Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Benkku - 06.07.08 - klo:21:36
-
Johannes kirjoitti : 06.07.2008 18:57 . Liian monta kiitosta.
Salis :Körteistä on tulossa sateenkaariliike.
Johannes :Toivottavasti ei...
Perustakoon minun puolesta oman liikkeensä. Minä olen henk.koht. saanut tarpeeksi tästä herännäisyyden hehkuttamisesta niin ja niin sallivana. Pointti on jossain muualla kuin siinä. Siis ihan kiva, että käyvät seuroissa ja juhlilla, mutta kunhan sopeutuvat liikkeeseen, eivätkä valjasta sitä omiin tarpeisiinsa. Itse haluan nähdä herännäisyydessä jotain ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta, …
Toivottavasti edes joku tajusi, mitä ajan takaa. Siis mietin, että sanonko mitään, kun tästä nousee taas haloo, mutta on ruvennut ärsyttämään nyt herättäjä-juhlien aikaan nämä lehtiartikkelit, jotka alkavat sillä, miten herännäisyys on ah niin kaiken salliva ja moderni seuraliike ja kirkon viidestä herätysliikkeestä uudistusmielisin. Kyllä se herännäisyyden ydin on jossain muualla, ainakin minun mielestäni.
:smt083 Benkku 06.07.08 Vantaa
"Paavo Ruotsalainen Shakiran veroinen tähti"
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=5601&Itemid=38
Hyvä mieli jäi herättäjäjuhlilta ja sain paljon pohdiskelua seuraaviin juhliin Seinäjoelle. Mutta 40+ v. miehenä jäin haikailemaan savuntuoksuiseen Paavon pirttiä ja tulikivisiä saarnoja. En tiedä, jotenkin olen kateellinen Sinulle, Johannes . Sillä näköjään siellä Pohjois-Savossa , minun mielestä, ovat perusasiat hoidettu, niin kuin niitten pitää olla. Syntymä kyläni Helsinki (pääkaupunki seutu) ei ole todellakaan mikään autuuden paikka ja suvaitsevaisuus on aivan jossain muualla kuin … ulkokultaista. Toivottavasti herännäisyydessä ei lähdetä ”amerikan” meininkiin. Muuten juhlilla pidetyt puheet on luettavissa seuravilla sivuilla http://srkprojekti2.espoonseurakunnat.fi/fi/puheet/
No, oli miten oli. Väärässä jengissä ei ole hyvä olla, mutta onhan myös niinkin, että se joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.
Joten tämänkin asian jätän Ristin juurelle. Koska mikä minä olen sormella osoittamaan syyttävää sormea. Ei nämä asiat niin monimutkaisia ole, mutta jokainen meistä haluaa tehdä itsensä vain tärkeäksi, selittelemällä omia salaperäisiä viisauksia, minäkin. :oops:
Kyllä se metsä vastaa, niin kuin sinne huutaa. :smt083
-
Benkku kirjoitti: 06.07.2008 21:36 Viestin aihe: Mitä sinulle Espoon heräätäjäjuhlat antoi?
Yksi ä liikaa ja yksi t liian vähän. Siis näin sitä käy kun alkaa liikaa innostumaan ja arvostelemaan. :oops:
Kukaan ei meistä ei ole täydellinen. :smt083
-
Minä ainakin siellä penkin päässä, ensikertalaisena, tunsin olevani ihan oikeassa jengissä. Minusta on hienoa, että sinne kentälle mahtuivat kaikki. Paremmintietäjiä ja ainaoikeassaolijoita piisaa muualla ihan riittämiin.
Jouko Mäki-Lohiluoman laulun sanoin (tämän verran saanee siteerata?):
"Herra armahda tyhmiä meitä
ja opasta karheaa kättä.
Oomme istuneet viimeiseen penkkiin
ja lähdemme ymmärtämättä."
-
Minä ainakin siellä penkin päässä, ensikertalaisena, tunsin olevani ihan oikeassa jengissä. Minusta on hienoa, että sinne kentälle mahtuivat kaikki. Paremmintietäjiä ja ainaoikeassaolijoita piisaa muualla ihan riittämiin.
Jouko Mäki-Lohiluoman laulun sanoin (tämän verran saanee siteerata?):
"Herra armahda tyhmiä meitä
ja opasta karheaa kättä.
Oomme istuneet viimeiseen penkkiin
ja lähdemme ymmärtämättä."
Jep puheet ja laulut olivat hyviä. Tosin Sisko Raittiin puheen, jonka nettiradiosta kuuntelin, olisi aavistanut ennakoltakin enkä pitänyt sitä kummoisenakaan. Pyydän anteeksi rajua kritiikkiä, mutta näin tunsin.
-
Haluan puolustaa Sisko Raitista, vaikka olenkin hänen kanssaan eri mieltä kauppojen aukioloajoista. Minusta on kuitenkin terveellistä kuunnella tällaisia omantunnonkolkuttelupuheita kaiken sallivuuden keskellä. Koska tottahan se on, että vähemmälläkin pärjää ja pyhän/arjen ero on hämärtynyt. Ja että sunnuntain kirkossakäynti korvataan huonekalupyhätöillä. Otan muistuksen kiitollisena vastaan, vaikka luultavasti tulen edelleenkin käymään satunnaisesti sunnuntaina kaupassa.
-
Päätösseurat su 6.7.2008 klo 14, Puhe: kirkkoherra Jaakko Simojoki,
"Iän myötä ihminen ojentaa kätensä ja tulee toinen joka vie sinne, mihin et itse tahdo."
Iän myötä myös minulle on tullut samanlainen tunne kuin minkä khra Jaakko Simojoki esitti päätösseuroissa. Minun on kuitenkin vaikeaa, lähes mahdotonta, mukautua kaikkeen siihen kaupallisuuteen ja markkinahumuun, mikä liittyy herättäjäjuhliin. Miksi myös hehkuttaa ja lyöda jatkuvasti samoja teesejä pöytään? Kaikki kelpaa. Kelpaako kaikki kuitenkaan Jumalalle?. Miksi on pakko nähdä positiivisena ja kaikkivoipaisena ne asiat, jotka on nyt nostettu pintaan? Onko kysytty Jumalan mielipidettä, onko rukoiltu, ollaanko varmoja siitä, että Jumala on kaiken tämän takana - vai onko kaikki hehkuttaminen turhaa?. Ollaanko menossa samanlaiseen kaikkivoipaisuuteen kuin lestadiolaiset sen suhteen, että vain he ovat oikeassa ja että vain heillä on oikea tieto hallussaan? Nöyryyttä ja kääntymistä Jumalan puoleen, pyydän.
"Körttien tärkeä ajatus on, ettei tarvitse olla uskovainen tai uskonnollinen. Ihminen voi muutenkin kelvata itselleen ja Jumalalle... " (Antti Elenius HS:n haastattelussa). Totta, mitä kelpaamisen suhteen tulee, mutta miten on perille pääsemisen laita? Eikö meidän useimpien körttien päämäärä ole kuitenkin taivas ja siihen Jumalan sanan mukaan tarvitaan uskoa, jonka Jumala antaa kenelle Hän tahtoo? Ei ole syytä luoda uutta evankeliumia, joka on viritelty tätä maailmaa hyväillen. Se on aivan turhaa, koska Jumalan sana kuitenkin toteutuu rutosti.
Lars Mikael,
------------------------------------------------
joka tietää tämän kirjoituksen seuraukset.
-
Iän myötä myös minulle on tullut samanlainen tunne kuin minkä khra Jaakko Simojoki esitti päätösseuroissa. Minun on kuitenkin vaikeaa, lähes mahdotonta, mukautua kaikkeen siihen kaupallisuuteen ja markkinahumuun, mikä liittyy herättäjäjuhliin. Miksi myös hehkuttaa ja lyöda jatkuvasti samoja teesejä pöytään? Kaikki kelpaa. Kelpaako kaikki kuitenkaan Jumalalle?. Miksi on pakko nähdä positiivisena ja kaikkivoipaisena ne asiat, jotka on nyt nostettu pintaan? Onko kysytty Jumalan mielipidettä, onko rukoiltu, ollaanko varmoja siitä, että Jumala on kaiken tämän takana - vai onko kaikki hehkuttaminen turhaa?. Ollaanko menossa samanlaiseen kaikkivoipaisuuteen kuin lestadiolaiset sen suhteen, että vain he ovat oikeassa ja että vain heillä on oikea tieto hallussaan? Nöyryyttä ja kääntymistä Jumalan puoleen, pyydän.
"Körttien tärkeä ajatus on, ettei tarvitse olla uskovainen tai uskonnollinen. Ihminen voi muutenkin kelvata itselleen ja Jumalalle... " (Antti Elenius HS:n haastattelussa). Totta, mitä kelpaamisen suhteen tulee, mutta miten on perille pääsemisen laita? Eikö meidän useimpien körttien päämäärä ole kuitenkin taivas ja siihen Jumalan sanan mukaan tarvitaan uskoa, jonka Jumala antaa kenelle Hän tahtoo? Ei ole syytä luoda uutta evankeliumia, joka on viritelty tätä maailmaa hyväillen. Se on aivan turhaa, koska Jumalan sana kuitenkin toteutuu rutosti.
Minusta nyt kuitenkin on hyvä, että edes jonkun äänestä on otettu pois tuomitseva sointi ja mestarointi - ei kai voida väittää, että olisi pula niistä liikkeistä, joiden ihmisen käsiin on omittu taivasten valtakunnan avaimet, jotka punnitsevat omalla valtuutuksella muita? Eihän kukaan kelpaa, olemme epätoivoisen kaukana absoluuttisesta - emme me pääse perille. Ei kukaan juhliltakaan pääse perille, muuten kuin kannettuna. Me jäämme aivan jokainen tielle makaamaan, odottamaan, nääntymään. Kyllä pitäisi enemmän tuomita, toki: pitäisi tuomita homoviha, nyky-yhteiskunnan räikeä materialismi, se miten annamme valtaosan maailman ihmisistä riutua kauhistuttavissa oloissa, miten valtavat summat tuhlaamme järkyttäviin aseisiin, miten rakkaudettomia olemme. Kaikki tämä pitäisi tuomita - mutta olen kai naiivisti kuvitellut, että Siion, että rakkaudellisuus tuomitsevatkin. Toki liian heikosti, liian osaamattomasti. Sitä en niinkään jaksa tuomita, miten vakavasti otetaan erinäiset teologiset kommervenkit ja miten osataan jakaa avaimia taivaaseen ja pidättäytyä niiden jakamisesta meitä huonommille. Kristityillä uskon välillä olevan erityisen vaikeata päästä taivaaseen - noin keskimäärin ateistit ja agnostikot tuntuisivat ainakin olevan paremman moraalin ja tietoisuuden omaavia. Noin omasta kokemuksesta sanottuna. Mutta ehkä tämä on näköharhaa: taidamme kaikki olla yhtä huonoja, hienoista opeistamme ja ainaisesta oikeassa olostamme riippumatta. Koti-ikävä tässä hyytävän kylmässä ihmisen maailmassa yllättää.
-
Benkku kirjoitti : 06.07.2008 21:36. Mitä sinulle Espoon herättäjäjuhlat antoi?
Hyvä mieli jäi herättäjäjuhlilta ja sain paljon pohdiskelua … Mutta 40+ v. miehenä jäin haikailemaan savuntuoksuiseen Paavon pirttiä ja tulikivisiä saarnoja...
No niin tässä sitä taas ollaan. Valitin että ei ollut savuntuoksua ja tulikivisiä saarnoja , Espoon herättäjäjuhlilla.
Koko päivän olin kumminkin kantanut savusta tuoksuvaa ja tulikivisiä saarnoja repussani, enkä edes vielä huomannut kotonani. Kuin nyt vasta selatessani, Kyyneliä ja kiitos ( Wilh. Malmivaara) kirjaa.
Missähän kiirastulessa kirja on ollut, että olen onnellinen tästä lahjasta. Eikä maksanut kuin yhden euron. :)
ps. Nyt sormeni tuoksuvat savulle. Ei sen puolen, olenhan minä kyllä polttanut näppini monta kertaa ennenkin.
Tällaista se on saatanan seulassa, onneksi seulomassa on myös Kristus.
Hän ei pyydä meitä vaivoista irti, vaan Hän pyytää Herraa tukemaan vaivoissa.
:smt083
-
Sain veisata.
En saanut tuomiota, kuten niin monesti tulee saatua. Tiedän kyllä, minne tuomiota saadakseen kannattaa mennä. Voin kertoa, jos välttämättä haluatte.
Voitaisiinko körttiseurat jättää myös jo valmiiksi hajonneille? Lakisaarnoista hajonneille kun ei ole oikeasti montaa paikkaa. Lain alle painettua evankeliumia kyllä löytyy loputtomasti.
Teme
-
Hyvä nimim. Ilwyd! - Viestisi allekirjoittaneelle menisi tajunnanvirta-puhetta paremmin perille joko rautalankaversiona tai keskeiset asiat ytimekkäästi ilmaisten. Olisitko ystävällinen ja sanatulvan sijasta kirjoittaisit sanomasi keskeiset asiat ymmärrettävästi?
-
Haluan puolustaa Sisko Raitista, vaikka olenkin hänen kanssaan eri mieltä kauppojen aukioloajoista. Minusta on kuitenkin terveellistä kuunnella tällaisia omantunnonkolkuttelupuheita kaiken sallivuuden keskellä. Koska tottahan se on, että vähemmälläkin pärjää ja pyhän/arjen ero on hämärtynyt. Ja että sunnuntain kirkossakäynti korvataan huonekalupyhätöillä. Otan muistuksen kiitollisena vastaan, vaikka luultavasti tulen edelleenkin käymään satunnaisesti sunnuntaina kaupassa.
No juuuh. Kauppojen aukiolon osalta olen hänen kanssaan samaa mieltä. Lepopäiväteema vain oli tuikitavallinen aihe Raitikselle (lausutaanko se näin, kun on sukunimi).
-
"Körttien tärkeä ajatus on, ettei tarvitse olla uskovainen tai uskonnollinen. Ihminen voi muutenkin kelvata itselleen ja Jumalalle... " (Antti Elenius HS:n haastattelussa). Totta, mitä kelpaamisen suhteen tulee, mutta miten on perille pääsemisen laita? Eikö meidän useimpien körttien päämäärä ole kuitenkin taivas ja siihen Jumalan sanan mukaan tarvitaan uskoa, jonka Jumala antaa kenelle Hän tahtoo? Ei ole syytä luoda uutta evankeliumia, joka on viritelty tätä maailmaa hyväillen. Se on aivan turhaa, koska Jumalan sana kuitenkin toteutuu rutosti.
Ehkäpä minäkin nyt rohkaistun tuomaan joitain ajatelmia aiheeseen liittyen.
Ensinnäkin, herättäjäjuhlat olivat minulle positiivinen kokemus.
Jotkut asiat saivat jopa psyyken maailmani liikuttumaan tai kokemaan jonkinlaista positiivisluonteista kosketusta.
Ja lienenkö missään saanut niin hyviä räiskäleitä, kuin körttijuhlilla.
Minusta on myös mukava olla yksin tai hyvin pienessä porukassa keskellä uskonnollisen suurtapahtuman ihmisvilinää.
Miittiläisten tapaaminen oli myös eräs kohokohdista.
Miksei kuitenkaan kukaan saarnaa minua nykykörttiläisyyden piirissä (eikä muuallakaan) syntiseksi?
Itse olen kovin taipuvainen ansaitsemaan pelastustani töin ja toimin & tekemättä jättämisin. Joskus harvoin, kun lyhyin välähdyksin tiedostan oman syntisyyteni, menee jotenkin jalat alta ja Kristuksen tarjoama armo alkaa saada uusia ulottuvuuksia.
Olenko kuuro ja sokea, vai puttuuko körttiläisyyden piiristä rukiinen Lain ja Armon julistus tyystin?
Vai julistetaanko sitä nykyään missään?
Jos haluan rukiista Armoa ja Lakia saarnattavan ja Raamattua tältä osin selitettävän, ainoat tällä hetkellä tietämäni tavat on avata Lutherin galatalaiskirjeen selitystiiliskivi, taikka 'Kallis Hunajanpisara', tai ehkä joitain muita Lutherin teoksia. Paavo Ruotsalaisen elämänkerroistakin sitä tärkeää sanomaa löytyy.
Varmasti on monia muitakin teoksia, joista en vielä mitään tiedä.
Tässä Laki&Armo-asiassa kun ei koskaan tule valmiiksi. Sitä pitäisi koko ajan kuulla ja opiskella, muutoin tulee sellainen unelias ja paatunut olotila.
Körttiseuroihin mennessä sitä yleensä toivoo, että edes joku niistä neljästä puhujasta käsittelisi sitä aihetta, mikä mielestäni on kaikkein oleellisinta Kristukseen suuntautuvalle ihmiselle: Laki, ihmisen loputon syntisyys, Kristuksen ansio.
Joskus harvoin siihen seuroissa törmään.
Suodattimetko korvissani vai puuttuuko se todellisuudessakin se Laki&Armo sieltä? Pullamössöä on tarjolla, jolla on toki oma tärkeä paikkansa myös.
En minä seuroista kuitenkaan hirveän pettyneenä lähde.
Ei siellä koskaan asiattomuuksia puhuta, vaikka sanoma pääsääntöisesti oli jollekin toiselle, ei minulle.
Onhan minulla kotona ne vanhat kirjat, joista minulla on aina mahdollisuus ammentaa itselleni sitä, jota itse tarvitsen.
-
Hyvä nimim. Ilwyd! - Viestisi allekirjoittaneelle menisi tajunnanvirta-puhetta paremmin perille joko rautalankaversiona tai keskeiset asiat ytimekkäästi ilmaisten. Olisitko ystävällinen ja sanatulvan sijasta kirjoittaisit sanomasi keskeiset asiat ymmärrettävästi?
Ehkä sen voisi sitten kiteyttää siihen ajatukseen, että pääsemme kaikki, pipeistä ja papeista lähtien vain kannettuina perille. Tämä hillitsee haluja moittia ainakaan yksilöitä: sen sijaan kirkko ja kristityt voisivat astua rohkeasti tuomitsemaan julmia kulttuurisia ja yhteiskunnallisia valta-rakenteita niiden tukemisen sijasta, mikä tukeminen varmasti on synnillistä eroamista Jumalan absoluuttisesta hyvästä. Älkäämme lyökö lyötyjä, jos lyödä pitää.
-
Älkäämme lyökö lyötyjä, jos lyödä pitää.
En ole omasta mielestäni lyönyt, eikä ole tarkoitus lyödä nytkään. Saanen kuitenkin minäkin täällä foorumilla haastella vaikkapa jonnin joutavia, jos niitä siksi arvioidaan. Mutta vielä tämän verran...
"Sievin Suviseurojen päätoimikunnan puheenjohtaja kertaa liikkeen ytimessä olevan, samana pysyneen opetuksen: vanhoillislestadiolaiset ovat ainoa pelastuvien joukko" (suora lainaus Kotimaa-lehdestä nro 27/2008). Helluntalainen pastori hehkuttaa Pyhän Hengen olevan juuri nyt kokousyleisön päällä... lisää, lisää... etkö jo tunne sen voiman päälläsi...sinä pelastut... elä epäile...nyt, nyt...tule jo tänne eteen todistamaan...Pyhä Henki on vain täällä. Evankeliumijuhlilla: Kaste pelastaa... mitään muuta ei ihminen tarvitse kuin sen, että on lapsena kastettu...
Tässä otteita luulojen evankeliumista. Raamatun evankeliumeista ei tällaisiin väitteisiin saa tukea.
"Olen armonkerjäläinen, ikävöivän uskon omistaja, alatien kulkija": sanoo foorumilla kirjoittaja. Hyvä niin! - Jeremia oli alatien kulkija, jonka elämä monin tavoin havainnoittaa vuorisaarnan alun autuaaksi julistuksia (Matt 5:3-12). Ennen kaikkea Jeremia korostaa sydämen suhdetta Jumalaan: "Minä annan heille uuden sydämen, niin että he tuntevat minut" (Jer 24:7). Ulkonaista ympärileikkausta tärkeämpi on sydämen ympärileikkaus (4:4) ja se, ettei laista muodollisesti kerskuta, vaan että se on kirjoitettuna sydämiin (31:33). Minun on henkilökohtaisesti murheellisena tunnustettava, etten täytä tätä mittaa. Olenko edes körttiläinen? Täytänkö kuitenkaan körttiläisyyden niitä mittoja, jota nykykörttiläisyys vaatii? Olenko tarpeeksi trendikäs kuuluakseni enää heränneen kansan riveihin?
Lars Mikael,
-------------------------------
joka jää junasta tällä seisakkeella.
-
Hyvä mieli jäi herättäjäjuhlilta ja sain paljon pohdiskelua seuraaviin juhliin Seinäjoelle. Mutta 40+ v. miehenä jäin haikailemaan savuntuoksuiseen Paavon pirttiä ja tulikivisiä saarnoja. En tiedä, jotenkin olen kateellinen Sinulle, Johannes . Sillä näköjään siellä Pohjois-Savossa , minun mielestä, ovat perusasiat hoidettu, niin kuin niitten pitää olla. Syntymä kyläni Helsinki (pääkaupunki seutu) ei ole todellakaan mikään autuuden paikka ja suvaitsevaisuus on aivan jossain muualla kuin … ulkokultaista. Toivottavasti herännäisyydessä ei lähdetä ”amerikan” meininkiin.
Enpä ossoo sannoo, onko ne asiat sen kummosemmin, mutta ite viihyn tiällä. ;)
Noh, ei täällä tulikivenkatkuisia saarnoja useinkaan ole, korkeintaan joltain vierailevalta saarnaajalta sellaisia kuulee, mutta muuten on papeissa eroja. Yksi pappi puhuu niin ympäripyöreästi lasten päivähoitoajoista, kun taas toinen puhuu Kristuksen löytämisestä. Leipäpapit tuntee aika pian saarnan alun jälkeen. En itsekään kaipaa joka sunnuntai niitä "tulikivenkatkuisia" saarnoja, mutta piristäähän se, jos joskus sellaisia on. Viime sunnuntaina huvitti kuolleiden sanomisen yhteydessä, kun oli vanhan kaavan mukaan "Herra muistuttaa meitä tällä tavalla elämän rajallisuudesta" tai jotain sinne päin.
Olen monta kertaa miettinyt, kun kaupungeissa erotaan kirkosta enemmän ja tulin siihen tulokseen, että kirkko karkaa ihmisten elämästä opiskelujen myötä. Itsekin tunnen itseni Kuopiossa seurakunnan tilaisuuksissa ihan ulkopuoliseksi, kun en edes pappeja tunne. Kotipaikkakunnallani kirkko on kaiken keskus konkreettisesti, kun se on keskellä kylää kaiken yläpuolella, kun talot ovat matalia. Jokainen tuntee seurakunnan kolme pappia ja kirkollisia ilmoituksia odotellaan innolla, kun syntyneet, vihityt, kuolleet ovat kuitenkin jollain lailla tuttuja, ja jos ei ole, niin ne selvitetään, että missä päin kuntaa ovat asuneet. Mummoille kirkossakäynti on hyvää terapiaa ja sunnuntai-iltapäivällä on sitten aikaa arvostella papin saarna ja vaihtaa juorut. Toisaalta ikäväkin tapa.
Noh, tämä karkasi aiheesta, mutta sanoinpahan, kun tuli mieleen ja on aikaa...
-
Kuopiossa ja siitä pohjoisempana tuli MONTA tulekivenkatkuista saarnaa kuultua ja itsekin saarnattua. ;) Se oli onneksi Jonkun Muun Kirkon piirissä kuin luterilaisen.
Teme
-
"Olen armonkerjäläinen, ikävöivän uskon omistaja, alatien kulkija": sanoo foorumilla kirjoittaja. Hyvä niin! - Jeremia oli alatien kulkija, jonka elämä monin tavoin havainnoittaa vuorisaarnan alun autuaaksi julistuksia (Matt 5:3-12). Ennen kaikkea Jeremia korostaa sydämen suhdetta Jumalaan: "Minä annan heille uuden sydämen, niin että he tuntevat minut" (Jer 24:7). Ulkonaista ympärileikkausta tärkeämpi on sydämen ympärileikkaus (4:4) ja se, ettei laista muodollisesti kerskuta, vaan että se on kirjoitettuna sydämiin (31:33). Minun on henkilökohtaisesti murheellisena tunnustettava, etten täytä tätä mittaa. Olenko edes körttiläinen? Täytänkö kuitenkaan körttiläisyyden niitä mittoja, jota nykykörttiläisyys vaatii? Olenko tarpeeksi trendikäs kuuluakseni enää heränneen kansan riveihin?
En ole ymmärtänyt että trendikkyys olisi vaatimus. Jos olet erittäin tyytymätön nykykörttiläisyyden "sallivuuteen" niin sitten ehkä liike ei kelpaa sinulle. Sinä kyllä kelpaat, kun kerran jopa minäkin. Kaikki kelpaavat. Ja se ei kelpaakaan sitten kaikille.
-
Tässä Laki&Armo-asiassa kun ei koskaan tule valmiiksi. Sitä pitäisi koko ajan kuulla ja opiskella, muutoin tulee sellainen unelias ja paatunut olotila.
Körttiseuroihin mennessä sitä yleensä toivoo, että edes joku niistä neljästä puhujasta käsittelisi sitä aihetta, mikä mielestäni on kaikkein oleellisinta Kristukseen suuntautuvalle ihmiselle: Laki, ihmisen loputon syntisyys, Kristuksen ansio.
Joskus harvoin siihen seuroissa törmään.
Suodattimetko korvissani vai puuttuuko se todellisuudessakin se Laki&Armo sieltä? Pullamössöä on tarjolla, jolla on toki oma tärkeä paikkansa myös.
Varovasti kommentoin sisällöistä, kun en koe itseäni varsin asiantuntijaksi. Viime aikoina ei ole puheista ihmeitä jäänyt mieleen - olen kai yleensä ollut niin työmoodissa, etten ole saanut itseäni vastaanottotaajuudelle. Mutta tuntuu, että laki on kuitenkin se, mikä aina jää. Jää kyllä tunne syntisyydestä, omista virheistä ja vajavuudesta, lähimmäisten ohi kävelystä, omaan napaan tuijottelusta ja ulkokultaisuudesta. Tuleeko se tunne seurapuheista, Siionin virsistä, muiden ihmisten kohtaamisesta ja niissä tilanteissa liikkuneista ajatuksista ja tunteista, vai pelkästään itsestäni - en tiedä. Mutta siihen sitten kyllä onkin jo ihan paikallaan puhe armosta.
Mitä körttituttavien kanssa sitten keskusteluja olen käynyt, kyllä siellä tuntuu muillakin usein olleen omantunnon asiat mielessä. Tiedä mistä sitten tulee. Onko ylipäätään tuntosarvet usein herkässä, mutta mikä ne sitten on alkujaan herättänyt? Jo rippikoulusta kuultu julistus ihmisen pahuudesta ja syntisyydestä? Kyllä se on selväksi käynyt. Omaa pahuuttaan vastaan on taisteltava, lähimmäisen parasta tavoiteltava. Vai pitääkö tämä arveluni alkujaankaan paikkaansa, en tiedä.
-
Jaakko Elenius sanoo kirjassaan Vakavin kasvoin iloisin mielin:
"Seurat, joissa veisataan Siionin virsiä, täyttäisivät hyvinkin kaikki kristillisen kokoontumisen tunnusmerkit ilman puheitakin. Kun seuroissa on tullut tavaksi myös puhua, on paikallaan, että myös puheet ovat kristillistä julistusta eivätkä mitä tahansa hienostunutta elämän erittelyä tai ponnetonta juttelua.
Siksi seurapuheessa pitäisi olla Jumalan sanan molemmat puolet, laki niinkuin evankeliumikin - laki, joka liittyy tähän aikaan, nuhtelee, syyttää ja tuomitsee, ja evankeliumi, sanoma syntisen vanhurskauttamisesta, Jumalan armosta ja anteeksiantamuksesta."
-
Hauskan raapaisun sain valokuvaajan työstä. Tuli sitä välillä istahdettua penkkiin veisaamaankin. Olin siis ensimmäistä kertaa talkoolaisena juhlilla. Siinä hommassa Herättäjäjuhlille ominainen yhteisöllinen meininki tuntuu todella käsinkosketeltavalla tavalla. Meillä oli todella mukava porukka tekemässä kuvaushommia.
-
Jos olen oikein ymmärtänyt, niin nimenomaan Penanpoika oli se "fotograafi", joka otti jossain katsannossa varsin veikeän kuvan lauantain pääpuhujista. Kuvan olen nähnyt myös painettuna. :lol: :lol:
-
Jos olen oikein ymmärtänyt, niin nimenomaan Penanpoika oli se "fotograafi", joka otti jossain katsannossa varsin veikeän kuvan lauantain pääpuhujista. Kuvan olen nähnyt myös painettuna. :lol: :lol:
http://ekortit.espoonseurakunnat.fi/kuvapankki/la-5-7-klo-13-paivaseurat-juhlakentalla/mpe1598.jpg/view?searchterm=matteus%20pentti
Onko se tämä sama joka juhlien sivuilla. Onhan tossa melko vakava tunnelma. :) Taisin ohimennen kuulla sen menneen johonkin lehteen.
-
Oheisessa linkissä vähän vanhaa juttua, vuodelta 1985 Nilsiästä (ehkä jo tänne foorumiin linkitettykin). Elävästi muistuivat mieleen ne juhlat, joista nyt tuntuu yhtäkkiä olevan kovinkin pitkä aika - mutta lohdullisesti tuntuu olevan tapahtumassa paluu siihen lapsuuden tilanteeseen, että juhlat tosiaan ovat yksi vuoden todellisista kohokohdista. Espoon jälkeen on ollut jotensakin virkistynyt olo - kaipa sitä oli huolissaan miten tämä nykyinen, yleensä aika taitamaton kotipitäjä suuresta haasteestaan selviytyy. Hyvin selviytyi. Mutta ulkoisten asioiden lisäksi tuli sellainen tuntemus, että suuret kuivat alueet saivat kastelua, elävää sanaa virtasi niin puheista kuin virsistäkin. Ja niiden lisäksi tietysti se kovin vaikeasti sanoiksi puettava juhlien tunnelma - hyvää ja kaivattua hoitoa sai tälläinen erittäin marginaalinen körttikin.
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=100&t=646&a=5762
-
Heti kun laitan Espoon herättäjäjuhla-CD:n soimaan, Sanaa tulee tuutin täydeltä. Tilasin CD:t H-Y:ltä. Suosittelen!
Minäkin oli Nilsiässä 1985.
-
Nilsiässä oli hyvät juhlat. Olin kökässä kolme viikkoa. Sieltä (kökästä) jäi mieleeni laitapuolen kulkija, joka tuli kyselemään;' tuleeko ehtoollispöytä, se on tärkeä. Kuultuaan myöntävän vastauksen mies poistui tippa silmässä. Armoaterian kaipaus näkyi olevan suuri.
-
Suonenjoen herättäjäjuhlat 1945 ovat minulle mieleenpainuvimmat juhlat. Olin lähellä kun minulle läheinen henkilö jutteli hyvän ystävänsä Ellen rouvan kanssa ja kumpikin itkivät.
Moni teistä tietääkin syyn siihen .
-
Minulle Laukaa 1980 oli mieleenpainuvin.
Olin keräämässä siellä kolehtia ja isäni oli kai liikennetoimikunnan pj. Ei juhlat kuitenkaan näistä syistä mieleen erityisemmin jääneet, mutta koin siellä jotakin, jota en osaa oikein selittää.
Liityin juhlien jälkeen H-Y:n jäseneksi.
-
Suonenjoen herättäjäjuhlat 1945 ovat minulle mieleenpainuvimmat juhlat. Olin lähellä kun minulle läheinen henkilö jutteli hyvän ystävänsä Ellen rouvan kanssa ja kumpikin itkivät.
Moni teistä tietääkin syyn siihen .
Se on ollut varmasti mieleenjääpähetki. Tuo miksi olisi ollut hyvä kysymys körttitriviaan. Tietääkö kukaan muu?
-
Sota oli juuri loppunu, mutta kyynelehet ei monella viälä pitkään?
http://uk.youtube.com/watch?v=DXXyFY0IMfg
-
juhoma4 - olisiko itkun syy: Katajanokka!
-
juhoma4: lisään: Katajanokka ja ( aikoinaan ) Suomen nuorimpaan majuriin liittynyt asia.
-
Noista Suonenjoen juhlista voi sanoa: Ne olivat Suomen vaikuttavimmat juhlat.
Espoon juhlat. Kuultu paljon, mitä jäi huiviin, se selviää (jos selviää) myöhemmin seurapenkillä.
-
Sain eilen Taneli-papilta postia, hänen saarnansa. Se käsitteli muun muassa herättäjäjuhlien tappiollista tilinpäätöstä ja siihen johtaneita syitä. Aloin jo muokata sitä julkaistavaksi täällä, mutta en matkavalmistelukiireitteni vuoksi saanut valmista. Ellei joku muu ehdi, julkaisen sen pääsiäisen jälkeen. Hans-Christian toivoi postissaan, että sanaa levitettäisi.
Nyt starttaan klo 15 Paltamoon, Kainuun opistolle lapsenlikaksi puolisoni kera. Aholansaari sinfonietta työstää konsertit Pääsiäiseksi. Esitykset ovat Nilsiässä ja Kiuruvedellä: http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=1278
-
Kesätyönantajan joustamattomuuden takia sain ikävän aukon juhlavierailuputkeeni. :mad: Espoolaisten virsi jäi mieleen.
-
Sain eilen Taneli-papilta postia, hänen saarnansa. Se käsitteli muun muassa herättäjäjuhlien tappiollista tilinpäätöstä ja siihen johtaneita syitä. Aloin jo muokata sitä julkaistavaksi täällä, mutta en matkavalmistelukiireitteni vuoksi saanut valmista. Ellei joku muu ehdi, julkaisen sen pääsiäisen jälkeen. Hans-Christian toivoi postissaan, että sanaa levitettäisi.
Kyseinen saarna on (toistaiseksi) näissä nettiosoitteissa:
http://www.espoonlahdenseurakunta.fi/fi/palmusunnuntain_saarnaosasto/palmusunnuntain_saarna_2009_espoon_soukassa/
http://www.espoonlahdenseurakunta.fi/fi/saarnattua/palmusunnuntain_saarna_2009_soukan_kappeli/