrkyllisiä...
Myös yrttejä löytyy paljon luonnosta...olen saanut syödäkseni mesiangervon kuivatuilla kukilla maustettua kuivakakkua ja täytyy sanoa, että maukasta oli! Vadelmanlehdistä saa hyvää teetä ja kuusenkerkistä saa tosi hyvää siirappia!
Pitänee keväällä kaivaa vanhat muistiinpanot esiin ja ruveta hyödyntämään luontoa runsaammin....
-
Eikös vuohenputki ole se kaikkein suurin niistä "koiranputkista". Talventörröttäjät ovat jopa yli 2 metrisiä. Vai että kuivattua mesiangervoa kakkuun, täytynee koettaa. Vadelmateetä olen tehnytkin. Tuoreet nuoret
lehdet laitetaan tiiviskantiseen lasipurkkiin auringonvaloon hiostumaan niin kauaksi aikaa
että tummuvat. Sitten otetaan kuivumaan. Kuivat lehdet murennellaan, ja siinä se! Tämän kuulin radiosta 70-luvulla Toivo Rautavaaran ohjelmassa.
Kuusenkerkkäsiirappi pitäisi olla hyvää yskään. Rohtoraunioyrtin juuri
on "valeriaanaa ", siis rauhoittaa.Kissat siitä tulee ihan hulluiksi!
Vuodenaikajutustani jäi puuttumaan ainakin hedelmäpuut syksyn sadollaan.
Mikään ei ole niin hyvää kaurapuuron päällä kuin omenasoke.
-
Tiitiäinen !
Olet soma kuin metsänneito vihreässä pörrölakissasi.Nimimerkkisi on erittäin osuva, vaikka avatorisi onkin meidän paikkakunnan lehdessä
sarjakuvasta Kiroileva Siili.
-
Rohtovirmajuuri on Valeriana officinalis. Rohtoraunioyrtti on eri kasvi.
-
Riittamummi:
Kuusenkerkkäsiirappi pitäisi olla hyvää yskään
Olen kerran tehnyt kuusenkerkkäsiirappi-yskänlääkettä.
En tiedä oliko sillä mitään todellista vaikutusta yskään,
mutta maku tuntui lääkinnälliseltä :wink:
"makean metsäinen"...
-
Eikös vuohenputki ole se kaikkein suurin niistä "koiranputkista". Talventörröttäjät ovat jopa yli 2 metrisiä.(/quote)
Toinen iso "koiranputki" on ukonputki. Sitten on tietenkin tämä myrkyllinen jättiputki, josta kannattanee pysytellä kaukana ja ilmoittaa sen lähestyminen viranomaisillle. :wink:
-
Ei olekaan vuohenputki jättiputkia. Tarkoitin karhunputkea. Jättiukonputki
on inhottava levikki. Meillä oli naapurillakin sitä likakaivon kannen peittona
onneksi saivat sen juuritettua ja suolattua. Mutta täällä meidän kaupunginosassa se on päässyt leviämään. Samoin lupiini. Kurttulehtiruusu
pysyy vielä aidoissa, mutta meilläkin yhteen riviin istutetut taimet ovat
nykyään 2-3 metriä leveät pehkot. Jättibalsami leviää joutomaille. Jättiläistataria on esim. Vääksyn linja-autoaseman luona valtavasti.
Valeriana officinalis, anemone nemorosa, capsella bursa pastoris ym.
kivoja nimiä koulu-ajoilta. Kasvienkeräily oli niitä mieleisimpiä koulutehtäviä.
Minulla oli kangasvuokkokin herbariossani. Silloin se ei ollut vielä kiellettyjen
listalla. Jälki-istuntoa tuli sensijaan kun poimittiin erään talon seinustalta
kangasvuokon sukulaista pohjolan kylmäkukkaa.
Rohtoraunioyrtti on uusi tuttavuus täältä Kilpiäisistä. Se on tullut kai täytemaiden mukana. Sitä on vaaleakukkaisena ja sinisenä. Sotkin nämä
rohto-alkuiset. Lapsena härnäsin meidän kissaa virmajuuren juurella.
Sen hennon vaaleapunaisissa kukissa on ihana tuoksu.
-
Kissamme Ämmyli - rauha hänen muistolleen! - oli muuten hulluna mustaseljamehun perään, jota juotiin joskus mehupaaston yhteydessä. Kissa yritti nuolla viimeiset pisarat lasin pohjalta, vaikka pää ei sen sisään millään mahtunutkaan. Muuten oli ihan mukiinmenevä otus.
-
Huomenillalla isot lapsenlapset kumppaneineen tulevat saunakylään ja
koska minä en vointini vuoksi rupea mihinkään suuriin valmisteluihin
sovittiin Idan kanssa että hän tulee tekemään minun valitsemani iltapalan:
sipulipiirakan. Resepti on suoraan keittokirjasta. Voitaikinapohja jossa osa jauhoista on grahamjauhoa. Kuullotetut sipulit ja ripaus valkosipulia yhdistetään kermaviiliin, smetanaan, muniin. Timjamia ja mustapippuria ja suolaa maustamaan.Taikina kaulitaan ja varataan osa kanneksi.täytetään ja paistetaan. Syödään lämpimänä vihreän salaatin kanssa.Kyytipojaksi Earl Greytä ja olutta sitä haluaville.
Antaakohan kortisonitabletti ruokahalua, kun minä olen syömässä meidän
kaapit tyhjiksi. Vointikin on heti tuhdimpi, korvaakaan ei enää särje.
-
Earl Grey on minusta parempaa sekoitettuna johonkin maustamattomaan teehen. Pergamottin maku maistuu, mutta ei ole päällekäyvä. Suhteeksi kelpaa vaikka Nykäsen fifty-sixty.
-
Earl Grey on minusta parempaa sekoitettuna johonkin maustamattomaan teehen. Pergamottin maku maistuu, mutta ei ole päällekäyvä. Suhteeksi kelpaa vaikka Nykäsen fifty-sixty.
Kyllä vihreä tee on poikaa. Kuten olet minusta huomannut se "laihduttaa" eli on diureetti. Opin kaukoidässä juomaan sitä ja siitä lähtien ovat vihreät olleet suosikkejani. Samoista lehdistä ne tehdään, mutta musta tee pannaan sammioihin käymään, jotta maku muistuttaisi enemmän kahvia. Idässä sitä ei tunneta.
-
Huomenillalla isot lapsenlapset kumppaneineen tulevat saunakylään ja
koska minä en vointini vuoksi rupea mihinkään suuriin valmisteluihin
sovittiin Idan kanssa että hän tulee tekemään minun valitsemani iltapalan:
sipulipiirakan. Resepti on suoraan keittokirjasta. Voitaikinapohja jossa osa jauhoista on grahamjauhoa. Kuullotetut sipulit ja ripaus valkosipulia yhdistetään kermaviiliin, smetanaan, muniin. Timjamia ja mustapippuria ja suolaa maustamaan.Taikina kaulitaan ja varataan osa kanneksi.täytetään ja paistetaan. Syödään lämpimänä vihreän salaatin kanssa.Kyytipojaksi Earl Greytä ja olutta sitä haluaville.
Antaakohan kortisonitabletti ruokahalua, kun minä olen syömässä meidän
kaapit tyhjiksi. Vointikin on heti tuhdimpi, korvaakaan ei enää särje.
Oletko muuten kokeillut ruisjauhoja kakkutaikinaan vehnän asemesta. Kyllä kakut paranee.
-
Teestä puhuttaessa minun on kai afrikkalaisena tuotava punainenkin väri mukaan keskusteluun. Rooibos ei tosin ole teetä ollenkaan, vaan ihan eri kasvi. Minun makuuni se sopii parhaiten sitruunan kanssa. Valmiiksi appelsiinilla maustettua puskateetä saa monesta kaupasta.
Vihreän teen joukossa on sellainenkin ihme kuin savun makuinen Lapsang Souchong. Maistuu minulle, mutta on joidenkin mielestä piipputupakkaa.
-
Meillä juodaan enimmäkseen kahvia, mutta lauantai-iltaisin saunan jälkeen
juodaan saikkaa. Kaapista löytyy Darjelingiä, vihreää teetä ja Earl Greytä
pusseissa ( sorry ) ja Rooibosia irtoteenä. Minun suosikki on Earl Grey sen vahvan tuoksun ja maun vuoksi. Luulen että maku -ja haju-aistini ovat huonontuneet astmani ja sen lääkityksen takia.
Rooibosia ostettiin tyttärentyttärenkanssa kun aloitettiinn lukea Alistair Mc Call-Smith´n Mma Ramowtse-sarjaa.Ihanasti kuvattu Etelä-Afrikkaa ja elämäntapaa ja periteitä siellä. Oikein tuntee Afrikan lämmön ja tuoksut ja
näkee eläimet ja Botswanan luonnon.
Ruisjauhoista pidän karjalanpiirakoissa,puuroissa ja kokonaan ruisjauhoista tehdyssä leivässä. Mutta kakkuun ! Tulee sodanjälkeinen pula-aika mieleen.
Terveellisempäähän se on kuin valkoinen vehnäjauho.
-
Anteeksi, että korjaan virheitä! Se lienee ammattitauti. McCall Smith on Alexander, Alistair taasen on Mclean. Hänen kirjansa ovat paljon väkivaltaisempia.
-
Tarkoitin juuri häntä. Kortisoni sekoittaa hieman päätä ja antaa valtavat
syömishalut.
Sipuripiirakka onnistui oikein hyvin ja jaksoinkin tehdä sen itse. Kyllä oli
vaan tuhtia tavaraa !. Kehuja tuli Intiankävijöiltä-kasvissyöjiltäkin.
Emännät ruokkivat meitä Lahden körttifoorumilaisia tänään lohisopalla ja
marjapiirakka-kakkukahveilla. Ja hengenravintoakin oli tarjolla.
Oli kiva istua sepposin vieressä kun kerroimme elämästä etelän Herättäjäjuhlien jälkeen. Seppos esitteli tätä nettifoorumia ja puhui jotain
hapanhaalijuttuakin ! :lol:
-
Tänään tuli syötyä lounaalla alkuruuaksi savulohta katkarapusalaatilla ja pääruokana tuoretta kuhaa valkoviinikastikkeessa. 8)
-
Juhlaruokaa ! Kivat sulle. Laitoitko itse ?
-
Juhlaruokaa ! Kivat sulle. Laitoitko itse ?
Ravintolassa vähäsen juhlittiin sisarusten kesken.
-
Riitta-mummi, sen pipon pitäisi olla oranssi! Siinä on korvatkin ja kutsun sitä kettupipoksi. Ilmeisesti koulumme ilmeeseen ei oranssi istu ja siksi ovat piponi värin manipuloineet...itse haastattelussa piponi on oikian värinen.
Vuohenputki tarvitsee rehevää maata ja on lehtomaisen kankaan eli OMT:n opaskasvi. Rikkaruohona se on lähes juolavehnän kaltainen riesa, josta eroon pääseminen onkin jo taitolaji...se kun nimittäin vaan villiintyy repimisestä. Eli surutta vaan lautaselle...googlettamalla löytyy jo hyvät tuntomerkit ja ruokaohjeita. :D
Lupiinin ym. tehokkaasti villiintyneiden kasvien listaan tekee mieli laittaa terttuselja a.k.a. räkämooses ja paskanmarjapensas. Komea on joo, mutta haisee aivan tolkuttoman pahalle, leviää kuin rutto, on myrkyllinen ja kaiken muun lisäksi sen hävittäminen vaatii rajuja "ekotekoja"...
Ja kasvion olen minäkin vääntänyt...tähän nykyiseen kouluuni...piti olla vähintään 80 metsäkasvia oikein.. Keräsin varmuuden vuoksi 120 ja osasin arpoa kaikki oikein! Ei ne kukkivat ruohot olleet ikäviä...esim. putket on helppo oppia tuntemaan, mutta ne heinät ja sarat! Ongelma saroissa on se, että niitä on niin tuhottoman montaa sorttia ja ne vaatii niin erilaisia kasvupaikkoja...siksi ne miun pitäisikin (huomatkaa konditionaali) oppia tuntemaan. Jos paikka on lähteinen ja/tai lettoinen, niin siellä kasvaa ne vaateliaat sarat, ja sen pitäisi saada hälytyskellot soimaan ja kertoa, että nyt ollaan joko erityisen tärkeällä elinympäristöllä tai muulla mukavalla metsälakikohteella, joka pitää mahdollisissa metsän käsittelyissä huomioida. Suomeksi: jättää rauhaan ja turvata kasvupaikan säilyminen käsittelyistä huolimatta muuttumattomana.
-
Terttuseljan myrkyllisyydestä saa monenlaista tietoa. Mikä on totuus (tai tieteen viimeinen sana)?
-
Totuudesta en tiedä, mutta Tammen Suuri Pohjolan Kasvio vuodelta 2005 sanoo terttuseljan olevan myrkyllinen ja sen laitoksen ovat suomentaneet Seppo Vuokko ja Henry Väre, joten kehtaan väittää että tietävät mistä puhuvat...älä siis tarjoa vieraille terttuseljaserpaa. Ja tulipahan mieleen, että kannattaa olla myös tarkkana siitä, että syö munakoisoista tehtyä moussakaa ei punakoisoista... :wink:
-
Sellaisen tiedon löysin (Wikipedia ja Turun sanomat), että tertuselja on lievästi myrkyllinen kasvi, mutta kukat ja kypsät marjat ovat myrkyttömiä. Marjoja suositeltiin mehun ja viinin valmistukseen. Paskapuu-nimestä arveltiin, että se ei johdu hajusta, vaan kasvupaikasta ulkokäymälän nurkalla.
-
Seljaviiniä juotiin vanhanajan tyttökirjoissa järkytykseen, kylmetykseen
ja muuhunkin vaivaan. Yleensä kylässä oli aina yksi naishenkilö joka oli alan mestari.
Leivoin "perunaleposkoja" eli perunarieskoja ylijääneestä muusista, graham -ja vehnäjauhoista, hiivasta , voista ja suolasta. Kananmuna unohtui, mutta
olivatpa hyviä lämpiminä. Lounaaksi topattiin palasia sakeaan jauhelihakastikkeeseen. Täyttä ruokaa ja taloudellinen.
-
Tästä sais kans jotain syömistä, vaikka noin iso varmaan maistuukin jo puulle.
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Etusivu/index.html
-
Voita kuluisi paistamiseen pakettitolkulla!
-
Riitta-mummille keliakiasta vielä; Elovenakaan ei takaa gluteenittomuuta. Tuotteiden valmistusketjussa ei saa tehdä gluteenipitoisia tuotteita kontaminaatiovaaran vuoksi. Leivonnaisetkin tehdään omissa tiloissaan. Herättäjäjuhlilla pärjäsin oikein hyvin Lahdessa. Pientä neuvomista oli nuorelle tarjoilijalle Rossossa.
-
Eilen sattui jo silmiini K-kaupassa gluteenittomat jauhot. Kiva kun sanoit kauraryyneistä, niistä oli nimittäin ystävien kanssa puhe, että sopisivat.
Tämä on samanlainen juttu tässä huomaamisessa kun se että minkä merkkinen auto sinulla on, niin huomaat samanmerkkiset. Muistan myös
kauan sitten kuinka lapsia odottaessa huomasin kaikki muutkin raskaana olevat. Ja koiraihmisenä huomaan aina koirat, etenkin spanielit.
Olen Wikipediasta lueskellut keliakiasta. Ei siis koske muita ruoka-aineita kuin kotimaisia jauhoja nämä rajoitukset ?
-
Ja koiraihmisenä huomaan aina koirat, etenkin spanielit.
Menee täysin aiheen ohi, mutta pakko kertoa tähän väliin juttu autokouluajoiltani. Olimme ajelemassa jonkin taajaman rajamailla, kun autokoulunopettaja kysyi multa merkitsevästi: "Mikäs se muuten tuossa juuri oikealla oli?" Ja mun spontaani vastaus oli tietenkin, että cockerspanieli! (Taajama-merkkiä en sen sijaan ollut huomannut ollenkaan...) Nykyisin en paljon autolla ajele, niin että ei tarvii pelätä täällä pääkaupunkiseudullakaan! :-)
-
:lol: :lol: :lol:
Hyvä Sarai ! Oikein havaittu !
Sovitaanko, että tällä palstalla puhutaan myös koirista. Niihinhän liittyy
myös ruoka. Koiranruoka.
Ei kiinalaisille. :evil:
-
Tienvarsien tarkkailu on meillä nimenomaan koiran virka. Kerttu haukkuu huolellisesti kaikki hevoset, naudat, heinäpaalit, golfinpelaajat ja muut laiduntavat otukset. Kerran pääsi haukkumaan metsäpeurojakin. Koirista haukutaan varsinkin suuret ja mustat.
-
Kelttu taitaa olla semoinen hellan telttu.
-
Basso on rohkea koira. Se ei pelkää kuin mustaa tuulessa kahisevaa jätesäkkiä. Leikkuupuimurin kimppuun se käy rohkeasti, jos se tulee liian lähelle reviiriä. Se on erittäin reviiritietoinen. Meidän tontin kohdalla kadulla
ei ole lupa kulkea ilman Basson tuttavuutta. Kaikki muut haukutaan. Varsin
hyvin se kuten kaikki koirat aistivat koiraystävät ja erittäin koiravihaajat. Molempia löytyy naapureistakin.
Televisio saa välillä kyytiä jos siellä vierailee kissa, orava tai kurki. Kurkien äänille se on yliherkkä. Tottunut niitä juoksuttamaan meidän mökin viereisillä
peltosaroilla. Lintukoira kun on ,erityisen hyvin se reagoi esim fasaanin ääneen vaikkei koskaan ole niitä luonnossa nähnyt.
On sillä monta poikakaveriakin, yleensä pienikokoisia ja paljon ihastuttavia
koiratyttöystäviä.
Vaikea 2 kk kestänyt hot spotin hoito päättyi tammikuun alkupuolella.Muovikauluria piti käyttää aina kun mamin silmä vältti.Siis öisin ja aina kun sen piti olla yksin kotona. Säälittävintä oli että se otti kaulurin
ylleen ihan mielellään, hymyillen ikäänkuin ylpeänä että minä olen tässä nyt jotakin erikoista! Vanhuus ei tule ilman vaivoja , ei Bassolle eikä mamilleenkaan.
Riitta-mami
-
Tänään oli täällä Lahessa taas markkinakeskiviiko. Kauppiaita ei näin talvikuina ole tunkuun asti. Kevät- kesä - syksykausina ovat lähikatujen laidat ja Lanun ja Hakkapeliitojen aukiot täynnä myyjiä.
Tutut ja turvalliset olivat onneksemme. Ja niinpä saimme taas savonlinnalaista ruislimppua ja Imatran mummon hapankaalia. Ja kuulkaapas, kun kerroin hänelle että eräällä foorumilla on vaihdettu hapankaalin käyttöreseptejä ja että meitä on siellä 4 - 5 tuotteen ystävää, niin mummo laittoi kaupanpäälisiksi HAPANKAALILEIVÄN ! Enpä moista ollut tiennyt olevankaan. Maistoimme sitä sitten kun olimme käyneet ensin syömässä feta-kebabit. Muistutti miedolta kaalipiirakalta, miltäs muulta.
Ilmeisesti hiivaleipätaikinaan oli lisätty hapankaali. Syötävää kyllä ja terveellistä. Kysyin että onko ihailemaani Riitta Uosukaista näkynyt hapankaaliostoilla. Ei kuulemma, mutta meidän olympiasoutajamme ja muutkin urheilijat käyttävät tätä jaloa nautinta-ainetta. Ja venäläiset parantavat krapulaa hapankaalimehulla. Tervehdys seppos, näillä eväillä taas eteenpäin !
-
Tänään oli täällä Lahessa taas markkinakeskiviiko. Kauppiaita ei näin talvikuina ole tunkuun asti. Kevät- kesä - syksykausina ovat lähikatujen laidat ja Lanun ja Hakkapeliitojen aukiot täynnä myyjiä.
Tutut ja turvalliset olivat onneksemme. Ja niinpä saimme taas savonlinnalaista ruislimppua ja Imatran mummon hapankaalia. Ja kuulkaapas, kun kerroin hänelle että eräällä foorumilla on vaihdettu hapankaalin käyttöreseptejä ja että meitä on siellä 4 - 5 tuotteen ystävää, niin mummo laittoi kaupanpäälisiksi HAPANKAALILEIVÄN ! Enpä moista ollut tiennyt olevankaan. Maistoimme sitä sitten kun olimme käyneet ensin syömässä feta-kebabit. Muistutti miedolta kaalipiirakalta, miltäs muulta.
Ilmeisesti hiivaleipätaikinaan oli lisätty hapankaali. Syötävää kyllä ja terveellistä. Kysyin että onko ihailemaani Riitta Uosukaista näkynyt hapankaaliostoilla. Ei kuulemma, mutta meidän olympiasoutajamme ja muutkin urheilijat käyttävät tätä jaloa nautinta-ainetta. Ja venäläiset parantavat krapulaa hapankaalimehulla. Tervehdys seppos, näillä eväillä taas eteenpäin !
Kiitos tervehdyksestä. Kaikki muu meni ihan oikein ja hapankaalia kannattaa syödä. Yksi mutta vain Minulla ei ole koskaan vielä ollut krapulaa, joten en tiedä miten sitä kärsitään tai hoidetaan. Älkää vaan ymmärtäkö, että olen hurskas alkoholiton. Rakastan hyviä viinejä. Tosin kerran haiamtulehduksen saaneean minun tulee olla määrällisesti kohtuullinen, mikä merkitsee tällä rungon koolla vielä aika suurta määrää, siitä pienempi tulisi jo melkoiseen huppeliin.
-
Ruokamuistoja lapsuudesta 1940-luvun lopusta eteenpäin.Oli ns.pula-aika.
Mannavelli + sillivoileipä. Makaroonivelli + silli - tai makkaravoileipä
Lihakeitto + hiivaleipä
Makkarakeitto, herne- tai kaalikeitto + ruisleipä
Pullalaatikko = vahoja pulla ja leipäviipaleita( myös ruisleipää ),vadelmahilloa kerroksittain+ munamitoa päälle ja uuniin
silakkalaatikko kerra viikossa. paistetut silakat + perunamuusi
läskisoosi, makkarakastike, maksakastike
hellan levyllä paistetu peruna ja lanttuviipaleet
hellan levyllä paistettu ruisleipäviipale+siirappi
letut+mansikkahillo
kesällä tuoreet mustikat+maito+ruisleipäpalat tai talkkuna
appelsiinit silkkipaperissa, Fazerin sekalaiset (paperit kerättiin talteen )
Vitol-suklaa, vihreä- ja punainen limonaadi.
Onko muita muistajia?
-
Tarkennan edellistäni. Silkkipaperia ei syöty ! Vaan ensimmäiset appelsiinit jotka muistan oli aina kääritty jokainen erikseen silkkipaperiin.
Ja sehän oli niin hienoa, että se piti vieläkin mainita.
-
Ruokamuistoja 50-luvulta; mummini teki aina jälkiruuan, useimmiten se oli kaurapuuro, tai puolukkapuuro tai jokin marjakeitto. Kaurapuuro syötiin aina maidon ja sokerin kanssa. Puolukkapuuro oli tehty ruisjauhoihin. Kalakukko ja talvisin iso perunakukko, tämä lauantai-iltana. Kokkelipiimä ja ternimaidosta tehty uunijuusto kuuluivat perusravintoihin. Läskisoosia olen syönyt varmaankin tonnin, niin usein sitä muistaakseni oli. Mummin poismentyä ruokatouhut muuttuivat nykyaikaisimpiin muotoihin. Kelpaisi se menyy vieläkin, keliaakikolle sovellettuna. Savolaisittain tehdyt karjalanpiirakat olivat suurta herkkua mummin "leipomosta." Pikkulammista saadut pikkukalat jalostettiin kukkoihin, keittoihin, paistettuina ja tönkkösuolattuna. Saaviin suolattu liha oli paistina todella suolaista ja eikä lapsen suussa niin erityisen maukastakaan. Makkaraa sai harvoin. Yleensä mummi "säilöi" sitä niin kauan, että se piti pilaantuneena heittää pois. Ilmeisesti oli tarkoitettu vierasvaraksi.
-
Kiitos A J kun vastasit ja niinpä minäkin muistin maalaispaikoissa suolatun tiinuittain lihaa ja kalaa. Minä taasen en ole koskaan asunut oikealla maaseudulla ja niinpä meillä ei näitä "herkkuja" ollut. Kaupat oli lähellä ja makkara oli meillä arkiruokaa. Mieheni joka on oikea maalaispoika kertoo että heillä oli makkara suurta herkkua kun sitä sai harvoin.
Oppikoulussa kun oli omat eväät , vaihdettiin leipiä että talontyttäret sai makkaraleipää ja me taajamapaikkojen tyttäret paistettua sianlihavoileipää.
Kesäisin omasta kasvimaasta saadun salaatin kastike oli tämä: kovaksikeitetyn kananmunan keltuainen jauhettiin sinapin kanssa tahnaksi,
lisättiin suolaa, sokeria, etikkaa ja kuohukermaa. Sakeutui etikan ansiosta.
Kaadettiin pilkotun salaatin päälle ja hienonnetulla valkuaisella koristettiin.
Isä piti erityisesti tästä samoin lavakurkusta joka hakattiin suolan, sokerin ja etikkatilkan kanssa kahden syvän lautasen välissä.
Isä raastoi halkaistusta lantusta puukonterällä "jälttää" . Se oli mehukasta ja hyvää. Ja erittäin C-vitamiinipitoista vaikkei siitä silloin puhuttu.
60 - 70luvuilla tulivat muotiin risotot, spagetit ja pizzat.
v.2000 jälkeen alkoi wokkiruokien boomi ja grillattavat monipuolistuivat.
-
appelsiinit silkkipaperissa
Mie muistan (ja taaas haistankin!) OMENAT (http://www.cosgan.de/images/midi/nahrung/h045.gif)
joita isäni haki aina laatikottain 50- ja 60-luvulla Ruotsin puolelta,
Tornionjoenrannalla kun asuttiin ja paljon Ruotsista ruokaa haettiin.
Omenat oli kääritty silkkipapereihin, sinisiin,
ja kuinka huumaava olikaan omenien tuoksu!
Harvoin nykyomenat tuoksuvat samalle.
(http://www.cosgan.de/images/midi/nahrung/h045.gif)
-
Omat kurkut syötiin todella noin. Syksyisin oli palonauriita, joita jältettiin. Olivat aika litteitä ja tummanpunaisia väriltään. Jossakin torimyynnistä olen ostanut samannäköisiä, mutta maultaanhan ne eivät olleet yhtä sokerisia kuin ne lapsuudessa. Mansikkamaalle ei saanut mennä, ne oli tarkoitettu säilöntään. Olin kerran ihmeissäni kun näin setäni erään vakuutustarkastajan kanssa syömässä mansikoita, kuinka ne uskalsivatkaan, ajattelin. Vaniljakiisseli, tai ehkä -vanukas, jossa oli hillosilmiä, suurta herkkua, kun sitä sai, kun oli vieraita. Vieraisiin satsattiin aina, ja silloin lapsetkin saimme herkutella. Peruna-, ja lanttulaatikot kypsyivät usein tuvan uunissä myös. Myöhäsyksyllä tehtiin omaa talkkunaa, oli aika "tikkuista" omilla myllyillä jauhettuna. Lipeäkala valmistettiin koivutuhkalipeässä kuivatetuista turskista, juuttisäkkiin ja sitten likoamaan järveen. Joka vuosi täytyy saada se yksi kerta syödä tätäkin herkkua.
-
Kurkunviipaleiden sijasta kahden lautasen tempun voi tehdä lohelle. Opettajatoverini Ossi kertoi reseptin kaikkine hienouksineen tähän tapaan: Tuttu kalastaja soittaa aamutuimaan veneestä (radiopuhelimella ennen kännyköitä), että juuri on kiskottu merestä komea lohi. Sitten lähdetään kalasatamaan venettä vastaan. Kala fileerataan veneessä. Rannalla odottaja voitelee leivät valmiiksi ja saa ohuet ja kahden lautasen välissä suolatut viipaleet niille, kun vene kiinnittyy laituriin. Voi ainakin kuvitella herkun vielä hienokseltaan värisevän suuhun joutuessaan.
Ellei tarina ole ihan tosi, herkullinen se kuitenkin on.
-
Eväiden vaihtoa meillä oli A.K.:n kanssa. Heillä leipä leivottin sihtikarkeista jauhoista, ja meillä se oli yleensä sitä omaa ruista. Makueroa oli, mielestäni voitin tässä kaupassa, mutta Antti oli mielestään myös voittaja. Palvattua hirvenlihaa oli kyllästymiseen saakka, ja ihmettelinkin miksi kaverit sitä niin mielellään halusivat maistaa. Olen jälkeenpäin ajatellut, että oli ne hirvetkin silloin paljon isompia, kun siitä yhdestä riitti niin runsaasti eri muodoin tehtynä ruuaksi. Jänispaistin, 14-vuotiaana ensimmäisen itse saatuna, mummini osasi myös tehdä maukkaan. Oliko siinä sitä sikaa suhteessa yksi yhteen. Lintupaistit olivat arkiruokaa. Kanoista tuli kiintiö täyteen, se valmistettiin ruuaksi, kun ei enää muninut, ikää 4-5 vuotta. Luulisin olleen, kun oli niin sitkeätä. Kanojen pitäminen oli mummin "bisnes." Munien pyyhkiminen rätillä ennen kauppaan viemistä, olivat niitä pikkuaskareita joihin osallistuttiin.
-
Sie olet Antti Juhani kovasti samanlaisesta ruokataloudesta kotoisin kuin mieheni. Oman maan tuotteet, karjan- ja kanalan annit, riista, marjat , kalat.
Kyllä miun äitikin laitto ruokaa, mutta hää oli parempi käsityöihminen. Oma
anoppini miut on opettanu näitä perinneruokia riistaruokineen kaikkineen
laittelemaan.
Pena, oliko se lohijuttu totta vai runoutta ? Vaikka syöväthän eskimot raakaa kalaa ja muutakin raakana suupielet veressä. Se taas meitä eläinystäviä kohtaan väärin. Eikö ?
-
Tosikalamiehet kuuluvat joskus nauttivan nopean suolakalan noin. Tähän kai kuuluu, tarpeen mukaan, pieni "palanpainike" huuhtelemaan kalan potkut pois. Itselläni ei ole ollut tälläistä tilaisuutta nauttia, mutta en panisi pahaksikaan, jos joskus eteen tulisi nopea suolaus ja nautinnot. Itse saatu lohi olisi "poikaa." Koskaan en ole saanut "omaa" lohta.
-
Nopean suolakalan syöminen sisävesillä on kai ollut sellaistakin, että pusakan rintataskussa on ollut suolaa ja sieltä sitä on otettu verkosta löytyneiden sinttien pintaan. Sintit sitten raakana suuhun ja mahaan. Lapamadot on hoidettu sitten aikanaan, jos on viitsitty.
-
Nopean suolakalan syöminen sisävesillä on kai ollut sellaistakin, että pusakan rintataskussa on ollut suolaa ja sieltä sitä on otettu verkosta löytyneiden sinttien pintaan. Sintit sitten raakana suuhun ja mahaan. Lapamadot on hoidettu sitten aikanaan, jos on viitsitty.
Kerroit juuri sen miksi kalamiehet ovat hoikkia vaikka syövät runsaasti.
-
Penalle vastaan; muikku on parasta rantakalana. Voi on siinä pääosassa. Itse laitan myös sipulia, joka ei perinteiseen kuulu, ja pippurimaustetta. Varovasti keitän lähes neljä tuntia, niin että ruoto on yhtä pehmeää kuin muukin osa kalaa. Sekoitusta ei saa käyttää, kalojen täytyy säilyä ehjinä. Tämä keittoaika on sellaisen 17 millin verkoilla saaduille muikuille. Kalakukko "pitää" tehdä aina ahvenista.
Muikku suoraan tuoreena verkosta savustuslaatikkoon. Tuore savutettu muikku on luonnon gourmettia.
-
Salis, näin talviaikaan tätä herkkua ei muista. Suolauksessa olen käyttänyt joskus ns. jälkisuolausta. Noin 10 % suolavesiliuoksessa savustuksen jälkeen. Tässä saavutetaan kaksi etua; saadaan sopiva ja tasainen suolaus, sekä kalan kuivuminen jää pois. Perinteistä tapaa olen enemmän silti käyttänyt, suolausta ennen savustusta. Omistan neljä erilaista savustuspönttöä tai -laitetta. En ole ammattilainen, on vain laitteita kerääntynyt. On mennyt silti vuosia, kun viimeksi savustin itse. Kaupan tiskit ovat niin helppoja "matalikoita." Rantakalaa olen syönyt tänään viimeksi, on ollut sitä jo kolmena päivänä eineenä. Ei ole enää huomenna. Katiska täytyy aamulla kokea, jos olis sitten vaikka matikkaa, ei tiedä.
-
Seppos, penskana lapamatokuurit tuli tutuiksi. Nykyisin voisi olla tiettyä hyötyä raan kalan syömisestä. Nimim."Läski on ikuista"
-
Pentti Linkola kai syö kalaa myös raakana.
Ja on hän syönyt paljon muutakin, muttei kai sentään raakana. Ahvenanmaan Signilskärillä 50-luvulla lintuja rengastaessaan mm. verkkoon kuolleen silkkiuikun, jota ei metsästäjät syö sen takia, että se maistuu kalalle.
Yksi häneltäkin oli jäänyt syömättä vaikka oli maistanut: sarvipöllö! :wink:
-
Tosivihreät eivät tietenkään tuhlaa energiaa toisarvoiseen, kuten esim. kalan paistoon.
-
Voisinko saada sellaisen yksinkertaisen reseptin Worsmackista? Ei mitään lammasjauhelihaa, vaikea saada. Imatran Valtionhotellista saa helpolla reseptillä tehtyä, aivan hyvää kylläkin. Nimimerkkillä - joku risti, ei vagateristi, vaan se toinen, kulinaristi.
-
Netistä näyttää löytyvän, jos tavaa oikein: Vorschmack.
-
Kiitoksia Pena. Olen kerran syönyt Hesassa Mestaritallissa Mannerheimin Vorschmakia, oli oikein mieleistä. Nyt löysin hakusanallasi sivut ja siellä on paljon muitakin vanhan ajan reseptejä.
A J osta kaupungeissa käydessäsi talviaikaan (säilyy takakontissa hyvin kotimatkan ) kauppahallista lammasjauhelihaa pari kiloa. Jaat sen neljään osaan ja sinulla on tarpeet neljään Vorschmakiin.
-
Made verkossa, 3.3 kg. Mätiä 650g. Vorschmakin ohjeista kiitokset. Otetaanpa neuvosta vaarin.
-
Kylläpä olikin iso ! Minkätyyppisestä järvestä sait ? Meidän kalaporukan saaliit ovat olleet mateen osalta pienikokoisia. n. 1 kg - 1,5 kg. Eikä kaikki ole mätikaloja. Saatiin sentään taas yksi pussi pakkaseen.
Blinijauhothan ovat tattaria enimmäkseen. Sehän vissiin käy sinulle. Meillä syotiin toissa lauantai-iltana blinit ennen saunaanmenoa. On se sen verran käryävää hommaa, että sen jälkeen peseytyminen on poikaa.
Nyt olen aamupuuroksi kolmena aamuna keittänyt grahamjauhoista puuron
lisänä hiukan kauraryynejä. On vaihteeksi tosi maistuvaa ihan vain sokerin ja maidon kanssa.
-
3.3 kg made ui verkkooni Kuopion alapuolisilta vesiltä. On Saimaan allasta, laevat huutelloo ohi männessään; Kuopijjoo, Kuopijjoo. Verkkojen pää on tästä noin sadan metrin päässä. Verkkomatka on todella pitkä, huh,huh. Veke katiskasta en ole saanut kuin muutaman pienen ahvenen, huomenna on tarkoitus se katsoa. Siihen matkaa 40m, huh, huh. Tässä on "joutunut" välillä työhommiin,josta "normaali" elämä on hieman kärsinyt. Kapitalistillekin täytyy kantaa kortensa kekoon.
-
Skotlannissa opin paheellisen (lue: herkullisen) tavan syödä kaurapuuro kerman kanssa. Maistuu paremmalta kuin maito tai voisilmä.
-
Kerma ja voi, nehän ne ovat kaiken hyvän ruoan alku ja juuri. Ah, niin syntisen hyviä kiellettyjä herkkuja meille joilla on liikaa painoa, kolesterolia tai sokeria. Kaurapuuroon laitan hauduttamisen loppuvaiheessa hiukan punaista maitoa, muuten keitän sen veteen. Syödään omenasoseen ja rasvattoman maidon kanssa. Kaurapuurosta muistan englantilaisten sanoneen, että se on hevosen apetta. Skotit ovat itsenäinen ja perinteisesti
rahantunteva kansa.
Makaroonilaatikosta oli toisella palstalla puhetta. Mikähän sen Penan mumun laatikon salaisuus oli? Minun äitini teki sen aina keittämättömistä makarooneista pitkään paistaen. Jauhelihan hän ruskisti aika tummaksi ja lisäsi hiukan sipulia ruskistamisvaiheessa. Munamaitoa ja suolaa. Siinä se.
Tänään aion laitella porkkanalaatikoita. Ne kelpaavat nuorille kasvissyöjillemme.
Huomena syödään hääpäivän kunniaksi El Torossa. Paikka on Lahden suosituin ruokaravintola. Puitteet ei ole hienot, mutta pippuripihvi(tarjoillaan valurautapaistinpannussa)on kuulema maan parasta.
Hyvää Ystävienpäivää kaikille foorumilaisille ja ruoan ystäville !
-
Mumin laatikossa ei ollut lihaa. Äiti taisi kertoa, että makaronit keitettiin maidossa ennen uuniin laittamista. Tehtiinkö munamaito siitä maidosta vai erikseen? Laitettiinko mukaan myös sokeria? Makeaa se kuitenkin oli.
Pasilan myyjäisissä ei myyty mitään ennen papin pitämää alkuhartautta. Se ei estänyt tekemästä varauksia. Mumin laatikot ja murokakut (legendaariset nekin) varattiin viimeistä myöten papin ripustaessa pomppaa naulakkoon ja selatessa alkuvirttä.
-
Aivan. Tiedän senkin makaroonilaatikon. Se on jonkin lisäkkeen kanssa syötävä. Jotkut ripottavat juustoraastetta päälle ennen uuniin panoa.
Äitini teki usein makaroonivelliä. Siihen pantiin vähän sokeria. Se oli tosi hyvää sillivoileivän kanssa.
-
Olisko kellään valmista reseptiä kalan, esim. ruodottoman mateen ja hapankaalin yhdistelmään? Nakkiresepti oli SeppoS;lta, mutta nyt pukkaa tuota kalaa ylimäärin, tarvis olisi kalasta. Rasilaisen hapankaali on kyllä hyvää siltäänkin, mutta jos näitä makuelämyksiä voitaisiin jakaa, näin ystävän päivänäkin.
-
Taitaa kuule olla mahdoton yhtälö made+hapankaali! Mutta molempia voi pakastaa raakana. Sitten 3-4 kk päästä kun et pääse isoja kaloja ottamaan, otat soppa- tai kukko-aineet pakkasesta. Pakkaskuntoon siivoamisessa on kyllä urakkaa yhdelle miehelle tuollaisissa saaliissa. Meille ei noin paljon ositu kun mieheiä on 3 - 4 . Nyt kyllä kaksi on lämpimissä lomakohteissa.
Mateenmädille olisi käyttöä vaikka kuinka. ERÄ-lehden nro 14/2008 testasi mädit, ja mateenmätu hakkasi muut ylivoimaisesti. Näöltä se ei ole niin koreaa kuin muut suurempirakeiset. Mutta maku on minunkin mielestä paras.
Tänään olimme oikeen ravintolassa hääpäivälounastamassa. Lahdessa on sellainen pieni espanjalaistyylinen (sisustukselta) erinomainen ruokapaikka.
Söimme viinihärkää vuohenjuustolla ja kermaperunoilla. Se on niin loistava
yhdistelmä, että tilaan aina sen kun pari - kolme kertaa vuodessa siellä syön.
Joko AJ olet kaikki naapurit (vai onko niitä?) kaloilla kyllästänyt, kuten mieheni veljineen tekevät lahnan kudun aikaan. Supiloukkuihin laittavat
alle 1,5 kiloiset. Supi ja minkki ovat linnunpesärosvoja ja minäkin just just
sallin niiden pyytämisen. Supikoira on kovasti leviävä, senhän näkee kesäisin kun niitä raatoja on muutaman kilometrin välein auton alle jääneinä. Tämä nyt ei ollut ruokajuttu, mutta menenee kalajutusta.
Särkisardiini on HYVÄÄ !
-
Supi = pesukarhu.
Taas hymistelen ja peesailen samanmielisenä. Minkki ei sitäpaitsi edes kuulu Suomen alkuperäiseen luontoon vaan kanta alkoi kasvaa tarhoista karanneista eläimistä. Minkki syrjäytti alkuperäisen vesikon sukupuutton. Supikoira on levinnyt kaakosta ja idästä omin jaloin. Paha pesärosvo se on.
Pyydettävien pienpetojen listalla ovat/olivat myös kettu ja näätä. Kettu mielestäni juuri ja juuri siihen mahtuu, mutta harvinaisempi näätä ei. Tosin näädän alkuperäinen metsästys sitä ajamalla kysyy kai niin kovaa kuntoa, ettei siihen kaikista metsästäjistä ole. Näätä voi ajattaa metsästäjää päiväkausia.
Meni nyt vähän ohi aiheesta.
-
Pakastus on varmaankin paras tapa ylimääräiselle mateelle. On helppoa ottaa valmis ruodoton kala siitä käyttöön. Tuli vain mieleeni tämä hapankaaliyhdistelmä. Supikoiran pyynti on aloittamatta valmis touhu, näin savolaisittain ilmaistuna. Lisäsiiven valussa on supikoiran käpälien jäljet, että on niitä tässä ympärillä pyörimässä. Taitavat olla nyt talviunilla, kun lumessa jälkiä ei ole näkynyt. Vankilan myymälästä on tarkoitus käydä ostamassa pyydys, kun ensi kerran käyn Kuopiossa. Rajoitus pyyntiin ryhtymisessä on ollut myös, että se on joka päivä käytävä katsomassa. "Kell´ esteenä on emäntänsä, ken koettelee härkiään".....
-
Minulla on tarkoitus huomenissa laittaa taas hapankaalilaatikkoa . Vakuutan
että minun reseptini on ainakin yhtä hyvä kun sepposin nakkilaatikko. Siis:
2 rasiaa hapankaalia voideltuun uunivuokaan, päälle laitan 1 paketin amerikanpekonia. Läskiviipaleetkin, oikeen ohuet käyvät. Sitten sekoitan 2 kananmunaa n. 3-4 dl. punaista maitoa tai osin kevytkermaa voi olla myös.
Kaadan päälle ja paistan n. 200 asteisessa uunissa 45-50 min. En syö tulikuumana vaan lämpimänä. Bratwustia sivuun.
-
Kiitos Riitta-mummi. Iltapäivällä huomenna teenkin tuon ruuan, tykötarpeet löytyvät jääkaapistani. Bratwurstia ei ole, mutta onhan sitä madetta. Yhdistelmää on siinäkin. Vaatii varmaan mausteita, kokeillaan pikkuerissä mikä sopisi parhaiten.
-
:idea: :D
-
Minulla on viikko aikaa suunnitella ensi viikonlopulle menyytä. On ne mädit, mutta jotakin extraa lisäksi. Liha ei käy, kala kyllä ja broilerit. Nuorisolle tuttuja ruokia ei haluaisi tarjota, vaan jotakin vähän poikkeavampaa. Tyttäreni tulee työmatkalta kengurien maasta, ja voisin tarjota ihan supisuomalaista ruokaa. Keittokirjojakin on, voihan niitäkin selailla, jos niistä saisi ideoita.
-
Jos olisin sinä kalojen ja mätien "kunkku" keittäisin kermaisen madekeiton
Siinä tietenkin perunan lisäksi hieman porkkanaa väriksi , mauste- ja valkopippuria ja tuoretta tilliä ryydittämään. Merisuolaa suolaksi. Lisäkkeeksi
mateenmätiä kauniissa lasikulhossa, hienoa sipululihaketta ja smetaanaa.
Nämä hapanleivän tai hapankorpun kanssa nautittuna jos ei keliakia estä.
Toinen ehdotus: Keitä kuoritut perunat edellämainitun mätikattauksen lisäksi. Pääruoaksi marinoidut, grillatut( mielummin ulkogrillissä, jos on ) broilerin rintaleikkeet. Marinadi:2 dl. öljyä 1 rkl. hunajaa 1 tl. suolaa tuoretta basilikaa hierottuna suolan kanssa tahnaksi, pidetään tarvittava määrä fileitä suljetussa muoviastiassa 3-4 h. Ravistetaan välillä. Grillataan 15-20 min. Lisäksi vihreä salaatti, mustaherukkahyytelö ja riisiä (Jos sopii)
Meidän vanhempi tytär on ollut myös kenguruiden maassa, melkein meinasi jäädäkin sinne.
-
Vaikka en omasta mielestäni ole mikään "keinutuolimummo", niinkuin Kotiliesi viime numerossaan tyypitteli entisaikojen mummit, mummot ja mammat, huomasin kuitenkin hiihtolomalaisille ruokalistaa suunnitellessani juuri sellainen tietyin kriteerein olevanikin. Ennenkuin tytär pokineen tuli
kuormastonsa kanssa tänne meidän hiihtokaupunkiin lomailemaan olin ostanut soppalihat, juurekset, keittänyt pakastemansikoista sakean lettuhillon ja juuri nämä mainittiin siinä isovanhemmuusjutussa.
Kyllä pojille ( 9 ja 6 v. ) letut ainakin maistuivat , toinen vain pitää enemmän omenasoseesta ja toinen pelkästä sokerista lisukkeena. Aamulla kaurapuuroa ja hilloa valinnan mukaan. Päivällä lihakeittoa, tai pastaa jauhelihakastikkeen ja paistettujen herkkutattien kanssa. Parmesania lujasti päälle. Hämäläistä perunalaatikkoa ja porsaanfileepaistia, uunijuureksia ja
makeaksi haudutettuja sipuleita. Järvilohta ja perunamuusia. Kananuggetia ja riisiä, salaattia.
Välipaloina nuotiomakkaoita, voileipiä. Iltapalaksi Corn Flakes´ja maitokaakaota. Jääteetä, omenamehua, limua, suklaata väliaikoina.
Tiskikone pyöri 3 kertaa päivässä. Normaalisti 1 kerran kahdessa päivässä. Välillä muistelin mitä joku kirjoitti Jaakko Haaviosta. Olikohan hänelläkin kaksi tyttärenpoikaa. Tunsinpahan taas olevani ahkera mummi !
Äsken auton perävalont lähtivät kohti Jyväskylää ystäväpariskuntaa
tapaamaan. Nyt sitten sohvalle katselemaan hiihdon MM-kisoja.
Eilen tuli jo yksi MM-kulta tuonne järven toiselle puolelle.
-
Ihailtavasti ruokit tyttärenpoikiasi, Riitta-mummi! Vesi herahtaa kielelle täälläkin. Meidän poika on ollut osan hiihtolomaviikostaan pelkkien einesten varassa, kun me olemme olleet töissä. Näitä isoja poikia ei oikein viitsi mummon vaivoiksikaan lähettää, eivätkä taitaisi viihtyä kummassakaan mummolassa. Onneksi koulu taas maanantaina alkaa ja ruokahuolto pelaa!
-
MINÄ TAHDON MUMMOLAAN !
-
Kiitos, tuntuukin että ruokkiminen on nykyinen elämäntehtäväni. Mikäpä siinä.
-
Ovatpa olleet kestissä lapset. Vähän tuollaista oli edesmenneen anoppini luona käynnit. Rakkaudella ja huolenpidolla vastaanotettiin aina lasten perheet. Nyt tätä samaa yritetään toteuttaa, kun lapset ovat käymässä. Käyvät vain kovin harvoin. Huonosti oli kalaa verkoissa, niiden varaan ei tulevan viikonlopun tarjottavat voi laittaa. Hauki ja säyne saatiin. Onhan ne mädit pakkasessa, niistä voi kehittää herkutkin, blinit.
-
Lammaskeitto kypsyy kattilassa. :) Olen aika tyytyväinen siihen, sillä minä olen varsin laiska kokki ja lihakeiton laiton helppous ja nopeus (tulee valmiista purkkilihasta, tuttavan lammastilalta) on yllättänyt. Ja bonuksina on vielä hyvä maku ja se, että samalla pienellä vaivalla saa ruuan moneksi päiväksi.
-
Enpä ole koskaan ennen kuullutkaan lampaan purkkilihasta! Se on tosi hyvä
juttu lampureille. Meillä oli ennen aina lammasta pakkasessa, mutta hyvä
kasvattaja kuoli. Nyt ostetaan hallista silloinkun oikeen himo käy mahdottomaksi. Pääsiäisen alla on meidän kaupassakin uusiseelantilaista. Ei maistu kyllä yhtä hyvin villasukalta, joka maksu siinä juuri pitää olla.
Lammas ja kaaliruuat ovat meillä herkkuruokia. Basso-koirakin tykkää jopa hapankaalista.
Kesällä mökillä kun kaupat ovat niin kaukana minulla on aina säilyketölkkejä kaapissa ja nötkötistä teen joskus pika-lihakeiton. Kuumilla ilmoilla ei millän viitsi keittoa keittää tuoreesta lihasta. Lihan keittämiseen menee 2,5 h.
-
Enpä ole koskaan ennen kuullutkaan lampaan purkkilihasta! Se on tosi hyvä
juttu lampureille. Meillä oli ennen aina lammasta pakkasessa, mutta hyvä
kasvattaja kuoli. Nyt ostetaan hallista silloinkun oikeen himo käy mahdottomaksi. Pääsiäisen alla on meidän kaupassakin uusiseelantilaista. Ei maistu kyllä yhtä hyvin villasukalta, joka maksu siinä juuri pitää olla.
Lammas ja kaaliruuat ovat meillä herkkuruokia. Basso-koirakin tykkää jopa hapankaalista.
Kesällä mökillä kun kaupat ovat niin kaukana minulla on aina säilyketölkkejä kaapissa ja nötkötistä teen joskus pika-lihakeiton. Kuumilla ilmoilla ei millän viitsi keittoa keittää tuoreesta lihasta. Lihan keittämiseen menee 2,5 h.
Meillä sattuu olemaan käly lampuri ja ostamme häneltä aina lampaan purkkilihaa. Se on hyvää ja kätevää. Mökillä täyssäilykkeet ovat todella poikaa, kun ne eivät kuluta rajallista jääkaappitilaa. Useinmiten leikkaamme sen viipaleiksi ja paistamme sen. Sen voi paistaa uunissa perunoiden kera tai sitten yhtähyvin paistinpannulla ja syödä muusin tai jonkun muun kera. Ylimääräinen rasva kannattaa aina kaapia pois pinnalta. Nykyään lampaanliha maistuu hyvältä, kun kaksi viimeistä viikoa lammas syö vain viljaa eikä ollenkaan heiniä niin liha ei maistu talilta.
-
Otanpa selvää saisiko hyvinvarustetuista lahtelaisista kaupoista lammas-purkkeja. Kyllä lammas saa maistua talilta, pidän sen ominaismausta. Valkosipulia ja rosmariinia mausteeksi ja minttuhyytelöä. Siinä se.
Kiitos moderaattorit vikistä !
-
Lemin särää! Lappeenranasta tuliaisina. Parasta mitä tiedän lihaosastossa.
-
Eikö se särä olekin leivinuunissa isossa puukaukalossa hauduteltu lammas-perunaruoka? Tekevät sinne ruokaretkiä, ainakin Kymenlaaksosta.
Me sinun kanssa tykätään siis lampaasta ja teatterista! :D
-
Nyt SE on sitten syöty; elämäni ensimmäinen hapankaalilaatikko. Päällä oli amerikan pekonia. Oli muuten HYVÄÄ!! Aiemmin päivällä nautitut mateen mäti blinit jäivät toiseksi maussa. Ovat tietenkin eri sarjalaisia. Aamulla maistellaan molempia, herkkuja tiedossa edelleen. Kiitokset uudesta "ihastuksesta", reseptistä. Taisi tulla SeppS:lta. Nyt on hankittava isommat rasiat kaalia ensi kertaa varten.
-
Pekoni-munamaito hapankaalilaatikko on minun sovellutus. Seppos suosii
nakkeja pohjalle. Ei mitään väliä kenen resepti, jostain minäkin tämän olen napannut. Ettei vain ollut minun ikivanha Kotikokki. Pääasia että hapankaalilähetys menee eteenpäin. Se on sekä hyvää, että erittäin terveellistä.
-
Tutkimusmatkailija James Cook pakotti raipparangaistuksen uhalla miehistönsä syömään hapankaalia. Näin vältettiin keripukki, merimiehiä tuolloin usein vaivannut c-vitamiinin puutostauti. Retkikunnan toisella laivalla ei oltu yhtä tiukkoja ikävin seurauksin. Jossakin vaiheessa piti tasata terveet ja sairaat miehet laivojen kesken ja pakottaa sairastuneetkin popsimaan kaalia. Tyynellä merellä saatiin kai sitten hedelmiä vaihteluksi ruokalistaan.
-
Anteeksi Riitta-mummi, sotkin ne reseptit keskenään. Se nakkijuttu oli SeppoS:n. Merimiesjuttuja kuulin lapsuudessa sedältäni. Hän oli Suomen Joutsenella mennyt , oliko peräti maailman ympäri. Keripukkia torjuttiin myös raaoilla perunoilla, kaalin lisäksi, niin ja sipuli oli ollut myös tärkeä kasvis. Olisi kiva kuulla hänen tarinoitaan nyt aikuisiälläkin. Ei mahdollisuutta enää. Kaaliresepti on menossa nyt Kajaanissa. Kerroin tänään tästä herkusta käydessämme ruokailemassa. Ainakin Timo lupasi kokeilla. Munamaitoa en muistanut ollenkaan. Itseltänikin se jäi pois.
-
Vielä senverran hapankaalista, että eroja on kovastikin tekijästä riippuen.
Parasta mitä olen sitten lapsuuteni saanut tekee Imatran mummi. En tiedä saako sitä muualta kuin Imatralta ja markkinoilta missä hän käy myynnillä.
Rasiassa on kyllä puh.nro. ja voin sen välittää jos sinä välität? Ensi viikon
keskiviikkona on täällä taas markkinat.
Penan kirjoitus keripukista nosti myös minun mieleeni sen torjunnan, mutta
muistelen sen olleen jotakin muuta kuin hapankaalia. Joku laivajuttu sekin oli
lieneekö sama.
-
Hapattaminen on tietääkseni vitamiinien suhteen paras kasvisten säilömiskeino. Kuivattaminen saattaa olla myös toimiva. Pitkillä purjehduksilla taisi vain olla turhan märkää kuivien elintarvikkeiden kannalta varsinkin myrskyssä. Laivakorppujen kostumisesta ja niihin ilmestyvistä toukista kerrotaan lähes kaikissa meriromaaneissa.
Vanhempani ja kummitätini purjehtivat 1946-47 nelimastoparkki Vikingillä Suomesta Etelä-Afrikkaan, joten merimiesjutut ovat lähellä sydäntäni (niin kuin moni muukin kiinnostava).
http://www.mission.fi/@Bin/2387887/suo-matkanteko1_2.jpeg näyttää äitini purjeita ompelemassa seilimaakari John Sommarströmin ohjauksessa.
-
Minä pidän myös laivassa, veneessä, laiturilla ja yleensäkin veden ääressä
olemisesta ja vesissä lotraamisesta. Lentäminen on kauhistus.
Olen tähtimerkiltäni Rapu (jos niihin nyt on uskomista) ja luonnehdinnat
osuvat ihmeen kohdalleen. Mihinkään horoskooppeihin en usko, enkä lue.
Tyttären appi-ukkovainaa oli nuornamiesnä purjelaiva Sigynillä purjeiden
paikkaajana. Teki loppuelämänsäkin töitä laivojen parissa. Merimiesten elämä oli siihen aikaan ( 1930-luvulla ) hurjaa ainakin satamissa. Hän teki
sitä menoa katseltuaan raittiuslupauksen jonka piti koko loppu-elämänsä.
Hyvä juttu että olet saanut kotipaikan Kotkasta. Minunkin elämäni veden äärellä on turvattu niin täällä kaupungissa kuin kesämökillä. :smt045
-
Täällä päin myydään Rasilaisen hapankaalia, kotipaikka Kerava. Tällä viikolla menen Kemiin, täytyy käydä siellä marketissa katsomassa missä valmistettua tuotetta on myynnissä. Haaparannan puolella on poron käristyslihat edullisempia ja mielestäni paremmista paikoista tehtyjä, kuin nämä kotimaiset. Gluteenittomissa tuotteissa on myös merkittävä hintaetu, tulee kruunun kurssista. Rasvareissu ei ole enää kannattava, mutta noilla sektoreilla on eroja. Kovin isänmaallista Ruotsin puolelta ostaminen ei tietenkään ole, mutta on se sellainen illan huvi ja ajankulutus. Ikeassa en käy, vain paria ruokakauppaa ihastelemassa. Viiniä on lootissa vähän edullisemmin SB:ssä. Se on vain liian iso omaan käyttöön, sopiva koko juhlahetkiin isommalle joukolle.
-
Vettä kartan lähes kissan lailla. Ambomaalla sitä ei liikaa ollut ja Atlantissa taas ihan liikaa. Tiina-vaimoni taas on norppien sukua, ui vaikka vuoristopuron putouksessa tai avannossa.
-
AJ. Rasilaista saa kaikkialla Suomesta, samoin Pirkkaa. Niissä on se vika, että ne on tehty raastamalla jolloin kaali kuivuu ja kovettuu. Sitten niissä rasioissa ei ole niin paljon sitä ihanaa lientä joka maun antaa laatikkoruokiin
ja on salaattinakin mehukkaampaa. Imatran mummu jaksaa kai hakata petkeleellä kaalin pieniksi palasiksi, panee hiukan porkkanaa joukkoon ja mikä lienee liemen salaisuus.
Poronkäristys ja hirvikäristys ovat oikeaa suomalaista ruokaa. Ja hyvää sellaista ! Muistutitpa. Meillä on liian pitkä matka Haaparantaan. Ostetaan
poroa kaupasta ja ehkä vielä joskus puoliso pääsee hirvenkaatoonkin.
Norjantuliaisina tuotiin aikoinaan aina sitä mäntysuovan näköistä toffeelta tuoksuvaa lampaanjuustoa ja siellä syötiin paljon rapusalaatteja , kalapihvejä ja sellaista ihanaa makeaa valkoista leipää. Kahvi oli myös esim.
Narvikilaisessa hotellissa hyvää, mutta huoltoasemia harvassa, niin että oli
itse keiteltävä kahvit tunturissa.
-
On jauhettu neljä eri kalalajia, särki,ahven, hauki ja made aivan uudella s ähkökäyttöisellä myllyllä tahnaksi ja paistettu. Saatu naapurikin ihastuneeksi tuotteesta. Tätä täytyisi saada jopa myyntiin, on niin hyvää. On ilmeisesti hittituote tänä talvena. Lupaavalta tuntuu. Kahta haarukkaa tarvitaan syömätouhuun, TOISELLA PIDETÄÄN KIELESTÄ KIINNI. Vaatimaton ruoka voi olla hyvää. Smetanat ja muut olisivat vielä tuoneet lisävivahteen tarjoilulle. Viikon päästä uudet saaliit, katsotaan mitä mieli tuo siihen mennessä vaihtoehtoja. Ehdotuksia reseptiin? Mausteet?
-
Rasvaisen kalan kanssa sopii salvia. Trota alla salvia maistuu Italiassa, taimen, jonka sisällä on salvian lehti.
-
Hienoa A J, nyt se siis löytyi sinun oma kalaresepti!
Minulla on ollut ihmeen tyhjä olo kaikin puolin. Sanotaanko jossakin virressä: ...taas tyhjennät tyhjäks´?
No, se alue jonka toivoisinkin oikeen tyhjentyneen, siis ruokahalu ja ruokapöytä eivät ole olleet tykkänään tyhjät. Pääsiäisrauhaan laskeutumisestako johtuu.
Tänään saanen hengenravintoa kun menemme messuun ja iltapäivällä on seurat.
Moni muukin on ikäänkuin vaiennut vähän aikaa , olen ollut huomaavinani.
Sykleittäinhän tämä maallinen vaelluksemme kulkee, kuten nämä lamatkin!
Tyhjät ajat ja täydemmät ajat ja kukkuraiset ajat.
-
Innostuin tänään kokkailemaan. Keittelin kuoriperunat Lapin puikuloista sekä kuoritut ja keitetyt porkkanat voinokareella höystettynä. Lisukkeena hapankaalia. Pääosassa oli LÄSKISOOSI. Kutsuin ystäväni, bestmanini lounaalle. En kertonut mitä tarjoan. Mukana hänellä oli sisaren poikansa, yli 40-kymppinen mies, joka ei muistanut koskaan syöneensä läskisoosia. Enonsa oli kyllä sitä mieltä, että mummonsa on sitä joskus tehnyt. Meillä molemmilla oli kymmeniä vuosia edellisistä nautinnoista. TV-ohjelma oli kimmokkeena tälle perinne ruualle. Lapsuudessa läskisoosi oli varmaankin yleisin luonasruoka ja jälkiruokana kaurapuuro. Niillä eväillä jaksettiin tehdä ne raskaat työt, joita ne maaseudulla aina oli.
-
Ruoka-veljelle A J:lle !
Olipa meillä sitten eilen miltei sama ruoka. Tein toissapäivänä suuren astiallisen Karjalanpaistia. Possu-enemmistöisen , porkkanaa, laakerinlehtiä, maustepippuria ja paljon sipulia ja suolaa suht reippaasti. Sitä syötiin taas eilen ja lisukkeet olivat kuten sinulla kuoriperunat ja hapankaali. Oli se tukeva ruoka, nukuttiin melkein 2 tunnin päiväunet päälle. Oltiin oltu aamupäivä ulkona.
Puolison pitkät kalareissut metsäsuksilla ja jalkaisin vaivaannuttivat oikean
nilkkansa, että huonosti käy nyt kävely. Idealsiteen kanssa tasaista kävelyä.
Ortopedille on aika, saa nähdä tuleeko puukkoa.
Kalaruoka vähenee joksikin aikaa. Kun mökkikausi alkaa saadaan kutuhaukia taas.
Välillä maistuu ostoruokakin, olen ollut kaikin puolin "sordiino" päällä jo parin viikon ajan. Ei maistu ruoanlaitto, ei ole sanoja kirjoittamiseen.
Paastonajan elämistä tämä kai on, ja hyvä näin.
Katsotaan alkaako pulina taas Pääsiäisen mentyä.
terv. Riitta :roll:
-
Meillä herkuteltiin viikonvaihteessa chilisuklaakalkkunalla. Paastonajasta lipsuttiin lastenlasten vierailun varjolla. Ystävien luona saatiin naistenpäivänä blinejä ja mateenmätiä. Huonoa on ollut kieltäymysten saralla.
-
Meillä herkuteltiin viikonvaihteessa chilisuklaakalkkunalla. Paastonajasta lipsuttiin lastenlasten vierailun varjolla. Ystävien luona saatiin naistenpäivänä blinejä ja mateenmätiä. Huonoa on ollut kieltäymysten saralla.
Herahti vesi heti kielelle kun puhutaan blineistä, mateenmätistä ynnä paljosta sipulista ja smetanasta.
-
Jäniksenpuolikas on kiehunut 2,5 h sellerin, porkkanoiden, sipulikeittopussin puolikkaan ja 2 tlk. kasviskermaa kanssa. Puoliso kohta laittaa perunat kiehumaan. Puolukkahilloa ja ruisleipää. Illalla vaniljajäätelöä ja mansikkahilloa.
Jänis, oikeastaan rusakko on lahja vävyn kemiöläiseltä naapurilta.Heillä on siellä hirviä, kauriita ja jäniksiä yli oman tarpeen.
Puoliso oli siellä moottorisahalla polttopuita kaatamassa, kuuli lähistöltä
laukauksen ja meni katsomaan. Miehillä oli useampi rusakko. Antoivat
Padasjoen metsämiehelle yhden. Ja Jägermaister ryypyn vielä lisäksi.
Ystävällistä väkeä siellä.
-
Kympin ostomämmi on minun herkkua. Mämmi kyllä jakaa kansan siinä missä hapankaalikin. Makea ihanuus käy myös paastonajan ruuasta, eihän
se ole ylenpalttista, eikä liharuokaa.
Tänään, tuiskuisena pakkaspäivänä lämmitimme leivinuunin kuumaksi. Ensin sinne laitettiin auringonkukkasiemensämpylät (mikä sana!), sitten
uuni-ohrapuuro. Jauhoruokia, kuten mämmikin.
Ollaan kyllä lauantaina grillattu valkosipulihuurrettua lautapihviä, ja syntiset
ranskanperunat tietysti lisänä. Punaviiniäkin muutama lasi.
Uusi salaattilaatu minulle oli vahvalehtinen Roomansalaatti. Se oli yllättävän hyvää. Toivottavasti ei mitään manipuloitua geeniä. Ei kai sitä Suomessa tehdä!
Median hätyyttämät mummot ovat kovasti hamstranneet kananmunia. Täytynee kohta liittyä joukkoon, että Pääsiäisenä on mitä sipulinkuorilla värjäilee.
Lammasta meillä syödään, valkosipuliperunoita ja kevyt-bashaa.
:-({|= lampaanviulu vasemmalla.
-
Kyllä meidän pashassa on kova pee. Se lienee sama sana kuin pääsiäistä tarkoittava, latinaksi pascha.
-
Aivan . B, niinkuin baba. Kello 21.40 minulla on jo nukkumaanmeno-aika,
kirjoittelin uni silmässä, enkä ajatellut. Tuli ruoka kuitenkin ymmärretyksi.
En laita pashaa voin, kerman ja kananmunien kera. Vain valutettua kermaviiliä, rahkaa, sokeria , rusinoita, appelsiininkuorta, persikkaa, kuivattuja banaanilastuja murskattuna, mantelirouhetta, vaniljasokeria ja vihreitä sukaatteja.
Sekoitus, siivilään yön yli (pashamuottiin kenellä se on ). Pääsiäispöydän jälkiruoka kumotaan kakkuvadille ja koristellaan maun mukaan. Minä käytän pieniä pehmeitä erivärisiä pääsiäinkarkkeja.
Tätä pääsiäisherkkua ei tunnettu paljon ennen 1970-lukua muualla kuin ortodoksien parissa. Baba ja kulitsha ovat edelleen oudompia. Luulen. :smt039
-
Nyt tarvittaisiin karhun lihareseptiä. On sellaisia siivuja, vähän tuhdimpia kuin poronkäristyslihat. Tarvitaanko siansiivuja rasvaksi? Ensi viikonloppuna on tarkoitus kokkailla. Viikolla voi hankkia muita tykötarpeita tarvittaessa. Voissakin pyörittämällä voi saada tarvittavaa rasvaa ruokaan?
-
Älä ihmettä kumminnii!
:-'
Kerran elämmäsäin oun suanu. Ol viini ravintola, pääsiäisaika, viiriäisenmunnii kans´. Ol´vissii piparjuur- ruastetta saatteeks, mutt se ol kokonainen paisti. Ikkäänku paahtopaisti, punast sisät. Vähä hirvitti.Lihhaa se on liha kuitennii. Harvinaist herkkuu!
Kuivaa se on mieletäin, laita voita reilust. Mut kysy varmuuveks jostai
hienost ruokapaikast resetti, myökii oltii kerra semmoses paikas et isäntä kysy Heinolan Seurahuoneelt mäyränpaistiresetin
Voi mualima, kaikkii! :-k O:)
-
Hei!
Minä ostin kerran karhunkeittolihapurkin ja lähdin viikoksi tunturiin nuorten porukan kanssa. Ajatukseni oli yllättää jengi jossakin kaukaisimmassa eräkämpässä tai yötievalla kunnon keitolla.
No, aloin sitten jossakin tunturipurojen latvoilla lämmittää valmiina hankittua keittoa. Silloin yllätyin itse, ja se yllätys oli höystetty pettymyksen tunteilla! Silmäillä tihruutin vasta siellä tunturin takana purkin kyljestä ainesosat. Sisältö oli enimmäkseen perunaa, jokin verran lientä, naudan- ja hirvelihaa ja pikkuinen siivu seassa karhua.
No, lusikoitiin se kuitenkin pois ja oltiin kovia poikia - oltiinhaan syöty karhunlihakeittoa!
Antti Juhani saa runsaammasti karhunlihaa. Onneksi olkoon!
Mauno
-
Mauno: karhunlihaa olisi ollut paistiakin, mutta ei ollut tiedossa ketään kaveria mukaan nautintaan, joten jätin ostamatta. Ei ollut "hinnan kiroissa." Ilmeisesti kuukauden kuluttua olisi uusi mahdollisuus kauppoihin, ehkä. Täytyy panna mietintään, josko rohkenisi tehdä hankintoja. Poroa ostin myös. Kyljyksiä. Hirveäkin oli. Paisti n. 17E/kg.Jauheliha 8E/kg.
-
Mistähän ne ravintolatkin karhunlihaa pääsiäiseksi oikein hankkii? :shock: Varmaan jotain pakasteen rippeitä syksyn jahtikaudelta. Metsähallitus ei ainakaan myy lupia kevääksi.
-
Mistähän ne ravintolatkin karhunlihaa pääsiäiseksi oikein hankkii? :shock: Varmaan jotain pakasteen rippeitä syksyn jahtikaudelta. Metsähallitus ei ainakaan myy lupia kevääksi.
Lienevät tuontitavaraa.
Riista sana tarkoittaa nykyisin Uusi Seelantilaisia tarhattuja saksanhirviä, joita ei ole keinoruokittu.
-
Mistähän ne ravintolatkin karhunlihaa pääsiäiseksi oikein hankkii? :shock: Varmaan jotain pakasteen rippeitä syksyn jahtikaudelta. Metsähallitus ei ainakaan myy lupia kevääksi.
Lienevät tuontitavaraa.
Riista sana tarkoittaa nykyisin Uusi Seelantilaisia tarhattuja saksanhirviä, joita ei ole keinoruokittu.
Jaahas. Mulle riista tarkoittaa mettälintujen tai hirven lihaa. Noo onpahan peurankin liha sellaista puoliriistaa, kun niitä ruokitaan ainakin Varsinais-Suomessa.
-
Mistähän ne ravintolatkin karhunlihaa pääsiäiseksi oikein hankkii? :shock: Varmaan jotain pakasteen rippeitä syksyn jahtikaudelta. Metsähallitus ei ainakaan myy lupia kevääksi.
Lienevät tuontitavaraa.
Riista sana tarkoittaa nykyisin Uusi Seelantilaisia tarhattuja saksanhirviä, joita ei ole keinoruokittu.
Jaahas. Mulle riista tarkoittaa mettälintujen tai hirven lihaa. Noo onpahan peurankin liha sellaista puoliriistaa, kun niitä ruokitaan ainakin Varsinais-Suomessa.
Tarkoitin sillä globalisoitunutta käsitystä asiasta. Suomessa vielä saa oikeaa riistaa muttei tuolla ruuhka Euroopassa.
Tämä ketju on täynnä, joten vastukset seuraan jaksoon.