Körttifoorumi
Keskustelu => Testialue => Aiheen aloitti: Katriina - 21.07.08 - klo:10:06
-
Minul soveltuu oikeastaan parhaiten tämä testialue ("saa höpistä") ja edustaa sitä ehdotettua peräpenkkiä. Perinteisesti suomalaiselle se turvallisin....jolta takuuvarmasti live-tilanteis kansan kyllä muuten löytää, ja kun nyt ei ole muita merkillisempi niin....
- Olen miettiny vuoskaudet sitä sepän (Högmankos tää oli) sanaa: "Yksi sinulta puuttuu...." Voi olla että teen asioista itselleni vaikeita suotta mutta jos teen nmiin teen kun olen siten rakennettu ja teen rauhassa sitten. Mitä se oli? Tajusiko Paavo oitis? Jos nyt jotakuta on vaikeaa ymmärtää niin Jeses Kristusta. Petarin nyt voikin "sisällisesti ymmärtää" --- siinä oli mies joka mm. piti tapanaan toimia aina vähän ennen kuin ajatteli jne....
- Tässä on toinen asia joka minua vaivaa. Taitaa puuttua iheltäkin.
- Ja mitä siihen ristin "ottamiseen" tulee niin hiomasinpa että kakos mokomaa. Ei ole "otettu" eikä muuten edes meinattu ottaa. Jokohan olis aika.... voi saada tiimikin miellyttävämmän työtoverin kun taas ihan kohta työt alkaa.... ja jos/kun työkyky menee siihen uutta näkökulmaa....
- Mutta kysyn ennen kuin ne taas oikeesti alkaa, siis loma loppuu ja tänne kirjoittelu jää luonnon pakosta....
-
Olen miettiny vuoskaudet sitä sepän (Högmankos tää oli) sanaa: "Yksi sinulta puuttuu...." Voi olla että teen asioista itselleni vaikeita suotta mutta jos teen nmiin teen kun olen siten rakennettu ja teen rauhassa sitten. Mitä se oli? Tajusiko Paavo oitis? Jos nyt jotakuta on vaikeaa ymmärtää niin Jeses Kristusta. Petarin nyt voikin "sisällisesti ymmärtää" --- siinä oli mies joka mm. piti tapanaan toimia aina vähän ennen kuin ajatteli jne....
Ei ihme että mietityttää, kun johtavilla tutkijoillakin on erilaisia näkemyksiä siitä, mitä tämä kuuluisa neuvo tarkoittaa. Pentti Simojoen näkemyksen mukaan lause pitäisi tulkita niin, että yksi asia puuttuu ja sen mukana kaikki muukin, ja tämä kaikki on tuo Kristuksen sisällinen tunto. Puuttuva asia taas olisi se, että PR ei ollut luopunut omavanhurskaudesta. Näin ainakin muistelen Simojoen asiaa Hgin Seuratuvalla esittäneen.
Simojoen Paavo Ruotsalaista käsittelevä tuoreehko kirja on hyvä ja auttaa ymmärtämään herännäisyyden keskeisiä uskonkysymyksiä.
Se toinen tutkija on Viljo Remes, jonka Paavo Ruotsalaista käsittelevää kirjaa en ole lukenut. Remes on kirjoittanut myös kirjan Herännäisyyden nousu ja hajoaminen, joka on sekin suositeltavaa luettavaa.
Mt
-
Ei ihme että mietityttää, kun johtavilla tutkijoillakin on erilaisia näkemyksiä siitä, mitä tämä kuuluisa neuvo tarkoittaa. Pentti Simojoen näkemyksen mukaan lause pitäisi tulkita niin, että yksi asia puuttuu ja sen mukana kaikki muukin, ja tämä kaikki on tuo Kristuksen sisällinen tunto. Puuttuva asia taas olisi se, että PR ei ollut luopunut omavanhurskaudesta. Näin ainakin muistelen Simojoen asiaa Hgin Seuratuvalla esittäneen
Tämä nyt taas on näitä teologien juttuja, ja koska testisivuilla saa höpöttää, lasken höpötykseksi. Hyppää mt maallikkosaarnaajan housuihin ja selitä sitten - tuolla seuratuvan puolella. Tätä itsevanhurskautta ja muita paheita löytyy jokaisella vaikka toisille jakaa, niin että se siitä.
-
Tämä nyt taas on näitä teologien juttuja, ja koska testisivuilla saa höpöttää, lasken höpötykseksi. Hyppää mt maallikkosaarnaajan housuihin ja selitä sitten - tuolla seuratuvan puolella. Tätä itsevanhurskautta ja muita paheita löytyy jokaisella vaikka toisille jakaa, niin että se siitä.
Täsmennyspyyntö: lasketko höpätykseksi Simojoen tulkinnan sepän repliikistä vai minun muistinvaraisen referointini siitä? Minähän en ole teologi - enkä kyllä maallikkosaarnaajakaan. Omat housut saavat riittää, vaikka ovatkin nyt hiukan bitumipiessä...
Mt
-
Täsmennyspyyntö: lasketko höpätykseksi Simojoen tulkinnan sepän repliikistä vai minun muistinvaraisen referointini siitä? Minähän en ole teologi - enkä kyllä maallikkosaarnaajakaan. Omat housut saavat riittää, vaikka ovatkin nyt hiukan bitumipiessä...
Tämä nyt sattuu olemaan "höpötyspalsta", ja mt kerroit niin vähän rovasti Simojoen Hgin seuratuvalla pitäneestä luennosta, että en päässyt oikein "jyvälle" PR:n kuuluisasta lauseesta.
Googlesta luin pitkän selostuksen asiasta ja ymmärrän vähän enemmän. Siellä oli niin paljon juttua PR:stä, että ei nyt jäänyt mieleen muuta kuin SV:179:n jakeet:
“Hän lyö sekä tukee. Hän riisuu ja pukee ja hetkeksi kadotessaan vie köyhyyden tietä, näin tyhjentää meitä, vaan tyhjälle, köyhälle lahjoittaen suo armonsa rikkauden. Hän kasvonsa peittää ja murheeseen heittää, vaan antaa taas virvoituksen"
Tarvitsee varmaan syventyä enemmän PR:n ajatuksiin rovasti Simojoen kirjoituksen pohjalta.
-
Joo, eihän pitkää esitystä - kirjasta puhumattakaan - voi yhdellä lauseella kuitata. Mutta kannattaa se Pentti Simojoen kirja tosiaankin lukea. Se ei ole mitään kuivaa teologisointia!
Ja kirjahan on Ensimmäiset ja viimeiset kiusaukset. Ukko-Paavon taival. Kustantaja on Kirjapaja, ilmestymisvuosi 2007. Kirjastoistakin löytynee.
Mt
-
Ja kirjahan on Ensimmäiset ja viimeiset kiusaukset. Ukko-Paavon taival. Kustantaja on Kirjapaja, ilmestymisvuosi 2007. Kirjastoistakin löytynee.
Luen tuota rovasti Simojoen kirjoittamaa teosta Paavo Ruotsalaisesta. Suosittelen sitä kenelle tahansa luettavaksi, koska minäkin olen päässyt "jyvälle" PR:n elämästä ja erityisesti hänen teologisesta ajattelustaan, joka on selvitetty perinpohjaisesti ja kansantajuisesti.
Se ei ole mitään kuivaa teologisointia!
-
Onko tämä nimien ja nimimerkkien lihavoiminen joku inside-läppä, vai olenko minä pudonnut kärryiltä jossain vaiheessa?
-
"Parhain Jude, olet varmaan oikea Jumalan kullanmuru."
....inside-läppäsi kanssa.... :D
-
"Parhain Jude, olet varmaan oikea Jumalan kullanmuru."
....inside-läppäsi kanssa.... :D
Ks. nimim. munkki-1:n viesti 24.07.2008 23:24 topicissa Mikä mies oli Aku Räty? (erotettu hjuhlatapaamisaiheesta)
-
Anteeksi, en löytänyt viestiä tälle ajalle:
Ks. nimim. munkki-1:n viesti 24.07.2008 23:24 topicissa Mikä mies oli Aku Räty? (erotettu hjuhlatapaamisaiheesta
Voisitko tarkistaa!
-
Anteeksi, mutta en löytänyt viestiä tälle ajalle:
Ks. nimim. munkki-1:n viesti 24.07.2008 23:24 topicissa Mikä mies oli Aku Räty? (erotettu hjuhlatapaamisaiheesta
Voisitko tarkistaa?
Moi, kyllä se siellä on. Sen ketjun viides sivu, 11. viesti ylhäältä lukien. Minun viestini alapuolella.
-
Nämä löytyivät:
Kuitenkin iloisen savolaisen leikillisyytesi takaa paistaa, että kaipaat todellista hengellistä elämää.
Kun samarialainen nainen tuli kaivolle hakemaan vettä, niin keskustelussa Jeesuksen kanssa kävi ilmi, että jos saa maistaa sitä vettä, jota Jeesus antoi, niin tapahtui jotakin erikoista sen ihmisen sisäisessä elämässä--- hänestä tulee lähde, jonka vesi on jotakin arvokkaampaa, kuin tavallinen H2O. (aqua vite)
Vertaa Joh 4:1-
Raamattu ei sano odottakaa, niin te löydätte, vaan se sanoo etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin sen mukana......(Matt 6:33, Luuk 12:31)
Samoin etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.(Matt 7;
Etsivä löytää...
Ootko muuten savolainen, niinkuin munkki-1 väittää, Maxim!
-
(Nimi kirjoitetaan ks:llä, eli Maksim)
Olen Helsingissä syntynyt, Vantaalla lapsuuteni viettänyt, nyttemmin asun taas pääkaupungissa. Tämä kesä tosin vierähtää Savossa Aholansaaren kesähumanistina.
-
Hyvää sunnuntaita, Maksim-jude!
Oli lohdullista nähdä iloinen naamasi ennen ja jälkeen "seurojen"! Taidankin siirtyä tänne testi-sivulle, kun täällä saa höpistä...eikä ihan heti tuomita... :roll:
...ennenkuin lähden sille ehdotetulle sairaslomalle...
-
Täällä testialueella on mukavaa, voi tosiaan höpöttää mitä vain. Minä tosin höpötän muillakin alueilla, älä sinäkään ota liian vakavasti mitään mitä muut kirjoittavat! Jokaisen näppäimistön takana on takuuvarmasti ihan yhtä syntinen ja epävarma ihminen kuin minun tai sinun.
-
judelle myöh. selitys lihavoinnista:
Tämä lihavoiminen ei ole mikään inside-läppä, vaan kun olen oppinut sen vasta äsken, tulee sitä harjoitetuksi enemmän kuin on ehkä tarpeellista.
Sorry, jos siitä on ollut haittaa, terveisin "kärryiltä pudonnut".
-
Moi,
ei tietenkään ole mitään haittaa ollut (ainakaan minulle). Inside-epäilyni johtui yks.kert. siitä, että olen tänä kesänä aika harvakseltaan lueskellut foorumia, ja mietin, olenko jäänyt paitsi jostain jutusta. Lihavoidaan kaikki yhdessä!
Maksim
-
Kiinalainen tarina jousella ampumisen taidosta huipentuu ampumiseen ampumatta.
Zen ja jousella ampumisen taito
https://fi.wikipedia.org/wiki/Zen_ja_jousella_ampumisen_taito
-
Tämä asia on ehkä aivan käsittämätön joka ei ole sitä itse kokenut. Eikä se ole vain yksi ja ainutkertainen kokemus, vaan elämä Kristuksen kanssa, aina.
Olen tästä maininnut, ja tunnen sen, mutta selittäminen on vaikeaa.
Se on jotakin sellaista jota ei minussa, minun lihallisessa luonnossani, ole eikä ole ollut. Siksi sen voi erottaa kun on päässyt sen yhteyteen.
Yritän kuvailla vajavaisesti kuitenkin.
Se on olemisen rauhaa irti omista ponnisteluista. Käsittämätön lämpö ja rakkaudentunne , (ei eros-rakkauden ) voitelee sisimpää kaikkea luotua kohtaan.
Toinen alue on ylhäältä ( niin uskon, koska minussa ei sitä ole ) annetut vastaukset ja tieto elämän eri alueille. Ei ole kirjaviisautta, se voi hyvin erottaa.
Se on hyväksymisen ja armahtamisen voitelu. Se muuttaa koko entisen elämän asenteet. Ja minua johdatetaan koko ajan.
Ja viimeisenä Hän on seisova multieni päällä-lohdutus.
-
Täällä testialueella on mukavaa, voi tosiaan höpöttää mitä vain. Minä tosin höpötän muillakin alueilla, älä sinäkään ota liian vakavasti mitään mitä muut kirjoittavat! Jokaisen näppäimistön takana on takuuvarmasti ihan yhtä syntinen ja epävarma ihminen kuin minun tai sinun.
saman syyn vuoksi aloitin joskus tai joku aloitti körttibaarin.
Onneksi foorumilla on paikka jossa voi höpäjätä ilman sen isompaa, vaikka kyllä joku moralisti sinne aina välillä eksyy ,
Paavo Ruotsalaisen ja seppä Hagmanin keskusteluista en osaa sanoa, mutta näin peltiseppänä sanoisin kuin Hagman, " onko kattila valmistaja saman sepän sukua". Siis ei kun Puavo yksi sinulta puuttu sen mukana se tärkein.
Yksi fiksu seppäkin ammattikunnastamme löytyy, tai oliko meidän seppien harjoittamaa huumoria?
Sitähän me olemme täynnä.
-
Suuret suunnitelmat mulla mennä oil indstruktes on Norway Norge.
Mulla on vanhoja rakkaita mustia iholtaan siis tummempia kavereita ja yritän heidät ja minut saada oil indrustiall businekseen mukaan Norjassa.
Ehkä onnistuu ehkä ei.
Meillä kaikilla on vahva ammattitaito eristyksistä, niin lämpö kuin kylmä.
Isommat ölyputkien eristykset ja tekninen eristys ja eristysvahvuudet aika hallinnassa, no minulla, kunhan alan laskea ja miettiä, mutta uskoisin että mun tai meidän poppoo ahkeruudella veljieni kansa Afrikasta, kun pojat siellä tehneet samanlaisia projekteja voitaisiin onnistua Norjan markkinoilla.
Tuhansia ihmisiä työskentelee alalla ja itseäni eniten kiinnostaa se merimieskirkon perustaminen tänne.
-Sauna, oluet, hartaus ja niin päin pois.
Jos teistä ideani on ihan typerää ja mun pitäisi vaan jatkaa hyvätuloisessa työssä ilman stressinä niin peukuttakaa sitä.
Kumpa tietäisin mitä tehdä.
Helppo elämä ja jatkaa missä olen tai suunnitelmat kun mielessä?
https://www.youtube.com/watch?v=_-5cYbk-QYI
-
Tämä aihe on kuin joskus nuoruudessa oli vitsiä, mitä rakkaus on, jaska Jokunen.
O kin joisi A kaljan tyhjään vatsaan.
Oli joku järkevä ajatuskin aiheesta, mutta taas näppäient hitaampia kuin ajatusten juoksentelu.
-
saman syyn vuoksi aloitin joskus tai joku aloitti körttibaarin.
Onneksi foorumilla on paikka jossa voi höpäjätä ilman sen isompaa, vaikka kyllä joku moralisti sinne aina välillä eksyy ,
Paavo Ruotsalaisen ja seppä Hagmanin keskusteluista en osaa sanoa, mutta näin peltiseppänä sanoisin kuin Hagman, " onko kattila valmistaja saman sepän sukua". Siis ei kun Puavo yksi sinulta puuttu sen mukana se tärkein.
Yksi fiksu seppäkin ammattikunnastamme löytyy, tai oliko meidän seppien harjoittamaa huumoria?
Sitähän me olemme täynnä.
Kolmenisenkymmentä vuotta olin päässyt "teologiassa" Paavon ajatuksenjuoksun jäljille, mutta "yksi sinulta puuttuu ja Kristuksen sisällinen tunto". Tämä oli erittäin ongelmallinen ajatus. Viljo Porkola (minä fanitan) sanoi minulle, että ei tätä Högman sanonut. Ei tätä ole kukaan sanonut.
-
Pidän sitä ajatusta todennäköisenä, että se yksi, joka Paavolta puuttui, on sama, josta Jeesus puhui rikkaalle nuorukaiselle: "Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa." Seppä ei tainnut tarkoittaa rahoja vaan muuta omavoimaisuutta.
-
Omalla kohdalla se On, olipa sanottu Paavolle tai ei. Se on juuri se mystinen salattu Jumala jonka Kristuksena saa tuntea hänen omansa.
Meidän ihmisten sanoilla ja sanomisilla ei ole merkitystä kuin hiekanjyvän verran kun on saanut kohdata suuren Kolmiyhteisen Jumalan !
Siitä puhuminen ei ole helppoa, eikä suotavaa. Vielä vähemmän on suotavaa mennä traktaatteja jakelemaan tai saarnaamaan julkisille paikoille. Ihmiset kokevat sen häirintänä.
Pyydettäessä voi kertoa sen mitä tietää tai minkä on saanut kokea.
Näin minä ajattelen. R-m :117:
-
Siitä puhuminen ei ole helppoa, eikä suotavaa. Vielä vähemmän on suotavaa mennä traktaatteja jakelemaan tai saarnaamaan julkisille paikoille. Ihmiset kokevat sen häirintänä.
Eri yhteisöillä on omat erikoispiirteensä ja kiusallinen taipumus yrittää saada muut ahdettua oman yhteisönsä ahtaaseen muottiin.
Todellisuudessa maailma on avarampi.
Eri yhteisöillä/ihmisillä on oma tehtävänsä.
Joillekin sopii toimia, kuten Riitta kuvasi, jonkun tehtävä on jakaa traktaatteja kadulla, joku saarnaa tien varressa, joku vie laitapuolen kulkijalle ruokaa. Tapoja pitää evankeliumia esillä on lukemattomia.
Minua joskus häiritsee se, että körttiläiset haluaisivat ahtaa kristityn niin ahtaaseen muottiin, että joidenkin olisi siellä vaikea hengittää. Toki näitä ahtaita paikkoja on muuallakin.
Ja näissä kaikissa ahtaissa tynnyreissä on Kristuksen omia lampaita, joista Jeesus pitää huolen.
-
Minua joskus häiritsee se, että körttiläiset haluaisivat ahtaa kristityn niin ahtaaseen muottiin, että joidenkin olisi siellä vaikea hengittää.
Ahtauteen tottuneen on joskus vaikea hengittää päästessään avaraan tilaan, jossa tuulet puhaltavat.
-
Ahtauteen tottuneen on joskus vaikea hengittää päästessään avaraan tilaan, jossa tuulet puhaltavat.
Näin taitaa monesti olla.
Avaraan tilaan tottunut voi kokea vähän vieraalta sen, jos jokin asia voidaan hoitaa vain yhdellä tavalla.
-
Eri yhteisöillä on omat erikoispiirteensä ja kiusallinen taipumus yrittää saada muut ahdettua oman yhteisönsä ahtaaseen muottiin.
Todellisuudessa maailma on avarampi.
Eri yhteisöillä/ihmisillä on oma tehtävänsä.
Joillekin sopii toimia, kuten Riitta kuvasi, jonkun tehtävä on jakaa traktaatteja kadulla, joku saarnaa tien varressa, joku vie laitapuolen kulkijalle ruokaa. Tapoja pitää evankeliumia esillä on lukemattomia.
Minua joskus häiritsee se, että körttiläiset haluaisivat ahtaa kristityn niin ahtaaseen muottiin, että joidenkin olisi siellä vaikea hengittää. Toki näitä ahtaita paikkoja on muuallakin.
Ja näissä kaikissa ahtaissa tynnyreissä on Kristuksen omia lampaita, joista Jeesus pitää huolen.
Taitaapi olla sanoissasi näkemystä ja kokemusta.
Jos Jeesus vaeltaisi tänään näkyvänä ihmisenä keskuudessamme, mitä mahtaisi sanoa, ajatella, kokea.
Nyt Hän vaikuttaa sydämessämme, ohjaten, valvoen, kantaen, anteeksi antaen, armahtaen.
Jumalan valtakunnassa on vain syntisiä ihmisiä lähetyskäskyä viemässä, usein vaan itse lyötyinä ja väsähtäneinä....
-
Ahtaissa oloissa eläminen, esim. körttipiirit, tai joku vastaava, ei tietenkään ole mikään pahe tai ehdottoman ei-toivottu tila. Sen verran olisi kuitenkin hyvä avattua, että ymmärtää olla suuttumatta naapuripiirille, joka toki voi olla yhtä ahdas, kuin oma, mutta eri tavalla ahdas.
-
Pyhän kosketus
https://www.youtube.com/watch?v=kuKQags0cIw
Pyhän kosketus
Pekka Simojoki
Riisu kengät, maa jolla seisot on Herran.
Pyhää ja puhdasta maata, katso ja kuuntele hiljaa, vaikka paljon et ymmärtää saata.
Paina pääsi, maa jolla seisot on Herran. Hän itse puhuu ja kuulee. Koskettaa meitä kuin viljaa. Sillä Jumalan pelloilla tuulee.
Joskus ajaton kohtaa ajan, silloin Jumalan aavistaa.
Joskus rajaton rikkoo rajan,
Silloin Pyhä koskettaa.
Riisu kengät...
Paina pääsi...
Joskus palavan pensaan lailla Luoja kasvonsa paljastaa. Joskus puhuu Hän sanoja vailla, silloin Pyhä koskettaa.
Riisu kengät...
Paina pääsi...
Joskus kaatuvat vanhat kaavat, Tuomas Mestarin nähdä saa, tarttuu käteen ja tuntee haavat. Silloin Pyhä koskettaa.
Riisu kengät...
Paina pääsi...
-
Pidän sitä ajatusta todennäköisenä, että se yksi, joka Paavolta puuttui, on sama, josta Jeesus puhui rikkaalle nuorukaiselle: "Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa." Seppä ei tainnut tarkoittaa rahoja vaan muuta omavoimaisuutta.
Törmäilin kerran täälläkin, ja tämä olisi voinut olla omaa tekstiäni -- ei Penan vaan tuo ensimmäinen, sillä olen miettinyt ihan samaa. Hyviä nuo kirjavinkit, samoin MT ja Pena vastaavat joks samoin.
Kysyn nyt tyhmän kysymyksen. Olosiko niin, että PR tai kuka tahansa on mahdollisesti ollut kyllä onneton koska tietää jo vähintään intuitiivisesti ettei kaikkea ole pelastuksen eteen tehty, jotain puuttuu vaikka yritystä olisi, ja on syystä onneton. Eli hieman kuin, kävin seurakunnan nuorissa kirkossa olin isosena, luin kolme lukua Raamattua arkisin viisi pyhäisin mutta ei löytynyt sovituksen sanaa, vaikka kuinka luin.
Eli yritystä riitti, mutta kun en voi lunastaa sieluani tuoneöasta, sitä valuuttaa ei minulla ole, eikä yhdelläkään ihmisellä. Yksi puuttuu, mutta eipä uuta tarvitakaan.
Riparilla meilläpäin tultiin vilkkaasti uskoon.- Minä en voinut --- jotenkin vain ymmärsin ettei semmoista olekasan, että voisi omalla ratkaisulla tulla siksi tai täksi. Tämähän ei koske toisten kohtaa, vain omaani. Hyvin yksinkertainen tapaus tosin vaikutti, näin semmoisella ilmoitustaululla kortin, joku lähettänyt jostakin, jossa oli kuvattuna kahdesta koivun rungoste tehty risti, eli aivan kuin joitakin kesäjuhlilta tai ties mistä. En katsonut, mistö enkä koskaan lukenut sitä. Joku oli lähettänyt sen sinne leirikeskukseen, joku laittanut ilmoitustaululle.
Katselin sitä, ja ymmärsin, tämän takia. Siinä ennätti mielessä käydä paljon, ja tuo uskoontulojutti oli vähän kuin olisin yksipuolisella päätöksellä keksinyt, tuon ja tuon pojan kanssa alamme seurustella. Minähän kai olen kysymässä, viitsiikö Jumaöla olla tekemisisää, eikä Hänellä ole oikein mitään syytä.... Ei mitään muuta syytä.
Olen joskus lukenut kirjan Stengrunden ja ostanut sen suomeksi, Kalliopohja. Se kertoo ihmisistä, jotka yrittävät tehdä itsestään Jumalalle kelvollisia, ja joka kerran päätyvät kivikovaan, muuttumattomaan kallioon, omaan itseeensä, jota eivät saa sen kukoistavammaksi. Se lienee sittenkin sama, kuin tuo yksi, joka puuttuu. He yrittävät itse.
Olen miettinyt sitä, kuinka äkkiä joko luovuttaa tai yrittää yrittämistään, ihan sama mitä joskus oivalsi.
Onko lopulta jokin jota sanotaan kilvoitteluksi jatkuvaa alkuun palaamista. Ei sinusta tule hyvää, ikävä juttu jos sitä toivoit, tapojasi voit vähän siivoilla ja onhan kaikille miellyttävämpää jos elät ihmisiksi täällä.... Ettei kukaan joudu kärsimään takiasi.... Mutta vasta aivan alusta löytyy pelastuksen salaisuus, se joka tuntuu tämän tästä katoavan --- ja katoaakin. Jumala se on joka yksin voi lunastaa, Kristuksen tähden.
-
Jotenkin sinnepäin, ettei pieni vauva kasteesta ymmärrä, mutta kelpaa Jumalalle. :kahvi: :kahvi: :kahvi:
-
Mika Waltarin kirja Felix onnellinen puhutteli minua nuorena. Nimihenkilöllä on pakonomainen pyrkimys saarnata lähimmäisilleen syntien anteeksiantoa. Näin sen muistan. Armon kokemuksen hän saa epileptisessä kohtauksessa, joka vie hänet kohtaamaan Jeesuksen. En ole saanut kirjaa vuosikausiin käsiini, mutta luulen sen vaikutuksen vieläkin olevan osana uskonnäkemystäni. Ihminen ei voi muuttaa itseään eikä toista Jumalalle kelpaavaksi. Hänen on vain otettava vastaan se, että Jumala kelpuuttaa.
-
Paul Tillich on kuulemma sanonut joskus, meidän on vain hyväksyttävä että meidät hyväksytään vaikka emme ole hyväksymisen arvoisia.
-
Jatka täällä kun ehkä on suurempi höpinävapaus. OAlen joskus ollut pahoillani siitä, että jotain uskoontuloa pidettiin niin tärkeänä siullä jos minun nyt pitäisi selittää mitä se on, en saisi keitetyksi kokoon selitystä, jota kukaan kelpuuttaisi. Sen sijaan olen pahoillani siitä, ettei meille tai minun mieleenni jäänyt kuin muutama laulu, joissa puhuttiin Kristuksen seuraamisesta. Ikävä todeta tällä iällä, jos jokin jäi niin tuo.
Loppujen lopuksi päässäni oli sekasotku erilaisista pitää olla - jutuista. Täytyy olla pelstusvarmuus -- eräs nuorisopappi oli eteläpohjalainen ja evankelinen. Täytyy sitä ja täytyy tätä. Ennen kaikkea täytyy pysyä uskossa, ja minä siis en osaisi selittää, missä. En mitenkään enää kaksikymmenvuotiaanakaan ajattelisi ihan kuin kuudentoista iässä, siis vähää vaille. Saimme omituisen sillisalaatin lähes kaikista herätysliikkeistä ynnä muista liikkeistä, silläm viralliset apulaiset eli nuoriusopapit tuölivat ja suorittivat pastoraalikurssin ja häipyivät. Aika luonnollista, mutta hyvin sekoittavaa.
Arvelen että aika moni siellä kuitenkin löysi tiensä, ja pysyi jos ei uskossa niin uskollisena.
Minusta on lohdullista ajatella Paavalia, joka valittaa, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
Tänään päivitin naamakirjan, ja päivitän vielä tämän.
Tahtoisin olla vielä 16,,ja keskellä yksinkertaisia asioita.
Se toive ei toteudu, mutta sama 16v vähän vaille, elää minussa ja muistaa hyvin, mitä tapahtui tänään jokseenkin tasan 51 vuotta sitten.
------------------------
Olen kirjoitellut ja silloin tulee muisteltua kaikenlaista kauan sitten liettua. Muistan lapsena lukemani tarinan Torpan prinsessa, joka on sittemmin julkaistu uudelleen sarjana, joku on saattanut törmätä siihen,k luin sen harjaannuttaakseni ruotsin kieltä, nuorisokirjoista se kävi helpoimmin Gulla tuli kaksitoistavuotiaana aputytöksi Kullan torppaan, jossa vanha muori eli poikansa elättinä kunnes kuili. Muorilla ja torpan vanhimmalla lapsella Johanniksella oli yhteinen salaisuus, Paratiisin yrttitarha, jonne on vaikea löytää tietä ja jonne taivallus on vaikea, ja he kertovat tafrinan ensimmäisenä iltana Gullalle. Yrttitarhassa kasvaa ihmeellisiä kukkia, ilma on siellä aina leuto, siellä saa leikkiä jos haluaa tai levätä jos väsyttää. Yrttitarhassa saa uida, ja jokainen osaa uida sinne saavuttuaan, ja kirkkaan veden lävitse voi nähdä näkinkenkiä hiekassa. Yrttitarhasta tulee Gullan ja Johanniksen unela. lohtu ja salaisuus, kun taksvärkkipäivät tuntuvat loputtoman uuvuttavilta ja torpan isäntä juo itsensä juovuksiin, ja katovuosi vie viljan ja perunat.
Varttuessaan Gulla jättää mielestään koko sadun, kunnes elämänsä taitekohdassa saa sen uudestaan mieleensä. Kasvaessaan Gulla muistaa yrttitarhan, ja ymmärtää mitä torpan vanhamuori yritti opettaa Johannikselle ja muille hänen kasvattisisaruksilleen. Toisinaan on luovuttava, jotta toiset saisivat pitää, on annettava omastaan, koska toisten välttämätön tarve sitä vaatii.
Ja minä olen pahoillani siitä, että niin harvoin ymmärsin, olisin saattanut löytää tien josta vanhamuori puhui- Tien jota ei voi toiselle neuvoa, koska jokainen tulee omaa tietään, lapsi omaansa ja vanhus omaansa, rikas omaansa ja köyhä omaansa, sotilas omaansa ja kartanonherra omaansa, ja jokainen saattaa löytää perille.
-
Minäkin luin Felix Onnellisen joskus kun se ilmestyi, muistan kyllä pitäneeni siitä, mutta kaikki epilepsiaa sivuavat kirjat saavat minut jokseenkin, no, jos ei näppylköille niin epääeläytymään, pelkään kai lukevani sieltä ties mitä itseeni sopivaa ja joka tapauksessa no niin, ei niin miellyttävää. Dostojevskin Idiootti jäi siten kokonaan kesken, ja olen tämän tästä tuumaillut joko uskaltaisi lukea sen loppuun. Se onkin aika hurja, ei lainkaan kuin Felix Onnellinen.
En oikein ole löytänyt mieleistä luettava, tietysti minun piti penkoa Kotkan seudun sotahistoria ja 1944 auttoi minua, ja välirauhan aikaa käsittelevät päiväkirjat kuten Rytin, jonka ostin, olivat todella kiinnostavia. Olen ollut tyytyväinen, kun jaksoin loppuun sen Sodanvarjon nuoruuden, Ukrainan sota syttyi erittäin epäsopivasti kun olin jokseenkin puolessa välissä. Tavallisesti kirjoittaessa liikkuu kuin kahdessa maailmassa, tässä omassa ja siinä joka kehittyy, jossa omat ihmisensä elävät omalakisesti sitä elämää, mihin heidän aikansa heidät on sitonut.
Kerran Herättäjäjuhlilla jonottaessani ruokaa yritin tarttua hetkeen, carpe diem, osaksi aikaa kuluttaakseni, hassua oikeastaan mutten voinut kuin jonottaa, halusin tarttua juuri siihen hetkeen, koska hetki sattui olemaan onnellinen ja hyvä. En päässyt siitä, että juuri siihen hetkeen en voinut tarttua, aika viuhui ohitseni, ja minä ymmärsin sitä runoilijaa joka on kirjoittanut olevansa ajan vanki. Tiedän mitä tuolla tarkoitetaan, minmua halutti koettaa, voiko hetkeen todella tarttua.
Jos joku muistaa runon, se alkaa, Ja kun olin huoleti nuori omenanoksien alla, ajan vanki ---- Välistä olen unohtanut osan ----
....vaikka kahleissa lauloin kuin meri.
Tai no, tuos saattaa löytää netistä-
-
Mika Waltarin kirja Felix onnellinen puhutteli minua nuorena. Nimihenkilöllä on pakonomainen pyrkimys saarnata lähimmäisilleen syntien anteeksiantoa. Näin sen muistan. Armon kokemuksen hän saa epileptisessä kohtauksessa, joka vie hänet kohtaamaan Jeesuksen. En ole saanut kirjaa vuosikausiin käsiini, mutta luulen sen vaikutuksen vieläkin olevan osana uskonnäkemystäni. Ihminen ei voi muuttaa itseään eikä toista Jumalalle kelpaavaksi. Hänen on vain otettava vastaan se, että Jumala kelpuuttaa.
Eikö kirjastosta löydy?
Mutta osta se. Ei maksa paljon! https://www.antikvaari.fi/teos/feliks-onnellinen/62a32f3eeaa1ec176c39f6ea?srsltid=AfmBOorycIYCiR40jwR42gtIPmAYuhgrDqGhjqt0n2A6QpVnnqjds8_l
Luin sen joskus itsekin, muistan että kova touhu oli päähenkilöllä todistamisessa.
-
Eikö kirjastosta löydy?
Saattaa olla kaoottisessa kirjahyllyssänikin. En varsinaisesti kaipaa sitä. Nousipa vain mieleeni tässä keskustelussa.
-
Saattaapi olla minunkin kaoottisessa kirjahyllyssäni...
-
Kyllä kai kristyksen voi myös sisäisesti tuntea tai saada tuntemuksia, mutta omat teot kyllä on kuin saastainen vaate Pyhän edessä.
Yrittänyt sitä muslimeille selittää, että pitää olla Jeesus joka oli synnitön jos haluaa Jumalan luo. Vaikka kuinka kumarrat Mekkaan niin Jumalan edessä olet syntinen ja mikään syntinen ei kestä Pyhän edessä.
Jeesus synnitön uhri edestämme annettu.
No niiden mielestä matolla kumartelu ja hokeminen riittää.
Juutalaisilla on joku uhraaminen, mutta taitaa olla silleen huoletonta heillä, kuten adventisteillä, että eivät usko helvettiin ja sen puolesta ovat rauhassa.
-
Tuo mitä kirjoitat Jeesuksen pyhyydestä ja uhripuhtaudesta, on ymmärretty oikein.
Juutalaisten uhraamisesta ei minulla ole mitään tietoa, tekojahan he uhraavat.
Ehtä helvetti, eikä sitä muka ole. Sehän on joillekin ihmisille jo täällä maan päällä.
Ortodoksit uskovat Jeesuksen käyneen pääsiäislauantaina helvetissa, vai Tuonelako se on.
-
Ortodoksit uskovat Jeesuksen käyneen pääsiäislauantaina helvetissa, vai Tuonelako se on.
Onhan tuo apostolisessa uskontunnustuksessakin: - Astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista...
-
Niin Tuonelassahan Jeesus kävi. Älypään Pääsiäinen-kysymyksissä toistuu ajottain kysymyksenä Mitä ortodoksit muistavat Suuren viikon lauantaina ? Oikea vastaus on tuo Tuonelassakäynti.
Merja Merras oli kerran telkkarissa ja kuvasi tämän tapahtuman oikein piirroksen kanssa.
Kuka oli se joka kostutti syntisten huulia Helvetin tulessa. Onko tämä kuvattu Jumalaisessa näytelmässä vaiko Raamatussa ?
-
"Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: 'Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.' Mutta Abraham sanoi: 'Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa." Tämä on Luuk. 16:22-25.
-
Kiitos Pena !
Tämän puhui Jeesus,( ja kertoi Luukas ) ja jatkoi:
Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’ 27Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. 28Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ 29Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ 30’Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ 31Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.’»
Tässäpä on pohtimista...
-
Taisin ilmaista itseni taas huonosti.
Yritin kirjoittaa, että juutalaiset ja adventistit eivät usko helvettiin.
En ortodokseista tai muista minusta kirjoittanut?¨---
Juutalaisuus ei sisällä samaa käsitystä helvetistä kuin kristinusko. Juutalainen näkemys kuolemanjälkeisestä elämästä ja rangaistuksesta on erilainen, ja se vaihtelee juutalaisuuden eri suuntausten välillä.
Yleisesti juutalaisuudessa ei ole selkeästi määriteltyä helvettiä, kuten kristinuskossa, mutta on olemassa käsite nimeltä "Gehenna". Gehenna viittaa paikkaan, jossa sielut puhdistuvat kuoleman jälkeen, mutta tätä ei pidetä ikuisena rangaistuspaikkana. Gehenna ei ole samanlainen ikuinen helvetti kuin kristinuskon perinteinen käsitys, vaan se on ennemminkin väliaikainen tila, jossa sielut voivat olla enintään 12 kuukautta. Tämän jälkeen sielut siirtyvät joko paratiisiin tai tuhoutuvat, riippuen siitä, onko sielu katunut ja puhdistunut.
On myös muita juutalaisia näkemyksiä, joissa korostetaan hyvän elämän elämistä tässä maailmassa, ja kuolemanjälkeiseen elämään liittyvät uskomukset eivät ole yhtä keskeisiä kuin joissain muissa uskonnoissa.
Juutalaisuudessa on siis vähemmän painotusta ikuisesta kadotuksesta kuin kristinuskossa, ja kuolemanjälkeinen elämä on vähemmän tarkasti määritelty.
-
Adventtikirkko, erityisesti seitsemännen päivän adventistit, eroaa monista muista kristillisistä kirkkokunnista käsityksessään helvetistä ja kuolemanjälkeisestä elämästä.
Seitsemännen päivän adventistien näkemys helvetistä:
Helvetti ei ole ikuinen paikka: Adventistit uskovat, että helvetti on todellinen, mutta se ei ole ikuinen rangaistuspaikka, kuten monissa muissa kristillisissä perinteissä opetetaan. He uskovat, että Jumala on oikeudenmukainen ja armollinen, eikä hän kärsittäisi ihmisiä ikuisesti.
"Sielun unitila" kuoleman jälkeen: Adventistit uskovat, että kuoleman jälkeen ihmiset eivät mene välittömästi taivaaseen tai helvettiin, vaan heidän sielunsa on eräänlaisessa "unitilassa", jossa he eivät ole tietoisia mistään. Tämä jatkuu aina viimeiseen ylösnousemukseen ja tuomioon asti.
Tuhon käsitys: Viimeisen tuomion aikana adventistit uskovat, että ne, jotka on tuomittu kadotukseen, eivät joudu ikuisesti kärsimään, vaan heidät tuhotaan täysin, eli he kokevat niin kutsutun "toisen kuoleman". Tämä tarkoittaa sitä, että pahat eivät elä ikuisesti tuskassa, vaan heidän olemassaolonsa lakkaa lopullisesti.
Paratiisi oikeamielisille: Ne, jotka ovat uskoneet Kristukseen ja eläneet vanhurskaasti, saavat ylösnousemuksessa iankaikkisen elämän ja he elävät Jumalan luona taivaassa.
Tämä näkemys korostaa Jumalan oikeudenmukaisuutta ja armon käsitystä, sillä adventistit katsovat, että ikuinen rangaistus ei ole sopusoinnussa rakastavan Jumalan luonteen kanssa.
-
Ompa varmaa tietoa sekä juutalaisilta että adventisteiltä!
Sinä varmaan käytit tekoälyn apua. Parempi niin kuin kirjoittaa ,lonkalta,. :023:
-
Kiitos Riitta. Olet huippu.
Käytin tekoäly.
Itse tykkään enempi lonkalta ja tunteiden mukaan kirjoitella ilman mitään liikoja pohtimisia ja ihan vaan miltä just nyt tuntuu ja näen asiat.
Ehkä pitäisi ottaa opetuksestasi vaari.
No nyt taas asiaa sivuten, niin tunteella mikä nyt just on.
Eli siis tosta tuomioista ja helvetistä ja muusta.
Juutalaislla ja adventisteilla on tuollainen lempeämpi näkemys helvettiin ja tuomioihin.
Luulen että vähän ymmärrän mistä se jostuu.
Kun olin nuori niin vallalla oli sellainen urbaani legenda tai joku juttu, no oli kaikenlaista salaliittoteoriaa ja ties mitä.
On niitä nytkin ja ne vetoaa joihinkin ihmisiin ihan isosti.
Niin siis nuoruudessani oli huhu tai joku, että on olemassa musta raamattu.
Se oli muistaakseni kuuden Mooseksen kirja.
Siinä oli niin kovia tuomioita, että jos herkempi ihminen luki sen niin sekosi.
Siitä kuulin aina välillä ja jokunen mulle kertoi sitä vähän lukeneen ja joutuneen melkein Hesperiaan, sen aikainen mielipuoliparantamis paikka tai joku.
Hmm, mitähän nykyään on en tiedä ja en haluakkaan tietää.
Mutta jostain syystä lahkoja ja pikku salaseuroja on maailma täynnä.
-
Eikös se Kari Kuula ole kirjoittanut ihan kirjankin helvetti-aiheesta? Luen sen sitkun on aikaa. (Kuinkahan moni asia mulla on sitkun.)
Mutta kyllä minullakin se käsitys on ollut, ettei juutalaiseen uskoon helvetti mitenkään välttämättä kuulu. Jeesuksen aikaanhan ylösnousemus oli juutalaisten keskuudessa kiihkeän väittelyn aihe. Fariseukset ja Jeesus siinä mukana uskoivat, saddukeukset eivät. Näistä kiistoista kertovat evankeliumien lisäksi muutkin ajan lähteet. Mutta se ja koko kuolemanjälkeinen tuomio taisi olla tuontitavaraa, olisiko pakkosiirtolaisuuden aikaan uskontoon tullut? Alkuperäistä se ei ollut, vaan vielä Vanhan Testamentin vanhemmissa kirjoissa kaikki menivät samaan paikkaan, "isiensä luo". Eli Tuonelaan, jonkinlaiseen varjomaailmaan, joka ei kuitenkaan ollut Helvetti.
Vanhassa Testamentissa Danielin kirjassa taitaa olla niitä ensimmäisiä mainintoja, joiden mukaan tuonelassa olevat nousevat sieltä ylös, toiset ikuiseen elämään ja toiset "häpeään ja ikuiseen kauhuun". Toorassa helvetistä ei puhuta mitään. Danielin kirja on paljon uudempi. Oppineet ovat erimielisiä sen tarkasta ajoituksesta, mutta pakkosiirtolaisuuden jälkeiseltä ajalta kumminkin. (Ja se pakkosiirtolaisuus, josta Raamattukin kertoo, on kyllä ihan historiallinen fakta, tosin mukaan taidettiin viedä lähinnä yhteiskunnan kerma ja tavispulliaiset jätettiin.)
Joskus kuulin (tai luultavammin luin) saarnan, jossa saddukeukset rinnastettiin aikamme liberaaliteologeihin kun eivät mihinkään ylösnousemukseenkaan usko. Mutta sikäli rinnastus meni pieleen, että saddukeuksethan tuolloin olivat juuri niitä, jotka pitäytyivät vanhoissa uskonnollisissa käsityksissä, joihin ylösnousemus ei kuulunut.
-
Helvetin 'mallina' toimi tietääkseni Jerusalemin kaatopaikkana toiminut Hinnomin laakso, Gehenna. Siiellä paloi jonkinlainen 'ikuinen tuli', kun roskia hävitettiin polttamalla.
-
Itse varmaan olen helvetin ainakin ansainnut, jos sellainen on.
Että armon alla tässä ollaan, vakkakin on mua varoiteltu, et ei noin ja ainakaan noin ei voi uskoa ja saa uskoa.
Niin kauan kuin olen ns, uskovien tunnustavien parissa ollut, niin on ollut varoituksia et ei noi ja varo että et lankea ja joudu kadotukseen ja ties millaista vaatimusta ja pelotusta.
Varmaan ois mun pitänyt joku malli ottaa ja sen mukaan alkaa vaeltaa.
Kristillinen usko on niin vaikeaa.
No katoliset pelastuu ripillä ja luterilaiset öö lapsikasteessa, välillä jos lapsi heikoilla, niin hätäkaste pelastaa. No vapaidensuunntien kanssa se ei ole niin helppoa, pitää uskoa oikein eikä haparoida siinä kilvotuksessa tai jossain ja sitten pitää olla pelastusvarmuus, niillä se ei ole niin helppoa.
Juutalaisilla ei ole pelkoa ja muslimit ne jos ei vailla hyvin ja kuole marttyyreinä niin pikkasen hankalaa. Jehovat hajoaa pölyksi tai jotain, niille helvetti on joku unohduksiin meno tai joku,
Onneksi ei tarvi kauaa enää odottaa, mihin joudun kun jo kohta eläkkeellä ja kuoleman riippuu ihan pään yllä
https://www.youtube.com/watch?v=VOgFZfRVaww
-
Kerran nuorempana, kun olin jo ns, kristitty, niin yksi nuori jollain meidän jengin käännytys matkalla tuli mulle, että hälle nyt selitelty, et kaiken lopu on lähellä ja et hänen ei kannata opiskella ja muuta kuin pyörii tässä jengissä ja rukoilla kovasti.
Meitsi siinä, et on ne varmaan oikeassa, aika turha tässä on tulevaisuutta rakennella, mutta sä oot fiksu ja kyselet fiksuja, et ehkä sun kannattaisi käydä koulusi ja hyvin.
Olin aika idiootti silloin.
En muista mitä muuta tytteli kysy mukta, se on kumma, kun muut tuhannesti vakaumuksellisempia kristittyjä kun minä, mutta aina kun mentiin evankelioimaan, niin nuoret ainakin ongelmaiset tuli mun ymäpärille tyhmine kysymyksineen joihin en vieläkään osaisi ikäloppuna vastata,.
https://www.youtube.com/watch?v=tDWMpZkzvLo